Nuoriso-ohjaaja raiskasi lapsen Jämsässä – Hovioikeus alensi uhrin korvauksia merkittävästi, mutta vankeusrangaistus pysyi samana
Vaasan hovioikeus arvioi uudelleen Jämsässä tapahtuneita seksuaalirikoksia, joiden uhri oli 14-vuotias koululainen.
Vaasan hovioikeus piti voimassa Jämsässä nuoriso-ohjaajajana työskennelleen tuomiot kolmesta lapsenraiskauksesta ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapidosta. Myös neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistus pysyi.
Vastaaja pidetään edelleen vangittuna. Oikeus alensi kuitenkin tuntuvasti tuomitun maksettavaksi langetettuja uhrille maksettavia korvauksia.
Tuomittu 32-vuotias
Kenneth Harry Christian Parkkonen työskenteli tapahtuma-aikaan Jämsänkosken yhtenäiskoulussa ja nuorisotilassa nuoriso-ohjaajana. Rikosten uhri oli tapahtumahetkellä 14-vuotias koulun oppilas. Tekoaikaan 31-vuotias mies kertoi uhrille olevansa 22-vuotias ja lähetti tälle seksuaalissävytteisiä viestejä sekä pyysi tältä alastonkuvia. Tyttö kertoi tuomitulle olevansa tähän ihastunut.
Tuomittu raiskasi tytön suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä alueelta vuokraamissaan mökissä ja asunnossa. Myöhemmin tuomittu pyysi tyttöä poistamaan heidän välisiään keskusteluja ja kielsi tätä puhumasta tapahtumista.
Tuomittu vaati syytteiden hylkäämistä
Parkkonen vaati hovioikeudelta, että syytteet lapsenraiskauksista ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapidosta hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Toissijaisesti Parkkonen vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta ja vahingonkorvausvelvollisuutta uhrille alennetaan, ja mikäli vankeusrangaistus jää alle kahden vuoden mittaiseksi, se tuomitaan ehdollisena. Hän vaati myös, että syyttäjän ja uhrin tekemät vastavalitukset hylättäisiin.
Parkkosen valituksessa vaatimuksia perustellaan sillä, että hänen mukaansa käräjäoikeus on tehnyt väärän johtopäätöksen esitetystä näytöstä. Vaikka Parkkonen ja uhri lähettelivät toisilleen seksuaalissävytteisiä viestejä ja tapasivat kolmesti Parkkosen vuokraamassa asunnossa tai mökissä, ei tapaamiskerroilla hänen mukaansa tapahtunut mitään seksuaalista.
Valituksen perusteissa todetaan, että uhrin videoitu kertomus seksuaalisesta kanssakäymisestä oli ylimalkainen, täysin yksinkertaistettu ja vailla uskottavuutta lisääviä yksityiskohtia.
Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoon liittyen Parkkosen valituksessa todetaan aineiston latautuneen hänen laitteilleen, mutta hän oli asian havaittuaan pyrkinyt aktiivisesti poistamaan materiaalin.
Syyttäjä ja uhri vaativat tuomitun valituksen hylkäämistä.
Käräjäoikeuden kanssa samoilla linjoilla
Vaasan hovioikeus piti asiassa pääkäsittelyn syyskuussa. Hovioikeus totesi ratkaisussaan, että uhrin oma kertomus tapahtumista on ollut käräjäoikeuden toteamuksen tavoin hyvin niukka ja pelkistetty eivätkä videoidut kuulemiset ole sisältäneet juuri yksityiskohtia seksuaalisesta kanssakäymisestä, koska uhri on kokenut asiasta puhumisen hyvin epämiellyttäväksi.
Sen sijaan osapuolten välistä seksuaalista kanssakäymistä koskevaa tukitodistelua hovioikeus piti vahvana. Osapuolten välinen viestittely on ollut seksuaalissävytteistä, ja sen lisäksi Parkkonen on itsekin esitutkintakuulusteluissa kertonut asunnolle menemiseen liittyneestä ”vihjailevasta ajatuksesta” sekä siitä, että seksuaalisesta kanssakäymisestä oli saattanut olla jonkinlaista puhetta.
Tapaamisten jälkeen Parkkonen on painostanut uhria poistamaan viestejä ja puhunut vankilaan joutumisesta asian johdosta. Tämä tuki oikeuden mukaan vahvasti sitä, että uhrin ja Parkkosen välillä on ollut seksuaalista kanssakäymistä, jonka tekijä on ymmärtänyt täyttävän rikoksen tunnusmerkistön.
Vähemmän korvauksia
Hovioikeus totesi käräjäoikeuden tavoin, ettei asiassa ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että Parkkonen on ollut sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa jokaisella kolmella tapaamiskerralla.
Varteenotettava epäily yksityiskohdista jäi kuitenkin yhden tapaamiskerran osalta. Muilta osin hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden näytön arvioinnin perusteluineen kaikissa lapsenraiskausta koskevista kolmesta syytekohdasta.
Hovioikeus ei hylännyt myöskään lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoon liittyvää syytettä, vaan hyväksyi pienin lisäyksin käräjäoikeuden näytön arvioinnin perusteluineen.
Käräjäoikeus määräsi Parkkosen maksamaan uhrille korvauksia yhteensä 31 000 euron edestä loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä sekä kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta. Hovioikeus alensi korvaussumman 13 500 euroon.
https://www.aamulehti.fi/rikos/art-2000012355955.html
[b]Nuoriso-ohjaaja raiskasi lapsen Jämsässä – Hovioikeus alensi uhrin korvauksia merkittävästi, mutta vankeusrangaistus pysyi samana[/b]
Vaasan hovioikeus arvioi uudelleen Jämsässä tapahtuneita seksuaalirikoksia, joiden uhri oli 14-vuotias koululainen.
Vaasan hovioikeus piti voimassa Jämsässä nuoriso-ohjaajajana työskennelleen tuomiot kolmesta lapsenraiskauksesta ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapidosta. Myös neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistus pysyi.
Vastaaja pidetään edelleen vangittuna. Oikeus alensi kuitenkin tuntuvasti tuomitun maksettavaksi langetettuja uhrille maksettavia korvauksia.
Tuomittu 32-vuotias [b]Kenneth Harry Christian Parkkonen[/b] työskenteli tapahtuma-aikaan Jämsänkosken yhtenäiskoulussa ja nuorisotilassa nuoriso-ohjaajana. Rikosten uhri oli tapahtumahetkellä 14-vuotias koulun oppilas. Tekoaikaan 31-vuotias mies kertoi uhrille olevansa 22-vuotias ja lähetti tälle seksuaalissävytteisiä viestejä sekä pyysi tältä alastonkuvia. Tyttö kertoi tuomitulle olevansa tähän ihastunut.
Tuomittu raiskasi tytön suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä alueelta vuokraamissaan mökissä ja asunnossa. Myöhemmin tuomittu pyysi tyttöä poistamaan heidän välisiään keskusteluja ja kielsi tätä puhumasta tapahtumista.
[b]Tuomittu vaati syytteiden hylkäämistä[/b]
Parkkonen vaati hovioikeudelta, että syytteet lapsenraiskauksista ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapidosta hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Toissijaisesti Parkkonen vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta ja vahingonkorvausvelvollisuutta uhrille alennetaan, ja mikäli vankeusrangaistus jää alle kahden vuoden mittaiseksi, se tuomitaan ehdollisena. Hän vaati myös, että syyttäjän ja uhrin tekemät vastavalitukset hylättäisiin.
Parkkosen valituksessa vaatimuksia perustellaan sillä, että hänen mukaansa käräjäoikeus on tehnyt väärän johtopäätöksen esitetystä näytöstä. Vaikka Parkkonen ja uhri lähettelivät toisilleen seksuaalissävytteisiä viestejä ja tapasivat kolmesti Parkkosen vuokraamassa asunnossa tai mökissä, ei tapaamiskerroilla hänen mukaansa tapahtunut mitään seksuaalista.
Valituksen perusteissa todetaan, että uhrin videoitu kertomus seksuaalisesta kanssakäymisestä oli ylimalkainen, täysin yksinkertaistettu ja vailla uskottavuutta lisääviä yksityiskohtia.
Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoon liittyen Parkkosen valituksessa todetaan aineiston latautuneen hänen laitteilleen, mutta hän oli asian havaittuaan pyrkinyt aktiivisesti poistamaan materiaalin.
Syyttäjä ja uhri vaativat tuomitun valituksen hylkäämistä.
[b]Käräjäoikeuden kanssa samoilla linjoilla[/b]
Vaasan hovioikeus piti asiassa pääkäsittelyn syyskuussa. Hovioikeus totesi ratkaisussaan, että uhrin oma kertomus tapahtumista on ollut käräjäoikeuden toteamuksen tavoin hyvin niukka ja pelkistetty eivätkä videoidut kuulemiset ole sisältäneet juuri yksityiskohtia seksuaalisesta kanssakäymisestä, koska uhri on kokenut asiasta puhumisen hyvin epämiellyttäväksi.
Sen sijaan osapuolten välistä seksuaalista kanssakäymistä koskevaa tukitodistelua hovioikeus piti vahvana. Osapuolten välinen viestittely on ollut seksuaalissävytteistä, ja sen lisäksi Parkkonen on itsekin esitutkintakuulusteluissa kertonut asunnolle menemiseen liittyneestä ”vihjailevasta ajatuksesta” sekä siitä, että seksuaalisesta kanssakäymisestä oli saattanut olla jonkinlaista puhetta.
Tapaamisten jälkeen Parkkonen on painostanut uhria poistamaan viestejä ja puhunut vankilaan joutumisesta asian johdosta. Tämä tuki oikeuden mukaan vahvasti sitä, että uhrin ja Parkkosen välillä on ollut seksuaalista kanssakäymistä, jonka tekijä on ymmärtänyt täyttävän rikoksen tunnusmerkistön.
[b]Vähemmän korvauksia[/b]
Hovioikeus totesi käräjäoikeuden tavoin, ettei asiassa ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että Parkkonen on ollut sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa jokaisella kolmella tapaamiskerralla.
Varteenotettava epäily yksityiskohdista jäi kuitenkin yhden tapaamiskerran osalta. Muilta osin hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden näytön arvioinnin perusteluineen kaikissa lapsenraiskausta koskevista kolmesta syytekohdasta.
Hovioikeus ei hylännyt myöskään lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoon liittyvää syytettä, vaan hyväksyi pienin lisäyksin käräjäoikeuden näytön arvioinnin perusteluineen.
Käräjäoikeus määräsi Parkkosen maksamaan uhrille korvauksia yhteensä 31 000 euron edestä loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä sekä kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta. Hovioikeus alensi korvaussumman 13 500 euroon.
[url]https://www.aamulehti.fi/rikos/art-2000012355955.html[/url]
