MURHA.INFO

Tällä hetkellä kesken Jo Nesbon Harry Hole -sarjasta Veitsi.

Luen parhaillaan Kaija Koon elämäkertakirjaa "Taipumaton" ja kuuntelen samalla hänen musiikkiaan. Seuraava kirja odottaa tuossa vieressä jo lukuvuoroaan. Se on Kale Puonnin Pasilan Myrkky -sarjan kolmas osa, nimeltään Saarni.

Aivan loistavaa Pieni liekki. Työn alla "Sortavala- Laatokan laulava kaupunki" ja urheiluhistorian puolelta "Clas Thunberg-jää on sulanut"(1964).

Löysin divarista arkkiveisun kuuluisasta 1930-luvulla Viipurissa tapahtuneesta henkirikoksesta. Talonmies oli myrkyttänyt vaimonsa ja työntänyt hänet keskuslämmitysuuniin. "Surulaulu hirvittävästä murhateosta Viipurissa,missä mies myrkytti vaimonsa ja poltti ruumiin keskuslämmitysuunissa.."


viewtopic.php?f=2&t=25211

Pieni liekki kirjoitti: ↑Su Marras 21, 2021 12:04 am Luen parhaillaan Kaija Koon elämäkertakirjaa "Taipumaton" ja kuuntelen samalla hänen musiikkiaan. Seuraava kirja odottaa tuossa vieressä jo lukuvuoroaan. Se on Kale Puonnin Pasilan Myrkky -sarjan kolmas osa, nimeltään Saarni.

Tästä sinun postauksesta juolahti mieleeni Kale Puontin Manni-kirja, jonka luin äskettäin. Mieleeni jäi kirjan kohta, jossa kertoja kuvailee, miten päällystöä hermostuttaa rikosylikonstaapeli Pesosen jatkuva vastahankaisuus jatkuvalla syötöllä tapahtuvia muutoksia kohtaan, ja että seuraavan selvityspyynnön jälkeen Pesonen saattaisi löytää itsensä poliisin palvelupuhelimesta, johon tavalliset kansalaiset voivat soittaa vaikkapa kysyäkseen parveketupakoinnista tai kanan pitämisestä kerrostalossa. Tässä kohtaa hymähdin kertojan asenteelle, koska nimenomaan poliisin palvelupuhelimessa jos missä tarvitaan poliisin koulutuksessa hankittua rautaista ammattitaitoa. Jos poliisin neuvontapuhelimeen vastannut poliisi ei onnistu herättämään luottamusta soittajassa, joka pelkää puhua asiastaan suoraan, vaan esimerkiksi tiedustelee ensin, että voiko kysyä asioista yleisellä tasolla, niin puhelun lopputulemana ei ole se, että soittaja kertoo nimensä ja asiansa ja siihen liittyvät kysymyksensä. Koskaanhan poliisi ei voi tietää minkä sorttisen asian kanssa kansalaiset soittavat poliisin neuvontapuhelimeen. Asia voi olla keponen mutta myös vakava, ja joskus poliisille jopa erityisen tärkeä. Soittajalle poliisin antama vastaus on aina tärkeä. Etenkin jos poliisin vastauksen perusteella on mahdollisuus puntaroida muita samasta asiasta saamiaan vastauksia, ja tehdä analyysiä siitä, kuka puhuu totta ja kuka valehtelee ja kuka haluaa hämärryttää manipulointitarkoituksessa.


Puontin Manni on kelpo dekkari, kyllä se kannattaa lukea, ja kohta luen jatkotkin, joten tämä postaus on nyt paitsi kommentti Pienelle liekille, niin myös lukusuositus Puontin dekkareille.

Ja sanonpa tämänkin tähän vielä, että en muuten ole niitä lukijoita, jos niitä lukijoita onkaan, jotka kokevat että nimenomaan poliisin kirjoittamassa dekkarissa kertojan ja henkilöhahmojen mielipiteet ja asenteet ovat yhtä kuin dekkarin kirjoittaneen poliisin. Mutta kyllä minä tästä itseäni muutaman kerran muistutin !

Tällä hetkellä kesken Frederic Spottsin "Hitler and the power of aesthetics" sekä Clive Barkerin "The hellbound heart". Molemmat olen lukenut aiemminkin moneen kertaan, mutta eipä hyvä kirja lukemisesta pahene.

Tuo Spottsin teos on erittäin suositeltavaa luettavaa A. Hitleristä sekä Kolmannesta Valtakunnasta kiinnostuneille.

Olen lukenut Agatha Christien Kymmenen pientä n-sanapoikaa. Edellisen kerran luin Agatha-tädin kuuluisimpiin lukeutuvan teoksen n.20.vuotta sitten.Silloin sen nimeksi oli muutettu "Eikä yksikään pelastunut". Teoksen nimenvaihto tapahtui 1960-luvun lopulla.Syytä siihen en tiedä.

paccasucco kirjoitti: ↑To Joulu 02, 2021 2:51 am Olen lukenut Agatha Christien Kymmenen pientä n-sanapoikaa. Edellisen kerran luin Agatha-tädin kuuluisimpiin lukeutuvan teoksen n.20.vuotta sitten.Silloin sen nimeksi oli muutettu "Eikä yksikään pelastunut". Teoksen nimenvaihto tapahtui 1960-luvun lopulla.Syytä siihen en tiedä.

Äläpäs rupee pelleilemään kirjallisuushistorian kanssa. Postasit kuvan lukemastasi kirjasta, ja näen että sen kannessa lukee 'Kymmenen pientä neekeripoikaa'. Vai alatko väittämään että puusilmäni näkee väärin !

Miten puhumme siitä mistä emme puhu...


Vink!

* Revisiting the Racism That Inspired One of the World’s Bestselling Crime Novels| The original title of Agatha Christie’s “And Then There Were None” is a stark reminder of ‘yesterday’s’ white supremacism.| Introduction That original title, as published in 1939, was “Ten Little Niggers.” This is well known in literary circles, and not news. I do believe the source material for Christie’s most-lauded novel deserves a revisit, however, and I apologize in advance if this article serves as a trigger for some. Why this? Why now? Shouldn’t we be healing? Why am I reopening old wounds?,
https://medium.com/writing-for-your-lif ... 7fca5647b7

* N-word dropped from French edition of Agatha Christie novel, https://www.globaltimes.cn/content/1199106.shtml

* Kymmenen pientä neekeripoikaa joutui pannaan | Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoika ei enää kulu käsissä Suomessa. Ei ainakaan uusia painoksia lukevien. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000317760.html

* Eikä yksikään pelastunut (Ten Little Niggers / And Then There Were None, 1939) on Agatha Christien kirjoittama salapoliisikirjallisuuden klassikkoteos. Suomennos ilmestyi vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Sen nimeksi tuli vuonna 1968 Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nimi muuttui takaisin muotoon Eikä yksikään pelastunut vuonna 2003. | Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Eik%C3%A4 ... pelastunut

-

Riku Kauhanen- Väärin haudattu sotamies.
Kummitustarinoita Suomen taistelukentiltä.

Kolmasosa Kale Puonnin "Saarni"-kirjasta lukematta, joten loppuhuipennus on varmasti vielä tuloillaan. Sen jälkeen jatkan Kale Puonnin parissa, mutta kirja vaihtuu ilmeisesti fiktiosta faktaan, kun vuorossa on "Satu - alamaailman rautarouva"-kirja. Odotan kirjaa suurella mielenkiinnolla!

Sain luettua loppuun kirjan "Satu - alamaailman rautarouva" ja samalla sain täydennettyä sitä tietopohjaa, mitä on vuosien varrella kertynyt luettuani eri kirjoittajien kertomuksia Suomessa tapahtuvasta huumekaupasta ja siihen liittyvistä rikollisesta elämästä. Toivon Sadulle ja hänen läheisilleen kaikkea hyvää ja muistuttelen, että elämä itsessään on parasta huumetta.

Seuraavaksi lähden lukemaan Sami Lotilan toimittamaa kirjaa: "Immu - vanki numero 1861". Mitä kirjoja teillä muilla on menossa?

Tuli luettua Olli-Pekka Kallasvuosta kirjoitettu kirja PUHELIN SOI ÖISIN - Mitä opin globaalina yritysjohtajana, jonka on kirjoittanut Juhana Rossi. Mielenkiintoinen kirja yritysjohtamisesta, suosittelen.

Edellinen kirja inspiroi lukemaan Tutkivien toimittajien: Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen ja Annina Vainio kirjoittaman kirjan MARIMEKKO - Suuria kuvioita, joka oli myöskin mielenkiintoinen.

Ei olisi tarvinnut kirjoittaa kahta viestiä 4 minuutin välein kahdesta kirjasta kertomiseen.,,

aga kirjoitti: ↑Ma Joulu 27, 2021 7:11 pm Ei olisi tarvinnut kirjoittaa kahta viestiä 4 minuutin välein kahdesta kirjasta kertomiseen.,,

Joko täällä tai minun verkkoyhteyksissä oli joku toimintahäiriö. Tuo ensimmäinen viesti katosi jonnekin esikatseluun, missä yritin sitä täydentää, mutta lopputuloksena oli nuo kaksi erillistä viestiä.

Nyt muuten menossa noin puolivälissä suosittu tietokirja, joka on laajuudeltaan lähes yliopiston oppikirjaluokkaa eli 944-sivuinen emeritusprofessori Markku Henrikssonin kirjoittama TÄHTILIPUN MAA - Yhdysvaltojen alueen historia, joka kattaa ajallisesti koko valtion muodostamisen ja sitä edeltävät vaiheetkin aina nykypäivään saakka.

How Black was our Sabbath. Entisten BS roudarien David Tangyen ja Graham Wrightin kirjoittama muistelma Sabbathin riveissä työskentelemisestä 70-luvulla.