Ketju onnettomuuksille

[INES 7]

Ruumiden kappaleita kerättiin ämpäreihin vielä viikkoa myöhemmin..

Kuulostaapi urbaanilegendalta. Tai ainakin mielenkiintoiselta. Ainakaan en ole vastaavasta kuullut muissa onnettomuuksissa.

[kakkosurpo]

Sori vaan Iines, mut eipä ole urbaanilegenda. Oma koulumatka vei kyseisen radan yli ja siellä ne keräili päivätolkulla näitä ruumiin kappaleita ämpäriin. On varmaan aika paljon asioita mistä sinä et ole koskaan kuullut. Vaikka kyllä minä suuresti ihmettelen miten se on mahdollista.

[INES 7]

Jaa, vainni Hannu Salama. No, ei tarvi anteeksi pyytää.

Aika atomeiksi mennyt, jos päiväkausia kerätään. Uskon, kyllä että kerätään tarvittaessa pitkäänkin, koska kaikki maallinen tomu pitää saada ns. purkkiin. Kuten totesin, mielenkiintoista.

En ole kuullut, kun ei ole tullut 70-luvun Mikkelissä oleiltua tai muuten kuultua tapauksesta tai moisesta ruumiiden keräilyistä esim. viime vuosien onnettomuuksissa ja sitä tässä ihmetellää täälläkin. Lehdet, tai ilmeisemmin poliisit ja ennen kaikkea vapaapalokuntien juoruämmät salailee nyt jotakin pelottavaa fysiikan/anatomian salaisuutta!

[mikko1979]

Onko tästä vuonna 1988 Lempäälän kanavassa sattuneesta veneonnettomuudesta mitään lisätietoja?

Onnettomuustutkintakeskuksen sivuilla on kohdassa vesiliikenne, vanhemmat tutkinnat olisi tästä onnettomuudesta tutkintaselostus, mutta sitä ei pysty lukemaan.

[Luupää]

.

^Suunnilleen näin kävi Lempäälässä:

Neljä venelomailijaa oli kiinnittänyt moottoriveneensä kanavan yläjuoksun puolella kanavan suulla olleeseen laituriin yöpyäkseen siinä ja jatkaakseen aamusella matkaa. Kanavan sulkuportit olivat auki tulvajuoksutuksen vuoksi joten virtausta oli. Liekö juoksutus ollut myös syynä yöpymispaikan valikoitumiseen, ilmeisesti. Kanavastahan ei läpi päässyt ja muistini mukaan kanava oli miehittämätön öisin eli sulkuvahti (vai mikä hänen virallinen ammattinimikkeensä lienee) tuli paikalle vasta yön mentyä. Ja tuostahan olisi ollut kätevä jatkaa matkaa.

Yöllä jossain vaiheessa porukan nukkuessa vene irtosi laiturista ja virta vei sen kanavaan jossa pursi upposi. Ensin ei edes hoksattu kuinka paha tapaus oli kyseessä, kanavassa näkyi vain uponnut vene ja sillä siisti. Jos muistan näkemäni lehtikuvan oikein niin paatti lillui melko lailla kulkuasennossaan - köli alaspäin siis, kallellaan tosin – vedenpinnan alla lähellä pintaa ja oli näkyvissä ja helposti havaittavissa.

Kukaan uhreista ei päässyt ulos kajuutasta joten ruumiit oli helppo löytää.

Vene oli aivan tavallinen valkoinen lasikuituinen peruspaatti ja uhrit muistaakseni ihan normilomailijoita eikä tähän tapaukseen kai liittynyt mitään juopotteluita tai hurjasteluita. Solmuntekotaidoissa olisi vaan mitä ilmeisimmin ollut toivomisen varaa.

Sitä olen kummastellut ettei yksikään nukkujista herännyt ajoissa.

Tämän murhenäytelmän jälkeen kanavalle asennettiin sulkujen aukiolosta varoittavat valot ynnä pykättiin turvaportti joka estää veneiden ajautumisen sulkuun tulvajuoksutusten aikana.

.

[Siru83]

Suomen suurin ja pahin massamurhaaja on auto. Vaikka tekniikka on kuinka kehittynyttä ja olisimme elävinämme kehittyneessä yhteiskunnassa, niin edelleen valtava määrä ihmisiä kuolee liikenneonnettomuuksissa täysin turhaan: ihmisiä, jotka usein eivät ole eläneet millään lailla riskialtista elämää.

Vuonna 1991 syntynyt kajaanilainen nainen kuoli aamulla jäätyään pakettiauton alle. Auto törmäsi naiseen kahdeksan aikaan aamulla Kajaanin Kasarminkadun ja Keskuskadun risteyksessä.

Pakettiauto tuli Keskuskatua mäkeä alas kohti keskustaa. Samaan aikaan nuori nainen ylitti katua suojatietä pitkin. Nainen oli tulossa Kasarminkatua Rajavartioston suunnasta.

Pakettiautoa kuljetti kajaanilainen vuonna 1963 syntynyt mies. Hän ei havainnut ajoissa suojatielle astunutta naista, eikä ehtinyt jarruttaa ennen törmäystä.

Nuori nainen kuoli myöhemmin sairaalassa ilmeisesti päähän saamiinsa vammoihin.

Puukotusten, ampumisten ym. uhrit ovat yleensä jollain lailla ottaneet riskin ja myötävaikuttaneet tapahtuneeseen lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, mutta suojatietä lumipyryssä ylittävä tyttö, joka jää auton ajamaksi, ei ole. Tytöllä on menneisyys, historia, vanhemmat ja muut läheiset ja ystävä joille hän on äärimmäisen tärkeä, korvaamaton. Hänellä on omat harrastuksensa ja ominaispiirteensä. Yksi töytäisy, ja nuori elämä on ohi.

Nuori mies, joka on opiskellut kenties korkeakoulussa ja aloittanut uransa ja perustanut perheen. Ja yhtäkkiä hän on pelkkä tällainen näky:

Autossa oli vain kuski ja oli tullut moottori syliin. Revittiin ovi auki ja näytti aika pahalle kun alapäästä tuli kuskilla suihkuamalla verta. Reisiluut oli tullut kankkujen kautta ulos ja mennyt selkänojan läpi. Oli muutaman minutin hengissä ja tajuissaan ennenkuin alkoi veri loppumaan ja alkoi pää kalpenemaan, tajunta ja elämä sammumaan. Viimeiset sanat mitä muistan hänen sanoneen oli et ei taida kesäloma alkaa.

Ja itse kukin voi joskus olla tuollainen näky. Ei tuokaan mies, hänen perheensä, vanhempansa ja ystävänsä varmaan koskaan kuvitelleet, että hänelle voisi käydä noin. Ei läheskään kaikki auto-onnettomuuksissa kuolleet ole ajaneet ylinopeutta, humalassa tai vaarallista ohitusta yrittäessä.

Ehkä jälkipolvet kehittävät jonkun turvallisemman liikennesysteemin, kenties tarkoituksenmukaisemman, toimivamman ja halvemman joukkoliikennejärjestelmän, jonka käyttöön suuri osa väestöstä voi siirtyä sen jälkeen, kun maa on entisestään kaupungistunut, ja valtaosa väestöstä asuu suurissa kaupungeissa. Näin liikenneonnettomuuksien määrä minimoituisi. Jos näin käy, ja toivottavasti käy, he ehkä tarkastelevat meidän yhteiskuntaamme menneisyyden raakana, brutaalina ja vaarallisena yhteiskuntana, jossa ihmismassoja kuoli ja kaikki olivat vaarassa huonon ja epäorganisoituneen liikennejärjestelmän vuoksi.

[INES 7]

Sirulta hyvää asiaa.

Siihen liittyen alanpa tässä muistelemaan menneitä. Viime perjantaina ajelin maamme tieverkoston pääväylää etelän suuntaan. Kello oli noin 16. Tiellä tuiskusi, pyrytti ja ryöpytti lunta. Jopa pitkänmatkan bussi ajoi noin kuuttakymppiä edelläni. Keli oli surkea. Mutta mitkä painavatkaan ohi letkan kuolemaa halveksien. 1990-luvulla alkunsa saaneet Renaultit, Toyotat ja mitä näitä kansanautoja nyt onkaan. Sen sijaan upouusi, suurehko Mersu köröttää oikeaa kaistaa alinopeutta, hyvä niin. Mutta itseäni juuri tuolloinkin jälleen ihmetytti eräs seikka. Mitä uudempi ja hienompi auto, kaikilla herkuilla, erityisesti myös siis turvajärjestelmillä ja ajonhallinnnoilla, niin sen "tussummin" ajeleepi. Mutta todelliset hurjapäät laskee perstuntumalla miljoonaa kelillä kuin kelillä surkeilla kotteroillaan ja jos napsahtaa, niin silloin luetaan tosi ikäviä uutisia jälleen. Mutta vaarassa on siis muutkin tieliikennöijät.

Asiaa sivuavasti: Nuo uudet hienot autot kaksine, jopa neljine, pakoputkineen ja uhmakkaine lamppuineen vaikuttavat olevan koviakin hyökkäämään, mutta usein ajo on sellaista "nussimista", että perse repee. Siis hyvissäkin olosuhteissa kaupungissa. Valoista lähdetään noin nolla kilometriä tunnissa ja pintakaasulla hissutellen. Ainakaan ei onnettomoidu helpolla tietysti, mutta on siinä riski, kun takana tulijalla palaa kevyttoppatakista hihat ja alkaa kiukkuilla ja huudattaa...