Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

[Järppä90]

No nyt varmaan tämä uusi valittu viisas eduskunta laittaa asiat kuntoon. Jäämme odottamaan tuloksia miten ihmisten onnellisuus kohisten lisääntyy

Terapiatakuu olis kova sana, mutta se tuntuu unohtuneen kun miettivät vaan ansiosidonnaisen leikkaamista yms

[feverlag]

Sitten sellainen homma että ihmisillä on noista hoidoista aivan ihmeellisiä kuvitelmia, kuten että masentunut/itsetuhoinen ihminen voidaan laittaa tahdonvastaiseen hoitoon ja häntä voidaan pitää silmällä lukkojen takana 24/7

Tuollaiseen ei tokikaan ole resursseja eikä se ole laillistakakaan

Jos Suomessa haluaa tappaa itsensä niin se kyllä onnistuu, vaikk Auroran sairaalassakin (kokeiltu juttu)

Surullista silti jos somekommentit saivat hänet näin tekemään, mut tää on tätä nykypäivää

Täytyy korjata sun virheelliset väittämät. Suomessa todellakin voidaan viedä pakkohoitoon lukkojen taakse pelkästään siitä jos on epäilys itsetuhoisuudesta,
esim. minut on viety täysin omaa tahtoani vastaan osastolle lukkojen taakse.
Todella traumaattinen kokemus, toivon että laki muutettaisiin että tuollanen ei olisi mahdollista.

Jos olisit aktiivisesti yrittänyt tappaa itsesi pakkohoidossa niin olisiko se onnistunut?!?

Vaikeaksi se on tehty, mihinkään et päässyt lukkojen taakse, vessanovetkin lukottomia, yöllä vahti kävi jatkuvasti tarkastamassa huoneessa jossa et nuku yksin, vahti seisoo vieressä saunareissulla, mihinkään et voi kerätä vettä, lavuaarit tehty sellasiksi, kahvinkeitin, vedenkeitin, joita päivällä saa potilaat käyttää, on muuten lukkojen takana jne.
todella omituinen paikka, ja kaikki mahdollinen mietitty millä ihminen pystyis vahingoittamaan itseään(tai muita), plus että sut lääkitään ihan zombieksi.

[ässähai]

Nonniin, mikä sitten on hyvää hoitoa ja mikä huonoa huonoa näissä mielenterveysongelmiin liittyvissä potilastapauksissa?

Valitettavasti siitä ei ota selvää itse erkkikään, onko psykiatrian erikoislääkärin potilailleen tekemät diagnoosit oikeita vai vääriä, ja määräämänsä ja antamansa hoito hyvää vai huonoa. Tästä on faktaa, mikä nyt jo tiedetään muun muassa STM:ssä, THL:ssä, Kelassa, Potilasvakuutuskeskuksessa ja vakuutusfirmoissa (esim. työeläkeyhtiö Elo) sekä kunnissa ja sairaanhoitopiireissä (nyk. hyvinvointialueet). Tämä viranomaisten tietämä fakta tarkoittaa tässä julmassa maailmassa, missä elämme, sitä että kaikki ne potilaat, jotka luulevat saavansa mielenterveyden ongelmiinsa hyvää hoitoa, ovat vitun tyhmiä, koska he luottavat lain yläpuolelle itsensä asemoiviin lääkäreihin sekä viranomaisiin, joita velvoittaa totuusvelvollisuus.

Ai miksikö lääkäreihin, asiantuntijoihin ja viranomaisiin luottavat potilaat ovat vitun tyhmiä? Noh, aatelkaapa ite. Jep jep jep, näin on marjat. Kyllä mielenterveyssektorilla suharoivat saatanan tunarit osaavat syyllistää potilaat ja omaiset lääkärien, hoitajien, psykologien, psykoterapeuttien ja viranomaisten tekemistä virheistä. Ja osaavat vielä niinkin hyvin potilaiden ja omaisten syyllistämisen, että nämä uskovat kaiken, ja muistavat kaikki valheet mitä heidät on saatu uskomaan niin kauan kuin elävät.

Lopuksi tosijuttu mielenterveyssektorin valvonnasta: Kun psykoterapeutti-psykiatrin hyväksikäyttämä ja pahoinpitelemä psykoterapiapotilas kysyi valvontaviranomaiselta että "minunko se pitää teidän hommat hoitaa", niin kuinkas sitten kävikään... ... tietäjät tietää !!!

[Ulvi]

Vaikeaksi se on tehty, mihinkään et päässyt lukkojen taakse, vessanovetkin lukottomia, yöllä vahti kävi jatkuvasti tarkastamassa huoneessa jossa et nuku yksin, vahti seisoo vieressä saunareissulla, mihinkään et voi kerätä vettä, lavuaarit tehty sellasiksi, kahvinkeitin, vedenkeitin, joita päivällä saa potilaat käyttää, on muuten lukkojen takana jne.
todella omituinen paikka, ja kaikki mahdollinen mietitty millä ihminen pystyis vahingoittamaan itseään(tai muita), plus että sut lääkitään ihan zombieksi.

Jep, mun osastoaikana kaikki naulakot ja pyyhekoukutkin sai lähtöpassit osa korvattiin sellaisilla tarrakoukuilla, jotka irtoaa seinästä jo pelkästä kosteudesta

[Sienisalaatti]

Menee lähinnä tähän ketjuun, koska hyvinvointialueilla mielenterveysongelmien hoitamatta jättäminen ja ns. raskaan psykiatrian nykyään vähäiset resurssit hoitaa vaikeahoitoisia heijastuvat entistä enemmän myös valtion mielisairaaloihin. Yp korjatkoon viestini muuhun ketjuun jos tarpeelliseksi näkee.

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/5869636

Niuvanniemen sairaalaan olisi tulijoita, mutta viime vuonna vaarallisia tai vaikeahoitoisia potilaita voitiin ottaa sisään vain kolme – Mistä on oikein kyse?

Sanna Inkinen

Tänään 5:15

Vaarallisia tai vaikeasti hoidettavia psykiatrisia potilaita ei mahdu Niuvanniemen sairaalaan niin paljon kuin kysyntää olisi.

– Esimerkiksi viime vuonna me emme pystyneet sisäänkirjoittamaan kovinkaan monta uutta vaikeahoitoista potilasta, koska hoitoon määrättyjen osuus mielentilatutkittavista kasvoi samanaikaisesti, Niuvanniemen oikeuspsykiatrisen sairaalan johtaja Allan Seppänen kertoo.

Kuopiossa sijaitseva Niuvanniemi on valtion sairaala, minne potilaat tulevat eri puolilta Suomea. Viime vuoden lopussa Niuvan asiakkaista 51 prosenttia oli THL:n hoitoon määräämiä oikeuspsykiatrisia potilaita, 37 prosenttia hyvinvointialueilta siirrettyjä mielenterveyslain mukaisia vaarallisia ja/tai vaikeahoitoisia potilaita ja 12 prosenttia mielentilatutkittavia. Viime vuoden loppuun mennessä oli kirjattu sisään kolme vaikeahoitoista psykiatrista potilasta.

– Siitä voisi saada sen vaikutelman, että ei ollut sen enempää kysyntää.

Sairaansijoja Pohjoismaiden suurimmassa oikeuspsykiatriassa sairaalassa on kaikkiaan 297. Hoidossa ollaan keskimäärin 6–7 vuotta. Henkilötyövuosia kertyi viime vuonna 550.

Suomen toinen oikeuspsykiatrinen valtion sairaala sijaitsee Vaasassa.

Mielentilatutkimusten määrä kävi Suomessa alimmillaan vuonna 2018, alle 80:ssä. Seppänen arvioi, että kyseessä oli pohjakosketus, sillä sen jälkeen tutkimusten määrä on kääntynyt nousuun, runsaaseen sataan per vuosi.

Hän pitää muutosta perusteltuna.

– Hoitoon määrättyjen määrä nytkähti samaan aikaan selkeästi ylöspäin, kun mielentilatutkimusten määrää kasvatettiin.

Viitisen vuotta sitten vankiterveydenhuollon julkaisemasta artikkelista kävi ilmi, että psykoottisten vankipotilaiden määrä oli kymmenkertaistunut kymmenessä vuodessa.

– Silloin keskusteltiin tietenkin siitä, onko mielentilatutkimusten seula muuttunut liian löyhäksi ja siirtyykö vankiloihin psykoottisia ihmisiä, joiden pitäisi olla valtion sairaaloissa.

Toisaalta Seppänen huomauttaa, että väkivaltarikollisuuden määrä on vähentynyt. Yksi syy tähän on se, että alkoholia käytetään vähemmän kuin aikaisemmin ja nuorten päihteidenkäyttökulttuuri on muuttunut.

– Mukaan on tullut enemmän muita vaihtoehtoja, kuten kannabista, ja sen pitkäaikaisvaikutukset ovat ehkä vielä jonkin verran näkemättä.

Lisäksi väestön ikääntyminen vaikuttaa myönteisesti väkivaltarikollisuuteen, sillä se keskittyy nuorempiin ikäryhmiin.

Vielä 30 vuotta sitten mielentilatutkimuksia tehtiin noin 300 vuosittain. Mielentilatutkimus on tuomioistuimen määräämä tutkimus, jossa otetaan kantaa rikoksesta epäillyn, syytetyn tai tuomitun syyntakeisuuteen rikoksen tekohetkellä sekä hänen hoidon tarpeeseensa tutkimuksen päättyessä.

– Niuvassa on tehty vuosittain noin puolet Suomen mielentilatutkimuksista, 40–50, Seppänen kertoo.

Niuvan paikkojen kysynnän kasvua selittää myös THL:n viime vuonna julkistama laitospaikkaselvitys. Sen mukaan Suomessa oli 2 654 psykiatrista sairaalapaikkaa. Määrä on suorastaan romahtanut, 88 prosenttia 50 vuodessa. Vuonna 1970 psykiatrisia sairaalapaikkoja oli noin 22 000 ja vuonna 2015 vielä noin 4 600.

– Myös hoitopäivien määrä on vähentynyt ja kesto lyhentynyt, Seppänen mainitsee.

Sairaalapaikkojen määrä on hänen mukaansa laskenut Suomessa enemmän kuin missään muussa OECD-maassa, vuodesta 2009 lähtien yli 50 prosenttia.

– Merkittävä osa näistä oli psykiatrisia paikkoja.

Suuntaus laitoksista avohoitoon on ollut vahva.

– Optimismi sen suhteen, että kaikki ne ihmiset, jotka olivat aikaisemmin sairaaloissa, voisivat tulla hoidetuiksi avohoidossa, ei toteutunutkaan. Se tarkoittaa sitä, että meille tulee jatkuvasti lähetteitä vaarallisista ja vaikeahoitoisista potilaista.

Seppänen näkee, ettei peruspsykiatrisessa palvelujärjestelmässä ole enää resursseja hoitaa vähän haasteellisempia potilaita ja näin ollen kynnys siirtää potilas oikeuspsykiatrisen hoidon piiriin on madaltunut.

Laitospaikkojen vähentämisen lisäksi selitys Niuvanniemen paikkojen kysynnän kasvuun voi olla se, että peruspsykiatrista palvelujärjestelmää on Seppäsen mukaan ohjattu itsemääräämisoikeuspainotteisesti.

Perustasolla on menetetty osaamista ja resurssia hoitaa psykiatrisia, vaikeita kriisitilanteita.

– On ollut vahva fokus pakon käytön vähentämisessä. Sekin on ehkä johtanut pikkaisen siihen, että perustasolla on menetetty osaamista ja resurssia hoitaa psykiatrisia, vaikeita kriisitilanteita, jotka edellyttävät toisinaan pakonkin käyttöä.

Niuvaan rakennetaan parhaillaan uusia, alaikäisille tarkoitettuja tiloja. Niiden pitäisi valmistua syksyllä 2024. Vanhoja tiloja saneerataan vuonna 2025, ja sen ajan uudet tilat toimivat väistötiloina. Uudistusten myötä nuorten paikkamäärää voidaan nostaa 13:sta 23:een.

Uudisrakentamista on suunnitteilla aikuisillekin, mutta se tuo ensisijaisesti väljyyttä.

– Valvontaviranomaiset ovat pyrkineet ohjaamaan siihen, että meillä olisi lähinnä yhden hengen huoneita, mikä on ymmärrettävää.

Niuvanniemen potilaista 97 prosentilla ensisijaisena diagnoosina on skitsofrenia.

– Prosentti ihmisistä sairastaa skitsofreniaa ja tietty osa heistä on täällä, Seppänen sanoo.

Skitsofrenia itsessään voi olla hänen mukaansa suhteellisen helposti hoidettavissa, mutta sivudiagnoosit sekoittavat pakkaa. Joka viidennellä on todettu alkoholiriippuvuus ja lähes puolella muu päihderiippuvuus. Lisäksi joka kolmannella on persoonallisuushäiriö.

– Jos henkilöllä on samanaikaisesti (skitsofrenian kanssa) päihderiippuvuus, primääri sairaus voi jäädä hoitamatta ja henkilö joutuu pyöröovitilanteeseen julkisessa terveydenhuollossa ja joutuu sitä kautta tänne.

– Sanotaan, että ihminen on biopsykososiaalinen kokonaisuus, mutta palvelujärjestelmämme ei itse asiassa suhtaudu ihmisiin aina näin. Meillä (Niuvassa) on mielestäni parempi mahdollisuus kuin monissa paikoissa suhtautua ihmiseen kokonaisuutena, koska meidän on helpompi hallita hoidossa olevan henkilön olosuhteita.

Päihderiippuvuudet muuttavat potilaiden profiilia ja Seppänen huomauttaakin, että Niuvanniemessä on pysyttävä ajan tasalla siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu päihteiden käytön osalta.

– Emme voi enää tuudittautua siihen, etteikö meillä olisi massiiviset päihdemarkkinat ihan meidän kynnyksellä täällä Kuopiossa. Tämä on haaste, johon meidän pitää kyetä vastaamaan.

[Huutaja Jaana]

Täytyy korjata sun virheelliset väittämät. Suomessa todellakin voidaan viedä pakkohoitoon lukkojen taakse pelkästään siitä jos on epäilys itsetuhoisuudesta,
esim. minut on viety täysin omaa tahtoani vastaan osastolle lukkojen taakse.
Todella traumaattinen kokemus, toivon että laki muutettaisiin että tuollanen ei olisi mahdollista.

Jos olisit aktiivisesti yrittänyt tappaa itsesi pakkohoidossa niin olisiko se onnistunut?!?

Vaikeaksi se on tehty, mihinkään et päässyt lukkojen taakse, vessanovetkin lukottomia, yöllä vahti kävi jatkuvasti tarkastamassa huoneessa jossa et nuku yksin, vahti seisoo vieressä saunareissulla, mihinkään et voi kerätä vettä, lavuaarit tehty sellasiksi, kahvinkeitin, vedenkeitin, joita päivällä saa potilaat käyttää, on muuten lukkojen takana jne.
todella omituinen paikka, ja kaikki mahdollinen mietitty millä ihminen pystyis vahingoittamaan itseään(tai muita), plus että sut lääkitään ihan zombieksi.

Ompa jossain miehitys kunnossa

Itellä kyllä aivan päinvastaisia kokemuksia

Mutta ne vissiin tosiaan haluaa pitää sinut hengissä

[feverlag]

↑

Olihan siä neljä tyyppiä saattamassa meitä ruokailuunkin, ettei voi paeta, ja pyöriköhän siinä aina lisäks se isokokonen vartija käsirautoneen jotka kilisi sen housunvyötäröllä. Ihan kunnon miehitys sillä osastolla. Ite olisin kyllä häipynyt jos vaan ois pystyny, mutta pakeneminen oli tehty täysin mahdottomaks.

Lainaustorni korvattu nuoliviittauksella
-NILS-

[Huutaja Jaana]

Olihan siä neljä tyyppiä saattamassa meitä ruokailuunkin, ettei voi paeta, ja pyöriköhän siinä aina lisäks se isokokonen vartija käsirautoneen jotka kilisi sen housunvyötäröllä. Ihan kunnon miehitys sillä osastolla. Ite olisin kyllä häipynyt jos vaan ois pystyny, mutta pakeneminen oli tehty täysin mahdottomaks.

Onko tää joku vankimielisairaala vai mikä helvetti?

[Sienisalaatti]

OYS:n nuorisopsykiatrian laajoihin ongelmiin ja puutteisiin liittyen (alk. viewtopic.php?p=1439355#p1439355) viimeisin uutinen: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009539954.html

Yllätys­tarkastus paljastaa: Nuoria päätyy suoraan suljetulle osastolle Oulussa

Tiina Rajamäki HS
2:00

Liian suuri potilasmäärä oli edelleen maaliskuussa suuri ongelma Oulun yliopistollisen sairaalan (Oys) nuorisopsykiatrian osastoilla.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (avi) teki osastoille yllätyskäynnin 21. maaliskuuta, koska se oli viime vuoden aikaan saanut useita kanteluita nuorisopsykiatrian potilas­turvallisuudesta.

Lisäksi aluehallinto­virasto sai helmikuussa kantelun, jonka mukaan alaikäisiä nuoriso­psykiatrian potilaita on alettu hoitaa aikuis­psykiatrian osastolla paikka­pulan takia.

Avi halusi selvittää käynnillään myös, miten ala­ikäisten potilaiden hoito oli järjestetty erillään aikuisista.

Oulun yliopistollisen sairaalan nuoriso­psykiatrian osasto on 13–17-vuotiaille. Paikkoja on 22. Osasto on jaettu kahteen osaan, vastaanotto-osastoon 86A ja tutkimus- ja hoito-osastoon 86B.

A-puolella annetaan ensiapua akuutteihin psyykkisiin oireisiin ja B-puolen tehtävä on tarjota laajoja psykiatrisia tutkimuksia nuorille.

Avin raportin mukaan psykiatrian osaamis­keskuksen johtaja Juha Karvonen ja osaston­ylilääkäri Kristiina Moilanen kertoivat tarkastus­käynnillä, että nuoriso­psykiatrian osastolla on jatkuvasti potilaita ylipaikoilla. Osa nuorista on joutunut nukkumaan lattialla patjoilla.

Osaston täyttöaste on pääasiassa vaihdellut 130 prosentin ja 200 prosentin välillä.

Hoitajapula näkyy niin, että osastolla on ollut päivittäin töissä 6–8 sijaista.

Avin raportin mukaan nuoriso­psykiatrian potilaita ei pystytä ottamaan hoitoon lähetteillä, sillä suoraan päivystyksestä tulevat potilaat täyttävät kaikki potilas­paikat ja ylikin.

Maaliskuun tarkastus­käyntiä edeltäneen kuukauden ajan nuoriso­psykiatrian osastot 86A ja 86B olivat ilmoittaneen päivittäin Oysin päivystykseen, kuinka monta potilasta osasto pystyy ottamaan kunakin päivänä vastaan.

Juha Karvosen ja Kristiina Moilasen mukaan tilanteeseen vaikuttivat syömishäiriö­potilaiden pitkät hoito­jaksot, potilaiden itse­tuhoisuuden lisääntyminen ja potilas­määrän yleinen kasvu. Syömishäiriö­potilaita on noin puolet osaston kaikista potilaista.

Avin tarkastajien käynti­päivänä kaksi nuoriso­psykiatrian potilasta oli sijoitettu tahdosta riippumattomaan hoitoon aikuis­psykiatrian osastolle. Perusteena oli, että aikuis­psykiatrian osastolla on paremmat valmiudet ehkäistä tilanteita, joissa nuori vahingoittaisi muita potilaita.

Osaamis­keskusjohtaja Juha Karvosen mukaan osastoilla näkyy myös se, että Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointi­alueella on hyvin eritasoisia perustason mielenterveys­palveluita nuorille. Osan potilaista ensimmäinen hoito­kontakti on hoito suljetulla psykiatrisella osastolla.

Pohjois-Suomen avin tarkastajat kehottivat Oysin nuoriso­psykiatriaa korjaamaan tarkastuksessa havaitut epäkohdat, joista tärkein ongelma on jatkuva ylikuormitus. Lisäksi raportissa pyydettiin lisäselvitys lääkehoito-ohjelmasta, itsemäärämis­oikeuden rajoittamisen ohjeet ja kahden aikuisten osastolle sijoitetun alaikäisen potilas­asiakirjat.

[Sienisalaatti]

Jyrkin alamäki nähty nyt 2020-luvulla.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009543981.html

Psykiatrinen hoito ei ole romahtamassa – se on jo romahtanut

Ympäri Suomea kantautuu uutisia psykiatrisen hoidon vakavista epäonnistumisista.

Tiina Rajamäki HS
27.4. 2:00

HUSIN uudessa Siltasairaalassa on useita upouusia leikkaussaleja, joita ei saada käyttöön, koska sairaalassa ei ole riittävästi leikkaussalihoitajia.

Siltasairaala oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitoyhtymän historian kallein rakennushanke. Sen päivystykseen tulevat niin liikenneonnettomuuksien uhrit kuin nopeaa psykiatrista apua tarvitsevat potilaatkin.

Leikkaussalit siis odottavat potilaita. Saman sairaalan päivystykseen tulevien psykiatrian potilaiden tilanne on päinvastainen. He odottavat hoitoa varten yhtä rauhallista huonetta. Päivystykseen tuleville psykiatrisille potilaille ei ole Siltasairaalassa tilaa, jossa lääkäri voisi rauhassa haastatella potilasta tämän tilanteesta.

POHJOIS-SUOMEN aluehallintoviraston tuoreessa tarkastusraportissa käsiteltiin Oulun yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian osaston tilannetta. Nuoria on sijoitettu aikuisten osastolle tahdosta riippumattomaan hoitoon. Osaston käyttöaste oli viime vuonna jatkuvasti 130–200 prosenttia.

200 prosenttia! Se tarkoittaa, että yhdelle osastolle on sijoitettu kahden osaston potilaat – yhden osaston hoitohenkilökunnan hoidettaviksi. Potilaat ovat 13–17-vuotiaita, ja monet heistä ovat yrittäneet vahingoittaa itseään.

PIRKANMAAN hyvinvointialueella psykiatrian toimialajohtaja Hanna-Mari Alanen ja yksi vastuualuejohtajista ilmoittivat helmikuussa irtisanoutuvansa, koska he eivät kokeneet voivansa hoitaa työtään ja taata psykiatrista hoitoa sitä tarvitseville. Hyvinvointialueen johdon kanssa käydyn neuvottelun jälkeen johtajat kuitenkin peruivat eroilmoituksensa. Pirkanmaalla oli helmikuun lopussa auki 50 psykiatrin paikkaa.

Esimerkkejä psykiatrisen hoidon vakavista epäonnistumisista tulee julki eri puolilta Suomea. Ne ovat hätähuutoja, sillä kukaan ei ehdi pysähtyä pohtimaan psykiatrisen hoidon laajojen ongelmien syitä.

Monessa julkisen puolen sairaalassa päivistä selvitään vain, koska vielä on jäljellä lääkäreitä ja hoitajia, jotka pitävät eettisesti välttämättömänä, että julkista psykiatrista hoitoa on yhä tarjolla.

Selkäsäryistä kärsivä potilas pääsee kyllä ennemmin tai myöhemmin hoitoon ja leikkaukseen. Mutta voiko manian aiheuttamaan psykoosiin sairastunut ihminen luottaa saavansa varmasti pitkäaikaista apua? Tällä hetkellä ei voi.

Kirjoittaja on HS:n kotimaantoimituksen sote-toimittaja.

[Sienisalaatti]

Ei varmaan juuri helpompaa aikuispsykiatriallakaan paikoitellen.

https://yle.fi/a/74-20031113

Tällaista on työ Oulun nuorisopsykiatrian suljetulla osastolla: hoitaja kohtaa jatkuvasti “asioita, joita ei pitäisi työssä kohdata”

Oulun yliopistollisen sairaalan osastolla 86 työskennellyt hoitaja kuvaa arkea jatkuvaksi priorisoinniksi, koska ”muuten joku kuolee tai sattuu jotain muuta hyvin vakavaa”.

HANNA JUOPPERI, ANTTI HEIKINMATTI
10.5. 19:11

– Jatkuva uhkaava tunnelma, väkivallan kohteena oleminen, kaaos.

Näin kuvailee viime vuosien työarkeaan hoitaja, joka teki töitä Oulun yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian suljetulla osastolla 86.

– Työpäivän aikana on ovat jatkuvasti läsnä sellaiset asiat, joita ihmisen ei pitäisi työpaikallaan kohdata, hän sanoo.

Yle uutisoi viikonloppuna tilanteen olevan kriittinen osastolla, jossa hoidetaan 13–17-vuotiaita nuoria.

Lisää: Nuori pahoinpideltiin virheen takia, potilaat nukkuvat lattialla, työntekijät äärirajoilla – psykiatrian osasto on kriisissä Oulussa

OYSin nuorisopsykiatrian johdossa oleva erikoislääkäri Juha T. Karvonen kuvaa tilannetta aiemmassa jutussa osastolla hyvin vaikeaksi.

– Ei siellä paljon muuta pysty kuin koettaa pitää potilaat hengissä, jos osastolla on 200 prosentin kuormitus.

Hoitaja ei esiinny tässä jutussa nimellään, koska hän kokee, että asiasta omilla kasvoilla puhuminen voisi vaikuttaa hänen työuraansa, mutta Yle on tutustunut hänen työhistoriaansa. Tällä hetkellä hän työskentelee toisissa tehtävissä, mutta on edelleen hoitoalalla.

Potilaita tulee koko Pohjois-Suomesta
Haastattelemamme hoitaja kertoo työn olevan jatkuvaa priorisointia. Uhkaavasti tai itsetuhoisesti käyttäytyvät potilaat tarvitsevat jatkuvaa valvontaa tai vierihoitoa. Priorisointi on tärkeää, koska muuten hoitajan mukaan joku kuolee tai sattuu jotain muuta hyvin vakavaa.

– Osasto on valitettavasti sellaisessa tilanteessa, että se on tietynlaista tulipalon sammuttelua.

Myös osaston potilaista nousee yksi muutos selvästi esiin.

– Ongelmat, joiden vuoksi sairaalaan päädytään ovat pitkään olleet samankaltaisia, mutta nykyisin itsetuhoisuus on graavimpaa, ja muihin kohdistuva väkivalta on silmittömämpää.

Osasto 86 Oulun Peltolassa ottaa vastaan nuorisopsykiatrian potilaita koko Pohjois-Suomesta ja Kainuusta.

Tämä on yksi syy sille, että tilanne on näin vaikea, pitkään alalla ollut hoitaja arvioi. Jos sijaishuollon yksiköissä tai avohoidossa ei voida vastata lasten pahoinvointiin, on seuraava keino toimittaa heidät psykiatriseen hoitoon.

– Pohjoisemmassa on osastoja, mutta niillä ei hoideta pidättävillä hoitopäätöksillä, eli kaikki sellaiset potilaat lähetetään Ouluun. Kun tilanne on riistäytynyt käsistä, niin nyt ei pystytä enää sielläkään vastaamaan.

Syyskuussa tilanne helpottaa hieman, kun Lapin keskussairaalassa aloittaa oma nuorisopsykiatrian osasto, jossa voidaan antaa myös tahdonvastaista hoitoa.

– Nämä ovat pieniä puroja, mutta toivomme todella, että siitä olisi apua, osaston toiminnasta vastaava erikoislääkäri Juha T. Karvonen sanoo.

”Tuntui uppoavalta laivalta”
Tilanne on vaikeutunut hoitajan mukaan muutaman viime vuoden aikana. Vaikeampien tapausten lisäksi osasto on ollut jatkuvasti ylipaikoilla ja henkilökunnan vaihtuvuus on ollut suurta.

Hoitaja kertoo, että henkilökunta on osaavaa, parhaimmillaan osastolla on ollut hyvä tekemisen meininki. Työn raskaus vaikuttaa kuitenkin jo muuhunkin elämään, hän pohtii.

– Minä mukaan lukien olen tietyllä tavalla lähtenyt karkuun sieltä, koska se tuntuu uppoavalta laivalta, työuupumuksen vuoksi osastolta pois jäänyt hoitaja toteaa.

Lisäksi osastolla työskentelee hoitajan mukaan usein lääkäreitä, joiden opinnot ovat vielä kesken, koska myös lääkäreitä on vaikea saada osastolle töihin.

– Se näkyy niin, että kyky tehdä vaikeita päätöksiä puuttuu.

Karvosen mukaan lääkäritilanne osastolla on ollut ”vaihteleva”, mutta juuri nyt tilanne on hyvä.

– Opiskelijat ovat meille tärkeä voimavara, Karvonen sanoo.

Mielenterveyspalveluihin olisi revittävää rahaa jostain
Ratkaisukeinoja on etsitty pitkään, ja kesäkuussa hyvinvointialue Pohde avaa Oulussa uuden syömishäiriöyksikön, jonka toivotaan helpottavan osasto 86:n tilannetta. Nykyisellään noin puolet osaston nuorista on ollut syömishäiriöpotilaita.

Hoitaja pelkää, että uusi yksikkö tuo vain hetkellisen avun, koska syömishäiriöisten hoitoajat ovat pitkiä ja uusia potilaita tulee koko ajan.

– Uusia syömishäiriöpotilaita tavallaan jää haaviin ja päätyy sairaalahoitoon nopeammin kuin mitä potilaat paranee.

Mitä tilanteelle sitten voisi tehdä?

– Se on suuressa kuvassa poliittinen ratkaisu. Se on käytännössä sitä, että jotakin muuta asiaa on arvostettava vähemmän tärkeäksi ja revittävä rahaa mielenterveysasioihin.

Oulun tilanteessa hoitaja peräänkuuluttaa yhteistyötä, hoitohenkilökunnan parempaa kuulemista ja johtamisen kehittämistä.

– Se, että hoitajat tulisivat aidosti kuulluksi parantaisi merkittävästi kokemusta työhyvinvoinnista. Lisäksi se toisi toisi tunteen siitä, että omaan työhön ja hankalaan tilanteeseen voi vaikuttaa.

Pientä valoa tunnelin päässä voisi kuitenkin olla, sillä tilanteen vakavuus alkaa valjeta aiempaa useammille.

– Ehkä viime vuosina se on kuitenkin tullut jotenkin enemmän tärkeäksi. Ja semmoisia asioita, joita pidetään tärkeänä, niin niihin halutaan sitten kyllä myös resurssoida.

[Huutaja Jaana]

no niin nyt mamut ja matut valittaa että he ei saa suomessa tarpeeksi (hyviä) mielenterveyspalveluita:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009654263.html

Joka kolmas maahanmuuttaja kokee, ettei saa riittävästi lääkärin vastaanottopalveluja.

– Pitkät jonot, asiakasmaksut, tietämättömyys palveluista ja puutteellinen kielitaito ovat esimerkkejä syistä, joiden vuoksi palvelut koetaan riittämättömiksi. Myös maahan muuttaneiden terveydenhuollossa kokema syrjintä voi estää hakeutumasta erityisesti jatkohoidon piiriin, THL:n tutkimuspäällikkö Hannamaria Kuusio kertoo tiedotteessa.

Maahanmuuttajat ovat koko väestöä psyykkisesti kuormittuneempia. Kuormittuneisuus myös yleistyi vuosina 2018–2022. Vanhin ikäryhmä eli 50–74-vuotiaat maahanmuuttajat ovat selvästi koko väestöä kuormittuneempia.

– Psyykkisestä kuormittuneisuudesta kärsivien osuuden kasvu ja suuruus voivat johtua sekä uudemmista syytekijöistä, kuten koronaepidemiasta ja Ukrainan sodasta, että perinteisemmistä syistä, kuten yhteiskunnallisen ilmapiirin kireydestä ja syrjinnästä sekä vaikeuksista päästä sopiviin palveluihin, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Anu Castaneda tiedotteessa.

eipä siinä, eihän kantaväestö noitakaan palveluita olisi tarvinnut.

[Sienisalaatti]

https://www.is.fi/perhe/art-2000009725297.html
31.7. 6:35

Tragedia suljetulla osastolla

Itsetuhoista Anniinaa, 23, hoidettiin psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Äiti ajatteli, että siellä hänen tyttärensä on turvassa. Mutta Anniina kuoli, ja sen jälkeen hoitojaksosta alkoi paljastua järkyttäviä asioita.

Ruutupaperille on kirjattu päivämääriä kuulakärkikynällä. Ensimmäinen on 27.9.2021, viimeinen 20.10.2021.

Näiden päivien aikana Anniina, 23, yritti kuusi kertaa itsemurhaa Helsingin kaupungin psykiatrisen sairaalan (Auroran sairaala) suljetulla osastolla.

Seitsemännellä kerralla hänet kiidätettiin Meilahden sairaalaan tehohoitoon. Kolme päivää myöhemmin hän menehtyi.

Anniinan omaiset saivat tietää kaiken itsemurhayrityksistä vasta tämän kuoleman jälkeen. Silloin äiti tilasi tyttärensä hoitoa koskevat asiakirjat potilasvahinkoilmoitusta varten.

Ne olivat järkyttävää luettavaa. Kävi ilmi, että Anniina käytti itsensä vahingoittamiseen joka kerta samaa esinettä. Se kuului hänen huoneensa välineistöön, mutta sitä ei toistuvista itsemurhayrityksistä huolimatta otettu sieltä pois.

Sillä Anniina lopulta tappoi itsensä.

Kyseessä on arkinen esine, ei esimerkiksi teräase. Ilta-Sanomat ei avaa itsemurhan tekotapaa tarkemmin, sillä tutkimusten mukaan sen yksityiskohtainen kuvailu voi innoittaa itsetuhoisia ihmisiä jäljittelyyn. Myös tähän juttuun haastateltu asiantuntija suositteli, ettei tekotapaa tai -välinettä kerrottaisi julkisuuteen.
:
:

Miksi Anniinan huoneeseen jätettiin ilmeinen turvallisuusriski?

Sairaalan vastauksessa asiaa perusteltiin esimerkiksi hygieniasyillä ja byrokratialla: välineiden vaihtaminen toisenlaisiin olisi pitänyt hyväksyttää laitoshuollon johdon kautta.

Kyynel vierähtää poskelle, kun Anniinan äiti miettii ääneen, mikä on ihmiselämän hinta.

– Eikö ymmärretä, että nämä ihmiset ovat joidenkin tyttäriä ja poikia, sisaruksia, lapsia, äitejä ja isiä?

OMAISTEN mukaan Anniinan itsemurhayritykset olivat nopeasti ohimeneviä impulsseja, eivät pitkään suunniteltuja tekoja.

Itsetuhoinen jakso oli ollut intensiivinen, mutta ei vielä kovin pitkä. Se alkoi keväällä 2020, koronapandemian ja siihen liittyvien rajoitustoimien voimistuessa Suomessa. Silloin omaiset saivat ensi kertaa tietää, että Anniina oli yrittänyt itsemurhaa.

– Anniina kertoi itse, missä on ja mitä on ottanut. Aina hän soitti jollekulle.

Masennusoireet olivat alkaneet jo nuorena. Kun Anniina eristäytyi kotiin, äiti haki apua nuorisopsykiatrialta.

Tilanne muuttui vaikeammaksi täysi-ikäistymisen jälkeen. Hyviä jaksoja seurasivat huonot.

Anniinalla epäiltiin myös epävakaata persoonallisuushäiriötä. Olotila saattoi vaihdella nopeasti. Äiti tiesi, että kaikkein huonoin se oli iltaisin.

Lukiessaan potilasasiakirjoista tarinaa tyttärensä kuolemaa edeltävistä tapahtumista äiti joutui itse soittamaan kriisipuhelimeen. Niin voimakkaana tunteet vyöryivät hänen lävitseen. Miksi näin piti käydä hänen tyttärelleen?

Päivällä, ennen viimeistä itsemurhayritystään, Anniina oli jutellut omahoitajansa kanssa kynsilakoista.

– Luulisi, että psykiatrisella osastolla tiedettäisiin, miten nämä hommat menevät. Vaikka päivällä olet ollut ok, illan mittaan olo usein huononee.

ANNIINA asui osastojaksojen välissä äitinsä luona. Vuonna 2020 jaksoja oli useita.

Vuodenvaihteessa tytär kertoi äidilleen, että tapaamiset psykiatrisella poliklinikalla on lopetettu. Äiti hämmästyi.

– Ihanko oikeasti, nyt tapaamisia ei enää ole? hän kysyi.

Kun myös lääkkeet loppuivat, hän soitti terveysasemalle.

– Sieltä sanottiin tietysti, että emme saa kertoa mitään, koska Anniina on täysi-ikäinen.

Äiti sanoi, ettei heidän tarvitse kertoa mitään. Hän pyysi vain, että hoitajat tarkistaisivat reseptin. Onko se varmasti mennyt eteenpäin, koska Anniina ei ollut sitä saanut?

Lopulta äidin kertoman mukaan selvisi, että resepti oli hukkunut tietojärjestelmävaihdoksessa.

Samaan aikaan Anniinan vointi romahti. Hän ei enää jaksanut pestä hiuksiaan tai hampaitaan.

Äiti soitti uudelleen terveysasemalle. Miten tytär jaksaisi hoitaa lääkeasioitaan, kun ei pysty edes nousemaan sängystä?

– Pyysin, että he tarkistaisivat, onko tämä asia mennyt eteenpäin. Resepti on saatava.

Anniina sai lääkkeet, äidin mukaan vasta pitkän jankuttamisen jälkeen.

KEVÄÄLLÄ 2021 uusia hoitojaksoja osastolla ei enää tullut. Äidin huoli hiipui, ja tilalle tuli toivo.

Anniina opiskeli sisustusalan artesaaniksi samassa koulussa, johon hänkin pääsi. Opinnot etenivät hienosti.

Kesällä äiti ja tytär maalasivat yhdessä mökin seiniä ja kävivät Ikeassa. He tekivät kaikkea sitä, minkä koronapandemia oli pistänyt tauolle.

Syksyllä he kulkivat bussilla yhtä matkaa kouluun.

Siskontyttären syntymäpäiväjuhlissa Anniina oli kuitenkin tavallista vaisumpi.

Maanantaina äiti istui bussissa yksin ja sai itkuisen puhelun.

– Hän itki ihan valtavasti ja sanoi, ettei jaksa enää.

Äiti yritti pitää puhelua auki ja kontaktia Anniinaan niin pitkään, että apu ehtii paikalle.

Päivystyksessä vierähti tunteja. Anniinasta tehtiin pakkohoitopäätös itsetuhoisuuden vuoksi. Kun ambulanssi tuli hakemaan, Anniina halusi, että äiti lähtee pois.

– Hän ei halunnut lähteä sairaalaan, eikä hän halunnut, että näen, kun poliisit vievät hänet.

TÄLLÄ kertaa ensimmäinen jakso suljetulla osastolla kesti muutaman viikon. Sitten Anniina kotiutettiin – ja vietiin seuraavana päivänä sairaalaan ja sieltä takaisin suljetulle osastolle.

Äidille ja siskolle selvisi vasta Anniinan kuoleman jälkeen, että ensimmäiset itsemurhayritykset osastolla olivat tapahtuneet jo ennen kotiuttamista.

Osastolta äiti ei saanut tietoa tyttärensä voinnista. Anniina oli suutuspäissään kieltänyt, ettei äidille saa kertoa mitään.

Hätääntyneelle äidille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin soittaa hoitajille ja pyytää: pitäkää silmät auki.

Anniina oli lähettänyt poikaystävälleen viestin, jossa hän kertoi impulssien itsemurhaan olevan voimakkaita.

VAIKKA impulssit olivat voimakkaita, äiti näki tyttärestään koko ajan myös toisen puolen. Toisella osastojaksolla he kävivät yhdessä ulkoilemassa. Kun he menivät kauppakeskukseen shoppailemaan, tytär osti uusia vaatteita. Äiti kävi hakemassa valtakirjalla hänelle nettikirpputoriostoksia.

Tämä kaikki tuntuu jälkikäteen ristiriitaiselta. Hänestä Anniinan itsemurha olisi voitu estää.

– Jos väitetään, että oli selvää, että näin tulee käymään, minä en ollenkaan ajattele niin.

– Kyse oli impulsseista, jotka voivat kestää muutaman minuutin ja mennä sitten ohi. Se ei tarkoita, että olisi päivänselvää, että hän kuolee.

ÄIDIN ja siskon mielestä Anniinan tapauksessa toimittiin virheellisesti, kun huoneesta ei poistettu tarvikkeita, joilla hän toistuvasti vahingoitti itseään. He ovat kannelleet tapahtuneesta Valviraan ja Potilasvakuutuskeskukseen (PVK).
:
:

Kuolemantapaus johti muutokseen
HELSINGIN kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluiden johtaja Mikko Tamminen kertoo Ilta-Sanomille, että kaupunki on saanut Valviralta muistutuksen tässä jutussa käsiteltyyn asiaan liittyen.

– Tietosuojan vuoksi en voi asiasta muuta todeta, hän kirjoittaa sähköpostitse.

Tammisen mukaan osastohoidon aikana tapahtuu vakavia itsemurhayrityksiä säännöllisesti, koska akuutti- ja mielialaosastoilla hoidetaan vaikeimmista mielialahäiriöistä kärsiviä potilaita.

– Myös itseä vahingoittava käytös ilman varsinaista kuoleman toivetta on tavallista, hän kertoo.

Tammisen mukaan psykiatrisilla osastoilla pyritään minimoimaan kaikki itsensä vahingoittamiseen sopivat välineet sekä sairaalan omassa kalustossa että potilaiden omissa tavaroissa.
:
:

MIKSI yhden ihmisen piti kuolla ennen kuin muutos tapahtui? Sitä omaiset ovat joutuneet miettimään.

He olisivat yrittäneet puuttua asiaan jo Anniinan eläessä – jos he olisivat tienneet. Mutta yksityiskohdat itsemurhayrityksistä ja niiden määrästä selvisivät äidille ja siskolle liian myöhään.

– Jos olisimme tienneet. Jos olisimme voineet tehdä jotain, äiti pohtii yhä.

Äiti muistelee, miten helpottunut hän oli silloin, kun Anniina vietiin suljetulle osastolle.

– Ajattelin, että nyt hän on turvassa.

Nykyään hän ajattelee, että ehkä näin ei olisi tapahtunut, jos Anniina olisi ollut kotona. Tällöin Anniina olisi voinut impulssien vallatessa mielen lähteä vaikka kävelylle tai juoda kännit.

– Kaikki vaihtoehdot olisivat olleet parempia kuin se, että käy näin.

VAIKKA Auroran sairaalassa Anniinan kohtalo johti jo konkreettiseen muutokseen, äiti ja sisko haluavat jatkaa taistelua.

– Emme halua mitään korvauksia, vaan anteeksipyynnön. Että myönnettäisiin, että tässä on mokattu.

Kaiken tapahtuneen jälkeen he ovat miettineet, voiko psykiatriseen hoitoon enää Suomessa luottaa. Anniinan osastojaksojen aikana henkilökunta vaihtui heidän mukaansa tiuhaan, opiskelijoita ja harjoittelijoita oli paljon.

Äiti nostelee muovitaskusta esiin värityskuvia. Hoitaja tulosti niitä Anniinalle, koska osastolla ei ollut mitään tekemistä.

– Miksi ei mietitty, mikä oikeasti voisi auttaa Anniinaa? Miksei voitu tehdä lähetettä psykoterapiaan tai ryhmätoimintaan? sisko miettii.

Omaiset peräänkuuluttavat yhteiskunnallista keskustelua itsemurhien ehkäisystä ja psykiatristen hoitopaikkojen tilanteesta.

– Anniinaa ei pystytty hoidossa suojelemaan häneltä itseltään, sisko sanoo.

– Ajattelin aina, että suljettu osasto olisi paikka, jossa Anniina olisi turvassa. Mutta tilanne olikin toisinpäin, äiti sanoo.

Sitten hän jatkaa.

– Anniinaa en saa takaisin, mutta haluaisin, ettei näin käy enää kenellekään muulle. Siksi jatkan taistelua.

He kokevat, että omaisia ei osattu kuoleman jälkeen kohdata psykiatrisessa sairaalassa kunnioittavasti.
:
:

JOS psykiatrisilla osastoilla on ongelmia, on niitä myös avohoidon puolella. Se ylikuormittuu, kun Linnarannan mukaan psykiatriset sairaalapaikat eivät tällä hetkellä Suomessa yksinkertaisesti riitä vastaamaan hoidon tarpeeseen.

Paikkoja on viime vuosina vähennetty Linnarannan mielestä huolestuttavalla tavalla. Vanhoja remontin tarpeessa olleita sairaaloita on lopetettu useilla paikkakunnilla.

– Uudet sairaalat on rakennettu kalliille tonttimaalle, eivätkä rahat ole riittäneetkään siihen, että olisi tehty entinen määrä sairaalapaikkoja. Paikkoja on osittain hallitsemattomasti vähennetty, Linnaranta kritisoi.

Pahimmillaan tilanne voi johtaa paikallisesti jopa itsemurhien lisääntymiseen.

– Eri puolilta maailmaa on raportoitu, että kun sairaalapaikat vähenevät, psykoosipotilaiden itsemurhat ovat lisääntyneet.

Osastoja on jouduttu sulkemaan myös henkilöstöpulan vuoksi. Näitä tilanteita tulee Linnarannan mukaan erityisesti kesäisin.
:
:

Mikkelissä yhden potilaan tapaus oli jäänyt pimentoon, koska sitä ei ollut kirjattu riskitiedoksi. Se löytyi vasta, kun potilas oli toteuttanut itsemurha-aikeensa siten kuin oli aiemmin hoitajalle kertonut.

Tiedetäänkö muun Suomen psykiatrisissa sairaaloissa, mikä koitui Anniinan kohtaloksi?

Cut. Pykälä21.
-NILS-

[Sienisalaatti]

Entisten sairaanhoitopiirien, nykyisten hyvinvointialueiden psykiatrinen erikoissairaanhoito on riittämätöntä alaikäistenkin osalta. Ei sinänsä mitään uutta. Se näkyy kuormituksena valtion ainoassa erityistason yksikössä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tam ... #gs.57qfp3

Tämä paikka on monen psyykkisesti sairaan lapsen ja nuoren viimeinen toivo – MTV vieraili alaikäisten osastolla Niuvanniemessä

JULKAISTU 16.09.2023 05:49
Niuvanniemen sairaalassa annetaan viimesijaista hoitoa psyykkisesti sairaille lapsille ja nuorille. Monille heistä sairaala on heidän viimeinen toivonsa.
:
:

Moni uskoo, ettei aikuisiin voi luottaa
:
:

NEVAlle saapuvien keski-ikä on 14 ja 15 vuoden välillä. Nuorimmillaan siellä on hoidettu kahdeksanvuotiaita ja vanhimmillaan täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevia.

Niuvanniemessä hoidettavilla alaikäisillä diagnosoidaan useimmiten jokin psykoosisairaus. Aiemmissa hoitopaikoissa ei aina ole tunnistettu, että vaikea käytös johtuukin psykoosista.

Alaikäisen psykoosisairauden tunnistamista vaikeuttaa se, että ne ovat alaikäisillä harvinaisia ja niin sanottu diagnostinen pysyvyys on heikkoa kasvun ja kehityksen ollessa keskeneräistä.

Käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi viisivuotiaana saatu diagnoosi ei enää päde 12-vuotiaalla, ja siksi heitä tulisi hoitopaikoissa arvioida uudelleen nykyistä ahkerammin.

Psykoosisairauksien taustalla on lukuisa määrä eri tekijöitä. Yleensä sairaudelle on joitain juurisyitä ja laukaisevia tekijöitä. Niitä ovat perinnölliset ja geneettiset tekijät, vuorovaikutussuhteet ja ympäristötekijät, kuten turvattomat kotiolot tai lapsuuden traumat.

– Usein vanhemmat kysyvät, mistä tämä johtuu ja mitä he ovat tehneet väärin. Aina syitä ei löydetä ja usein sanotaankin, että ehkä syyn löytyminen ei ole tärkeintä, vaan että löydetään tieto ja taito, miten mennään eteenpäin.
:
:

Hätiköityjä päätöksiä
Eloranta hämmästelee, miten huonossa fyysisessä kunnossa osa lastensuojelusta tai toiselta osastolta tulevista alaikäisistä on ollut saapuessaan.

– Nuoren hiukset ovat saattaneet olla niskassa niin pahasti takkuuntuneet, että täällä osa niistä on täytynyt leikata pois.

Sairaala kerää potilaan suostumuksella tietoja hänen kaikista aiemmista hoitopaikoistaan selvittääkseen ”punaisen langan” aiemmassa hoitopolussa.

– Meille ei aina avaudu miksi joihinkin ratkaisuihin on päädytty. On tehty niin sanottuja hätiköityjä ratkaisuja muun muassa lääkehoidon suhteen. On lopetettu osastohoito ja tullut uusi sijaishuoltopaikka, tai huonokuntoinen lapsi on päästetty kotiin muun muassa akuuteimman itsemurhavaaran hetkellisesti väistyttyä, Eloranta luettelee kohtaamiaan tapauksia.

Eloranta kuvailee lääkityksen merkitystä hoidossa ”kainalosauvaksi”, joka auttaa muun hoidon tukena.

– Osa meille päätyvistä nuorista sairastaa psykoosisairautta, ja heille jää ylläpitohoidoksi psykoosinvastainen lääkitys. Muuta hoitoa voidaan antaa, kun vointi saadaan tasaisemmaksi ja hän pystyy ottamaan sitä vastaan.

Nukkumaanmenoaika, karkkipäivä ja syntymäpäiviä
Koska moni sairaalaan saapuva on tullut vaikeista kotioloista ja heillä on taustaa ”kiertolaisena” maan lastensuojelulaitoksissa, lasten ja nuorten elämästä puuttuu pysyvyys.

Siksi Niuvanniemessä heidän elämäänsä tuodaan asioita, joita kasvavan lapsen ja nuoren elämässä tulisi muutenkin olla: Selkeät arkirutiinit, kuten ruokailu- ja nukkumaanmenoajat, puhelinaika, sairaalakoulu, yhdessäoloa muiden potilaiden kanssa, karkkipäivä, retkiä, syntymäpäiviä ja juhlapyhien viettoa.
:
:

Väkivalta harvinaista
Litmanen kuvailee sairaalan arkea ”tavalliseksi ja rauhalliseksi”. Hänen mukaansa ihmisillä on väärinymmärryksiä sen suhteen, että Niuvanniemi olisi hyvin väkivaltainen työpaikka.

– Ehkä ihmisillä on sellainen harhaluulo tästä paikasta, että täällä olisi todella vaarallista. Onhan väkivallan uhka läsnä, mutta ihmisillä on siitä väärä kuva. Ei täällä joka päivä ole väkivaltaa, se on todella harvinaista. Täällä on perusarkea lasten ja nuorten kanssa, mitä kuvittelisi olevan normaaleissa perheissä.

Sairaalassa on käytössä mielenterveyslakiin perustuvia erityisiä rajoitustoimenpiteitä, joita voidaan ottaa käyttöön, jos potilaan heikko psyykkinen vointi, kuten vakava itsetuhoisuus, tai väkivaltainen käyttäytyminen toisia kohtaan sitä vaatii.

Nämä rajoitustoimenpiteet ovat aina lääkärin arvioon perustuvia. Rajoittaminen voi olla esimerkiksi eristämistä. Tällaisessa tilanteessa alaikäisellä on aina hoitaja vierellä.

– Nevalla lapsia ja nuoria ei pidetä kiinni, koska monella on kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön kokemuksia, ja näitä lapsia on pidetty kiinni aikaisemmissa hoitopaikoissa tai lastensuojelulaitoksesta. He provosoituvat näistä entisestään ja väkivalta nousee pintaan. Jokaiselle tehdään turvasuunnitelma; alaikäiseltä kysytään, mistä hän hermostuu, mikä auttaa hermostumistilanteessa ja mikä ei, Eloranta avaa sairaalan toiminnan periaatteita.
:
:

"Kiitos, kun olet auttanut minua"
Elorannan työhuoneen hyllyssä on entisen potilaan tekemä taulu, jossa on terveiset ”Liisa-lääkärille”.

”Kiitos, kun olet auttanut minua. Oot ihana!”

NEVAlta lähdetään joko 18 vuotta täyttäessä tai silloin, kun lapsen tai nuoren vointi paranee niin, että hoito tai kuntoutus voi jatkua toisaalla.

Hoidon tavoite on, että potilas pärjäisi seuraavassa hoitopaikassaan ja parhaimmassa tapauksessa myös muutoin elämässä.

Kun potilas lähtee, hänelle järjestetään läksiäiset, jossa jokainen jättää hyvästit lähtijälle. Osasto lahjoittaa lapselle tai nuorelle villasukat.

– Jotta jalat pärjäävät kylmässä maailmassa.

Nevalla ei toistaiseksi ole polikliinistä toimintaa osastohoitoa ennen eikä sen jälkeen. Potilaiden kuulumisia Eloranta saa tietää, mikäli entiset potilaat tai heidän perheensä ovat itse yhteydessä jälkikäteen.

Osa kuntoutuu sairaalasta poistuttuaan hyvin ja jatkaa myöhemmin esimerkiksi opiskelemaan ja myös työelämään. Vaikka psykoosisairaus voi vaatia loppuelämän hoitoa ja lääkitystä, on myös heitä, jotka parantuvat vaikeistakin sairauksista.

Entiset potilaat saattavat soittaa, lähettää sähköpostia sairaalaan tai käydä kertomassa kuulumisiaan vielä pitkänkin ajan kuluttua.

– Osa pystyy opiskelemaan, hankkimaan ammatin ja perustamaan perheen. Kaikkien kohdalla ei ole yhtä onnellista. Osa on niin sairaita tai häiriintyneitä, ettei tulevaisuus ei ole auvoinen. Mutta suurin osa toipuu eteenpäin ja pääsee kuntoutumaan. Ja kuntoutuspaikasta edelleen itsenäisempään elämään.

Cut. Pykälä 21.
-NILS-

[RL11/6]

Suomessa todellakin voidaan viedä pakkohoitoon lukkojen taakse pelkästään siitä jos on epäilys itsetuhoisuudesta,
esim. minut on viety täysin omaa tahtoani vastaan osastolle lukkojen taakse.
Todella traumaattinen kokemus, toivon että laki muutettaisiin että tuollanen ei olisi mahdollista.

Todella upeaa lukea, että verovaroja kerrankin käytetään järkevästi mm. Tämänlaiseen palveluun. Itse olisin valmis jopa maksamaan tuollaisesta kokemuksesta. En vain millään tahdo uskoa aivan normaalin yksilön pääsevän kyseisen hoitopalvelun asiakkaaksi. Nyt niitä protipsejä, miten homma luonnistuisi, että pääsisi sisälle tuohon järjestelmään asiakkaaksi?

Riittääkö itsemurhapommivyön valmistaminen, konetulittaminen omakotitalon seinien lävitse ja uhkaussoitot kännissä hätäkeskukseen?

Olen loman tarpeessa!