Sivu 3/3
Re: Elävää luultiin kuolleeksi -Toimitettiin ruumiskylmiöön (K)
Lähetetty: Ma Huhti 04, 2011 6:04 pm
Kirjoittaja INES 7
taavetti kirjoitti:Elkää nyt helkkari....kohta ei uskalla kuollakaan.
Reagoi samalla tavalla kuin liian kevyessä anestesiassa oleva, eli kipuunko?
Kyllä mies kivun kestää, muttei häpeää.
Nykyään pahempi ongelma on, ettei ihmisen uskalleta antaa kuolla. Toisaalla vaakakupissa on sanonta "niin kauan kuin on elämää on toivoa", vai miten se meni.
Re: Elävää luultiin kuolleeksi -Toimitettiin ruumiskylmiöön (K)
Lähetetty: Ti Huhti 05, 2011 9:43 pm
Kirjoittaja TheOwlsAreNot...
Tiedättekö miten raskasta on aloittaa viimeinen anestesia nuorelle parikymmpiselle joka vielä 10 tuntia aikaisemmin oli eläväinen - elämää täynnä oleva nuori? Oli perheensä kanssa viettämässä hauskaa koti-iltaa ja myöhemmin yöllä autokolarin seurauksena tms makaa nyt aivokuolleena sairaalassa. Arvatkaapas sitten miten vaikeeta on sen anestesian lopettaminen....ja todella niitten letkujen irroittaminen. Voin kertoa että hyvin raskasta. Mieli on maassa joka ikisellä huoneessa olialla... eikä niihin tunteisiin totu koskaan.
Ainut mikä tuo jonkinlaista "lohtua" tai toivoa tilanteeseen on sen tieto että omaiset- tässä heille hirveän vaikeassa tilanteessa vielä jaksavat antaa jollekkin muulle suuren lahjan. Ja että tämän nuoren ihmisen tapaturmaisesta kuolemasta seuraa myös jotain hyvää - uuden elämän tai elämän laadun paranemisen muodossa, jonkun muun kuolema saattaa siirtyä vuosilla eteenmpäin.
Ja arvaatteko sitä iloa kun nukuttaa lapsen joka itkua vääntäen kertoo hänen silmiensä olevan "rikki" ja jonka tiedät seuraavalla viikolla näkevän taas...... Siinä se elämän ja työni vaakalauta - Suuria menetyksiä, surua tai suuria ilonhetkiä.