Markka-aikaan tämäkin episodi... eli 90-luvulla...
Erään kerran bussiin tuli asiakas Hakunilan ostarin pysäkiltä ja sanoi, "Seutulippu".
"Se tekee kympin," sanoin, samalla jo lipun esiin kaivaen.
Ukko kaivoi taskustaan pennin kolikoita koko lipun hinnan edestä ja tokaisi kuivasti, "Siinä on kymppi!"
Katsoin kolikkokasaa ja vuoroon ukkoa ja vielä kerran kolikoita ja taas ukkoa, joka nyrpeän näköisenä tsiikasi meikäläistä.
Totesin kuuluvalla äänellä, että varmaan kuului matkustamoonkin oikein hyvin...
"Rikoit sitten säästöpossusi, jotta pääsisit stadiin... Ei onneksi haise perse aukiselle... "
Äijällä alkoi kuuppa punoittaa, mutta ei sanonut sanaakaan..., ei vielä tuossa vaiheessa...
Minä laitoin automaattivaihteen vapaalle ja käsijarrun päälle ja sen jälkeen käänsin kuskin penkin sivuttain, oma naamataulu rahastuslooraan päin. Niin aloitin ääneen laskemaan jokaisen pennin erikseen, "Yksi, kaksi, kolme, neljä", jne...
"Kyllä siinä on kymmenen markkaa," ärähti äijä selvästi vaivautuneena ja matkustamostakin kuului vaivautuneita huokauksia.
Minua ei huokailut, eikä ukon närkästynyt kommentti haitannut, vaan jatkoin keskeytyksettä laskujani loppuun asti. Pääsin yhdeksään markkaan yhdeksäänkymmeneenkolmeen penniin... ja totesin;
"Seitsemän penniä vielä, kaivappas kuvettas, kiitos!"
"Ei oo", vastasi äijä naama punaisena.
"Kerääppäs pennoses ja sit ulos," totesin rauhallisesti ukolle.
"Ei kai se haittaa, vaikka nyt seitsemän penniä puuttuu," tokaisi ukko yhä närkästyneenä?
"Ei varmaan sua haittaakaan, mutta mua haittaa. Ne seitsemän penniä joutuisin minä maksamaan yhtiölle omasta palkastani ja se olisi minulta pois. En ole sosiaalitoimisto, mutta se löytyy tuosta vierestä, ostarilta. Käy sieltä hakemassa lippuraha. Ei sitä hävetä tartte, jos sossusta hakee matkalipun. Paljon hävettävämpää on koittaa kusettaa, kun ei kerran mania löydy tarpeeksi."
Äijä keräsi pennosensa ja poistui naama punaisena. Onneksi en kerinnyt itse leimaan, enkä edes antamaan sitä lippua ukolle, niin ei tullut itselleni kympin vahinkoa tuosta episodista.
Enpä muista häntä sen koommin nähneeni.
