Kemiallinen tai kirurginen kastraatio raiskaajille ja yliseksuaalisille

[joey]

Mitä mieltä olette pedofiilien kemiallisesta kastroinnista?

Infoa netistä löytyi huonosti, mutta sitä on jonkinverran esimerkiksi täällä: http://www.yle.fi/d-projekti/arkisto/pa ... letty.html

Itse kummastelen, miten käytäntö ei ole jo yleismaailmallinen. Ei se ota, jos ei annakaan, ja on kuitenkin ihmisoikeudellisesti hyväksytympää kuin kirurginen kastraatio.

Aiheesta oli kolme ketjua. Kaksi myöhemmin aloitettua yhdistetty tähän alkuperäiseen ketjuun. Ketjun otsikko päivitetty
-NILS-

[Morgana]

Olen sen kannalla vahvasti, jos kyseessä kiistaton vakava pedofiilitapaus, etenkin jos uusija.

Onko se muuten varmasti tehoava? Vai voikohan käydä niin, että siitä huolimatta rikosvälineistö pelaakin?

[joey]

Tuossa liittämässäni linkissä ainakin oli juttua, ettei olisi täysin varma. Itselläni on samansuuntaista tietoa, mutten ole noin huonosta (50%) toimivuusprosentista (alle 30-vuotiailla) kuullut aikaisemmin.

Toisaalta en pidä tuota linkkiä kyllä hirveän luotettavana tietolähteenä En vain oikein löytänyt parempaakaan muka, kun nopeasti googletin.

[Tampereen Tyttö]

Yksi ongelma olisi varmasti juuri tuo tehottomuus. Toinen sitten se, milloin sitä pitäisi käyttää. Onko pedofiili 15 vuotiasta lähentelevä, 14vuotiasta lähentelevä, 13vuotiasta...
Pitääkö olla ollut sukupuoliyhteydessä. Pitääkö olla tuomittu? Entä jos onkin syytön?
Varovainen ehkä, mutta enemmän pitäisi olla tietoa ja tarkat kriteerit.

[Bombay]

ja eikös jotkut pedofiilit ole siirtyneet tappamaan (tai ainakin jatkaneet pedofiliaa..) vaikka ne on kastroitu?

[joey]

Kummallista kyllä, jos lapsiin sekaantuminen ja tappaminen on jotenkin toisiinsa rinnastettavissa noin seksuaalisen tyydytyksen kannalta.. En tiedä, en ole aiheesta kuullut, mutten sano etteikö voisi pitää paikkaansa.

Mielestäni pedofilian ennaltaehkäisemisessä toimisi aika hyvin jonkunnäköinen "ei vara venettä kaada" -tyyppinen mentaliteetti. Eli kemiallista kastraatiota vaan peliin, jos ei kirurgiseen saada lupaa.

[Rousku]

Onko se muuten varmasti tehoava? Vai voikohan käydä niin, että siitä huolimatta rikosvälineistö pelaakin?

No siis rikosvälineistöhän ei välttämättä ole sukuelimet, vaan esimerkiksi sormilla alaikäisen pimpin/pippelin hiplaaminen voi täyttää teon tuntomerkit. Ja haluja voi jäädä jäljelle, vaikkei potenssia olisikaan, toteutettiin kastraatio sitten kummalla konstilla tahansa.

[Herkkis]

No kyllä se kirurginen kastraatio olisi paljon parempi vaihtoehto. Mutta jos ei muuta saa niin kemiallinen sitten.

[joey]

Oonko nyt ymmärtänyt ihan väärin, vai eikös tuo kemiallinen kastraatio vaikuta myös haluihin?

[Tampereen Tyttö]

Seksuaalirikollista saattaa vaikkapa raiskaamisessa kiihottaa eniten juuri vallan tunne ja alistamisenhalu.
Nämä "halut" jäävät jäljelle, vaikka ei ns aktiin pystyisikään.

[Morgana]

Oonko nyt ymmärtänyt ihan väärin, vai eikös tuo kemiallinen kastraatio vaikuta myös haluihin?

Niin minäkin olen luullut, että nimenomaan kemiallinen vie myös halut - että ihmisestä tulee tavallaan neutri. Eipä toki luulo ole tiedon väärti.

Onkohan taannoin mekaanisesti kastroiduilla eunukeilla sitten kuitenkin ollut haaremeissa romanttisia seksuaalisuhteita valvomiinsa naisiin, vaikka sulttaani on luullut toisin?

Tai ehkä on ollut eikä sulttaania tms. naiset omistavaa kihoa ole haitannut, kunhan suhteista ei synny jälkeläisiä, joita pidettäisiin hänen ominaan.

Jaapati jaa.

Tämä kastraatiohommahan on ihan karmea ja samalla hyvin mystinen aihepiiri, ei ole paljon ollut tekstejä aiheesta.

-Mites kirkkokuoro-kastraatit, tehtiinkö se mekaanisesti raatelemalla?

[Herkkis]

Sopraanoilta kaavittiin kalut irti joo, ja kun kalut on poissa häviää aika monet halut tehokkaasti, oikeasti.

[Tampereen Tyttö]

http://koti.mbnet.fi/manneweb/kauppa/
Tuolla tietoa mekaanisesta vaihtoehdosta...

Muoks* Tässä kastraatiosta, homoudesta ja eheytymisteoriasta tehty väitöskirja tiivistelmä...

Asser Stenbäck, Kalle Achté ja Lars-Olof Schalin - eheytysliikeen esi-isiä Suomessa
Olli Stålström

Oheinen artikkeli perustuu 20.11.1997 hyväksyttyyn väitöskirjaani, jonka olen päivittänyt ja editoinut FinnQueer-verkkolehteä varten 12.3.2003.

Samaan aikaan kun Suomen ensimmäinen psykoanalyytikko Eino Kulovesi (1933, 1935) pyrki 1930-luvulla hillitsemään Suomessa nousevaa kansalliskiihkoa ja edistämään suvaitsevaisuutta homoseksuaalisuutta kohtaan, alkoi kirjoittaa henkilö, josta tuli yksi sodanjälkeisen suomalaisen psykiatrian homokuvan muotoilijoita. Psykiatrian professoriksi myöhemmin edennyt Asser Stenbäck (1933) esitti ensimmäisiä moraalifilosofioitaan koulunuorison neuvottelupäivillä vuonna 1933, jolloin hän tarkasteli uskomisen ja tietämisen ongelmia.

Uskominen tekee onnelliseksi, tietäminen kommunistiksi
Stenbäck korosti järkähtämätöntä uskomista Jumalan ja luonnon tarkoituksiin. Uskominen tekee onnelliseksi, kun taas tieteelliseen tietämiseen pyrkiminen, jota mm. kommunistit Stenbäckin mukaan tavoittelevat, osoittautuu pettymykseksi. Stenbäck korostaa ehdotonta alistumista uskoon, vaikka se johtaisikin kärsimyksiin. Stenbäck torjuu "joulupukkikristillisyyden" ("julgubbskristendom") onnea tuottavan "romantiikkansa" kanssa. Sokea usko ja alistuminen ovat ainoa oikea ratkaisu. Stenbäck itsekin toteaa, että "Puhe rististä on tosin hulluutta (dårskap) niille, jotka kulkevat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme (kursivoinnit lisätty) se on Jumalan voima". (Stenbäck 1933, 6).

Myös Suomessa vallitsi 1940- ja 1950-luvuilla autoritaarinen ja pelonsekainen suhtautuminen seksuaalisuuteen yleensä ja 'poikkeavaan' seksuaalisuuteen erityisesti. Aikakauden seksivihamielisyyttä symbolisoi pappi ja psykiatrian professori Asser Stenbäck. Asser Stenbäck on vaikuttanut syvällisesti niin Suomen valtionkirkon kuin suomalaisen psykiatriankin käsityksiin homoudesta suurimman osan 1950-lukua ja 1960-lukua ja hänen vaikutuksensa näkyi homoutta uudelleen patologisoimaan pyrkivän eheytysliikkeen maahantuojana ja ideologina vielä 1990-luvulla (Stenbäck 1993).

Rintamakirjeissään Stenbäck (1941) kehottaa kaikkia kansalaisia, erityisesti myös suomenruotsalaisia, taistelemaan Suur-Suomen puolesta

Stenbäck on esittänyt eettiset ja tieteenfilosofiset lähtökohtansa 1940- ja 1950-luvun kristillisissä julkaisuissa. Poliittinen tilanne antoi Stenbäckille mahdollisuuden toteuttaa ehdotonta auktoriteettiin alistumisen oppiaan. Rintamakirjeissään (Stenbäck 1941a) hän kehottaa otsikolla 'Vi och Stor-Finland' kaikkia kansalaisia, erityisesti myös suomenruotsalaisia, taistelemaan Suur-Suomen puolesta rajojen levittämiseksi itään 'kunnianosoituksena' sille avulle, jota Hitlerin joukot ovat osoittaneet 'perivihollisen tuhoamisessa'.

Asser Stenbäck tarkasteli kysymystä uskomisen ja tietämisen ristiriidoista artikkelissaan 'Kan en student vara kristen?' (Stenbäck 1944). Siinä hän pohti ongelmia, joita syntyy tieteessä, jossa tiedot on alistettava ajattelun ja ymmärtämyksen kritiikille vakaan uskon sijasta. Stenbäckille kaikki ajattelu, joka ei johda kristilliseen uskoon, on pinnallista ja puutteellista. Ei myöskään voida tieteellisesti todistaa kristinuskon totuutta, siihen on uskottava. (kursivointi lisätty) (Stenbäck 1944, 10). Paljon enemmän kuin teoreettista tietoa, kristitty opiskelija tarvitsee tietoa Jumalan tahdon ilmenemisestä luonnossa, ikuisuuskysymyksen sisäistä ratkaisua ja sen ymmärtämistä, että ihminen on 'syntinen raukka' ('en fattig syndig människa'). (Stenbäck 1944, 11.)

Harmoniaa luova terapia vain vahingoittaa ihmistä
Stenbäck tarkasteli ei-kristillisen psykoterapian vaaroja kristillistä pelastumista koskevassa artikkelissaan Psykologisk frigörelse och kristen hälsning vuodelta 1952. Stenbäckin mukaan ei-uskonnollinen psykoterapia ei voi luoda motivaatiota henkilökohtaiselle elämälle, jota pidämme todella inhimillisenä, ts. eläimellisten tarpeiden alistamista rakkaudelle ja luovuudelle. Viime kädessä psykoterapia vain vahingoittaa ihmistä, jos sen ainoa tarkoitus on luoda harmoniaa. (Stenbäck 1952b.)

Stenbäckin seksuaalieettinen pääteos on yhdessä Lauri Pautolan kanssa kirjoitettu Lapsuus- ja nuoruusiän sukupuolinen kehitys ja kasvatus (Stenbäck ym. 1952a), joka oli piispa Eelis Gulinin johdolla toimineen sukupuoli- ja siveellisyyskasvatustoimikunnan toimesta tehty opas opettajille, kunnanlääkäreille, kirkkoherranvirastoille ja nuorisojärjestöille (Stenbäck ym. 1952a, .

Vaikka Stenbäck ei julkisesti esittäytynyt freudilaisena, teos alkoi psykoanalyyttisellä mieheyden ja naiseuden ja Radon muotoileman seksuaalisen normaaliuden määrittelyllä. Stenbäckin mukaan sukuelinten rakenne johtaa erilaiseen sielulliseen reaktiotapaan. Naisen sukuelimet on luotu vastaanottamaan miehen siittiöt ja kasvattamaan uusi yksilö. Miehen sukuelinten tehtävä on tuottaa siittiöitä ja siirtää ne naisen ruumiiseen. Tätä sukuelinten erilaisuutta vastaa myös sukupuolivietin erilaisuus. "Mies on aktiivinen etsiessään kohdettaan. Nainen on myös aktiivinen, mutta hänessä se ei ilmene aktiivisena etsimisenä, vaan passiivisena antautumishaluna" (emt., 41).

Onania heikentää luonnetta
Stenbäckin teorioissa ilmenevät olettamukset 'luonnon tarkoituksista' sukuelinten käytölle. Sukupuolivietti voi harhautua kahdella tavalla, masturbaationa tai homoseksuaalisuutena. Onania on laajalle levinnyt häiriö. Se on luonnonvastaista, koska "sukupuolielinten tehtävänä on lapsen siittäminen ja synnyttäminen" (emt., 256). Onania ei palvele näitä seksuaalisuuden päätehtäviä. Stenbäckin mukaan uusin tutkimus osoittaa, että itsetyydytys on 'oire syvemmästä ihmisen koko sielunrakenteessa piilevästä viasta tahi sairaudesta' (emt., 259). Itsetyydytys rasittaa paitsi sukupuolielimiä, myös hermostoa ja heikentää yksilön sisäistä ryhtiä. Itsetyydytys heikentää luonnetta, houkuttelee tyydyttämään liian herkästi sukupuolisia tarpeita, ja vaarantaa koko persoonallisuuden kehittymistä. Itsetyydytys voidaan voittaa ruumiillisella liikunnalla ja taistelulla onanismia vastaan. Stenbäck esittää kehottavia huudahduksia onanistille hänen taistelussaan: "Kannattaa taistella ja kieltäytyä kasvaakseen täyteen miehuuteen eheän rakkauden arvoiseksi!". (Stenbäck ym. 1952a, 270-272).

"Kannattaa taistella ja kieltäytyä kasvaakseen täyteen miehuuteen eheän rakkauden arvoiseksi!"

Homous on nopeasti leviävä fiksaatio
Homoseksuaalisuutta Stenbäck pitää 'fiksaationa', jossa 'sukupuolivietin kohde on virheellinen'. Stenbäck pitää oppimista ja viettelyä suurena vaarana. Jos homoseksuaalinen lähentely tuntuu miellyttävältä, sitä voi tulla homoseksuaalisuuteen houkutteleva tunnetekijä. Hemmotteleva kasvatus, tietyt sukupuolielämykset ja 'skitsotyyminen luonne' saattavat yhdessä aiheuttaa elinikäisen homoseksuaalisuuden. (emt., 280).

Homous on Stenbäckille 'perverssiä' , sillä siinä ei "---sukuelimiä käytetä luonnon määräämään tarkoitukseen (kursivointi lisätty), siinä ei tule esille luomishalu ja -tahto". (emt., 285). "Kun se lisäksi ei tyydytä myöskään ihmisen rakkauden tarvetta, on sitä näin ollen pidettävä luonnonvastaisena" (emt., 285). Stenbäck määrittele homouden eräänlaiseksi sairaudeksi: " --- homoseksuaalisuus on monien kohdalla syntynyt viettelyksen tai muunlaisten onnettomien kokemusten kautta jo niin varhain, että sitä on yksilön kannalta pidettävä tautitilana, johon hän on tahtomattaan joutunut" (kursivoinnit alkuperäisiä) (emt., 286).

Ennakoiden piispojen julkilausumaa vuodelta 1966 Stenbäck, joka sittemmin toimi piispojen psykiatrisena asiantuntijana, katsoo että 'homoseksuelli' on vastuussa viettymystensä ilmenemismuodoista ja velvollinen harjoittamaan pidättyvyyttä. Pidättyvyyden vaatimus on erittäin tärkeä, koska 'homoseksuellien' huomio kohdistuu poikiin, jotka joutuvat viettelyksen vaaraan. Homoseksuaaliset elämykset voivat koitua nuorille erittäin kohtalokkaiksi (kursivointi alkup.) (emt., 288).

Stenbäckin mukaan "useimmat homoseksuellit kärsivät viettielämänsä poikkeuksellisesta suuntauksesta ja haluaisivat siitä vapautua, mutta eivät kuitenkaan kaikki". (emt., 288). Stenbäckin teorioissa ilmenee vahva ja irrationaalinen pelko homoseksuaalisuuden leviämisestä. Hän esittää ennaltaehkäisynä 'homoseksuellien' siirtoa pois paikkakunnaltaan sekä kerhojen, uimarantojen ja käymälöiden valvontaa. (emt., 290.)

Kastraatio kehittää luonnetta
Niin kuin kansallissosialistit Saksassa, myös Asser Stenbäck Suomessa suosittelee 'homoseksuellien' kastrointia ja toteaa: "Moni homoseksuelli, jolle on tehty kastraatio, on vain valittanut sitä, ettei ole aikaisemmin jo suostunut leikkaukseen". Kastraatio kehittää luonnetta Stenbäckin mukaan: "[Kastraation avulla] moni sellainen arvokas taipumus ja ominaisuus, joka aikaisemmin homoseksuaalisuuden takia ei päässyt kehittymään, kirpoaa esiin ja pääsee oikeuksiinsa." --- "Vaikeimmaksi pulmaksi muodostuu se, että monet homoseksuellit toivonsa menettäneinä eivät halua vapautua tavastaan ja homoseksuaalisesta vietin tyydyttämisestä" (emt., 291).

"Moni homoseksuelli, jolle on tehty kastraatio, on vain valittanut sitä, ettei ole aikaisemmin jo suostunut leikkaukseen".

Samoin kuin natsien aikana Buchenwaldin keskitysleirillä , homoja ryhdyttiin kastroimaan 1950-luvulla niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin (ks. Bentz 1989, Bieber ym. 1962, 15 ja Grau 1993, 281-292). Asser Stenbäckin psykiatristen oppien vaikutuksesta evankelis-luterilainen valtionkirkko leimasi piispojen ohjekirjasessa homoseksuaalisuuden synnin lisäksi myös sairaudeksi, joka leviää nopeasti:

"Kristillisen uskon ja sopivan lääkärinhoidon avulla saadaan homoseksuaalinen taipumus hillityksi silloinkin kun se ei häviä. Vaikka homoseksuaalinen ei aina olekaan itse vastuussa tämän taipumuksensa synnystä, on jokainen velvollinen pidättäytymään sen toteuttamisesta, samoin kuin terveellä sukupuolivietillä varustettu on siihen velvollinen avioliiton ulkopuolella. Raamattu ei suotta puhu tästä synnistä varoittavin sanoin. Homoseksuaalisuuden lisääntyminen on aina ollut ilmauksena aikakauden siveellisen elämän rappeutumisesta". (Piispain julkilausuma Ajankohtainen asia 1966.)
Stenbäckin käsitys homoista ja lesboista pysyi psykiatrisen tiedon korvikkeena 1970-luvun alkuun saakka, jolloin sen korvasi Stenbäckin ystävän ja kollegan psykoanalyytikko Achtén julkisuuteen tuoma Bieberin ym. (1962) yhdysvaltalainen psykoanalyyttinen vaikutus. Stenbäckin (1952a) teos on siitä erikoinen, ettei siinä ole yhtään lähdeviitettä. Täten 1950-luvun 'psykiatrinen' tietous Suomessa ei perustunut niinkään tieteelliseen tutkimukseen, vaan ilmeisesti henkilökohtaisiin uskomuksiin ja pelkoihin.

Vuonna 1993 Stenbäck oli ensimmäisiä, jotka toivat Suomeen kristillis-psykoanalyyttisen 'eheytysliikkeen', joka pyrkii uudelleen patologisoimaan homouden. Kirjasessaan Stenbäck esittää selvimmässä muodossaan 'viettelyteoriansa', johon pohjautuu mm. 'kehotuskielto':

"Sekä murrosikää edeltävässä että sitä seuraavassa vaiheessa voidaan oppia pitämään miehen kiinteämmän lihaksiston tarjoamasta seksuaalisesta palautteesta" (Stenbäck 1993, 22).
Stenbäck esittää lopuksi kehottavia huudahduksia nuorille miehille, jotka yrittävät taistella homouttaan vastaan:

"Päättämällä luopua homoseksuaalisuudesta suot itsellesi tauon, jonka aikana voit muuttua. --- Älä luovuta! Usko tulevaisuuteen!" (Stenbäck 1993, 33).
Merkittävä muutos tapahtui, kun psykoanalyyttiset vaikutteet alkoivat saapua Suomeen Yhdysvalloista mm. Martti Kailan vaikutuksesta varhaisella 1950-luvulla, jolloin nykyiseenkin suomalaiseen homokuvaan paljon vaikuttaneet psykoanalyytikot Veikko Tähkä ja Kalle Achté alkoivat opiskella lääketiedettä. Psykoanalyytikko Kalle Achté toi yhdysvaltalaisen, pitkälti juuri Bieberiin (1967) perustuvat psykoanalyyttisen sairaaksi leimaamisen Suomeen ensimmäisen psykiatrisen perusteoksen (AAT 1971) myötä. Achté jatkoi kiinteää yhteistyötä Stenbäckin kanssa ja kutsui Asser Stenbäckin vielä vuoden 1981 Psykiatria-teoksen toimitusneuvostoon.

Psykoanalyytikko Achté etsii oikeutusta protestien hiljentämiselle
Muistelmateoksessaan Achté kuvaa, miten hänen opettajansa psykiatrian professori Martti Kaila teki opintomatkan Yhdysvaltoihin vuonna 1951, mikä Achtén mukaan "--- varmaan lisäsi hänen psykodynaamista näkemystään, koska siihen aikaan psykoanalyysin suosio oli Amerikassa korkeimmillaan" (Achté 1993, 128). Tämä on ollut merkittävä ajankohta suhtautumisessa homouteen ja lesbouteen, sillä Yhdysvalloissa senaattori McCarthy aloitti kommunisteihin ja homoihin kohdistuvan ajojahdin samana vuonna psykoanalyytikko Berglerin tukemana ja Suomessa Asser Stenbäck julkaisi edellä mainitun kirjan seuraavana vuonna.

Psykoanalyytikko Kalle Achté

Achté esittää oikeutusta väkivallanteoille toteamalla lakonisesti: "Liike kaipasi marttyyreitä"

Teoksensa Achté aloittaa kuvaamalla yhteiskunnallista tilannetta Suomessa. Vallitsi suuri pelko Stalinia kohtaan ja Suomessa pelättiin kommunistien vallankaappausta. Omat yhteiskunnalliset asenteensa psykoanalyytikko Achté ilmaisee kuvatessaan, kuinka vuonna 1949 tapahtuneen kuljetusalan lakon yhteydessä poliisi ampui kuoliaaksi kaksi lakkolaista Kemissä. Achté esittää oikeutusta väkivallanteoille toteamalla lakonisesti: "Liike kaipasi marttyyreitä". (emt., 10). Kuten myöhemmin osoitan SETA:n synnyn yhteydessä, homojen ja lesbojen ryhdyttyä oikeusteitse vaatimaan syrjintäsuojaa, Achté myös syyllisti heidät psykologisoimalla ja antamalla ymmärtää, että homot aiheuttavat oman syrjintänsä häiriintyneisyydellään.

Samana vuonna kun Martti Kaila alkoi tuoda psykoanalyyttistä ideologiaa Suomeen, ilmestyi Yhdysvaltain liittovaltion komitean mietintö, jossa senaattori McCarthyn vaikutuksesta kehotettiin ryhtymään toimenpiteisiin 'homoseksuaalien ja muiden perverssien' poistamiseksi liittovaltion viroista. Mietinnön mukaan Yhdysvaltain liittovaltion tehtävissä ei ole paikkaa henkilöille, jotka 'rikkovat lakeja tai hyväksyttyjä moraalistandardeja'. Mietinnössä homoseksuaalisuus ja muut 'perverssit' teot määriteltiin paitsi lainvastaisiksi ja moraalittomiksi, myös 'turvallisuusriskeiksi'. Mietinnössä kehotetaan kitkemään 'seksuaalipervertikot' pois liittovaltion tehtävistä ja pitämään heidät poissa niistä. McCarthyn komiteanmietinnöstä henkii niin jylisevä tuomio seksuaalipervertikkoja kohtaan, jotka on kitkettävä pois julkisesta elämästä, että sanamuodot saavat osittain tahattoman koomisia piirteitä. (United States Civil Service Commission, May 3, 1951; Ks. Cory 1953, 269-277.)

Yhdysvalloissa alkoi homoihin kohdistuva vainoaalto, jonka näkyvimpiä psykoanalyyttisiä auktoriteetteja oli psykoanalyytikko Edmund Bergler. Lukuisissa julkisissa esiintymisissään Bergler tarjosi ideologian homojen syrjinnälle ja syyllistämiselle. Psykoanalyytikko Berglerin mukaan 'kaikki' homoseksuaalit ovat sairaita. Heidän sairauteensa liittyy 'vääryyksien keräily', jonka takia he vain kuvittelevat olevansa syrjittyjä. Berglerin mukaan homot olisivat sairaita, vaikka yhteiskunta jättäisi heidät rauhaan, sillä homot ovat sairautensa vuoksi 'psyykkisiä masokisteja', jotka itse pyrkivät 'tuhoon, häpeään ja hylkäämiseen'. (Ks. Conrad/Schneider 1992, 189; Bergler 1956.)

Achté kuvaa tarkemmin ajankohdan psykiatrista ilmapiiriä Suomessa. Psykiatria oli niin laitoskeskeistä, että Kaila sanoi olevan rikos potilasta kohtaan, jos skitsofreniapotilasta ei toimiteta heti laitoshoitoon. (Ks. Achté 1993, 129). Achté kuvaa myös sitä yläluokkaista asennetta, jota arkkipiispan poika Martti Kaila edusti psykiatrisoidessaan jopa Suomen maatalousväestön sanonnallaan: "Suomen maatalous ei tulisi toimeen ilman debiilejä" (emt., 130).

Oma suomalainen mielitauti - kverulatorinen paranoia
Achté kuvaa myös, miten yhteiskunnallisen tasavertaisuuden vaatimuksia psykiatrisoitiin. Achté viittaa Kailan puhuneen suomalaisten korostuneesta (kursivointi lisätty) tasa-arvoisuuden vaatimuksesta. Achté itse esittää omana tulkintanaan, että 'korostuneen' tasa-arvon vaatimusten taustalla on kateus. Hän havainnollistaa käsitystään sillä, miten monet 'paranoidiset' ihmiset kirjoittelevat yleisönosastoihin ja työnantajaa syyllistetään 'kommunistien propagandan' seurauksena. Achté viittaa Kailan käyttämään 'kverulatorisen paranoian' käsitteeseen toteamalla, miten "pieni vääryys voi pistää liikkeelle 4000 sivun asiakirjaniput kun kverulantit ryhtyvät toimeen". (emt. 132).

'Kverulatorisesta paranoiasta' ('valitteluvainoharhasta') tuli sittemmin psykoanalyyttinen retorinen mekanismi, jota käytettiin useaan otteeseen sellaisia homoja vastaan, jotka vastustivat sairaaksi leimaamista ja syrjintää. Tämän 'mielisairauden' merkittävin piirre on se, että 'protestointi todellisia tai kuviteltuja epäkohtia vastaan' (kursivointi lisätty) voidaan määritellä Suomessa mielisairaudeksi, mm. sairaalasielunhoidossa. Olen verrannut tämän leiman käyttöä Neuvostoliitossa tapahtuneeseen toisinajattelevien hiljentämiseen psykiatristen diagnoosien kautta. (Stålström 1980).

Parlamentaarinen demokratia psykoanalyyttisena häiriönä?
Yhteiskunnallisen tasa-arvon vaatimisen leimaaminen psykoanalyyttiseksi häiriöksi on kehittänyt äärimmäisyyteen Achtén aikalainen ja yksi suomalaisen psykoanalyysin uranuurtaja Lars-Johan Schalin, joka Achtén toimittamassa kirjassa psykoanalysoi Ranskan vallankumouksen selittäen sen pitkälti vallankumouksen johtomiesten 'henkilökohtaisella kateusproblematiikalla'. Schalin katsoo 'psykologisella selvänäköisyydellä' näkevänsä ideologisten tasa-arvon vaatimusten läpi ja selittää vallankumouksen 'massojen regressiivisillä intohimoilla'. Schalin vetoaa Freudiin:

"Massa toimii primaariprosessin tasolla; kaikki aikaisemmin hallitut ja torjutut intohimot pääsevät nyt vapaasti riehumaan, ja näiden intohimojen joukossa kateudella on merkittävä osuutensa". (Schalin 1980, 125).
Itse pitkästä pappisukupolvien ketjusta peräisin oleva Schalin täsmentää vallankumouksen psykoanalyyttisiä 'syitä':

"Vallankumousta edeltävän Ranskan sivistyneessä porvarisluokassa oli älykkäitä ja kunnianhimoisia miehiä, joilta kuitenkin puuttuivat kahden korkeimman säädyn, aateliston ja papiston, nauttimat etuoikeudet. Tämä aiheutti voimakasta kateutta." (emt., 126).
Alempien yhteiskuntaluokkien kateus johti lopulta Schalinin mukaan Ranskassa siihen, että:

"Ärsyyntynyt, kateudesta, raivosta ja vallantunnosta psykoottinen massa toimii vallankumousten aikana yleensä mielettömän destruktiivisesti --- Kaikki mitä ihminen normaalissa olosuhteissa tavoittelee, päästää valloilleen destruktiivisen kateuden ja voi johtaa murhaan, ryöstöön, raiskaukseen ja tuhopolttoon" (emt., 134).
Psykoanalyytikkona Schalin tuomitsee tietysti myös naisten miehiä kohtaan tunteman kateuden 'fallis-kompulsiivisena' yhtenäistymisvaatimuksena. Schalin tuomitsee Ranskan vallankumouksen vaatimukset 'vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus' kompulsiivisena konformismina: kukaan ei saa erottua joukosta eikä olla muita parempi (emt., 134-135).

Schalin on vaikuttanut merkittävästi suomalaiseen psykoanalyysin ominaispiirteisiin, kolmekymmentä vuotta psykoanalyytikkona ja yli kaksikymmentä vuotta Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen koulutusanalyytikkona ja opettajana. Jos Schalinin psykohistoriallinen analyysi viedään johdonmukaiseen lopputulokseensa, olisi kumottava kaikki ne yhteiskunnalliset muutokset, joita pappisluokkaa vastaan mellakoiva pariisilainen roskaväki kateuskohtauksellaan sai aikaan: mm. kansalaisten yhdenvertaisuus, homoseksuaalisuuden dekriminalisointi ja parlamentaarinen demokratia.

Lääketieteellisessä koulutuksessa yleisemminkin vallinneesta ilmapiiristä Achtén ja muiden sodanjälkeisten psykoanalyytikkojen aloittaessa opintonsa kertoo Achtén kuvaus yhdestä opettajastaan, professori Vannaksesta, jota oli suunniteltu Suomen Führeriksi siltä varalta, että Hitler olisi voittanut sodan. Achtén mukaan lähellä aktivistipiirejä ollut professori Vannas oli 'hyvin voimakas persoona, joka tiesi mitä tahtoi' (Achté 1993, 122).

Miksi suomalaisesta psykoanalyysista tuli autoritaarinen dogmi?
Kun sodanjälkeinen psykoanalyysi alkoi tällaisessa poliittisessa ja psykiatrisessa ilmastossa levitä Suomeen, on johdonmukaista, että psykoanalyyttinen suhtautuminen homouteen, kuten muuhunkin yhteiskunnalliseen 'poikkeavuuteen' oli äärimmäisen kielteistä. Kun psykoanalyyttinen näkemys homoseksuaalisuudesta levisi Achtén toimesta 1970-luvun alussa, oli vain johdonmukaista, että hän varhaisessa tuotannossaan rinnasti homot rottiin, kuvasi homouden 'hoitoa' vankeusrangaistuksella (East 1939) ja suositteli tuskallisten sähköiskujen antamista 'aversioterapiana' (ks. yhteenvetona Stålström 1977).

Voidaan kuitenkin Lewesin (1988) tavoin esittää kysymys, onko psykoanalyysin äärimmäisen kielteiseksi muodostunut asenne homoseksuaalisuutta kohtaan psykoanalyyttisen teorian perusperiaatteista nousevaa vai niistä yhteiskunnallisista olosuhteista, joiden vallitessa tätä teoriaa kehitettiin. Lewesin mukaan psykoanalyysiin vaikuttivat voimakkaasti yhdysvaltalaisen yhteiskunnan moralistiset ja puritaaniset arvot, jotka alkoivat tunkeutua myös psykoanalyyttisen teorian muodostukseen.

Vastaava kehitys oli nähtävissä Euroopassa ja Suomessa. Kansallissosialististen aatteiden noustessa Saksassa ja heijastuessa Suomeen psykoanalyysia sinänsä ei pyritty suinkaan kokonaan tukahduttamaan. Myös natsit näkivät psykoanalyysin potentiaalisen käyttökelpoisuuden ja valjastivat sen oman ideologiansa palvelukseen. Vain 'juutalaisuus' puhdistettiin psykoanalyysistä ja Freud ajettiin maanpakoon. Freudin elämäkerran mukaan psykoanalyysin oli pakko sopeutua psykoanalyytikko C.G. Jungin ja valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin valvonnassa natsien yhteiskunnalliseen ideologiaan, käyttää puhdistettua terminologiaa ja tulla toimeen ilman yhtään psykoanalyysin juutalaista harjoittajaa.

Jungin johdon alaiset psykoanalyytikot alkoivat puhua saksalaisen ja juutalaisen piilotajunnan eroista. Psykoanalyytikko Jung ja valtakunnanmarsalkka Göring valittiin Zentralblatt für Psychotherapie -lehden toimittajiksi tehtävinään 'arjalaisen ja juutalaisen psykologian erottaminen'. Kolmannen valtakunnan johdolta tuli käsky alistaa psykoanalyysi kristillis-germaanisen maailmankatsomuksen, Weltanschauungin palvelukseen. Valtakunnanmarsalkan lähisukulainen Matthias Göring ryhtyi johtamaan Kolmannen valtakunnan Psykologisen tutkimuksen ja psykoterapian instituuttia käynnistäen 'perverssien' muodostaman ongelman lopullisen ratkaisun. (Grau 1995, 165; Gay 1990, 774; Jones 1961, 620-632.)

Mielestäni myös Suomessa tapahtui psykoanalyyttisten teorioiden ja käytäntöjen suhtautumisessa homouteen ratkaisevaa muuttumista Freudin ja Kuloveden hillitystä ja rationaalisesta asenteesta sodanjälkeisessä konservatiivisessa ilmapiirissä, johon Yhdysvalloissa moralistiseksi muuttunut psykoanalyysi palasi sodan jälkeen. Psykoanalyyttinen, samoin kuin muukin psykiatrinen teoria alistettiin myös Suomessa tietyn kristillis-isänmaallisen Weltanschauungin palvelukseen kylmän sodan ja maailmanlaajuisen homovainon voimistuessa taas poliittisten kriisien vaikutuksesta 1930- ja 1950-luvuilla

Lähetä palautetta tästä artikkelista

Viitteet
Achte-Alanen-Tienari (AAT) (1971): Seksuaalitoiminnan häiriöt ja seksuaaliset poikkeamat. Teoksessa Achté, Kalle, Alanen, Yrjö O. & Tienari, Pekka. Psykiatria. 1. painos. Porvoo: WSOY, 638-656.

AAT (1973): Seksuaalitoiminnan häiriöt ja seksuaaliset poikkeamat. Teoksessa Achté, Kalle, Alanen, Yrjö O., Tienari, Pekka. Psykiatria. 2. uudistettu painos. Porvoo: WSOY, 746-885.

AAT (1976): Seksuaalitoiminnan häiriöt ja seksuaaliset poikkeamat. Teoksessa Achté, K, Alanen, Y.O. & Tienari, P. Psykiatria. 3. painos. Porvoo: WSOY, 736-765.

AAT (1981): Seksuaalitoiminnan häiriöt. Teoksessa Achté, K., Alanen Y. & Tienari, P. Psykiatria 2. 4. painos. Juva: WSOY, 291-323.

AAT (1982): Seksuaalitoiminnan häiriöt. Teoksessa Achté, K., Alanen Y. & Tienari, P. Psykiatria 2. 5. painos. Juva: WSOY, 291-323.

AAT (1991): Seksuaalitoiminnan häiriöt. Teoksessa Achté, K., Alanen Y. & Tienari, P. Psykiatria 2. 6. painos. Juva: WSOY, 355-395.

Achté, Kalle (1970) Poikkeavuuksia. Mielenterveys-lehti, 1-2.

Achté, Kalle (1971) Poikkeavuuksia. 96-lehti, 1, 4-9.

Achté, Kalle (1974) Satakolmekymmentä vuotta psykiatriaa. Lapinlahden sairaala 1841-1971. Keuruu: Otava.

Achté, Kalle (1978) "Ratkaisevaa ei ole homoseksuaalisuus vaan siihen suhtautuminen". Helsingin Sanomat 6.7.1978, sivu 9.

Achté, Kalle, Aalberg, Veikko, Apo, Matti ym. (1973) Homoseksuaalisuus ja muut seksuaalihäiriöt. Teoksessa Achté, Kalle ym. Itsemurhat ja niiden ehkäisy. Porvoo: WSOY.

Achté, Kalle (1977) Psykiatrisen hoidon eettisiä ongelmia. HYKS:n Psykiatrian poliklinikan kuukausilehti No 1, tammikuu 1977, 6-12.

Achté, Kalle, Vauhkonen, Kauko (1980) Mustasukkaisuus. Psykiatrian tutkimus-säätiö. Jyväskylä: Gummerus.

Achté, Kalle (1993) Lääkärikoulussa Paasikiven aikaan. Vaasa: Recallmed

Ajankohtainen asia. Piispojen julkilausuma (1966).

Gay, Peter (1988) Freud. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Otava.

Grau, Günther (Ed.) (1993) Hidden holocaust? Gay and lesbian persecution in Germany 1933-1945. London: Cassell

Jones, Ernest (1957) The life and work of Sigmund Freud. (Edited and abridged by Lionel Trilling and Steven Marcus). London: Penguin.

Kulovesi, Yrjö (1933) Psykoanalyysi. Helsinki: Otava.

Kulovesi, Yrjö (1935) Perversiteettien psyykillisestä rakenteesta. Duode­cim LI, 734-7­3­9­.

Kulovesi, Yrjö (1938) Paatoksen psykologiaa. Uudistuva opetus- ja kasvatustyö, 3, 87-88.

Lewes, Kenneth (1988) The psychoanalytic theory of male homosexuali­ty. London: Quartet Books.

Schalin, Lars-Johan (1969) Psykoanalyysin näkemys yksilön kehityksestä. Teoksessa Takala, Kalevi (Toim.) Psykologian sovellutuksia. Tapiola: Weilin + Göös.

Schalin, Lars-Johan (1980) Kateudesta ja sen sosiaalisista manifestaatioista. Teoksessa Achté, Kalle - Vauhkonen, Kauko. (Toim.) Mustasukkaisuus. Jyväskylä: Psykiatrian tutkimussäätiö.

Schalin, Lars-Johan (1991) Perheen ihmissuhteista. Helsinki: Yliopistopaino.

Schalin, Lars-Johan (1993) Narsismin kohtaloita. Psykoanalyyttisiä tulkintoja kateudesta, isättömyydestä ja vanhenemisesta. Helsinki: Yliopistopaino.

Stenbäck, Asser (1933) Vad som timar. Diskussionsdagarna för skolungdom in Helsingfors den 4-6 jan. 1933. Ad Lucem nr. 1 /februari 1933, 5-6.

Stenbäck, Asser (1941a) Vi och Stor-Finland. Ad Lucem nr. 5 / oktober 1941, 36.

Stenbäck, Asser (1941b) "Redaktörens hälsning". Ad Lucem nr. 5 / maj 1941, 40.

Stenbäck, Asser (1944) Kan en student vara kristen? Ad Lucem nr. 2 / mars 1944, 1-2.

Stenbäck, Asser - Pautola, Lauri (1952a) Lapsuus- ja nuoruusiän sukupuolinen kehitys ja kasvatus. Helsinki: Otava.

Stenbäck, Asser (1952b) Psykologisk frigörelse och kristen frälsning. Örebro: Vi Tros Förlag.

Stenbäck, Asser (1954) Headache and life stress: a psychosomatic study. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Copenhagen: Munksgaard.

Stenbäck, Asser (1993) Mitä homoseksuaalisuus on? Hämeenlinna: SLEY kirjat.

Strömsholm, Gustav (1994) "Det är fråga om större ting" En aktionsanalytisk undersökning av striden kring homosexualitet i Finlands kyrka år 1993. Åbo: Åbo Akademis tryckeri.

Stålström, Olli (1980) Querulous paranoia: diagnosis and dissent. Australian and New Zealand Journal of Psychiatry. 14, 145-150.

Stålström, Olli (1997) Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Väitöskirja. Helsinki: Gaudeamus

[Doctor Lecter]

Aamen!

Onkohan tuo Jari Väyrynen siis ensimmäinen kenelle tämä otsikossa mainittu operaatio on Suomessa tehty?

[tempura]

Yksi ongelma olisi varmasti juuri tuo tehottomuus. Toinen sitten se, milloin sitä pitäisi käyttää. Onko pedofiili 15 vuotiasta lähentelevä, 14vuotiasta lähentelevä, 13vuotiasta...
Pitääkö olla ollut sukupuoliyhteydessä. Pitääkö olla tuomittu? Entä jos onkin syytön?
Varovainen ehkä, mutta enemmän pitäisi olla tietoa ja tarkat kriteerit.

Pedofiili kokee seksuaalista vetoa esimurrosikäisiin.