Monsieur Mosse

[Tampereen Tyttö]

Hei, kukas nyt muistaisi jotakin, tahi muuten jaksaisi kirjoittaa alustuksen Monsiur Mossena tunnetun entisen persoonan ravintoloitsija vaiheista?
Hän osti kultaisella 80-luvulla ns Härmälän motellin. Sitten tapahtui Porissa muilutus ja Mösjöö liitettiin tekoon? Kuka muistaa?

[EuroJR]

Haha hyvä aihe Itse asiassa tunnen täällä yhden Mösjöö Mossen kaverin (ihan hetero kuiteski). Sillä on toi Mossen muistelmakirja - "Voi pojat jos tietäisitte". Lupasi sen mulle lainata ja nyt taitaa olla oikea aika muistuttaa herraa kirjasta.

Mosse oli ihan avoimesti g-mies. Tuohon aikaan se oli jotain ennenkuulumatonta. Mossella oli tapana huikennella rahoillaan, mitä hänellä ei ollut. Pitkään tulot järjestyivät myymällä sisäpiirin tietoja juorulehdille. Tähän tuli kuitenkin stoppi, kun pienessä maassamme saatiin selville juorun alkulähteet varsin nopeasti. Tapaan kuului, juoda kallista shampanjaa jne. laskuista välittämättä. Kyllä Mosse itsekin noita skandaaleja värkkäsi. Hänhän taisi joskus 70/80-luvun taitteessa ilmoittaa menevänsä "naimisiin" venäläisen poikaystävänsä kanssa. Taisi olla mösjöö jossain vaiheessa Kalle-lehden "gay by night" osaston vetäjänäkin...

Näitä tietoja olen kerännyt vapaan muistin varassa mm. kirjoista

Lihaa säästämättä - 30 vuotta pornobisneksessä - Timo Korppi
Sanoivat Urpon Sammuneen - Erkki Napi Lepokorpi
Lehtikeisari - Jyrki Hämäläinen

Mosse taisi polkasta joskus 80-luvun lopulla. Muistaakseni samoihin aikoihin Benny Hillin kanssa. Ohitusleikkauksen jälkeen. Taisi vielä olla niin, ettei Mosse oikein kunnioittanut lääkärin määräyksiä....
Värikäs persoona, joita ei ole koskaan liikaa.

Jos saan tuon muistelmateoksen lainaksi, lupaan kirjoittaa referaatin.

Yhden hauskan tarinan sain kuulla, joka kuulemma kuvaa herraa paljonkin.

Mosse oli tuon kaverinsa "Kaitsun" ja muun poppoon kanssa eräässä Torremolinoksen kalliimmanpuoleisessa yökerhossa. Samppakaljaa tilattiin pöytään pullokaupalla. Ruoaksi kelpuutettiin äyriäisiä ja kalliimmanpuoleisia herkkuja. Pikkuhiljaa illan aikana vierailijoita poistui joukosta yksi kerrallaan. Lopulta pöydässä istui vain Mosse ja Kaitsu. Kaitsu kysyi ohimennen, että onko sitä rahaa tarpeeksi laskua varten. Tuohon Mosse vastasi; "Ei mul oo rahaa, mut älä sää huoli. Kyl me tästä selvitään." Hikikarpalot nousivat Kaitsun otsalle. Hän kun tiesi mikä skandaali nousisi, jos rahaa laskuun ei olekaan. Mahdollinen pahoinpitelykään ovimiesten taholta ei ollut poissuljettuna. Mossea ei näyttänyt moiset pikkuasiat haittaavan. Pöytään tilattiin lisää ruokaa ja juomaa. Ilta alkoi muuttua jo aamun puoleen.... Sitten yhtäkkiä saapui ravintolaan suomalainen rikas julkkis, jonka Mosse tunsi. Tälle virkkoi Mosse tyyliin; "Kuulehan. Hoidaksää tän laskun, kun me Kaitsun kaa jo lähdetään". Homma hoitui. Ulkona Kaitsu virnisti ja kyseli, oliko Mosse ollut tietoinen tästä julkkisystävänsä tulosta. Ei ollut. Mosse vaan vastasi, että "kyllä tämmöisillä pikkuasioilla on tapana järjestyä itsekseen".

[Tampereen Tyttö]

Hih. J.R. ei ikinä petä... Ainakaan "bisneksissä"..

[EuroJR]

Soitin tuolle ystävälle ja lupasi haeskella vintistä ja muualta tuota kirjaa. Sitä odotellessa kamaa muualta:

Pala teoksesta Jyrki Hämäläinen - Neitsytöljy

"Kun Ursula Rainio voitti Miss Suomi-tittelin helmikuussa 1970, käytettiin sanaa jet set Suomessakin kastimerkkinä niille, joilla oli varaa elää "high lifeä", Harold Robbinsin kirjoista tuttua samppanjaelämää. Ursula oli Suomen ensimmäinen Kaunis ja Rohkea, joka ei pelännyt käyttää lehdistöä myös rahallisesti hyväkseen ja jonka elämä oli kuin tv-sarjasta tai Hollywood-elokuvasta.

Harva tiesi, että Ursulan ja hänen ystävänsä Monsieur Mossen raha-asiat olivat välillä hunningolla. Kulissi pidettiin aina hyvin pystyssä. - Ai, sinä siis seurustelet Pepe Willbergin kanssa. Mitä se jätkä pystyy sinulle tarjoamaan? Korkeintaan pullollisen keskikaljaa, marmatti tuohtunut monsieur kerran suojatilleen.

Ursula asui Monsieur Mossen kanssa. Mosse oli hänen ystävänsä ja eräänlainen managerinsa, joka opetti, että kun suhde päättyy, lyhyt tai pitkä, niin herrasmies lahjoittaa aina muistoksi arvokkaan timanttisormuksen. Mossen kunnianhimoisena tarkoituksena oli naittaa Ursula Urpo Lahtiselle. Silloin Mosse itse olisi saanut Villa Urpossa eräänlaisen linnanvoudin aseman, ja rahahuolet olisivat olleet ohi. Tätä menoa kauhisteli Lehtimiehet Oy:n toimitusjohtaja Matti Lahtinen, joka ei muutenkaan pitänyt Mossen ja Ursulan vierailuista Lehtimiehet Oy:n kassalla. Mitähän olisi tapahtunut, jos Ursulasta olisi tullut rouva Urpo Lahtinen!

Kun Ursulan ja Urpo Lahtisen romanssi päättyi, saapui paikalle jälleen "cleaner", Urpon monivuotinen naisystävä Eeva Matikka, joka oli tottunut vuosien varrella poistamaan useita Urpon entisiä ihastuksia, jotka olivat haaveilleet pääsevänsä rouva Lahtiseksi.

Mosse oli aktiivisesti alkanut manageerata Ursulaa. Miss Suomi oli käyntikortti sinne, missä raha liikkui. Yksi Mossen onnistuneista tempauksista oli kupata hyvät rahat Apu-lehdeltä järjestämällä Ursulan kihlaus venäläisen Peeter Ilusinin kanssa. Mosse kertoi Peeterin haluavan pois Neuvostoliitosta, ja jos tämä kihlaisi Miss Suomen, juttu hoituisi hetkessä. Hymy-lehden menestyksestä siuvaantunut Apu oli mukana järjestelyissä ja maksoi hyvin. Samalla saatiin Urpo Lahtinen kohottamaan kulmakarvojaan. Jutut Ursulasta tulisivat kallistumaan, sillä nyt oli mukana myös kilpaileva kustantaja. Mosse korosti aina, että samppanjan pitää olla vähintään Keltaista Leskeä, ei mitä tahansa litkua. Kihlausmatkalle lähtivät Apu-lehden tomittaja ja valokuvaaja sekä Mosse ja hänen poikaystävänsä Pepe Kurillo.

Samppanjaa ja kaviaaria syötiin hotelli Europeiskajassa. Peeteriä ei näkynyt missään. Vasta neljäntenä päivänä Peeter viimeinkin ilmestyi. Hänellä oli millin koneella ajeltu tukka, ja hän muistutti lähes vankikarkuria tai spurgua. Hänellä oli paksu palttoo, kaulukset pystyssä ja hirveät vaatteet. Hän oli seinästä reväistyn näköinen. Mosse puleerasi kaikella taidollaan Peeterin siedettävämmän näköiseksi. Illalla otettiin samppanjakuvat ja seuraavana päivänä käytiin Eremitaasissa, Pietarinkirkon edustalla ja seuraavana päivänä käytiin Eremitaasissa.

Ursulaa ei kiinnostanut valesulhanen pätkääkään. Hän ei viettänyt tietenkään edes yötä kuplasulhasen kanssa. Kuvaa varten Peeter joutui kuitenkin suutelemaan Ursulaa poskelle, silloinkin ankarasti punoittaen. Monelle tuli mieleen, oliko "sulho" koskaan edes ollut tyttöjen kanssa...

Apu myi hyvin ja ihmiset lähettivät kukkia ja pysäyttivät Ursulan kadulla onnitellakseen. Sitten alettiin puhua jo tulevista kohuhäistä, jolloin Ursula löi jarrut päälle. Hänelle riitti nyt. Kihlauksen todettiin "purkautuneen" ja pariskunnan "kasvaneen erilleen", jotta suuri puhallus ei haittaisi Ursulan ja Mossen tulevia seikkailuja tai Apu-lehti joutuisi noloon asemaan."


(kirjoittajan huomautus: monta kertaa tuli revettyä tätä kirjoittaessa. Täytyy etsiä lisää kamaa Mossesta ja heti)

[Tampereen Tyttö]

Haa!
Vielä kun jaksaisi kirjoittaa Urpon, Hymyn ja Maija-Liisan tarinan...
On niin mahdoton stoori, ettei siitä taida kukaan jaksaa referoida.
Aamulehden Sunnuntailiitteessä oli melko kattavat jutut Jeppe Lahtisesta ja myöhemmin myös Maija-Liisa Lahtisesta. Jos joku löytää ja jaksaa referoida, suosittelen!

Olen jostakin lukenut, että Juicen biisi "Pedro" kertoisi Mossen poikaystävästä, eräästä viimeisistä.

[EuroJR]

Eikun pidetään tää topic puhtaasti Mosselle omistettuna eiks je? Tää muuten oikeastaan kuuluisi vapaalle puolelle...(ja otsikko pitäisi muuttaa lyhyeksi ja ytimekkääksi Monsieur Mosse)

Lisää löytyi tästä kirjasta:

Lihaa säästämättä - 30 vuotta suomalaisen pornobisneksen etulinjassa - Timo Korppi

"Monsieur Mosse alias Raimo Jääskeläinen oli korvaamaton pikku apulainen hankkimaan "ilmaista mainosta" iltapäivälehtien lööpeissä. Monsieurin muistavat kaikki ja tunsivat useimmat. Sydämen pettämiseen alle kuusikymppisenä menehtynyt kaikkien juorupalstakasvojen esi-isä oli alunperin kampaaja ja meikkaaja jopa Mainos TV:ssä, mutta päästyään julkisuuden makuun hänen ammatikseen muodostui pelkkä hurmaava siivelläeläminen. Aina löyty joku, jonka hoviin mahtui yksi kerubinkasvoinen julkkishomo. Oliko kenelläkään Suomessa siihen aikaan pitempää tuttava- ja ystävälistaa julkkisten ja silmäntekevien joukossa kuin Mossella? Tuskimpa.

Mosse oli kirjoittanut 70-luvu lopulla muistelmansa "Voi pojat jos tietäisitte" samalle Lehtimiesten tytäryhtiölle Kustannus Vaihe Ky:lle, joka ponnahti suureen kuuluisuuteen Tamminiemen pesänjakajien kustantajana. Eivät Mossenkaan muistelmat huonosti menestyneet. Monsieur itse kehui, että kirjaa mytiin kolme painosta loppuun, yhteensä yli 20 000 kappaletta, mikä saattoi hyvinkin pitää paikkansa. Silti, paljon jäi kuulemma sanomatta ja vielä enemmän hampaankoloon. Erityisesti Matti Lahtinen oli kivi Mossen kengässä, eikä henkiystäväksi sanottu Urpo Lahtinen ollut niin paljon paikalla tai iskussa, että siitä olisi elämä Mosselle enää riemuksi revennyt. Toki Urpo oli Hymyn paraatiaikoina 70-luvulla syöttänyt, juottanut, reissuttanut ja bisneksessä hyväksikäyttänyt - Hymyn levikkiä lisätäkseen - Mossea häikäilemättä vuosikaudet, mutta nyt Mossen gloria oli himmentynyt eikä hänen nimensä tai naamansa Hymyn tai Nykypostin kannessa enää myynyt. Mosse oli tehtävänsä tehnyt, Mosse sai Lehtimiehistä mennä.

Eroticassa ovi oli apposen auki. Lehden levikkiä ei voinut rakentaa pitkällä juoksulla vain levitys- ja aktikuvien varaan, vaikka ne Eroticassa olivatkin paljon härskimpiä ja suorasukaisempia kuin mihin 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa oli Suomessa totuttu. Lehti kokeili rajojaan ja kieltämättä myös pääjakelija Rautakirjan sietokykyä.

Monsieur Mossen "palkkaaminen" Eroticaan oli tarkoitettu viemään kiusalliseksi käynyt huomio pois lehden härskistä pornomateriaalista ja nostamaan lehden statusta kohti juorulehtikategoriaa. Ajoitus oli mestarillinen, sillä pian joka ikiseen Eroticaa koskevaan lehtijuttuun ja lööppiin syynä oli joku sellainen skandaali, jossa Monsieur Mosse oli tavalla tai toisella mukana.

Mosse kertoi myöhemmin, että Urpo Lahtinen oli hänelle Marbellassa piikitellyt oikein kuninkaallisesti pornolehden eliittivarikseksi alistumisesta. Urpokin ilmeisesti käsitti sen, että Mossella oli kuitenkin sellaista potentiaalia, jolla pystyi ainakn hetkellisesti kasvattamaan vaikka puudelisanomien levikkiä. Mutta ei mennyt Mosse takaisin Urpon leipiin, vaikka sanoikin myöhemmin, että kahdesti pyydettiin ja kauniisti.

Mosse siis tunsi kaikki ja kaikki tunsivat Mossen. hän vietti pitkiä aikoja Floridassa, isäntäpariskuntana Leif Lindberg ja Ursula Rainio, sekä heidän jälkeensä kirjava joukko suomalaisia veropakolaisia ja muita julkkiksia kiinteisöparoni Kalle Lindroosista lähtien. Floridasta oli kotoisin myös ensimäinen Ilta Sanomien "Erotica-lööppi". Mosse oli tavannut suomalaisen nuorukaisen, joka oli poptähti Donna Summerin jonkinlainen henkivartija-autonkuljettaja. Työsuhteen purkautuessa kaveri purki myös salaisuuksiensa arkkua ja väitti, että hänellä oli ollut intiimi sänkysuhde laulajattareen. Lehtijuttu, jonka Mosse saneli Floridasta puhelimella Helsinkiin, aiheutti kovan kohun ja sitä siteerattiin Suosikkia myöten.

Uusi Erotica oli kuitenkin lähes samantien jaossa Floridan suomalaiskoloniassa ja juttu kantautui myös Donna Summerin korviin. Amerikkalainen lakimies kaivoi väitteen esittäneen suomalaiskundin esiin ja järjesti tälle kuusinumeroisia ikävyyksiä. Erotica sai kiukkuisen vaatimuksen oikaisun esittämiseen "koska neiti Summer tuskin tunsi ko. henkilöä, saati mitenkään intiimimmin". Oikaisun julkaiseminen ei kirpaissut tippaakaan, koska IS:n löppi oli tehokkaampi myynninedistäjä kuin miljoonan markan mainoskampanja. Ja kun lööpissä ei ollut mitään muuta kuin lause "Donna Summer suuttui Eroticalle", sen dramatiikka vain korostui.

Toinenkin Mossen "löytö" päätyi lööppeihin ja nosti kohisten Erotican levikkiä, mutta johti lehden myös leivättömän pöydän ääreen ja muhkeisiin korvauksiin. Mosse talutti toimitukseen tumman naisen, jonka hän esitteli Anja Askoksi. Tämä ol kirjoittanut paljastuskirjan, muistelmat elämästään Asko-imperiumin perijän rinnalla. Kirja oli omakustanne ja nimeltään "Rautamadonna". Sisältö oli subjektiivista kuvausta - kaikilla mausteilla - kirjoittajan karille karahtaneesta suhteesta miljoonaperijä Lauri Askon kanssa. Kirjassa esitettiin paljon raflaavia yksityiskohtia - sellaisiakin joista Lauri Asko suuttui pahemman kerran. Lopputulos jupakasta oli, että kirjoittaja ja kirjasta ennakko-otteita yksinoikeudella julkaissut Erotica tuomittiin korvauksiin ja sakkoihin julkisesta herjauksesta.

Monsieur Mosse eli uutta nuoruuttaan lehden "juorutätinä" ja vaikka hän sai siitä varsin vaatimatonta palkkaa - verrattuna Hymyn kulta-aikoihin - niin työstä saatu tyydytys korvasi paljon. Hänessä oli parhaimmillaan yhtä paljon ytyä kuin jenkkikomedian kahdessa legendaarisimmassa juorumummossa Hedda Hopperissa ja Elsa Maxwellissa yhteensä.

Mosselle oli kaikki kaikessa se, että hänet noteerattiin. Toimittajakokemustahan hänellä ei ollut pennin vertaa. Aikanaan hän oli kohudaami Tabe Slioorin kanssa tekemässä - lähinnä Taben autonkuljettajana, juoksupoikana ja meikkaajana - lyhyen mutta kiihkeän elämän elänyttä Madame-lehteä, joka sekin oli sekoitus ilkeää likasankojournalismia ja sosiaalipornoa.

Mossen ura Erotican "seurapiiritoimittajana" kesti parisen vuotta. Sen jälkeen kohu-uutiset alkoivat loppua. Julkkikset ja muut bongauksen arvoiset osasivat jo paeta kauhuissaan kadun toiselle puolen Mossen lähestyessä, joten juttujen sisältö alkoi olla hatusta vedettyä sontaa eikä se enää jaksanut kiinnostaa lukijoita. Uutuuden viehätys oli haihtunut eikä fuula käynyt kaupaksi. Ainoat maininnan arvoiset ja käyttökelpoiset tietolähteet alkoivat olla Mossen homoystävät, joita oli paljon Suomen suurlähetystöjen palveluskunnissa. Siitä kautta kantautuneet juorut olivat kuitenkn sen verran raskaan sarjan kamaa, että niiden paikka ei loogisesti enää ollut pornolehden kansien välissä.

Mosse oli värikäs tarinaniskijä, mutta kirjoittaa hän ei osannut pätkääkään. Muistelmansa hän saneli nauhalle, josta ne sitten "puhtaaksikirjoitettiin". "Monsieur Mossen muistelmat" kävi vain kohtuullisesti kaupaksi. Olivatko siinä julkistetut väitteet ja tiedot liian uskomattomia vai oliko Suomi menettänyt uskonsa Mossen tarinoihin ja piti niitä sepitteellisinä - mene tiedä. Kirjaa myytiin vajaa 15 000, mutta Mosse sai kakusta neljänneksen ja teki siis ihan hienon tilin. Ehkä elämänsä viimeisen mediatalosta saadun. Kirjan tiimoilta ei raastuvassa istuttu, vaikkakin poliisi joitakin kuulusteluja suoritti.

Monsieurin ura Erotican seurapiiritoimittajana päättyi tähän. Hieman myöhemmin Mosse lähti Suomeen sydänleikkaukseen, josta ei enää tolpilleen kiivennyt. Hän oli siis aikansa eräänlainen hyödyllinen idiootti, josta otettiin kaikki irti ja viskattiin sitten hyväksikäytettyjän romukuoppaan. "


-------------------------
Mossehan on ollut aivan uskomaton hemmo. Täytyy jatkaa kirjahyllyn tonkimista...

[EuroJR]

Monsieur Mosse, oikealta nimeltään Raimo Urmas Jääskeläinen (s. 26. toukokuuta 1932, Helsinki – k. 1992) [1] oli ensimmäinen suomalainen homoseksuaalinen kuuluisuus, joka tuli "ulos kaapista" vuonna 1971, jolloin homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Suomessa. Ammatiltaan hän oli maskeeraaja ja parturi-kampaaja. Taiteilijanimi Mosse juontuu samannimisestä roolihahmosta, jota hän näytteli Åke Lindmanin ohjaamassa elokuvassa Laukaus Kyproksessa. 1970-luvulla Monsieur Mosse pyöritti kauneussalonkeja Helsingissä ja Tampereella. Hän oli myös vakituinen henkilö sensaatiolehti Hymyn sivuilla. Monsieur Mosse julkaisi muistelmansa Voi pojat, kun tietäisitte! vuonna 1981. Hän kuoli vuonna 1992 sydänleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Jahas, on tainnut mennä wikipediassa kymmenellä vuodella pieleen tuo kuolinvuosi....



Mosse meikkaa Pirkko Mannolaa.

http://www.hymy.fi/historian-havinaa/ju ... i-kaapista

Missi Sheratonissa papiljotit päässä - Lenita Airisto



--------------------------------------------------------------------------------


Kolmanneksi Suomen Neidoksi elikkä Armi Kuuselan ja Teija Sopasen manttelinperijäksi valittiin 20. huhtikuuta 1954 seitsemäntoista ikäinen hesalainen teinityttö Lenita Airisto. Lenita oli silloin 166,5 sentin pituinen ja painoi 55 kiloa.

Lenita pääsi reissulle Amerikkaan. Siellä hän mainosti cocacolaa ja lahjoitti puukon Long Beachin pormestarille. Vaikkei Suomessa ole tapana tökkiä puukolla ihmisiä kuin reippaissa tappeluissa, uskoteltiin pormestarille, että rituaaliin kuului laskea hurmetta lahjan saajasta. Se vahvistaisi onnellistuttavia ominaisuuksia. Urheasti meidän missi noudatti rituaalia ja pisti reiän pormestari George M. Vermillionin käteen.

Seuraavana vuonna Tesvision ja Veikko Itkosen filmiyhtiön töissä ollut Raimo Urmas Jääskeläinen - Monsieur Mosse siis, vainaja jo hänkin, oi ajan kulua kumminkin - näki kadulla Lastenlinnan paikkeilla sairaalan toimiston ujon ja viattoman kesäapulaisen, kävelevän tarmokkaana töihinsä 50-luvun muodin pönkkähameessa.

- Stop! Mosse kiljaisi kuvaaja Kalle Peronkoskelle. - Kaunis tyttö näkyvissä.

Siltä paikalta Mosse värväsi Lenitan lyhytfilmiin "Kauniita tyttöjä Espalta". Sillä hetkellä Lenitan ura lähti rakettimaiseen nousuun: televisioon ja muotialalle.

En ole Lenitaa tavannut kuin ohimennen lentoaseman vilinässä, kun hän tuli treffaamaan kanssani matkustanutta valokuvaaja Peter Lindholmia, tuttuaan. Katsoa tapitin läheltä. "Ahaa. Tämä missi ja Ingvar S. Melinin ainokainen on nyt sitten tämän näköinen."

Vain hetkelliseksi jääneen vaikkakin tarkkaavaisen tapaamisen lisäksi täytyy mun muistella, mitä Mosse Lenitasta vielä sanoi.

- Lenita on aina pitänyt kivikovan kuoren päällä ja kätkenyt sen herkkyyden, jota hänessä aika paljon on, Raimo Urmas Monsieur sanoi. - Lenita tulee aina saamaan rahaa, mutta ei rakkautta. Kun rakkaus puuttuu, on ihminen yksin tyhjiössä. Tämän tyhjyyden Lenita täyttää kovalla työllä ja rahalla. Lenita on pärjännyt ja pärjää. Hän on päättäväinen ja menevä, sen aavistin heti, kun hänet ensi kertaa näin.

[EuroJR]

Lisää Mossea kehiin TT:n pyynnöstä. Nyt vuorossa lainausta kirjasta

Lehtikeisari - Jyrki Jyräys Hämäläinen

"Hyvin harvoin, tuskin koskaan, tunnustetaan sitä, että Hymyn levikille ja sen jättimäisille irtonumeromyynneille oli tärkeä jokeri, jolla pelattiin: Monsieur Mosse, Raimo Jääskeläinen. Häen merkitystään vähän hävettiin ja vähäteltiin, vaikka mies itse asiassa tuhosi uransa muodikkaana parturi-kampaajana uhraten kaiken Hymyn alttarille. Ja uhrilahjat samppanjoineen ja palkkioisekkeineen olivat pientä menetysten rinnalla, erityisen pientä sen rinnalla, mitä Mossen aiheilla myytiin. Lenitan ja Mossen välitkin menivät poikki, kun hän sai selville Mossen olleen häneen liittyvän skandaalijutun takana.

Mosse syötti Hymyä enemmän tai vähemmän aktiivisesti lähes 15 vuotta. Vasta 80-luvun loppupuolella Rampe Toivosen päätoimittajakaudella lähteet olivat kuivuneet. Uudet missit eivät enää halunneet olla Mossen kanssa missään tekemisissä, ja Amerikasta palattuaan hän huomasi seurapiirielämänsä olevan Suomessakin ohi. Vielä Amerikassa hän oli päässyt Anne Pohtamon, Jacques de la Fontainen ja Maiju Leskisen kautta piireihin. Raha oli kuitenkin tiukassa ja hän soitteli Urpolle tämän tästä tarjoten aiheitaan ja pyytäen Urpoa juhlimaan.

Mosse oli niin monen julkkisskandaalijutun takana, että niitä varten pitäisi olla oma liite. Kuitenkin hän teki myös ammattitaitoisesti upeita meikkauksia Hymyyn loihtimalla esimerkiksi hiihtovaltistamme Helena Takalosta hehkeän Marilyn Monroe-tyypin.

Mosse ei ainoastaan ollut taustalla. Hän pisti itsensä armotta ja siekailematta peliin ja oli alastomana Hymyssä. Itse asiassa Urpo oli palaverissa suunnitellut Dannya alasti Hymyyn, mutta hylkäsi sitten ajatuksen, koska ei uskonut Lissa Seppälän hyväksyvän sitä. Kun Mossen kuvat sitten ilmestyivät, Urpo totesi: "Ei sillä oikeasti ole noin iso, se on hieronut."

Mosse pisti itsensä likoon täysillä, ja juttu Monsieur Mossen ja Pepe Kurillon häistä räjäytti pankin. Jutun teki Erkki Petman. Otsikko hehkutti:"Viisikymentä ruusua maljakossa. Suuri silkillä silattu vuode. Takkatuli ja kahden onni. SELLAINEN OLI MOSSEN JA PEPEN HÄÄYÖ." Urpo oli innoissaan. Tätä oli Hymy parhaimmillaan: human interestiä, tirkistelyä, mehukkaan juoruilun, taivastelun ja ihmettelyn sytykkeitä kansalle.

Itse häät olivat varsin kummalliset. Hääväkeä oli vain muutama yksilö. "Häät" tapahtuivat ulkona puistossa. Mosse ja Pepe haettiin hotellista sovittuun aikaan ja vietiin Vondelin puistoon. Noutajia oli kaksi; paikallinen kontaktihenkilö ja hänen ikioma ystävänsä. Kaava oli yksinkertainen. Suora kysymys, suora vastaus. Katse silmiin ja kaksi lähes samanaikaista vastausta "Tahdon". Ei häämarssia, ei valkoista vihkiraamattua, vain nippu keltaisia narsisseja Pepen kädessä. He saivat toisensa 21.04.1971 aamupäivällä.

Urpo nautti aidosti julkkismailman värikkyydestä ja hulluudesta, kuten myös Mossen hovinarrimaisesta viihdearvosta. Kuitenkin hänessä oli myös giljotiini, äkkipikaisuus, suvaitsemattomuus ja kerrasta poikki, kun joku oli juudastellut tai syyllistynyt petturuuteen. Todelliseen tai kuviteltuun.

Kun Mossen aihesampo tyrehtyi, Urpo otti etäisyyttä. Ja tämä myös ymmärsi ennen pitkää, että tuuli oli kääntynyt. Ilmiselvästi Urpo oli Mossellekin muutakin kuin sponsori ja laskujen maksaja. Hän oli itse asiassa merkittävä työllistäjä. Siihen työllistämistukeen kuuluivat kalleimat ravintolat, parhaat konjakit, viskit ja samppanjat."

[Tampereen Tyttö]

Uskoakseni Wikipedian(?) mainitsema kuolinvuosi 1992, on oikea.

[wretch]

^Sellainen mielikuva itselläni on kanssa.TT varmaan ymmärtää tämän : joo romani oli

[FilmNoir]

Näin keskuuteemme "saapumis" ja "poistumisajat" mainittu mm. Elonet:issä.
http://www.elonet.fi/name/he2ili/

[Kalessin]

tää oli kyllä päivän mielenkiintoisin juttu! kiitokset JR:lle!

[Tampereen Tyttö]

J.R., hyviä maistiaisia, ehkä joskus luettuja, mutta ammoin unohtuneita!
Kiitos niistä.
(Ja muista tulla joskus, kun kiireiltäsi ehdit TARJOAMAAN ne drinksut tuonne meidän baariin. Nimimerkillä: Kohta joudun ajamaan säärikarvani uudelleen! )

[Doctor Lecter]

Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin kirjassa Rööperi oli myös muistettu Monsieur Mossea. Tom Sjöberg kertoo:

"Raimo Jääskeläinen, eli Mosse, yksi sen ajan kovimpia julkkiksia, oli mun kaveri siihen aikaan ja me käytiin monessa mestassa Key Westissä ja Gracelandiassa. Mossen mä opin tunteen jo vuonna 1966 kun olin armeijassa. Mulla oli armeijakaveri nimeltä Åströmin rafa, se oli mannekiini. Mosse tuli aina Barracudalla hakemaan sitä. Silloin mä opin tuntemaan sen. Se mulle oli yllätys, että se oli homo. Mossella oli siihen aikaan kaksi kampaamoa, toinen mun firman vieressä Fredan kulmassa ja toinen Lönkalla ja Mosse oli pinnalla. Se oli helvetin hauska heppu ja sillä oli aina paljon kauniita naisia mukana...

...Kerran Spede, joka asui mun kämppää vastapäätä Lauttasaaressa hermostui mekkalaan kun Mosse tuli käymään kahdeksan naisen kanssa. Mulla oli sisällä yksi nainen, enkä laskenut niitä sisään. Spede huusi ikkunasta, että turpa kiinni siellä. Mosse katsoi sitä ja huusi hintinäänellään: "Kuule sinä saatanan kiharapää, turpa kiinni tai se turpoaa kiinni". Spede katseli Mossea ja sitä naislaumaa ja päätti että on paras antaa olla".

"Mosse järjesti kerran toimittaja Ilkka Kylävaaran kuseen. Kylävaaralla oli suora radio-ohjelma nimeltä Mennään taksilla, jossa se haastatteli julkkiksia. Volvo sponsoroi ohjelmaa ja Kylävaara tuli hakemaan Mossea mun luota Volvollaan. Mosse katseli autoa ja kysy, millä Mossen romulla se häntä haki, että hän oli tottunut hienompiin autoihin. Mossen sanat tuli suorina radiosta. Volvolla ottivat itseensä ja se ohjelma loppui siihen".

"...Mossen vanha bisneskaveri oli sille muutaman kymppitonnin velkaa. Se oli perustanut pubin Poriin. Mosse ja sen poikakaveri meni sinne perimään velkoja, ne löi tyypin pakastimeen ja otti kassasta fyrkat. Pakastin ei ollut päällä ja äijä pääsi aamulla sieltä pois. Tamperelainen Iltatähti otsikoi jutun: Mossen mafia. Poliisi halusi kuulustella Mossea jutusta".

Rööperi on yllättävän hyvä kirja. Suosittelen.

[Tampereen Tyttö]

Tuo Rööperi pitää siis myös lukea.
Mossella muuten on myös poika, Mosse oli nuorena naimisissa naisen kanssa.