Billy the Kid
(oik. Henry McCarty, 23. marraskuuta 1859 — 14. heinäkuuta 1881) oli yksi Villin lännen pahamaineisimmista lainsuojattomista. Hän käytti myös nimiä Henry Autrim ja William H. Bonney. Kuolemansa jälkeen hänestä muotoutui Amerikan vanhan lännen symboli. Billy the Kid on ollut aiheena monille elokuville ja kirjoille
Billy the Kidin elämä
Billy syntyi New Yorkin East Sidessa, mutta hänen perheensä muutti Kansasiin Billyn ollessaan vielä lapsi. Pian hänen isänsä kuoli, ja äiti ja kaksi poikaa muuttivat New Mexicoon, jossa äiti meni uusiin naimisiin. Billy ajautui teini-ikäisenä laittomuuksiin ja varasteluun, ja liittyi rikollisjengeihin.
Billy vietti jonkin aikaa englantilaisen karjatilallisen John Tunstallin tiluksilla muiden kaltaistensa hylkiöiden kanssa töissä, kunnes Tunstallin kiista karjakauppiaan sopimuksesta irlantilaisen L. G. Murphyn kanssa johti siihen, että Murphy murhautti Tunstallin. Billy ja kumppanit nimitettiin apulaisseriffeiksi ottamaan kiinni ja pidättämään Murphyn miehet. Näihin aikoihin Billy sai lisänimensä the Kid ja apulaisseriffin joukko muuttui itse lainsuojattomiksi toimintansa takia, kun Kid mieluummin tappoi ystävänsä murhaajat kuin toimitti heidät vankilaan. Kid joukkoineen saavutti tässä sodassa voiton. Hän ja hänen kumppaninsa erosivat omille teilleen, mutta Kid ei lähtenyt Uudesta Meksikosta. Pian hänestä luvattiin 500 dollarin palkkio, mikä olisi nykyrahassa noin 10 000 dollaria. Lincolnin piirikunnan sheriffi Patrick Garrett ampui Billy The Kidin 1881.
Elämänsä aikana Billy the Kidin sanotaan tappaneen 21 ihmistä, yhden jokaista elinvuottaan kohti, mutta luku on kiistanalainen. Myöhemmin on arveltu luvun olevan lähempänä yhdeksää, kun taas toisaalla on esitetty, että hän olisi tappanut kuusi henkilöä.lähde? Hänen uskotaan olleen vasta 12-vuotias, kun hän tappoi ensimmäisen uhrinsa.
"...Päivä oli painumassa mailleen 14. heinäkuuta 1881, kun mies kääntyi takaisin kohti suljettua Fort
Sumnerin linnoitusta. Metsästysonni oli ollut myötä, ja hän paloi halusta päästä esittelemään saalistaan ystävälleen Pete Maxwellille. Ystävänsä suojissa lymyilevällä 21 vuotiaalla ei ollut juuri muita huvituksia kuin metsästys. Mies oli kolme kuukautta aiemmin tappanut kaksi apulaisšeriffiä Lincolnissa New Mexicossa paetessaan kuolemantuomiota, jonka hän oli saanut tapettuaan kolme vuotta aiemmin Lincolnissa šeriffin ja apulaisšeriffin. Hän oli lännen etsityin mies mutta tunsi olonsa varsin rauhalliseksi.
Pete Maxwell, joka omisti heidän piilopaikkanaan toimineen linnakkeen, oli yksi osavaltion vaikutusvaltaisimmista miehistä ja pitäisi kyllä lähitienoon väen suut supussa. Nuorukainen nylki tottuneesti saaliinsa – muutaman kaniinin ja kaksi kojoottia – ja astui sitten sisään metsästyspuukko kädessään. Hän näki hämärässä huoneessa yllätyksekseen kaksi hahmoa yhden sijaan. ”Kuka tuo on?” hän kysyi pelästyneenä. Toinen hahmoista oli Pat Garrett, joka tunnisti kysyjän äänen, sillä hän oli jo aiemmin pidättänyt nuorukaisen. Garrett kohotti revolverinsa, ja oviaukkoon ilmestynyttä miestä kohti pamahti kaksi laukausta. Ensimmäinen osui tätä hieman sydämen yläpuolelle, murskasi kylkiluita ja puhkaisi keuhkon. Toinen iskeytyi ovenkarmiin. Puhjenneesta keuhkosta kuului pihinää, kun nuori murhamies lyyhistyi maahan ja menehtyi muutamassa minuutissa karkealle lautalattialle. Billy the Kid, oikealta nimeltään Henry McCarty (tunnettiin myös nimellä William H. Bonney), oli kuollut.
Fort Sumner, missä Billy the Kid kuoli, oli perustettu parikymmentä vuotta aiemmin. Savitiilistä rakennetun pienen linnoituksen tarkoituksena oli suojella Pecosjoen laakson uudisasukkaita New
Mexicossa intiaaniheimojen hyökkäyksiltä. Linnoitus rakennettiin ja varusteltiin 40 miehen varuskunnalle. Sen tarjoaman turvallisuuden piti houkutella siirtolaisia harvaanasutulle seudulle. Pecosjoen suolainen vesi oli kuitenkin juomakelvotonta ja alueen maaperä niin hedelmätöntä, etteivät edes lupaukset ilmaisesta maasta houkutelleet alueelle uusia asukkaita. Niinpä hallitus perustikin alueelle intiaanireservaatin; ensimmäisen monista, joissa alkuasukkaat sivistettäisiin. Vuonna 1863 Fort Sumnerista tehtiin Bosque Redondon reservaatin keskus. 8 500 navajointiaania ja 500 apassia ajettiin reservaattiin ja asutettiin sadan neliökilometrin hiekkaerämaa-alueelle, jossa ei kasvanut puita eikä ollut juomavettä. "Me opetamme heidän lapsensa lukemaan ja kirjoittamaan, ja me opetamme heille rauhaa ja kristinuskon totuuksia. Vanhat intiaanit kuolevat vieden sotaisuuden ja murhanhimon hautaansa", julisti kenraali Carleton, New Mexicon käskynhaltija.
Seuraavina vuosina Fort Sumner kasvoi kaupungiksi, jonne muutti satoja sotilaita, karjankasvattajia ja hallituksen nimittämiä intiaaniyhteyshenkilöitä. Monet tienasivat sievoisia summia myymällä ruokaa
intiaaneille, jotka eivät pystyneet itse hankkimaan ruokaa karussa reservaatissa. Muonavarat eivät kuitenkaan riittäneet kaikille, ja seurauksena oli murhenäytelmä: yli 2 000 intiaania kuoli nälkään ja sairauksiin.
Vuonna 1867 intiaanit saivat lopulta luvan lähteä reservaatista. Linnoitus suljettiin vuotta myöhemmin, minkä jälkeen rakennukset myytiin pilkkahintaan Pete Maxwellin isälle. Fort Sumner on nykyisin
virallisesti tunnustettu historiallinen muistomerkki..."
Wikipedia, historia.net
