Zorro7 kirjoitti: ↑Ma Maalis 20, 2023 7:11 pm
Likeavirgin kirjoitti: ↑Ma Maalis 20, 2023 7:07 pm
Zorro7 kirjoitti: ↑Ma Maalis 20, 2023 6:59 pm
^osaltaan totta mutta kaikkiin asioihin ei voi itse vaikuttaa.
Et voi esimerkiksi päättää kuoleeko vanhempasi nuorena, synnytkö alkoholisti perheeseen, loukkaannutko vakavasti, kiusataanko sinua rajusti ynnä muuta.
Moni ulkoinen asia voi ja yleensä vaikuttaakin osaltaan masentumiseen. Ei voi siis läheskään aina syyttää vain masentunutta!
Voit päättää miten jatkat elämääsi vanhempiesi kuoleman jälkeen. Voit päättää ryhdytkö itsekkin alkoholistiksi vai kouluttaudutko. Voit päättää jatkatko elämääsi elämäniloisena vai katkeroidutko pyörätuolissa. Voit päättää seurasi niin, ettei sinua kiusata.
Masentuneen vastuulla on ottaa ensimmäinen askel sängystä ulos. Lääkäri, tai kukaan muukaan ei voi liikuttaa jalkojasi puolestasi.
Jos olisi noin helppoa kun väität niin luulisi ettei masennusta olisi olemassakaan.
Ehkä en jatka enempää kanssasi asiasta..
Voit vaikka tuolta käydä lukemassa jos osaat englantia mitä se masennus käytännössä tarkoittaa. Tuntuu ettet ymmärrä koko asiasta mitään.
https://www.psychiatry.org/patients-fam ... depression
Masennuksen oon nähnyt itse läheltä, kun poikani siihen sairastui. Se ei ole mahdollista, että edes sillon jakssisi nousta ylös ja lähteä ulos, koska voimia ei yksinkertaisesti ole, et pysty, vaikka haluaisit.
2v kokeiltiin erilsisia masennuslääkkeitä ja vastetta ei tahtonut löytyä millään.
Kävin tekeen ruokaa, hoidin hänen asioitaan ja en jättänyt yksin.
Pahimmillaan tilanne oli niin vaikea, että jopa suihkussa käynti uuvutti ihan täysin, kaikki oli mustaa. Halu olisi ollut tehdä asioita, mutta sängystä ei päässyt ylös, ei ollut voimia edes joka päivä hampaiden pesuun.
Aikuinen oli jo sillon, mutta pakotin hänet lopulta osastolle, ei olisi jaksanut millään lähteä sinnekkään, koska elämänhalu oli täysin kadonnut.
Jälkikäteen oli todella kiitollinen, että pakotin hänet osastolle, siellä alkoi toipuminen ja löytyi lopulta oikea lääkitys. Totesi myöhemmin, että se oli tuskaa, kun ajatus oli et haluis nousta ylös, lähteä lenkille, opiskella ja tehdä asoita, mutta väsymys oli niin rankkaa, että ei pystynyt edes nouseen ylös saati kotoa lähtemään mihinkään.
Siinä ei kertakaikkiaan pysty, eikä auta, että joku sanoo "otat vaan ittees niskasta kiinni ja lähdet, kyllä se olo siitä paranee". Ei pysty eikä oo voimia.
Itse päätin, että tukena olen ja yksin en häntä jätä, vaikka oli itselläkin masennusta ja vaikea unettomuus, välillä olin itse osastolla nukkumassa yön, että vähän sain unta, se johtui mun omasta sairaudesta (ei masennus vaan muusta).
Pikkuhiljaa hänellä alkoi voimat palata ja nykyään löytänyt ihanan puolison, opiskelee, urheilee ja elämä hymyilee. Edelleen syö masennuslääkkeitä, mutta on saanut elämänilon ja elämänsä takaisin.
Masennus on todella vakava sairaus, eikä se ole mikään "muotisairaus" tai pikkujuttu. Siinä ihminen on pahimmillaan täysin autettavissa joka asiassa, kun omia voimia ei ole yhtään vaan nukkuisi 24/7 ja pienikin asia on niin iso, ettei pysty tekemään yhtään mitään.
Ne jotka kokeneet vaikean masennuksen tai nähneet sen läheltä, tietävät mitä se on pahimmillaan.
Jälkikäteen poikani myönsi ajatelleensa myös itsemurhaa, koska näki ettei tietä ollut parempaan, ei meinannut jaksaa elää, koska kaikki, pienikin asia vaati isoja ponnisteluja.
Oli onnellinen tuestani ja myönsi ettei olisi pystynyt mulle aiheuttaan sitä surua miyä olisi itsemurha tehnyt ja kun olin tukena enkä jättänyt yksin, jaksoi kuulemma sen taki ja osastolle lähtö oli jälkikäteen hänen sanoillaan elämän pelastava juttu, koska siä toipuminen alkoi.
Älkää vähätelkö läheimmäistänne, jos hänellä on masennus, älkää sanoko että kyllä se siitä, teet vaan asioita niin kaikki järjestyy.
Olkaa tukena, kuunnelkaa ja "kärrätkää" ensiapuun ja vaatikaa osastohoitoa jos mieli on täysin musta, se masennus vaatii tervehtymiseen monta asiaa ja loukkaavinta on vähättely asian suhteen.
Yleensä kun ihmisellä on vakava masennus, se on itsemurhaa miettinyt jo siinä vaiheessa, vaikka ei sitä ääneen sanokkaan, älkää jättäkö yksin vaan pyytäkää apua, vaatikaa sitä. Tällä voitte pelastaa lähimmäisenne hengen.