Teinitytön surma 1981 (TESTI)
Lähetetty: Ma Maalis 29, 2021 10:49 pm
Teinitytön surma
Heinäkuun 6päivänä 1981 sai helsinkiläinen lukiolainen
surmansa raa´alla tavalla. Tekijäksi osoittautui
omissa ihmissuhteissaan epäonnistunut
mies, jolla oli monia samanlaisia seksuaali- ja
väkivaltarikoksia tunnollaan.
Tänään käydään pornosta kiivasta keskustelua
puolesta ja vastaan. Olisiko porno auttanut tätä
miestä ja siten säästänyt nuoren tytön, vai olisiko
porno tehnyt asian vain pahemmaksi? Yksi kysymys
monien joukossa. Kuka antaa niihin oikean
vastauksen ?
Ihmisen elämänvaiheisiin voivat pienetkin tapahtumat
vaikuttaa ratkaisevasti. Onni, onnettomuus
jopa kuolemakin voivat riippua hetken valinnasta,
jonka ihminen tekee voimatta kuvitella seuraamusten
suuruutta, joka tuosta ratkaisusta seuraa.
Jopa kotiinpaluureitin valinta useammasta vaihtoehdosta
voi johtaa siihen, että valitsijan reitti
leikkaa surmaajan reitin. Kun sitten satutaan
olemaan lisäksi väärässä paikassa väärään aikaan,
seuraamukset voivat muodostua järkyttäviksi.
Onneksi näin käy aniharvoin, eikä tällaisia valintoja
kannata ryhtyä pohtimaan sen perusteellisemmin.
Elämä muodostuisi pelkäksi huolehtimiseksi
ja ilo katoaisi.
Tämä kertomus on kuitenkin kuvaus juuri
tuollaisesta reitinvalinnan murheellisesta seurauksesta.
Kuten vaikean rikosasian selvittämisen
jälkeen yleensäkin, myös tässä on tutkijoilla aihetta
itsetutkisteluun ja kenties toisille jotakin oppimista.
Jos yksikin nainen tämän kirjoituksen
luettuaan varjeltuu joutumasta siveellisyysrikoksen
uhriksi, kirjoituksen tarkoitus on saavutettu.
Uhrin taustaa
Helinä oli 18-vuotias lukiolainen, kolmilapsisen
perheen esikoinen. Vanhemmat olivat hyvän ammatin
omaavia, lapsiaan hyvin kasvattavia ihmisiä.
Perhe oli asunut viimeiset 14 vuotta Helsingin
Pitäjänmäellä teollisuusalueella olevassa pienessä
kerrostalossa.
Helinä oli hyvin sievä tyttö, joka ensimmäistä
kesäänsä osallistui tyttöystäviensä seurassa tanssitilaisuuksiin,
mutta suhteita poikien kanssa hänelle
ei vielä ollut syntynyt. Kesäloman aikana
hän työskenteli Punaisen Ristin veripalvelussa.
Surmaajan taustaa
Esa oli tapahtuman sattuessa 36-vuotias ja ammatiltaan
linja-auton kuljettaja. Hän oli syntynyt
sodan päättymisvuonna 1944 Kainuussa, Suomussalmella.
Perheessä oli 11 lasta, joten toimeentulovaikeuksia
ankeasta ajastakin johtuen oli riittämiin.
Hän kävi kansakoulun ja teki sen jälkeen
metsä- ja rakennustöitä. Vaikka hän oli hieman
keskimittaista lyhyempi, hänestä kehittyi vahvalihaksinen
mies, joka asevelvollisuusaikana harrasti
nyrkkeilyä.
Vuonna 1971 Esa avioitui ja muutti Nurmijärvelle.
Avioliitto päättyi eroon vuonna 1975. Vuoden
verran Esa asusteli sitten itseään paljon
nuoremman naisen kanssa, mutta suhde loppui
riitoihin. Pian Esa hankki uuden asuinkumppanin,
mutta riitoihin päättyi sekin suhde.
Vuonna 1979 Esa oli tutustunut naiseen, johon
hän todella oli rakastunut ja asui tämän kanssa
paitsi Nurmijärvellä, myös työsuhdeasunnossaan
Espoossa.
Viikkoa ennen Helinän surmaamista avovaimo
oli jättänyt Esan saaden tämän entistä synkempiin
aatoksiin. Sitä ennen hänet oli kuitenkin jo tuomittu
Oriveden käräjillä opiskelijatytön väkisinmakaamisesta
ehdolliseen yhden vuoden ja kahdeksan
kuukauden pituiseen vankeuteen.
Katoamisilmoitus
Heinäkuun 6 päivänä 1981 työpäivän päätyttyä
Helinä oli tullut kotiinsa, jonne pian sen jälkeen
olivat tulleet hänen tyttöystävänsä ja tämän poikakaveri.
Helinä oli seurustellut näiden ystäviensä
kanssa omassa huoneessaan tunnin ajan, mutta
noin kello 17.00 hän oli lähtenyt tapaamaan Satunimistä
tyttöystäväänsä Helsingin keskustassa
Lönnrotinkadun varrella olevaan asuntoon. Samaan
aikaan hänen vieraansa olivat poistuneet.
Helinän äiti oli katsonut illalla televisiosta
myöhäiselokuvan ja mennyt näin ollen nukkumaan
vasta puolen yön aikaan.
Hän oli hieman huolissaan Helinästä, joka ei
ollut palannut kotiin. Helinällä oli ollut tapana
soittaa, jos hänelle oli tullut jokin este kotiin
saapumiselle, mutta nyt mitään soittoa ei ollut
tullut. Helinän äiti oli arvellut Helinän jääneen
yöksi Sadun luokse, mutta myöhäisen ajankohdan
vuoksi ei kuitenkaan soittanut enää Sadulle.
Aamulla Helinän työtoveri oli tullut noutamaan
Helinää työmatkalle ja sai kuulla, ettei Helinä
ollutkaan kotona. Helinän äiti oli pyytänyt työtoveria
soittamaan hänelle heti, jos Helinä olisi jo
työpaikalla. Kun soittoa ei kuulunut, Helinän äiti
oli puhelimitse tiedustellut tytärtään ja saanut
kuulla, että tytär ei ollut saapunut. Soitto Sadulle
paljasti, että Helinä oli lähtenyt Sadun luota
kotimatkalle edellisenä iltana kello 22.30. Äiti oli
luonnollisesti nyt huolestunut tyttärestään ja ilmoitti
työpaikalleen, ettei hän saapuisi sinä päivänä
töihin.
Useampia kertoja aamupäivän kuluessa äiti oli
soittanut Helinän työpaikalle ja sai aina tiedon,
ettei Helinä ollut saapunut töihin. Äiti soitti
Haagan poliisitoimistoon ja sai neuvon tiedustella
Helinää sairaaloista, mutta niissä ei tiedetty Helinästä
mitään. Äiti oli lisäksi soittanut paikkoihin,
joissa Helinä hänen käsityksensä mukaan olisi
saattanut käydä, mm. pankkiin, mutta mitään
selvyyttä Helinästä hän ei saanut.
Helinän isän tultua työpäivän päätyttyä kotiin
perheessä oli neuvoteltu tilanteesta ja sen päätyttyä
isä ja äiti menivät Haagan poliisiasemalle
tekemään Helinästä katoamisilmoitusta.
Kun heitä oli sieltä neuvottu menemään rikospoliisiin
katoamisilmoitusta tekemään, he poikkesivat
matkalla Sadun luokse ja ottivat tämän
mukaansa rikospoliisiin.
Katoamisilmoitus oli otettu vastaan ja siihen oli
tavalliseen tapaan kirjattu kadonneen tuntomerkit.
Ilmoittajien poistuttua rikospoliisissa suoritettiin
tavanmukaiset tiedustelutoimenpiteet, mutta
muuta ei vielä ollut tehty, kun tapahtumat saivat
toisenlaisen käänteen.
Surma paljastuu
Helinän isä ja äiti olivat rikospoliisista palanneet
kotiinsa ja äiti oli vielä kerran soitellut sairaaloihin
saamatta mitään tietoja tyttärestään. Iltauutisten
jälkeen noin kello 21 isä, äiti ja perheen nuorempi
poika olivat päättäneet lähteä etsimään Helinää.
Kun he tiesivät Helinän toisinaan käyttäneen
kotiinpaluureittinään myös bussilinjaa 32, jonka
pysäkiltä piti kävellä muutaman sadan metrin
matka metsän halki kävelypolkua pitkin, he keskittivät
etsintänsä tämän polun varrelle.
Muutaman kymmenen metrin päässä kävelypolusta
isä näki pensaiden ympäröimässä muutaman
metrin laajuisessa vesilammikossa kellumassa
vihreän makuupussin. Hän tiesi Helinän makuupussin
olleen lainassa Sadulla ja arveli Helinän
ilmeisesti ottaneen sen mukaansa Sadun luota
lähtiessään.
Makuupussin löytyminen sai etsijät järkytyksen
valtaan. He eivät koskeneet makuupussiin,
vaan päättivät lähteä ilmoittamaan siitä poliisille.
Sitä ennen he kuitenkin vielä silmäilivät lähiympäristöä
pahinta peläten.
Kodin suunnalla lähellä paikkaa, jossa rautatie
kulkee Vihdintien alitse ja kävelytie rautatien
alitse betonitunnelissa, isä havaitsi Vihdintien
läheisyydessä metsäisessä pensastossa ruohon
olevan tallaantunutta. Tarkastellessaan paikkaa
lähemmin hän havaitsi kumpareen, johon näytti
peitetyn jotakin ruohoilla ja oksilla. Etsijät tarkastelivat
kumpua noin 4 metrin päästä siihen koskematta.
Järkyttyneinä ja sekavassa mielentilassa he
kiirehtivät kotiinsa pystymättä edes ilmoittamaan
asiasta poliisille. He pyysivät kuitenkin naapuriaan
ilmoittamaan löydöstä rikospoliisille. Näiden
tultua paikalle isä kävi opastamassa poliisit
kumpareen luokse jäämättä kuitenkaan seuraamaan
kumpareen avaamista.
Koska näytti ilmeiseltä, että Helinä oli surmattu
ja kätketty mainitun kumpareen sisään poliisi
käynnisti tutkintatoimenpiteet henkirikoksen tutkimuksena.
Alustavat toimenpiteet
Paikalle tulleet rikospoliisin tutkijat havaitsivat
kumparetta tarkastellessaan, että tuoreen mullan,
ruohon ja muun sellaisen alta näkyi sinisen sukan
verhoama jalkaterä ja keskellä kumparetta pilkotti
sinistä farmarikangasta.
Paikalle kutsuttiin väkivaltatoimiston komisario
ja tekniset rikostutkijat valokuvausta ja jälkien
sekä muiden näytteiden taltiomista varten. Koko
alue eristettiin usean sadan metrin alueelta asettamalla
sen ympärille järjestyspoliisin ketju.
Kumpareen alta paljastui sitä vähitellen purettaessa
Helinän ruumis. Hänen alaruumiinsa oli
paljaana, peittona farmarihousut. Vainaja makasi
selällään. Paikalle kutsuttu oikeuslääkäri totesi
vainajan kuolleeksi ja sen, että vainajan suusta ja
nenästä oli valunut verta. Kaulalla oli ulkoisen
väkivallan aiheuttamia jälkiä. Vielä myöhemmin
samana yönä suoritettiin vainajalle oikeuslääketieteellinen
ruumiinavaus, jossa todettiin hänen
joutuneen raa’an väkivallan kohteeksi ja surmatuksi.
Tapahtumapaikan ympäristö tutkittiin usean
sadan metrin alueelta yksityiskohtaisen tarkasti.
Samasta vesilammikosta, josta makuupussi oli
löydetty löytyi myös Helinän olkalaukku, josta
lompakko oli poissa. Bussilippu siinä kuitenkin
oli ja siitä todettiin, että viimeisen leiman mukaan
sillä oli ajettu 6.7.1981 kello 23.10 bussilla n:o 32.
Tämä bussi oli sanottuna kellonaikana lähtenyt
Helsingin keskustassa olevalta Simonkentän päätepysäkiltä
Riistavuoren vanhainkodin läheisyyteen.
Löydettiin myös todistaja, joka oli ollut siinä
bussissa ja jopa tunnisti Helinänkin olleen siinä
matkustajana. Todistaja oli nähnyt Helinän lähtevän
Riistavuoren pysäkiltä siihen metsään, josta
kävelypolku johti hänen kotinsa suuntaan.
Helinän matkareitti rekonstruoitiin ja todettiin
hänen todennäköisesti saapuneen surmaamispaikalleen
kello 23.38. Hänellä olisi ollut muitakin
vaihtoehtoja kotiinpaluureitin valinnassa, mutta
jostakin syystä hän oli valinnut tämän, usein
ennenkin käyttämänsä reitin, jolla hän ei aikaisemmin
ollut kohdannut mitään vaikeuksia.
Helinän hautaamispaikalta ei saatu mitään sellaista
näyttöä, joka olisi edistänyt rikoksentekijän
selville saamista. Kuitenkin saatiin arvokasta
todistusaineistoa käytettäväksi siinä vaiheessa,
kun syylliseksi epäilty olisi muilla keinoin saatu
selville.
Taktinen tutkinta
Kun rikospaikkatutkinnan avulla ei ollut saatu
sellaisia näytteitä, joista rikoksentekijä olisi paljastunut
oli ryhdyttävä laajoihin tiedustelutoimenpiteisiin.
Tiedoitusvälineiden avulla vedottiin yleisön
apuun vihjetietojen saamiseksi. Tällaisen mieliä
kuohuttavan rikoksen tapahduttua yleisö on hyvin
halukas auttamaan poliisia ja vihjeitä tulee yleensä
runsaasti. Valtaosa niistä on merkityksettömiä,
Makuupussin sisällä oli olkalaukku, josta kadoksissa oli vain
lompakko ja henkilöllisyystodistus.
mutta kaikki pitää ottaa vastaan, tutkia ja eritellä
ja vasta sen jälkeen arkistoida. Arvokas vihje
saattaa sisältyä mitättömän tuntuiseen tietoon,
jonka arvo saattaa paljastua vasta eräänlaista
palapeliä tapahtumasta koottaessa.
Valitettavasti eräät ongelmaiset ihmiset saattavat
kertoa tutkijoille täysin perättömiä tietoja ja
johtaa näin tutkijoita pahoin harhaan. Tietojen
seulonnassa tarvitaan siis hyvän ammattitaidon
lisäksi kriittisyyttä ja arvostelukykyä. Helinän
jutun tutkinnassakin tämä vaihe muodosti suuren
osa-alueen.
Tietoja hankittiin myös klassillisin tiedustelumenetelmin
surmapaikalla liikkuvilta, lähiseudulla
asuvilta tai työskenteleviltä ja käyttämällä poliisin
tietorekisteriä hyväksi.
Pohdittaessa minkälainen mies voi tehdä näin
raa’an rikoksen päädyttiin olettamukseen, että
todennäköisimmin kysymykseen tuli ennestään
tämäntapaisiin rikoksiin syyllistynyt vapaana oleva
rikollinen. Poliisin tietojärjestelmä antoi muutamia
kymmeniä nimiä Helsingin seudulta ja nämä joutuivat luonnollisesti tarkkaan seulontaan. Nykyisenä
liikkuvana aikana oli luonnollisesti otettava
huomioon muuallakin maassa asuvat, jopa
ulkomaalaiset seksuaalirikolliset.
Myös Esa joutui poliisin haaviin, koska hän oli
Orivedellä syyllistynyt väkisinmakaamiseen ja
asui Helsingin seudulla Espoossa. Esa kertoi
olleensa Patolan kaupunginosassa pelaamassa
pienoisgolfia tapahtumapäivän iltana kello 21:een
saakka, minkä jälkeen hän oli pyörällään ajanut
kotiinsa Espooseen reittiä, joka sivusi tapahtumapaikan
noin kilometrin päästä.
Patolan osalta Esan kertomus todettiin oikeaksi,
mutta näyttöä siitä, että hän todella olisi sen
jälkeen mennyt kotiinsa kertomaansa reittiä pitkin
ei saatu. Toisaalta ei Esaa vastaan siinä vaiheessa
ollut myöskään mitään näyttöä, joten häntä ei
voitu pidättää, taikka hänen luonaan suorittaa
etsintöjä.
Lähellä pysäkkiä, jossa Helinä tapahtumayönä
oli jäänyt pois bussista asui lukuisiin väkisinmakaamisiin
syyllistynyt mies, joka varsin lyhyen
aikaa aikaisemmin oli päässyt vankilasta. Tämä
mies luonnollisesti joutui erityisen tiukan tutkinnan
kohteeksi. Hänen asunnossaan nähtiin radiolaitteet,
joilla hän kuunteli poliisiradiota ilman
asianomaista lupaa. Laite takavarikoitiin ja hän
sai syytteen asiasta. Helinän surmaan nähden
hänellä oli kuitenkin varma alibi.
Viikot kuluivat tiiviin tutkinnan ja tiedustelun
merkeissä, mutta rikos näytti edelleen yhtä epäselvältä.
Laajan tutkinta-aineiston uudelleen seulonnassa
päätettiin ottaa eräitä epäiltyjä, mm. Esa
uudelleen tutkittavaksi. Mutta sitä ennen alkoikin
tapahtua muualla asioita, jotka saivat tutkintaan
uutta vauhtia.
Jälleen Esa
Vihti on noin 40 kilometriä Helsingistä oleva
maalaiskunta. Vihdin piirin nimismies soitti tämän
kirjoittajalle ja kertoi Esan olevan siellä pidätettynä
13 vuotiaan tytön raiskauksesta. Esa oli raiskauksen
jälkeen vienyt tytön kouluun ja tehnyt
tämän kanssa treffit seuraavaksi päiväksi. Treffeille
hän oli mennytkin ja joutunut suoraan
poliisin ansaan.
Hän oli tunnustanut tekonsa ja lisäksi raiskauksen
yrityksen vähän aikaisemmin Hämeenkylässä,
joka on noin 15 kilometriä Helsingistä länteen
Vihdin suuntaan.
JATKUU...
Heinäkuun 6päivänä 1981 sai helsinkiläinen lukiolainen
surmansa raa´alla tavalla. Tekijäksi osoittautui
omissa ihmissuhteissaan epäonnistunut
mies, jolla oli monia samanlaisia seksuaali- ja
väkivaltarikoksia tunnollaan.
Tänään käydään pornosta kiivasta keskustelua
puolesta ja vastaan. Olisiko porno auttanut tätä
miestä ja siten säästänyt nuoren tytön, vai olisiko
porno tehnyt asian vain pahemmaksi? Yksi kysymys
monien joukossa. Kuka antaa niihin oikean
vastauksen ?
Ihmisen elämänvaiheisiin voivat pienetkin tapahtumat
vaikuttaa ratkaisevasti. Onni, onnettomuus
jopa kuolemakin voivat riippua hetken valinnasta,
jonka ihminen tekee voimatta kuvitella seuraamusten
suuruutta, joka tuosta ratkaisusta seuraa.
Jopa kotiinpaluureitin valinta useammasta vaihtoehdosta
voi johtaa siihen, että valitsijan reitti
leikkaa surmaajan reitin. Kun sitten satutaan
olemaan lisäksi väärässä paikassa väärään aikaan,
seuraamukset voivat muodostua järkyttäviksi.
Onneksi näin käy aniharvoin, eikä tällaisia valintoja
kannata ryhtyä pohtimaan sen perusteellisemmin.
Elämä muodostuisi pelkäksi huolehtimiseksi
ja ilo katoaisi.
Tämä kertomus on kuitenkin kuvaus juuri
tuollaisesta reitinvalinnan murheellisesta seurauksesta.
Kuten vaikean rikosasian selvittämisen
jälkeen yleensäkin, myös tässä on tutkijoilla aihetta
itsetutkisteluun ja kenties toisille jotakin oppimista.
Jos yksikin nainen tämän kirjoituksen
luettuaan varjeltuu joutumasta siveellisyysrikoksen
uhriksi, kirjoituksen tarkoitus on saavutettu.
Uhrin taustaa
Helinä oli 18-vuotias lukiolainen, kolmilapsisen
perheen esikoinen. Vanhemmat olivat hyvän ammatin
omaavia, lapsiaan hyvin kasvattavia ihmisiä.
Perhe oli asunut viimeiset 14 vuotta Helsingin
Pitäjänmäellä teollisuusalueella olevassa pienessä
kerrostalossa.
Helinä oli hyvin sievä tyttö, joka ensimmäistä
kesäänsä osallistui tyttöystäviensä seurassa tanssitilaisuuksiin,
mutta suhteita poikien kanssa hänelle
ei vielä ollut syntynyt. Kesäloman aikana
hän työskenteli Punaisen Ristin veripalvelussa.
Surmaajan taustaa
Esa oli tapahtuman sattuessa 36-vuotias ja ammatiltaan
linja-auton kuljettaja. Hän oli syntynyt
sodan päättymisvuonna 1944 Kainuussa, Suomussalmella.
Perheessä oli 11 lasta, joten toimeentulovaikeuksia
ankeasta ajastakin johtuen oli riittämiin.
Hän kävi kansakoulun ja teki sen jälkeen
metsä- ja rakennustöitä. Vaikka hän oli hieman
keskimittaista lyhyempi, hänestä kehittyi vahvalihaksinen
mies, joka asevelvollisuusaikana harrasti
nyrkkeilyä.
Vuonna 1971 Esa avioitui ja muutti Nurmijärvelle.
Avioliitto päättyi eroon vuonna 1975. Vuoden
verran Esa asusteli sitten itseään paljon
nuoremman naisen kanssa, mutta suhde loppui
riitoihin. Pian Esa hankki uuden asuinkumppanin,
mutta riitoihin päättyi sekin suhde.
Vuonna 1979 Esa oli tutustunut naiseen, johon
hän todella oli rakastunut ja asui tämän kanssa
paitsi Nurmijärvellä, myös työsuhdeasunnossaan
Espoossa.
Viikkoa ennen Helinän surmaamista avovaimo
oli jättänyt Esan saaden tämän entistä synkempiin
aatoksiin. Sitä ennen hänet oli kuitenkin jo tuomittu
Oriveden käräjillä opiskelijatytön väkisinmakaamisesta
ehdolliseen yhden vuoden ja kahdeksan
kuukauden pituiseen vankeuteen.
Katoamisilmoitus
Heinäkuun 6 päivänä 1981 työpäivän päätyttyä
Helinä oli tullut kotiinsa, jonne pian sen jälkeen
olivat tulleet hänen tyttöystävänsä ja tämän poikakaveri.
Helinä oli seurustellut näiden ystäviensä
kanssa omassa huoneessaan tunnin ajan, mutta
noin kello 17.00 hän oli lähtenyt tapaamaan Satunimistä
tyttöystäväänsä Helsingin keskustassa
Lönnrotinkadun varrella olevaan asuntoon. Samaan
aikaan hänen vieraansa olivat poistuneet.
Helinän äiti oli katsonut illalla televisiosta
myöhäiselokuvan ja mennyt näin ollen nukkumaan
vasta puolen yön aikaan.
Hän oli hieman huolissaan Helinästä, joka ei
ollut palannut kotiin. Helinällä oli ollut tapana
soittaa, jos hänelle oli tullut jokin este kotiin
saapumiselle, mutta nyt mitään soittoa ei ollut
tullut. Helinän äiti oli arvellut Helinän jääneen
yöksi Sadun luokse, mutta myöhäisen ajankohdan
vuoksi ei kuitenkaan soittanut enää Sadulle.
Aamulla Helinän työtoveri oli tullut noutamaan
Helinää työmatkalle ja sai kuulla, ettei Helinä
ollutkaan kotona. Helinän äiti oli pyytänyt työtoveria
soittamaan hänelle heti, jos Helinä olisi jo
työpaikalla. Kun soittoa ei kuulunut, Helinän äiti
oli puhelimitse tiedustellut tytärtään ja saanut
kuulla, että tytär ei ollut saapunut. Soitto Sadulle
paljasti, että Helinä oli lähtenyt Sadun luota
kotimatkalle edellisenä iltana kello 22.30. Äiti oli
luonnollisesti nyt huolestunut tyttärestään ja ilmoitti
työpaikalleen, ettei hän saapuisi sinä päivänä
töihin.
Useampia kertoja aamupäivän kuluessa äiti oli
soittanut Helinän työpaikalle ja sai aina tiedon,
ettei Helinä ollut saapunut töihin. Äiti soitti
Haagan poliisitoimistoon ja sai neuvon tiedustella
Helinää sairaaloista, mutta niissä ei tiedetty Helinästä
mitään. Äiti oli lisäksi soittanut paikkoihin,
joissa Helinä hänen käsityksensä mukaan olisi
saattanut käydä, mm. pankkiin, mutta mitään
selvyyttä Helinästä hän ei saanut.
Helinän isän tultua työpäivän päätyttyä kotiin
perheessä oli neuvoteltu tilanteesta ja sen päätyttyä
isä ja äiti menivät Haagan poliisiasemalle
tekemään Helinästä katoamisilmoitusta.
Kun heitä oli sieltä neuvottu menemään rikospoliisiin
katoamisilmoitusta tekemään, he poikkesivat
matkalla Sadun luokse ja ottivat tämän
mukaansa rikospoliisiin.
Katoamisilmoitus oli otettu vastaan ja siihen oli
tavalliseen tapaan kirjattu kadonneen tuntomerkit.
Ilmoittajien poistuttua rikospoliisissa suoritettiin
tavanmukaiset tiedustelutoimenpiteet, mutta
muuta ei vielä ollut tehty, kun tapahtumat saivat
toisenlaisen käänteen.
Surma paljastuu
Helinän isä ja äiti olivat rikospoliisista palanneet
kotiinsa ja äiti oli vielä kerran soitellut sairaaloihin
saamatta mitään tietoja tyttärestään. Iltauutisten
jälkeen noin kello 21 isä, äiti ja perheen nuorempi
poika olivat päättäneet lähteä etsimään Helinää.
Kun he tiesivät Helinän toisinaan käyttäneen
kotiinpaluureittinään myös bussilinjaa 32, jonka
pysäkiltä piti kävellä muutaman sadan metrin
matka metsän halki kävelypolkua pitkin, he keskittivät
etsintänsä tämän polun varrelle.
Muutaman kymmenen metrin päässä kävelypolusta
isä näki pensaiden ympäröimässä muutaman
metrin laajuisessa vesilammikossa kellumassa
vihreän makuupussin. Hän tiesi Helinän makuupussin
olleen lainassa Sadulla ja arveli Helinän
ilmeisesti ottaneen sen mukaansa Sadun luota
lähtiessään.
Makuupussin löytyminen sai etsijät järkytyksen
valtaan. He eivät koskeneet makuupussiin,
vaan päättivät lähteä ilmoittamaan siitä poliisille.
Sitä ennen he kuitenkin vielä silmäilivät lähiympäristöä
pahinta peläten.
Kodin suunnalla lähellä paikkaa, jossa rautatie
kulkee Vihdintien alitse ja kävelytie rautatien
alitse betonitunnelissa, isä havaitsi Vihdintien
läheisyydessä metsäisessä pensastossa ruohon
olevan tallaantunutta. Tarkastellessaan paikkaa
lähemmin hän havaitsi kumpareen, johon näytti
peitetyn jotakin ruohoilla ja oksilla. Etsijät tarkastelivat
kumpua noin 4 metrin päästä siihen koskematta.
Järkyttyneinä ja sekavassa mielentilassa he
kiirehtivät kotiinsa pystymättä edes ilmoittamaan
asiasta poliisille. He pyysivät kuitenkin naapuriaan
ilmoittamaan löydöstä rikospoliisille. Näiden
tultua paikalle isä kävi opastamassa poliisit
kumpareen luokse jäämättä kuitenkaan seuraamaan
kumpareen avaamista.
Koska näytti ilmeiseltä, että Helinä oli surmattu
ja kätketty mainitun kumpareen sisään poliisi
käynnisti tutkintatoimenpiteet henkirikoksen tutkimuksena.
Alustavat toimenpiteet
Paikalle tulleet rikospoliisin tutkijat havaitsivat
kumparetta tarkastellessaan, että tuoreen mullan,
ruohon ja muun sellaisen alta näkyi sinisen sukan
verhoama jalkaterä ja keskellä kumparetta pilkotti
sinistä farmarikangasta.
Paikalle kutsuttiin väkivaltatoimiston komisario
ja tekniset rikostutkijat valokuvausta ja jälkien
sekä muiden näytteiden taltiomista varten. Koko
alue eristettiin usean sadan metrin alueelta asettamalla
sen ympärille järjestyspoliisin ketju.
Kumpareen alta paljastui sitä vähitellen purettaessa
Helinän ruumis. Hänen alaruumiinsa oli
paljaana, peittona farmarihousut. Vainaja makasi
selällään. Paikalle kutsuttu oikeuslääkäri totesi
vainajan kuolleeksi ja sen, että vainajan suusta ja
nenästä oli valunut verta. Kaulalla oli ulkoisen
väkivallan aiheuttamia jälkiä. Vielä myöhemmin
samana yönä suoritettiin vainajalle oikeuslääketieteellinen
ruumiinavaus, jossa todettiin hänen
joutuneen raa’an väkivallan kohteeksi ja surmatuksi.
Tapahtumapaikan ympäristö tutkittiin usean
sadan metrin alueelta yksityiskohtaisen tarkasti.
Samasta vesilammikosta, josta makuupussi oli
löydetty löytyi myös Helinän olkalaukku, josta
lompakko oli poissa. Bussilippu siinä kuitenkin
oli ja siitä todettiin, että viimeisen leiman mukaan
sillä oli ajettu 6.7.1981 kello 23.10 bussilla n:o 32.
Tämä bussi oli sanottuna kellonaikana lähtenyt
Helsingin keskustassa olevalta Simonkentän päätepysäkiltä
Riistavuoren vanhainkodin läheisyyteen.
Löydettiin myös todistaja, joka oli ollut siinä
bussissa ja jopa tunnisti Helinänkin olleen siinä
matkustajana. Todistaja oli nähnyt Helinän lähtevän
Riistavuoren pysäkiltä siihen metsään, josta
kävelypolku johti hänen kotinsa suuntaan.
Helinän matkareitti rekonstruoitiin ja todettiin
hänen todennäköisesti saapuneen surmaamispaikalleen
kello 23.38. Hänellä olisi ollut muitakin
vaihtoehtoja kotiinpaluureitin valinnassa, mutta
jostakin syystä hän oli valinnut tämän, usein
ennenkin käyttämänsä reitin, jolla hän ei aikaisemmin
ollut kohdannut mitään vaikeuksia.
Helinän hautaamispaikalta ei saatu mitään sellaista
näyttöä, joka olisi edistänyt rikoksentekijän
selville saamista. Kuitenkin saatiin arvokasta
todistusaineistoa käytettäväksi siinä vaiheessa,
kun syylliseksi epäilty olisi muilla keinoin saatu
selville.
Taktinen tutkinta
Kun rikospaikkatutkinnan avulla ei ollut saatu
sellaisia näytteitä, joista rikoksentekijä olisi paljastunut
oli ryhdyttävä laajoihin tiedustelutoimenpiteisiin.
Tiedoitusvälineiden avulla vedottiin yleisön
apuun vihjetietojen saamiseksi. Tällaisen mieliä
kuohuttavan rikoksen tapahduttua yleisö on hyvin
halukas auttamaan poliisia ja vihjeitä tulee yleensä
runsaasti. Valtaosa niistä on merkityksettömiä,
Makuupussin sisällä oli olkalaukku, josta kadoksissa oli vain
lompakko ja henkilöllisyystodistus.
mutta kaikki pitää ottaa vastaan, tutkia ja eritellä
ja vasta sen jälkeen arkistoida. Arvokas vihje
saattaa sisältyä mitättömän tuntuiseen tietoon,
jonka arvo saattaa paljastua vasta eräänlaista
palapeliä tapahtumasta koottaessa.
Valitettavasti eräät ongelmaiset ihmiset saattavat
kertoa tutkijoille täysin perättömiä tietoja ja
johtaa näin tutkijoita pahoin harhaan. Tietojen
seulonnassa tarvitaan siis hyvän ammattitaidon
lisäksi kriittisyyttä ja arvostelukykyä. Helinän
jutun tutkinnassakin tämä vaihe muodosti suuren
osa-alueen.
Tietoja hankittiin myös klassillisin tiedustelumenetelmin
surmapaikalla liikkuvilta, lähiseudulla
asuvilta tai työskenteleviltä ja käyttämällä poliisin
tietorekisteriä hyväksi.
Pohdittaessa minkälainen mies voi tehdä näin
raa’an rikoksen päädyttiin olettamukseen, että
todennäköisimmin kysymykseen tuli ennestään
tämäntapaisiin rikoksiin syyllistynyt vapaana oleva
rikollinen. Poliisin tietojärjestelmä antoi muutamia
kymmeniä nimiä Helsingin seudulta ja nämä joutuivat luonnollisesti tarkkaan seulontaan. Nykyisenä
liikkuvana aikana oli luonnollisesti otettava
huomioon muuallakin maassa asuvat, jopa
ulkomaalaiset seksuaalirikolliset.
Myös Esa joutui poliisin haaviin, koska hän oli
Orivedellä syyllistynyt väkisinmakaamiseen ja
asui Helsingin seudulla Espoossa. Esa kertoi
olleensa Patolan kaupunginosassa pelaamassa
pienoisgolfia tapahtumapäivän iltana kello 21:een
saakka, minkä jälkeen hän oli pyörällään ajanut
kotiinsa Espooseen reittiä, joka sivusi tapahtumapaikan
noin kilometrin päästä.
Patolan osalta Esan kertomus todettiin oikeaksi,
mutta näyttöä siitä, että hän todella olisi sen
jälkeen mennyt kotiinsa kertomaansa reittiä pitkin
ei saatu. Toisaalta ei Esaa vastaan siinä vaiheessa
ollut myöskään mitään näyttöä, joten häntä ei
voitu pidättää, taikka hänen luonaan suorittaa
etsintöjä.
Lähellä pysäkkiä, jossa Helinä tapahtumayönä
oli jäänyt pois bussista asui lukuisiin väkisinmakaamisiin
syyllistynyt mies, joka varsin lyhyen
aikaa aikaisemmin oli päässyt vankilasta. Tämä
mies luonnollisesti joutui erityisen tiukan tutkinnan
kohteeksi. Hänen asunnossaan nähtiin radiolaitteet,
joilla hän kuunteli poliisiradiota ilman
asianomaista lupaa. Laite takavarikoitiin ja hän
sai syytteen asiasta. Helinän surmaan nähden
hänellä oli kuitenkin varma alibi.
Viikot kuluivat tiiviin tutkinnan ja tiedustelun
merkeissä, mutta rikos näytti edelleen yhtä epäselvältä.
Laajan tutkinta-aineiston uudelleen seulonnassa
päätettiin ottaa eräitä epäiltyjä, mm. Esa
uudelleen tutkittavaksi. Mutta sitä ennen alkoikin
tapahtua muualla asioita, jotka saivat tutkintaan
uutta vauhtia.
Jälleen Esa
Vihti on noin 40 kilometriä Helsingistä oleva
maalaiskunta. Vihdin piirin nimismies soitti tämän
kirjoittajalle ja kertoi Esan olevan siellä pidätettynä
13 vuotiaan tytön raiskauksesta. Esa oli raiskauksen
jälkeen vienyt tytön kouluun ja tehnyt
tämän kanssa treffit seuraavaksi päiväksi. Treffeille
hän oli mennytkin ja joutunut suoraan
poliisin ansaan.
Hän oli tunnustanut tekonsa ja lisäksi raiskauksen
yrityksen vähän aikaisemmin Hämeenkylässä,
joka on noin 15 kilometriä Helsingistä länteen
Vihdin suuntaan.
JATKUU...