Lyhentelin lainausta, kokonaisuudessaan täällä: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6dfe ... 22df62e785Suunnilleen alkuvuodesta 2015 kampaaja ja meikkaaja Tom Schevelin-Repnau otti ensimmäistä kertaa vastaan asiakkaan, joka tulisi näyttelemään pääosaa Schevelin-Repnaun painajaisissa seuraavan seitsemän vuoden ajan.
Pirjo alkoi käymään Schevelin-Repnaun asiakkaana helsinkiläisessä kampaamossa lähes viikoittain. Jossain kohtaa hän tahtoi halata kampaajaansa. Sitten hän halusi halata jokaisella käynnillä. Iltalehti ei laillisista syistä paljasta Pirjon oikeaa nimeä ja henkilöllisyyttä.
Myöhemmin halausten yhteydessä nainen voihki ja huokaili Schevelin-Repnaun korvaan, sitten kouri tämän haaroväliä. Myöhemmin posti toi Schevelin-Repnaulle naisen käytetyt alushousut. Iltalehti on nähnyt Schevelin-Repnaun tekemän rikosilmoituksen ja asiaa koskevia kuulustelupöytäkirjoja, mistä yllä mainitut seikat käyvät ilmi.
– Hän saattoi halauksen yhteydessä kouria sieltä taikka täältä, hän saattoi tehdä sitä myös tehdessäni töitä. Kun meikkaan asiakasta, niin joudun olemaan hänen edessään. Saatoin työstää jotakin tarkkaa kohtaa meikissä ja hän saattoi siinä kohtaa ottaa jalkovälistäni kiinni, Schevelin-Repnau kertoo.
Lopulta tilanne eteni identiteettivarkauteen ja kiusantekoon, millä oli huomattavia taloudellisia vahinkoja Schevelin-Repnaulle. Henkiset vahingot olivat kuitenkin pahimmat.
Tilanne jatkui ja Schevelin-Repnau kieltäytyi palvelemasta Pirjoa. Myös kampaamon omistajat olivat tilanteesta tietoisia, eikä Pirjo ollut enää kampaamoon tervetullut. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä saapumasta paikalle.
Pirjo saattoi Schevelin-Repnaun mukaan tulla kampaamon eteen seisoskelemaan ja tuijottamaan. Kun häntä pyydettiin poistumaan, totesi Pirjo vain, että hänellä on oikeus oleskella julkisella kadulla, jos niin tahtoo. Nainen oli myös ilmeisen suivaantunut asiakassuhteensa päättämisestä, ja aloitti kiusanteon.
Jossain vaiheessa kampaamon varausjärjestelmä alkoi täyttymään asiakkaiden varauksista, jotka eivät koskaan saapuneet paikalle. Kun asiaa selvitettiin, kävi ilmi, että varauksissa oli käytetty useita samoja nimiä, ja niissä oli käytetty osia Pirjon tai Schevelin-Repnaun nimistä.
– Hän myös pommitti minua viesteillä, niitä saattoi tulla kymmeniä päivässä ja pahimmillaan kymmeniä tunnin sisään. Sitten aloin saamaan postissa korvausvaatimuksia erilaisesta kivusta ja särystä sekä fyysisestä ja henkisestä haitasta. Mietin, että mitä nämä ovat, koska ne oli tehty jollakin toisella nimellä kuin sillä, millä nimellä Pirjon tunsin. Summat olivat absurdeja, esimerkiksi peruutetusta ajasta korvausvaatimus oli 7 000 euroa.
Korvausvaatimuksia ja irtisanomisilmoitus
Joskus vaatimuksia tuli Pirjon omalla nimellä. Kaikki korvausvaatimukset olivat nimeä ja summaa lukuun ottamatta täysin samanlaisia, joten Schevelin-Repnau tiesi niiden tulevan samalta henkilöltä. Jossain vaiheessa Pirjo alkoi Schevelin-Repnaun mukaan tiputtelemaan kirjeitä liikkeen ympäristöön ja ohikulkijat alkoivat kantamaan niitä sisään kampaamoon nähtyään osoitteen.
Tilanne vain paheni ja paheni. Schevelin-Repnaun nimissä perustettiin sähköpostiosoite, jossa toinen henkilö esiintyi hänenä. Sähköpostista lähetettiin Schevelin-Repnaun työnantajalle irtisanomisilmoitus sekä erinäisiä ”tunnustuksia”, joissa Schevelin-Repnau myöntää pahoinpidelleensä Pirjoa puhaltamalla föönillä hänen korviinsa.
– Ja hän kertoi, että hänellä oli tästä korva sulanut. Kuulemma olin myös avokämmenellä häntä lyönyt niin, että hän oli viimeisillä voimillaan – näin siinä luki – hän oli viimeisillä voimillaan päässyt pakenemaan jonkin takaoven kautta. Liikkeessä on aina muita paikalla sekä valvontakamerat, joten se ei olisi keltään jäänyt huomaamatta, jos näin olisi oikeasti joskus käynyt.
Asia eteni lopulta syyteharkintaan, ja syyttäjä teki syyttämispäätöksen. Poliisin tutkinta ja oikeudenkäynnit ovat oma lukunsa, Pirjoa oli ajoittain vaikeuksia paikantaa, mikä hidasti asian etenemistä.
Lisäksi osa todisteista puuttui syyttäjälle toimitetuista materiaaleista, ja Pirjoa ei tuomittu. Myöhemmin puuttuvat materiaalit löytyivät, ja ne siirtyivät omana kokonaisuutenaan syyteharkintaan.
– Syyttäjä oli sitä mieltä, että tämä on aivan läpihuutojuttu. Uusia oikeudenkäyntipäiviä alettiin katsomaan ja Pirjoa lähdettiin sitten taas etsimään. Hänet etsintäkuulutettiin ja kissojen ja koirien kanssa etsittiin. Välillä löytyi, mutta kun uusi käräjäpäivä koitti, oli hän taas kadoksissa. Oikeudenkäyntiä lykättiin kuukausilla ja kuukausilla, Schevelin-Repnau kertoo.
Vuosia kestänyt piina kävi mielenterveydelle, ja Schevelin-Repnau aneli lopulta vuosien piinan jälkeen syyttäjää luopumaan syytteistä, koska hän ei nähnyt tilanteessa muuta ulospääsyä. Hän katsoo, että asia olisi pitänyt voida saattaa päätökseen ilman, että hän luovuttaa mahdollisuutensa saada asiassaan oikeutta. Vuosi oli tuolloin 2022, eli piina oli jatkunut seitsemän vuotta.
– Tietyllä tapaa koen, että annoin periksi. Hän pystyi kaikkia näitä asioita tekemään ilman, että hänelle kävi loppujen lopuksi mitenkään. Mutta siinä mielessä loppu hyvin kaikki hyvin, etten ole enää kuullut hänestä, mutta pelkään, että hän on löytänyt jonkin toisen uhrikseen, Schevelin-Repnau sanoo.
Eli piinaajaa ei saatu vastuuseen kaikeasta aiheuttamastaan haitasta ja nostetuista syytteistä huolimatta.
Tällaiset stalkkerijutut on mielestäni todella kuumottavia
Eipä käy miestä kateeksi 