Kirjekaveriksi vangille?

[Nooruska]

Näyttäis olevan jo. Ihan mielenkiintoisia nuo Teksasin päivitykset.

Joo mustakin! Yleensä tuo blogi mun mielestä on turhan tasaista ja tylsää luettavaa, mutta noi Teksas osiot on mielenkiintoisia.

[TheBride]

Nyt vain odotellaan koska tulee postauksia itse tapaamisista Tiikerin kanssa!

[Scruffy]

^
Onhan niillä niitä ollut kai jo useampikin. Tätä kirjoittaessa uusimmassa postauksessa mm. asiaa käsiteltiin. Koskettelemaan toisiaan tosin eivät ole vielä päässeet koska byrokratia.

http://hakkitiikeri.com/blogi/

Laitetaan nyt toi ihan varmuuden vuoksi asiasta kiinnostuneille.

[TheBride]

^ Nojoo, mutta mä odotan jotain "syvällisempää" postausta noista tapaamisista.
Siis mistä keskustelivat, mitä tunteita tapaamiset yleensäkin herätti jne.

Tuohan on vain tollasta yleismaallista löpinää. Ja mun mielestä postaus jossa Marialla oli jotain Antonion siskonpoikia mukana yhdellä tapaamiskerralla, oli aika tylsä..

[TheBride]

Mietiskelin taas tuossa yks päivä, josko hankkis itelleen uuden venkula-kirjekaverin! Oon vähän selaillut noita ilmoituksia, mutta eipä ole vielä tullut vastaan ketään sellaista, jolle haluaisin raapustaa.

Ja harmi, että Marian blogi on ollut kovin hiljainen jo useamman kuukauden, ja että se Waiting for you letter-blogi on ilmeisesti lopahtanut kokonaan..

edit. Ja satuinpa kuulemaan mutkien kautta, että se Neiti Syntinen (jolla taisi olla ensimmäinen tätä aihetta käsittelevä, suht iso blogi aiheesta, jonka sittemmin sulki) ei ole enää yhdessä oman vankinsa kanssa. Mitähän siinä mahtoi tapahtua, kun oltiin niin rakastuneita että!

[Tiina]

edit. Ja satuinpa kuulemaan mutkien kautta, että se Neiti Syntinen (jolla taisi olla ensimmäinen tätä aihetta käsittelevä, suht iso blogi aiheesta, jonka sittemmin sulki) ei ole enää yhdessä oman vankinsa kanssa. Mitähän siinä mahtoi tapahtua, kun oltiin niin rakastuneita että!

Arki (tuo epätoivottu vieras) nyt ei varmaan ainakaan tässä tapauksessa ole päässyt yllättämään, luulen...
Oisko jompikumpi sitten löytänyt uuden ja paremmin resonoivan kirjekaiffarin?

[Nobelaner]

Rupesipas tää aihe kiinnostamaan kovasti. Ehkä pitäisi itsellekkin joku kirjoituskaveri etsiä.
Mitens te jotka olette noille kirjoitelleet niin ihan omalla osoitteella vai poste restantella? Selasin kyllä koko ketjun lävitte mutta tavaraa oli niin paljon että en ehkä huomannut jos olikin jotain mainintaa

[aaponiilo]

TheBride, mistä noita kirjekavereita voi katsoo?

[TheBride]

^ Googlettamalla löytyy, mutta yksi on esim writeaprisoner.com.

Mä kirjoitin ihan omalla osoitteellani, mutta en tiedä uskaltaisinko enää.. Onhan se tosin varmaan suht olematon riski, että venkula rapakon takaa ilmetyisi oman oven taakse, mutta minkäs sitä omalle vainoharhaisuudelle voi.

Mulla oli itse kriteerinä kun kirjekaveria aikoinaan etsin, että jäbä istuis elinkautista taikka olisi death row:ssa, ihan just sen takia, että se varmasti myös pysyy siellä kiven sisässä.
Mutta on hyvä pitää mielessä, että joskus vangit jakavat osoitteita ja jopa myyvät niitä, joten se poste restante on ihan järkevä joka tapauksessa. Mutta jokainen järkeilee toki tavallaan.

[Dr Bergmeister]

Ainoat vangit, joille voisin ajatella kirjoittavani, ovat sotavangit. Mieluiten suomen- tai saksankielen taitoiset, mutta ei näitä tällä haavaa taida olla yhtään. Millekään murhamiehelle en ala kirjoittamaan, ei ole mun juttuni. Eikä multa englanti suju niin hyvin, että jonnekin Amerikoihin rustaisin postia.

[Nobelaner]

^ Googlettamalla löytyy, mutta yksi on esim writeaprisoner.com.

Mä kirjoitin ihan omalla osoitteellani, mutta en tiedä uskaltaisinko enää.. Onhan se tosin varmaan suht olematon riski, että venkula rapakon takaa ilmetyisi oman oven taakse, mutta minkäs sitä omalle vainoharhaisuudelle voi.

No, minähän päätin sitten kirjoittaa jollekkin heebolle Ja päädyin sitten kanssa kirjottamaan omalla osoitteella kun ajattelin että tuskin se tänne suomeen tulee, plus siinä vaiheessa kun se pääsee vapaaksi tuskin enään asun nykyisessä osoitteessa joten no worries uskoisin

[ocasionaly]

Mä olen vuoden verran aktiivisesti ollut tekemisessä walterin kanssa ja täytyy myöntää että en ihan samantien olis ajatellut että löytäisi noin hyvää tyyppiä tolla lailla.
Maileja menee vähänväliä ja sieltä se soittelee ja lähettelee lahjoja

Ollaan me suunniteltu sitä että tarvii joku kerta lähteä reissuun ja nähdä sitten kun toi vapaalle pääsee, enkä tosiaan ole mitään rakkaustarinaa pykäämässä pystyyn, vaan alunperin kun valitsin tyyppiä kenelle kirjeen lähettäisin valitsin sen siltä pohjalta että 'voisinko olla tän ihmisen kanssa tekemisissä/puheissa 'normaalioloissa' ja hyvää tuuria tai ei niin sellanen löytyi.
En nyt silti ikinä olettanut että edes puhelimessa päätyisin puhumaan mut eipä tä mua harmita. Koomista kylläkin

[jm8k]

Kyllä minä koitan jaksaa vastata linnasta tuleviin kirjeisiin kavereille, en ehkä ihan tuntemattomalle jaksais alkaa kirjoittelemaan. Onhan se tärkeää saada niitä kirjeitä, kun itsekin olen nyt täällä niuvassa niin kun olin suljetummilla osastoilla eikä ollut nettiä sun muita ajanviettotapoja niin oli tosi kiva saada kirjeitä ja kirjoittaa niitä. Mutta aika erikoinen idea ehkä ihan tuntemattomalle alkaa kirjoittamaan, vaikka mikäs siinä jos on kova kirjoittamaan ja sellanen kiinnostaa.

[viola riviniana]

Ainakin uskovaisilla nuorilla naisilla on ollut tapana Suomessakin ottaa vankeja kirjeenvaihtokavereiksi, mutta enemmän olen niistä jutuista kuullut negatiivisia kuin positiivisia kokemuksia. Vangit tuppaavat käyttämään hyväksi, ensin pyydetään postimerkkejä, sitten rahaa, ja valehdellaan häikäilemättömästi että ollaan uskovaisia, eräskin tyttö oli haltioissaan kirjeenvaihtokaverinsa hengellisestä kypsyydestä ja viisaudesta, ja sitten paljastui, että tyyppi oli kirjoituttanut kirjeet eräällä toisella vangilla, joka osasi lahjakkaasti teeskennellä uskovaista ihmistä ja ilmeisesti kopioi kirjeisiinsä "hengellisiä viisauksia" vankilaan jaetusta kristillisestä kirjallisuudesta. Toinen tapaus luki tyttöparan kirjeet vankitovereilleen ja yhdessä kirjeille naurettiin ja tyttöä ja hänen uskoaan pilkattiin. Tässä tapauksessa asian paljasti tytölle eräs vankitoveri, joka tuli kai lopulta omantunnon tuskiin tai ehkä ei alun alkaenkaan ollut mukana irvailemassa. Tiedän tosin sellaisenkin tapauksen, että nuori mies oli vilpittömästi ihastunut uskovaiseen kirjeenvaihtokaveriinsa ja vankilasta päästyään jatkoi seurustelua tytön kanssa, ja naimisiin he lopulta menivät. Sehän on tunnettu tosiasia, että rikollisille löytyy aina naisia ymmärtäjiksi ja hoivaajiksi, ja kyllähän näistä suhteista voi kehittyä ihan onnellisia ja pysyviä suhteita. Itse en kuitenkaan kirjoittelisi vangeille, en luottaisi heidän vilpittömyyteensä.

[Michelangela]

Tällaiseen törmäsin sattumalta. En ole vielä käynyt lukemassa enempää. Eli englanninkielentaitoisille luettavaa, ja mahdollisesti vaikka kirjekaverikin?

http://www.deadmantalking.com/