Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Tay77
Tarkastaja Morse
Viestit: 952
Liittynyt: Su Tammi 24, 2010 12:01 am
Paikkakunta: Takahikiä

Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja Tay77 » To Elo 22, 2019 9:51 pm

Mahtaako kellään olla tietoa, itse en pikaisella hakemisella löytänyt?
Eli loppuvuodesta 2005 olisi tapahtunut jonkinlainen perhesurma/onnettomuus tms, jonka seurauksena perheen äiti ja kaksi pientä (alle kouluikäistä) lasta on kuollut. Tapahtumapaikasta ei varmuutta mutta mahdollisesti pääkaupunkiseudulla.

Enkä siis tarkoita ns. Matinkylän perhesurmaa saman vuoden keväältä.

Mikäli jollain olisi laittaa vaikkapa linkkiä uutiseen tähän kysymääni tapaukseen liittyen, olisin kiitollinen!

Otsikko muutettu lisätietojen saavuttua. Siirretty Kyselyistä Henkirikokset kotimaa osastolle
-NILS-
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä

gou övei, gou övei juu agli hipi, juu smel of narkotiks

Tay77
Tarkastaja Morse
Viestit: 952
Liittynyt: Su Tammi 24, 2010 12:01 am
Paikkakunta: Takahikiä

Re: Jonkinlainen perhetragedia v.2005.

Viesti Kirjoittaja Tay77 » To Elo 22, 2019 10:20 pm

Pahoittelen aiempaa hätäisyyttäni eli löysin itse vastauksen kysymykseeni. Eli ns. Karkkilan tapaus kyseessä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000215363.html

Karkkilan surmat: Isä haki huoltajuutta
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä

gou övei, gou övei juu agli hipi, juu smel of narkotiks

Tay77
Tarkastaja Morse
Viestit: 952
Liittynyt: Su Tammi 24, 2010 12:01 am
Paikkakunta: Takahikiä

Re: Jonkinlainen perhetragedia v.2005.

Viesti Kirjoittaja Tay77 » Pe Elo 23, 2019 6:42 pm

Tästä Karkkilan perhesurmasta ei ilmeisesti ole ketjua täällä? Vai enkö vaan osannut etsiä? Melkoisen hurjalta tapaukselta kuullostaa. Kamalia tapauksiahan nämä aina tietysti ovat :(

Kaivelin vähän lisää tietoa tästä, niin selvisi, että tämän kaksi lastaan ja itsensä v. 2005 surmanneen naisen yksi pojista on ilmeisesti menehtynyt kodin tulipalossa v. 2003. Tämän naisen osuutta tähän kuolemaan ilmeisesti tutkittiin ja epäiltiinkin mutta en löytänyt tietoa, että olisi koskaan todettu syylliseksi tähän.
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä

gou övei, gou övei juu agli hipi, juu smel of narkotiks

L'amourha
Hercule Poirot
Viestit: 2141
Liittynyt: To Elo 24, 2017 8:02 pm

Re: Jonkinlainen perhetragedia v.2005.

Viesti Kirjoittaja L'amourha » Ti Elo 27, 2019 12:14 am

^ Tee ihmeessä aloitus jutusta, en itsekään löytänyt ketjua tästä.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä

Kliina
Sammakkoprofessori
Viestit: 486
Liittynyt: Pe Joulu 27, 2013 3:12 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja Kliina » Su Kesä 07, 2020 7:00 pm

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3197 ... 14b61675ad
Pahin mahdollinen

Harri Åkerberg, 30, haluaa antaa vertaistukea läheisensä henkirikoksen kautta menettäneille.

Rehtori ja kuraattori olivat koululla Harria, 15, vastassa luokkaretken jälkeen.

Hänet erotettiin muista ja ohjattiin rehtorin kansliaan.

Pian syy selvisi: Harrin äiti, sisko, 4, ja veli, 1, olivat kuolleet.

– En muista siitä päivästä paljoa, enkä tiennyt aluksi edes sitä, mihin perheeni kuoli, Harri Åkerberg kertoo nyt, 30-vuotiaana.

– Olin sekaisin. Minua pompoteltiin sinä päivänä joka suuntaan. Kukaan ei tiennyt, mihin minut laitetaan. Paikallinen sosiaalityöntekijä majoitti minut ensimmäisiksi öiksi kotiinsa asumaan.

Sosiaalityöntekijä halusi, että Harri pysyisi turvallisessa kuplassa muutaman päivän, eikä joutuisi liiallisen mielenkiinnon ja uteluiden kohteeksi.

Perheen tapaus puhutti kaikkialla, lööppejä myöten. Karkkilan perhesurmana 2005 tunnetussa tapauksessa perheen yksinhuoltajaäiti surmasi 4- ja 1-vuotiaat lapsensa. Tämän jälkeen äiti sytytti kodin palamaan ja kuoli itse palokaasuihin.

Silloin tällöin lehtijutuissa mainitaan 15-vuotias poika, joka on paikallisten kuvailujen mukaan sosiaalinen ja ystävällinen. Poliisi kertoi, että perhesurman jälkeen perheen lemmikit olivat pojalle tärkeitä, ja hän avusti poliisia, jotta eläimet saataisiin turvaan.

Nyt tullaan vuoteen 2020. Loppukevään aurinko lämmittää ja vastapäätä istuva Harri on 30-vuotias.

Hän kaivaa repustaan kolme valokuvaa ja asettelee ne eteeni. Saan luvan kertoa niiden sisällöstä, mutta julkaisulupaa Harri ei anna.

Yhdessä kuvassa Harri on 14-vuotiaana yhdessä pikkusisarustensa kanssa.

Toisessa kuvassa Harri istuu tietokonepöydän ääressä, vaaleatukkainen pikkusisko käsipuolessaan.

Tyttö katsoo päättäväisenä suoraan kameraan.

– Olin ylpeä mun pikkusiskosta. Hän oli prinsessa, ja pukeutui aina prinsessamekkoihin. Laitoin hänen hiuksiaan joka päivä eri leteille. Meillä oli tosi ihanat välit.

Pikkuveljellä oli koliikki.

– Olin 14-vuotias ja kuuntelin veljeni itkua. Se tuntui silloin aika rankalta. Olen surullinen, että yhteinen aikamme jäi niin lyhyeksi.

Ja sitten kolmas kuva. Viimeinen.

Kuva on hautajaisista, joissa on kolme erikokoista arkkua. Pienin arkuista, veljen arkku, on keskellä. Äidin ja sisaren arkut sivuilla.

Harri kertoo elämäntarinansa selväsanaisesti ja hyvin jäsennellysti. Perheenjäsenten muistaminen tuo surun kasvoille.

– Toivon silti, ettei tästä haastattelusta tule itkujuttua. Olen onnistunut luomaan itselleni onnellisen elämän. Ja sanoisin, että minulla oli 15-vuotiaaksi asti onnellinen lapsuus.

Harri Åkerberg antaa tämän haastattelun, sillä hän haluaa antaa toiveikasta vertaistukea omaisensa henkirikoksen kautta menettäneille.

Viranomaiset tunsivat äidin ongelmat
Perhesurma on harvinainen rikos.

Kaikkiaan 2000-luvulla on surmattu perheen piirissä noin 80 lasta. Tapauksissa perheen isä tai äiti surmaa ainakin yhden lapsen ja usein myös itsensä.

Suomessa surmia on tehty niin vähän, ettei niiden syistä voi tehdä yleistyksiä. Syitä ja motiiveja on monia, sanoo ylilääkäri Alo Jüriloo psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksiköstä.

– Yksi syy voi olla se, että tekijä on psykoottinen: harhojen vallassa ollaan pelastamassa lasta pahalta maailmalta. Monet tekijät ovat vakavasti masentuneita ja persoonallisuudeltaan vaikeasti häiriintyneitä, oikeuspsykiatri Jüriloo sanoo.

Mutta aina ei ole niin. Usein tukala elämäntilanne vaikuttaa taustalla.

– Esimerkiksi umpikujan tunne voi johtaa vanhemman epätoivoisiin tekoihin. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi taloudellisesta ahdingosta tai huoltajuuskiistasta. Perheelle tulisi tarjota apua matalalla kynnyksellä.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että perhesurmien taustalla on moniongelmaisuutta. Vanhemmilla on todettu esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmia, väkivaltaisuutta tai vaikeuksia ihmissuhteissa. Myös taloudelliset huolet vaikuttavat usein taustalla. Vanhemman itsetuhoisuus tunnetaan monissa tapauksissa.

Harrin yksinhuoltajaäidillä oli ollut lyhyen ajan sisään erilaisia vaikeuksia. Hän oli ollut sairauseläkkeellä suurien leikkausten jälkeen, ja hänen tulonsa olivat huollettavien lukuun nähden olemattomat. Avioero oli tehnyt naisesta yksinhuoltajan.

Äidillä oli talousvaikeuksia. Ulosottorekisteri paljastaa lukuisat maksamattomat sairaalakulut, tv-lupamaksut ja asianajopalkkiot. Velkataakka oli paisunut niin suureksi, että vouti joutui kesällä 2005 ulosmittaamaan puolet - äidin osuuden - perheen kodista.

Toinen puoli kodista kuului nuorempien lasten isälle, joka muutti avioeron jälkeen pois. Äiti olisi joutunut ennemmin tai myöhemmin muuttamaan lasten kanssa pois talosta.

Kaksi kuukautta ennen surmia nuorempien lasten isä oli hakenut lasten yhteishuoltajuutta. Hän vieraili perheen luona Harrin mukaan noin kerran viikossa.

Harrikin kertoo, että äidin viimeiset ajat olivat vaikeat.

– Muistan, kuinka kerran vein tyynyn ja peiton sammuneelle äidille, peittelin tämän ja katsoin sisarustensa perään.

Muutenkin Harri toimi perheen juoksevien asioiden hoitajana, maksoi verkkopankissa muun muassa perheen laskuja, sillä äiti pyysi.

– Oikeasti äiti olisi tarvinnut apua.

Otti perheestä vastuun jo nuorena
Perhesurma ei ollut ainoa perhettä kohdannut tragedia. Aiemmin oli tapahtunut onnettomuus, joka Harrin mukaan varmasti muutti äitiä.

Pari vuotta ennen surmia perheen kodissa syttyi tulipalo keskellä yötä. Harri rikkoi ikkunat ja kantoi pikkusiskonsa palotikkaiden kautta turvaan.

Harri, hänen äitinsä ja tuolloin 2-vuotias siskonsa onnistuivat pelastautumaan palavasta omakotitalosta. Mutta 5-vuotias veli menehtyi palossa.

Poliisitutkinnassa ei löytynyt aihetta epäillä, että paloon olisi liittynyt rikos tai että se olisi ollut tahallaan sytytetty. Palojäljistä päätellen ei ollut myöskään todennäköistä, että palo olisi levinnyt rakennukseen sen ulkopuolelta. Sähkövika kirjattiin onnettomuustutkinnassa ylös.

Äiti antoi haastatteluja eri lehtiin perhettä kohdanneesta onnettomuudesta, muun muassa Ilta-Sanomiin ja Nykypostiin. Hän suri haastatteluissa kuollutta poikaansa, kertoi, että olisi voinut antaa elämänsä pojan edestä.

Harri kertoo, että vaikka äiti varmasti muuttui, ei hänestä arjessa juuri näkynyt ulkoisia suremisen merkkejä.

– Olen jälkeenpäin yrittänyt sitä pohtia, mutta hän piti kaiken sisällään. Suurimmat ongelmat alkoivat juuri tulipalon jälkeen.

Vuosi tulipalon jälkeen äiti ja tytär kiidätettiin myrkytyksen takia sairaalahoitoon. Nainen soitti itse ambulanssin ja kertoi jonkun laittaneen heidän ruokiinsa huumaavia lääkeaineita.

Poliisitutkinta epäili äitiä sekä palossa että myrkytystapauksessa, mutta kummassakaan tapauksessa ei löydetty riittäviä todisteita.

Perhe oli jo ennen perhesurmaa sosiaalihuollon asiakas. Heti perhesurman jälkeen mediassa kysyttiinkin, miksi Harrin äiti ei ollut saanut tarvittavaa apua ongelmiinsa, vaikka usean viranomaisen suulla ”merkit olivat ilmassa”.

Harri epäilee, etteivät asiat kuitenkaan näyttäneet tarpeeksi pahoilta ulospäin. Kaikki asiat toimivat perheessä ja Harrin näkökulmasta äidin suurin tavoite oli hänen lastensa onnellisuus.

Jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella, Harri sanoo.

– Asuimme viisi kilometriä Karkkilan keskustasta, omakotitalossa. Luulen, ettei perheemme tilanne ollut tiedossa kovin monille ulkopuolisille.

Kun läheinen muuttuu ja tekee jotain kamalaa
Myöhemmin Harri on peilannut äitiään siihen, mitä hänen kaverinsa ovat kertovat omista äideistään. Oliko äidissä jotain poikkeavaa?

Harrin mielestä ei.

– Suhde äitiini oli hyvin normaali. Vietimme ihan samanlaista pienituloisen yksinhuoltajaperheen arkea kuin monet muutkin, hän sanoo.

Harri harrasti ratsastamista, sillä kotipihassa oli talli. Hän pelasi myös salibandya ja treenasi taekwondoa. Pokemon-keräilykortteja oli pari sataa kappaletta.

Äiti järjesti arjessa kivoja hetkiä. Siivouspäivänä hän laittoi Celine Dionin kovaa soimaan ja sai lapset tanssimaan ja siivoamaan.

Silloin sai myös huutaa ja riehaantua, vaikka muuten äiti ei antanut lasten muuten pitää kovaa ääntä.

Pienempien sisarusten mentyä nukkumaan äiti ja Harri menivät tallille hoitamaan eläimiä.

– Se oli meidän kahden omaa aikaa, jolloin juteltiin ja haaveiltiin. Muistan, kuinka eräänä talvena aina iltaisin haaveiltiin matkasta Thaimaahan. Äiti hommasi matkakatalogeja ja selailimme niitä yhdessä.

Kun läheinen tekee henkirikoksen, omainen joutuu ristiriitaiseen asemaan. Samalla suhde läheiseen voi olla rakastava ja lämmin, vaikka tämän teot olisivat maailman hirveimmät.

Henkirikoksen uhrien läheiset (Huoma) ry:n toiminnanjohtaja Sanna Kalajanniska on tutustunut Iltalehden pyynnöstä Harrin tarinaan.

Huoma ry tarjoaa vertaistukea henkirikoksen uhrin läheisille ja pyrkii parantamaan uhrien läheisten asemaa.

– Kaamea teko ei pyyhi pois elettyjä vuosia, joita on ollut. Kun on kyse vanhemmasta, joiden kanssa elää päivittäistä arkea, ei ole tavatonta, että elämässä on ollut myös hyvää ja kaunista siihen asti kun kamala teko tapahtui, Kalajanniska sanoo.

– Tässä ei voi kuin itsekin ihmetellä, miten Harri ei menettänyt toivoaan lopullisesti.

Jos vanhempi surmaa toisen perheenjäsenen, ollaan Kalajanniskan sanoin luottamuskysymysten äärellä. Miten voi luottaa enää toiseen ihmiseen, jos omaan vanhempaan ei voinut luottaa?

– On uskomatonta miten Harri pystyy vaalimaan kauniitakin muistoja. Se on oikeasti elämässä iso voimavara, jonka varaan pystyy tulevaisuudessa luottamaan ja elämään niin hyvää elämää, kuin näistä lähtökohdista on mahdollista.

Harri sanoo, että hän on kokenut voivansa luottaa toisiin ihmisiin. Hyvät ja läheiset välit isovanhempiin ovat auttaneet häntä. Kuten myös rehelliset, hyvät keskusteluvälit puolisoon ja ystäviin.

Mutta varsinkin nuorempana oikeanlaista luottamusta toisiin ihmisiin piti opetella.

– Minulla oli suuri rakkauden kaipuu. Olin liiankin luottavainen, ja minua oli helppo käyttää hyväksi.

Muutto heti omilleen
Harri oli perhesurman jälkeen koulusta pois pari viikkoa, mutta halusi heti joululomien jälkeen takaisin kouluun.

Yläastetta oli jäljellä vielä kevätlukukausi. Samalla hän halusi muuttaa omilleen, vaikka alunperin tarjottiin vaihtoehdoiksi isovanhempien tai sijaisperheen luo muuttoa.

Kirkkoherra tunsi Harrin rippikoulusta. Hänen avullaan muutkin suostuivat siihen, että nuori mies aloittaisi itsenäisen elämän omassa taloudessaan.

– Olin pyörittänyt taloutta jo kun perheeni eli, joten osasin itse paljon. Muutamaan kertaan tuli pulmia raha-asioissa. Silloin isovanhempani auttoivat minua. Vaikka olin muuten hukassa ja eksyksissä, koin, ettei minulla ollut arjen pyöritykseen liittyviä ongelmia.

Harrin tapauksessa hoitosuhde ja -suunnitelma järjestyivät hyvin pian. Palavereissa sovittiin isovanhemmat hänen huoltajikseen ja lasten erikoispsykiatri teki hänelle yksilöllisen hoitosuunnitelman.

Samalla sosiaalitoimi seurasi hänen liikkeitään ja vointiaan.

Hän pääsi juttelemaan psykologin kanssa kerran viikossa siihen asti, että täytti 18 vuotta.

- Koin saaneeni hyvin apua.

Harri oli 9 000 asukkaan Karkkilassa poika, jonka perhe oli kuollut perhesurmassa. Perhe oli saanut tukea yhteisöltä jo pari vuotta aiemmin tulipalossa. Vakuutus korvasi uuden kotitalon rakentamisen ja yhteiskeräyksellä lapsille saatiin uusia vaatteita.

Harri sai tuolloin muun muassa oman luokkansa järjestämällä keräyksellä uuden kännykän. Myös perhesurman jälkeen koko koulu oppilaineen valmennettiin ottamaan Harri vastaan. Hän sai muun muassa kivalta tuntuneita tsemppikirjeitä.

Leima kuitenkin väsytti. Harri oli päättänyt lähteä lukioon Helsinkiin ennen perheensä onnettomuutta. Uusi elämä Helsingissä oli helpotus.

– Helsingissä sain hengähtää, eikä minua tunnettu.

Erityisesti joulut olivat Harrille erittäin hankalaa aikaa. Vuosien ajan Harri saattoi käydä jouluisin isovanhempiensa luona kylässä, mutta vietti paljon pyhiä myös omissa oloissaan.

Kun tutut kyselivät joulusuunnitelmista perheen kanssa, olo tuntui kurjalta ja yksinäisemmältä.

Perhesurman vuosipäivä oli ennen joulua ja silloin Harri jäi kotiinsa yksin muistamaan läheisiään.

Lukioikäisestä parikymppiseksi asti Harri kuvailee olleensa hukassa. Hän oli jäänyt perheestään ainoana henkiin.

– Kun 18-vuotiaana alkoholi tuli kuvioihin, muistan itkeneeni joissain juhlissa, miksi olen jäänyt tänne maailmaan yksin. Minulla oli suuria syyllisyydentunteita siitä, että olin ainoana sisaruksista jäänyt henkiin.

Harri kuvailee, että oli helpottavaa, kun hän alkoi hiljalleen kertoa lähimmille ystävilleen taustastaan. Rehellisyydestä tuli terveiden ihmissuhteiden rakennusainetta. Tällä hetkellä Harri on kihloissa ja ollut useita vuosia puolisonsa kanssa yhdessä.

19-vuotiaana Harri löysi oman alansa parturi-kampaajana. Hän on kilpaillut alalla menestyneesti kansainvälisesti.

Silmiin syttyy välittömästi innostus, kun hän kertoo urastaan.

– Kymmenen vuotta, enkä ole vieläkään kyllästynyt tähän.

Ei koskaan vastausta
Tekijä hiljenee monissa henkirikoksissa. Joskus häntä ei saada kiinni tai kuten Harrin tapauksessa, tekijä kuolee.

Ja kun tekijä on läheinen ja rakas, ”miksi?” -kysymys käy entistä raskaammaksi.

Harrin äiti jätti kirjeen kodin ulkorakennukseen, mutta siitä oli vaikeaa saada selvää. Lauseet ja jopa sanat loppuvat kesken. Harri kuvailee kirjettä ”rikkinäiseksi puhelimeksi”.

Erityisen vaikea Harrille on ollut kohta, jossa äiti kirjoittaa, ettei ollut varma, rakastiko Harri häntä.

Poliisitutkinnan mukaan kirje antaa joitakin vastauksia perhesurman motiiveihin. Tutkinnanjohtajan antaman tulkinnan mukaan teko oli suunniteltu, ja johtui siitä, ettei äiti enää jaksanut kuormittunutta elämää.

Tutkinnanjohtajan mukaan äiti olisi ajoittanut tekonsa niin, ettei Harri olisi ollut paikalla.

Harri sanoo, että on ehkä parempi, ettei hän saa koskaan kysyä äidiltä itseltään, miksi tämä surmasi lapsensa.

– En usko, että hän olisi pystynyt kertomaan minulle mitään sellaista, joka olisi parantanut tilannetta.

Harri kertoo, ettei ole ole koskaan osannut olla äidille vihainen tai katkera, vaikka ei ole tämän tekoa koskaan hyväksynytkään.

Harrin esittelemien perhekuvien joukosta ei löydy kuvaa äidistä. Kuvassa häntä edustaa vain arkku.

– Äidin kuoleman olen aina hyväksynyt.

Harri kertoo, että on tullut pitkän matkan siitä päivästä, jolloin hän kuuli menettäneensä perheensä. Aiemmin kuolleet rakkaat olivat usein mielessä, ja Harri oli näkevinään niin äitinsä kuin sisaruksensa kadun kulmassa. Nyt niin ei enää käy.

– Olen itkenyt pikkusisarusteni perään. Välillä mietin edelleen, mitä sisaruksista olisi voinut tulla.

– Mun elämä on muuttunut tosi paljon. Ennen olin 15-vuotias maalla asuva teinipoika, jolla ei ollut varsinaisia haavetta siitä, mitä minusta tulisi isona.

Hän kertoo, että innostava työ, hyvä parisuhde, ystävät, koti ja mielenkiintoinen elämä ovat niitä tukipilareita, jotka auttavat häntä elämään menneisyyden tapahtumien kanssa.

– Nyt tilanne on ihan erilainen. Olen 30-vuotias, kihloissa ja kansainvälisesti palkittu parturi-kampaaja. Emme matkustelleet perheen kanssa, kun olin lapsi. Nyt olen saanut reissata ja toteuttaa ideoitani, Harri kertoo.

– Olen tällä hetkellä rakentanut onnellisen elämän, hän sanoo ja kasvoille leviää huojentunut ilme.

- Voin luottaa siihen, että selviän mistä tahansa.

Harri osti puolisonsa kanssa vähän aikaa sitten ensikodin. Koti tuntuu nyt ensimmäistä kertaa kodilta, ei vain väliaikaiselta asumukselta.

Joulustakin on tullut jälleen perhejuhla, jota Harri ei vihaa. Hän viettää juhlaa perhepiirissä puolisonsa ja tämän vanhempien kanssa.

Lähteenä käytetty haastattelujen ohella turvallisuustutkintamateriaali vuoden 2003 tulipalosta. Käytetty lähteenä myös Iltalehden vanhoja uutisia.

eloq
Neuvoja-Jack
Viestit: 268
Liittynyt: Ma Marras 05, 2007 9:16 pm

Re: Perhesurma Karkkilassa 2005 - äiti surmasi kaksi lasta ja itsensä

Viesti Kirjoittaja eloq » Su Kesä 07, 2020 10:22 pm

Surullinen juttu tämäkin

Vastaa Viestiin