Kerro tarina. Fiktiivinen tai tosi

[Kardemumma]

Joko iltasumpit hörpitty?

Joo, sori. Tänään on hyvin aikaa kirjoitella. Kävin eilen illalla hakemassa kaupasta 2 laatikkoa kaljaa ja kaivoin esiin supernintendon ja palaan parasta aikaa Zeldaa. Siinähän mummot ihmettelee, kun ei kanelille ja kardemummalle tuoksuva kahvila ole auki mansikkahyytelöpäällyisteisiä leivoksia tarjoillen. Juon itseni rappiolle ja käynnistän itsetuhoprosessin. Alan elämään kelan maksamilla tuilla ja käyttämään joukkoliikennettä ilman asianmukaista matkalippua. Kirjoitan känninhuuruisen kirjan ja luovun kännykästä. Muutan Etelä-Ranskaan asumaan ja alkoholisoidun viinillä.

[Kardemumma]

ELÄMÄÄN KYLLÄSTYMINEN LOI SARJAMURHAAJAN


Pientä pihatietä halkoi keskiöisen lokakuun hämyssä ajovalot. Pihaan ilmestyi auto, jonka katolla ollut kupu muuttui keltaiseksi pian sen jälkeen, kun kuljettajan viereiseltä penkiltä poistui hahmo omakotitalonsa syövereihin. Helsinki-Vantaan lentokentältä Tuusulalaisen omakotitalon pihaan oli kestänyt noin viisitoista minuuttia.

Harmaat kulmakarvat omaava Kaarlo oli ajanut taksia jo kaksikymmentä vuotta. Hänen villapaidan peittämässä, karvaisessa rinnassaan oli pieni pistoarpi, joka oli peräisin taksiryöstöstä, jossa häntä oli puukotettu. Meilahden sairaalassa paikalla ollut sydänkirurgi oli pelastanut Kaarlon hengen. Tekijä oli saanut teosta hieman yli neljä vuotta vankeutta ja käräjäoikeudelta pyynnön maksaa Kaarlolle joitakin tuhansia euroja.

Nyt Kaarlon kuljettaman mustan värisen mersun kuljettajan penkin alla oli putkipihdit, jotka olivat verhoiltu armeijan vihreän väriseen villasukkaan. Aluksi putkipihdit olivat tarttuneet mukaan autotallista psykologiseksi tueksi, kuten aikanaan kumipamppu, jonka Kaarlo oli saanut ostettua taksiliitettä näyttämällä. Jossakin vaiheessa ajatus muuttui ja putkipihdit saivat päälleen villasukan. Tarkoitus oli vähentää iskusta tulevaa verenvuotoa.

Poliisin tutkijat olivat ymmällään mihin 47-vuotias, Sokoshotel vaakunan edestä taksiin noussut nainen oli kadonnut. Poliisi oli pystynyt seuraamaan taksia hyvin pitkälle tallenteista, joita oli tieliikennelaitos säilyttänyt poliisin pyynnöstä. Normaalisti niitä säilytettiin vain kaksi viikkoa, mutta koska meneillään oli tutkinta, olivat tallenteet poimittu muistitikulle.

Erästä helsinkiläistä risteyskameraa katsonut rikostutkija osasi epäillä Kaarloa. Kuulustelukertomuksen mukaan nainen oli jäänyt Järvenpään voimalaitoksen liepeille, vaikka oli oikeasti päätynyt Ketunkorven marjatarhalle. Putkipihdeillä päähän lyötynä, vaatteet riisuttuina ja raiskattuna. Kaarlo oli tehnyt naiselle muutakin väkivaltaa. Kaikki oli saanut alkunsa jostakin, jota Kaarlo ei pystynyt käsittelemään itsensä kanssa.

Lähellä sijaitsevalla Lemmenlaaksolla oli silläkin oma vainajansa, joka ei kuitenkaan ollut Kaarlon käsissä tullut. Porvoolainen aviomies oli vienyt sinne oman vaimonsa ja haudannut Keravanjoen varteen. Teko oli ollut hyvin samanlainen, ilman seksuaalista väkivaltaa. Mies oli naisen kuoleman jälkeen riisunut tämän ja pakannut mustilla jätesäkeillä sekä ilmastointiteipillä. Se teko oli seurausta impulsiivisesta väkivallasta, kun taas Kaarlon teko pitkään harkitusta vakaumuksesta tappaa toinen ihminen. Raiskaus oli tapahtunut kiihoittumisen seurauksena, joka oli seurausta epäterveestä vallantunteesta.

Teko ei painanut Kaarlon mieltä, mutta naisen 21-vuotiasta tytärtä, Alexandaa se painoi. Epätietoisuus äidin kohtalosta oli jokapäiväistä ja se oli viimein koitunut liiaksi. Osastohoito oli ollut ainoa ratkaisu saada nuori nainen takaisin raiteilleen. Sillä aikaa, kun tytär oli maannut mielisairaalassa, oli Kaarlo vieraillut Kruununhakalaisessa asekaupassa tarkastelemassa järeää revolveria. Aselupaa Kaarlo ei ollut hakenut, vaan ainoastaan hänen tarkoituksenaan oli ollut päästä hiplaamaan asetta. Sen seurauksena päätös aseen hankkimisesta tappovälineeksi, oli valmistunut.

Samalla, kun Kaarlo oli syönyt voilla, juustolla ja kurkun viipaleilla päällystettyä jälkiuunileipää, hän oli siirtänyt Tor-verkossa toimivan asemyyjän bitcoin tilille 2500 euroa vastaavan kryptovaluutta summan. Ase ei ollut tullut kuitenkaan koskaan perille, koska aseenkaupittelija oli Keski-Suomessa asuva mustalainen, jolla ei ollut tarkoitustakaan lähettää asetta.

Lähdettyään Nahkelasta, Kaarlo ajoi Tuusulan keskustan lävitse, poimien kyytiinsä Kirsin, 54-vuotiaan, humalassa olevan laitoskeittäjän. Se taksimatka jäi Kirsin viimeiseksi. Hän menetti tajuntansa Hinthaaralaisen maantien varrella olleella bussipysäkillä. Järvenpään tietämillä hän menetti vaatteensa, sai vaginaansa Kaarlon siemennestettä ja sai villasukkaan käärityn putkipihdin päähänsä.

[paccasucco]

Seuraavan tositarinan kuulin omassa lapsuudessani useiltakin eri tahoilta. Tarinan narratiivista, kertomuksellista luonnetta kuvastaa hyvin se, että sen maantieteelliseksi sijainniksi mainittiin milloin Ylä-Savo, milloin Etelä- Pohjanmaa. Luotettavimpien lähteiden mukaan omalaatuinen rakkaustarina tapahtui Ilmajoella.En muista tarkkoja vuosilukuja enkä henkilöiden nimiä, joten tässä mielessä on ollut pakko turvautua nk. taiteelliseen vapauteen.
 
Ilmajoen käräjäoikeudessa oli joskus 1940- luvulla syytettynä muuan renki, hevosmies Yli-Härmälä. Syytekohtia oli useampia, niistä painavimpana sekaantuminen eläimeen, tässä tapauksessa hevoseen. Näyttö oli aukoton. Muuan todistaja oli nähnyt hevosmiehen itse teossa, housut kintuissa.

Oikeuden tuomarina toimi erittäin joviaalina ja pidettynä kansanmiehenä tunnettu ja jo eläkeikää lähestynyt mies. Käräjien päätyttyä tuomari ohjasi  syytetyn sivummalle ja esitti  hänelle henkilökohtaisen, syytetyn kannalta kiusallisen kysymyksen: Noh, kertokaapas Yli-Härmälä rehellisesti, oliko rakkautenne sininen kohde tamma vai ori? Surullinen syytetty katseli hetken aikaa lapikkaiden kärkiä ennen kuin vastasi: Ei tuu ryssä Pohojanmaalle vittuilemahan ja kait sitä tottamaar jukolauta terveellä miehellä tarttee olla tammahevonen!

Koska olen jokseenkin vakuuttunut, että osa murhainfon lukijoista saattaa innostua edellä kerrotusta tositarinasta ikään kuin liikaa, niin lohdutuksena heille kerrottakoon, että eläimeen sekaantuminen poistettiiin Suomen rikoslaista 1971.

[On Anoi Kaa]

Hyvä kertomus tuokin. Tuota eläimiinsekaantuja -lakia sivuttiin muutama vuosi sitten Pyhäjärvellä sattuneen emakonjyystön yhteydessä, eläinlääkäri tiesi kertoa, ettei emakko kärsinyt (liekkö tuota edes huomannut).

Poistettiinkohan homous rikoslaista samaan syssyyn ja onkohan transseksi ym. sivistyneisyyden ja vapauden ilmentymä ollut Suomessa koskaan laitonta tai onko lääkäri saanut aina amputoida Marko-pojalta pippelin, jos Markon äiti on kertonut tälle, että se on oikeasti Maikki, ollut siitä lähtien kun äiti alkoi lapselleen näin kertoa?

[Kardemumma]

Jos pitäisi nimetä perinteisiä eläimiin sekaantumismaakuntia Suomessa, niin kyllä Pohjanmaa tulee mieleen ensimmäisenä ja heti toisena Savo. Kainuu ja Satakunta ei jää kylläkään listan loppupäähän. Lappalaiset ovat tyypillistä kärkikastia, kun miettii, että he nussivat jopa kansantarinoissa niitä porojaan. Käytännössä kun mennään pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, tai edes sen kehyskuntiin, niin voidaan olettaa mitä vain tapahtuvan. Maatilojen pitäjät ja etenkin maidontuottajat ovat satavarmoja eläimiin sekaantujia, kun taas uskonnolliset yhteisöt enemmänkin pedofiiliseen sisäsiittoisuuteen enemmän perustuvia.

Ei sillä, etteikö pääkaupunkiseudullakin tapahtuisi kaikenlaista. Kyllä täälläkin näkee naisia joilla on isoja koiria. Sen homman tajuaa tyhmempikin mihin he niitä rakkejaan tosiasiallisesti ovat hankkineet. Vitun nuolentaan ja panemiseen. Ja on niitä homojakin joilla on kaukasianpaimenkoiria. Juuri vähän aikaan sitten täällä eräs nimimerkki kovasti kehui omistavansa kaukasianpaimenkoiran ja heti arvasin millainen koirallaan itseään panetuttava pikkupaska siellä viestiään kirjoitteli. Pumppuhaulikolla riittäisi Suomessa runsaasti töitä, jos laki sallisi jälkiabortoinnin sillä tapaa. Itse olen enemmän työlaitosten perustamisen kannalla. Perinteisiä pikkupoikien panijoita työlaitokset eivät voisi parantaa ja heille pitäisikin jo lain puitteissa antaa sähkövirtaa erityisessä siihen rakennetussa tuolissa vankilatiloissa, yleisön katsellessa toimitusta suuren näyteikkunan takaa.

Jopa Oulussa hevosten paneminen supistuisi vuosittaisela tasolla puoleen, kun maatiloilta käytäisiin hakemassa isännät Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ammattilaisten tutkittaviksi. Esinahan alta ja peräsuolesta otetuilla näytteillä pystyttäisiin aukottomasti todistamaan heidän sairaat poikkeavuudet valtaväestöön nähden ja toimittamaan heidät määräajaksi työlaitoksen tarpeisiin ja tervehtymään. Kaikista räikeimmille tapauksille pitäisi voida lain puitteissa tekemään erityistoimenpiteitä, kuten sulkemaan loppuelämäksi johonkin syrjäiseen mielisairaalaan.

Ulkomaalaisvahvistuksista jos tähän genreen pitäisi joku kansanryhmä mainita niin ensimmäisenä tulee mieleen kurdit. Siinä on sellaisia lampaan nussijoita, että voin ihan hyvällä omalla tunnolla heidät nimetä. Aikoinaan helsinkiläisyökerhoissa noita pyöri paskanväristen silmiensä kanssa myymässä huumeita. Yhteen kurdiin tutustuin silloisen työni kautta vuoden 2007 aikana. Kyseinen herrasmies oli pannut jopa omaa äitiään, siskostaan puhumattakaan. Hän kertoi minulle kurdiperinteistä, joissa on aivan normaalia, että pojat panevat kaulastaan puuhun sidottua aasia isommalla porukalla. Vanhemmat, jo vähän varttuneemmat kurdimiehet sitten panevat niitä lampaita ja omia lapsiaan. Kurdienruokakulttuurissa tunnetaan hyvänä esimerkkinä heidän eläimiin sekaantumismeriiteistään riisikebab, jossa puhkinussittua lammasta tarjoillaan riisipedillä.

[On Anoi Kaa]

Jos pitäisi nimetä perinteisiä eläimiin sekaantumismaakuntia Suomessa, niin kyllä Pohjanmaa tulee mieleen ensimmäisenä //

Itse veikkaisin Koillismaata. Kuuntelin kerran vanhan kuusamolaismiehen huolestunutta vuodatusta siitä, että kenet hänen pitäisi ampua, hänen navetassaan liikaa viihtymään alkanut poika, ne lehmät vai itsensä? Neuvoin häntä poistamaan poika ja syöttämään sioille.

Tuolle elukanpanolle on annettu jotenkin ruma kaiku, kun rakkauttahan se vaan on. Ihan yhtä luonnollista kuin karvaisten äijien paneskelu keskenään tai transihmiset. Prideen mukaan vaan siannaiskentelijat ja pedofiilitkin, kun eläimiinsekaantuminen on kerran laillistakin!

Miika. Typo

[Tiukkameno]

Hyvin on poijjaat perehtyny aiheeseen, taitaa olla kokemusta. En arvannutkaan mikä asiatuntemuksen taso löytyy tältäkin areenalta. Lippu korkeelle, älkää piilottako kynttiläänne vakan alle.

[ajanpatina]

Lapsuusmuistoja

Työkaverit kritisoivat lapsuuttani, koska en ollut koskaan talvella jäänyt kielestäni kiinni johonkin metalliseen. Ne mistään mitään tiedä. Minulla oli hyvä ja tapahtumarikas lapsuus. Koivuniemen herra tuli ainakin erittäin tutuksi.
Taiteelliset lahjani paljastuivat, kun veljen kanssa löydettiin astiallinen jäteöljyä ja siveltimiä. Onko muuta vaihtoehtoa kuin lähteä maalaamaan navetanvintille vievää ajosiltaa?

Taidemaalauksen tapaan myös lupaava tennis-uramme keskeytyi odottamattomasti. Saimme lahjaksi helvetin hienot mailat. ”Helvetin hieno” tarkoitti 80-luvulla mitä tahansa missä oli käytetty neonvärejä. Ja eiku pelaamaan. Heti kun navetan ensimmäinen ikkuna meni rikki, tuli elinikäinen pelikielto ja mailat takavarikoitiin ja kuittaus persiille.

Myös navetan sisällä voi puuhastella kaikenlaista, josta perse tulee kipeäksi. Keksittiin tehdä puuroa lehmien juoma-automaatteihin. Jos haluatte kokeilla, niin tässäpä puuron resepti:

Lisää juoma-automaattiin tuhkaa, sahanpurua, heinää ja muuta mitä sattuu löytymään. Lisää liraus vettä ja sekoita kunnes koostumus on haluttu. Kun sedän vaimo tulee sättimään toiminnasta, sano että ”et sä meille mitään mahda, sä et oo meidän äiti.”. Mene valitsemaan oksa pihakoivusta.

Navettaan liittyy myös seuraava kommellus. Oli kiellettyä mennä navetan pöydälle kikkailemaan liian lähelle lehmiä. Sehän on kuin käskisi. Yksi lehmä, jota silittelin, huitaisi päätään rivakasti sillä seurauksella, että toinen sarvi tökkäsi mahaani ja taisi siinä prosessissa jalatkin vähän maasta nousta. Koski jonkin verran, mutta kenellekään en kertonut. Kaksinkerroin kävelin tallin puolelle ottamaan lukua.

[Kardemumma]

JÄÄHYVÄISET LAPSUUDEN YSTÄVÄLLE

Ajovalot valaisivat pihatien molemmille puolille istutettuja koivuja. Radiosta tuli vuosituhannen alun rytmikäs ja iloinen sen ajan discohitti. Kuljettajan viereisellä penkillä lepäsi Baikal Margolin merkkinen pienoispitooli, johon oli asesepän työnä liitetty äänenvaimennin. Kuljettajana toiminut Marko Hämäläinen oli käynyt tarkastamassa metsän reunalle asentamansa supiloukun. Tällä kertaa se oli ollut tyhjä. Marko ajoi autonsa talonsa katokseen ja sammutti auton moottorin. Meneillään oleva avioeroprosessi oli saanut Markon juomaan päivittäin. Nytkin hän kaatoi heti sisälle päästyään kahvimukiin Alkosta ostamaansa Suomiviinaa ja laimensi sitä appelsiinimehulla. Pienoispistoolin hän vei heti kahdella huikalla juomansa viinapaukun jälkeen asekaappiin. Samaisessa peltikaapissa oli pystyssä Miroku merkkinen, päällekkäispiippuinen haulikko ja Tikka M55 -kivääri.

Asuntoa ei oltu siivottu viikkokausiin ja sen lattioilla liikkui ilmavirran liikuttelemana pölyä. Tunkkaiseen ilmaan sekoittui tupakansavua, kun Marko sytytti North State -askistaan tupakan. Hänen käsistään pysti päättelemään hänen työskennelleen pitkään rakennusalalla. Käsi, jossa paloi tupakka, oli lähes ihanteellinen tappotyökalu toisen ihmisen kuristamiseen. Sillä oli puristettu vuosien ajan silikonipistoolia, puristettu lapion vartta ja kaavittu puukkoa pitelemällä seinäeristeitä. Sillä oli myöskin mäiskitty vasaraa pitelemällä runkonauloja ja väännetty sorkkarautaa. Samaisella kädellä oli myöskin ammuttu supikoiria loukkuun ja päätetty monen suurikokoisen metsäneläimen maanpäällinen taival.

Aivan yllättäen ovikello alkoi soimaan. Kello oli vasta hiukan vajaa seitsemän arkisena ja hyvin syksyisenä iltana. Marko riensi avaamaan oven. Sen takana häämötti hänen työkaverinsa, jonka oli tuntenut lapsuudestaan asti. Yllätys oli Markolle hyvin mieluinen, koska halusi jutella ystävänsä kanssa ahdistavasta elämäntilanteestaan. Oli tosiasia, ettei Marko pystyisi itse maksamaan asuntolainaa, vaan talo pakkohuutokaupattaisiin. Se tulisi olemaan Markolle elämän päättymistä tarkoittava asia, hän nimittäin omasi klassisen itsemurhageenin. Omistamansa aseet, etenkin haulikko tulisi näyttelemään tyypillisen suomalaisen miehen ratkaisua. Sellier&Bellot -tehtaan valmistama lyijyhaulipatruuna pärskäyttäisi Markon aivokopan sisällön pitkin huushollia poliisin rikostutkijoiden ihmeteltäväksi.

Pakkohuutokauppaan oli kuitenkin vielä aikaa. Markolla ei ollut yhtäkään erääntynyttä laskua, vaan kaikki oli maksettu kulutusluotolla. Tällä hetkellä Marko oli työtön, muttei paljastanut sitä muille. Viinaostokset hän hoiti Kelan maksamalla työmarkkinatuella ja korkeaprosenttisilla pikalainoilla. Oli meneillään mielettömyyden vaihe Markon elämässä, joka päättyisi hyvin itsekeskeiseen ratkaisuun, johon kuului oleellisesti itselääkintä viinalla. Todellisuudessa viina vain lisäsi ahdistusta ja kyvyttömyyttä hoitaa asioitaan. Enää ei ollut kuitenkaan paluuta siihen onnelliseen perhe-elämään, jota Marko oli saanut viettää lähemmäs 13-vuoden ajan.

Marko oli laittanut keittiön pöydälle tuhkakupin, kaksi kahvikuppia, viinapullon ja appelsiinituoremehun. Ystävykset aloittivat jutustelun miehille ominaiseen tapaan, eli peitellen tapaamisen todellista luonnetta. Tunteja myöhemmin Markon ystävä aloitti saunomisen lomassa hieman empien asiansa. "Olen sinun vaimosi kanssa vehdannut vuosikausien ajan" -Markon ystävä aloitti. Informaatio välittyi Markon korvakäytävää pitkin hänen aivoihinsa, joissa alkoi tiedonkäsittelyprosessi. Se johdatteli Markon takaisin asekaapille. Baikal -pistoolin luisti vetäytyi taakse, josta etusormen nivelen hangalla ja peukalolla pidetty pinsettiote vapautti sen, vieden patruunan pistoolin piippuun. Hetken päästä hikisenä saunan lauteilla viinaa hörppinyt Markon ystävä hämmästyi ja avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta poksahdusmainen, äänenvaimentimen läpi mennyt suhahdus viskasi 2,6 grammaa painavan luodin hänen etuhampaiden lävitse hänen nieluunsa. Siellä luoti törmäsi selkäydinjatkeeseen, surmaten välittömästi uhrin. Laukausta seurasi toinen, uhrin otsaan tähdätty laukaus. Otsaluun läpi mennyt luoti lävisti aivomassaa, kiertäen pään sisällä ennen pysähtymistään. Uhrin sieraimista lotisi tämän rinnuksille verta. Verivana kulkeutui vatsaa pitkin munille ja jatkoi sieltä sisäreisiä pitkin nilkkoihin, josta veri jatkoi matkaansa lauteelle, tippuen lattialle isoksi lammikoksi.

Markon silmissä pyöri todellisuus kuin tämä olisi ollut karusellissä. Surmatyön jälkeinen paniikki sekoittui pakokauhuun. Yhdessä vahvan humatilan kanssa Markon mielentila saavutti itsetuhomekanismin käynnistymisen. Itsemurhantekijälle tyypilliseen tapaan Marko karjui, ottaessaan asekaapista haulikon. Hän avasi sen ja työnsi yläpesään patruunan. Istualteen olohuoneen sohvalla, hän painoi liipaisimen pohjaan, joka vapautti iskurijousen. Näky oli karmiva. Markon pää levisi vesimelonimaisesti pitkin huonetta, hauliparven iskeentyessä kattoon. Saunassa olisi monien tuntien päästä tarjolla palvattua Markon ystävää. Siitä pitäisi huolen sähkölämmitteinen kiuas, jonka viallinen ajastin ei pysäyttänyt lämmitystoimintoa ollenkaan.

[On Anoi Kaa]

Se oli ihan oikeudenmukainen homma ja saattoipa tuo kaveri kohtalonsa aavistaakin, kun Markon ja hänen elämäntilanteensa tunsi. Ei pettämistä kannata ikinä tunnustaa, koska se tieto voi pilata usean ihmisen loppuelämän ja ainakin petetyn itsetunnon. Siksi en ymmärrä, enkä hyväksy niitä terapeutteja, neuvojia ja muita hölynpölyasiantuntijoita, jotka kehottavat ihmisiä kertomaan julki nämäkin asiat, jotta niistä pääsisi yli ja omatunto lakkaisi soimaamasta.

Ajattelu ja arvot näillä paskantärkeillä nylkyttäjillä (joita esim. terapeuteiksi kutsutaan) ovat täysin vääristyneet ja nurinkuriset. Omantunnon kun kuuluukin soimata miestä, joka on kiertänyt muutakin kuin tahkoa ja ahdistukseen tulee suhtautua kuin hyvään ystävään - sen kanssa tulee viettää paljon aikaa ja tarvittaessa herätellä, jos ystävyys tuntuu haalistuvan.

Ainoa oikea keino päästä eroon ahdistuksesta on itsemurha, mieluiten aseella, mutta erikoisemmatkin keinot ovat suositeltavia, esim. näkyvälle paikalle hirttäytyminen pitkään köyteen (tai naruun, näillä voi saada päänkin irti) näkyvälle paikalle on aina hienoa ja suositeltavaa. Jos tätä lukiessasi tuntuu ikävällä ja elämä vain vittuilee ja kampittaa yhä erikoisimmilla alasvienneillä, niin tee itsemurha. Älä lykkää asiaa enää päivääkään, äläkä missään nimessä jätä mitään jäähyväiskirjettä - ne ovat homojen hommia. Jos on ihan pakko joku viesti jättää, niin heippa lappu riittää ja siihen kaksi-kolme sanaa, esimerkiksi 'haista vittu!' tai 'imekää kuollutta kulliani!'. Se on miehekäs tapa lähteä, eikä tarvitse enää leikkiä kaikkien mielisairaiden aivopestyjen kanssa mitään työpaikkaleikkejä, joissa kaikki ovat tekevinään motivoituneena tärkeää työtä ja harva kertoo inhoavansa sekä työtään että nykyistä puolisoa, vaikka tämä on totuus useimmilla.

[Kardemumma]

AIKAMIESPOJAN KEVÄTRETKI


Kevät oli jo pitkällä, kun kylällä aikamiespoikana tunnettu "Reijo" saapasteli kotikylänsä ainoaan elintarvikkeita myyvään kyläkauppaan. Ostokset olivat hyvin perinteisiä aikamiespojan eväitä; sokeria, hiivaa, lenkkimakkaraa, olutta ja sätkätupakkaa. Mustiossa, jossa "Reijo" asui, ei ollut lainkaan Alko, vaan Reijo joutui hakemaan viinaostoksensa Karjaalta. Erinäisistä syistä, joista yksi oli bidjetti, Reijo valmisti itse hyvin väkevää kiljua. Käytännössä hänen peräkammarissa porisi jatkuvasti kahdenkymmenenviiden litran käymisastia. Haju oli myöskin Reijon asumuksen sen mukainen. Kiljuämpärin lähistöllä, pinttyneen lian peitossa olleessa vaatekaapissa lojusi pystyasennossa Sako L46 -lintukivääri. Siihen ei Reijolla ollut asianmukaista lupaa, eikä edes tarkoitusta hankkia semmoista. Kivääri oli jäänyt hänelle perintönä, kun hänen isänsä oli kuollut äkillisesti keittiön lattialle sydän- ja versuonitautien aiheuttamaan sairaskohtaukseen.

Reijon äiti asui yhä samassa asunnossa, vaikka iän ja terveydentilansa puolesta hänen oikea paikkansa olisi ollut jossakin hoitokodissa. Reijo piti hyvää huolta omasta äidistään, aiheuttamalla jatkuvasti häneen kohdistuvaa seksuaalisävytteistä väkivaltaa. Oli hän raiskannut äitinsä lukuisia kertoja, mutta hänen poikkeavat mielihalut eivät liittyneet millään tavoin penetraatioon, vaan ehkä enemmänkin toisen ihmisen satuttamiseen ja kivun kourissa kouristelvan uhrin päälle ejakuloimiseen, eli kansankielellä tämä tykkäsi hakata omaa äitiään ja runkata tämän päälle. Reijo oli siis täydellisen sairas ihmispaska, joka sivistyneen oikeustajun mukaisesti olisi tullut hirttää julkisesti torilla.

Maaseudulle tyypillisesti Reijon kaltaisia ihmisiä on kuitenkin aina olemassa, eivätkä he katoa mihinkään sieltä hevosten ja lehmien keskeltä kumisaappaineen. Reijo ei ollut edes harkinnut tekevänsä itsemurhaa, koska ei tuntenut tekevänsä mitään väärää. Hänen omasta mielestään oli täysin normaalia olla jatkuvasti pienessä humalatilassa ja katsoa televisiota. Hänen lempisarjansa oli "tuhottu sekunneissa". Äitinsä raiskaamiset hän sulki visusti pois mielestään, eikä antanut menneiden, eikä tulevan häiritä ajatuksiaan. Tänään Reijon ohjelmassa oli uuden kiljusatsin alulle laittaminen ja sen jälkeen viinakaupassa käynti.

Vanhan mallinen Toyota henkiautokin ilmestyikin käymisteitse valmistetun alkoholin pullottamisen jälkeen Mustiosta Karjaalle johtavalle pääväylälle. Ennen ajoonlähtöä Reijo oli tankannut huolellisesti elimistöönsä noin kaksilitraa 15% kiljua, estääkseen käsiensä tärinää. Ajossa hän hörppi sitä lisää ja kuunteli radiota. Meneillään oli jokin poliittinen keskustelu, joka ei millään tavoin kiinnostanut Reijoa. Toiselta radiokanavalta tuli kuumimmillaan ollut hittibiisi, joka oli juuri lopuillaan. Reijo yritti löytää radiosta edes yhtä kanavaa, josta olisi tullut musiikkia. Radiokanavia etsiessään hän ei ollut muistanut huomioda liikennettä ja menetti autonsa hallinnan. Liukkaalla tiettä auto kääntyi ympäri ja sykyi perä edellä tien varrella kasvaneeseen, isokokoiseen mäntyyn.

Joka puolella oli auton ikkunoista tullutta lasia, peltiä ja auton muita osia. Moottoritilasta tunki savua, joka pääsi myöskin sisälle auton sisätiloihin. Toyotan takakontti oli painunut täysin kasaan ja puristunut männyn ympärille. Reijo yritti kohottaa huulillensa kiljupulloa, muttei kyennyt siihen, selkäydinjatkeen vaurioiduttua ja useiden nikamien murskaannuttua. Hänen nenästään ja korvistaan valui verta ja häneltä oli päässyt kuset ja paskat housuun. Tilanne oli aiva tuikitavallinen rattijuopon aiheuttama kolaritilanne. Tältä reissultaan Reijo ei enää kuitenkaan palaisi takaisin kotiinsa raiskaamaan iäkästä äitiään. Ohiajaneista autoista oltiin tehty ilmoitus hätäkeskukseen. Pian paikalle ilmestyi ensivasteyksikkö ja Reijo sai vasempaan kämmenselkäänsä kanyylin. Tuntia myöhemmin pelastushelikopteri laskeutui Jorvin sairaalan pihamaalle, Reijo kyydissään.

Vastassa ollut leikkaustiimi aloitti kiireellisenä tapauksena tulleen tieliikenneonnettomuusuhrin elintoimintojen turvaamisen. Pari päivää myöhemmin tuo savolaista syntyperää ollut väkäleuka heräsi lääketieteellisestä narkoosistaan ja alkoi parkumaan apua. Hänen mikään raajansa ei totellut aivojen niille antamaa käskyä. Paikalle tullutta hoitajaa Reijo rukoili avukseen, mutta tajuttuaan tilanteensa lohduttomuuden, hän muisti vaatekaapissaan olleen lintukiväärin ja alkoi pohtimaan miten saisi sen syliinsä ja suunattua piipun suun kautta kitalakeensa, pamauttaen päänsä läpi ketterän puolivaippaluodin. Jo pelkkänä ajatuksena tuo oli turhaa, Reijo oli nimittäin 100% halvaantunut.

Myöhemmin mustiolainen aikamiespoika siirrettiin sairaalavuoteessaan Meilahteen, josta matka jatkui Päijäthämeläiseen vammaisten kotiin, jossa Reijolle näytettiin televisiosta muumeja ja hänelle puhuttiin kuin viisivuotiaalle lapselle. Siellä hän eli seuraavat seitsemäntoista vuotta, vaippoihin paskantaen, ilman kiljua ja suomiviinaa sekä äitinsä pillua.

[Eki-setä]

Nettihuijarin uhri - osa 1.

Olkoon nimi muutettu eli Tane. Tuohon aikaan häntä saattoi sanoa vielä nuoreksi mieheksi. Hän oli päätynyt avoeroon omien sanojensa mukaan, koska suhde tuntui liian arkiselta ja että naismaailmalla saattaisi olla hänelle parempaakin tarjottavaa. Tane koki, että hänen elämänsä oli päässyt mukavaan nousukiitoon huippumieleisen työpaikan ansiosta. Hän oli tyytyväinen palkkaan, urakehitystä lupailleeseen esimieheen ja paikan maineeseen sekä yleisfiilikseen. Tane oli myös alkanut kuntoilla pudotettuaan painonsa ihannelukemiin. Hän alkoi kiinnittää huomiota pukeutumiseensa ja leikkautti hiuksensa säännöllisesti kalliilla parturilla. Kaveri tuntui muuttuneen narsistiseen suuntaan, joskaan tuohon aikaan ei luonnehäiriöistä hirveästi puhuttu.

Tane oli erittäin työorientoitunut. Vapaa-aika kului salilla, kentällä sekä lenkkeillessä. Hän tuntui löytävän aikaa myös nettisurffailuun. Baarielämässä häntä tapasi todella harvoin. Niin asiat kuin ihmisetkin Tane näki joko tavattoman hyvinä tai äärettömän huonoina, ja viihteellä käyminen oli hirveän epäterveellistä hänenlaiselleen fitnessihmiselle. Oikeanlaisesta syömisestä ja kropan trimmaamisesta kehittyi Tanelle pakkomielle.

Ennen niin mutkaton kaveri muuttui rehellisesti sanoen rasittavaksi, koska hänen täytyi olla aina oikeassa. Omahyväisyys turposi sairauden puolelle. Ymmärsin, että naissuhdeviritelmätkin kaatuivat juuri tämän takia. Tane siirtyi enenevässä määrin omaan nettikuplaansa, jossa saattoi esittää ja tehdä mitä tahansa. Hän etsi netistä kummallista "mustaa psykologiaa", jonka avulla saisi käsiteltyä naisia mielensä mukaan. Hän myös kertoi silmät kiiluen juttuja ihailemastaan esimiehestä, kuinka tämä käytti naisia kuin vessapaperia. Oli oikein tilannut maksullisia muijia neuvotteluihin julkisen työnantajan laskuun. Kun kerroin halveksivani Tanen pomojen kaltaisia ihmisiä, Tane puolusti näitä kiivaasti ja suorastaan loukkaantui.

Noihin aikoihin Tane uppoutui netin chatteihin ja nettideittailuun. Siinä maailmassa hänen pystyi luomaan itsestään ylivertaisen hahmon. Tosielämässä Tanella oli opistotason koulutus, mutta netissä hän antoi ymmärtää olevansa jotain parempaan, kuten lakimies, lentäjä, jne. Jossain kohtaa hän ihastui livemaailmassa uuteen työkaveriinsa, mutta nainen ei suonut vastakaikua. Tane ryhtyi kostamaan mustamaalaamalla häntä työyhteisössä ja pyrki järjestämään tälle potkut. Tanesta oli kehittynyt moraalinen mulkero, joka esiintyi supliikin hallitsevana herrasmiehenä.

[Eki-setä]

Nettihuijarin uhri - osa 2

Tane oli kehittynyt itseään ihailevaksi narsistiksi. Kaikkitietävä, sanavalmis ja sulavakäytöksinen mies ei kuitenkaan tuntunut löytävän vertaistaan naisseuraa. Erään kerran hän naama ja hampaat loistaen kertoi törmänneensä elämänsä rakkauteen. Selvisi, että nainen oli nettituttavuus, ja aivan uskomaton sellainen. Hän asui kaukana ulkomailla ja hänellä oli suomalainen äiti. Isä oli upporikas liikemies. Nainen opiskeli huippuyliopistossa ja teki samalla töitä iskänsä firmoille. Kuinka ollakaan hän sattui harrastamaan fitnessjuttuja ja rakasti ankaraa ruokavaliota. Myös arvoiltaan ja luonteeltaan hän tuntui olevan kuin Tanen ihanneminän naispuolinen kuvajainen.

Koko juttu oli ilmiselvää tuubaa, mutta pitihän sitä kuunnella, kun vanha kaveri kertoi. Muutaman viikon kuluttua vakuutuin, että aina laskelmoiva ja ihmisiä taidokkaasti manipuloinut Tane oli itse joutunut huijatuksi. Hän koki elävänsä nettinaisen kanssa yhteistä elämää, vaikka ei ollut koskaan puhunut tämän kanssa edes puhelimessa. Mitä yksityiskohtaisemmin perustelin Tanelle, että häntä kusetetaan, sitä vakuuttuneemmaksi hän tuli suhteensa syvällisyydestä. Tanen mielestä olin kateellinen ja mustasukkainen hänen löytämästään neitsykäisprinsessasta.

Tarinassa oli mieletöntä myös sen kesto. Tanen ja huijarin suhde jatkui kolmisen vuotta. Heidän piti tavata aina naisen lomaillessa Suomessa, mutta viime hetkellä tämä oli aina perunut treffit. Jonkin tällaisen vedätyksen jälkeen Tane oli havahtunut. Hän ei koskaan myöntänyt tulleensa monumentaalisella tavalla kusetetuksi, saati mennyt poliisin puheille, vaan kehitteli mielestään kunniallisen päätöksen tarinalle. Tiedossa ei ole, minkä verran rahaa vaihtoi "suhteen" aikana omistajaa. Muutamalla tuhannella Tane kuitenkin osteli koruja nettinaiselle. Oliko asialla ammattilaishuijari vai kenties joku, joka tunsi Tanen, halusi ehkä kostaa ja osasi täydellisesti hyödyntää tämän heikkouksia?

[RL11/6]

Lumituisku täytti muutoin tyhjää kyläraittia. Taustalla aukesi itäsuomalainen jääpeitteinen järvimaisema. Kylä oli käytännössä kuollut. Palvelut tarkoittivat tässä kylässä konkurssiin mennyttä kyläkauppaa, hautaustoimistoa, postilaatikkoa ja kerran viikossa ilmestyvää kauppa-autoa. Lumisateen seasta ilmestyi
auto, pähkinänruskea vuoden 1983 Datsun Bluebird. Kuljettajana toimi Pertti. Pertti oli Animal Group -jengin presidentti ja toimenkuvalleen tyypillisesti krp:n vasikka.

Tällä hetkellä mediassa Pertti oli esillä
yhteyksistään Poliisiin. Kuljettajan viereisen penkin jalkatilassa oli Alkon kangaskassi, jossa oli eväät viikon mittaiselle ryyppäämiselle. Perunapohjaista viinaa. Toisessa, S-marketin muovikassissa lojusi tomaattimehua krapulaan, jauhelihaa, makaronia, maustepusseja, ketsuppia ja hedelmiä sekä makkaraa ja sinappia.
kassien päälle oli kasattu monta yhdistelmäpakkausta mineraalivettä, jota Pertti käytti ohenteena viinalle.

Pertin mielessä juoksi koko ajan tilannekuvaa, jossa Poliisit tulivat kerhotilalle, ottivat kaikki kiinni ja veivät Pasilan poliisivankilaan. Myös Pertti otettiin kiinni, mutta päästettiin miltein heti vapaaksi. Hän oli toiminnut poliisin ohjattuna tietolähteenä ja ollut osa poliisioperaatio Tuulipukua. Tuulipuvussa poliisi oli päässyt jäljille kansainvälisessä huumekaupassa, jonka levitysporras Animal Group oli ollut.
Suomeen oli tuotu kolmen vuoden aikana miltein kaksisataa kiloa amfetamiinia ja kuusikymmentä kiloa kokaiinia.

Rikostutkinnassa oli myös törkeitä raiskauksia, pahoinpitelyjä, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, alkoholirikos, ampuma-aserikoksia ja veropetoksia. Yksi törkeä raiskaus koski 14-vuotiaan tytön raiskausta jengitiloissa. Alaikäisyyden vuoksi kyseessä oli myös törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Ennen kiinniottoja jengi oli onnistunut rekrytoimaan yhden elinkautisesta vapautuneen kaksoismurhaajan, jonka rikosharrastajat ja media tunsi nimellä retkikirveskostaja. Mies oli murhannut kaksi tuttuaan retkikirveellä korsolaisessa asunnossa huumevelkojen vuoksi. Uhrit oli käytännössä hakattu palasiksi
kuin polttopuut. Retkikirveskostaja oli väkivalta- ja huumerikollisten tapaan äärimmäisen tyhmä. Hänen asuntonsa, Vuosaaressa sijainnut kaupungin vuokrayksiö oli ollut mikitettynä.
Siellä hän oli solminnut sopimuksia huumekaupoista ja kahdesta pahoinpitelystä. Kiinniottohetkellä Retkikirveskostajan mukana oli ollut vyökotelolla varustettu retkikirves. Viikkoja aikaisemmin Retkikirveskostaja oli antanut haastattelun, jonka yhteydessä hän julisti viranomaisvihaansa ja ymmärrystään seksuaalirikoksille, jos vain kohteena oli viranomainen.

Pertin autossa pauhasi Pelle miljoonan juokse villi lapsi. Hän yritti hyräillä mukana, mutta sanan "juokse" -kohdalla hän vaikeni. Operaatio Tuulipuku oli niin laaja, että Poliisi irroitti ovia purkuraudoilla Oulusta Etelä-Viroon asti.
Myös Espanjan Andaluciassa paikallispoliisi otti Interpolin määräyksellä henkilöitä kiinni. Tämän vuoksi Pertti oli päättänyt olla katsomatta uutisia. Piilopaikkaansa päästyään hän kuitenkin avasi television. Lähes joka kanavalla käsiteltiin Perttiä
ja hänen kuvansa oli Iltalehden nettiversiossa isolla. Jutun yhteydessä käsiteltiin Pertin henkilöhistoriaa. Pertti oli tuomittu kannabiksen myymisestä, kännitaposta, rattijuopumuksesta ja velallisen epärehellisestä käytöksestä. Vankilassa hän oli ollut Vantaalla, Sörkassa, Riihimäellä ja Naarajärvellä. Ikää Pertillä alkoi olla jo lähemmäs 60-ikävuotta.

Jengivuodet olivat kuluttaneet Perttiä. Lusikalla otettu amfetamiini, alkoholi, tupakointi ja epäsäännöllinen uni ja ruokailuajat.
Ravintokin oli ollut käytännössä pikaruokaa. Tietämättään Pertti sairasti okasolusyöpää.

Jatkuu