Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Wauzi! :lol: Itsellänikin kun on ollut tuo elämänhalu toisinaan vähän hakusessa, niin jos voisi itsensä deletoimalla auttaa jotakuta toista ahdingossa olevaa, niin mikäs sen mainionpaa! 8)
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Smirre
Jack Bauer
Viestit: 929
Liittynyt: Su Syys 25, 2011 11:16 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Smirre »

Niinpä M.A.!Vaikka elämä ois turhaa,niin kuolema ei ois.Sallittais jo pikkuhiljaa jotain päätäntävaltaa henkilöillekin.Kun tänä päivänä se on sitä,että haet apua,et sitä helpolla saa,jonotat,jne.MUTTA kun on lopettelemassa elämääns ja lähet pitemmälle kävelylle,niin johan on varaa hulikoptereihin ja kymmeneen poliisipartioon.Mistä vi....sta niitä varoja sillon on???Paljonko maksaa hulikopterin tunti?Paljon!Ei saa rauhassa elää,vielä vähemmän rauhassa kuolla!Ja vanhainkodeissa ei ole varaa kunnon valvontajärjestelmään,mutta yhteiskunnalla on varaa etsiä kadonneita vanhuksia jatkuvasti.Väittäisin,että valvontarannekkeetkin tulisi halvemmaksi-ja ennen kaikkea-olisivat myös vanhusten turvaksi!Lipsuinko asiasta...no en kokonaan kait

Indrid Cold
Nikke Knakkertton
Viestit: 198
Liittynyt: To Helmi 05, 2009 5:54 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Indrid Cold »

Smirre kirjoitti:Niinpä M.A.!Vaikka elämä ois turhaa,niin kuolema ei ois.Sallittais jo pikkuhiljaa jotain päätäntävaltaa henkilöillekin.Kun tänä päivänä se on sitä,että haet apua,et sitä helpolla saa,jonotat,jne.MUTTA kun on lopettelemassa elämääns ja lähet pitemmälle kävelylle,niin johan on varaa hulikoptereihin ja kymmeneen poliisipartioon.Mistä vi....sta niitä varoja sillon on???Paljonko maksaa hulikopterin tunti?Paljon!Ei saa rauhassa elää,vielä vähemmän rauhassa kuolla!Ja vanhainkodeissa ei ole varaa kunnon valvontajärjestelmään,mutta yhteiskunnalla on varaa etsiä kadonneita vanhuksia jatkuvasti.Väittäisin,että valvontarannekkeetkin tulisi halvemmaksi-ja ennen kaikkea-olisivat myös vanhusten turvaksi!Lipsuinko asiasta...no en kokonaan kait
Kadonneita mummoja ei etsitä poliisipartioin, vaan lähinnä vapaaehoisvoimin (VAPEPA), joskus myös varusmiehistä koostuva virka-apuosasto saatetaan kutsua hätiin. Näistä ei kuitenkaan koidu mainittavia kustannuksia. Ja jos poliiseita on paikalla hommaa koordinoimassa, kyseiset poliisit olisivat kentällä ilman kadonnutta mummoakin. Mummojen takia partioita ei hälytetä kesken koti-illan metsiä haravoimaan.

Helikoptereita harvemmin kadonneiden etsimiseen käytetään, mutta silloin kun käytetään, kyseiset kopterit pörräisivät taivaalla muutenkin, esimerkiksi rajavartioston tai puolustusvoimien tehtävissä. Ei siis lisäkustannuksia tuostakaan.

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Ihan tasapuolisuuden vuoksi mainitsen myös sen, että mm. sairaaloiden päivystyksistä on uutisoitu hiljattainkin kaikenlaisia ongelmia, liittyen ilmapiiriin, kiireeseen ja resurssien pulaan. Päivystyksen vastuullehan kuuluvat myöskin akuuttia psykiatrista apua tarvitsevat. Hesarin Viikkoliitteessäkin taisi hiljattain olla hoitaja-parkojen anonyymisti kertomia ongelmia työstään päivystyksessä. Oli hiuksia nostattavaa luettavaa.

Tässä eräs uutinen, joka koskee lastenpsykiatrian henkilöstön työriitoja Keski-Suomen keskussairaalassa:

http://www.hs.fi/kotimaa/Lastenpsykiatr ... 5614488142

Helsingin Sanomat:

"Lastenpsykiatrian työriidoista poliisitutkinta Jyväskylässä
11.11.2012 8:47
STT

Poliisi on aloittanut esitutkinnan lastenpsykiatrian henkilöstön työriidoista Keski-Suomen keskussairaalassa, kertoo Jyväskylän poliisi. Esitutkinta siirtynee lähiaikoina syyteharkintaan.

Poliisin mukaan lastenpsykiatrian asioista on otettu vastaan myös toinen tutkintapyyntö. Sen osalta poliisi harkitsee vielä, käynnistääkö esitutkinnan.

Hoitajien pääluottamusmiehen mukaan tapahtumien taustalla on reilu vuosi sitten aloittaneen ylilääkärin tapa toimia.

"Ihmiset alkoivat valittaa keväällä, että heitä uhkaillaan, pelotellaan, heidän työtään mitätöidään eikä moniammatillista työskentelyä arvosteta. Avoin keskustelu muutoksesta puuttui", sanoo pääluottamusmies Jukka Huisman.

Hänen mukaansa yli puolet lastenpsykiatrian avohoidon henkilökunnasta on vaihtunut. Luottamushenkilöitä on myös estetty osallistumasta kokouksiin. Vasta neuvottelut sairaalan johdon kanssa auttoivat asiassa.

Uuden ylilääkärin mukaan Keski-Suomen keskussairaalan lastenpsykiatriassa on ollut monenlaisia puutteita. Niitä on ollut hänen mukaansa esimerkiksi hoidon lääketieteellisessä tasossa ja potilasturvallisuudessa."


Tuollaisissa olosuhteissa kun yritetään työskennellä, niin voi ihmetellä, että miten käy hoidon laadun. Toki täytyy yrittää luottaa siihen, että ammattilaiset tekevät parhaansa olosuhteista riippumatta, mutta kuitenkin...

Lasten ja nuorten psykiatrinen hoito on ymmärrettävästi tärkeä asia. Ihan jo ruohonjuuritasolla on uutisoitu ongelmia, eli kun vaikkapa koulussa huomataan oppilaalla ongelmia, joihin tarvittaisiin psykiatrista apua, avun saaminen kestää tai voi estyä kokonaan. Koulukuraattoreita on aivan liian vähän ja he ovat liian työllistettyjä. Hoitopaikkoihin on pitkät jonot. Koulun ja vanhempien välinen yhteistyö voi kangerrella sekin. Ei ole aikaa, rahaa eikä työntekijöitä puuttua tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi tehokkaasti jo alussa lapsen ja nuoren vaikeuksiin.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Lumienkeli
Martin Beck
Viestit: 830
Liittynyt: To Helmi 05, 2009 6:01 pm
Paikkakunta: Hells Ladder

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Lumienkeli »

Musta tuntuu, että väliinputoajia on juurikin nämä, jotka vielä jokseenkin järjissään osaavat ja vielä jaksavat hakea apua. Kerronpa lyhyesti oman tarinani julkisesta (mielen)terveyshuollosta. Mä tappelin 6 kuukautta. Tiesin suunnilleen mitä kertoa kun apua hain, sillä olihan mulla historiaa esim. paniikkihäiriöstä jo 10 vuoden ajalta. En silti ollut varautunut, että pahimman romahduksen keskellä mut haukutaan ja mulle lähes huudetaan leipääntyneen psyk sairaanhoitajan toimesta.. Mä todella toivon, että kukaan ns. herkempi vaikkapa masennuspotilas ei joudu tuon ihmishirviön höykkyytettäväksi! Kusipäähoitsun jälkeen tapasin kuusi (6.....) eri terveyskeskuslääkäriä. Mä sain siis sentään kontrollikäynnit ja tilannettani seurattiin. Seurattiin ja seurattiin, itsehän mun piti aktiivisesti kontrolliajat varata. Yks tohtoreista ei katsonut edes mua päin, ei kuunnellut asiaani, vaan nosti lääkityksen määrää. Tiesin sentään itsekin, että se oli tarpeen, mutta kukaan ei osannut varoittaa enkä tiennyt, että oireeni tulisivat pahenemaan niin dramaattisesti alkuvaiheessa, etten uskalla ovesta ulos... Viimeinen terveyskeskuslääkärikäynti jännitti niin helvetisti. Olin jo päättänyt, että pyydän lähetteen eteenpäin. Puoli vuotta lääkitystä takana ja olo ei kohene. Se pohtiminen mitä itsekseni kävin, oli todella rankkaa. Mitä jos mua ei oteta tosissaan? Mitä jos mulle sanotaan niinku näemmä niin monille, että oon liian kunnossa saadakseni apua.. Tein sitten varasuunnitelman, että jos näin käy, meen vessaan, pistän siellä peilin paskaks ja avaan ranteeni siinä heidän nähden. Uskovatkohan sitten? No, onneks ei tarvinut, sillä kuudes lääkäri kirjoitti saman tien lähetteen psykiatrian polille. Varoitteli, että saattaa kestää ja ovat aika tiukkoja kuka sinne pääsee. Meni alle viikko, kun sain kutsun ja pääsin ihan oikeaan hoitoon... Sain oman hoitajan, oman lääkärin, on sosiaalityöntekijät ja kaikkea mitä voi tarvia. Lääkitys laitettiin kuntoon ja mua oikeasti seurataan. Soitellaan perään, kysellään vointia eikä epäilystäkään, etteikö mua otettais tosissaan.

Tuo on tarinan lyhyt versio. Oon miettinyt monesti, että jumalauta miten ne, jotka kärsii esim vaikeasta masennuksesta, jaksavat hakea apua, hoitaa asioitaan jne? Itse olin siitä onnekkaassa asemassa, etten ollut masentunut. Jos olis sekin vielä iskenyt tuossa alkuvaiheessa, en varmasti olis tässä tätä kirjoittamassa. Se, että osaa ja jaksaa pyytää apua, ei sais olla mikään este sen avun saamiselle.

--------------
Yksityisestä puolesta vielä sen verran, tai no, työterveyspuolesta. Mulle kävi niin, että resepti kouraan, vähä saikkuu ja morjens. Siitä seuras sitten se, että jouduinkin lopettamaan duunini.. Mä en voi ymmärtää tuota tapaa, että määrätään lääkkeet ja se on siinä. Oon itse kokenut, miten lääkitys voi aiheuttaa sen, että itsemurha käy lähellä. Onneksi olin tuolloin tarkassa seurannassa. Entäs ne, jotka ei ole? Ne, jotka saa lääkityksestä sen verran potkua elämään, että jaksavat sen köyden/veitsen/aseen hankkia ja toteuttaa suunnitelmansa, ennen kuin se lääkkeen varsinainen hyöty edes tulee esiin. Jenkeissä taitaa kaikki masislääkkeet olla black box warning (http://en.wikipedia.org/wiki/Boxed_warning), seurannasta en tiedä. Vahtikaahan läheisiänne, jos saavat lääkityksen ilman muuta apua!

Smirre
Jack Bauer
Viestit: 929
Liittynyt: Su Syys 25, 2011 11:16 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Smirre »

[quote="Indrid Cold"]"Kadonneita mummoja ei etsitä poliisipartioin, vaan lähinnä vapaaehoisvoimin (VAPEPA), joskus myös varusmiehistä koostuva virka-apuosasto saatetaan kutsua hätiin. Näistä ei kuitenkaan koidu mainittavia kustannuksia. Ja jos poliiseita on paikalla hommaa koordinoimassa, kyseiset poliisit olisivat kentällä ilman kadonnutta mummoakin. Mummojen takia partioita ei hälytetä kesken koti-illan metsiä haravoimaan.
Helikoptereita harvemmin kadonneiden etsimiseen käytetään, mutta silloin kun käytetään, kyseiset kopterit pörräisivät taivaalla muutenkin, esimerkiksi rajavartioston tai puolustusvoimien tehtävissä. Ei siis lisäkustannuksia tuostakaan."
Ei kait ne pv:n kopterit ihan koko ajan ilmassa pörrää ihan vaan huvikseen?Ja ei kait partiot koti-iltaa vietä,mun käsittääkseni partioksi kutsutaan heitä,jotka on työvuorossa.Kun en ole tietotekniikan insinörtti,niin vilkasepa semmonen ku: KMV Helikopteri etsi yöllä kadonnutta pihoista.Sen tekstin mukaan ainakin annetaan ymmärtää,että poliisi JA vapepa etsi.Ja nykyään paljon helpommin se hulikopteri otetaan "esille".Hyvä niinkin,mutta tunnit ilmassa maksaa edelleen,olkootkin vaikka minkä nimikkeen alla pörrääviä,se on valtion kustannusta,ja niillä rahoilla saatais ehkä pysyvämpää tehokkuutta;kuten mainitsin niistä rannekkeista.Suomi ottaa lainaa,kunnat ottaa lainaa,mutta ei ne rakenna niillä mitään päteviä systeemejä.Tilataan konsultointeja ja ostetaan suunnitteluja.Ei osata viran puolesta enää mitään!

Smirre
Jack Bauer
Viestit: 929
Liittynyt: Su Syys 25, 2011 11:16 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Smirre »

Lumienkeli:tossa on jotain tuttua.Mulla kun alkas paniikkihäiriöt,niin päätähän siinä ensin syytetään.Ja psyykettä.Mutku juttu ei ollutkaan niin yksinkertainen.Ja kilpisrauhasen toimintahäiriö saattaa tehdä kivoja tepposia.Eli ensin hoideltiin masennusta-tuloksetta.Sitten hoidettiin masennusta,samoin tuloksin.Ja taas.Kyllä mun elämääkin kiusattiin,että elämäntilanne oli otollinen masennukselle,tulihan sekin sitten.Mutta ne lääkkeet mitä sain,veti kyllä niin syviin laaksoihin,että ihme että sieltä nous.Onhan ne nimeltäänkin masennuslääkkeitä;eli jos ei aiemmin kunnolla masentanu,kyllä näiden avulla tiedät mitä se on.Tänä päivänä yritän pitää huolen riittävästä vitamiinimäärästä sitä sun tätä,ajetella positiivisesti edes välillä,vaikka terveys heikkeneekin hyvää vauhtia.Ja todella lievällä masislääkkeellä sit kun pakko,ite yritän tehdä lopputyön,kun saan pienen avun.Enkä anna kiduttaa itseäni enää!Ei suuria odotuksia,mutta en kaipais menetyksiäkään,paljon on jo mennyt.Ei kait koskaan niin paljon ihminen ole menettänyt,etteikö enemmänkin voisi menettää.Loppujen lopuks,ei tänne kukaan ole jäänyt riekkuun hamaan maailman loppun asti...ketä onkaan henget?Jos sanois:ketä onkaan kummitukset-se kuulostais paljon pelottavammalta ja ne tuntuis pahoilta.Mutta henget-lähempänä meitä..

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Lumienkeli kirjoitti:Musta tuntuu, että väliinputoajia on juurikin nämä, jotka vielä jokseenkin järjissään osaavat ja vielä jaksavat hakea apua. Kerronpa lyhyesti oman tarinani julkisesta (mielen)terveyshuollosta. Mä tappelin 6 kuukautta. Tiesin suunnilleen mitä kertoa kun apua hain, sillä olihan mulla historiaa esim. paniikkihäiriöstä jo 10 vuoden ajalta. En silti ollut varautunut, että pahimman romahduksen keskellä mut haukutaan ja mulle lähes huudetaan leipääntyneen psyk sairaanhoitajan toimesta.. Mä todella toivon, että kukaan ns. herkempi vaikkapa masennuspotilas ei joudu tuon ihmishirviön höykkyytettäväksi! Kusipäähoitsun jälkeen tapasin kuusi (6.....) eri terveyskeskuslääkäriä. Mä sain siis sentään kontrollikäynnit ja tilannettani seurattiin. Seurattiin ja seurattiin, itsehän mun piti aktiivisesti kontrolliajat varata. Yks tohtoreista ei katsonut edes mua päin, ei kuunnellut asiaani, vaan nosti lääkityksen määrää. Tiesin sentään itsekin, että se oli tarpeen, mutta kukaan ei osannut varoittaa enkä tiennyt, että oireeni tulisivat pahenemaan niin dramaattisesti alkuvaiheessa, etten uskalla ovesta ulos... Viimeinen terveyskeskuslääkärikäynti jännitti niin helvetisti. Olin jo päättänyt, että pyydän lähetteen eteenpäin. Puoli vuotta lääkitystä takana ja olo ei kohene. Se pohtiminen mitä itsekseni kävin, oli todella rankkaa. Mitä jos mua ei oteta tosissaan? Mitä jos mulle sanotaan niinku näemmä niin monille, että oon liian kunnossa saadakseni apua.. Tein sitten varasuunnitelman, että jos näin käy, meen vessaan, pistän siellä peilin paskaks ja avaan ranteeni siinä heidän nähden. Uskovatkohan sitten? No, onneks ei tarvinut, sillä kuudes lääkäri kirjoitti saman tien lähetteen psykiatrian polille. Varoitteli, että saattaa kestää ja ovat aika tiukkoja kuka sinne pääsee. Meni alle viikko, kun sain kutsun ja pääsin ihan oikeaan hoitoon... Sain oman hoitajan, oman lääkärin, on sosiaalityöntekijät ja kaikkea mitä voi tarvia. Lääkitys laitettiin kuntoon ja mua oikeasti seurataan. Soitellaan perään, kysellään vointia eikä epäilystäkään, etteikö mua otettais tosissaan.

Tuo on tarinan lyhyt versio. Oon miettinyt monesti, että jumalauta miten ne, jotka kärsii esim vaikeasta masennuksesta, jaksavat hakea apua, hoitaa asioitaan jne? Itse olin siitä onnekkaassa asemassa, etten ollut masentunut. Jos olis sekin vielä iskenyt tuossa alkuvaiheessa, en varmasti olis tässä tätä kirjoittamassa. Se, että osaa ja jaksaa pyytää apua, ei sais olla mikään este sen avun saamiselle.

--------------
Yksityisestä puolesta vielä sen verran, tai no, työterveyspuolesta. Mulle kävi niin, että resepti kouraan, vähä saikkuu ja morjens. Siitä seuras sitten se, että jouduinkin lopettamaan duunini.. Mä en voi ymmärtää tuota tapaa, että määrätään lääkkeet ja se on siinä. Oon itse kokenut, miten lääkitys voi aiheuttaa sen, että itsemurha käy lähellä. Onneksi olin tuolloin tarkassa seurannassa. Entäs ne, jotka ei ole? Ne, jotka saa lääkityksestä sen verran potkua elämään, että jaksavat sen köyden/veitsen/aseen hankkia ja toteuttaa suunnitelmansa, ennen kuin se lääkkeen varsinainen hyöty edes tulee esiin. Jenkeissä taitaa kaikki masislääkkeet olla black box warning (http://en.wikipedia.org/wiki/Boxed_warning), seurannasta en tiedä. Vahtikaahan läheisiänne, jos saavat lääkityksen ilman muuta apua!
Lumienkeli, kiitos kun jaoit nuo rankat kokemuksesi. Hienoa, että sitten lopulta sait apua. Herrajjumala se voi olla vaikeeta! :evil: Minullakin oli pahimpina vuosina paniikkihäiriö, ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, ym.

No, nythän on tosiaan käynyt minulle niin, että piti jäädä sairauslomalle tuon sukulaiseni itsemurhan laukaisemien ahdistus- ja masennus-oireiden takia. Kyllä rassaa, kun sairikselle piti jäädä. Mutta minkäs teet. Kylkiäisenä kun mm. sydänoireet ja migreeni-tyyppiset päänsärkykohtaukset. Pyrin siihen, että viimeistään viikon kuluttua olen taas työkykyinen. Asioin yksityisellä psykiatrilla taas tästäkin tilanteestani. Meidän työterveyshuolto syö työnantajan kädestä, eli sairauslomaa ei aina meinaa saada, ja jos tarvitsee tutkimuksia tai lähetettä erikoislääkärille, nekin on pitkän ja kivisen taipaleen takana saada. Ennen tuokin toimi vielä paremmin, vielä edes 90-luvun puolella. Nyt Säästetään. Mutta tämä tässä minusta. Pidän ittestäni huolta parhaani mukaan ja mulla ei ole mitään hätää. Tästäkin tämä vielä suttaantuu taas.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Smirre
Jack Bauer
Viestit: 929
Liittynyt: Su Syys 25, 2011 11:16 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Smirre »

Michel my belle! Jaksaisitko käydä apteekissa hakemassa vitamiinipurkin?Ei tietenkään ole sama kuin monipuolinen ravinto, ite otan välillä Kattavan B-vitamiinilääkityksen;ite käytän befolista.Ja jos olet naaras,kalkkia pitää saada tarpeeksi-muuten siitä kärsii myöhemmin.Ja anna itsellesi lupa masentua,ei aina tarvi olla mukana.Mieti,kuinka hyvältä oma rauha tuntuukaan.Anna itsellesi aikaa,-vaadi itseltäsi 2-3 päivää ettet saa tehdä mitään.Ei!Et saa käydä edes peseytymässä!Et saa pestä pyykkiä,et tiskata!Jos sen maltat tarttumatta toimeen,sulla on asiat vielä paremmalla puolella.Mutta jos ne ei häiritse,sulla on silloinkin asiat hyvin;et stressannu tekemättömistä töistä,Mutta mutta,se asioitten ja järjestyksen kiinni saaminen voi sit stressatakin.Ja on niitä ikäkausia naisella,kun tuntuu enempi jotkut asiat ja niin miljoona asiaa sattuu just joita ei ite edes huomaa-kun vuosien päästä.Jaksa nyt!Kukaan ei lupaa sulle helpompaa huomista,mutta se menee rutiinilla,siksi se on helpompi!Huominenkin on vielä edessäsi,kunhan jaksat sen ottaa vastaan.Kaikkea hyvää!

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Kiitos hyväsydämisestä viestistäsi, Smirre! :) Juu, olen jo vuosia nauttinut melko säännöllisesti näitä: kalaöljykapselit ja monivitamiinivalmiste, ja nyt suunnilleen vuoden päivät D-vitamiinivalmistetta. Etenkin viimeiset kaksi vuotta olen muutenkin pyrkinyt syömään mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti - se on ollut kuntoremonttini mm. nivelrikkoni takia. Hedelmiä ja vihanneksia kuluu päivittäin, ja muuta mahdollisimman järkevää sapuskaa. Tähän olen oppinut satsaamaan vaikeuksien kautta. Liikuntaa minun pitäisi harrastaa enemmän. Välillä saan sen käyntiin, mutta sitten taas nivelkivut, selkäkivut, väsymys ja toki laiskuus torppaavat sen hankkeen. Aina sitten vaan uudelleen yrittämään.

Levon ja toiminnallisuuden suhde näissä mt-jutuissa on kovin yksilöllinen ja tapauskohtainen juttu. Se pitäisi aina itse osata tietää, että milloin missä suhteessa näitä. Minullakin on ollut siinä harjoittelemista. Pääsääntöisesti: jos jumitun vain sänkyyn tai sohvalle torkkumaan (mihin minulla on usein suuri veto), vointini ei parane, vaan vajoan syvempiin syövereihin ja alan inhota itseäni liikaa. Tälläkin lepolomalla yritän siis kohtuudella olla aktiivinen ja kohtuudella huilata. Se on joskus helpommin sanottu kuin tehty. Olen kokeillut yrityksen ja erehdyksen kautta, ja kuunnellut mitä näkemyksiä ja ehdotuksia minua hoitavilla tahoilla on ollut tarjota. Olen tässäkin asiassa todennut sen kultaisen keskitien kultaisuuden.

Naisen hormonikierto toki vaikuttaa naisen elämään, tältä en minäkään välty, vaikka kuinka tahtoisin. Omalla kohdallani hormonikierrolla ei ole ollut kuitenkaan merkittäviä vaikutuksia mielialoihini, joskus jotakin pientä ja tilapäistä. Tyyliin että toisinaan liikutun helpommin söpöistä jutuista. :lol:

Kaikkea hyvää myös sinulle, Smirre! Olet hyvä ihminen.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Masennus on suomalaisten kansantauti. Toisinaan katson ympärilleni bussissa, työpaikalla ja muutenkin, miettien, että moni tässäkin porukassa on saanut masennusdiagnoosin, ja silti asiasta vaietaan visusti keskustellessa. Ymmärrän toki, että vaietaan, enpä itsekään kailota asioistani pitkin poikin. :) Onko depressio suomalaisten oma virtahepo olohuoneessa? Harva on voinut välttyä siltä tosiseikalta, että sitä esiintyy, ja ihmiset jäävät sairauslomille ja jopa eläkkeelle depression takia.

Tässä eräs tutkimustulos, koskien alle 30-vuotiaitten eläkkeelle jäämistä masennuksen takia:

"Kela tiedottaa 28.3.2011:
Viisi nuorta eläkkeelle joka päivä

Vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi joka päivä viisi nuorta mielenterveyden häiriöiden vuoksi.

Nuorten ja nuorten aikuisten sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys masennuksen vuoksi ovat lisääntyneet 2000-luvulla toisin kuin iäkkäämpien.

Vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi yhteensä 2 612 alle 30-vuotiasta nuorta tai nuorta aikuista. Heistä 1 954 (75 %) sai työkyvyttömyyseläkkeen mielenterveyden häiriön perusteella.

Raimo Raitasalo ja Kaarlo Maaniemi ovat selvittäneet nuorten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden, lähinnä masennuksen, aiheuttamaa työkyvyttömyyttä Kelan sairauspäivärahatilastoista ja Kelan ja Eläketurvakeskuksen eläketilastoista 2004–2009. Tulokset on julkaistu uudessa Sosiaalivakuutus-lehdessä ja Kelan tutkimusosaston nettityöpaperissa.

Raitasalon ja Maaniemen mukaan nuorten ja nuorten aikuisten työkyvyttömyyttä aiheuttavien mielenterveyden häiriöiden syyt ovat osittain synnynnäisiä ja varhaisessa lapsuudessa ilmeneviä vakavia sairauksia, jotka edellyttävät usein koko loppuelämän jatkuvaa hoitoa ja sitä tukevaa kuntoutusta. Tällöin työelämään siirtyminen on mahdotonta ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää työkyvyttömyyseläke.

"Toisaalta 20 vuotta täyttäneistä nuorista yhä suurempi osa joutuu työkyvyttömäksi masennustilan tai toistuvan masennuksen vuoksi. Tulos on yllättävä, koska nuorten masennuksen hoidosta ja kuntoutuksesta on saatu hyviä tuloksia", toteavat Raitasalo ja Maaniemi.

Vuonna 2009 alle 30-vuotiaita siirtyi masennuksen vuoksi eläkkeelle enemmän kuin kertaakaan tällä vuosituhannella (487 henkilöä, miehiä 183 ja naisia 304). Kasvua vuodesta 2004 oli miehillä 60,5 % ja naisilla 42,1 %."


http://www.kela.fi/in/internet/suomi.ns ... endocument

Jos haluamme pitää kansantaloutemme rattaat pyörimässä, on työikäisten kansalaisten työkyky ratkaiseva tekijä. Ovatko siis julkisen terveydenhuollon säästötoimenpiteet mielenterveyshoidon osalta järkevä ratkaisu? Depression kohdalla on kyseessä vieläpä sellainen sairaus, joka on kohtuullisen hyvin hoidettavissa, verrattuna moniin muihin mielenterveyden sairauksiin - kunhan hoito aloitetaan tarpeeksi ajoissa, toteutetaan tarpeeksi tiheällä hoitokontaktilla, ja satsaten sekä keskusteluterapiaan että mahdolliseen lääkitykseen (tarpeen määrittely, annoksen määrittely ja sopivan lääkityksen selvittäminen).
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

-VF-
Armas Tammelin
Viestit: 81
Liittynyt: To Tammi 13, 2011 11:45 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja -VF- »

Michelangela kirjoitti:Osastohoitoon pääsevät lähinnä selkeän harhaiset ja levottomat tapaukset, joiden voidaan jo käytöksensä takia arvella olevan vaaraksi itselle tai muille. Mutta ns. perus-masis, joka vaikuttaa muuten suhteellisen selkeältä ja rauhalliseltakin, saa kävellä ulos, ehkä lääkkeiden kanssa.
1980-luvun alussa Suomessa oli n. 20000 psykiatrista sairaansijaa. Nyt luku on n. 4000, eli on täysin mahdotonta passittaa jokainen masentunut sairaalaan. Viimeisten 30 vuoden ajan kansalaiset ovat äänestäneet sellaisia päättäjiä, jotka ovat tämän kehityksen mahdollistaneet.
Michelangela kirjoitti: Jmlta mä oon nyt vihanen. Se oli sitä paitsi ihan harvinaisen hieno ja mukava ihminen, jota lääkäriä ei huvittanut hoitaa. Lääkäri ei tehnyt työtään, senhän tästä voi päätellä, vaikka nautti palkkaa.
Itsemurhan tekijä on ainoastaan vastuussa itsemurhasta. Siihen ei ole syypää lääkäri, ei omaiset, ei sairaala tai kukaan muu.

Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Tiina »

^80-luvullahan hulluja vietiin hoitoon ilman omaa tahtoaan. Kerran 80-luvun puolivälissä tuli todistettua "hauskaa" näytelmää eräällä huoltoasemalla.
Ambulanssi pysähtyi tankkaamaan ja tämä pakkohoitoon menossa oleva onnistui jollain kumman ilveellä potkaisemaan lanssin oven sisäpuolelta auki ja eikun metsään.
Valkotakit perässä ja vähän aikaa kun siellä kirmasivat, niin saivat niskuroivan miekkosen takaisin auton perälle. Näin ennen. Nyt täytyy vähintään tappaa joku, että saa hoitoa. Ajat muuttuu, Eskoseni... 8)

poikkeus
Hetty Wainthropp
Viestit: 496
Liittynyt: Ke Helmi 09, 2011 3:42 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja poikkeus »

^^ Näimpä. Silloin "ennen vanhaan" oltiin enempi tota laitosuskollisia ja uskottiin että "hullut" voivat ainoastaan laitoksissa "parantua" tai ainakin siellä on turvallismpaa niitä "säilöä". Niitä tarinoita mitä olen kuuluut vanhoilta kolleegoilta miten asiat olivat mielenterveyslaitoksissa vielä -70 luvulla niin nykyajan kukkahattutädit olisivat silmät ymmyrkäisinä ja kauhistuneena hiljaa. Ei meinaan silloin pahemmin kunnioitettu ihmisarvoa välttämättä kaikissa tilanteissa.

Nykyäähän on enempi trendinä se että asiakkaat ulkoistetaan avopotilaiksi ja avohuoltoon. Jossa on tietysti vähemmän työntekijöitä (mutta enempiasiakkaita). Osa asiakkaista tartteis ehdottomasti tiukempaa hoitoa esim. osastolla. Mutta kun niitä osastopaikkoja ei ole kuin tyyliin 20 mutta jonot ovat siinä 50:nen hujakoilla.....

Että näin sitä sitten vaan "hoidetaan" ihmisiä pienellä palkalla ja mitättömillä resursseilla.
Poikkeus vahvistaa säännön .... vai miten se nyt meni

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

-VF- kirjoitti:
Michelangela kirjoitti:Osastohoitoon pääsevät lähinnä selkeän harhaiset ja levottomat tapaukset, joiden voidaan jo käytöksensä takia arvella olevan vaaraksi itselle tai muille. Mutta ns. perus-masis, joka vaikuttaa muuten suhteellisen selkeältä ja rauhalliseltakin, saa kävellä ulos, ehkä lääkkeiden kanssa.
1980-luvun alussa Suomessa oli n. 20000 psykiatrista sairaansijaa. Nyt luku on n. 4000, eli on täysin mahdotonta passittaa jokainen masentunut sairaalaan. Viimeisten 30 vuoden ajan kansalaiset ovat äänestäneet sellaisia päättäjiä, jotka ovat tämän kehityksen mahdollistaneet.
Michelangela kirjoitti: Jmlta mä oon nyt vihanen. Se oli sitä paitsi ihan harvinaisen hieno ja mukava ihminen, jota lääkäriä ei huvittanut hoitaa. Lääkäri ei tehnyt työtään, senhän tästä voi päätellä, vaikka nautti palkkaa.
Itsemurhan tekijä on ainoastaan vastuussa itsemurhasta. Siihen ei ole syypää lääkäri, ei omaiset, ei sairaala tai kukaan muu.
Eihän noista kylmistä tosiasioista voi olla kuin samaa mieltä. Reagoin ainakin toisinaan tähän aiheeseen melko tunnepitoisesti, koska tämä sivuaa omaa elämänpiiriäni varsin läheltä. Yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet näihin asioihin ovat rajalliset. parhaansa mukaan toki kannattaa kaikkia mahdollisia vaikutus-kanavia käyttää. Mielestäni myös keskustelu on tarpeen tästä aiheesta, mitä enemmän keskustellaan näistä sitä parempi.

Mielenterveysongelmien takia jää vuosittain sairauseläkkeelle suuri joukko työikäisiä ihmisiä. Myöskin ovat yleinen sairauspoissaolojen syy. Miksi sitten meilenterveyspuoleen ei ole satsattu enemmän? Enemmän henkilökuntaa ja hoitopaikkoja ihan kiistatta tarvittaisiin. Ehkä eräitä syitä voivat olla se, että suurelta osin se kansanryhmä, joka näitä palveluita tarvitsee, on enemmän tai vähemmän syrjäytynyt tai syrjäytymässä yhteiskunnasta - eli ei äänestä, ei osallistu julkiseen keskusteluun, eikä tee selvityspyyntöjä ja valituksia saamastaan hoidosta tai sen puutteista.

Somaattisellahan puolella hoito toimii vielä ihan tyydyttävästi. Jos sinulla on näkyvä vamma tai vaurio, tai sairaustila, jonka voi todeta labrakokeilla, röngtenkuvalla tai muulla vastaavalla, sinua ei ehkä niin systemaattisesti käännytetä kotiin, ennen kuin on tehty edes ne välttämättömimmät tutkimus- ja hoitotoimenpiteet. Jopa kivun valittaja saa yleensä asianmukaista hoitoa tutkimuksineen, vaikka kiputuntemus on ainakin toistaiseksi jotakin sellaista, mitä ei voi millään tutkimuksella todentaa. Mutta valitapas mielen kipua... Mikä tekee mielen kivusta vähäpätöisemmän asian kuin fyysinen kipu? Mielenterveysongelmat(kin) tunnetusti pahenevat hoitamattomina. Mielenterveysongelmat ovat yleinen syy sairauspoissaoloihin ja eläkkeelle siirtymiseen. Omituinen säästökohde.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Vastaa Viestiin