Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

poikkeus kirjoitti:^^ Näimpä. Silloin "ennen vanhaan" oltiin enempi tota laitosuskollisia ja uskottiin että "hullut" voivat ainoastaan laitoksissa "parantua" tai ainakin siellä on turvallismpaa niitä "säilöä". Niitä tarinoita mitä olen kuuluut vanhoilta kolleegoilta miten asiat olivat mielenterveyslaitoksissa vielä -70 luvulla niin nykyajan kukkahattutädit olisivat silmät ymmyrkäisinä ja kauhistuneena hiljaa. Ei meinaan silloin pahemmin kunnioitettu ihmisarvoa välttämättä kaikissa tilanteissa.

Nykyäähän on enempi trendinä se että asiakkaat ulkoistetaan avopotilaiksi ja avohuoltoon. Jossa on tietysti vähemmän työntekijöitä (mutta enempiasiakkaita). Osa asiakkaista tartteis ehdottomasti tiukempaa hoitoa esim. osastolla. Mutta kun niitä osastopaikkoja ei ole kuin tyyliin 20 mutta jonot ovat siinä 50:nen hujakoilla.....

Että näin sitä sitten vaan "hoidetaan" ihmisiä pienellä palkalla ja mitättömillä resursseilla.
Onneksi kaikki kukkahattutäditkään eivät ole sen tyhmempiä kuin muutkaan ihmiset. Moni kukkahattutätikin on tietoinen siitä, että mielenterveyden hoidossa on aikoinaan tehty törkeitä ylilyöntejä, jolloin on jo poljettu potilaiden ihmisarvoa. Se, että potilaalle ei nykyään esimerkiksi tehdä pakkosterilisaatiota ja lobotomiaa, on melko pieni lohtu tilanteessa, jossa potilas ei ylipäänsä saa (asiaankuuluvaa) hoitoa. Tilanteesta kärsivät paitsi potilas myös hänen läheisensä.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Kivireki
Sofia Karppi
Viestit: 410
Liittynyt: Ti Loka 11, 2011 3:13 pm
Paikkakunta: Mierontie 666, Hunninko 420247

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Kivireki »

Mun kosketuspinta MT-palveluihin on aika niukka mutta kerron teille tälläisen tarinan joka tuli mieleen.

Yks kaveri on nyt kaksi kertaa ollut psykoosin takia suljetulla. Asianmukaisesti kuntoutui kunhan kroppa puhdistui, päihteitä siis kyseessä oikein urakalla. Ihme koktaileja joiden kirjainyhdistelmät muodostaa liki puolan kielisiä lauseita, eri asteisia tutkareita lähinnä. Ei "varsinaisia" huumeita lukuunottamatta kannabista, jonka huumeluokituksen kyseenalaistan kyl, mut mainittava asia kumminkin.
Nyt kyseinen frendi on melko kunnossa, kuntoutuksessa käy ihan asianmukaisesti. Toimintaterapiaa jne, mitä noita nyt on. Osaksi on kiittäminen lääkkeitä, nyt kun oikeat lääkkeet on löytyneet.
Mut sanoisin et suurin kiitos on kyseisen tyypin muutamalle kaverille ja äidille. Sen mutsi teki kaiken minkä voi, ja tekee yhä. Osa kiitoksista menee kahdelle kissalle (Nettinikit vaikka Mauhur ja Mörö :mrgreen: ) jotka hoitavat osan terapiasta, niiden ansiosta sai lopetettua rauhoittavien käytön. Käytännössä siis annoin avaimen ja ohjeen et aina ku tarvii ni tulee rapsuttelemaan kissoja. Ne ei kysele eikä tuomitse. Ilmeisesti toimenkuva on laajentunut, kyseinen kaveri tälläkin hetkellä nukkuu sohvalla. Kotonaan ei oikein pysty, olen tulkinnut asian silleen et mun sohvalla kun kaikki nukkuu todella hyvin ni se johtuu siitä että siinä on kissojen ansiosta hyvä karma. Kissat ku rakastaa sitä. Toimii myös kisujen raapimapuuna, saavat luvalla raapia sitä. Siltä se kans näyttää :D Mutta kuten sanottua, arvet kertovat elämästä.
bibo ergo sum

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Kivireki, tarinastasi tulee mukava fiilis. Tollasia kavereita ja äiti kun olisi kaikilla. :) Kissat, ja eläimet yleensäkin, voivat osoittautua ihan korvaamattomiksi terapeuteiksi rikkinäiselle ihmiselle. Mauhur ja Mörö ansaitsisivat hengenpelastus mitalit! Tai vähintään juhla-aterian lemppari-Sheebaa.

Elämä potkii taas täällä... Just kun olin tosta viimisimmästä kolauksesta toipunut... Nyt on lähipiiristä ihminen kadoksissa, huolestuttavissa ja oudoissa olosuhteissa... Ei kai tähän taas muuta voi sanoo ku prkl.

Mutta, liittyen eläinten suotuisaan vaikutukseen mielenterveyskuntoutujan kuntoutumisessa:

"Mielenterveysseuran tukikoiratoiminta

Tukikoirakkotoiminta on Lohjan seudun mielenterveysseurassa vuonna 2011 RAY:n tuella kehitetty toimintamuoto, jonka tarkoituksena on koiran avulla tukea eri elämäntilanteissa apua tarvitsevia henkilöitä ja heidän mielenterveyttään. Projekti on saanut RAY:ltä vuodelle 2012 puolen vuoden lisärahoituksen. Tukikoirakkotoiminta on suunnattu sekä mielenterveyskuntoutujien tukemiseen että syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen kaikissa ikäluokissa. Tukikoira ja tämän omistaja muodostavat tukikoirakon, joka on verrattavissa tukihenkilöön. Koiran omistaja toimii vastuuohjaajana, jonka pätevyyden hän saavuttaa käymällä 25-tuntisen tukikoirakon peruskoulutuksen."


Tällä sivulla myös lisää tietoa tästä mainiosta toiminnasta:
http://www.lsmts.fi/tukikoirakkotoiminta.html

Liittyen itsemurhiin ja masennukseen Suomessa:

Helsingin sanomat, 25.11.2012, Pekka Hakala:

"He jäivät henkiin

Marcuksen isä tappoi itsensä, ja lopulta juuri se esti poikaa tekemästä samoin. Martin jätti jo jäähyväisiä rakkaalleen, mutta päättikin hakeutua hoitoon.

281 miestä. Näin monta enemmän kuin ennen jää henkiin joka vuosi. Suomalaisten miesten itsemurhat ovat vähentyneet muun muassa lääkkeiden ansiosta. Kaksi pelastunutta kertoo, miksi he ovat elossa.

Marcus Onnelainen ja Martin Augustson kiittävät lääkkeitä selvittyään vaikeasta masennuksestaan.



Porvoolaisella Marcus Onnelaisella, 35, on ensi sunnuntaina jälleen raskas merkkipäivä: silloin tulee kuluneeksi tasan 22 vuotta isän itsemurhasta. Isä oli kuollessaan 36-vuotias.

"Silloin sitä ajatteli, että vanha ukko", Onnelainen muistelee. "No, ei se niin vanha ukko tainnut ollakaan."

"Minä olin silloin 13-vuotias. Isä oli kova moottoripyöräilijä, ja Kyproksen-lomalla sattui onnettomuus. Hän oli menossa moottoripyörällä ostamaan puolivuotiaalle pikkuveljelle vaippoja. Ei kypärää, vasemmanpuoleinen liikenne. Juuri oli rakentanut talon, ja vauva oli syntynyt."

Vammautuminen oli liikaa isälle. Ja myös Marcukselle, joka masentui vakavasti.

"Ei kukaan nähnyt mun pään sisään. Olin sellainen keskitason oppilas ja luulin, että tällaista elämä on. Kuulumisia kysyttäessä vastasin, että ei kurjuutta kummempaa."

Koulun jälkeen Onnelainen pääsi opiskelemaan graafista alaa ammattikouluun.

"Masennus eteni pikkuhiljaa. Aloin kuvitella, mitä ihmiset ajattelevat minusta. Sitten tulivat harhat ja kaikenlaiset epäilykset."

18-vuotiaana Onnelainen sairastui psykoosiin, ja 19 täytettyään hänet passitettiin kahden viikon hoitojaksolle sairaalaan.

"Sairaalajakson jälkeen ymmärsin, että jotain häikkää minussa on", Onnelainen kertoo. "Muistan, kuinka hirveä fiilis oli, kun tulin kotiin ja äiti oli laittanut mun huoneen oikein komeaksi. Tajusin, että olin luisunut tosi pahasti irti elämästä. Se oli raskasta hyväksyä."

Masentuneen Onnelaisen mieleen tuli myös ajatus itsemurhasta.

"Mutta se jäi suunnittelun tasolle, en voinut mitenkään tehdä isälle niin. En halunnut, että isävainaa surisi sitä, enkä ikinä ole halunnut syyttää isää tai äitiä mistään."

Onnelaisen isä ei ollut ratkaisunsa kanssa yksin. Vuodesta 1990 tuli kaikkien aikojen synkin itsemurhavuosi, jolloin 1 198 suomalaista miestä ja 322 suomalaista naista riisti itseltään hengen. Ennätysvuoden 1 520 uhrista on tultu kahdessa vuosikymmenessä huomattavasti pienempiin lukuihin. Tuorein tilasto on vuodelta 2010, jolloin 954 suomalaista teki itsemurhan – valtaosa heistä oli edelleen miehiä.

Aiemmin Suomen itsemurhaluvut olivat maailman huippua, ja suomalaiset olivat Euroopan itsemurhaykkösiä yhdessä unkarilaisten kanssa.

1990-luvun alussa tapahtuneen käänteen jälkeen tilanne on täysin toinen. Suomen itsemurhaluvut ovat jonkin verran EU-maiden keskitasoa korkeammat, mutta Euroopan ykkösiä ovat entiset itäblokin maat. Maailman ykköstilaa pitää hallussaan Etelä-Korea.

Huippuvuoden 1990 lukuihin verrattuna 5 614 suomalaisen miehen henki on säästynyt. Itsensä on joka vuosi 20:n viime vuoden aikana tappanut keskimäärin 281 miestä vähemmän kuin vuonna 1990. Se on melkein 26 jalkapallojoukkuetta. Vuodessa.

Eniten ovat vähentyneet työikäisten miesten itsemurhat. Väestöryhmien kokoon suhteutetut luvut kuitenkin kertovat, että niin miesten kuin naistenkin itsemurhat ovat vähentyneet kaikissa ikäluokissa, alle 20-vuotiaita tyttöjä lukuun ottamatta.

Mitään erityistä "itsemurhaikää" ei näytä oikein olevankaan.

"Luvut ovat korkealla murrosiän jälkeen aina kuolemaan saakka", sanoo ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Jokapojan ja -tytön mieliselitykset vähän kaikkeen ovat geenit ja ilmasto. Partosen mukaan "itsemurhageeniä" on maailmalla yritetty löytääkin, laihoin tuloksin. Eikä suomalaisten geenikanta ole tainnut 20 vuodessa aivan tavattomasti tervehtyä.

Mitä ilmastoon tulee, se ei ole muuttunut ainakaan pirteämpään suuntaan. Sitä paitsi suomalainen mies tappaa itsensä tilastojen mukaan herkimmin keväällä tai kesällä.

Yksi tärkeä muutos osuu kuitenkin yksiin itsemurhakäyrän kääntymisen kanssa: lääkkeet ovat parantuneet, ja niitä syödään enemmän kuin koskaan.

Tutkimusten mukaan päihteet ovat keskeinen tekijä joka kolmannessa itsemurhatapauksessa. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä taustalla oli jokin mielenterveyden häiriö, ja kolmessa tapauksessa neljästä kyse on masennuksesta.

Yhdysvaltalainen lääkejätti Eli Lilly sai joulukuussa 1987 myyntiluvan uudelle masennuslääkkeelle, Prozacille. Se aloitti niin sanottujen selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien läpimurron mielenterveyden hoidossa. Julkisuudessa alettiin puhua "onnellisuuspillereistä".

Suomessa ensimmäinen tällainen lääke sai myyntiluvan joulukuussa 1988, ja vuodesta 1990 lähtien nämä pillerit ovat mullistaneet masennuslääkemarkkinat. 1990-luvulta lähtien ne ovat saaneet rinnalleen uusia lääketyyppejä, joten kokeilemalla alkaa löytyä itse kullekin sopiva lääke.

Ja kyllä suomalaiset kokeilevatkin. Viime vuonna Kela maksoi 442 166 kansalaiselle sairausvakuutuskorvausta masennuslääkkeistä. Lääketilaston mukaan yli seitsemän prosenttia suomalaisista söi näitä lääkkeitä päivittäin viime vuoden aikana.

"Täytyy huomioida, että lääkkeiden kulutus kertoo muustakin kuin masennuksen hoidosta", Timo Partonen sanoo. "Niitä määrätään masennuksen lisäksi myös ahdistukseen, paniikkihäiriöihin, yleiseen ahdistuneisuuteen, sosiaaliseen fobiaan ja kipuoireyhtymiin, joiden syy saattaa olla epäselvä."

Mutta kukaan ei kiistä, että näillä pillerimäärillä on merkitystä väestön terveydelle. Ja jos masennuslääkkeiden kulutukseen lisätään psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeet, päästään vielä huimempiin kulutuslukuihin.

Marcus Onnelainen syö kymmenen vuoden kuntoutuksen jälkeen sekä masennus- että psykoosilääkettä, joista jälkimmäistä hän pitää pelastajanaan.

"Täytyy kiittää luojaa, että hän on sallinut ihmisen keksiä tuollaisen lääkkeen, joka auttaa tällaista piruparkaa."

Pilleriselitys itsemurhien vähenemiselle on hyvä, muttei aivan vastaansanomaton. Miksi juro suomalainen mies ylipäätään suostuu menemään kallonkutistajalle lääkereseptin toivossa?

"Suomalainen yhteiskunta on muuttunut, pärjäämisen eetos on heikentynyt", huomauttaa yliopistolehtori Netta Mäki Helsingin yliopistosta. "Tähän viittaa se, että itsemurhien määrä kasvoi nousukaudella 1980-luvun lopulla voimakkaasti ja laski laman tultua. Suomessa itsemurhat vähenevät taloudellisen taantuman aikana, mikä poikkeaa aika monesta muusta maasta. Laman aikana on sallittua olla pärjäämättä, kun naapurikin on työttömänä."

"Lamavuosien jälkeen itsemurhakuolleisuus ei kuitenkaan lähtenyt enää kasvuun, vaikka maa vaurastui nopeasti."

Netta Mäen parin vuoden takainen väitöskirja osoitti koulutuksen ja korkean ammatillisen aseman vähentävän itsemurha-alttiutta. Onko laman jälkeisestä Nokia-Suomesta todella tullut aiempaa pehmompi ja sallivampi?

"Tein intensiivisesti opintoihini kuulunutta esseetä", porvoolainen Martin Augustsson, 43, muistelee elämäänsä tammikuussa 1995.

Augustsson oli päässyt toisella yrittämällä unelmiensa opiskelupaikkaan lukemaan filosofiaa Helsingin yliopistoon. Nuori ja kunnianhimoinen opiskelija asui tyttöystävänsä kanssa vuokrakaksiossa Isolla Roobertinkadulla, vietti kosteaa, riehakasta ja sosiaalista opiskelijaelämää, oli ulospäin suuntautunut, avoin ja liikkui mielellään taiteilijapiireissä.

"Ajattelin, että jos saan tähän esseeseen kaikki, mitä osaan, edessä on selkeä ura, taloudellinen puoli on järjestyksessä. Ja minulla oli filosofista kunnianhimoa, tunnustuksen saamisen tarvetta."

"Lopputulos oli äärimmäinen eläytyminen abstrakteihin asiasuhteisiin. Reaalimaailma menetti merkityksensä. Ryhdyin soveltamaan kieltä mielivaltaisesti, pidin seurassa pitkiä monologeja. Se ei ollut täysin vailla koomisia piirteitä."

Ovet unohtuivat auki, uuni jäi päälle. Tammikuun lopussa 1995 Augustssonin ajan ja paikan taju oli kadonnut. Tyttöystävä työnsi hänet taksiin ja vei Marian sairaalaan.

"En kyennyt yhteistyöhön, jouduin pakkoeristykseen ja lepositeisiin psykiatrisen poliklinikan päivystykseen. Olin aggressiivinen ja jouduin pakkonukutukseen. Psykoosi oli raju, ja läheiset olivat epätoivoisia, koska lääkärit eivät kyenneet sanomaan, palaudunko koskaan ennalleni."

Kolmen vuorokauden unien jälkeen todellisuudentaju alkoi palata, mutta puolipsykoottinen tila jatkui vielä kuukauden.

"Kyselivät huumeiden käytöstä, mutta kyllä se oli minulla alkoholi."

"Sen jälkeen alkoi täydellinen jälkipsykoottinen masennus, jota kesti vuoden 1995 loppuun", Augustsson kertoo. "Jätin moneen kertaan jäähyväiset tyttöystävälleni eli nykyiselle vaimolleni – koin, että tilanne oli niin kestämätön, että päätän päiväni. Lopulta päätin kuitenkin, että menen mieluummin mielisairaalaan."

Ensimmäinen sairaalakokemus oli kolmen kuukauden hoitojakso Hesperiassa. "Siihen aikaan tarjottiin hirveän hyvää hoitoa. Nyt olen kuullut, että ovat ylikuormitettuja ja henkilökuntaa on vähän."

Sairaalajaksojen jälkeen vuorossa oli avohoito ja hanttihommat muun muassa Helsingin kaupungilla. Ensimmäisen lapsen syntymä 12 vuotta sitten lopetti boheemielämän ja "romanttisen hulluuden". Nyt nelihenkinen perhe asuu 2008 valmistuneessa omakotitalossa Augustssonin syntymäkaupungissa Porvoossa.

"Ehkä Helsingistä pois muuttaminen oli hyväksi", Augustsson pohtii. "Porvoossa mielenterveyspalveluita ei ole samalla tavalla ylikuormitettu kuin Helsingissä."

Augustsson sai äskettäin myönteisen eläkepäätöksen. Menneitä vuosiakin on tullut pohdituksi.

"Ehkä se oli pattitilanne, kun opiskeli jotain sellaista, mistä ei pääse suoraan mihinkään ammattiin. Jos filosofiasta aikoo tehdä itselleen ansiotyön, pitäisi olla mahdottoman lahjakas ja ahkera. Epävarmuus tulevaisuudesta leimasi koko ystäväpiiriä."

Sittemmin yhteiskunta näyttää kehittyneen sekä kovemmaksi että sallivammaksi.

"Jos joka viides on peruskoulun jälkeen valmis sairauseläkkeelle . . . Millainen on yhteiskunta, josta joka viides sanoutuu irti? Ei ole työpaikkoja, joihin ammattitaidottomat sekatyömiehet pääsisivät, mutta sellaista työtä tarvitseva väestöryhmä kuitenkin on."

"Mutta lääkkeet ovat hyvät. Ja ilmapiiri on sellainen, että masennus hyväksytään, siitä ei leimata."

Marcus Onnelainen istuu Porvoon klubitalossa, joka on Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen ylläpitämä mielenterveyskuntoutujien yhteisö. 35-vuotiaalla miehellä on takanaan kymmenen vuoden kuntoutus ja kellosepän opinnot. Hän käy kerran viikossa töissä porvoolaisessa Cafe Gabriolessa ja harrastaa aktiivisesti aikidoa.

"Lääkityksen ongelma on, että ruokahalu lisääntyy", Onnelainen selittää. "Aloitin aikidoharrastuksen 2007, kun näin seuran ilmoituksen lehdessä. Olin luopunut tupakasta ja alkoholista, ja ajattelin, että nyt voin tehdä vielä sen, mistä olen aina haaveillut, eli aloitan jonkin budolajin kunnollisen treenauksen. Ja elättelen vielä pientä toivoa, että voisin joskus tulla kokonaan terveeksi ja lopettaa lääkkeiden syönnin."

Martin Augustsson sen sijaan arvelee syövänsä psyykenlääkkeitä loppuikänsä.

'Ja mielelläni syönkin. Ne ovat minulle sama juttu kuin insuliini sokeritautiselle.' "


http://www.hs.fi/sunnuntai/He+j%C3%A4iv ... 26152afa79


Hän ei jäänyt henkiin... Poikansa ampumaksi tullut mies, Helsinki, Aikatalo, 2012.
taavetti kirjoitti:Aikatalon murhaoikeudenkäynti - Miksei isä ymmärtänyt, etten jaksanut?

Aikatalon murhasta syytetty nuori mies kertoo teon olleen oikeutettu. Nuorukainen väsyi dominoivaan isäänsä.

– Välit isään olivat hyvät, kunnes jalkakivut alkoivat, isänsä murhasta syytetty nuori mies kertoi oikeudessa.

– Isä halusi minusta kunnon urheilijaa. En ymmärrä miksi hän ei tajunnut, etten jaksanut, vaan vain pakotti.

20-vuotiasta miestä syytetään syyskuisesta murhasta. Syyttäjän mukaan hän ampui isänsä kiinalaisravintolassa Helsingin ydinkeskustassa. Syytetty myönsi ampuneensa, mutta kiisti murhan.

Poikaa kuultiin oikeudessa maanantaina iltapäivällä. Hän ei katunut tekoaan millään tavalla. - Mun mielestä tämä meni oikein. Jos hän teoillaan aiheutti sen, että halusin ampua itseni, niin hän ansaitsi kuoleman.

Kovaa treeniä

– Isä tykkäsi viedä minua yleisurheiluun, mutta sen treenit olivat liian kovia pikkupojille. Hän halusi minusta urheilijaa, mutta ei siitä hänen menetelmillään tullut mitään.

Viimeisen lajin, nyrkkeilyn, hän joutui lopettamaan jalkakipujen takia 18-vuotiaana vuonna 2010.

– Kun kävin lääkärissä, minulle sanottiin, että jalat ovat kuin Kalle Palanderilla. Sääret rustoa täynnä. Lääkäri sanoi, että kasvuiässä treenattiin liikaa.

–Yritin saada isää vastuuseen siitä, että miksei hän uskonut, että en jaksanut, vaan pakotti. Se rasitti psyykkisestikin.

Poika kertoo, että pitkät lenkit 8-12 -vuotiaana olivat liikaa. Jalat alkoivat pettää.
Välit alkoivat heiketä

Psyykkiset ongelmat johtuivat pojan mukaan jalkakivuista.

– Oli kuin tulikivillä olisi kävellyt. Kun veti tarpeeksi kovat kännit, niin kipu ei tuntunut. Olin vaan kotona ja kivut pahenivat. Tuntui, ettei jaksanut elää.

– Minulle tuli raivokohtauksia. Hakkasin ovea ja heitin veitsen uuniin. Oli sellainen raivo joka päivä ja ajattelin, että kun lyön itseäni niin lyön isää. Jos sanoin, että lyön häntä, niin isä vain nauroi ja sanoi, että olen niin pieni. Raivoni vain patoutui.

Kesän aikana isä ja poika kävivät kiivastakin tekstiviestien vaihtoa. Viestien sisällön oikeus julisti salaiseksi. He tapasivat viimeksi vappuna.

– Hän ei millään pyytänyt anteeksi. Toinen oli selkärangaton, eikä myöntänyt. Pelle.

"Jos tuon isän pamauttaisi"

Pari viikkoa ennen tekoa, äiti ja sisar yrittivät saada nuoren hoitoon Jorvin psykiatriselle klinikalle raivokohtausten takia. Hän sai kipulääkettä. Jalkoihinkaan ei tullut apua.

Tekopäivää edeltäneenä yönä hän ei nukkunut lainkaan.

– Mietin, ettei tätä voi jatkaa. Menen Lauttasaaren metikköön ja ammun itseni. Aamulla mietin, että tuossa on tuo pyssykin.

Puolen päivän aikaan hän lähti Kirkkonummelta Helsinkiin. Saiga M3 kal.223 Rem -kivääri oli kitaralaukussa. Kyse oli hänen omasta aseestaan. Mies kertoi hakeneensa pistoolilupaa, muttei saanut sitä kouluampumisten takia kiristettyjen lupaehtojen takia. Hän päätyi harrastamaan kivääriammuntaa.

– Junamatkalla keskustaan mietin kuitenkin, että olen liian nuori. Jos tuon isän pamauttaisi.

Poika oli juopotellut kaupungilla ja käynyt syömässä.

– Hän ei halunnut tavata, mutta soitin siskolleni, jotta tämä järjestäisi tapaamisen. Ei siinä missään huvipuistofiiliksissä ollut. Olo oli tuskainen ja hermostunut.

Tapahtumat ravintolassa

Hän tapasi isänsä Stockmannin kulmalla, josta he olivat jatkaneet ravintolaan Aikataloon.

– Aavisteliko hän, että jotain oli tulossa, kun teillä oli kitaralaukku mukana? syyttäjä Kimmo Virtanen kysyi.

– Se oli niin tyhmä, ettei se mitään aavistanut.

Ravintolassa poika nousi, lähti vessan suuntaan ja otti asetta esiin. Isä huomasi tämän ja lähti tulemaan kohti. Poika ampui isäänsä neljästi. Yksi laukauksista oli lähilaukaus maassa jo makaavan isän päähän.

Syyttäjä Virtanen kysyi tapahtumista tarkemmin:

– Ammuitte jalkoihin ja sitten hän kaatui. Hän ääntelehti ja sitten ammuitte päähän ja rintaan?

– Joo, poika vastasi.

Myöhemmin hän täsmensi vielä, ettei tarkoitus ollut mitenkään kiduttaa, kuten Sellon ampuja Ibrahim Shkupolli oli yhdelle uhreistaan tehnyt.

– Se oli vain laukaus päähän.

Ravintolassa hän sanoi muille asiakkaille, että soittakaa poliisit.

– Halusin, että he ymmärtävät etten ole tässä mitään breivikejä tekemässä.

Hän jäi paikalle odottamaan poliiseja.

– Pyysin poliisilta ampumaan itseäni Glockilla päähän.

Poika kertoi, että lepo vankilassa on parantanut jalkoja.

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/ ... n-jaksanut
Boldaus minun. No näitähän on tietty useita tapauksia, missä sittemmin murhaan syyllistynyt on ensin yrittänyt saada itselleen psykiatrista apua. "Ei tää mikään hotelli oo, lähes meneen ny siitä!"
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Aps4
Alokas
Viestit: 4
Liittynyt: Ma Elo 01, 2016 10:16 am

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Aps4 »

Olen tätä asiaa pohdiskellut hyvin vakavasti viime vuosina ja alkanut heräämään siihen että todellisuus on vieläkin hirviömäisempi. Itse psykiatrinen hoito on ajanut, uskoakseni, tuhansia ihmisiä itsemurhaan sekä aiheuttanut valtavaa kärsimystä sekä pysyviä vammoja. Tämä kuvio on rahallisesti hyvin tuottoisa lääkefirmoille sekä mielenterveysalan työntekijöille, erityisesti psykiatrisille lääkäreille jotka rikkovat Hippokrateen valaa jatkuvasti sekä rutiininomaisesti, sekä tienaavat 6000 euroa kuussa tällä puoskaroinnilla. Hoitoon hakeutunut ihminen ajetaan systemaattisesti umpikujaan, taloudellisesti, terveydellisesti. Diagnoosit ovat sattumanvaraisia ja heppoisin perustein heiteltyjä. Diagnoosista tulee potilaalle ikäänkuin itsesuggestio jota hän alkaa toistella itselleen; "Minulla on tämä, minä olen tätä.." ja alkaa muodostaa siitä itselleen identiteettiä. Sairastamisen psykologia ajaa ihmisen eristäytymään muista sillä ei halua tartuttaa muita. Ihminen alkaa tuntea olevansa viallinen ja huonompi kuin muut. Uhria aletaan tämän jälkeen syyttää ja käytetään hyväksi teettämällä halpatyötä. Lääkehoito, joka on pakollista kuntoutustuen saamiseksi, tekee paljon tuhoa. Voimakkaat sivuoireet, painon lisääntyminen, jatkuva väsymys jne. On rahallisesti kannattavampaa pitää potilas sairaana, tuote myy. Oikeastaan kukaan ei lopullisesti parane, ne jotka paranevat tekevät sen hoidosta huolimatta, ei sen takia. Psykiatriset lääkärit tienaavat kirjaimellisesti miljoonia pitämällä ihmiset sairaina. Mielestäni, jos potilas ajautuu itsemurhaan hoidon takia, lääkäriä voisi syyttää kuolemantuottamuksesta. Henkirikos ei vanhene Suomen Laissa. Läheiset eivät ymmärrä potilaan painajaista sillä eivät syö näitä voimakkaita lääkkeitä, ja lääkärit jotka niitä määräävät eivät varmastikaan syö.

ässähai
Adrian Monk
Viestit: 2905
Liittynyt: Pe Heinä 03, 2020 9:48 pm
Paikkakunta: Haihiha

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja ässähai »

Mielenkiintoista valehtelua.
HS Mielipide |Lukijan mielipide, https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008 ... 37b315a74b

Suurin osa potilaista hyötyy masennuslääkkeistä

Masennuksen tehoton hoito johtuu resurssipulasta. Hoitoon ei pääse tai hoito on puutteellista.

15.6. 2:00

HELSINGIN SANOMAT kirjoitti (6.6.) Soili Takkalasta, joka omiin kokemuksiinsa vedoten kyseenalaisti masennuslääkkeiden hyödyn masennuksen hoidossa.

Masennuksen lääkehoidossa on parantamisen varaa, mutta masennuslääkkeet itsessään ovat tutkitusti tehokkaita. Suurin osa potilaista hyötyy masennuslääkkeistä ja saa lievitystä oireisiinsa. Lääkehoito on sitä tärkeämpää, mitä vaikeammasta masennuksesta on kysymys. Vaikeassa tai psykoottisessa masennuksessa on aina syytä käyttää lääkehoitoa. Myös lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa lääkehoito yhdistettynä psykoterapiaan voi olla tehokkaampaa kuin pelkkä psykoterapia.

MASENNUSLÄÄKKEITÄ on useita eri vaihtoehtoja, ja niiden annostelu on yksilöllistä. Kun potilaalle määrätään lääke, sen vaikuttavuutta tulisi seurata aktiivisesti. Jos lääke ei auta, se pitää vaihtaa tai yhdistää toiseen lääkkeeseen. Kaikki potilaat eivät hyödy lääkehoidosta. On myös olemassa niin sanottu lääkehoitoresistentti depressio, johon lääkehoito ei tehoa. Lääkityksen aloittaminen, muuttaminen ja lopettaminen pitää aina tehdä suunnitellusti potilaan tilanteen tuntevan lääkärin ohjeistuksella.

Lääkehoidon lisäksi tutkitusti tehokasta hoitoa ovat potilaan tilanteeseen sopiva psykoterapia ja tarpeelliseksi katsottu muu psykososiaalinen hoito, kuten erilaiset perheterapiat sekä ryhmämuotoiset ja luovat terapiat. Vaikeimmissa sairaustiloissa voidaan hyödyntää sähköhoitoa tai muita neuromodulaatiohoitoja kuten magneetti- tasavirtastimulaatio- ja ketamiinihoitoa. Tehokas hoito on yleensä yksilöllinen yhdistelmä erilaisia hoitomuotoja.

MASENNUKSEN tehoton hoito ei johdu siitä, ettei toimivia lääkkeitä tai hoitoja olisi kehitetty. Ongelmat johtuvat resurssipulasta. Hoitoon ei pääse tai hoito on puutteellista. Moni joutuu odottamaan viikkoja päästäkseen lääkärin vastaanotolle puhumaan masennusoireistaan.

Ensikontaktin jälkeen jatkoaikoja ei usein ole riittävän tiheästi, eikä potilaan tilannetta seurata tarpeeksi tiiviisti. Esimerkiksi tehoton lääkehoito johtuu usein siitä, ettei potilasta tavata riittävän usein, jotta lääkitystä voidaan arvioida ja tarvittaessa muuttaa potilaalle sopivammaksi. Myös erilaista terapiaa, erityisesti varhaisvaiheen lyhytpsykoterapiaa, on liian vähän saatavilla julkisessa terveydenhuollosta.

Varhaisvaiheessa saatu tehokas hoito parantaisi sairauden ennustetta merkittävästi. Nyt monen sairaus pahenee tai jää hoitamatta siihen asti, että ihmisen toimintakyky heikkenee merkittävästi. Hoitamaton tai tehottomasti hoidettu masennus aiheuttaa kärsimystä masentuneelle ja usein myös hänen läheisilleen.

Jukka Kärkkäinen

lääketieteen tohtori, psykiatrian erikoislääkäri

psykiatrian vastuualuejohtaja

Satakunnan sairaanhoitopiiri
Kansan keskuudessa lääkefirman mannekiiniksi ristitty tapaus näköjään edelleen puhuu mieluummin asian vierestä kuin menee suoraan asian ytimeen. Onko nyt niin päässyt käymään, että hänen on sattuneista syistä vaikea sanoa äänen sitä mikä yleisesti jo tiedetään: Lähes tulkoon kaiken valvonnan ulkopuolelle jäävät psykiatrian erikoislääkärit pillerimääräyksineen ja pilleripsykoterapioineen ne vasta aiheuttavatkin kärsimystä masentuneille ja heidän läheisilleen.

Psykiatrian erikoislääkäreiden kimppakiva-ammattitaidottomuudesta ja oman edun tavoittelusta potilaiden terveyden ja hengen kustannuksella olisi kertynyt jo aikoja sitten paljon enemmän näyttöä, jos jokapaikansuharitlääkefirmojenmannekiinit olisivat tehneet valvonta- ja opetushommansa oikein esimerkiksi lääninlääkärin pesteissään ja poliittisina luottamushenkilöinä, ylilääkäreinä ja sairaaloiden toimialajohtajina, professoreina ja psykoterapeutteina sekä virheitä pimittelevien kollegojensa perseennuolijoina.

Hevosetkin nauraa näiden ääliöiden voi-olla-professiolle ja entten-tentten-lääkehoito-höpötyksille.

ässähai
Adrian Monk
Viestit: 2905
Liittynyt: Pe Heinä 03, 2020 9:48 pm
Paikkakunta: Haihiha

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja ässähai »

Kohta 1:
Tässä twiitissä psykiatrian asiantuntija ja vastuujohtaja Jukka Kärkkäinen kehtaa kuuluttaa huutomerkin kera, että "masennuksen hoitoon saatava lisää tehoa", vaikka mitä ilmeisemmin hän - jos ammattitaitonsa on ollut ajan tasalla kaikissa tehtävissään - on tietoinen siitä suuresta surusta, mikä aiheutuu potilaille siitä, että kaikki "tehoon uskovat" psykiatrian erikoislääkärit eivät ole kyenneet, eivätkä kykene, diagnosoimaan potilaiden oireita oikein, eivätkä he siten myöskään ole kyenneet eivätkä kykene vastaamaan runsaastikin haittoja aiheuttavien masennuslääkitysten vaikutusten ja haittojen seurannasta sekä potilasturvallisesta lääkityspurusta. Ja näin huonosti on tilanne jopa silloinkin, kuten Kärkkäinenkin on työssään mitä ilmeisemmin joskus havainnut, kun potilaiden masennuslääkityksestä vastaavat psykiatrit kuntouttavat/hoitavat potilaitaan samaan aikaan antamallaan psykoterapialla. Lisää tehoa näiden kaiken maailman puoskarinomaisesti toimien psykiatrien ja psykoterapeuttien valvontaan, sanon minä!
*
psykiatriayhdistyksen_sisäpiiristä_entinen_valviran_asiantuntija_sami_pirkola_ja_entinen_thl_ylilääkäri_ovat_usein_julkisuudessa_ottaneet_kantaa_masennuksen_hoitamiseen_tehon_lisäämisen_avulla.JPG
psykiatriayhdistyksen_sisäpiiristä_entinen_valviran_asiantuntija_sami_pirkola_ja_entinen_thl_ylilääkäri_ovat_usein_julkisuudessa_ottaneet_kantaa_masennuksen_hoitamiseen_tehon_lisäämisen_avulla.JPG (32.1 KiB) Katsottu 1195 kertaa
.
.
Kohta 2:
https://www.madinamerica.com/wp-content ... 4kkeet.pdf
Masennuslääkkeet lisäävät itsemurhan ja väkivallan riskiä kaikenikäisillä

Peter Gøtzsche, DrMedSci
Pohjoismainen Cochrane-keskus
Rigshospitalet
Kööpenhamina

Lääkeviranomaiset varoittavat käyttämästä masennuslääkkeitä lapsilla ja teiniikäisillä, koska ne lisäävät itsemurhariskiä. On vaikeampi tietää, millainen riski on aikuisilla, koska itsemurhien, itsemurhayritysten ja -ajatusten määriä on massiivisesti aliraportoitu ja jopa vääristelty lumekontrolloiduissa tutkimuksissa (1,2).

Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA on vaikuttanut merkittävästi asian hämärtymiseen ja toiminut erittäin epäjohdonmukaisesti (2). Lumekontrolloiduista tutkimuksista vuonna 2006 tehdyssä meta-analyysissa esiintyi FDA:n mukaan vain yksi itsemurha 10 000:tä potilasta kohti, joilla oli aktiivinen lääkitys (3), mutta viittä vuotta aiemmin Thomas Laughren, joka oli vastuussa FDA:n meta-analyysistä, oli raportonut itsemurhia tapahtuneen 10 kertaa enemmän (4).

FDA:n mukaan paroksetiini lisäsi itsemurhayrityksiä merkitsevästi aikuisilla (3), ja GlaxoSmithKline USA lähetti vuonna 2006 lääkäreille kirjeen, jossa todettiin suisidaalisen käyttäytymisen riskin lisääntyneen myös yli 24-vuotiailla (2). Vuonna 2009 FDA kuitenkin väitti, että näiden lääkkeiden käyttö olisi riskialtista vain alle 24- vuotiailla (5), vaikka vuonna 2007 virasto oli myöntänyt, ainakin epäsuorasti, että SSRI:t saattavat aiheuttaa itsemurhia kaikenikäisillä (6): "Kaikkia potilaita… tulisi… seurata tarkasti tilan kliinisen heikkenemisen, itsemurha-alttiuden ja epätavallisten käyttäytymisen muutosten varalta … ahdistusta, kiihtymystä, paniikkikohtauksia, unettomuutta, ärtyvyyttä, vihamielisyyttä, aggressiivisuutta, impulsiivisuutta, akatisiaa (psykomotorista levottomuutta), hypomaniaa ja maniaa on todettu masennuslääkkeillä hoidetuilla aikuis- ja lapsipotilailla." FDA huomautti myös, että "perheitä ja huoltajia tulisi ohjeistaa tarkkailemaan potilaita päivittäin näiden oireiden ilmaantumisen varalta, sillä muutokset saattavat olla äkillisiä". Päivittäinen seuranta on näennäinen ratkaisu. Monet ovat tehneet SSRI:n aiheuttaman itsemurhan vain muutamassa tunnissa siitä, kun heillä näytti muiden mielestä olleen kaikki hyvin.

Koska tieteellisiä väärinkäytöksiä esiintyy julkaistuissa lääketutkimuksissa laajalti, etsimme tietoa muualta, ja hankimme 64 381 sivua kliinisiä tutkimusraportteja Euroopan ja Iso-Britannian lääkeviranomaisilta. Tammikuussa 2016 osoitimme, ensimmäistä kertaa, että SSRI:t lisäävät aggressiota lapsilla ja nuorilla, ristitulosuhde (odds ratio) 2,79 (95%:n luottamusväli (LV) 1,62-4,81) (7). Tämä on tärkeä tulos huomioon ottaen monet kouluampumiset, joissa tappajilla oli SSRI lääkitys. Lokakuussa osoitimme, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat terveillä vapaaehtoisilla aikuisilla itsemurhaan ja väkivaltaan mahdollisesti johtavien tapahtumien lukumäärän, ristitulosuhde 1,85 (95%:n LV 1,11-3,08) (8). Hoidettavien potilaiden lukumäärä, joka tarvittiin vahingoittamaan yhtä tervettä aikuista (NNHluku), oli vain 16. Marraskuussa osoitimme, että itsemurhan ja väkivallan riskiä kasvattavat haittavaikutukset olivat 4-5 kertaa yleisempiä duloksetiinilla kuin lumeella virtsan ponnistuskarkailusta kärsivillä keski-ikäisillä naisilla tehdyissä tutkimuksissa (9). Keskeisesti tai mahdollisesti psykoottisia tapahtumia esiintyi useammilla naisilla, suhteellinen riski 2,25 (95%:n LV 1,06-4,81), ja NNH-luku oli vain 7 keskeisissä tai mahdollisissa aktivaatiotapahtumissa (esim. levottomuus, aggressio). Olisi ollut koko lailla mahdotonta osoittaa kuinka vaarallista duloksetiini on, jos olisimme saaneet vain julkaistut tutkimukset käyttöömme. FDA on tämän suhteen johdonmukaisesti ilmoittanut aiemmin, että naiset, joiden virtsankarkailua hoidettiin duloksetiinilla kliinisten tutkimusten open-label-jatkotutkimusvaiheessa, yrittivät itsemurhaa 2,6 kertaa useammin kuin muut samanikäiset naiset (2).

Lääkeyhtiöiden palkkalistoilla olevat psykiatrit ovat vakuuttaneet, että mitään syytä huoleen ei ole, koska emme havainneet itsemurhien tai itsemurhayritysten vaan ainoastaan niitä ennakoivien tapahtumien lisääntyneen aikuisilla. Mutta tämä argumentti on virheellinen. FDA:n määrittelemien itsemurhan prekursoritapahtumien tarkasteleminen vastaa sydänsairauksien prognostisten tekijöiden tarkastelua. Toteamme, että tupakointi ja liikkumattomuus lisäävät sydänkohtausten ja kuoleman riskiä, ja siksi suosittelemme ihmisiä lopettamaan tupakoinnin ja harrastamaan liikuntaa.

Johtopäätökset

Enää ei voi epäillä, etteivätkö masennuslääkkeet olisi vaarallisia tai voisi aiheuttaa itsemurhia ja murhia kaikenikäisillä (2,10,11). Masennuslääkkeillä on monia muitakin merkittäviä haittoja, ja niiden hoidollinen hyöty on kyseenalainen (2). Sen vuoksi johtopäätökseni on, että niitä ei pitäisi käyttää lainkaan. On absurdia käyttää masennukseen lääkkeitä, jotka lisäävät itsemurhan vaaraa, kun psykoterapian tiedetään vähentävän sitä (12). Psykoterapiatutkimuksia on arvosteltu sokkouttamisen puutteesta (12), mutta näitä tutkimuksia on vaikea sokkouttaa. Lisäksi itsemurhat ja itsemurhayritykset ovat varsin kovia päätetapahtumia. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme välttääksemme masennuslääkkeiden aloittamista ja auttaaksemme niitä käyttäviä lopettamaan ne pienentämällä annoksia hitaasti ja tarkassa valvonnassa. Masennuksesta kärsivien tulisi saada psykoterapiaa ja psykososiaalista tukea, ei lääkkeitä.

* * * * *
Teksti julkaistaan luvalla ja lyhennettynä lähteestä: Peter Gøtzsche: Antidepressants increase the risk of suicide and violence at all ages, 16 marraskuuta 2016. https://www.madinamerica.com/2016/11/an ... lenceages/

Eturistiriidat: ei ole.

Viitteet:
1. Healy D. Did regulators fail over selective serotonin reuptake inhibitors? BMJ
2006;333:92–5.
--
edt. lauseita

Sienisalaatti
Javier Pena
Viestit: 1870
Liittynyt: Ma Huhti 12, 2021 5:34 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Sienisalaatti »

On varmasti ollut tiedossa kuinka Suomessa perustason mielenterveyspalvelut sekä psykiatrinen hoito on ajettu alas, tai on älyvapaasti ajettu suorastaan kriisiin. Pahin tilanne on ollut, ja on edelleen Pirkanmaalla/TAYS:ssa, mistä ei ole kuulunut mitään hyvää. Eikä ole ensimmäinen uutisointi sieltä päin.

Toisaalta, näin voidaan saada maakunta näyttämään tilastoissa todellista terveemmältä, kun juuri mitään ei hoideta eikä diagnosoida.

https://yle.fi/a/74-20022201
Epäonninen uudistus oli viimeinen niitti – työntekijät pakenevat TAYSin aikuispsykiatrialta

Ylen kyselyyn vastanneet entiset ja nykyiset Pirkanmaan aikuispsykiatrian työntekijät kertovat huonosta johtamisesta, valtavasta työkuormasta ja olemattomista mahdollisuuksista vaikuttaa omaan työhön.

ANU HURME
5:15


”Kuilu johdon ja työntekijöiden välillä on ollut suuri. Työtä ei ole voinut tehdä lähellekään omia arvoja, etiikkaa tai ajatuksia hyvästä hoidosta. Toisaalta työkuorma on ollut epäinhimillinen puhumattakaan arvostuksen puutteesta.”

Näin toteaa yksi Ylen kyselyyn vastannut Pirkanmaan aikuispsykiatrian työntekijä vastaukseksi siihen, miksi hänen työpaikaltaan lähdetään pois.

Mielenterveyspalvelut ovat kriisissä. Apua tarvitsevien määrä kasvaa, eikä osaavia työntekijöitä ole tarpeeksi.

Pahin tilanne on Pirkanmaalla, jossa koko hoitoketju sakkaa ja hoitoon pääsyä odottaa lähes 1 800 ihmistä. Jonot ovat useista kuukausista jopa kahteen vuoteen.

Yksi jonottajista on tamperelainen Sari. Vakavaa masennusta sairastava Sari on tavannut lääkärinsä viimeksi vuosi sitten. Aikoja perutaan toistuvasti, eikä apua pahaan oloon tunnu saavan.

Jonotilanne kuormittaa myös hoitohenkilöstöä. Yle selvitti kyselyllä, millaisia kokemuksia työntekijöillä ja asiakkailla on Pirkanmaan tilanteesta.

Kuormittavan työmäärän lisäksi työntekijöitä kaihertaa olematon mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön sekä kokemus arvottomuudesta. Näkymättömäksi jääminen toistuu lähes jokaisen 15 entisen ja nykyisen Pirkanmaan aikuispsykiatrian työntekijän vastauksessa.

Haastateltavat kertovat tässä jutussa psykiatrian tilanteesta nimettöminä, sillä jokainen heistä työskentelee edelleen Pirkanmaan hyvinvointialueella. Heidän henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa.

”Meitä ei kuunneltu eikä arvostettu”

Aikuispsykiatrian työntekijöiden kokemukset sivuutetuksi tulemisesta ja arvottomuudesta ovat tuttuja myös Pirkanmaan hyvinvointialueen Tehyn pääluottamusmiehelle Atte Tahvolalle.

– Sekä lääkäri- että hoitohenkilökunnalta kuuluu sitä, että työn kehittäminen tulee ylhäältä annettuna, eikä siihen itse oikein pääse vaikuttamaan, Tahvola kertoo yhteydenotoista.

Räikeimmin työntekijät kokevat tulleensa sivuutetuiksi silloin, kun mielenterveys- ja päihdepalvelut siirtyivät tammikuussa 2021 Tampereen kaupungilta Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Siitä kertoo seitsemän työntekijää.

Siirtymää kuvaillaan hallitsemattomaksi ja ala-arvoiseksi henkilökuntaa ja asiakkaita kohtaan.

”Istuttiin kyllä kaikennäköisissä palavereissa, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa. Kun integraatio tapahtui, kaikki pyyhittiin pois pöydältä. Kaikki entiset toimivat avohoidon rakenteet purettiin, esimerkiksi persoonallisuushäiriöiden päiväsairaalatoiminnot. Meitä ei kuunneltu eikä arvostettu, ja siinä kohtaa moni lähti. Kukaan ei edes yrittänyt houkutella jäämään.”

”He (TAYSin johto) eivät ottaneet kaupungin henkilöstön pitkää kokemusta ja osaamista huomioon. Tiedän useiden työntekijöiden kokeneen, että heidän osaamistaan ei arvosteta eikä huomioida, vaan yläpuolelta sanellaan, miten asiat pitäisi tehdä.”

”Saat kuulla jopa suoraan, että olet milloin tahansa korvattavissa seuraavalla, vaikka vastavalmistuneella työntekijällä. Todella osaavia, pitkän linjan työntekijöitä on uupunut ja lähtenyt. Kymmeniä vuosia alalla töitä tehneenä tulet usein ohitetuksi näkemyksinesi.”


Tampereen yliopistollisen sairaalan psykiatrian toimialuejohtaja, ylilääkäri Hanna-Mari Alanen pohtii korona-aikana pidettyjen etäkokousten olevan yksi syy siihen, että työntekijöille jäi siirtymästä väheksytty olo.

– Jotkut ratkaisut jouduttiin tekemään nopealla aikataululla. Siitä saattoi jäädä sellainen kuva, ettei pystynyt vaikuttamaan.

Atte Tahvolan mukaan ongelmat ovat kehittyneet paljon aiemmin, pitkällä aikavälillä.

– Korona on ainoastaan korostanut psykiatrian kriisiä Pirkanmaalla.

Alasesta henkilökunnan huonoja kokemuksia on ikävä kuulla. Hän myöntää, ettei voi röyhistellä onnistuneella uudistuksella.

Hän muistuttaa, että uudistuksesta on vasta kaksi vuotta aikaa.

– Korjausliikkeitä asioiden muuttamiseksi on tehty, ja toimialueelle on koottu nyt isot hartiat, Alanen puolustaa.

Korjausliikkeet ovat Alasen mukaan ”pitkä juttu”, mutta esimerkkinä hän mainitsee potilaiden tarkemman tilastoinnin ja helpomman johtamisen tiedolla.

Jatkuva joustaminen ja eettiset ristiriidat väsyttävät

Mielenterveysongelmien valtava kasvu kuuluu hätäkeskuksissa ja näkyy pitkinä jonoina aikuispsykiatriassa. Ensikäyntiä lähete kourassa odotetaan kuukausista jopa kahteen vuoteen.

Ylen haastattelemat työntekijät kertovat työn olevan eettisesti kuormittavaa: työtään ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi.

”Tiedämme, miten potilaita tulisi hoitaa parhaiten, mutta meillä ei ole siihen mitään mahdollisuuksia.”

”Ensikäynti tarkoittaa potilaan asettumista uuteen jonoon - joko keskustelukäyntijonoon, tutkimusjonoon tai uuden lääkäriajan jonoon. Monen jonossa olevan kohdalla tilanne ehtii kriisiytyä, oirekuvat vaikeutua ja moni päätyy osastohoitoon.”

”Itsemurhaa yrittänyt ihminen on osastolla kaksi päivää ja siten se lähetetään lääkkeiden kanssa ulos. Silloinko se ihminen on kohdattu?”


Koko hoitoketju on kriisissä, kuvailee Tehyn pääluottamusmies Atte Tahvola aikuispsykiatrian tilaa. Avohoito ei vedä, eikä matalan kynnyksen palveluita tai paikkoja erikoissairaanhoidon ja jatkohoidon puolella ole riittävästi.

– Sairaalassa oleville ei löydy esimerkiksi avohoitopaikkaa, ja samalla tietysti joku muu ei pääse sairaalaan, koska osastoilla on jatkohoitopaikkaa odottavia potilaita.

Psykiatrian toimialuejohtajan Hanna-Mari Alasen mukaan tilasto ei kerro valtakunnallisesti koko totuutta. Tilastointitavoissa on alueellisia eroja, ja Pirkanmaa on pyrkinyt omassaan läpinäkyvyyteen.

Tällä hetkellä hoitoa saatetaan odottaa Alasen mukaan jopa kaksi vuotta. Jonoihin vaikuttaa myös jatkuva henkilöstöpula. Nokian Pitkäniemen sairaalasta puuttuu noin 30 hoitajaa ja psykiatrian toimialueelta noin 50 vakituista virkalääkäriä.

Henkilöstön ja hoitopaikkojen vaihtuvuus on erityisen haitallista potilaiden näkökulmasta. Psykiatrian palveluissa potilaan ongelmiin perehtyminen ja niiden hoitaminen vaatisi pitkäkestoista hoitosuhdetta.

Aiemmin Alanen on arvioinut työntekijöiden häviävän yksityiselle puolelle muun muassa parempien palkkojen ja kevyempien työnkyvien takia. Henkilöstövajetta on yritetty paikata ja jonoja purkaa esimerkiksi ostopalveluilla.

Myös Ylen haastattelemat työntekijät kertovat jatkuvaan joustamiseen kyllästyneen hoitohenkilöstön siirtyneen yksityisille firmoille. Heistä lähtöjä voitaisiin estää parantamalla työhyvinvointia.

”Meidät voitaisiin nähdä enemmän voimavarana kuin asiana, jotka vie vaan resursseja ja joita siirrellä osastolta toiselle.”

”Olen kuullut hyvin ikäviä moitteita lääkäreiltä perehdytyksen puutteesta, ja tämä varmaan vaikuttaa siihen, ettei tänne saada ketään palkattua.”

”Meiltä on siirtynyt sinne yksityiselle sektorille, koska se mahdollistaa heidän määrittää itse omat työajat. Työaikajousto kuuluu nykypäivän työntekoon.”


Tahvola vahvistaa työntekijöiden olevan tällä hetkellä erittäin kuormittuneita.

– Jotkut osastot sairaalassa ovat olleet ylipaikoilla viime kesästä lähtien. Työntekijöiden määrä on mitoitettu osastoille normaalikuormituksen mukaan. Ylipaikkatilanteet eivät ole tuoneen osastoille yhtään lisää henkilökuntaa.

Miten työntekijöiden hyvinvointia voitaisiin parantaa?

Tehyn pääluottamusmies Atte Tahvola toivoo, että psykiatrian toiminnot nähtäisiin investointina tulevaan eikä pakollisena kulueränä. Henkilöstövaje olisi paikattava pikimmiten.

Tahvola on huolissaan siitä, ettei henkilökunnan ääntä kuulla jatkossakaan. Työntekijät ovat voineet kommentoida esimerkiksi uuden psykiatrisen sairaalan mallihuoneita potilasturvallisuuden näkökulmasta, mutta siihen mahdollisuudet ovat jääneet.

– Henkilöstä itseään koskevissa kysymyksissä, kuten miten henkilöstöä jaetaan, on jo isot linjaukset tehty ja rakentaminen on niin pitkällä, ettei heidän toivetaan pystytä enää kunnolla huomioimaan.

Toimialuejohtaja Hanna-Mari Alasen mukaan työhyvinvointiin liittyvät säännöt tulevat ylempää ja ovat kaikille samat. Tarkemmin hän ei asiaa avaa.

Alanen kokee, että aikuispsykiatrian hätähuuto on valtakunnallisesti vihdoin kuultu ja tueksi on saatu ”isommat hartiat”.

Tällä hän tarkoittaa kevään aikana Pirkanmaan hyvinvointialueen psykiatrian palvelujärjestelmästä tehtävää selvitystä sekä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun esittämiä ratkaisuja valtakunnalliseen mielenterveyspalvelujen kriisiin(siirryt toiseen palveluun). Ratkaisuissa korostuvat esimerkiksi matalan kynnyksen palveluiden saatavuus ja digitaalisten palvelujen hyödyntäminen.

Alanen ei pysty arvioimaan, koska ja miten ministerin ratkaisut tuodaan käytäntöön.

– Jos nopeita ratkaisuja olisi, tekisimme ne. Meillä ei ole mitään sellaista keinoa, jolla ongelmat yhtäkkiä ratkotaan, Alanen sanoo.

Psykiatrian selvityskään ei tuo käsillä olevien potilaiden ja työntekijöiden hätään nopeita ratkaisuja.

Hoitohenkilökunnalla itsellään olisi ehdotus:

”Pitkien tutkimusten sijaan psykiatriset sairaanhoitajat voisivat kohdata matalan kynnyksen porukkaa. Monen asiat helpottaisi, kun saisi istua tuoliin vastapäätä hoitajaa ja kertoa, kun kysytään: hei mitä sulle kuuluu, mikä sulla on hätänä?”
Oikeudesta viis, kunhan laki säilyy! Eikä mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, asiat vain asioina täällä.

ässähai
Adrian Monk
Viestit: 2905
Liittynyt: Pe Heinä 03, 2020 9:48 pm
Paikkakunta: Haihiha

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja ässähai »

Sienisalaatti kirjoitti:
To Maalis 16, 2023 8:24 pm
On varmasti ollut tiedossa kuinka Suomessa perustason mielenterveyspalvelut sekä psykiatrinen hoito on ajettu alas, tai on älyvapaasti ajettu suorastaan kriisiin. Pahin tilanne on ollut, ja on edelleen Pirkanmaalla/TAYS:ssa, mistä ei ole kuulunut mitään hyvää. Eikä ole ensimmäinen uutisointi sieltä päin.

Toisaalta, näin voidaan saada maakunta näyttämään tilastoissa todellista terveemmältä, kun juuri mitään ei hoideta eikä diagnosoida.

Linkkaamasi jutun sisällä on linkki yhden TAYSin potilaan tapauskertomukseen.

Tuosta jutusta ilmenee Pirkanmaan/TAYS:n psykiatrien ammatillisen ja eettisen osaamisen huolestuttavan huono taso. Laitan tähän pari kuvakaappausta jutusta. Kuvissa näkyy TAYSin potilaalle psykiatrin määräämät lääkkeet.
-
Yle_uutinen_kuva_potilaan_lääkkeistä.JPG
Yle_uutinen_kuva_potilaan_lääkkeistä.JPG (67.07 KiB) Katsottu 724 kertaa
-
:arrow: Googlaamalla lääkenimet selviää, että näihin lääkkeisiin liittyy sekä erikseen että yhteiskäytössä vakava lääkemyrkytysriski, joka voi konkretisoitua potilaan kohdalla tapaturmaisesti, sekä sellaisen potilaan kohdalla, jonka itsemurhariski on kohonnut.
-
Yle_uutinen_kuva_potilaan_lääkkeistä_1.JPG
Yle_uutinen_kuva_potilaan_lääkkeistä_1.JPG (74.75 KiB) Katsottu 724 kertaa
-

Ajatellaanpas vähäsen.

Eikös tämmöinen Pirkanmaan/TAYS-psykiatriassa tapahtuva diagnosointi-ja lääkemääräyspuuhastelu ilman lääketieteellisiä perusteluja vaikuta siltä, että Pirkanmaan/TAYS:n psykiatriassa toimivilla psykiatrian erikoislääkäreillä on ollut, ja on, diagnosointi- ja hoitomenetelmät samaa tasoa kuin järjen rajamailla hommailevilla puoskareilla (lue: lääkefirmojen myynnin edistäjillä). Eivätkä näiden TAYSin psykiatrien oma- ja viranomaisvalvojatkaan normaalijärkisiltä ammattilaisilta vaikuta, kun ovat sallineet, ja sallivat, haavoittuvassa asemassa olevan potilaan terveyden ja hengen vaarantamisen sekä väärillä diagnosoinneilla että laittomalla lääkemääräysarsenaalilla. Vai jokos nyt on puututtu tähän Ylen uutisissa esillä olleeseen potilastapaukseen... kyllähän tuossa pitäisi olla omavalvonnalla ja viranomaisvalvonnalla jo lainkin edellyttämä auttamisvelvollisuus. Tosiaankin! Eikö näiden valvontavastuullisten pitäisi puuttua ja auttaa potilasta, kun kerran tilanne on se, että TAYSin psykiatrian erikoislääkäri ei itse reagoi potilaalleen aiheuttamaansa vaaratilantilanteeseen...

VastarannanKiiski
Axel Foley
Viestit: 2438
Liittynyt: La Helmi 08, 2020 6:24 pm

Re: Mielenterveys-palvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja VastarannanKiiski »

Resurssipula ja lääkejättien tehokas lobbaus lienevät syyt, miksi hoito on lähinnä "resepti kouraan ja kotiin". Masennuslääkkeistä on varsin ristiriitaista tietoa. Itse kallistun sille kannalle, että ne ovat valtaosin tehottomia; lääkkietä syödään (ja maksetana yhteiskunnan varoista ) yhä enemmän, silti masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyvät. JOS lääkkeet toimisivat, ihmiset toipuisivat tai ainakin kykenisivät työelämään ja opiskelemaan lääkkeiden avulla.

Erkki Isometsä on täysi pelle samoine jankutuksineen. Samoin Jyrki Korkeila. Eiväthän he voi myöntää olleensa väärässä vuosikymmenet.
Aku Kopakkala (psykologi) muuten sai potkut Mehiläisestä kirjoitettuaan kirjan "Masennus – suuri serotoniinihuijaus – Basam Books 2015"
Serotoniinihypoteesi on asia, jota harva uskaltaa rueta ronkkimaan.

https://www.ts.fi/teemat/5931656
Syövätkö ihmiset masennuslääkkeitä turhaan? Sairauden ei ole osoitettu johtuvan serotoniinin puutteesta, mutta Suomessakin sitä hoidetaan serotoniinilääkkeillä – näin psykiatrit selittävät ristiriitaa


Heinäkuussa 2022 lontoolaisprofessori Joanna Moncrieff ja hänen tutkijakollegansa Mark Horowitz julkaisivat Molecular Psychiatry-lehdessä kohutun artikkelin, johon he koostivat serotoniinitason ja masennuksen yhteyttä koskevan tutkimuksen viime vuosikymmeniltä. Kyseessä oli niin sanottu sateenvarjokatsaus (umbrella review) eli systemaattisten katsausten katsaus.

Tulos: vuosikymmenien mittaan rakentuneelle serotoniiniteorialle ei näiden tutkijoiden mukaan löydy vakuuttavaa näyttöä. Tutkimuksista ei siis löydy pitäviä todisteita siitä, että masennusta sairastavilla olisi alempi välittäjäaine serotoniinin taso kuin niillä, joilla ei ole masennusta. Serotoniinin esiasteen tryptofaanin romahduttaminen ei tutkimuksissa ole johdonmukaisesti alentanut vapaaehtoisten koehenkilöiden mielialaa.

Kuitenkin serotoniinikertomus elää. Sitä ovat ruokkineet etenkin lääkeyhtiöt. Yhdysvalloissa, jossa masennuslääkkeitä saa mainostaa suoraan kuluttajille, mainostettiin esimerkiksi vuonna 2005 kolmea serotoniinin takaisinottoon vaikuttavaa ssri-lääkettä sillä perusteella, että ne korjaavat serotoniinivajetta. Kahta kehuttiin yleisemmin kemiallista epätasapainoa (chemical imbalance) korjaaviksi. Näin siitä huolimatta, ettei ole ollut tieteellistä näyttöä vajeiden tai epätasapainon yhteydestä masennukseen.

Suuri enemmistö ainakin Australian ja Yhdysvaltain väestöstä on tutkimusten mukaan niellyt tämän masennuksen selittämisen aivojen kemiallisella epätasapainolla.

Joillekin masennuspotilaille lääkäri on selittänyt ssri-lääkkeen tarvetta rinnastuksella: Jos sinulla on diabetes, elimistösi tarvitsee pitkäaikaisesti insuliinia. Jos sinulla on masennus, tarvitset serotoniinitasoa korjaavaa lääkitystä. Vertauksella on ehkä haluttu poistaa masennuksen stigmaa.

Selitys on Moncrieffin ja Horowitzin mukaan voinut lisätä masentuneen pessimismiä ja luoda negatiivisia käsityksiä siitä, onko mielialaa mahdollista säädellä itse. Se on saattanut saada potilaat uskomaan, että lääkitys on vaikuttavampaa kuin terapia ja ettei lääkitystä pidä "vajauksen" takia lopettaakaan, mikä on voinut johtaa elinikäiseen ssri-lääkitykseen.

Moncrieffin ja Horowitzin katsauksen viesti on levinnyt laajalle. Siitä on tullut 265. jaetuin tutkimusartikkeli niiden 23 miljoonan joukossa, joiden leviämistä on internetin aikana seurattu. Sitä on lainattu yli neljässäsadassa uutislähteessä.

Sitä, ettei serotoniiniteorialle löydy vahvistusta, on masennuslääkkeiden kriitikoiden keskuudessa pidetty lisäsyynä kyseenalaistaa koko masennuslääkkeiden käyttö ja etsiä muita hoitomuotoja. "Ihmisiä on johdettu harhaan", on Horowitz sanonut Insider-verkkojulkaisussa. Moncrieff on pitkään puhunut masennuslääkkeistä kriittisesti – niin kuin tittelikin kertoo: hän on London University Collegen kriittisen ja sosiaalisen psykiatrian professori.

Moncrieff kuitenkin painottaa, ettei kenenkään pidä lopettaa masennuslääkitystä äkillisesti. Se voi olla vaarallista, ja sen tiedetään aiheuttavan vakavia ja pitkäkestoisia vieroitusoireita.

Asia koskee satojatuhansia suomalaisia. Viime vuonna 590 000 suomalaista sai Kela-korvauksia masennuslääkkeistä. Ssri-lääkkeiden osuus kulutuksesta on ollut hieman yli puolet.

Ssri-lääkkeitä käyttäessään ihmiset ovat ottaneet osaksi elämäänsä myös niiden sivuvaikutukset, kuten seksuaalisen haluttomuuden.

Kuva

Depression Käypä hoito -suositusryhmän puheenjohtaja, psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta suhtautuu Moncrieffin ja Horowitzin artikkeliin erittäin kriittisesti. Isometsä on lukenut sen tarkkaan ja löytänyt esimerkiksi kohtia, joissa annetaan väärä kuva hänen tuntemiensa kansainvälisten tutkijoiden näkemyksistä.

– Lisäksi siitä puuttuu olennaista kirjallisuutta, kuten pet-kuvantamistutkimuksia, Isometsä sanoo.

Isometsän ja turkulaisprofessori Jyrki Korkeilan mukaan kirjoittajat tekevät virheen syy–seuraussuhteen käsittelyssä. Asian ymmärtämiseksi on palattava hieman historiaan.

Esimmäiset masennuslääkkeet löydettiin 1950-luvulla sattumalta, ja niiden todettiin nostavan serotoniinin pitoisuuksia.

– Tämä korrelaatio ei sisältänyt oikeastaan väitettä siitä, että masennus johtuu serotoniinin vähäisyydestä. Tämä korrelaatio on ssri-lääkkeiden aikakaudella vääntynyt väitteeksi serotoniinin puutteesta, vaikkei tuo vastaa sitä, mistä alun perin on ollut kyse, Korkeila selittää.

Isometsän mukaan lääketieteessä on usein käynyt niin, että keksitään lääke ilman tarkkaa selitystä vaikutusmekanismista tai siten, että vaikutus on epäsuora. Selitystä on etsitty jälkikäteen.

– On ollut loogista lähteä selvittämään, että jos masennuslääkkeet vahvistavat serotonergista ja noradrenergista hermovälitystä, niin johtuisiko depressio niistä.

"Serotonerginen" tarkoittaa serotoniiniin vaikuttavaa tai liittyvää ja "noradrenerginen" toiseen välittäjäaineeseen, noradrenaliiniin, vaikuttavaa tai liittyvää.

Kuva

Isometsä myöntää, että toistaiseksi on hyvin vähän vahvaa näyttöä siitä, että depressiopotilailta löytyisi serotonergisiä poikkeavuuksia.

– Jotain evidenssiä kuitenkin on. Se on pieninä palasina, ja tiede kehittyy.

Korkeila kertookin, että lokakuussa – siis pian Moncrieffin ja Horowitzin artikkelin ilmestymisen jälkeen – julkaistiin brittitutkija Oliwer Howesin työryhmän neurotieteellinen pet-tutkimus, jossa masennus toden totta liittyi vähäisiin serotoniinintasoihin aivoissa.

– Tuo on laatuaan ensimmäinen havainto siitä, että keskushermostossa matala serotoniinitaso liittyy masennukseen. Havainto ei kerro sitä, mikä tuon muutoksen aiheuttaa ja onko se syy vai seuraus jostain muusta, mutta se siis liittyy masennukseen, Korkeila toteaa.

Masennuslääkkeiden teho on Isometsän mukaan serotoniinihypoteesista erillinen asia. Tehoa on tutkittu sadoilla kaksoissokkoutetuilla lumekontrolloiduilla tutkimuksilla, joihin on osallistunut yli satatuhatta potilasta. Tämä massiivinen todistus ei ole hävinnyt minnekään.

– Kysymys siitä, onko hoidolla tehoa vai ei, on sairausmekanismeista erillinen, Isometsä painottaa.

Ssri-lääkkeillä saadaan vastetta masennukseen, ahdistukseen ja muihinkin tiloihin. Korkeilan mukaan vaste on joillakin iso, joillakin kohtalainen tai pieni, ja osalle ei tule mitään vastetta tai lähinnä haittoja.

– Keskimäärin 60 prosenttia lääkettä käyttävistä voi paremmin sen kanssa kuin ilman, missä on mukana myös plasebovaikutus, Korkeila summaa.

Plasebovaikutuksella tarkoitetaan hyödyllistä vaikutusta, jonka ihminen kokee lääkettä ottaessaan ilman, että vaikutus johtuisi mistään lääkkeen sisältämästä aineesta.

Vaikutustavasta on saatu uusia viitteitä. Akatemiaprofessori Eero Castrénin tutkimuksen mukaan masennuslääkkeiden vaikutus saattaa perustua siihen, että ne nostavat hermosolujen kasvutekijän määrää.

– Riittävä pitoisuus saavutetaan vasta viikkojen kuluessa. Nopeasti toimiva ketamiini, jota käytetään vaikeahoitoisissa tiloissa, sitoutuu hyvin nopeasti, Korkeila kertoo.

Masennuslääkkeistä suosituimmat

Ssri-lääke

Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä = masennuksen hoitoon käytetty lääkeaine, joka estää serotoniinin siirtymistä takaisin aivojen synapsipäätteeseen.

Ensimmäinen Prozac (fluoksetiini), "onnellisuuspilleri", joka hyväksyttiin Yhdysvalloissa käyttöön 1987.

Suomessa ssri-lääkkeet kattoivat 55 % masennuslääkkeiden kulutuksesta 2021 (osuus lääkeannoksista).

Käytössä on 6 ssri-lääkettä, joista yleisimmin käytetyt essitalopraami (22 % kaikesta masennuslääkkeiden kulutuksesta), sertraliini (14 %) ja sitalopaami (9 %). Muita fluoksetiini, fluvoksamiini ja paroksetiini.

Kaikista Suomessa myynnistä olevista 22 masennuslääkkeestä valtaosa vaikuttaa jollakin tavoin serotoniinin toimintaan aivoissa, mutta niillä on myös muita vaikutuskohteita.

Masennuslääkkeistä sai Suomen lääketilaston mukaan vuonna 2022 lääkekorvauksia 590 000 suomalaista. Saajien määrä lisääntyi edellisvuodesta 23 000 henkilöllä.

Serotoniini

5-hydroksitryptamiini (5-HT).

Kudoshormoni, aivojen välittäjäaine.

Määrää aivoissa ei ole mahdollista mitata suoraan.

Suurin osa aivojen tarvitsemasta serotoniinista valmistuu suolistossa.

Vaikuttaa keskushermostossa mm. mielialaan, vireyteen, uneen, muistiin, aggressiivisuuteen ja ruokahaluun.

Suoliston solut ja hermosolut valmistavat serotoniinia tryptofaanista (C11H12N2O2), joka on yksi välttämättömistä aminohapoista.


Isometsä painottaa, ettei suomalaislääkäreille opeteta masennuksen yksinkertaistavaa serotoniini- tai edes aivokemiaselitystä. Hän on kirjoittanut lääketieteen perusopetuksen Psykiatria-oppikirjan depressioluvun ja toiminut kouluttajana 1990-luvun lopulta lähtien.

– Jos joku uskoo naiiviin teoriaan siitä, että depressio johtuu vain yhdestä välittäjäaineesta, se on hämmentävää ja vastoin sitä, miten psykiatriaa Suomessa opetetaan, Isometsä puuskahtaa.

Masennus on monitekijäinen häiriö, jonka taustalla ovat perinnöllisyys, persoonallisuus, varhaisen kehityksen vaiheet ja elämän stressitekijät. Sairausmekanismien tutkimuksessa neurokemia on Isometsän mukaan vain yksi monista kiinnostuksen kohteista.

Suomalaisessa psykiatriassa ei hänen mukaansa käytetä termiä "kemiallinen epätasapaino" – eivätkä suomalaiset ole vastuussa siitä, mitä sanoja amerikkalainen lääketeollisuus on mainoksissaan takavuosina käyttänyt.

Edelleen hän toivoo, etteivät suomalaislääkärit käytä vertausta, että masennuspotilas tarvitsee serotoniininsa siinä missä diabetespotilas insuliininsa, vaikka yksinkertaisen selityksen antaminen voikin kiireisellä vastaanotolla tuntua houkuttevalta.

Moncrieffin ja Horowitzin maailmalla paljon huomiota saanut artikkeli on haastateltujen psykiatrien mukaan herättänyt Suomenkin lääkärikunnassa jonkin verran keskustelua. Isometsä piti syksyllä Husissa kollegoille luennon serotoniinin roolista mielialan säätelyssä.

Korkeilan mukaan artikkeli pantiin merkille, mutta laajaa kohua siitä ei ole syntynyt, koska lääkärit tuntevat serotoniinin ja ssri-lääkkeiden astetta monimutkaisemman yhteyden.

Keskustelu ei Suomessa vaikuta masennuksen lääkehoidon käytäntöihin. Korkeila, joka tapaa yli 20 potilasta viikossa, sanoo, ettei yksikään potilas ole häneltä tiedustellut serotoniinihypoteesin nykyisestä tolasta.

Likeavirgin
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4632
Liittynyt: Su Huhti 19, 2020 8:18 pm

Re: Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Likeavirgin »

Mies on/näkee työssään masentuneita. On profiloinut. Paljon taustalla traumoja, joita ihmiset eivät halua kohdata. Epäterveellistä elämäntapaa. Päihdeongelmaa. Ulkonäköpaineita somen täydellisistä naisista. Heikko elämänhallinta. Kaikki sellaisia asioita, joihin lääkäri ei voi vaikuttaa. Ihmisestä itsestään kiinni.

Kaikki paska loppuu aikoinaan on perisuomalainen sanonta. Ja näinhän se on. Lopulta ihminen Loirin tapaan puhaltaa viimeisen henkäyksensä ja paskantaa housuunsa. Mätäneminen alkaa. Sitä ennen kannattaa nauttia elämästä elävästä.

Lainaus poistettu. Toimii ilmankin
-NILS-

Likeavirgin
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4632
Liittynyt: Su Huhti 19, 2020 8:18 pm

Re: Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Likeavirgin »

Zorro7 kirjoitti:
Ma Maalis 20, 2023 6:59 pm
^osaltaan totta mutta kaikkiin asioihin ei voi itse vaikuttaa.
Et voi esimerkiksi päättää kuoleeko vanhempasi nuorena, synnytkö alkoholisti perheeseen, loukkaannutko vakavasti, kiusataanko sinua rajusti ynnä muuta.

Moni ulkoinen asia voi ja yleensä vaikuttaakin osaltaan masentumiseen. Ei voi siis läheskään aina syyttää vain masentunutta!
Voit päättää miten jatkat elämääsi vanhempiesi kuoleman jälkeen. Voit päättää ryhdytkö itsekkin alkoholistiksi vai kouluttaudutko. Voit päättää jatkatko elämääsi elämäniloisena vai katkeroidutko pyörätuolissa. Voit päättää seurasi niin, ettei sinua kiusata.

Masentuneen vastuulla on ottaa ensimmäinen askel sängystä ulos. Lääkäri, tai kukaan muukaan ei voi liikuttaa jalkojasi puolestasi.

Zorro7
Jack Bauer
Viestit: 982
Liittynyt: La Helmi 05, 2022 7:14 pm

Re: Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Zorro7 »

Likeavirgin kirjoitti:
Ma Maalis 20, 2023 7:07 pm
Zorro7 kirjoitti:
Ma Maalis 20, 2023 6:59 pm
^osaltaan totta mutta kaikkiin asioihin ei voi itse vaikuttaa.
Et voi esimerkiksi päättää kuoleeko vanhempasi nuorena, synnytkö alkoholisti perheeseen, loukkaannutko vakavasti, kiusataanko sinua rajusti ynnä muuta.

Moni ulkoinen asia voi ja yleensä vaikuttaakin osaltaan masentumiseen. Ei voi siis läheskään aina syyttää vain masentunutta!
Voit päättää miten jatkat elämääsi vanhempiesi kuoleman jälkeen. Voit päättää ryhdytkö itsekkin alkoholistiksi vai kouluttaudutko. Voit päättää jatkatko elämääsi elämäniloisena vai katkeroidutko pyörätuolissa. Voit päättää seurasi niin, ettei sinua kiusata.

Masentuneen vastuulla on ottaa ensimmäinen askel sängystä ulos. Lääkäri, tai kukaan muukaan ei voi liikuttaa jalkojasi puolestasi.
Jos olisi noin helppoa kun väität niin luulisi ettei masennusta olisi olemassakaan.
Ehkä en jatka enempää kanssasi asiasta..

Voit vaikka tuolta käydä lukemassa jos osaat englantia mitä se masennus käytännössä tarkoittaa. Tuntuu ettet ymmärrä koko asiasta mitään.

https://www.psychiatry.org/patients-fam ... depression

Avatar
Ifigeneia
Theo Kojak
Viestit: 1146
Liittynyt: La Helmi 18, 2023 7:16 pm

Re: Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Ifigeneia »

Likeavirgin kirjoitti:
Ma Maalis 20, 2023 6:51 pm
Ifigeneia kirjoitti:
Ma Maalis 20, 2023 1:18 pm
Likeavirgin kirjoitti:
Ma Maalis 20, 2023 12:15 pm
Et ole sitten ajatellut itse vaikuttaa masennukseesi? Jos apua ei ole muualta saatavilla voi itse olla se apu mitä tarvitsee. Aina kannattaa, saa ja on jopa suotavaa olla oma-aloitteinen. Vai odotatko sairaalaan pääsyä siinäkin tapauksessa, jos sormesi vuotaa verta? Laastaria ei kykene laittamaan, täytyy päästä ensin lääkäriin, että lääkäri puhaltaa..
Miten tämä oma-aloitteisuus käytännössä tulee suorittaa, jos on julkisen terveydenhuollon varassa? Pitää uhkailla että tapan kaikki, niin johan pääsee jonossa eteenpäin, vai?

Helppo se on niitä itse vaikuttamisia esittää jos on siinä asemassa että voi kipaista välittömästi yksityiselle, kun rakennekynsi katkesi ja tuli pipi.

Kaikki me emme ole niin estottomia että kehtaamme alkaa huutaa, raivota ja uhkailla.

Olen tosin kyllä sairaalassa nähnyt miten eräs potilas hoidettiin hyvinkin äkkiä kun hänen miehensä räyhäsi siellä kokoajan, ja kääkästä haluttiin eroon. Mutta ei tämä nyt ihan oikein ollut muita potilaita kohtaan. Ja jotkut ajattelevat muitakin kuin vain itseään. Toki liiankin pitkään.
Eikai se lääkärille pääsy masennusta paranna? Voihan sitä rahaa pistää omasta pussista, tai lainata ja mennä terapiaan ja huomata, ettei se masennus mihinkään lähtenyt?

Onnellisuushan on sisäsyntyistä. Ei sitä yksityinen lääkärikään voi tuoda? Eikä onnea voi ostaa?

Miten huutaminen, raivoaminen, tai uhkailu parantaisi masennuksen?

Maailma ei ole reilu, olet siis huomannut sen. Silti köyhempi voi olla onnellinen siinä missä rikaskin onneton.

Arkirytmi, liikuntaa, kasvispitoista ruokaa, hyvät yöunet. Siinä muutama toimiva resepti. Yksi, tai useampi ystävä, joille voi jutella kaikesta. Sinä itse olet vastuussa onnellisuudestasi, tai onnettomuudestasi. Ei kukaan muu. Ei edes Jumala.
Ei ne kasvikset kaikkia onnelliseksi tai terveeksi tee. Se on hyvin yksilöllistä mikä ruokavalio kullekin sopii, mutta mielestäni nämä ruokavaliovouhotukset on viety naurettavuuksiin asti. Ei jalkansa katkaisseellekaan mennä huutamaan että nyt se ja se ruokavalio, niin johan hokkuspokkus olet terve. Tietenkin moni(!)puolinen ruokavalio tukee tervehtymistä, mutta ei sekään ihmeisiin pysty.

Mistähän se masentunut pieraisee niitä ystäviä, jos yksi masennukseen johtaneista seikoista on juurikin yksinäisyys? Ei ketään voi pakottaa ystäväkseen. Ikävää on että ihmisten kanssa ollakseen pitäisi kehittää rautainen itsetunto, mutta sen kehittämiseen tarvitaan juurikin sosiaalista kanssakäymistä joka on myönteistä, eikä mitään somevittuilua. Vertaistukiryhmistä itselin miltein kehottaisin ennemmin aloittamaan kuin välinpitämättömän lääkärin tai hoitajan tapaamisesta. Mutta siinä vertaistoiminnassa on pakko olla jotain muutakin yhdessä puuhastelua kuin pahasta olosta valittaminen.

Onnellisuushöpinät voi unohtaa kokonaan. Ei mieleltään risaiselle voi mennä jäkättämään että olet onnellisuudestasi vastuussa. Hänelle tulee vain sellainen olo että jaaha, minut halutaan sysätä sivuun kaikesta kehittämään sitä onnellisuutta. Ja siihen hän ei kykene, kun ei kykene välttämättä tervekään. Se mitä tulee kehittää on kyky sietää harmaata, tasapaksua elämää, missä sulta ehkä puuttuu ne hienot etapit mitkä jollain toisella on. Et saanut lapsia, et mennyt naimisiin jne. Kaikki perheelliset näppärästi unohtavat sinut juhla-aikoina.

Tai sitten päinvastoin on perhe, ja kaikki energia menee siihen että yrittää kaikkensa että muilla olisi hyvä olla. Mutta itsestä ei tunnu yhtään miltään. Ja siihen kivikuorman päälle isketään vielä vaatimus olla onnellinen.

Ei ihme että porukat pamahtelee uskoon, kun ei heille muiden ihmisten taholta ole edes lämmintä kättä tarjolla, ja omin voimin pitäisi jaksaa sittenkin kun sitä ei enää ole.

Avatar
Ifigeneia
Theo Kojak
Viestit: 1146
Liittynyt: La Helmi 18, 2023 7:16 pm

Re: Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja Ifigeneia »

Likeavirgin kirjoitti:
Ma Maalis 20, 2023 6:59 pm
Mies on/näkee työssään masentuneita. On profiloinut. Paljon taustalla traumoja, joita ihmiset eivät halua kohdata. Epäterveellistä elämäntapaa. Päihdeongelmaa. Ulkonäköpaineita somen täydellisistä naisista. Heikko elämänhallinta. Kaikki sellaisia asioita, joihin lääkäri ei voi vaikuttaa. Ihmisestä itsestään kiinni.

Kaikki paska loppuu aikoinaan on perisuomalainen sanonta. Ja näinhän se on. Lopulta ihminen Loirin tapaan puhaltaa viimeisen henkäyksensä ja paskantaa housuunsa. Mätäneminen alkaa. Sitä ennen kannattaa nauttia elämästä elävästä.
Miehesi haukkuu sinulle potilaitaan? Mites salassapitovelvollisuuden kanssa?

Lainaustorni lyhennetty
-NILS-

VastarannanKiiski
Axel Foley
Viestit: 2438
Liittynyt: La Helmi 08, 2020 6:24 pm

Re: Mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalvelut julkisella puolella

Viesti Kirjoittaja VastarannanKiiski »

Millavaan kirjoitti:
Ma Maalis 20, 2023 6:29 pm
No liikunnan puutteesta ei ainakaan oo kiinni kun 20-30000 askelta elllei enemmän tulee päivittäin käveltyä koska oon niin ahdistunut että en voi pysähtyä ollenkaan.
Kaikkihan ei toimi kaikilla. Kaipa on järkevää kokeilla eri keinoja, josko joku helpottaisi. Jos kävely ei auta, ehkä istuminen ja hengitysharjoitukset auttaa. Musiikin kuuntelu, lukeminen, värityskirjat... Suorittamisesta tuleva stressi ja ylivireystila eivät ainakaan auta.

Yhtä täsmälääkettä tuskin on "tee näin ja vapaudut masennuksesta/ahdistuksesta". Jos siitä saatanasta ei eroon pääse, voihan sen kanssa yrittää opetella elämään. Jostain syystä olen itse edelleen elossa. Ehkä olen löytänyt itselleni sopivia keinoja. Jos ne on sit vääriä eikä toimi, liekö syynä plasebo vaikutus? 😮 Samahan se mulle on.
Eli ehkä toivoa on muillakin. Toivoa. Sekin voi aina hetken kantaa eteenpäin.
Viimeksi muokannut VastarannanKiiski, Ma Maalis 20, 2023 7:41 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Vastaa Viestiin