Iltasanomien me naiset -osion ihmiset & suhteet -sopukassa on pitkä juttu erään Pauli L:n saamasta aivovammasta ja sen vaikutuksista hänen ja hänen puolisonsa elämiin. Ja tottahan se vaikuttaa muihinkin ihmisuhteisiin. Vamma on sen verran paha, että puolisosta tuli käytännössä Paulin omaishoitaja.
Kun tuli aika hakea lääkärilausuntojen perusteella työkyvyttömyyseläkettä niin kuinkas siellä vakuutusyhtiössä taas kerran kävikään?
Eli jälleen lääkäri, joka ei ole koskan potilasta edes nähnyt, pystyy puskista kumoamaan usean erikoislääkärin lausunnot tuosta vaan....Päätös ja pettymys
Kolme erikoislääkäriä ja neuropsykologi ovat todenneet Paulin työkyvyttömäksi ja suosittaneet hänelle työkyvyttömyyseläkettä.
Silti eläkeyhtiö on hylännyt hakemuksen, sillä yhtiön oma lääkäri, joka ei koskaan ole nähnytkään miestäni, on arvioinut hänet täysin työkykyiseksi.
Kun pitelin postissa tullutta korutonta hylkäystuomiota käsissäni pari kuukautta sitten, mietin, miten eläkeyhtiö ajattelee Paulin täysipäiväisen työskentelyn käytännössä toteutuvan. Pitäisikö minun hänen omaishoitajanaan lopettaa omat työni ja olla mukana työpaikalla hänen muistinaan? Harmillisesti se ei ole mahdollista, sillä olen perheemme ainut tienaava henkilö.
Miehelleni on kova paikka, että enää hän ei pysty osallistumaan laskuihin samalla panoksella kuin minä. Myönteinen eläkepäätös antaisi hänelle edes jonkinlaisen tulon, jonka ohella olisi lupa tehdä osa-aikaista työtä aivovamman sallimissa rajoissa.
Sen sijaan häntä vuorotellaan sairaus- ja työttömyyspäivärahoilla kuten tuhansia muitakin työkyvyttömiä. Tulee tunne, että ihmiset halutaankin pitää kotona masentumassa tilanteeseensa....
Minä en kerta kaikkiaan käsitä tätä.