Sähköisen median vaikutus vanhojen henkirikosten selviämiseen.

[SYLWAR]

En tiedä onko olemassa jotain tilastoa jossakin, josta selviäisi miten paljon nykyisellä sähköisellä medialla kuten iltapäivälehtien verkkosivut, sosiaalisella medialla ja esimerksi juuri tällä Minfolla tai ruotsalaisten Flashbackilla on osuutta vanhojen ns. kylmien tapauksien selviämiseen. Olisi mielenkiintoista nähdä tästä joku tutkimus, sillä jotenkin arvelisin että vaikutus on aika suuri, ei varmaan ihan samaa luokkaa kuin DNA tutkimuksen yleistymisen jälkeen, mutta olettaisin, että huomattava kuitenkin.

[seuraaja]

En tiedä onko olemassa jotain tilastoa jossakin, josta selviäisi miten paljon nykyisellä sähköisellä medialla kuten iltapäivälehtien verkkosivut, sosiaalisella medialla ja esimerksi juuri tällä Minfolla tai ruotsalaisten Flashbackilla on osuutta vanhojen ns. kylmien tapauksien selviämiseen. Olisi mielenkiintoista nähdä tästä joku tutkimus, sillä jotenkin arvelisin että vaikutus on aika suuri, ei varmaan ihan samaa luokkaa kuin DNA tutkimuksen yleistymisen jälkeen, mutta olettaisin, että huomattava kuitenkin.

Kiinnostuin aiheesta ja kysyin tekoälyltä. ChatGPT 4 kertoi tällaista:

Sosiaalisen median ja ylipäätään sähköisen median vaikutus henkirikosten selvittämisessä on ollut merkittävä viime vuosikymmeninä. Tässä on muutamia tapoja, joilla nämä mediat ovat vaikuttaneet:

Todisteiden kerääminen: Sosiaalinen media voi tarjota arvokkaita todisteita tutkinnassa. Rikoksentekijät saattavat jakaa tietoa teoistaan verkossa, tai heidän viestintänsä voidaan jäljittää ja käyttää todisteena. Lisäksi uhrien tai todistajien julkaisemat kuvat ja videot voivat antaa tärkeää tietoa tapahtumien kulusta.

Silminnäkijähavaintojen kerääminen: Poliisi ja tutkijat käyttävät sosiaalista mediaa pyytääkseen apua yleisöltä. Jakamalla valvontakameran kuvia tai rikokseen liittyviä tietoja he voivat saada arvokkaita vihjeitä silminnäkijöiltä ja muilta, jotka saattavat tietää jotain tapauksesta.

Uhrin tai rikoksentekijän profiilin rakentaminen: Sosiaalisen median profiilit voivat antaa tutkijoille käsityksen henkilön käyttäytymismalleista, ihmissuhteista ja mahdollisista motiiveista. Tämä voi auttaa rikoksen motiivin ymmärtämisessä ja epäiltyjen kaventamisessa.

Yhteisön osallistuminen: Sosiaalinen media mahdollistaa nopean ja laajan viestinnän, mikä voi tehostaa yhteisön osallistumista rikosten ratkaisemiseen. Esimerkiksi, "kylmien tapausten" uudelleenavaukset voivat hyötyä julkisesta kiinnostuksesta, jota sosiaalinen media voi herättää.

Valvonta ja ennaltaehkäisy: Sähköinen media, kuten valvontakamerat ja niiden julkaisut sosiaalisessa mediassa, voivat toimia sekä rikosten ennaltaehkäisykeinona että todistusaineistona rikoksen jälkeen. Julkisuus voi toimia pelotteena mahdollisille rikoksentekijöille.

Anonyymi vihjeiden antaminen: Sosiaalinen media ja muut sähköiset alustat tarjoavat kanavia, joissa ihmiset voivat antaa anonyymejä vihjeitä. Tämä rohkaisee ihmisiä jakamaan tietoa, jota he eivät ehkä muuten jakaisi pelosta henkilökohtaisen turvallisuutensa vuoksi.

Vaikka sosiaalisen ja sähköisen median käytöllä rikostutkinnassa on monia etuja, se tuo mukanaan myös haasteita, kuten yksityisyyden suojan kysymykset ja informaation luotettavuuden varmistaminen. Tietoturvan ja eettisten käytäntöjen noudattaminen on tärkeää, jotta nämä välineet palvelevat oikeuden toteutumista tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.

Sosiaalisen median rooli "kylmien tapausten" ratkaisemisessa on kasvanut viime vuosina, tarjoten uusia väyliä todisteiden, silminnäkijähavaintojen ja vihjeiden keräämiseen. Tässä muutamia esimerkkejä, joissa sosiaalinen media on auttanut ratkaisemaan vuosia vanhoja rikoksia:

1. **The Golden State Killer**: Vaikka sosiaalinen media ei suoraan johtanut Golden State Killerin, Joseph James DeAngelon, kiinni jäämiseen, se oli keskeisessä roolissa julkisen kiinnostuksen ylläpitämisessä vuosikymmeniä kestäneen tutkinnan aikana. Michelle McNamaran kirja "I'll Be Gone in the Dark" ja siihen liittyvä sosiaalisen median keskustelu auttoivat pitämään tapauksen valokeilassa. Lopulta geneettinen genealogia, joka sai osittain inspiraationsa sosiaalisen median kautta heränneestä kiinnostuksesta, johti DeAngelon jäljille vuonna 2018.

2. **Lori Erica Ruffin mysteeri**: Lori Erica Ruffin todellinen identiteetti oli mysteeri hänen kuolemansa jälkeen vuonna 2010, kunnes sosiaalisen median detektiivityö auttoi paljastamaan hänen olevan itse asiassa Kimberly McLean, joka katosi kotonaan Pennsylvaniassa vuonna 1986. Sosiaalisen median foorumeilla, kuten Redditissä, jaetut tiedot ja teoriat auttoivat lopulta yhdistämään pisteet, mikä johti Ruffin oikean identiteetin paljastumiseen.

3. **Carla Stefaniakin tapaus**: Carla Stefaniak matkusti Costa Ricaan juhlimaan syntymäpäiväänsä marraskuussa 2018, mutta katosi mystisesti juuri ennen kotiinpaluutaan. Perheen käynnistämä sosiaalisen median kampanja keräsi laajaa huomiota ja painosti paikallisia viranomaisia tehostamaan tutkintaa. Sosiaalisen median avulla levitetty tietoisuus auttoi keräämään arvokkaita vihjeitä, jotka johtivat lopulta epäillyn pidätykseen ja Stefaniakin jäänteiden löytymiseen.

4. **Grateful Doe**: Vuonna 1995 nuori mies, joka tunnettiin vain nimellä "Grateful Doe" löydettiin kuolleena auto-onnettomuudessa Virginian osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Hänellä oli mukanaan vain Grateful Dead -yhtyeen konserttilippuja ja käsinkirjoitettuja viestejä, mutta hänen henkilöllisyytensä pysyi mysteerinä yli 20 vuotta. Sosiaalisen median ryhmät, kuten Facebookissa toimiva "Grateful Doe" -sivu, auttoivat levittämään tietoisuutta tapauksesta, mikä lopulta johti siihen, että mies tunnistettiin Jason Callahaniksi. Sosiaalisen median ponnistelut olivat ratkaisevassa roolissa vihjeiden keräämisessä, jotka auttoivat tunnistamaan hänet.

Nämä esimerkit osoittavat, kuinka sosiaalisen median voima voi tuoda uutta valoa vuosia vanhoihin mysteereihin, kerätä yhteisöjä tukemaan tutkimusta ja jopa ratkaista tapauksia, jotka ovat pysyneet ratkaisemattomina vuosikymmenien ajan.

Tarkan määrän ilmoittaminen siitä, kuinka monta henkirikosta on ratkaistu sosiaalisen ja sähköisen median ansiosta, on haastavaa monesta syystä. Ensinnäkin, vaikka sosiaalisen median rooli henkirikosten ratkaisemisessa on kasvussa, viranomaiset ja tutkintaryhmät eivät aina julkista tietoa siitä, kuinka merkittävä rooli sosiaalisella medialla on ollut tietyssä tapauksessa. Lisäksi, koska sosiaalisen median käyttö osana rikostutkintoja on suhteellisen uusi ilmiö, järjestelmällistä seurantaa ja tilastointia näiden tapausten määrästä ei välttämättä ole saatavilla samalla tavalla kuin perinteisempien tutkintakeinojen osalta.

Se, mitä voidaan sanoa, on, että sosiaalisen ja sähköisen median käyttö rikostutkinnoissa on kasvussa. Poliisilaitokset ja lainvalvontaviranomaiset ympäri maailmaa tunnustavat yhä enemmän näiden välineiden potentiaalin sekä todisteiden keräämisessä että julkisen apua pyytämisessä. Esimerkiksi sosiaalisen median alustat tarjoavat ainutlaatuisen tavan tavoittaa laajat yleisöt nopeasti, mikä on hyödyllistä silminnäkijähavaintojen keräämisessä ja vihjeiden saamisessa.

Monissa maissa poliisilaitokset ovat ottaneet käyttöön sosiaalisen median tiimejä tai osastoja, jotka keskittyvät nimenomaan sosiaalisen median kautta tulevien vihjeiden käsittelyyn ja tiedon levittämiseen. Näiden yksikköjen toiminta ja niiden saavutukset voivat tarjota jonkinlaista kuvaa sosiaalisen median vaikutuksesta, mutta yksittäisten tapausten määrää on vaikea kvantifioida.

Rikostutkinnan dynaaminen luonne ja teknologian nopea kehitys tarkoittavat myös, että sosiaalisen median rooli tulee todennäköisesti kasvamaan ja muuttumaan tulevina vuosina. Tämän seurauksena on mahdollista, että tulevaisuudessa saadaan tarkempaa tietoa siitä, kuinka monessa henkirikostapauksessa sosiaalisen ja sähköisen median välineitä on hyödynnetty onnistuneesti.