Perhesurmat

[Muori]

Serenityn kanssa pitkälti samoilla linjoilla, lapsen tappaminen on tyrmistyttävää ja brutaalia, ei traagista.

Itse olen paljon miettinyt tätä asiaa siitä lähtökohdasta, millaisesista olosuhteista kasvaa lapsi joka aikuisena ei siedä pettymyksiä tai nimimerkki Nimofin maalailemaa yhteisön painetta (oli se todellista tai kuviteltua). Itse olen hyvin turvallisesta, jopa idyllisestä ydinperheestä, kuten ovat myös meidän lapset. On siis sukupolvia jotka kasvaa turvassa, rauhassa, vahvoina. Täältä katsottuna on helppo ymmärtää repaleisten kotien reppanoiden itse- ja lapsenmurhat mutta tämä ns.kulissiperheiden elämä on alkanut mietityttää. Naapurustossakin on perhe, jonka koti ei ohikulkiessa eroa muista kun korkeintaan edukseen, on hoidettu piha ja siististipuetut, kohteliaat lapset. Ja siitä huolimatta on joka ikinen viikonloppu ja usein viikollakin syytä "juhlaan", eli viinaan. Töissä käydään ja ollaan oikein ulkokultaisia, mutta "se jokin" huokuu... Ovatko he potentiaalisia "en olisi ikinä heistä uskonut"-perhe? Onko heidän lastensa tulevat perheet sellaisia?

[Kyllikki S]

Perhemallit ovat muuttuneet rajusti kaupunkilaistumisen myötä, enää ei ole isoja sukulaisjoukkoja naapurissa huolehtimassa toistensa hyvinvoinnista eikä yhteiskunta ole tätä aukkoa osannut tai halunnut paikata.

Niin kun noita perhemallien muutoksia tutkii vähän tarkemmin, niin itselleni ainakin oli yllätys kuinka marginaalinen ilmiö kokonainen lapsiperhe itseasiassa nykyään on. Sellainen edustaa tänä päivänä muutamaa pientä prosenttia kun taas yksin- ja kaksinasuvat n. 75% koko yhteiskunnasta.

Tuolla aiemmassa tutkimuksessa lapsia oli kuollut perhesurmissa 70-94-välisenä aikana 200,
ja nyt viimeisen 12 vuoden aikana lapsia kuollut 45.
Seuraavan kymmenen vuoden sisällä pitäisi siis kuolla yli 150 lasta jotta päästäisiin samoihin lukemiin kuin aiemmassa 24 vuotta käsittäneessä tutkimuksessa.
Oikaiskaa jos laskin väärin surkealla laskupäälläni.

Tilastokeskuksen taulukosta n:o 11 selviää prosentteina kuinka perheiden rakenne on muuttunut 60-luvulta nykypäivään tultaessa:
http://www.stat.fi/til/perh/2010/02/per ... 07_fi.html


-----

[Luupää]

http://alibi.fi/uutiset/perhesurma-oli- ... ekunneista

Uudessa paperialibissa kuvaillaan vissiin jotain läheltä piti -tapausta.

Perhesurma oli kiinni sekunneista!
29.6.2012, 10:56
Mika Lahtonen

Länsi-Suomessa asuva Pirjo kertoo juuri ilmestyneessä Alibissa karmaisevan tarinan perheväkivallasta. Pirjo oli tutustunut aviomieheensä vuonna 2005, ja tuolloin tämä vaikutti unelmien prinssiltä. Pari meni naimisiin ja sai kaksi suloista tyttölasta. Sitten kaikki muuttui. Miehestä tuli väkivaltainen ja eräänä iltana mies veti aseen esille uhaten ampua koko perheen. Pirjo onnistui pakenemaan viime hetkellä, kun poliisit olivat jo piirittäneet talon.

Lue Pirjon yksityiskohtainen tarina uusimmasta Alibi-lehdestä.

Tämän enempää ei Alibin netistä irtoa.

[Tampereen Tyttö]

Aiheesta lisää:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... s=duo10257

Kuka tappaa lapsensa?
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2012;128(10):1004-5
Hanna Putkonen ja Ghitta Weizmann-Henelius
Pääkirjoitus
Moniongelmaisten perheiden tuki on tarpeen

On vaikea keksiä dramaattisempaa ja häkellyttävämpää yksittäistä tapahtumaa kuin oman lapsensa tappaminen. Siksi on ymmärrettävää, että perhesurmista uutisoidaan hyvinkin näyttävästi. Nämä tapahtumat puhuttavat, herättävät moraalista närkästystä ja aiheuttavat joskus jopa paniikin kaltaisen reaktion. Täytyyhän tällaiset teot jotenkin estää!

Tosiasiassa lasten riski kuolla väkivallan seurauksena on Suomessa vähentynyt merkittävästi viimeisen puolen vuosisadan aikana. Vielä 1950-luvulla surmattiin 14,9 lasta 100 000:ta kohti. Tekojen ilmaantuvuus 1990-luvulla oli 1,6/100 000 ja 2000-luvulla 0,8/100 000 (Lehti ja Kivivuori 2010).

Viimeisen vuoden aikana Suomessa on uutisoitu seitsemän perhesurmaa. Arvellaan, että perhesurmia tehdään sarjoissa, jolloin esimerkki antaa sytykkeen. Joskus uutisoidaan, että rahavaikeudet ajoivat vanhemman tappamaan perheensä. Mikään yksittäinen seikka ei kuitenkaan voi selittää näin dramaattista tekoa. Taustalla on yleensä useita pitkäaikaisia ongelmia. Ei velkaisuus tee kenestäkään tappajaa. Siitä huolimatta on myös selvää, ettei lapsiperheiden aseman huonontaminen, lapsiköyhyys tai sukupolvien yli jatkuva syrjäytyminen ehkäise väkivaltaa lapsiperheissä.

Moniongelmaisuus perhesurmien taustalla on osoitettu useissa tutkimuksissa (Hatters Friedman ym. 2005, Hatters Friedman ja Resnick 2007, Krischer ym. 2007). Vanhemmilla on todettu esiintyvän mielenterveys- ja päihdeongelmia, ihmissuhdevaikeuksia sekä väkivaltaisuutta. He ovat saattaneet kokea eron tai eron uhka on olemassa. Joskus taustalla on myös taloudellisia ongelmia ja sosioekonomista huono-osaisuutta (Schwartz 2006, Putkonen ym. 2009a). Masentuneisuus on yleistä, ja se voi joskus olla jopa psykoottista. Vauvaiän ohittaneen lapsensa tappanut äiti on useammin psykoottinen kuin aivan pienen lapsensa tappanut (Resnick 1970, Kauppi ym. 2010). Persoonallisuushäiriöt ovat tavallisia (Dolan ym. 2003). Joskus tekoon voi liittyä kosto, jonka tosiasiallinen kohde on puoliso. Lapsen kuolema saattaa olla vahinko, lapsen pahoinpitelyn seuraus. Näihin tekoihin liittyy tyypillisesti vanhemman itsemurha-aie tai toteutunut itsemurha (Putkonen ym. 2009b). Perhesurmien yhteydessä on puhuttu laajennetusta itsemurhasta. Termi on kuitenkin huono, koska se häivyttää henkirikoksen itsemurha-käsitteen alle.

Suomalaisessa aineistossa vuosilta 1995-2005 itsetuhoisuus liittyi rikokseen yli puolella vanhemmista (Putkonen ym. 2009a). Tämä on havaittu myös kansainvälisesti. Keskeistä on, että riski muodostuu monesta tekijästä. On hyvä muistaa, että maailmanlaajuisesti ajatellen pienten lasten surmaamiseen liittyy erilaisia kulttuuritekijöitä, joita Suomesta käsin voi olla vaikea ymmärtää. Esimerkiksi tyttölapsia on todettu "puuttuvan" joissakin maissa.

Vaikka lapsien surmaamista usein käsitellään naisten rikoksena, todennäköisesti äidit ja isät syyllistyvät siihen kutakuinkin yhtä usein. Osin naisten yliedustusta selittää se, että isät onnistuvat tappamaan useammin myös itsensä eivätkä siten ole kaikissa tutkimusaineistoissa mukana. Masentuneisuus ja itsetuhoisuus on yleistä sekä äitien että isien joukossa. Äitien ja isien tekemät henkirikokset kuitenkin myös eroavat toisistaan. Usein isiä uhkaa ero ja äidit ovat jo yksin. Isissä on myös muita henkirikollisia muistuttava alaryhmä, johon kuuluvien miesten teot ovat impulsiivisia; äitien keskuudessa tällaista alaryhmää ei ole havaittu (Putkonen ym. 2011). Isien motiiveissa korostuvat impulsiivisuuden lisäksi viha, kosto ja riita. Lisäksi heillä on äitejä useammin päihdeongelmia. Isien ongelmat ovat useammin interpersonaalisia eli ihmissuhteisiin liittyviä ja joskus antisosiaalisuuteenkin kytkeytyviä. Äitien ongelmat ovat enemmän sisäistä keinottomuutta ja kyvyttömyyttä selviytyä vanhemmuudesta.

Kansainvälisesti on todettu, että äitien uhrit ovat isien uhreja nuorempia. Vastasyntyneen tappaminen eli lapsensurma (neonaticide) on aivan erityinen äitien tekemä rikos. Siihen liittyy piirteitä, jotka ovat yhteydessä tyypillisesti raskauteen, esimerkiksi raskauden kieltäminen tai peittäminen. Suomen lain mukaan lapsensurmaan voi syyllistyä vain nainen "synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa". Nämä äidit eivät yleensä ole psykoottisia, mutta heidän persoonallisuutensa on usein häiriintynyt.

Lapsen surmaamisen ehkäisy on ajateltu vaikeaksi. Suomessa on kuitenkin havaittu, että perheen tilanteeseen oli puututtu ennen rikosta äitien osalta lähes puolessa tapauksista ja isien neljänneksessä (Putkonen ym. 2009a). Eivät he siis tavoittamattomissa olleet. Ehkä riskiperheiden tilanteeseen tulisi tarttua yhä ponnekkaammin. Moniongelmaisissa perheissä vanhemmat ovat epätoivossaan keinottomia, ja heidän pitäisi olla tukijärjestelmien prioriteettilistan kärjessä. Itsemurhien ehkäisystä voidaan ottaa oppia myös lapsiin kohdistuvan henkirikollisuuden vähentämiseksi. Masennus tulee tunnistaa ja hoitaa. Pelkästään psykiatrian tuella perheitä ei kuitenkaan auteta. Lapsen riski tulla tapetuksi muodostuu perheen monesta eri vaikeudesta. Käytännön elämän sujuminen ja elämän mielekkyyden kokeminen auttavat vanhempia jaksamaan lapsiperheen arkea. Se on koko yhteiskunnan asia.

[Mat-Lock]

Tosiasiassa lasten riski kuolla väkivallan seurauksena on Suomessa vähentynyt merkittävästi viimeisen puolen vuosisadan aikana. Vielä 1950-luvulla surmattiin 14,9 lasta 100 000:ta kohti. Tekojen ilmaantuvuus 1990-luvulla oli 1,6/100 000 ja 2000-luvulla 0,8/100 000 (Lehti ja Kivivuori 2010).

Aika hurja asia, että 1950-luvulla surmattiin lapsia lähes 19 kertaa enemmän kuin nyt. Suhteuttaa vähän juttuja "sairaasta nykyajasta".

[seppoilmari]

Tosiasiassa lasten riski kuolla väkivallan seurauksena on Suomessa vähentynyt merkittävästi viimeisen puolen vuosisadan aikana. Vielä 1950-luvulla surmattiin 14,9 lasta 100 000:ta kohti. Tekojen ilmaantuvuus 1990-luvulla oli 1,6/100 000 ja 2000-luvulla 0,8/100 000 (Lehti ja Kivivuori 2010).

Aika hurja asia, että 1950-luvulla surmattiin lapsia lähes 19 kertaa enemmän kuin nyt. Suhteuttaa vähän juttuja "sairaasta nykyajasta".

No huh huh, tämän siitä (taas) sai kun uskoi uutisia niitä sen kummemmin tarkistamatta
ja luuli asioiden olevan nykyään huonosti.

Täytyy sanoa että oli hyvä olla väärässä.

[Gladys]

Väkivallan seurauksena kuolleiden lasten määrä on tosiaan vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kannattaa kuitenkin huomata, että väkivallan painopiste on muuttunut. 1950-luvulla suurin osa väkivaltaisesti surmatuista lapsista (lähes kaikki) oli alle 1-vuotiaita. Kyseessä siis tod.näk äidin toteuttama lapsensurma.

Tilastoa mm. täällä (sivu 15): http://www.optula.om.fi/Satellite?blobt ... cation/pdf

Ainoa mitä tilasto todella kertoo 1950-1999 on lapsensurmien radikaali väheneminen.

Suomalaisen nyky-yhteiskunnan ongelmaksi näyttää tulleen perhesurmat ja laajennetut itsemurhat. Mihin suuntaan menee niiden käyrä tulevaisuudessa?

[Arska]

Väkivallan seurauksena kuolleiden lasten määrä on tosiaan vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kannattaa kuitenkin huomata, että väkivallan painopiste on muuttunut. 1950-luvulla suurin osa väkivaltaisesti surmatuista lapsista (lähes kaikki) oli alle 1-vuotiaita. Kyseessä siis tod.näk äidin toteuttama lapsensurma.

Ainoa mitä tilasto todella kertoo 1950-1999 on lapsensurmien radikaali väheneminen.

Tämähän on suomalainen (ja pohjoismainen) kunniamurha: nainen murhaa oman lapsensa, kun ei kestä aviottoman lapsen saamisen häpeää. Ehkäisy ja laillinen abortti on vähentänyt tosiaan tällaisia tapauksia radikaalisti.

Suomalaisen nyky-yhteiskunnan ongelmaksi näyttää tulleen perhesurmat ja laajennetut itsemurhat. Mihin suuntaan menee niiden käyrä tulevaisuudessa?

Ne ovat muoti-ilmiö. Sopulit on saatu kuriin itsemurhien suhteen, niitä ei juurikaan uutisoida. Metron alle loikkaaja uutisoidaan "henkilövahinkona". Perhesurmilla ja laajennetuilla itsemurhilla sen sijaan saa mässäillä niin että veri ja suolenpätkät roiskuvat.

[Mariacka]

Itsemurhien määrä on kuulemma vähentynyt. Kai se sitten pitää lähteä "kerralla komeesti". Vähän samanlainen muoti-ilmiö kuin koulusurmat. Toivottavasti ei pysyvä trendi.

[Luupää]

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... pos=ok-nln

Viranomaiset epäilevät perheenisän ampuneen vaimonsa ja lapsensa.

Järkyttävän löydön jäljille päästiin sekavan Facebook-päivityksen avulla.

Poliisi löysi 37-vuotiaan isän, 35-vuotiaan perheenäidin ja näiden kaksi lasta kuolleena Oregonissa Yhdysvaltain kansallispäivänä.

Newberg-Dundeen poliisipäällikkö Jeff Kosmicki kertoi Fox Newsille, että poliisi epäilee 37-vuotiaan surmanneen ensin perheensä ja lopuksi itsensä.

Uhrit olivat kuolleet ampumahaavoihin.

37-vuotiaan vaimo oli hakenut avioeroa toukokuun lopussa.

Pari oli avioitunut vuonna 1998.

Eri maa, eri valuutta mutta sama kaiku teossa ja sen mahdollisissa syissä.

[Luupää]

http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=95804861

Turvaton lapsuus voi pilata työuran ja ihmissuhteet

Turvaton lapsuus voi vaikeuttaa työuraa ja ihmissuhteita vielä aikuisiälläkin. Lapsuuden vaikeat ongelmat heikentävät opiskeluintoa, mikä usein johtaa vähemmän ammattitaitoa vaativiin ammatteihin ja huonosti palkattuihin pätkätöihin.

Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta on tutkinut lasten kokemaa turvattomuuden tunnetta Suomen Akatemian Skidi-Kids-tutkimusohjelmassa. Siihen haastateltiin yli kuuttakymmentä lasta, jotka elävät sijaisperheessä, väkivaltaisessa perheessä tai avioeroperheessä.

Jokisen mukaan yllättävän moni lapsi elää jollain tavalla haastavissa perhesuhteissa. Ainakin 10 000 lasta kokee avioeron joka vuosi. Puolet peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista on kertonut kokeneensa tai nähneensä vuoden sisällä jotain, mitä voidaan pitää väkivaltana.

[jegorsi]

Perhesurmat näyttäisivät olevan uusi ilmiö Suomessa. Tilastojen valossa asia ei kuitenkaan ole näin. Keskimäärin kaksi perhesurmaa per vuosi on tilastollinen arvio perhesurmien esiintyvyydestä. Uutta sen sijaan ihmisille tuntuu olevan se, että perhesurmat tapahtuvat ns. keskiluokkaisissa ydinperheissä, joissa päihteet ja syrjäytyminen eivät ole arkea. YLEn Elävä arkisto on koonnut usean videoklipin verran aiheeseen liittyvää uutisointia ja asiantuntijakeskusteluja. Käy lukemassa ja katsomassa!


http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/p ... edia=81219


Terveisin

Sirpa Jegorow
Elävä arkisto/toimittaja

[Luupää]

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... tuollaista

Perhesurmat herättäneet pelkoja: "Meidänkin perheessä voisi sattua tuollaista"

Viime ja kuluneen vuoden aikana sattuneet perhesurmat ovat lisänneet ihmisten herkkyyttä huolestua oman turvallisuutensa puolesta, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Ritva Karinsalo.

Tämä taas vaikuttaa siihen, että turvakodit ovat olleet poikkeuksellisen ruuhkautuneita tänä kesänä. Karinsalo sanoo, että turvakotien äkillisesti ruuhkautumisen syytä on pohdittu myös Ensi- ja turvakotien liitossa.

– Voi olla että nämä järkyttävät perhetapahtumat ovat lisänneet sekä viranomaisten että kansalaisten omaa herkkyysastetta. Reagoidaan aikaisemmin perheväkivallan uhkaan ja siihen pelkoon, joka saattaa myöhemmin räjähtää käsiin.

Karinsalo sanoo, että järkyttävien perhesurmien jälkeen ihmisiltä on tullut paljon puhelinsoittoja perheen turvallisuutta koskien.

– Ihmiset ovat sanoneet suoraan, että tuollaista voisi tapahtua heidänkin perheessä. He ovat kysyneet neuvoja, mitä heidän tulisi tehdä ja kuinka he osaisivat ennakoida uhkaavia tilanteita.

Karinsalon mukaan turvakotien ruuhkautumiseen vaikuttanee myös viranomaisten entistä laajempi osaaminen ja perheväkivallan tunnistaminen.

– Nyt tämä asia otetaan enemmän tosissaan. Esimerkiksi neuvoloissa, päivähoidoissa ja terveyskeskuksissa on tehty useita vuosia töitä sen eteen, että perheväkivalta osataan tunnistaa paremmin. Sen myötä perheväkivalta on tullut näkyvämmäksi ja tunnistettavammaksi. Silloin myös tajutaan, että kannattaa mennä alta pois.

(MTV3)

[fränkkä]

Jotenkin minusta tämä "väkivaltainen ihmisluonne" vastaavaa tai ylipäätään väkivallan liika sotkeminen
ei näihin perhesurmiin kovin vahvasti liity. Suomessa on ollu väkivaltaa sotien jälkeen enemmän kuin nyt
siitä ei ehkä tutkimuksia ole, mutta siihen aikaan perheenpää oli mies ja muutenkin mies oli se joka pysty
puollustamaan itseensä nyrkein ei auttanu vidduilla jos ei ollu haluja tapella ja jne. vieläkin uskon että meistä moni on nähnyt kun ukko vetää riidan jälkeen mammaa turpaan ja lähtee kirkolle ryyppää ja pullisteleen, eikä siitä mitään poliisi juttuja tehty...tietynlaisesta kestämättömyydestä/hätäisyydestä, ihmisen ihmeellisistä odotuksista ja kommonikointi vaikeuksista nämä johtuu. Ihminen ottaa imee luonnostaa itseensä ympäristössä tapahtuvia asioita, sellaisiakin joita ei näe, vääristumiä...ja kun ei ole
ihan sinut ympäristön ja itsensä kanssa niin luulempa, että nämä surmaajat ei oikein tiedä onko lintu vai kala ja luulee tapahtuvan asioita joita ei oikeasti tapahdu, mustasukkaisuus, kusettaminen, aliarviointi, narsismi, jne... Ei nämä yhteen seikkaan ratkea olkoot mikä hyvänsä, mutta tollaselle ihmiselle sitä vaan sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ennen sitä surmapäätöstä. Mistä minä sitten huomaisin tälläisen perhesurmaajan, jos näkisin... No en sitten mistään, kolissestako? ei sellaisia ole, se on niitten tyyli elää.

[Arlene]

Enää ei puutu kuin Lauerman mielipide..

"Lapsen todennäköisyys tulla surmatuksi oli 1950-luvulla 18-kertainen 2000-lukuun verrattuna"

Julkaistu: 15.8.2012 20:22

Perhesurmauutisten runsaudesta voi saada mielikuvan, että lapsien tappaminen olisi pitkällä aikavälillä yleistynyt.
–Tosiasiassa lapsen todennäköisyys tulla surmatuksi oli 1950-luvulla 18-kertainen 2000-lukuun verrattuna, Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma.

Muutos johtuu tosin erityisesti lapsensurmien vähentymisestä. Niissä äiti surmaa lapsensa synnytyksen jälkeisessä uupumuksessa tai ahdistuksessa.

Lauerman mukaan toinen väärä mielikuva on, että perhesurma voisi tapahtua yllättäen missä tahansa tavallisessa perheessä. Perhesurmaajat eivät kuitenkaan ole tyypillisiä perheenisiä ja -äitejä, sillä he kärsivät usein narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, joka yhdistyy masennukseen tai päihdeongelmaan.

–Vaikka olisikin tiilitalo ja hyvin leikattu nurmikko ja mersu pihassa hyvin vahattuna, niin kyllä näissä perheissä se ahdinko on koettu, vaikka se tulisikin naapureille yllätyksenä, Lauerma toteaa.

Aina ei myöskään pidä paikkansa väite, ettei surmaaja saanut apua. Viranomaiset eivät välttämättä kumoa väärää tietoa, koska näkevät asian kuuluvan vaitiolovelvollisuutensa piiriin.


STT