Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Nyt mua suututtaa ja itkettää aika silmittömästi, joten pyydän anteeksi, jos tästä ei nyt kovin hyvää aloitusta tälle ketjulle tule. Toivon kuitenkin, että kaikki halukkaat osallistuvat keskusteluun tästä aiheesta. Minulla on ollut suunnitelmissa jo aikaisemmin aloittaa tällainen keskustelu, mutta nyt sain aika ison sysäyksen ryhtyä tuumasta toimeen, ja samalla vähän päästellä omia höyryjäni.

Sukulaiseni on tehnyt itsemurhan. Ei ole ensimmäinen itsemurha lähipiirissäni, mutta tästä tekee erityisen tavallaan tämä seikka, että itsemurhaan päätynyt oli kärsinyt masennuksesta, ja käynyt muutama päivä ennen itsemurhaansa puhumassa terveyskeskuslääkärille masennuksestaan ja siitä, että harkitsee itsemurhaa. Sukulaiseni sai jonkin lääkkeen, ja jonkin lääkereseptin. EI MITÄÄN MUUTA. Ei kutsua tulla uudelleen vastaanotolle, ei lähetettä psykologille, ei aikaa mielenterveyshoitajalle, saatikka lähetettä psykiatrille, eikä psykiatrian poliklinikalle. Mä oon niin raivoissani.

Saahan näistä lukea, ja itse olen kokenut ja kuullut vastaavaa. Julkinen terveydenhuolto on kaikin tavoin kuralla, ehkä aivan erityisesti mielenterveyden osalta, ja tietty etenkin suuremmissa kaupungeissa. Nyt ei ollut kyseessä kaupunki, vaan pieni paikkakunta.

Musta tässä on tapahtunut hoitovirhe ja kuolemantuottamus, stana. Joskus menneinä aikoina ihminen olisi luultavasti laitettu vaikka tahdonvastaiseen osastohoitoon, jos puhuu että on harkinnut itsemurhaa. Mutta ei enää, ei ainakaan 90-luvulta alkaen. Saat anella lakki kourassa sitä apua, ja kävit sitten kerran tai kaksikymmentä kertaa, et välttämättä saa mitään apua. Saatat kohdata jopa vähättelyä, pilkkaa ja ivaa! Uskokaa vaan huviksenne. En temmo näitä tuulesta.

Parasta etten edes kysy sen lääkärin nimeä nyt ainakaan vähään aikaan. Julkisen puolen mielenterveyspalveluille on pakko tehdä jotakin! Meidän verorahoilla homman pitäisi toimia niin, että jokainen saa apua, ajoissa, ja asianmukaista. Osastohoitoon pääsevät lähinnä selkeän harhaiset ja levottomat tapaukset, joiden voidaan jo käytöksensä takia arvella olevan vaaraksi itselle tai muille. Mutta ns. perus-masis, joka vaikuttaa muuten suhteellisen selkeältä ja rauhalliseltakin, saa kävellä ulos, ehkä lääkkeiden kanssa.

Jmlta mä oon nyt vihanen. Se oli sitä paitsi ihan harvinaisen hieno ja mukava ihminen, jota lääkäriä ei huvittanut hoitaa. Lääkäri ei tehnyt työtään, senhän tästä voi päätellä, vaikka nautti palkkaa.

Ketjun otsikkoa täydenetty
-NILS-
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

seppoilmari
Martin Beck
Viestit: 776
Liittynyt: Pe Huhti 25, 2008 11:37 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja seppoilmari »

Tuota se on nykyään, tunsin henkilön joka kyseli kanssa pitkään apua, pyysi päästä osastolle ja pyysi lääkäriä ja sai lääkereseptejä ja lopulta luovutti ja hirtti itsensä, lääkäri tiettävästi nostaa edelleen isoa palkkaansa ja ajelee mersulla.
Jos joku vielä nykyään luottaa psykiatriseen saati normaaliin terveydenhuoltoon niin johtuu siitä ettei ole ollut asian kanssa tekemisissä tai on käynyt uskomaton tuuri.

Mitään lohduttavaa ei pysty sanomaan, aika on ainut mikä auttaa, voimia omaisille.

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Kiitos, seppoilmari!

Kuinkakohan paljon tämän kaltaisia tarinoita on käsitelty julkisuudessa? Itselleni tulee mieleen kirjailija Anna-Leena Härkösen siskon, Kirstin, itsemurha v. 2003. Kirsti Härkönen oli ennen itsemurhaan päätymistä yrittänyt päästä psykiatriseen sairaalahoitoon, mutta oli käännytetty sieltä pois ns. liian hyväkuntoisena. Anna-Leena Härkönen kirjoitti tapahtumista kirjan: "Loppuunkäsitelty".

Sitten on myös tämä Kingston Wallin keulahahmon, Petri Wallin, itsemurha vuonna 1995. Petri Walli oli myös kuulemma hakenut apua psykiatrisesta sairaalasta, mutta oli käännytetty pois.

Näistä pitäisi tehdä kunnon tutkimus ja selvitys, että kuinka paljon näitä on käynyt vaikkapa 90-luvulta lähtien. Veikkaan että reippaan puoleisesti. Valtaosissa tapuksista omaiset ovat todennäköisesti niin murheen murtamia, että eivät jaksa tai osaa nostaa meteliä asiasta. Ja vaikka yrittäisivätkin, tulevat luultavasti seliteltyä hiljaisiksi. Se sillä puolella kyllä osataan.

Psykiatriselle osastolle pääsee helpoiten, jos et sinne missään nimessä halua, ja jos omaat hiukan erikoisia ajatuksia ja näkemyksiä, saatikka vielä vaikutat jollakin tavalla erikoiselta. Silloin suunnilleen kaikki, mitä sanot tai teet, tulkitaan sen mukaisesti, että olet harhainen, ja kotiin pääsy voi olla vaikeaa. Mutta kävelepä sinne omin jaloin, ja kerro asiallisesti ja rauhallisesti mikä sinua painaa, niin sommoro vaan.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

matlockb
Michael Knight
Viestit: 4476
Liittynyt: Ma Maalis 29, 2010 6:17 am

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja matlockb »

^Juuri näin, tiedän tarkalleen mikä on lopputulema kun lääkärin vastaanotolle (arvauskeskukseen) kävelee omin jaloin ja asiallisesti/rauhallisesti selittää esim. masennuksesta, univaikeuksista ja jopa osaa pyytää keskusteluapua ja jopa itsenäisesti jotain lääkettä (joka mahdollisesti on aikaisemmin auttanut) niin voit olla melkoisen varma että et saa edes sairauslomaa ja tuskin mitään lääkettäkään, keskusteluavusta puhumattakaan ja pisteenä i:n päälle on mikäli lääkäri vaivautuu teettämään BDI-testin ja sen mukaan masennusta ei ole tai masennus on lievä! :evil:
Omassa lähipiirissäni on tapaus missä jo hieman varttuneempi (61v. elääkkeellä ollut lääkäri) omaiseni oli aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa kaksi eri kertaa ja molemmilla kerroilla oli kotiutettu sairaalasta muutamien päivien jälkeen kun fyysinen kunto oli sellainen että hän pärjää kotona, psyykkistä apua ei tarjottu kummallakaan kertaa, en sitten tiedä ymmärsikö/halusiko ammattinsa puolesta apua pyytää. Kolmannella kerralla apu tuli liian myöhään ja ambulanssilla ei ollut kiire pois lähtiessä eikä ollut kiire omaisellanikaan mihinkään hoitoon, tosin saihan hän nukkua pois omassa kodissaan elettyään viimeisiä vuosia lukuunottamatta hyvän elämän ja ilmeisesti lähtö on ollut tuskaton (kuitenkin eläkkeellä ollut lääkäri kyseessä joten osannut valita ja määrätä itselleen "oikeat" tropit)..

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Kiitos, matlockb! Sanattomaksi vetää kyllä kertomuksesi. Ihan puistattaa ja oksettaa. Säästetään totaalisen väärästä päästä, kun säästetään julkisista mielenterveyspalveluista, ja näin raskaalla kädellä. On vaarannettu monia ihmishenkiä, jätetty heitteille ja aiheutettu itsemurhia. Minkälaiset hoitajat ja lääkärit enää jaksavat työskennellä tuolla julkisella puolella näissä olosuhteissa? Kaikista paatuneimmat ja empatiakyvyttömimmät? Eikö hippokrateen vala velvoita psykiatreja? Tiedän erään psykologin, erittäin hyvän sellaisen, joka jätti työnsä julkisella puolella, koska ei hyväksynyt niitä linjanvetoja siellä. Harjoittaa ammattiaan nykyään yksityisyrittäjänä. Tähän maahan ei kuulu pystyttää yhtäkään prkeleen guggenhaimia niin kauan kuin ihmishenkiä uhrataan rahan säästämiseksi verovaroin kustannetussa terveydenhoidossa. Tämä on ollut jo vuosia minulle tärkeä kriteeri, kun valitsen, että ketä äänestän ja mistä puolueesta. Ei vaan ole kauheasti auttanut.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

joey
Angus MacGyver
Viestit: 6783
Liittynyt: La Marras 10, 2007 9:55 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja joey »

On mielenkiintoista, että etenkin nyt kun yksityistämisistä ja kaikkien yhtäläisistä oikeuksista laadukkaaseen terveydenhuoltoon puhutaan paljon, oikeudesta laadukkaaseen mielenterveyshuoltoon ei puhuta ollenkaan.

On ollut jo vuosia tiedossa, että ellei hoitoon jaksa ensinnäkin hakeutua itse, mutta ellei sitä myös pysty kustantamaan kokonaisuudessan itse, jää mielenterveysongelmiensa kanssa todennäköisesti (hieman kunnasta riippuen) yksin tai läheistensä avuttomiin käsiin. Ongelma johtuu uskoakseni ongelmasta itsestään, eli siitä, että mielenterveysongelmia on valtavan paljon ja kaikki mielenterveyspalvelut ovat siten ruuhkautuneita. Nyt sitä ruuhkaa yritetään sitten laannuttaa lääkereseptein, jotka eivät tiettävästi yksinään auta yhtään varsinkaan vaikeasti sairasta, kuten itsetuhoista, mielenterveyspotilasta.

Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin sanottakoon sen verran, että yksityisellä puolella saa sentään edelleen hyvää hoitoa, ja vaikka kustannukset ovat tietysti monelle jo valmiiksi mielenterveysongelmaiselle (eli mahdollisesti myös työkyvyttömälle) liikaa, eivät ne sentään ole niin tähtitieteellisiä kuin monessa muussa maassa ovat.

poikkeus
Hetty Wainthropp
Viestit: 496
Liittynyt: Ke Helmi 09, 2011 3:42 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja poikkeus »

Valitettavasti taitaa olla niin että mikäli henkilö hakee apua itselleen niin silloin on vaikeempi päästä kunnolla hoitoon. Syyhän on se ettei henkilö voi olla vielä tarpeeksi "sairas/kipeä/apua tarvitseva" kun itse tajuaa tarvitsevansa apua.

Toisaalta jos perhe on huolestunut henkilön voinnista niin silloin voi olla suurta vastustusta kyseisessä henkilössä hoidosta ja näin ollen hoitoon pääsy estyy (= ei oo vapaaehtoinen). M1 lähetettä on pirun vaikeeta saada henkilölle (tarvitaan muistaakseni kolmen (3) eri lääkärin mielipide ja lähete että M1 tulee voimaan). Ja huom. ensimmäinen lääkäri EI VOI olla se lääkäri joka tapaa henkilön ensi kerran esim. päivystyksessä eli tässä tapauksessa 1+3 lääkärin yhtenevä mielipide hoidon tarpeesta tarvitaan. Voitte vaan kuvitella kuinka nopeeta ja helppoa on löytää kyseiset lääkärit esim. klo 14 perjantai-iltapäivällä.... Ja sitten jos ja kun saa lähetteen osastolle niin kotiutetaan mahd pian. Luvataan avopalvelua (jota ei voi taata onnistuvan) tai sitten sovitaan "tiukka ja intensiivinen tapaamistiheys" eli 1 x 3 viikkoon.

Eräässä pienessä kaupungissa on järjestetty psykologin / psykiatrin huoneet sairaalan kellarikerrokseen. Kyseiselle käytävälle ei ole missään opasteita. Kaupungilla kerrotaankin että ne henkilöt jotka löytävät ovet eivät tarvitse apuja omiin henkilökohtaisiin ongelmiin = ovat tarpeeksi terveitä. :D
Poikkeus vahvistaa säännön .... vai miten se nyt meni

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Hyviä kommentteja tullut. Yksityinen puoli toki toimii. Jos pääsee Kelan kustantaman psykoterapian piiriin, niin silloinhan tosiaan avautuvat mahdollisuudet valita juuri itseä miellyttävän oloinen terapeutti, eli ei olla enää terveyskeskuksen, poliklinikan tai sairaalan niin sanottujen palvelujen varassa. Olen myös kuullut että on mahdoolista päästä myös jonkun ostopalvelu-homman kautta yksityisen puolen psykiatrin vastaanotolle, jos saa sen homman perusteltua ja sovittua oman julkisen hoitavan tahon kanssa. Itse käyn masennukseni ja muutaman muun mt-ongelmani takia psykoterapiassa. On auttanut ihan tajuttomasti. Psykoterapia ei onnistu, jos olet liian huonossa kunnossa. Silloin tarvitsisit sairaalahoitoa, jossa voidaan yrittää selvittää sairauden laatua ja lääkityksen tarvetta tai sopivuutta. Olen aikoinaan ollut varsin huonossa kunnossa, ja olin toisinaan osastohoidossa jne, ja pari vuotta poissa työelämästä. Nyt pärjään töissä ja muutenkin, vaikka välillä ottaa lujille. Eli on minulla aika paljon omakohtaisia kokemuksia näistä jutuista. Nykyisellään olen löytänyt myös mainion oloisen psykiatrin, yksityiseltä puolelta, jolle voin varata aikaa vaikkapa masennuksen pahennuttua. Rahaahan se maksaa, mutta siitä on ollut paljon apua. Julkinen puoli on pääsääntöisesti lähinnä huonontanut vointiani. Pääsääntöisesti. Olen toki saanut sieltä apuakin, mutta ne laiminlyönnit ja heitteillejätöt mitä on tehty... No, kannan niiden seurauksia loppuelämäni. Lievimmät ovat lähinnä kosmeettisia haittoja, pahemmista en pysty kertomaan, ne tuntuvat vielä liikaa.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Smirre
Jack Bauer
Viestit: 929
Liittynyt: Su Syys 25, 2011 11:16 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Smirre »

Mulla on myös oikeen hauska kokemus tästä mielenterveysasiasta.Siitä on kyllä jo vuosia,mutta joillekin se voi olla ajankohtaista tänäänkin.Eli kun elämä on oikeen kunnolla potkinu päähän ja oot nin helvetin väsyny ja sua kiusataan.Ruoka ei ole maittanu vähän aikaan,eli henk väsymyksen lisäksi myös heikottaa.Ei ole autoa,ei ole kummosesti rahaa,mutta ei ole oikeen enää ajatustakaan,MITEN HAKISIN APUA.ja haluanko sitä.Sit tulee sukulainen oven taa-minä jopa avasin oven!Ja se sukulainen vei mut lääkäriin.Ilman ajanvarausta,noin yli 20v sitten.Sain jonniinmoise masennuslääkityksen-sopivuutta ei sillon pähkäilty,eikä seuraavina 10-15 vuosinakaan,kunne itse otin kirjastossa selvää,mikä ei ainakaan sovi.Ja fyysiset vaivathan ovat enemmänkin psykofyysisiä,mtt lääkettä ja harvemmin kipulääkettä,vielä harvemmin tutkimusta tyrkätään.Sit kun löytyy fyysistä näyttöö,niin lääkäritkin jopa uskoo,ettei kaikki ole korvien välistä lähteny,sussa on oikeesti vikaa muutenkin.Siihen mennessä kun ne viittii fyysistä puolta tutkia ja ottaa sut tosissaan,sut on lyöty jo niin monta kertaa maahan,että tuntuu kun taas lakki kourassa menisit anoon armoo pyöveliltä.Mä olen jo oppinu pitkälti pitään puoleni.Mutta tiedän,kun täällä ei ole mielenterveyspuolta oikeastaan ollenkaan ollut viimeisenä kahtena vuonna,kuinka se taannuttaa joitain psyk.potilaita.Ite tarvis tietää edes lääkkeet,pitääkö vaihtaa,tarkkailla sopiiko jne,kun kukaan ei kyllin kartoita sitä.Mutta ehkä ei läheistenkään kanssa voi puhua ihan kaikesta siitä,mistä voisi -ja pitäisi-puhua psykiatrin kanssa.Jospa yritetään sit alkaa avoimimmiksi tuolla kun pysähdymme juttelemaan jonkun kanssa.Minkä takia sitä muuten keskustellaankin niin valikoiden;joo,ihan hienosti menee,ei mitään vikaa elämässä.Sit kun selkänsä käänttää,niin melkeen voi kuulla sen mutinan että;v...tu ku tietäsit ku mua v....t..aa kaikki ja menossa tässä köyttä ostaan ja mitäs se loppujen lopuks sulle tai kellekään kuuluu mikään.

Indrid Cold
Nikke Knakkertton
Viestit: 198
Liittynyt: To Helmi 05, 2009 5:54 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Indrid Cold »

Kumman valitset, vain toisen toteuttamiseen on varaa:

1. Matti on 52 vuotias työelämästä syrjäytynyt mielenterveyspotilas. Sijoittamalla euroja Matin hoitoon Matti saadaan pidettyä yhteiskunnan tukien piirissä 20 vuotta. Mikäli Mattia ei hoideta, Matti surmaa itsensä 52 vuotiaana ja poistuu tukien piiristä.

2. Elina on 16 vuotias koulukiusattu syrjäytymisvaarassa oleva nuori nainen. Sijoittamalla euroja Elinan hoitoon Elina saadaan elämän syrjästä kiinni. Elina valmistuu 21 vuotiaana ammattiin ja tuottaa verovaroja ja palveluita muiden hyödyksi 45 vuotta. Mikäli Elinaa taas ei hoideta, Elina syrjäytyy ja jää yhteiskunnan tukien varaan 40 vuodeksi.

Niin Matilla kuin Elinallakin on rakastavia sukulaisia, jotka tahtovat heidän saavan parasta mahdollista hoitoa ja tukea.

Kerjäläinen
Nikke Knakkertton
Viestit: 167
Liittynyt: Ma Heinä 23, 2012 12:27 pm
Paikkakunta: Viemäriverkosto

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Kerjäläinen »

Ehdottomasti Matti! -Matti oli 30 vuotta painanut niska limassa töitä, kunnes hän syrjäytyi tekaistun "finanssikriisin" takia. Matti teki itsemurhan koska hän ei kestänyt sitä, kun ei pysty työllään elättämään perhettään. Matin itsemurha oli todella sääli tässä hyvinvointivaltiossa, jossa ihmisestä pidetään huolta, mikäli hän ei siihen itse kykene.

Elina taas ei tuottanut valtiolle penniäkään, ainakaan työnteon saralla. Koulukin jäi kesken, sekä hänestä tuli rikollinen narkomaani. Elina veti överit 28- vuotiaana.
Kaikki liekit polttavat, vauvaseni. Kyllä sinä opit. Se on joko tai. Kukaan ei saa molempia.

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Indrid Cold kirjoitti:Kumman valitset, vain toisen toteuttamiseen on varaa:

1. Matti on 52 vuotias työelämästä syrjäytynyt mielenterveyspotilas. Sijoittamalla euroja Matin hoitoon Matti saadaan pidettyä yhteiskunnan tukien piirissä 20 vuotta. Mikäli Mattia ei hoideta, Matti surmaa itsensä 52 vuotiaana ja poistuu tukien piiristä.

2. Elina on 16 vuotias koulukiusattu syrjäytymisvaarassa oleva nuori nainen. Sijoittamalla euroja Elinan hoitoon Elina saadaan elämän syrjästä kiinni. Elina valmistuu 21 vuotiaana ammattiin ja tuottaa verovaroja ja palveluita muiden hyödyksi 45 vuotta. Mikäli Elinaa taas ei hoideta, Elina syrjäytyy ja jää yhteiskunnan tukien varaan 40 vuodeksi.

Niin Matilla kuin Elinallakin on rakastavia sukulaisia, jotka tahtovat heidän saavan parasta mahdollista hoitoa ja tukea.
Miksi ei ole lisää vaihtoehtoja? Esimerkiksi niitä vaihtoehtoja, että tuetaanko bisnesmaailmaa, kulttuuria ja urheilua näiden kahden kansalaisen sijaan? Todellisuudessahan nämä kolme ja muitakin vaihtoehtoja on olemassa Matin ja Enkeli-Elinan lisäksi. Ihmiset, jotka mahdollisesti voivat joutua kuvaamasi kaltaisia ratkaisuja tekemään, ovat valinneet itselleen sellaisen ammatin, harvoin ajautuvat siihen tai ovat pakotettuja ammattiinsa. Jos minä kouluttautuisin ammattiin, jossa on tarkoitus olla auttamassa ja palvelemassa ihmisiä verovaroin kustannetussa palvelussa, minä ainakin lähtisin duunistani hevon helevettiin, jos joutuisinkin valkkaamaan ihmisten kesken että ketkä heitetään uuniin ja ketkä saa jäädä vielä henkiin. On aika hypoteettista olettaa, että kukaan meistä joutuisi eläissään valitsemaan vaikka sitäkään, että ketkä autetaan merestä sinne pelastuslautalle, ketkä ei, kun kaikki ei vaan mahdu. Siihenkään ei voi olla edes montaa oikeaa ratkaisua, saatikka yhtä, ja tilanne on yhtä traumatisoiva ihan kaikille osapuolille. Joku saattaisi ratkaista asian niinkin, että hyppäisi itse lautalta mereen ja jättäisi sitten tapahtumat etenemään sen jälkeen siellä omalla painollaan, ilman omaa osallisuutta niihin. Ajatusleikkinä toki kiintoisakin, mutta kuitenkin aika irrallaan todellisuudesta, jossa valta osa meistä ihmisistä täällä elää.

Hep! Mä haluun olla eka, joka kirjottaa tänne sen, että ajatelkaas, mitä hirveyksiä mielenterveysongelmaisille on tehty kautta historian, eri kulttuureissa ja eri maissa, yhtenä hyvänä esimerkkinä natsi-Saksa! Vaietkaamme siis hartaan kiitollisina! :D
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Indrid Cold
Nikke Knakkertton
Viestit: 198
Liittynyt: To Helmi 05, 2009 5:54 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Indrid Cold »

Michelangela kirjoitti:Jos minä kouluttautuisin ammattiin, jossa on tarkoitus olla auttamassa ja palvelemassa ihmisiä verovaroin kustannetussa palvelussa, minä ainakin lähtisin duunistani hevon helevettiin, jos joutuisinkin valkkaamaan ihmisten kesken että ketkä heitetään uuniin ja ketkä saa jäädä vielä henkiin.
Ei tuollaista valintaa kukaan suoraan tee, vaan poliitikot päättävät Mattien ja Elinoiden kohtalosta välillisesti. Vielä suuremmin kokonaiskuvaan vaikuttavat ne uusliberalistiset sijoittajat, joita kiinnostaa vain oman tilipussin kartuttaminen eikä yhteiskuntavastuun ottaminen.

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Joo, itsensä mm. kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan hankkineet ihmiset ovat päättämässä näistä linjanvedoista, ja yksittäiset virastojen työntekijät, lääkärit ja muut, ovat vastuussa lain tulkinnasta tapauskohtaisesti, että ketä siis autetaan, ketä ei, ja jos, niin millä tavalla.

Syyllistyn lainaamaan itseäni, tuolta toisaalta, vaikka aika pska texti onkin, kun en nyt oikein muutakaan jaksa keksiä tähän:
Michelangela kirjoitti:Sori että postaan offtopiccia, mutta me ollaan äänestetty sen verran hyväosaista porukkaa päättämään meidän asioista, että niitä ei pskaakaan kiinnosta mitkään verovaroilla ylläpidettävät terveys- eikä sosiaalialan palvelut, kauniista korulauseista huolimatta, koska he itse eivät näitä käytä, eivätkä voi käsittää, että on olemassa ihmisiä, joilla ei ole yhtä paljon rahaa kuin heillä, yhtä hyvät palkat ja yhtä rikkaita sukulaisia ja ystäviä. Heidän mielestä se on kato ihan ihmisestä ittestään kiinni että löytyykö sitä fyrkkaa vai ei, eli ei muuta kun itteä vaan niskasta kiinni, niin kukaan ei tarttis sossua, lastensuojelua, työkkäriä, terveyskeskusta ja muuta semmosta. Tähän suuntaanhan meitä on luotsattu kauan aikaa. Rapautetaan ja ruuhkautetaan kaikki julkisen puolen palvelut, kun niitähän käyttää vaan se heikompi aines, joka onkin pelkkä kuluerä jos ei pysty edes sitä pientä osuuttaan jatkuvan talouskasvun malliin antamaan. Eli jos matalapalkkaselle duunarille tulee ongelmia, sairauksia ja muuta.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Smirre
Jack Bauer
Viestit: 929
Liittynyt: Su Syys 25, 2011 11:16 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Smirre »

Eli vaihtoehdot ovat Matti ja Elina.Tunnen molemmat...(tähän se vihree hymiö).Asiathan voisi tavallaan yhdistää:Jos Matti on jo parhaat päivänsä nähnyt,eikä pätkätöitä kummosempia kuitenkaan löytyisi,tulisi hän olemaan ainakin työttömyyspäivärahaa nauttiva vielä monta vuotta,todennäköisesti työllistämistuilla tuettuna mahd työrupeaman.Hänellä saattaisi olla lähipiirissään nuori,joka on vaarassa syrjäytyä työttömyyden ja oman kodin puuttumisen vuoksi.Sovitaan valtion edustajan kanssa,että Matti päättää päivänsä,ja hänelle ennakoitujen vuosien myötä tulevien korvausten saaja kuukausittain,on hänen sijastaan tämä lähiomainen,jonka hän itse saa päättää.Ja tämä kuukausittainen annos ei saisi vaikuttaa muita etuuksia vähentävästi,esim opintotuki,asumistuki,verotus jne.Paitsi toimeentulotukeen saisi vaikuttaa.Monet nuoret saisi oman asunnon ja opiskelukin sujuisi helpommin,kun ei tarvitsisi toisen aivopuoliskon miettiä,onko tänään varaa syödä.Tietenkin täytyy varmistua siitä,että Mattia ei ole painostettu ratkaisuun,vaan se on henkilön oma tahto.Ja samaa tietenkin voisi soveltaa jo eläkkeellä oleviin,jos ratkaisu heidän mielestään olisi järkevä.Kätsää,eikös!?...vai...

Vastaa Viestiin