Itsemurha

[Brigitte]

Pavel ja Michelangela, puhuitte tuosta fyysisestä kivusta. Minulla on pienestä saakka ollut jokin viehätys murtumia ja muita pieniä ohi meneviä ruumiinvammoja kohtaan. Varmaan jokaisen koululuokalla oli ainakin yksi heppu, joka aina kohelsi ja sille sattui, ja jollain kertaa sai sitten ihan kipsinkin käteen tai jalkaan. Minä olin kateellinen tuon ipanan saamasta huomiosta ja siitä hienosta kipsistä. Vai olinko? Ehkä olin kateellinen siitä, että sillä oli vamma, joka paranee kun se ensin kipsataan ja hän saa itsestään selvää erityiskohtelua siihen asti, että kaikki on kunnossa. Johonkin asti yritin itsekin teloa itseäni ulkoleikeissä, josko saisin aikaan jonkin pikku niksautuksen tai isomman naarmun. Tämäkään ei varmaan ole ainutlaatuista huomionhakua kakaroilla. Aikuisiällä en ole harrastanut oikeastaan minkäänlaista fyysistä itsetuhoa (jos ei lasketa huonoa ruokavaliota, tupakointia ja liikkumattomuutta), sen sijaan pelkään verta jopa paniikkikohtaukseen asti.

Kivusta vielä: olen kaksi kertaa elämäni aikana joutunut kipushokkiin, eli pyörtynyt kivun takia. Ensimmäisellä kerralla olin klinikalla ja pyörryin keskelle käytävää. Kun sitten havahduin hetken päästä laverilla siihen, että hoitaja pyyhkii hiuksia pois hikiseltä naamaltani, minulle tuli aivan taivaallisen hyvä olo, enkä tuntenut enää sitä kipuakaan (kipulääke tuskin ehti vielä täysin vaikuttaa). Se kivun hetkellinen äärimmäisyys oli ehkä vienyt terän joltain muulta tunteelta. Sikäli on helppo ymmärtää, miksi joku esim. viiltelee. En tietenkään oleta että elämän pitäisi olla jotain tuon kipushokin jälkeisen euforian kaltaista, mutta kokemus oli mielenkiintoinen.

[Brinkka]

Tuolla logiikalla minkä hyvänsä henkirikoksen voi kääntää sankarilliseksi teoksi. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tämä porilaisen lenkkeilijätytön surma: tekijä sai tytöltä pakit, mutta ei jäänyt päähänpotkittavaksi luuseriksi vaan harrasti seksiä (raiskasi) ja surmasi.

Sopisit hyvin asianajajaksi kieroutesi ansiosta. Kuitenkin on kaksi täysin eriasiaa kiusata / rääkätä ihmistä, kuin hylkää hänet. Koulukiusaamisella ja parisuhteen päättämisellä ei ole yhteläisyyksiä muuta kuin sinun olemattoman moraalin omaavassa arvomaailmassa.

[Brinkka]

Erityisesti pidän henkilöistä jotka kykenee puolustamaan itseään joukkovoimaa vastaan.

Jep, sulla löytyy siis sympatiaa tämmöistä TJ Lanea kohtaan oikein Porvoon mitallakin. Sympatioitko tätä kyseistä murhaajaa siis oheiseen lauseeseesi liittyenkin? Oliko mahtavaa kun se "puolustautui" aseella aseettomia vastaan?

Toivon sinulle mahdollisimman hyvää elämääsi ennen kuin on liian myöhäistä.

En ymmärrä mitä tarkoitat. Ulosantisi on todella heikkoa.

Tarkoitatko porvoolla mitä? Esa Åkerlundia? -Minulle on aivan yhdentekevää tuollaiset katutappelut.

Minulta löytyy sympatiaa kouluampujia kohtaan, kyllä. Minulta löytyy sympatiaa TJ Lane kohtaan, kyllä. Minulta löytyy sympatiaa Aileen Wuornokselle, kyllä. Myös monelle muullekin murhaajalle löytyy minulta sympatiaa.

Sen sijaan minulta ei löydy sympatiaa vätyksille jotka mitättömän elämänsä aikana aiheuttavat harmia muille, vain jotta heillä itsellään olisi mukamas hauskempaa. Sellaiselta kun lähtee henki, minä saan nautinnon. Myös politiikan henkilöiden kuolema tuntuu hyvältä.

Sain erityistä nautintoa kun Juha Sipilän poika kuoli. Ajattelenkin vitsinä että poika kuoli häpeästä. Kysehän oli 22 vuotiaasta, eli myöhäisteinistä, ja usein murrosikään kuuluu omien vanhempien häpeäminen, tässä kohtaa poliittinen häpeäminen. Ja onhan tuo Sipilä semmoinen lestadiolainen sukurutsari että kyllä minäkin haluaisin kuolla jos tuollainen olisi isäni

[Brinkka]

Mutta mitä jos ne kiusaajat onkin kiusaamalla muita kieltäytyneet olemasta luusereita? Mahdollisesti käyneet heikomman kimppuun, jne.? Siis periaatteessa täsmälleen samanlaisia kuin se koulusurmaaja. Jos käy aseen kanssa aseettoman kimppuun, se ei ole oikeastaan minkäänlainen saavutus.

Jos he ovat näin ajatelleet, sille en voi mitään. Monella lapsella kun on kierot luuserivanhemmat jotka kasvattavat lapsistaan samanlaista jätettä kuin itse ovat. Siksi vihaankin merkkivaatteisiin pukeutuvia, räkiviä nuoria. En tunne minkäänlaista hyvyyttä heitä kohtaan. Jos joskus ajaisin autolla vahingossa sellaisen päälle, yrittäisin peitellä jälkiä, ja pakenisin varmasti paikalta. En jäisi auttamaan koska siitä koituisi vain harmia minulle. Tosin voi olla että merkkivaatteisiin pukeutuva (hakee hyväksyntää sairaalla tavalla), räkivä nuori voi olla todella asiallinen, mutta usein ei näin ole, enkä minä edes välitä.

Sinäkö kerrot mikä on saavutus? mielisairaalan potilaatko ne kertoo mikä on meriitti, tai mikä hyväksytään meriitiksi

Aseeton, aseistettu, päällekäyminen, raiskaaminen jne. Kaikki ne on vain ihmisyyttä. Jos koulukiusattu nuori teloittaa 10 oppilasta koulustaan on se ihan oikeastikin saavutus. Vaikka teko olisi tehty SSRI-lääkityksen tuomalla ihmisvihalla ja synnynnnäisellä terveydellä (ateismi), niin silti se on saavutus joka jää historiankirjoihin, ihan niin kuin toinen maailman sota.

Koulukiusaajan, työpaikkakiusaajan, huumerikollisen, raiskaajan, postinkantaja, alusvaatemallin tai minkä tahansa muun ammattilaisen, tai ominaisuuksiltaan omaavan henkilön saa tappaa. Laki on vain ihmisen kirjoittama kirja jossa esitellään järjestyssäännöt/pelisäännöt ja niiden rikkomisesta seuraavat sanktiot. Vielä keskiajalla meillä poltettiin ihmisiä roviolla, nykyään vain neekerit tekevät sitä afrikassa. Sata vuotta sitten oli vielä täysin normaalia että pappi pani kirkossa lapsia, tai isäntä yhtyi kysymättä piikaansa.

Maailma muuttuu, ja ihminen sen mukana, joskaan ei kaikki rodut.

[Virdon]

En ymmärrä mitä tarkoitat. Ulosantisi on todella heikkoa.

Älä esitä. Kuullostat kuin joltain hiton poliitikolta. Saatat ollakin jopa kykenevämpi luetun ymmärtämisessä kuin mitä tässä tuot ilmi.

Tarkoitatko porvoolla mitä? Esa Åkerlundia? -Minulle on aivan yhdentekevää tuollaiset katutappelut.

Googleta vaikka Porvoon mitta, jos ei siitä sinulle liian suurta vaivaa vaan ole. Voi olla että samalla opitkin uutta.

Minulta löytyy sympatiaa kouluampujia kohtaan, kyllä. Minulta löytyy sympatiaa TJ Lane kohtaan, kyllä. Minulta löytyy sympatiaa Aileen Wuornokselle, kyllä. Myös monelle muullekin murhaajalle löytyy minulta sympatiaa.

Jep, sympatiaa löytyy Porvoon mitalla murhaajalle jos toisellekin. Vaan eipähän tullut siltikään vastausta kysymykseeni.

Ja lopputekstisi ansiosta suollatkin siinä määrin trollimaisen lopputuloksen että keskustelun kiinnostavuus jatkoa ajatellen rysähtää täyteen nollaan. Toivon sinulle edelleenkin mahdollisimman hyvää elämääsi ennen kuin on liian myöhäistä.

[Brinkka]

Trollikortin voi vetää esiin, itse vedän mielummin pyssyn esiin.

Jos pääsi ei kestä totuutta siitä että me ihmiset ollaan erilaisia niin sitten sinun kannattaa tappaa itsesi. Koska täällä todellisessa maailmassa on murhaajista - nekrofiileihin, kaikkea siltä väliltä.

Jokaisella ihmisellä on perversioita, sellaista ihmistä ei ole olemassakaan jolla ei olisi seksuaalisia haluja. Tai haluja ylipäätään. Meillä joillakin on parafiiliat tiedostettuja ja siksi seksielämä paljon parempaa. Kun elämä on ainut kertainen perversio, silloin on parempi kuolla, kuin että elämä olisi ollut tylsä suoritus. Loppujen lopuksi me kaikki kuitenkin kuollaan, se on fakta.

Minua ärsyttää suunnattomasti ihmisten tyhmyys, sen toin jo aiemmin esille. Syitä en jaksa luetella. Kun mielisairas yksilö ei kykene järkevään keskusteluun, hän alkaa syyttämään toista, kuin pedofiili syyllistää lasta, saaden tämän sovittamaan tekonsa. Usein imemään josta sitten seuraa yhdyntä. Järkevästi ja loogisesti ajattelevaa syyttetään rasistiksi, ja trolliksi.

Haluisitko elää maailmassa jossa on vain yksilöitä jotka on samaa mieltä kanssasi? Tai että kaikkien seksuaalisuus pitää olla samanlainen nopeasti suoritettu yhdyntä, jossa intohimoa on yhtä paljon kuin aamupuurossa.

Olet ilmeisen sairas etkä ymmärrä kuinka perverssi itse olet. Luet tätä koska kiihoitut tästä, et välttämättä seksuaalisesti, koska sellainen on sinussa piiloitettuna häpeän vuoksi. Et uskalla olla oma itsesi koska sinun kasvaessa lapsesta - aikuiseksi, sellainen ei ollut hyväksyttyä.

Tärkein prioriteettisi on syyllistää, ei ajatella.


Edit: minua ei kiinnosta porvoot eikä mitat. Minun oma ajatusmaailma sallii kaiken, myö muiden ihmisten ajatukset ja käytösmallit. Se tekeekin mielestäni maailmasta mielenkiintoisen paikan. Mitkään määritelmät oikeasta, tai väärästä ei ole mieleeni. Oma moraali koostuu siitä mihin on varaa.

[Nepenthe]

Ja lopputekstisi ansiosta suollatkin siinä määrin trollimaisen lopputuloksen että keskustelun kiinnostavuus jatkoa ajatellen rysähtää täyteen nollaan. Toivon sinulle edelleenkin mahdollisimman hyvää elämääsi ennen kuin on liian myöhäistä.

Hän voi kyllä olla trolli (sanoisin, että todennäköisesti on), mutta varmasti on myös ihmisiä, jotka ajattelevat kuin hän - tosin tuskin moni heistä sanoo sitä ääneen. Mutta väittelyä hänen kanssaan on kyllä varmaan turha jatkaa, koska häneltä on selkeästi argumentit loppu, joten kinaaminen hänen kanssaan olisi vain trollin ruokkimista. Ja olemalla trolli hän on vain samanlainen ilkikurinen pahantekijä kuin ne joita hän sanoo vihaavansa (aika hauskaa sinänsä), hän yrittää selkeästi vain provosoida ihmisiä, ilmeisesti nauttii huomiosta, ja mikä siinä jos sellaisesta saa viihdykettä. Minä en toivo hänelle hyvää, en kyllä huonoakaan, sillä en tunne häntä, paitsi että hän ei vaikuta kovin mukavalta ihmiseltä. Jos hän on tosissaan, niin sinänsä käy vähän sääliksi (ja niin käy kyllä vähän muutenkin, hyväntuuliset trollit ovat asia erikseen), mutta eipä ole minun tai sinun tai muidenkaan tehtävä yrittää häntä "parantaa" tai korjata. Hänen viestinsäkin voi blokata tällä foorumilla niin kätevästi, että eipä hänestä mitään harmiakaan ole.

[Brinkka]

Edellinen viesti oli mallisuoritus yksilön mielen ahtaudesta. Pohtii kuinka joku voi olla samaa mieltä kanssani mutta ei sano sitä ääneen, miksi? Koska se ei olisi mielen ahtaudelle hyväksi kun pitää sopia ympäristöön kuin kettu metsään. Minun on siis pakko olla trolli koska kukaan ei oikeasti keskustele niin kuin ajattelee. Tämä on sitä tekohymyä parhaimmillaan jollaisesta minä haluaisin ampua läpi, niin että etuhampaat tulee niskasta pihalle. En siedä teennäisiä ihmisiä koska he valehtelevat koko olemuksellaan. He ovat ihmisä joiden tarkoitus ei ole olla olemassa, sairainta mitä tiedän.

Kuten huomaat niin minult ei ARGUMENTIT lopu kesken koska kirjoitan niin kuin ajattelen. Sen sijaan sinulta loppuu. Siksi sanot että keskustelua ei tulisi kanssani jatkaa. Tosiasiassa koet minut ahdistavana koska tiedät että olen oikeassa.

Minä toivon sinulle kaikkea pahaa koska en pidä sinusta ihmisenä, enkä missään tapauksessa usko että olisit mitään muuta kuin petollinen petolintu joka ansaitsee oman raiskauksensa. Omasta mielestäsi olet varmasti hyvä esikuva, koska vanhempasi niin sanoo. Et kuitenkaan tunne itseäsi.

Matka itseesi olisi kohdillaan. Osa ei tee sitä koskaan, osa tekee sen vanhana, silloin kun ovat eläkkeellä koska heidän mukaansa vasta silloin heillä on aikaa elää ja ajatella.

Minä tein sen matkan jo nuorena. Ehkä en vain hyväksynyt itseäni. Nyt aikuisena ymmärrän itseäni, en ehkä vieläkään hyväksy. Sallin toki itselleni kaiken. Viihdyn itseni kanssa, koska olen hyvä keskustelija.

Keskustelen usein itseni kanssa.

[Brinkka]

Aiheeseen liittyvänä huomiona haluan tuoda esiin myös sen seikan että moni tappaa itsensä ns. Järjestelmän uhrina. Kun osaa haistattaa järjestelmälle, silloin osaa elää. Myös järjestelmän kanssa tulee osaa elää, mutta ei missään tapauksessa sen orjana, koska orja hylätään kun hänestä ei ole enää hyötyä.

Moni voi saada elämään sisältöä ja uutta mielenkiintoa itsetutkiskelulla, ja toteuttamalla perversioitaan. Minä pidän naisista jotka tykkää panna miehiä perseeseen. Se on jotenkin niin irstasta ja rivoa, omalla tavallaan kiihoittavan kieroa. Ensimmäisen kunnon seksikokemuksen sain itse juurikin miesten vihaajalta, lesbolta. Hän jotenkin piti minusta ihmisenä. Kännissä hän sitten lähenteli minua. Olin tuolloin 17v ja hän 43v. Suostuin seksiin hänen kanssaan ja en sen jälkeen enää kokenut seksuaalista häpeää. Se hävisi kun olin hänen nussittavana. En ehkä hävennyt seksuaalisuuttani, olin vain ujo. Tuo tapahtuma oli parasta mitä minulle on koskaan käynyt.

Usein bangkokin lennoilla näkee paljon keski-ikäisiä miehiä, ja uskon että heillä on vastaavia kokemuksia, ja he ovat niitä menossa jäljittelemään Thaimaahan. Mikä olisikaan eettisempää miehelle kuin olla transseksuaalin nussittavana ja vielä maksavan tälle. Naispuolisen huoran käyttämäminen on jotenkin hyväksikäyttöön verrattavaa ja häpeällistä.

Ennen kuin ajautuu itsemurhaan, kannattaa miettiä kaikki ne asiat läpi mitä oikeasti haluaa kokea. Oli se sitten vaikka auton varastaminen ja sillä lappiin ajaminen, tai vaikka laskuvarjohyppy, tai vaikka fistattavana oleminen, kannattaa kokeilla. Etenkin nauttia elämästä, koska kyllä sinä kuolet. Älä siinä ole ajoissa, se kun ei ole työpaikkahaastattelu. Turhaan siis hoputat itseäsi.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, myös huumeita kannattaa kokeilla, koska et menetä mitään. Pienet viivat piriä piristää, sen tiesi jo veteraanitkin. Miesten kannattaa kokeilla myäös testosteronia, esim Sustanon 250, 1mm injektiona.

Itsemurha on silloin surullinen jos ihminen ei antanut itsensä elää, tai hänen ei annettu elää.

[Gladys]

Mielenkiintoinen aihe, joten toivottavasti järkevä keskustelu ei tapa itseään nimimerkkien väliseen kinasteluun.

Itse huutelen täältä viereisestä pöydästä, koska olen lähinnä sellainen "elämässä roikkuja". Kauhistuttaa jo etukäteen tietoisuus siitä, että elo loppuu joskus tavalla tai toisella. Ehkä siksikin koen aihepiirin kiinnostavana.

En tiedä pidänkö itse itsemurhaa sinänsä itsekkäänä tekona, mutta se, että sen toteuttaa tavalla, joka pakottaa omat läheiset ja rakkaat korostettuun tuskaan tai epätietoisuuteen kaiken surun keskellä, on mielestäni itsekkyyden huipentuma. Suorastaan kosto. Itse ajattelisin niin, että jos syystä tai toisesta täytyy oma elämä lopettaa, niin se tulisi tehdä omille rakkaille mahdollisimman "helpoksi" tietää ja ymmärtää ja kestää ja surra. (Toki olen antanut itselleni kerrottavan, että tämä saattaa syystä tai toisesta olla mahdotonta. Mutta silti.)

Toinen asia, mikä tuli mieleeni on se, että muistaakseni Suomen historian matalimmat itsemurhaluvut löytyvät 40-luvun sotavuosilta, jolloin ilmeisesti lähinnä pyrittiin pysymään hengissä. Ehkä tällainen nykyaikainen ainakin näennäisesti "helppo elämä" on epäinhimillistä ja tylsistyttävää? Jos lähestulkoon ainoana ja tärkeimpänä tavoitteena olisi oman ja jälkeläisten elämän säilyminen niin ehkä itsetuhoiset ajatukset jäisivät selviämistaistelun taustalle? En tiedä, kunhan pohdiskelen.

Kolmas kysymys, mitä olen mielessäni pohdiskellut, on se, että miten käy kun itsetuhoisia ajatuksia mielessään pyöritellyt ja kuolemaa toivova henkilö saa yllättäen diagnoosin kuolemaan johtavasta sairaudesta (esim. syöpä jota ei voida hoitaa). Onko päällimmäinen tunne helpotus? Vai pukkaako sieltä jostakin kuitenkin esiin halu elää?

Näillä mietteillä.

Ja toivottavasti en loukkaa ketään, se ei ole tarkoitukseni. Jaksamisia kaikille teille, jotka asioiden kanssa painiskelette.

[Brigitte]

Gladys, tuli mieleen eräs elokuva, jonka päähenkilönä on itsemurhaa suunnitteleva nainen, joka saa tietää olevansa kuolemansairas. Elokuvan uskottavuuteen tai laatuun en ota kauheasti kantaa, ihan mielenkiintoinen se oli. Varmaan samasta aiheesta on muitakin leffoja, tässä kuitenkin tämä kotimainen. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/04 ... aino-koski

[sokka=>irti]

En ymmärrä tämän topikin juonta.

Miksi masentunutta ei voisi kannustaa itsemurhaan, jos hoidot eivät tehoa?

Ei kai täällä niin mukavaa voi olla, jos koko ajan masentaa?

[Brigitte]

En ymmärrä tämän topikin juonta.

Miksi masentunutta ei voisi kannustaa itsemurhaan, jos hoidot eivät tehoa?

Ei kai täällä niin mukavaa voi olla, jos koko ajan masentaa?

Olisihan sellainen vaihtoehto hyvä olla olemassa. Että sanottaisiin, että "koska hoidot eivät ole tehonneet, te olette nyt terminaalivaiheessa" ja siitä sitten ohjattaisiin huoneeseen, jossa saisi vaihtoehtoisesti lopettaa itsensä tai tulla lopetetuksi. Jos tästä jukuripäisesti kieltäytyisi, niin ainakin Kelan tuet katkaistaisiin välittömästi, jos sellaisille olisi päässyt juhlimaan. Elvytyskielto myös tulisi kyseeseen. Jokaisen masennusdiagnoosin saaneen rintaan tatuointi 'ei saa elvyttää'. Vai olisiko masennus sinällään vielä niin paha, sehän voi mennä joskus ohi. Kansan keskuuteen pitäisi istuttaa Stasin kaltainen viranomaiselin, joka lokkaisi joukosta ne, jotka haaveilevat itsemurhasta. Nämä ainakin sitten marssitettaisiin sinne jo äsken mainittuun mielenterveystoimiston uloskirjaushuoneeseen.

[Brinkka]

sanottaisiin, että "koska hoidot eivät ole tehonneet, te olette nyt terminaalivaiheessa"

Tämä voisi ollakin hyvä juttu. Potilas jolla on sairaudentunne on ottanut ensiaskeleen parantumiseen, olisi parantuminen sitten kuolema, tai elämän jatkuminen.

Syvää masennusta potevalle tulisi syöttää huumeita, ekstaasia ja piriä.

Siitä mitään tule että ihmistä säilytetään sängyssä, kuin vanhoja talvivaatteita pahvilaatikossa ullakolla. Hoitojakso jo nimenäkin kertoo että ihmistä pyritään pitämään järjestelmän vankina.

Naama täyteen piriä ja essoa. Sen jälkeen metsään kävelemään. Miksei LSD trippikin voisi auttaa, se kun tekisi depressiopotilaan ympäristöstä mielenkiintoisen hänelle.

Ei mielenterveysongelmien hoitaminen niin vaikeaa ole, se on tehty vaikeaksi. Kaiken maailman salpaajaa ja estäjää sekä erittäjää syötetään ihmiselle ja ne on mukamas vähemmän haitallisia kuin esimerkiksi huumeet...

[Nikolajevits]

sanottaisiin, että "koska hoidot eivät ole tehonneet, te olette nyt terminaalivaiheessa"

Tämä voisi ollakin hyvä juttu. Potilas jolla on sairaudentunne on ottanut ensiaskeleen parantumiseen, olisi parantuminen sitten kuolema, tai elämän jatkuminen.

Syvää masennusta potevalle tulisi syöttää huumeita, ekstaasia ja piriä.

Siitä mitään tule että ihmistä säilytetään sängyssä, kuin vanhoja talvivaatteita pahvilaatikossa ullakolla. Hoitojakso jo nimenäkin kertoo että ihmistä pyritään pitämään järjestelmän vankina.

Naama täyteen piriä ja essoa. Sen jälkeen metsään kävelemään. Miksei LSD trippikin voisi auttaa, se kun tekisi depressiopotilaan ympäristöstä mielenkiintoisen hänelle.

Ei mielenterveysongelmien hoitaminen niin vaikeaa ole, se on tehty vaikeaksi. Kaiken maailman salpaajaa ja estäjää sekä erittäjää syötetään ihmiselle ja ne on mukamas vähemmän haitallisia kuin esimerkiksi huumeet...

Blabla..

Voidaan ruveta mussuttamaan miten kamala ja suuri synkkyys on, niin se onkin, mutta kyse on loppujenlopuks avun hakemisesta, ja ratkaisu löytyy useinmiten juuri sieltä mistä sitä et halua löytyvän..

Voit kokeilla lääketiedettä, mainitsemiasi SSRItä sun muita

Voit kokeilla psykiatriaa

Voit kokeilla uskontoa, mutta kun mikään ei tunnu auttavan, voit koittaa hakea vertaistukea ja kertoa ongelmistasi ja ajatuksistasi avoimesti muillekin, mutta tässä kohtaa tulee ylpeys usein peliin..

Ihminen helposti tappaa itsensä ennen kuin pilaa maineensa tai syö ylpeytensä.. asiat kasvavat mielessä ja epätodetkin vainoharhat pelkoineen iskevät, vastinetta todellisuudesta ei saa, ja kaikki ajattelemasi onkin päivä päivältä kuin totta. Vaikkei se olisikaan.

Huumeista sanoisin että loppujenlopuksi, kun itsesi sairastutat niillä niin hauskoilla huumausaineilla mistä puhuit, sitten itsesi vasta haluat tappaakin.. Viestisi perusteella ennustankin sinulle onnea toipumiseen tulevaisuudessa..