MURHA.INFO

Pikkupoikana luulin,että jääkiekko maalivahdit ovat armottoman lihavia.Myöhemmin toki tajusin että täytyyhän niillä jotain suojiakin olla....

Urho Kekkonen on Suomen Presidentti, aina!

Veljeni pelasi Super Mario Brosia sen aikaisella konsolilla. Joka kerta hänen "kuoltuaan" pelissä purskahdin television yllä olevalla parvella itkuun: veljeni on kuollut, hän ei pystynyt pelastamaan minua! Olinhan prinsessa! Muistan yhä Marion rutistuneen ilmeen ja hätäisesti sätkivät raajat.

Toinen: Nyt noin 20 vuotta elokuvan nähtyäni en voi edelleenkään katsoa Twisteriä (en ole varma onko kyseessä kyseinen elokuva, en voi katsoa pyörremyskyihin liittyviä leffoja). Luulin sen nähtyäni, että joudumme kellariin perheeni kanssa ja isäni imaistaan sen katosta. Ilmeisesti elokuvassa oli jokin kohta, missä mies yrittää sulkea hätäbunkkerin luukkua ja tuuli vie hänet mennessään. Muistan kyseneeni aikuisemmalta mihin mies katosi, ja sain vastaukseksi "kai se löydettiin jostain puusta"

Pahimpia oli ehdottomasti kuitenkin pelotelma siitä, että isäni ryhtyisi astronautiksi. En tiedä minkä elokuvan olin siinä vaiheessa nähnyt (luultavasti armageddonin) mutta tiesin, että fiksu isäni (senaikaisen merkonomikoulutksen käynyt=nero) vaadittaisiin astronautiksi pelastamaan maailma. Monesti soitin isälleni keskellä yötä, ettei hän saisi lähteä avaruuteen. Pelko oli lähes hysteerinen.

Hesari pitäis oikeesti lukea kannesta kanteen joka päivä, iästä riippumatta. Joka sana kuuluisi ymmärtää jos kerran lukeakin osaa.

Varastan koulumatkakaverini(olkoot hlö Zet) jutskan, se vaan on paljon parempi kuin minun lapsijutut. Kävelimme siis usein kouluun yhtä matkaa, matkalla oli pieni metsäpätkä ja koko matka saatiin kulkea jo 70-luvulla turvallista pyörätietä pitkin.

Tuo näennäisesti turvallinen koulumatka ei ollut sitä Zetan mielestä, hän näki myöhemminkin asioita eri tavalla kuin muut ja on työssään hyvin menestynyt. Eli Zetan painajaismaiset matkat alkoivat vasta lumien tullessa, pelon näki hänen kasvoiltaan ja silloin mentiin kuin majakka ja perävaunu - pitä Zet edellä ja tappi On A. Kaa perässä, hikimunaravia mentiin.

Kevät ja syysmyrskyt jolloin puita olisi voinut kaatua niskaamme, ei heiluttanut Zetan mielenrauhaa millään tavalla, ei myöskään pimeys, jota itse pelkäsin. Kivien ja puiden takaahan olisi voinut ilmestyä mörkö tai vaikkapa verenhimoinen ja ilkeä vampyyri(vampyyrihommat alkoivat sen perhanan kivikasvo-tarinan jälkeen).

Palataan Zetaan, hänen pahimmat pelot realisoituivat vasta, kun oli tullut uutta, kevyttä lunta ja sopivan voimakas tuuli. Tuuli nostattaa pyörteitä näissä olosuhteissa ja silloin "ne" saattavat iskeä. Yritin pikkupoikana kysyä minua vuotta vanhemmalta, että mitä "ne" ovat, toki mietin pitäisikö itsekin pelätä. Jotenkin sain tehtyä lapsellisen, mutta oikeansuuntaisen riskiarvionnin ja en lähtenyt pakokauhuun ja paniikkiin mukaan, vaikka huomattavasti minua isompi poika loikki pyörteitä karkuun kuin hirvi. Ei haitannut, vaikka oli peltoa - sinne piti juosta, jos tiellä pyöri pyörteet eli "ne".

Meni kauan aikaan ennenkuin sain lypsetyä Zetalta, mitä "ne" ovat", silloin taisi olla kesä jolloin niillä ei ollut kuunteluoikeuksia tai sananvaltaa. Ymmärsin, etteivät "ne" puhuneet Zetalle ts. hän ei mielestäni kuullut ääniä, mutta eka-/tokaluokkalainen Zeta uskoi vakaasti, että jos "niistä" puhutaan talvella omalla nimellä, huonoja juttuja tapahtui.

Ainoa fakta, jonka Zetalta sain lapsena kiskottua, oli että ne kulkivat nimellä Metsän Helout, yksikössä siis Metsän Helou. Hän ei ole ikinä kertonut enempää kuin sen että ovat näitä tuoreen pakkaslumen synnyttämiä useille ihmisille vaarattomia pyörteitä, mikrotrombeja. Ne eivät saaneet koskea sinuun, ymmärsin että tuottavat huonoa onnea lähimmäisille. En tiedä yhtään, missä Zet nykyään viilettää, olisikin mahtavaa saada tietää enemmän metsän helouista!
Luulen, että hänenkin on pakko muistaa tuo, koska oli oma fobiansa. Voi tietenkin olla, että Zet on "aikuinen" eikä kehtaa avata mielensä sopukoita lapsuudenkaverilleen.

En olisi uskaltanut ehkä kertoa tätä, ellei nyt olisi melkein kesä. Tämä on yhä meidän kahden välinen salaisuus, koska Zet vannotti minut sinä kesänä ja en ole koskaan pitänyt toisten arkaluonteisten juttujen vuotamisesta ja niille nauramista.

Jos syö vahingossa omenan siemenen niin mahan sisälle kasvaa omenapuu.
Sama kohtalo oli tietysti appelsiinin siemenen syöjällä jne....

yläkerran emäntä kirjoitti:Jos syö vahingossa omenan siemenen niin mahan sisälle kasvaa omenapuu.
Sama kohtalo oli tietysti appelsiinin siemenen syöjällä jne....

Äläs nyt, meidän naapurin mummo varoitteli meitä ipanoita syömästä omenan siemeniä juuri tämän syyn vuoksi. Mummo itse siis uskoi näin käyvän. Äitini sitten kertoi, ettei asiassa ole mitään perää.
Tämä samainen mummo kertoi, että simassa olevia rusinoita ei saa syödä, koska niistä tulee virtsatulehdus. Sitä en koskaan tullut tietämään, miksi juuri siman rusinat olivat vaarallisia.

On Anoi Kaa kirjoitti:Varastan koulumatkakaverini(olkoot hlö Zet) jutskan, se vaan on paljon parempi kuin minun lapsijutut. Kävelimme siis usein kouluun yhtä matkaa, matkalla oli pieni metsäpätkä ja koko matka saatiin kulkea jo 70-luvulla turvallista pyörätietä pitkin.

Tuo näennäisesti turvallinen koulumatka ei ollut sitä Zetan mielestä, hän näki myöhemminkin asioita eri tavalla kuin muut ja on työssään hyvin menestynyt. Eli Zetan painajaismaiset matkat alkoivat vasta lumien tullessa, pelon näki hänen kasvoiltaan ja silloin mentiin kuin majakka ja perävaunu - pitä Zet edellä ja tappi On A. Kaa perässä, hikimunaravia mentiin.

Kevät ja syysmyrskyt jolloin puita olisi voinut kaatua niskaamme, ei heiluttanut Zetan mielenrauhaa millään tavalla, ei myöskään pimeys, jota itse pelkäsin. Kivien ja puiden takaahan olisi voinut ilmestyä mörkö tai vaikkapa verenhimoinen ja ilkeä vampyyri(vampyyrihommat alkoivat sen perhanan kivikasvo-tarinan jälkeen).

Palataan Zetaan, hänen pahimmat pelot realisoituivat vasta, kun oli tullut uutta, kevyttä lunta ja sopivan voimakas tuuli. Tuuli nostattaa pyörteitä näissä olosuhteissa ja silloin "ne" saattavat iskeä. Yritin pikkupoikana kysyä minua vuotta vanhemmalta, että mitä "ne" ovat, toki mietin pitäisikö itsekin pelätä. Jotenkin sain tehtyä lapsellisen, mutta oikeansuuntaisen riskiarvionnin ja en lähtenyt pakokauhuun ja paniikkiin mukaan, vaikka huomattavasti minua isompi poika loikki pyörteitä karkuun kuin hirvi. Ei haitannut, vaikka oli peltoa - sinne piti juosta, jos tiellä pyöri pyörteet eli "ne".

Meni kauan aikaan ennenkuin sain lypsetyä Zetalta, mitä "ne" ovat", silloin taisi olla kesä jolloin niillä ei ollut kuunteluoikeuksia tai sananvaltaa. Ymmärsin, etteivät "ne" puhuneet Zetalle ts. hän ei mielestäni kuullut ääniä, mutta eka-/tokaluokkalainen Zeta uskoi vakaasti, että jos "niistä" puhutaan talvella omalla nimellä, huonoja juttuja tapahtui.

Ainoa fakta, jonka Zetalta sain lapsena kiskottua, oli että ne kulkivat nimellä Metsän Helout, yksikössä siis Metsän Helou. Hän ei ole ikinä kertonut enempää kuin sen että ovat näitä tuoreen pakkaslumen synnyttämiä useille ihmisille vaarattomia pyörteitä, mikrotrombeja. Ne eivät saaneet koskea sinuun, ymmärsin että tuottavat huonoa onnea lähimmäisille. En tiedä yhtään, missä Zet nykyään viilettää, olisikin mahtavaa saada tietää enemmän metsän helouista!
Luulen, että hänenkin on pakko muistaa tuo, koska oli oma fobiansa. Voi tietenkin olla, että Zet on "aikuinen" eikä kehtaa avata mielensä sopukoita lapsuudenkaverilleen.

En olisi uskaltanut ehkä kertoa tätä, ellei nyt olisi melkein kesä. Tämä on yhä meidän kahden välinen salaisuus, koska Zet vannotti minut sinä kesänä ja en ole koskaan pitänyt toisten arkaluonteisten juttujen vuotamisesta ja niille nauramista.

Tämä on ihan kiehtova juttu. Joskus kai vanhempien taikauskot voivat myös tarttua lapseen, ja sitten jos vanhemmat eivät halua selittää asiaa sen kummemmin, voi lapsi tehdä omia vielä erikoisempia tulkintojaan, ja homma saa vielä suuremmat mittasuhteet. Joten tiedä vaikka nuo "Metsän Helout" olisi jäljitettävissä ties minkä alueen vanhaksi uskomukseksi. Ei tosiaan välttämättä. Erään lapsuuden kaverini äidin mukaan yöilma oli paha, joten siksi ei saanut tuulettaa ennen nukkumaan menoa. Itseäni tämä hämmensi silloin aika lailla.

Mua muuten vähän pelotti se TV-ohjelma "Hello, hello, hello". Se oli sellainen englanninkielen opetusohjelma, joka pyöri telkkarissa kun olin lapsi. Ohjelma oli kai tarkoitettu lapsille, ja siinä oli Neil Hardwick. Siinä oli kyllä lähinnä "Kuun Helouita"!

Ja tosiaan, "Kivikasvot", musta sekin oli aika pelottava ohjelma, vaikka samalla kiehtovakin.

Michelangela kirjoitti: ...
Mua muuten vähän pelotti se TV-ohjelma "Hello, hello, hello". Se oli sellainen englanninkielen opetusohjelma, joka pyöri telkkarissa kun olin lapsi. Ohjelma oli kai tarkoitettu lapsille, ja siinä oli Neil Hardwick. Siinä oli kyllä lähinnä "Kuun Helouita"!
...

Samoja juttuja katsottu, Zetalla en käynyt ku eteisessä, koska niillä oli äkänen isä, äiti oli taas tosi mukava - siis lapsen silmin. Metsän helout olivat näitä lapsien uskomuksia ja jäivät mysteeriksi. Totuuksiakin tiedän, mutta ne eivät kuulu tähän aikaan ja paikkaan.

Terveisin: "Where is the cat - the cat is in the tree"

Ailar kirjoitti:...
Tämä samainen mummo kertoi, että simassa olevia rusinoita ei saa syödä, koska niistä tulee virtsatulehdus. Sitä en koskaan tullut tietämään, miksi juuri siman rusinat olivat vaarallisia.

Eikö simassa voi olla alkoholia, jos käy "hyvin"?
Oisko tuo simarusinauskomus siitä syystä, siis keksitty joku uskovaisten pelottelutaktiikkaan kuuluva keino, että kaikki lapset välttelisivät niitä. Niihin kun voi imeytyä alkoholia kuten boolihetelmiin?
Toki silloin ei saisi juoda simaakaan eli ei toimi loogisesti. Mummot eivät ole aina kuitenkaan loogisia, etenkään uskovaiset.

Koirille kuulemma rusinat vaarallisia, en tiedä miksi, eikä kuulemma tartte edes uittaa simassa.

Se voi olla, että mummo on ajatellut juuri tuota rusinoiden alkoholipitoisuutta.
Minäkin olen kuullut, että koirille ei saa antaa rusinoita. Liittyikö se jotenkin niitten munuaisiin?

Ailar, juu, rusinat voivat aiheuttaa koiralle munuaisvaivoja, joko välittömästi tai ajanoloon. Meidän perheellä ei tietenkään ollut tällaisista tietoa, silloin lapsuudessani, ja perheen koirat saivat (harvoin) välillä suklaata, rusinoita yms, kun niitä haluttiin hemmotella. Onneksi ei näyttänyt käyvän mitään... Hyvä tietty että nykyään tiedetään enemmän.

Safiiri ja Teräs, siinä telkkarisarja joka jostain syystä pelotti mua aivan tajuttomasti! No, en edes saanut katsoa sitä, mutta joskus ohikulkiessani tuli pätkä nähtyä, ja kyllä pelotti! Olis hauska katsoa jakso tai pari nyt aikuisena. Telkkaria ei ole tullut katsottua/omistettua näin aikuisiällä, ei vaan ole ollut mun juttu. Niin paljon sieltä on tullut kaikkea sellaista, mikä lähinnä ärsyttää mua. Netflix käytössä, ja tietty netti.

Lapsena luulin, että... kun lehtijutuissa oli kuvia, ja niiden alla kuvatekstinä jotakin sen kuvan henkilön sanomaa, että kuva on tietysti otettu ihan sillä samalla hetkellä kun se henkilö on sen asiansa sanonut. Ihmettelin usein sitten henkilön ilmettä, kuvan taustaa yms. siinä yhteydessä, jos tyyliin jotain vakavaa oli sanonut mutta kuvassa naureskeli esim. viinilasi kädessä jossain juhlissa tms.

Sana kevät on vain kesän synonyymi eikä mikään eri vuodenaika.
Paikallisen baarin nimi ei ole erisnimi, vaan kaikkia muitakin baareja kutsutaan sillä sanalla.
Presidentti voi käskeä kansalaista tekemään mitä tahansa ja silloin on pakko totella.
Ydinpommi saattaa milloin tahansa pudota minne tahansa, vaikka ei olisi mitään kansainvälisiä konflikteja edes meneillään.

Ananas kasvaa puussa. Jossain palmun tapaisessa.
En kehtaa edes tunnustaa kuinka vanha olin kun totuus paljastui

Ananas kasvaa ja saa lisäravinteita alumiinipurkeissa.