MURHA.INFO

Tiina Saaren ja Maiju Majamaan kirjoittama EI JÄLKEÄKÄÄN 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua, kirjasta jäi hyvin vaisu lukutuntuma. Kaikki ko. kirjan tapaukset ovat Murhainfon lukijalle joko enemmän tai vähemmän tuttuja, minkä lisäksi niistä kaikista on täällä varmaan viestiketjut (en käynyt niitä erikseen läpi, kun tuo lukeminen tylsistytti niin), joissa suurimmassa osassa on varmaan paljon enemmän tietoa kyseisistä jutuista kuin em. kirjassa. No tulipahan nyt luettua moinen tekele kuitenkin, vaikkei sitä kovin antoisaksi lukukokemukseksi voi mainostaa.

^Erinomainen lukuvinkki.

Murha sunnuntaitiellä. Tositapahtumiin perustuva ja suomeksikin käännetty teos koko
Ruotsia kuohuttaneesta henkirikostapauksesta 1965. Tunnettiin myös kloroformimurhan nimellä.Uskoisin tämän kiinnostavan ainakin ruotsalaiseen rikoshistoriaan perehtynyttä J.Maybrickia ja erästä lähinnä hejacin puolella nykyään vaikuttavaa ystävääni. Kysymyksessä oli "Kickan" Granellin murha.

https://mummomatkalla.blogspot.com/2021 ... iella.html

Keskustelua aiheesta löytyy ruotsalaisilta rikosfoorumeilta.

https://www.flashback.org/t1709927

http://www.mordkartan.se/stockholm/nark ... holm-1965/

Tulipa luettua vielä Kenneth Erikssonin ja Jeanette Björkqvistin kirjoittama Hård mot de hårda. True crime - en bok om brott kirjasta Kari Kosken suomentama versio Kovat kadut - ammattirikollisten jäljillä. Ihan vauhdikkaat muistelmat rikollisliigoihin ja paritusrikollisuuteen erikoistuneen, "huorapoliisiksikin" kutsutun, Kenneth "Kentsu" Erikssonin urasta. Joku henkirikoskin sinne joukkoon mahtuu, mutta Murhainfolaisena niihin henkirikoksiin fiksoittuneena joutuu toteamaan sen, että Juha Rautaheimon muistelmissa niitä oli huomattavasti enemmän. Jos verrataan edellä mainitsemaani kadonneista kertovaan kirjaan, jonka siis luin tätä ennen, tämä oli todella hyvä, kun kaikkea kirjan materiaalia ei löydy suoraan täältä Murhainfosta eikä asiat olleet kaikilta osin sillä tavoin enemmän tai vähemmän tuttuja, joskin tuttuja juttujakin sinne sekaan väistämättä mahtui jonkin verran.

PS. Oli muuten siitä erikoinen muistelmateos yli nelikymmenvuotisesta poliisiurasta, ettei siinä ollut mukana minkäänlaista valokuvaliitettä, jollaisia näihin lähes poikkeuksetta on muutoin oheistettu sivujen väliin.

Olen tahkonnut toimittajien koostamaa kirjaa "Katiska - suuri huumevyyhti" pian pari viikkoa, kun on jotain keskittymisvaikeuksia lukemisessa. Kirja itsessään on mielestäni hyvin kirjoitettu ja erityisesti pidän siitä, että teksti on kunnolla oikoluettu. Sekin on ollut positiivista ja seurantaa helpottavaa, että asiat on kirjassa kirjoitettu asioina sen kummemmin niitä hehkuttamatta ja ihmiset on esitetty kirjassa omilla nimillään.

Kuka sitten vaan keksisi sen viisasten kiven, että porukat pysyisivät laillisissa liiketoimissa eikä tarvitsisi lähteä huumeiden ja dopingaineiden kaupan kanssa sekoilemaan? Hyvä olisi saada ihmiset luontoon liikkumaan muutoinkin motivoituneena kuin epämääräisiä maastokätköjä etsimässä ja käyttämässä.

Luen chileläis-ruotsalaisen Pascal Engmanin toimintatrilleriä Patriootit. Suosittelen. On todella ajankohtainen. Mitä tapahtuu, kun vihapuhe muuttuu todeksi. Jännittävä tarina, hyvin vie kirjailija tarinaa eteenpäin. Pitää lukea ihan ahmimalla.

Tulipa luettua Sami Lotilan toimittama TAPE - Tapani Valkonen omin sanoin. Tape jakaa mielipiteitä runsaasti, mutta varsin rehellisen tuntuisesti hän kaikkiin muihin kehonrakentajiin verraten kertoo omasta dopingin käytöstään. Ihan mielenkiintoinen kirja.

Lukuelämyksiä rikoshistorian ulkopuolelta. Kirjaston poistomyynnistä löytyi teos: Anton Collin ja Matti Raivio-Keuruun seudun suurhihtäjät Asarias Autiosta Asseri Autioon.

Teoksesta käy ilmi, että Peräseinäjoella1889 syntynyt Hilma Kalliomäki voitti naishiihdon ensimmäisen Suomen mestaruuden.

"Hilma Kalliomäki oli jo nuorena vilkas tyttö, joka arkailematta lähti 10-vuotiaana hakemaan maailmalta toimeentuloaan. Hän oli pieni ja solakka, mutta jo suuren karjan hoitaja, palvelustyttö, kun hän kerran Keuruulla meni katsomaan hiihtokilpailuja..".

Sain luettua loppuun Niko Rantsin kirjoittaman kirjan "Kuka viereesi jää". Kirja on jatkoa hänen edellisvuonna ilmestyneen esikoisromaaninsa tarinalle ja ilmeisesti ainakin kolmas osa on kirjasarjaan vielä tulossa. Tarina on ollut toistaiseksi ihan mukaansa tempaavaa luettavaa ja odotan mielenkiinnolla seuraavaa osaa. Seuraavaksi alan lukea yhden entisen luokkatoverini kirjoittamaa kirjaa, joka on myös Tammen kustantama. Nämä kaksi kirjojen kirjoittajaa ovat näköjään kirjoittaneet kirjojaan samassa tahdissa, eli molemmat julkaisivat esikoisromaaninsa viime vuonna ja tänä vuonna he ovat saaneet toiset kirjansa julkaistuiksi.

Kultaseni, en lue fiktiota tai muutakaan kaunokirjallisuudeksi luokiteltavaa ei-refentiaalista proosatekstiä. Lyhyesti sanoen: En ole lukenut Harry Potteria, Anni Polvaa tai seurannut "salkkareita".

Olen kerrannut ehkä jo aikaisemminkin lukemani teokset: Sortavala- Laatokan laulava kaupunki (Teoksen loppusivuilta on löydettävissä laajat lähdeviitteet, kuten myös kattava luettelo Sortavalassa 1885-1939 pidetyistä konserteista ja muustakin tämän esikuvallisen ja avantgarden kaupungin musiikillisesta toiminnasta.)

Kertasin myös edesmenneen Pertti Kolarin toimittaman kirjan: Höyrylaivalla Viipuriin. Teoksen painovuosi oli 2005.

Privatietona kerrottakoon, että kaikissa kirjoissaan suureen tarkkuuteen ja lähdekritiikin noudattamiseen pyrkinyt Kolari oli syntynyt Nuijamaan samannimisessä kylässä, eli siis täällä:

https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... hp?t=27583

Karolina Kouvolan Sodan kuningattaret.

Jean d´Arc ei suinkaan ollut ainoa <3

Patricia Cornwell: Punainen Usva.
Kay Scarpetta -sarjaa.

Marko Annala-Värityskirja.Onkohan 4 kerta,kun lukasen,Suosittelen.
https://www.nousu.net/varityskirja-marko-annala/

Tuli luettua pitkästä aikaa pari elämäkertaa. Molemmissa käsiteltiin Yhdysvalloissa tunnetuksi tulleita henkilöitä, joista toinen on suomalainen ja toinenkin on suomalaissukuinen.

Veli-Pekka Lehtosen kirjoittama RENNY HARLIN AINUTLAATUINEN ELÄMÄNI on hyvin mielenkiintoinen 558-sivuinen kohtuullisen laaja teos ainoan Hollywoodissa menestyneen suomalaisohjaajan elämästä. Tosin Rennyllä on nykyään Suomen kansalaisuuden lisäksi myös Yhdysvaltojen kansalaisuus. Hyvä ja mielenkiintoinen kirja, suosittelen.

Toinen elämäkerta oli Christopher Berry-Deen kirjoittama Monster Amerikansuomalaisen sarjamurhaajan tositarina, joka kertoo Aileen Wuornosista. Kohtuullisen suppea, 239-sivuinen teos kertoo suomalaissukuisen sarjamurhaajanaisen synkän tarinan osoittaen samalla sen, että osalle suomensukuisille heidän elämänsä amerikkalaisen unelman maassa on ollut vain kurjaa maanpäällistä helvettiä. Ihan mielenkiintoinen kirja tämäkin, jonka lukemista voi suositella.

Ja nyt on luettavana todella mielenkiintoinen Matti Mörttisen kirjoittama SHLOMO ZABLUDOWICH Holokaustin kauhuista salaperäiseksi suomalaismiljardööriksi, joka kertoo uskomattoman tarinan keskitysleiriltä hengissä selvinneestä, sittemmin asekaupoilla upporikkaaksi tulleesta suomenjuutalaisesta, joka vaikutti kaikkialla maailmassa asekauppoineen, missä vain sotia käytiin, myyden aseita useissa eri maissa toimivien yritystensä välityksellä jopa toisiaan vastaan taisteleville osapuolille. Kirja on vain 246-sivuinen, mutta varmaan kyseisessä henkilössä olisi ollut ainesta paljon laajempaan ja mittavampaan teokseen.

Kalle-Ville kirjoitti: ↑Pe Marras 05, 2021 5:39 am Ja nyt on luettavana todella mielenkiintoinen Matti Mörttisen kirjoittama SHLOMO ZABLUDOWICH Holokaustin kauhuista salaperäiseksi suomalaismiljardööriksi, joka kertoo uskomattoman tarinan keskitysleiriltä hengissä selvinneestä, sittemmin asekaupoilla upporikkaaksi tulleesta suomenjuutalaisesta, joka vaikutti kaikkialla maailmassa asekauppoineen, missä vain sotia käytiin, myyden aseita useissa eri maissa toimivien yritystensä välityksellä jopa toisiaan vastaan taisteleville osapuolille. Kirja on vain 246-sivuinen, mutta varmaan kyseisessä henkilössä olisi ollut ainesta paljon laajempaan ja mittavampaan teokseen.

Oli todella mielenkiintoinen kirja. Hänen poikansa Chaim ”Poju” Zabludowicz (s. 6. huhtikuuta 1953 Helsinki) on suomalainen liikemies ja suursijoittaja sekä tiettävästi rikkain Suomessa syntynyt Suomen kansalainen, jota rikkaampi on vain eräs Suomen kansalaisuuden saanut venäläinen, joka nykyään asuu Sveitsissä eli Gennadi Timtšenko.

Erikoista oli, että samaan aikaan kuin Shlomo Zabludowich myi Tampellan kranaatinheittimiä ja tykkejä, joita ja joiden valmistamiseen tarvittavia välineitä vietiin Suomesta hänen muille tehtailleen "maataloustarvikkeina" virallinen Suomi yritti usein epätoivoisesti esittää, ettei suomalaisilla aseilla käytäisi muka mitään asekauppaa sotaa käyviin maihin. Asekauppa on se kauppa mikä kannattaa, ja joka tekee osaajistaan miljardöörejä.

Toivottavasti joku tutkija kirjoittaa vielä joskus hänestä laajemman elämäkerran pyrkien täyttämään niitä aukkoja, joita tuohon hyvään ja mielenkiintoiseen lukukokemukseen jäi. Todella mielenkiintoinen kirja, suosittelen.