Itsemurha

[Brinkka]

Tämä onkin hyvä asia että asioista voidaan puhua anonyymisti. Haluan muiden mielipiteen ja analyysin itsestäni ja miten minun tulisi toimia?

Lapsuuteni oli varsin tavallinen eikä se heijastu aikuisikään. Kohtasin kuolemaa ensi kerran teininä. En ota kantaa missä muodossa.

Aikuisena olen ollut työelämässä. Harrastanut aktiivisesti urheilua ja eräilyä sekä kalastusta. Parisuhde päättyi pettämiseen ja olin mustasukkainen. Tosin tajusin että se tunne on ohitettavissa. Olo oli tyhjä. En pysty selittämään miten pystyn ohittamaan tunteeni. Samoihin aikoihin läheiseni kuoli ja sen jälkeen olen ollut hyvin yksinäinen. En koe enää elämääni tarpeelliseksi ja oikeastaan haluisinkin kuolla.

En kuitenkaan koskaan ole asettanut hirttosilmukkaa kaulaani koska pidän sitä luusereiden tapana lähteä. Parisuhteen päättyessä ryyppäsin pari kuukautta ja sain samalla potkut töistä, luottotiedot meni ja jäin kodittomaksi.

Käytännössä elin 4kk erämökissä miettien seuraavaa siirtoa. Sosiaalitoimisto ei auttanut mitenkään, eikä mikään muukaan taho. Samaan aikaan olin hyvin katkera kun elintasopakolaisia kyllä autetaan.

Niinpä tulin johtopäätökseen laajennutusta itsemurhasta ja menin erääseen paikkaan aseistettuna pistoolilla ja useilla lipastetuilla lippailla. Join kahvia ja katselin ihmisiä ja hymyilin. Mietin että miten tästä uutisoidaan. Päätin lähteä elokuvatyylillä, ja tiputtaa pahvisen kahvikupin maahan ja vetää aseen esiin ja alkaa ampua. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui juuri se henkilö jota pidin vastuussa. Aivan kuin hän olisi vaistonnut jotain ja katsoi minua pelokkaasti.

Samalla mieleni valtasi kysymys, miksi haluan tappaa ? En kokenut tekeväni mitään väärää, mutta silti ajatukseni pyöri ulospääsyssä tilanteesta. Tajusin samalla että mitä on ihmisyys. Se on selviytymistä ja kamppailua, peliä.

Ihminen kun on pohjimmiltaan peto ja saalistaja. Ei täällä kukaan ole toista varten vaan itseään varten.

En tappanut ketään ja poistuin paikalta. Mietin että onkohan ihmisellä jotain yliluonnollisia vaistoja koska tuo nainen jäi tuijottamaan minua todella pelokkaana. Aivan kuin hän olisi vaistonnut pahan tapahtuvan.

Kuitenkin löysin jonkinlaisen ulospääsyn tilanteesta. Kun tajusin kuinka kiero järjestelmä on, aloin itsekin samanlaiseksi ja tein ihmisten hyväuskoisuudella rahaa. Nyt minulla on taas asunto, auto, rahaa, ja nainen. Suomessa kun koditon ei saa edes yöpaikkaa, saati asuntoa ellei hän ensiksi ole mielenterveysongelmainen, huumehörhö, pakolainen tai vapautuva vanki. Työkuntoinen, normaali-ihminen jätetään kadulle.

Minua voisi sanoa tunteettomaksi psykopaatiksi, mutta minulla kuitenkin on tunteita. Ihastun helposti ja joskus itken. Olen miettinyt että tunteiden ohikytkeminen on juuri se ihmisen sisäinen eloonjäämistoiminto. Ei ollut oma valinta vaan elämäntilanteet oli ylisuuret omaan kapasiteettiin nähden että aivot suojaa ruumista.

Jäin kuitenkin henkiin, samoin moni muu. Minkäänlaista Jumalaa ei ole olemassa, eikä pelastautumista voida lukea muun kuin minun omien puolustusmekanismien ansioina.

Monesti olen miettinyt kuinka läheltä liippasi joukkosurma ja oma kuolemani, koska ampumisten jälkeen en olisi uskaltanut jäädä poliisin kynsiin ja vastailemaan tyhmiin kysymyksiin asuen lukitussa betonikopissa, muiden armoilla. Olisi ampunut itseäni päähän, mutta ensiksi olisin kuitenkin nielaissut myrkyn varmistukseksi joka minulla oli mukana, etten vain jää varaosiksi sairaalaan.

Ruumiistani en anna edes verkkokalvoja, jokaisen tulee pärjätä sillä mitä on, ja jos ei pärjää niin kuolkoot. Vihaan ihmisiä, mutta en tietenkään kaikkia. Kai minusta on tullut katkera sen johdosta kun minulle elämässä on jaettu huonot pelikortit ja hammasta purren pärjännyt ja saavuttanut keskiluokan elintason. Jotkut sitten saa kaiken ja vielä kitisee. Se sytyttää minussa murhaamisen halun. Ei olla valmiita tekemään mitään, saati uhrautumaan toisten puolesta, mutta vaaditaan muilta kaikkea. Se vituttaa. Enemmän kuitenkin ihmisten tyhmyys vituttaa.

Kaiken tuon vitutuksen voittaa se hetki kun kohtaa lajitoverin joka on yhtä viisas kuin minä itse. Näin on useasti käynyt. Minunlaisiani on paljon, enemmän kuin uskoinkaan. Varsin monella on ollut tappamisen ja raiskaamisen halua.

Seksuaalisesti en kiihotu raiskaamisesta edes ajatuksena, mutta jos olisin tekemässä joukkotuhoa, esim. Tyyliin keskitysleirillä, niin todennäköisesti naisin hyvännäköisiä naisia ennen kuin tappaisin heidät. Enkä kokisi sitä mitenkään ihmeellisenä asiana. Tarkemmin ajateltuna jonkun itseään täynnä olevan päättäjän, poliisin tai vastaavan "määräilijän" raiskaaminen ja nöyryyttäminen tuntuu ihanalta ajatukselta.

Upporikas, joka luulee olevansa rahalla suojattu ja muilta turvassa, myös semmoisen henkinen tuhoaminen ja seksuaalisuuden mitätöinti tuntuu ajatuksena hyvältä, mutta ei tappaminen. En tiedä miksi.

Kertokaa mikä minussa on vikana ?

Asiat ei vaivaa minua mitenkään, mutta itsekin ihmettelen outoa käytöstäni, ja etenkin sitä että miten minä olen henkisesti näin vahva, ja miten muut on niin heikkoja että pienen kriisin keskellä heidän psyykkeensä pettää ja joutuvat mielisairaalaan.

Minulla pelaa paineen ja stressin sekä epätoivonkin keskellä rationaalinen ajattelu ilman tunteita. En tiedä onko tämä lahja vai kirous.

[Rebdomine]

Ainut asia mikä on varma, on että itsemurha on aina itsekäs teko.

Vihaan tuota ajatusmallia. Ihminen ei saa päättää syntyykö tänne vai ei, joten hän ei myöskään ole velkaa kellekkään mitään. Jos ihminen on ollut masentunut vuosia, käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä tuloksetta, voiko joku pakottaa hänet elämään omaistensa takia? Vaikka hänellä itsellään olisi niin paha olla että jokainen päivä tuntuu mahdottomalta? Mutta hänen on PAKKO elää omaistensa takia? Jos hän tappaa itsensä koska kärsisi muuten, on hän automaattisesti itsekäs? Huhhuh.

Joskus on pakko ajatella itseään eikä aina vain muita. En ymmärrä miksi ihmisen täytyisi elää toisten ihmisten takia ja täyttää heidän toiveensa? Tehdä asioita (eli elää) joita ei halua tehdä, vain jotta omaisilla olisi hyvä olla? Samalla kun itse itkee joka päivä.

[Brinkka]

Vielä asiaan palatakseni, ihmettelen kanssaihmisten ajatusmaailmaa että he tietävät muita paremmin mikä on hyvä muille. Mikä saa teidät luulemaan että teidän ajatusmallinne olisi yhtään parempi kuin itsemurhan tehneen? Eiköhän jokainen itse tiedä mikä on itselle parasta.

Jollekin turvallisen ja mukavan lapsuuden ja nuoruuden taaksejääminen voi olla niin kovapaikka, tai siis se hetki kun sen ymmärtää että enää ei ollakaan nuoria ja nyt on tultava itsekseen toimeen. Se voi ahdistaa. Valtaosalla on kuitenkin läheisiä ja ystäviä, semmoinen verkosto ja se laimentaa ahdistusta. Kaikilla ei kuitenkaan ole sellaista, siksi moni tarttuu pulloon, toiset neulaan, kuka mihinkin, valikoima on laaja.

Narkkarin ja alkoholistin ongelma ei usein ole itse aine, vaan ympäristö ja elämäntilanne jne. Aineilla vain turrutetaan itseään kestämään henkisen rasituksen.

Joku voi menettää elämänhalunsa kun ei saanutkaan rakastettuaan. Toinen taas nai häntä, ja jättää sitten kuin roskan. Tunteet on avainsana. Kun ymmärtää että kaikki nämä on normaalia elämän kiertokulkua, niin ei ole ongelmaa.

Älkää kuitenkaan koskaan sanoko että "hänet olisi voitu pelastaa". Sen tajuaa tyhmäkin että jos joku tappaa itsensä, niin ei sellaisen tarkoitus ole jäädähenkiin. Miten sellaisen voisi pelastaa ja keneltä? Henkilöltä itseltään sulkemalla hänet sairaalaan kitumaan?

Nykyajan muotia kun on olla luonnoton geelitukka, tekokuituvaatteineen, mielialalääkkeineen, steroidella kasvatettuineen lihaksineen, niin helposti unohdetaan todellisuus ja vieraannutaan täysin luonnosta.

Eihän terminaalivaiheen syöpäpotilastakaan enää elvytetä.

Tämä maailma kumminkaan niin kivapaikka ole että liikaa kannattaa rakastaa. Sitä paitsi kuolema on väistämätöntä.

[tohis]

Itsemurha on itsekäs teko. Kyllä. Itsehän se ihminen sitä elämäänsä elää, joten miksi siis on paha asia, jos itse päättää milloin elämä päättyy? Ei ihmistä voi pakottaa elämään velvollisuudentunnosta läheisiä kohtaan.

[Brinkka]

Itsemurha on itsekäs teko. Kyllä.

Onko itsemurhaiskukin sitten itsekäs teko ? Samalla tavalla ajateltuna syntyminenkin on itsekäs teko, töihin meneminen on itsekäs teko, syöminen on itsekäs teko, jopa naiminen on itsekäs teko. Koska kuka nai vain sen takia että se toisesta tuntuu hyvältä, muut kuin huorat rahasta?

Ihminen on kaikin tavoin itsensä orja. Vastuu hänellä on vain itsestään, usein moni luulee että heillä on vastuu muista. Ihminen ei voi kuitenkaan kantaa vastuuta kuin itsestään.

Moni kompensoi omia virheitään ja epäonnistumisiaan ottamalla vastuuta toisista. Niin kuin moni vanha demari-ämmä ottaa vastuulleen elintasopakolaisen, vain jos tämä on heidän silmissään hyvännäköinen ja nuorimies. Seksi on heille vaihdannanväline. Moni Irakilainen nussii mummoa että saa oleskeluluvan. Edes pahin hyysäri ei anna mitään ilmaiseksi. Todella kuvottavaa, mutta kurdit ovat tottuneet naimaan vaikka polkupyöränsatulaa ja siksi heitä on Suomessa niin paljon.

[Michelangela]

Se, kun itsemurha tulee läheisille täysin yllätyksenä... Syitähän voi olla vaikka mitä. Ajattelisin, että yksi syy voi olla se, että itsemurhaa hautova ei halua puhua asioistaan, ainakaan läheisilleen. On voinut olla huonoja kokemuksia puhumisesta, tai ammattiavusta, tai on voinut vain muodostua huono kuva noista vaihtoehdoista. Silloin voi kokea, että itsemurha on ainoa pakotie, jos itsensä (tunteittensa ja ajatustensa) kanssa eläminen tuntuu mahdottomalta. Elämänhaluttoman kanssa keskustelu on hankalaa, ei toki mahdotonta, mutta hyvääkin tarkoittaen voi enemmänkin lisätä toisen kuolemanhalua kuin vähentää sitä. Minullakin on kokemusta näistä. Juuri tällaiset että "se on kuule ihan vaan ittestä kiinni, otat itteäs niskasta kiinni ja sisulla eteenpäin, periksi ei anneta, ja kuule minullakin oli niin rankkaa vuosi sitten jolloin tapahtui sitä ja tätä ja sitten vielä niin että"... Eli että ei rohkaista ja vähän patisteta toista puhumaan, ja kuunnella, mitätöimättä, syyllistämättä jne, vaan kuunneltais. Siellä voi olla häpeällisiä juttuja, muistoja lapsuuden seksuaalisesta vahingoittamisesta, seksuaali-identiteetin ongelmia, vaikka mitä - ja usein asia paisuu omassa mielessä vuosia hautuneena kauheammaksi ja häpeällisemmäksi, kuin mitä sen tarvitsisikaan olla. Tuossa joitain aineksia siihen soppaan, kun ympäristölle vakuutellaan, että kaikki menee hyvin, ja samalla suunnitellaan itsemurhaa. Minullakin on sellaisia läheisiä, joille en enää kerro ongelmistani, koska he ovat tarkoittamattaan aina vain pahentaneet oloani. Esitän reipasta ja pärjäävää, vaikka ajattelen itseni tappamista. Onneksi minulla on apuakin, kuitenkin. Siinäkin meni jokunen vuosi aikaa, ennen kuin apua löytyi. Eli kuuntelijoita, jotka eivät lyttää, syyllistä, ala nokittelemaan omilla vaikeuksillaan jne.

[Michelangela]

Ainut asia mikä on varma, on että itsemurha on aina itsekäs teko.

Vihaan tuota ajatusmallia. Ihminen ei saa päättää syntyykö tänne vai ei, joten hän ei myöskään ole velkaa kellekkään mitään. Jos ihminen on ollut masentunut vuosia, käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä tuloksetta, voiko joku pakottaa hänet elämään omaistensa takia? Vaikka hänellä itsellään olisi niin paha olla että jokainen päivä tuntuu mahdottomalta? Mutta hänen on PAKKO elää omaistensa takia? Jos hän tappaa itsensä koska kärsisi muuten, on hän automaattisesti itsekäs? Huhhuh.

Joskus on pakko ajatella itseään eikä aina vain muita. En ymmärrä miksi ihmisen täytyisi elää toisten ihmisten takia ja täyttää heidän toiveensa? Tehdä asioita (eli elää) joita ei halua tehdä, vain jotta omaisilla olisi hyvä olla? Samalla kun itse itkee joka päivä.

Hyvin sanottu, Rebdomine, olen samaa mieltä. Paitsi itse en ihan kuitenkaan vihaa sitä ajatusmallia, omalla tavallani ymmärrän sitä, ymmärrän miten ympäristö voi kokea sen noin. Minulla on oma kokemus, rakkain ja läheisin perheenjäsen teki itsemurhan. Ja samalla, itse aikanaan yrittelin itsemurhaa, ja elämänhaluni on aina ollut jokseenkin nolla.

[Brinkka]

elämänhaluni on aina ollut jokseenkin nolla.

Sinulla on jokin rakenteellinen vika aivoissa, voi myöskin olla välittäjäaineissa. Tottakai myöskin luonto poistaa lajien ja rotujen huonoja geenejä, mutta tässä ei siitä ole kysymys.

Itse tavoista tehdä itsemurha, pitäisi valtion tarjota jokin tapa. Ei sekään kivaa ole jos kuukausitolkulla haaskataan rahaa ja resursseja vain löytääkseen jonkun naisen ruumiin kakat ja pissan housussa, hirrestä roikkumassa. Ei ole myöskään kovin kunniallinen tapa.

Parempi olisi kun ketetrilla virtsarakko tyhjennettäisiin ja samalla tehtäisiin suolihuuhtelu. Sitten vain sähkötuoliin istumaan ja nyökkäyksellä tulee voimavirtaa.

Raato on helppo ja siisti nostaa arkkuun ja omaisille ei jää epäselvää. Jos joskus tällainen hanke laitetaan pystyyn eikä teloittajaa löydy niin minä voisin tehdä sitä hommaa vaikka ilmaiseksi, kunhan en joudu mihinkään rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Miten muut tekisi itsemurhan ja menisitkö mielummin virallisen pyövelin tapettavaksi, vai haluisitko itse vetää kahvasta ja tippua hirtettäväksi, todistajien läsnäollessa ?

[Brigitte]

Totta kai itsemurha on itsekäs teko, tai ainakin siihen sisältyy paljon itsekkäitä ajatuksia. Yhtä aikaa siihen voi sisältyä ajatuksia ympäristön ja läheisten pelastamisesta itseltä, mitkä ovat epäitsekkäitä vaikkakin vääristyneitä ajatuksia. Itsemurhaajalla voi mielestään olla teolleen jopa hyvä tarkoitus. Mieli voi vääristyä niin, että pitkään jatkunut paha olo koetaan omaksi ominaisuudeksi, ikään kuin 'minä olen paha'. Kun on nähty muiden porskuttavan arjessa kuka mitenkin, mutta eteenpäin potkutellen kuitenkin, se pärjääminen jo itsessään koetaan kaipuun kohteeksi ja sellaiseksi mihin itse ei jostain syystä pysty. Syntyy ehkä ajatus, että vika on yksin itsessä ja kaikki ympärillä oleva on jotain, mikä on liian hyvää itselle. Tässä kohtaa varmaan persoonakohtaisista eroista johtuen, reagoidaan joko sisään tai ulos päin. Tällaisesta ulos päin tapahtuvasta reagoinnista voisi ajatella olevan kyse sinun kohdallasi, Brinkka? Tiedät varmasti itse parhaiten, mikä saa sinut niin vihaiseksi ja katkeraksi. Jokin sisälläsi oleva vaatii sinua kostamaan ympäristölle, ehkä koet ympärillä olevan kokonaisuudessaan jonain yhtenäisenä pahuutena. Onneksi löysit jonkin hieman vähemmän vaarallisen tavan käsitellä noita tunteita, kun siis kerroit nykyisestä elämästäsi. Kaikista paras tietysti on jokaisen oman paremman voinnin kannalta, että voisi jotenkin pureutua siihen alkusyyhyn ja käsitellä sitä. Se, miten tällaisesta tartutetusta huonouden tunteesta pääsee eroon, onkin eri juttu ja sen käsittely on minullakin vielä hyvin kesken. Siitähän saisi vaikka oman ketjun.

Jokainen ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento. Itsemurhaan päätynyt tai sitä vaihtoehtona pitävä on minun kokemukseni mukaan kuitenkin elänyt aiemmin todella epäitsekästä elämää. Itsemurhan hetki voi olla se, mihin itsekkääksi teoksi kulminoituu kaikki se terve itsekkyys, joka hänellä olisi aikaisemmin pitänyt toteutua. Ehkä häntä on aiemmissa ihmissuhteissa alistettu, hän on ollut lapsuudessaan henkisesti tai fyysisesti satutettu tai ylipäätään jostain oppinut itsensä osaksi sen, että maailma vain ottaa mutta ei koskaan anna hänelle mitään. Ja koska ihminen on usein myös hyvin mustavalkoinen otus, saattaa ympärillä oleva maailma tosiaan näyttäytyä jonain yhtenäisenä mötikkänä, joka on masinoitu tekemään ihmisolennolle pahaa. Sairaimmalla mahdollisella hetkellä ne lähimmäiset saattavat olla osa sitä ”mötikkää”, ja silloin on sama, mitä heille tapahtuu.

Olen todella kiitollinen, että tästä aiheesta voi tällä tavalla keskustella täällä kanssanne!

[mersulada]

ensinäkin yksikään itsemurha ei tule yllätyksenä merkit ovat nähtävissä etukäteen jos niitä osaa lukea oikein.useimille nuo merkit valkenevat vasta itsemurhan jälkeen tyyliin hitsi kun en tajaunnut aikaisemin.

[tattooed fucker]

Parisen kaveria,oikeastaan ystävää on lähtenyt omankädenkautta..Muutama on soittanut keskeltä korpea ja pyydellyt kovastikkin anteeksi,ja puhelin jälkeempäin kiinni.Muutamat muut,kenenkä kanssa vietin paljonkin aikaa,olivat erittäin tyytyväisiä omaan elämäänsä,joskus humalapäissään tokasivat,että voisihan tuo mennä paremminkin,mutta se asian puhuminen jäi sitten siihen.Yksi tapaus vieläkin lievästi sanottuna vituttaa ja lujaa(samoin muutkin)löytänyt itselleen nais seuraa samankaton alle,siirtyi melkein absolutistiksi,ei ollut loppupeleissä mikään rannanmies.Remontoi taloa ja sanoi,että ei ole pitkäänaikaan tuntenut oloansa yhtä hyväksi.Vieläkin tulee mieleen,että osaa sitä ihminen läheisiltä peitellä vastaavanlaisia asioita,ennenkuin parinpäivän päästä kuulin uutiset.Romahdin aikalujasti,mutta en jäänyt syyttelemään mitä olisin voinut tehdä,oma päätös,oma elämä,oma valinta."parhaimmat"kiitokset olen saanut ihan visiolla tapauksen hyvin tuntien ja kaverin vinkillä eräänä talvisena yönä,että lukittautunut vessaan,missä lääkkeet ja tuhannenpäissään.Soitin hätäkeskukseen,ja sain soitolla pelastettua viimehetkillä.Viimeksi kun nähtiin kiskaisi suorilta turpaan ja tokasi haista vittu.Mielestäni nuita kun on joutunut näkemään ja katsomaan vierestä,se syyttävän sormi ei ole se paras vaihtoehto.Saattaa jopa kärjistää tilannetta entisestään.Aikoinaan koitin pariinkin otteesseen vetää henkeä viimeiseen,joku tuolla korviksienvälissä vaan sanoi,että ajattelehhan nyt asiaa loppuunasti.Parisenkymmentä tikkiä ja tipat päälle lataamonkautta.Vielä tässä mennään.Tullut siihen johtopäätökseen,että kyllä tämä elämä sillointällöin tuntuu ylitsepääsemättömän mahdottomalta,mutta siitä huolimatta en vittuillakseni lähde täältä omankäden kautta,sen aika olisi jo ollut.

[Brinkka]

Tällaisesta ulos päin tapahtuvasta reagoinnista voisi ajatella olevan kyse sinun kohdallasi, Brinkka? Tiedät varmasti itse parhaiten, mikä saa sinut niin vihaiseksi ja katkeraksi. Jokin sisälläsi oleva vaatii sinua kostamaan ympäristölle, ehkä koet ympärillä olevan kokonaisuudessaan jonain yhtenäisenä pahuutena.

Ei ole. Ympäristö ei ole minulle ongelma, ihmiset on. Tietynlaiset ihmiset saa minut hyvin vihaiseksi, ja surulliseksi samaan aikaan. Se ei näy minusta ulospäin. Se mikä tekee minut ahdistuneeksi on politiikka ja vallitseva lama. Suorastaan sairaat ihmiset ovat enemmistö ja he äänestivät meille johtajat. Me terveet ja viisaat ihmiset kun olemme vähemmistö, joudumme kärsimään, siis me joilla ei ole taloudellisia resursseja lähteä pois täältä kuin hetkeksi aikaa. Intiassa toki voisin helpostikin asua vaikka pari vuotta, se ei kuitenkaan muuta mitään. Aurinkorannikolle puhelinmyyjäksi on jo ajatuksena absurdi. Olen enemmän sitä tyyppiä joka menee pankkiin haulikon kanssa ja räjähtää mikkelin torilla. Joskaan en ole oikeasti niin tyhmä.

Se minkä näen ongelmana on keskiluokkaiset ja ylempää keskiluokkaa olevat madot ja torakat. Heille pääasia on oma hyvinvointi ja he kertovat kuinka mikäkin asia on, ja kuinka tulee menetellä. Pahvilaatikko tehtaan Liisa nostaa itsensä Nordean pääekonomiksi ja kertoo taloussuhdanteista, vaikka hänen oma omaisuutensa on peräisin perinnöstä, jonka isävainaa teki sotien jälkeen. Toinen on lähes Hannu Lauerma. Psykologian emeritus, vaikka on tosiasiassa kuljetusliikkeen ajojärjestelijä, eikä koskaan ole kuullut kognitiivisestä psykologista, ihmettelee outoa sanaa, mutta silti kertoo kahvimuki kädessä analyysejä ihmisistä. Hänestä pystyy päättelemään että hän olisi itse halunnut olla NHL-tähti, siksi hän pakottaa kouluikäisen poikansa pelaamaan jääkiekkoa.

Ehkä se pahin ihmistyyppi jonka tiedän on yleisin. Omat asiat on hyvin ja se ei ole edes heidän omaa ansiota. Lapsesta asti heistä on huolehdittu ja kaikki on tehty valmiiksi. Mitään muuta ei ole tarvinnut tehdä kuin käydä harrastuksissa ja valita kaupasta vaatteet, ehkä hieman aikuis-iällä opiskella. Sitten he kovaan ääneen kertovat kuinka joku on säälittävä tai sairas. Heidän suurin saavutus on ollut käydä varusmiespalvelus tai synnyttää. Tällainen ihmistyyppi ei tarvitse elämässään kovinkaan kummoista kolausta niin ovat psykiatrian asiakkaina, he myös eniten käyttävät uni- ja mielialalääkkeitä. Nämä samat sankarit pukeutuvat kauluspaitoihin yökerhoissa ja käyttäytyvät kuin siat. Ajattelevat että maailma on heitä varten. Ystävänä tämä ihmistyyppi on pettävin, joka tavalla. Jos kiinnostuvat kumppanistasi, niin he säälimättä naivat häntä, jos kokevat hänet kiihoittavana. He myös puhuvat sinusta paskaa selkäsi takana, ja juuri he ovat se osa kansasta, jotka haluaa että teet kaiken heidän puolesta, vaikka tekisitkin, niin he valittavat ja kitisevät. Pidän heitä sairaalajätteenä enkä siksi sure kun luen uutisista että joku on kuollut liikenneonnettomuudessa, tai muussa vastaavassa. Päinvastoin, minä tunnen suurta mielihyvää ajatellessani sitä surua ja pahaa oloa jonka heidän läheisensä saa viimeistään hautajaisissa kokea. Aina kun luen uutisista että jossain on paljastunut huumekauppaa, nauran, koska tiedän että juuri nämä keskiluokkaiset sankarit on ollut asialla.

Auto joka koostuu metalli ja muoviosista on tälle ihmistyypille (enemmistölle) status. Juuri nämä ihmispaskat kilpailevat työpaikoillaan siitä kenellä on kallein rahoitusyhtiön auto. Vaurautta yritetään myös osoittaa Tissot -merkkisillä (arvo 300e) rannekelloilla, ja Finnairin lomalennoilta ostetuilla aurinkolaseilla. Nämä kun kuulevat että joku voitti Kenosta 50 000e, he käyvät Alkossa työpäivän jälkeen että kestävät vitutuksen. Heillä on kaikki avaimet elämään mutta he maleksivat kuin madot, ja ovat kateellisia toisilleen. Firman pikkujouluissa sitten purkaantuu koko vuoden patoutumat ja karjutaan tonttulakki päässä, samalla kun toimitusjohtaja on vessassa taloushallinnossa työskentelevän Jennan kanssa. Jennalla on avioamies ja kaksi lasta sekä pillu täynnä toimitusjohtajan spermaa kun hän tulee yöllä taksilla kotiin.

Edellä mainitsemani ihmistyypit ovat kaikki vieraantuneita luonnosta ja todellisuudesta. Kun näkevät verta, he pitivät sitä sairaana vaikka heissä on itsessään samaa ainetta seitsemän litraa. Aseet tulisi kieltää, Suomi Natoon ja Ryssiä turpaan, kaikki tämä sosiaalidemokraattisesti..

Elintasopakolaisista ei olla mitään mieltä, muuta kuin kännissä. Tämä kokoomuslaisilla kun miettivät mihin heidän rahansa (valtion rahat) käytetään.

Kukaan edellä mainitsemistani ihmistyypeistä ei ole kiinnostunut alemman keskiluokan tai köyhien ahdistuksesta tai hädästä, se kun on heidän mielestä itse aiheutettu. Henkilöstövuokrausfirmoille on ulkoistettu kohta kaikki perinteiset työpaikat ja työsopimuksessa lukee: Kutsutaan töihin tarvittaessa.

Valtion hankkeisiin suunnatut rahat katoaa kavalluksissa pikkujohtajien taskuun, tästä he saavat ehdollista. Työttömät nuoret ei pääse tämän takia työelämään käsiksi eikä tienaamaan. Sanotaan että mene töihin.

Laura Räty on ammatiltaan tehohoito- ja anestesia lääkäri, hän on kunnostautunut laillisilla petoksilla holding yhtiöitä hyväksikäyttäen. Se ei ole hänen omaa kädenjälkeään, suku auttoi. Hän on käynyt samalla käyttäytymiskouluttajalla kuin Aleksander Stubb ja matkii täydellisesti tätä. Aikuisia, varakkaita aikuisia jotka leikkii, kun toiset kärsii. Keskiluokkaisten ihmisperunoiden seuraten tätä televisiosta. Sirkuksen todellinen pelle hermanni, Tarja Halonen kerää samalla rautatientorilla SPR:n lippaalla rahaa neekereille, kun kodittomat ja työttömät suomalaiset seuraa sitä toimitusta sivusta. Sipilä laskee insinääripohjalta miljoona omaisuuttaan jonka teki viime laman aikana, ja hamuaa vielä elintasopakolaisia hyödyntäen tehdä lisää rahaa, ahne kun on. Ahneet psykopaatit on aina pyörittänyt järjestelmää, rooman ajoilta asti. Söivät ja antoivat ylen, että jaksoivat ahmia lisää, samalla kun kansa taisteli pienillä leipäannoksilla kelttejä vastaan, että rooma sai ryöstettyä heidän suolakaivoksensa.

On mielestäni luonnollista ja tervettä että tässä vaiheessa kuvioihin astuu useampi luonnollinen valitsija ja poistaa aseistaan varmistimet. "Terroristi" -iskuun ei tarvita muslimeita, oma sorrettu kansa, tai sen osa riittää. Leijona tappaa savannilla kenokaulaisen kirahvin, työtön hyväkuntoinen nuori iskee puukon Rädyn tissien väliin pystyyn ja vääntää terää niin että haavakanava aukeaa niin isoksi aortassa että tehohoitolääkäriä ei enää pysty pelastamaan vaikka olisi leikkauspöydällä. Emme enää elä alkukantaisessa yhteisössä vaan globaalissa maailmassa eikä siinä ole tilaa ahneille päättäjille. Tämä on sitä vastuuta. Jokainen kantaa vastuun itsestään ja tekemisistään.

Mitä tulee itsemurhaan, niin on täysin ymmärrettävää että sorrettu tekijä ottaa muukaansa syylliset. Jos on niin paljon rohkeutta että pystyy itsensä tappamaan, silloin muiden tappaminen ei ole mikään isojuttu. Ihminen on tappanut aina lajitovereitaan eikä sitä voisi kukaan Jumala tuomita vaikka olisikin olemassa. Kieltäisikö hän ihmisyyden jonka on luonnut? Kun katsoo ympärilleen niin tajuaa että mitään luojaa tai Jumalaa ei ole olemassa. On vain atomeista koostuva maailmankaikkeus jossa muodostuu kokoajan tietoisuutta erimuodoissa. Sitä myös katoaa samalla tavalla kuin vesi kiehuessaan höyrystyy.

Kuolemaa ajatellen, se on lopullista ja se kiehtoo mystisyydessään minua. Usein mietin millaista se on. Onko niin että valot sammuu ja tietoisuus jää? Uskon kuitenkin että tietoisuus katoaa samalla kun veri pakenee aivoista. Mutta jos tämä olisi pitkävetokohteena niin laittaisin ristin, en siksi että se olisi hassulla tavalla kornia, vaan siksi että se kuuluu mielestäni asiaan

[Brinkka]

Parisenkymmentä tikkiä ja tipat päälle lataamonkautta.Vielä tässä mennään.Tullut siihen johtopäätökseen,että kyllä tämä elämä sillointällöin tuntuu ylitsepääsemättömän mahdottomalta,mutta siitä huolimatta en vittuillakseni lähde täältä omankäden kautta,sen aika olisi jo ollut.

Kuulostaa hätähuudolta. Jos olisit oikeasti halunnut itsesi tappaa, olisit onnistunut. Halusit todennäköisesti puhua jonkun kanssa ja päästä edes hetkeksi ympäristöstäsi eroon. Älä kaveri välitä, en minäkään uskaltanut tappaa itseäni, se kun vaatii tietynlaisen luonteen jota rohkeudeksikin kutsutaan. Se oli myös syy miksi en tappanut muita, koska en olisi päässyt pakenemaan minuun kohdistuneita Valtion toimia teon jälkeen. Kadehdin itsekin TJ Lane tyyppistä ihmistä joka kykenee kantamaan itsensä joukkosurman jälkeen rauhallisena oikeussalissa ja näyttämään uhrien omaisille etusormea sanoen: Tässä on sormi joka veti liipaisimesta. Ja välittömästi sen jälkeen näyttää keskisormea, ilme halveksuen.

En siis ihaile henkilö hahmona, vaan psykologista kykyä. Tuollaisella psykopaattisuudella elämässä ja varsinkin sijoitusmaailmassa pärjää. Kaveri olisi ollut miljonääri jos olisi osannut kohdistaa vihansa toisella tavalla. Ehkä hän itse ajattelee nyt sellissään että hän on miljonääri. Toiset hakee rahaa (pelkkää paperia) toiset tekoja. Miljonääri voi olla monella eritapaa.

Minä olen niin katkera ja sairastunut ihminen että ajattelen kieroontuneesti kuinka menestys on paras kosto. Se tunne kun soitat "Jussille" tammikuussa etelän lämmöstä ja kerrot että tulet vasta keväällä takaisin kun lumet on sulannut. Pyydät häntä ystävällisesti skrapaamaan autonsa lasit kun vie aamuvarhaisella vahinkonsa tarhaan. Siitä minä todella nautin.

[Rva Marple]

Parisenkymmentä tikkiä ja tipat päälle lataamonkautta.Vielä tässä mennään.Tullut siihen johtopäätökseen,että kyllä tämä elämä sillointällöin tuntuu ylitsepääsemättömän mahdottomalta,mutta siitä huolimatta en vittuillakseni lähde täältä omankäden kautta,sen aika olisi jo ollut.

Kuulostaa hätähuudolta. Jos olisit oikeasti halunnut itsesi tappaa, olisit onnistunut. Halusit todennäköisesti puhua jonkun kanssa ja päästä edes hetkeksi ympäristöstäsi eroon. Älä kaveri välitä, en minäkään uskaltanut tappaa itseäni, se kun vaatii tietynlaisen luonteen jota rohkeudeksikin kutsutaan. Se oli myös syy miksi en tappanut muita, koska en olisi päässyt pakenemaan minuun kohdistuneita Valtion toimia teon jälkeen. Kadehdin itsekin TJ Lane tyyppistä ihmistä joka kykenee kantamaan itsensä joukkosurman jälkeen rauhallisena oikeussalissa ja näyttämään uhrien omaisille etusormea sanoen: Tässä on sormi joka veti liipaisimesta. Ja välittömästi sen jälkeen näyttää keskisormea, ilme halveksuen.

En siis ihaile henkilö hahmona, vaan psykologista kykyä. Tuollaisella psykopaattisuudella elämässä ja varsinkin sijoitusmaailmassa pärjää. Kaveri olisi ollut miljonääri jos olisi osannut kohdistaa vihansa toisella tavalla. Ehkä hän itse ajattelee nyt sellissään että hän on miljonääri. Toiset hakee rahaa (pelkkää paperia) toiset tekoja. Miljonääri voi olla monella eritapaa.

Minä olen niin katkera ja sairastunut ihminen että ajattelen kieroontuneesti kuinka menestys on paras kosto. Se tunne kun soitat "Jussille" tammikuussa etelän lämmöstä ja kerrot että tulet vasta keväällä takaisin kun lumet on sulannut. Pyydät häntä ystävällisesti skrapaamaan autonsa lasit kun vie aamuvarhaisella vahinkonsa tarhaan. Siitä minä todella nautin.

Elämä on tehnyt sinusta katkeran ja kaunaisen.

[Brinkka]

Elämä on tehnyt sinusta katkeran ja kaunaisen.

Ei elämä ole tehnyt mitään minulle. Ihmiset on. On ollut myöskin mukavia ja viisaita ihmisiä. Ei elämä ole mustavalkoista.

On tyhmää edes väittää ette kukaan ei olisi katkera mistään. Pohjimmiltaan kun jokainen on katkera jostakin. Joku siitä että lapsena tikkari vietiin. Toinen siitä että aikuisena vaimo vietiin, joku siitä että on alle 170cm pitkä, tai oikeastaan lyhyt ja usko vain niin näitä on paljon, ja varsinkin kuntosaleilla.