Vankilassa oloa ja kulttuuria

[Clarence]

Voimailulajit olivat ja ovat vieläkin uskoisin vankien suosiossa. Vapaita painoja ei taida olla kuten joskus oli. Mielestäni tämä ei ole hyvä asia. Kyllä hyvällä harrastuksella on jo mielenterveydellisesti hyvä vaikutus. Onhan vangit voimannostossa saaneet vuosikymmeniä siviilikisoista palkintoja. Loma kisojen ajaksi ja siellä täysosuma ja tullessa on mitali. Mitä itse aikoinaan seurasin, oli penkki numero 1. Tempausta ja työntöä harrasti joukosta jotkut. Yhtä yleinen virhe kaikissa voimailulajeissa on liian vähäinen lämmittely, ja kerralla suuriin painoihin.

Kuten jo olen todennut olen ollut Pelsossa kun se ei ollut Pelson vankila, ei Pelson keskusvankila vaan Pelson varavankila. Pelsosta seuraava muisto iltaulkoilusta. Punttilavalla oli sakkia ja yksi elvistelijä piti omaa showtaan. Kävelimme kaverin kanssa rinkiä. Tämä Elsistelija oli ladannut tankoon kohtalaisen määrän rautaa. Sakki ympärillä tietenkin odotti, miten ukon käy. Elvistelijä meni noin 20 metrin päähän lavasta keskittymään tulevaan näytökseen. Huomasi heti, että hän nautti suunnattomasti saamastaan huomiosta. Tuolta hän alkoi kävellä kohti lavaa katse kiinni tangossa. Jaloissa suorastaan hengenvaaralliset kengät työntönostoon. Tästä välittämättä tangosta kiinni ja kovaääninen rykäisy, jonka lopputulos oli pieleen mennyt nosto.

Kun olisi malttia ja hiukan enemmän pitkäjännitteisyyttä, asiat onnistuisivat. Elvistelijällä oli selvästi taito ja tekniikka kohdillaan, mutta liian suurin harppauksin. Sama päti muissa vankiloissa penkkipunnerrukseen. Kesken rinkiä kävellyt saattoi joku mennä ilman lämmittelyä ja koittaa kohtalaisia rautoja. Hyvin harvoin tällä tavalla nousi. Kuten mitaleista jo mainitsin, lahjakkuuksia oli. Eräässä vankilassa muuan nimimies teki paljon etukyykkyä. Riskinnäköinen mies. Harjoittelu oli rauhallista mutta tehokasta. Kuten tällaiset ihmiset yleensä, hän ei pitänyt ääntä itsestää. Lusi omaa kakkua ja siinä kaikki.

[Clarence]

Vankilassa ratkaisee paljon miten asuu ja missä on töissä. Yksin halusin asua ja se ei aina onnistunut. Kun kaksi tai enemmän yhteiskuntaan sopeutumatonta laitetaan väkisin samaan selliin, ja 16.20 toivotus: Hyvää yötä, voi tulla vaikeuksia. Jos hyvä onni, niin sellikaveri on hyvä tai ennestään tuttu. Sitä jokainen sisustaa koppia enemmän tai vähemmän, ja sellissa on vankilan lisäksi oma rutiini. Siihen kun tulee krapulassa joku vielä haiseva, joutuu sopu koetukselle. Usein näillä oli tai on pieni tuomio. Itsellä oli joitakin tällaisia ei- toivottua lyhytaikaista sellitovereita. Yleensä toiselle jätettiin perut, se oli tapa. Ennen ei ollut kahvinkeittimiä, vaan boilerista kuuma vesi termospulloon ja se riitti tarvittavan ajan. Yksi tällainen lyhyen tuomion mies oli pääsemässä siviliin. Sanoin; jätä minulle tuo termari. Tuo termariko, no en varmaan jätä!

Menehän komppanian puolelle sanoi ylivartija ja aukaisi oven. Oma etunsa saattoi olla asua muiden kanssa. Olin eri osastolla ja yksi talon pintamiehiä sanoi: Se ja se lupasi hälle Vespan puolikkaan, Vesparax Novum tabletista, eikä hän pääse tuonne, voitko hoitaa sen hänelle. Onneksi melkein siinä samassa osastojen välinen ovi meni kiinni. Sen tiesi pyynnön antaja ja se oli sillä sipuli. Yhteissellissä yhdellä miehellä oli elinkautinen. Tämä mies ei koskaan sanallakaan puhunut tuomiostaan, eikä vankilassa hyviin tapoihin kuulu kysyä asiaa. Ylemmissä oikeusasteissa tuomio muuttui vuosituomioksi, ja siitä oli juttu Alibissa. Luin jutun kuten moni muu, mutta ei puhuttu miehelle asiasta mitään. Kerran tämä Alibi oli pöydällä, ja mies alkoi lukea sitä. Menin sellin ulkopuolelle jonkun kanssa ja tirkistysreiästä katsottiin miten mies juttuunsa reagoi. Jotenkin henkisesti vapautui tämän jälkeen, mutta rikoksestaan ei suostunut koskaan puhumaan.

[Rundi]

Vankilassa ratkaisee paljon miten asuu ja missä on töissä. Yksin halusin asua ja se ei aina onnistunut. Kun kaksi tai enemmän yhteiskuntaan sopeutumatonta laitetaan väkisin samaan selliin, ja 16.20 toivotus: Hyvää yötä, voi tulla vaikeuksia. Jos hyvä onni, niin sellikaveri on hyvä tai ennestään tuttu. Sitä jokainen sisustaa koppia enemmän tai vähemmän, ja sellissa on vankilan lisäksi oma rutiini. Siihen kun tulee krapulassa joku vielä haiseva, joutuu sopu koetukselle. Usein näillä oli tai on pieni tuomio. Itsellä oli joitakin tällaisia ei- toivottua lyhytaikaista sellitovereita. Yleensä toiselle jätettiin perut, se oli tapa. Ennen ei ollut kahvinkeittimiä, vaan boilerista kuuma vesi termospulloon ja se riitti tarvittavan ajan. Yksi tällainen lyhyen tuomion mies oli pääsemässä siviliin. Sanoin; jätä minulle tuo termari. Tuo termariko, no en varmaan jätä!

Menehän komppanian puolelle sanoi ylivartija ja aukaisi oven. Oma etunsa saattoi olla asua muiden kanssa. Olin eri osastolla ja yksi talon pintamiehiä sanoi: Se ja se lupasi hälle Vespan puolikkaan, Vesparax Novum tabletista, eikä hän pääse tuonne, voitko hoitaa sen hänelle. Onneksi melkein siinä samassa osastojen välinen ovi meni kiinni. Sen tiesi pyynnön antaja ja se oli sillä sipuli. Yhteissellissä yhdellä miehellä oli elinkautinen. Tämä mies ei koskaan sanallakaan puhunut tuomiostaan, eikä vankilassa hyviin tapoihin kuulu kysyä asiaa. Ylemmissä oikeusasteissa tuomio muuttui vuosituomioksi, ja siitä oli juttu Alibissa. Luin jutun kuten moni muu, mutta ei puhuttu miehelle asiasta mitään. Kerran tämä Alibi oli pöydällä, ja mies alkoi lukea sitä. Menin sellin ulkopuolelle jonkun kanssa ja tirkistysreiästä katsottiin miten mies juttuunsa reagoi. Jotenkin henkisesti vapautui tämän jälkeen, mutta rikoksestaan ei suostunut koskaan puhumaan.

- Yksin sain asua. Pari kertaa asuin kimpassa kun piti korjata itselläni olleita "roiskeita" peite kuvilla. Ja yksien olympialaisten ajaksi otin urheiluhullun kaverin kun itselläni oli telkkari. Jota en katsonut paljon milloinkaan. Sittemmin lainasin telkkaria aina yön ajaksi. Siinä oli oma kuvionsa siirtää telkkari illansuussa ja aamulla takaisin, koska pampuilla oli listat kenellä oli radio-kasetti-nauhureita, kenellä (aika harvoilla) oma telkkari. Ei voinut jättää päivän ajaksi vieraaseen selliin.

- Perut jätettiin yleensä kerroksilla jo. Mutta joskus lähtijä halusi pitää esimerkiksi termarin vielä matkaselli illaksi, mutta jätti sen matkaselliin, josta meni tieto kellari putsarille, joka toimitti termarin uudelle saajalle tai saaja haki sen. Mutta oli myös niitä, jotka veivät termarin mukanaan. Muuta omaisuutta heillä ei sitten ollutkaan ei linnassa eikä siviilissä. Kerran muistan tapauksen, että matkaselli lähtijä teki mukaansa aamu eväätkin ja vei voinapit mukanaan. Sitä naureskeli putsari ja yksi pamppu kun olivat tutkineet lähtijän muovikassin.

- Joskus muinoin voinapit olivat irtonaisia eli kelluivat kipossa olevassa suolavedessä, josta putsari lusikalla tai pihdeillä antoi sen yhden. Jossain suovankiloissa kai sai enemmänkin kun teki raskasta työtä. Myöhemmin 70-luvulla tuli ne kelmutetut irtonapit kunkin meijerin logoin; valio 10 grammaa jne.

- Aina ei tieto kulkenut kunnolla kun juttu / juttuja tuli alas hovioikeudesta. Yleensähän niistä ilmoitti asianajaja, jos ilmoitti tai ne tulivat aikanaan vankilan apulaisjohtajan pöydälle. Etenkin vapaan jalan jutut. Mutta joskus oli viivettä vangituissa jutuissa. Edellisellä tuomiolla ehdin olla Nokalla törk vark ja petosryppään vuoksi kahdeksan kuukautta.

- Siinä välissä ehti oikeuteen haastamaton törk vark irto juttu josta tulikin reilun vuoden irto tuomio. Minulla ei ollut asianajajaa ja en valittanut heti. Keskittyminen meni tuohon ryppääseen, jota lykkäsin kahden viikon jaksoissa, haastoin todistajia koska heillä ei ollut mitään jakoa jutissa, pelkkiä huhu puheiden esittäjiä jne, ja välillä ei löytynyt paria muuta syytettyä jotka olivat vapaalla. Niin juttu venyi ja unohdin valittaa irto tuomion, meni yli kahdella päivällä. Kesken prosessin Nokan apukalle pisti tuomion täytäntöön ja heitti Sörkkaan. Talvella jälkijunassa sain ryppäästä melkein neljä vuotta lisää. Jonka tasan valitin Hoviin.

- Se oli tullut hovista juhannuksen alla, mutta vasta heinäkuulla Sörkan Apujohtaja reagoi ja kutsui puheille. Sanoin, pannaan täytäntöön ja ala yhdistellä. Siitä kaksi päivää myöhemmin kävi asianajaja kuin riemuissaan ilmoittamassa, että hei sun tuomio tippui kolmeen vuoteen. Sanoin, että olet myöhässä, olen lusinut sitäkin jo kaksi päivää. Tuli niitä muitakin petos ja väärennös irtojuttuja vielä, mutta yhdistyivät suht mukavasti päätuomioon, ei tarvinnut lusia neljää vuotta enempää.

[Rundi]

- Yksin sain asua. Pari kertaa asuin kimpassa kun piti korjata itselläni olleita "roiskeita" peite kuvilla. Ja yksien olympialaisten ajaksi otin urheiluhullun kaverin kun itselläni oli telkkari. Jota en katsonut paljon milloinkaan. Sittemmin lainasin telkkaria aina yön ajaksi. Siinä oli oma kuvionsa siirtää telkkari illansuussa ja aamulla takaisin, koska pampuilla oli listat kenellä oli radio-kasetti-nauhureita, kenellä (aika harvoilla) oma telkkari. Ei voinut jättää päivän ajaksi vieraaseen selliin.

- Perut jätettiin yleensä kerroksilla jo. Mutta joskus lähtijä halusi pitää esimerkiksi termarin vielä matkaselli illaksi, mutta jätti sen matkaselliin, josta meni tieto kellari putsarille, joka toimitti termarin uudelle saajalle tai saaja haki sen. Mutta oli myös niitä, jotka veivät termarin mukanaan. Muuta omaisuutta heillä ei sitten ollutkaan ei linnassa eikä siviilissä. Kerran muistan tapauksen, että matkaselli lähtijä teki mukaansa aamu eväätkin ja vei voinapit mukanaan. Sitä naureskeli putsari ja yksi pamppu kun olivat tutkineet lähtijän muovikassin.

- Joskus muinoin voinapit olivat irtonaisia eli kelluivat kipossa olevassa suolavedessä, josta putsari lusikalla tai pihdeillä antoi sen yhden. Jossain suovankiloissa kai sai enemmänkin kun teki raskasta työtä. Myöhemmin 70-luvulla tuli ne kelmutetut irtonapit kunkin meijerin logoin; valio 10 grammaa jne.

- Aina ei tieto kulkenut kunnolla kun juttu / juttuja tuli alas hovioikeudesta. Yleensähän niistä ilmoitti asianajaja, jos ilmoitti tai ne tulivat aikanaan vankilan apulaisjohtajan pöydälle. Etenkin vapaan jalan jutut. Mutta joskus oli viivettä vangituissa jutuissa. Edellisellä tuomiolla ehdin olla Nokalla törk vark ja petosryppään vuoksi kahdeksan kuukautta.

- Siinä välissä ehti oikeuteen haastamaton törk vark irto juttu josta tulikin reilun vuoden irto tuomio. Minulla ei ollut asianajajaa ja en valittanut heti. Keskittyminen meni tuohon ryppääseen, jota lykkäsin kahden viikon jaksoissa, haastoin todistajia koska heillä ei ollut mitään jakoa jutissa, pelkkiä huhu puheiden esittäjiä jne, ja välillä ei löytynyt paria muuta syytettyä jotka olivat vapaalla. Niin juttu venyi ja unohdin valittaa irto tuomion, meni yli kahdella päivällä. Kesken prosessin Nokan apukalle pisti tuomion täytäntöön ja heitti Sörkkaan. Talvella jälkijunassa sain ryppäästä melkein neljä vuotta lisää. Jonka tasan valitin Hoviin.

- Se oli tullut hovista juhannuksen alla, mutta vasta heinäkuulla Sörkan Apujohtaja reagoi ja kutsui puheille. Sanoin, pannaan täytäntöön ja ala yhdistellä. Siitä kaksi päivää myöhemmin kävi asianajaja kuin riemuissaan ilmoittamassa, että hei sun tuomio tippui kolmeen vuoteen. Sanoin, että olet myöhässä, olen lusinut sitäkin jo kaksi päivää. Tuli niitä muitakin petos ja väärennös irtojuttuja vielä, mutta yhdistyivät suht mukavasti päätuomioon, ei tarvinnut lusia neljää vuotta enempää.

- Tuo samainen matkaselli eväs kaveri oli jäyhä ^oikeudenmukainen^ pohjoisen mies, tullut joskus pääkaupunkiseudulle töiden perästä. Rakennusmies. Mutta ajautunut laitapuolelle, alkoholi, rötöstelyjäkin. Vapaudessa oli pääasiassa asunnoton eli asui teltoissa ja koijissa (eli oma rakenteisissa metsämajoissa). Kerran se oli rullattu eli käännetty eli ryövätty kun se oli sammuneena puistossa. Siitäkös ukkeli kimpaantui ja päätti kostaa. Oli ostanut Hallituskadun tai Erottajan Renlundilta puukon, meni Kaisaniemen puistoon penkille ja teeskenteli sammunutta. Kuinkas ollakaan, siihen tuli joku vähän tönimään, ukko kimposi pystyyn ja alkoi sohia puukolla. "Herättelijä" olikin tavallinen viaton kansalainen, joka halusi varmistaa, että kaikki oli hyvin. Käsittääkseni "uhri" jäi henkiin. Siitä kai oli lehdissäkin aikoinaan. No ei mitään, pohjoisen mies sai vuosien tuomion. Mutta hän viihtyi Sörkassakin. Oli kysytty ja hullu työmies Sörkan pajalle. Kädet sillä oli mustana alvariinsa ja hullu syömään. Tekohampaansa se pesi tiskiharjalla vessan lavuaarissa. Asui avo-osastolla.

[Clarence]

- Tuo samainen matkaselli eväs kaveri oli jäyhä ^oikeudenmukainen^ pohjoisen mies, tullut joskus pääkaupunkiseudulle töiden perästä. Rakennusmies. Mutta ajautunut laitapuolelle, alkoholi, rötöstelyjäkin. Vapaudessa oli pääasiassa asunnoton eli asui teltoissa ja koijissa (eli oma rakenteisissa metsämajoissa). Kerran se oli rullattu eli käännetty eli ryövätty kun se oli sammuneena puistossa. Siitäkös ukkeli kimpaantui ja päätti kostaa. Oli ostanut Hallituskadun tai Erottajan Renlundilta puukon, meni Kaisaniemen puistoon penkille ja teeskenteli sammunutta. Kuinkas ollakaan, siihen tuli joku vähän tönimään, ukko kimposi pystyyn ja alkoi sohia puukolla. "Herättelijä" olikin tavallinen viaton kansalainen, joka halusi varmistaa, että kaikki oli hyvin. Käsittääkseni "uhri" jäi henkiin. Siitä kai oli lehdissäkin aikoinaan. No ei mitään, pohjoisen mies sai vuosien tuomion. Mutta hän viihtyi Sörkassakin. Oli kysytty ja hullu työmies Sörkan pajalle. Kädet sillä oli mustana alvariinsa ja hullu syömään. Tekohampaansa se pesi tiskiharjalla vessan lavuaarissa. Asui avo-osastolla.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Roiskeista mainitsit. Ensi kerran tutkintolaisena itsellä oli joitain roiskeita. Miehet kysyivät heti kongilla: Ootsä ollut kasviksessa. Roiskeet peitettiin ja tekijänä oli oikea virtuoosi. Myöhemmin vielä lisää ja muille tein itsekin. Keravalle mennessä oli käsissä ja muualla siellä poikien kunnioittama määrä. Tosin en mitään kunniaa hakenut, vain itselle kuvat on tehty. Keravan vanhan talon itäpäässä, aika ennen Nubista joskus pyydettiin pampulta lupa olla jonkun kanssa samassa sellissä seuraavaan ruokailuun asti. Pelattiin jazzia tai muuten vaan rupateltiin. Kerran piirsin yhdelle kämmenselät täyteen. Kun ovet aukenivat, enpä osannut odottaa, kuinka jotkut tykkäsivät.

Tuo pohjoisen mies voisi sopia kuvaukseen yhdestä Pohjammaalta olevasta. Pääsi Sörkasta siviliin ja jossain silloisessa alepa-tapaisessa joitui kassalla kärhämään. Hulinaksi se meni, ja apuun juoksi lihatistiltä kolme miestä. Pamautti kaljatölkin kaupan tiskiin, että tölkki aukesi ja metalliseen pintaan tuli jäljet. Käydyn painin hävisi pohjammaan mies ja poliiseja odottaessa katseli tarkkaan kaikkia lihamiehiä. Psyykkas ja laittoi kasvoja mieleen. Osaan kuvitella tuon epätoivo-raivontunteen. Kohta alkoi uusi rähäkkä mutta se laantui ja virkavalta vei miehen.

[Rundi]

Roiskeista mainitsit. Ensi kerran tutkintolaisena itsellä oli joitain roiskeita. Miehet kysyivät heti kongilla: Ootsä ollut kasviksessa. Roiskeet peitettiin ja tekijänä oli oikea virtuoosi. Myöhemmin vielä lisää ja muille tein itsekin. Keravalle mennessä oli käsissä ja muualla siellä poikien kunnioittama määrä. Tosin en mitään kunniaa hakenut, vain itselle kuvat on tehty. Keravan vanhan talon itäpäässä, aika ennen Nubista joskus pyydettiin pampulta lupa olla jonkun kanssa samassa sellissä seuraavaan ruokailuun asti. Pelattiin jazzia tai muuten vaan rupateltiin. Kerran piirsin yhdelle kämmenselät täyteen. Kun ovet aukenivat, enpä osannut odottaa, kuinka jotkut tykkäsivät.

Tuo pohjoisen mies voisi sopia kuvaukseen yhdestä Pohjammaalta olevasta. Pääsi Sörkasta siviliin ja jossain silloisessa alepa-tapaisessa joitui kassalla kärhämään. Hulinaksi se meni, ja apuun juoksi lihatistiltä kolme miestä. Pamautti kaljatölkin kaupan tiskiin, että tölkki aukesi ja metalliseen pintaan tuli jäljet. Käydyn painin hävisi pohjammaan mies ja poliiseja odottaessa katseli tarkkaan kaikkia lihamiehiä. Psyykkas ja laittoi kasvoja mieleen. Osaan kuvitella tuon epätoivo-raivontunteen. Kohta alkoi uusi rähäkkä mutta se laantui ja virkavalta vei miehen.

- Oikeastaan minulla ei ollut roiskeita sanan varsinaisessa merkityksessä. Oli pikemminkin laimeilla väreillä tehtyjä. Niiden päälle korjauksia ja peitekuvia vahvemmilla Rotring väreillä.
Tuo jästipää jälli saattoi olla hyvinkin myös pohjanmaalta? Jostain muualta, ylempää suomesta se oli.

[Clarence]

Rundi: #" - Oikeastaan minulla ei ollut roiskeita sanan varsinaisessa merkityksessä. Oli pikemminkin laimeilla väreillä tehtyjä. Niiden päälle korjauksia ja peitekuvia vahvemmilla Rotring väreillä. "

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Perhosneuloilla ja Rotring tussilla on itselläkin käsissä ja muualla. Koneista ei tietoakaan. Samoilla neuloilla monta kuvaa ja monelle, mutta niin ne teki noihin aikoihin koneella Tanskassakin. Ei mitään " ei kahteen viikkoon saunaan eikä aurinkoon." Suoraan kumpaankin, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nyky nuorille se on kauhistus. Poskensa täyteen tatuoinut tyttö näillä vuosilla kauhisteli asiaa. Nykyään voi jollain nuorella naisella olla enemmän kuvia kuin entisellä linnan miehellä.

Asia, jota en oppinut ymmärtämään useissa vankiloissa. Suljetussa talossa päivä aikaa saunoa, mutta pamput ajoivat saunan täyteen. Lauteilla oli ahdasta, ja suihkuun sai jonottaa. Vielä kun juopottelijat siellä oli luku sinänsä.

[Rundi]

Rundi: #" - Oikeastaan minulla ei ollut roiskeita sanan varsinaisessa merkityksessä. Oli pikemminkin laimeilla väreillä tehtyjä. Niiden päälle korjauksia ja peitekuvia vahvemmilla Rotring väreillä. "

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Perhosneuloilla ja Rotring tussilla on itselläkin käsissä ja muualla. Koneista ei tietoakaan. Samoilla neuloilla monta kuvaa ja monelle, mutta niin ne teki noihin aikoihin koneella Tanskassakin. Ei mitään " ei kahteen viikkoon saunaan eikä aurinkoon." Suoraan kumpaankin, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nyky nuorille se on kauhistus. Poskensa täyteen tatuoinut tyttö näillä vuosilla kauhisteli asiaa. Nykyään voi jollain nuorella naisella olla enemmän kuvia kuin entisellä linnan miehellä.

Asia, jota en oppinut ymmärtämään useissa vankiloissa. Suljetussa talossa päivä aikaa saunoa, mutta pamput ajoivat saunan täyteen. Lauteilla oli ahdasta, ja suihkuun sai jonottaa. Vielä kun juopottelijat siellä oli luku sinänsä.

Ne olivat kyllä melko katteettomia lauma-massa saunottamiset. Ei voinut puhua niin sanotusta sauna nautinnosta siinä silli sumpussa, mitä saunailu oli pahimmillaan. Itselle sattui muutamia sellaisia työvakansseja, että oli etuoikeus välttää lauma saunominen, ja oli jopa niinkin, että pystyi saunomaan silloin kun huvitti, esimerkiksi Sörkassa pisti höyrysaunan päälle niin kyllä sekin korvasi saunaa ja sai hikoilemaan.

[Picaro]

Tämä on ollut todella kiinnostavaa luettavaa haluan esittää kiitokset kaikille jotka ovat kertomuksillaan avartaneet tietoa kiven sisästä. Samat kehut ansaitsee rikoksen jälkeen ketju.

[Rundi]

Tämä on ollut todella kiinnostavaa luettavaa haluan esittää kiitokset kaikille jotka ovat kertomuksillaan avartaneet tietoa kiven sisästä. Samat kehut ansaitsee rikoksen jälkeen ketju.

Aina jotain kerrottavaa kun kalteri- ja "työ"muisti palaa pätkittäin

[Clarence]

Muuan Jorkka vapautui Kakolasta. Oli Kakolassa tehnyt kuparitöitä. Kun tarvitsi rahaa, möi töitään niistä tykkääville. Jorkka oli niitä persoonallisia vanhan ajan vankeja, eli siellä missä liikkui myös tapahtui. Oli myös treenanut vankllassa kohtuullisella menestyksellä. Jollain ihmeen tavalla hän onnistui saamaan kuin saamaan porttikiellon missä vain olikin. Yhdessä nuorison ja nuorten aikuisten suosimassa baarissa hän viihtyi, kuten itsekin.

Tuossa baarissa istui linnan mies Gösta yhdessä seurueessa. Jorkka pikku tuiterissa sanoi: Hän antaa Göstalle 10 markkaa, koska Gösta on hänen koulukaveri. Noihin aikoihin kaljapullo maksoi 2,50 mk. Kohta Jorkka kuitenkin pyysi; saa kai hän omalla kympillään kaljapullon. Sitä peliä tuo jatkui ja uskon Göstan olleen perinpohjin kyllästynyt kympin vastaanottoon. Jorkalla oli vielä kova ja kantava ääni. Jäi Kakolassa kiinni pillereistä. Jorkka sanoi: Murharyhmä tuli ja pyysi kävelemään kongilla muutaman askeleen. Jalka taisi sen verran vispata, että seuraavat askeleet Jorkka otti rundissa.

Tuossa samaisessa nuorison suosimassa paikassa kuului kauempaa mesomista. Meidän seurue oli toisessa päässä baaria. Katsoimme kun Jorkka veti yläruumiin paljaaksi kiskoen paidat ja muut pois kovaäänisesti mölisten. Siinä hän oli kuin kehonrakentaja lavalla. Teki samoja poseerauksia ja mekasti samalla. Naurettiin omassa seurassa kippurassa.
Jorkka joutui sairaalaan. Jorkalle annettiin ruokailun yhteydessä ruoka, mikä oli jollekin ruokavalioiselle. Jorkan ruoka taas ruokavalioiselle, kuka ei sitä voinut syödä. Vahingossa toisen annoksen syötyään Jorkka söi vielä lautasen, mikä olisi alunperinkin kuulunut hänelle. Ruokavalioinen jäi ilman. Jostain kuitenkin hommasivat hänelle syötävää.

[Rundi]

Muuan Jorkka vapautui Kakolasta. Oli Kakolassa tehnyt kuparitöitä. Kun tarvitsi rahaa, möi töitään niistä tykkääville. Jorkka oli niitä persoonallisia vanhan ajan vankeja, eli siellä missä liikkui myös tapahtui. Oli myös treenanut vankllassa kohtuullisella menestyksellä. Jollain ihmeen tavalla hän onnistui saamaan kuin saamaan porttikiellon missä vain olikin. Yhdessä nuorison ja nuorten aikuisten suosimassa baarissa hän viihtyi, kuten itsekin.

Tuossa baarissa istui linnan mies Gösta yhdessä seurueessa. Jorkka pikku tuiterissa sanoi: Hän antaa Göstalle 10 markkaa, koska Gösta on hänen koulukaveri. Noihin aikoihin kaljapullo maksoi 2,50 mk. Kohta Jorkka kuitenkin pyysi; saa kai hän omalla kympillään kaljapullon. Sitä peliä tuo jatkui ja uskon Göstan olleen perinpohjin kyllästynyt kympin vastaanottoon. Jorkalla oli vielä kova ja kantava ääni. Jäi Kakolassa kiinni pillereistä. Jorkka sanoi: Murharyhmä tuli ja pyysi kävelemään kongilla muutaman askeleen. Jalka taisi sen verran vispata, että seuraavat askeleet Jorkka otti rundissa.

Tuossa samaisessa nuorison suosimassa paikassa kuului kauempaa mesomista. Meidän seurue oli toisessa päässä baaria. Katsoimme kun Jorkka veti yläruumiin paljaaksi kiskoen paidat ja muut pois kovaäänisesti mölisten. Siinä hän oli kuin kehonrakentaja lavalla. Teki samoja poseerauksia ja mekasti samalla. Naurettiin omassa seurassa kippurassa.
Jorkka joutui sairaalaan. Jorkalle annettiin ruokailun yhteydessä ruoka, mikä oli jollekin ruokavalioiselle. Jorkan ruoka taas ruokavalioiselle, kuka ei sitä voinut syödä. Vahingossa toisen annoksen syötyään Jorkka söi vielä lautasen, mikä olisi alunperinkin kuulunut hänelle. Ruokavalioinen jäi ilman. Jostain kuitenkin hommasivat hänelle syötävää.

- Joo, kaikissa taloissa oli kuparinpainajat, amppelit kaikkein yleisin, mutta kyllä pieniä arkkujakin syntyi. Myyntihän tapahtui aina talousmestarin kautta, ainakin Sörkässä. Mutta jos maksoi setelirahalla tai kanttiini ostoilla jo kerroksilla, toimitti tekijä askareensa portille jonkun nimiin, kuka haki ne. Töitäänhän sai lähettää siviiliin ilman, että "kauppaa" oli tapahtunut.

Silloin kun olin aktiivinen, välttelin baareja kaikin tavoin, etenkin sellaisia baareja jotka oli venkuloiden kanta mestoja. Ne oli tarjottimia poliiseille. Itse olen jäänyt kerran boseen juurikin baarista.
Oli tapaus, että mulla oli kaverin kanssa hallussa tuore pankkikirja, jossa näytti olevan talletuksia mukavasti. Espoossa ajauduttiin biitsille paikallisen porukan kanssa ottamaan kaljaa ja huikkaa. Kun antimet loppui, välähti, että meillä oli pankkikirja postiin. Siinä sitten ääneen pohdittiin, että rahaa olisi, mutta kuka hakisi?

Seurueessa oli pari naista joista toinen ehdotti, hän kyllä hakee kun saa valtakirjan. Kävin läheisen ostarin osuuspankin salista jonkun blanketin ja nappasin kynänkin ja kirjoitin daamille valtakirjan hänen omalla nimellään, kuten hän ehdotti. Kirjalla oli kai kolmisen tonnia, mutta laitettiin valtakirjaan 900, että ei syntyisi epäilyjä. Pankkikirjan omistajan nimen väärensin sujuvasti.
Daami, vaikkakin oli melko hönössä, läksi ja viipyi ja viipyi. Joku sanoi, että teki ohikkaan. Itse sanoin, että olen tuntenut naisen pidemmän aikaa tuttujen kautta, ei harrasta kupruja.

Sitten nähtiin kun poliisiauto lipui radan yli ja meitä kohti, läksin livohkaan välittömästi. Kaveri ja porukka jäi paikalleen. Menin sen lähi liikerakennuksen baariin, ajattelin, että ei ne poliisit sinne nuuski.
' Kymmenen viidentoista minuutin kuluttua ajoi poliisit siitä edestä. Nousin ja lingahdin vessaan. Sain siellä ollakin minuutti tolkulla, kunnes ovi aukesi ja poliisihan se siinä. Ei kun kyytiin. Paljastui (myöhemmin), että poliisit oli käyneet kurkkimassa baariin, mutta lähteneet ulos. Hetken kuluttua toinen oli tullut takaisin ja kysellyt, onko näkynyt meikän tyylistä tyyppiä. Vessan ovea lähinnä ollut kaljaa lipittävä ukko oli sanonut, että tuonne vessaan meni yksi sellainen. Se siitä.

Jouduttiin laitokselle. Daami oli jo viety toisella autolla. Kaverilla oli erääntynyt 10 kk syömätön kakku, etsintäkuulutus päällä ja ei kun selliin. Minä jouduin sumppuun, jossa joku kuulustelija kävi kyselemässä tietoja. Kerroin, että olin ollut vaan kaljoittelemassa seurueessa ja jotkut siinä sääti jotakin kuka kävisi pankissa, muuta en tiedä ja sitten puoli tuttu nainen läksi pankkiin. Pankkikirjasta oli tehty katoamisilmoitus tunti pari ennen valtakirjaa samaan pankkiin, se selvisi myöhemmin, siksi käry kävi heti.

Kuulustelija oli mennyt naisen sellille ja kysynyt, kuka kirjoitti valtakirjan. Joko känniään tai tuttuutta tai solidaarisuutta minua kohtaan daami oli töksäyttänyt, että pankkikirjan ja valtakirjan antaja oli minun kaveri. Ajattelin mielessäni, että bingo! Kaveri oli junttipäinen seinäkiistäjä, vaikka olisi kärynnyt itseteosta. Niinpä kuulustelija oli tenttinyt kaveriani turhaan kahteenkin otteeseen.

Yksi kaksi kuulustelija oli sumpun ovella ja sanoi, saat mennä. Pidin pokkani ja kävelin ulos. Minullahan oli paljon isompaakin pelkoa persiessä, ei vain esimerkiksi se, että hovissa oli vajaan vuoden petostuomio, joku etiäinen että kytät oli jäljillä.
Eikä etiäinen pettänyt. Iltapäivällä oli paljastunut Espoon poliisille tieto, että KRP etsi minua ja kaveria kissojen ja koirien kanssa. Tapahtui lipsahdus, että minut vapautettiin.
Sitä en tiennyt viikon kuluttua kun olin menossa samaiseen baariin. Portsario näki minut kaukaa ja tuli tien yli vastaan. Sanoi, häivy helvettiin, poliisit ovat hakeneet minua ainakin kymmenen kertaa, viimeksi vajaa tunti sitten.
No, kesti sitä vapautta hetki.... KRP oli sellainen instanssi, että se ei anna periksi. Löysivät minut piiloasunnosta Töölöstä kolme viikkoa myöhemmin ja se reissu sitten kestikin.

[Clarence]

Vankilassa askarteli aika monet. Kuparitöitä, koristemaalausta ym ym. Jossain vankilassa aina joku teki könninkelloa. Sellaista isoa, jota en laittaisi huoneeseen vaikka ilman saisi. Kuparitöitä en koskaan tehnyt. Ruusunmaalauksen opin siellä, ja sitä jonkun verran harrastin. Piirtäminen oli oma juttu. Yhdet lampetit, jotka olivat kauniit ostin. Mutta yhtä kaikki, se oli toisille harrastus, ja tykkäsivät siitä. Helpoin ylipäätään tuollaiset tuotteet oli myydä vankilassa pienen tuomion vangille.

Ketkä sivilissä olivat puliukkoja, olivat hyvin tarkkoja tilin tullessa. Siinä oli oltava pennilleen kaikki oikein. Pelasin ennen ostoja koronaa tällaisen kanssa. Sätkätupakka holkin päässä, pää takakenossa samalla silmäili mitä tulee. Yksi Hämeen-neito kertoi vastaavista juopponaisista seuraavaa. Taloon tuli tutiseva ja likainen nainen. Muutaman viikon olon jälkeen pääsi kuntoutumaan. Yht´äkkiä tämä tutiseva pahalta haiseva nainen olikin hieno nainen. Jos ruuassa oli edes vähän moitittavaa, lähti keittiölle lappu.

Eräs mies oli Pelson varavankilan rundissa 70- luvulla. Rundit olivat 1. alapuolella. Joku naputti hänen yläpuolellaan kuparitöitä illat. Sehän ottaa alapuolella olevaa hermoon. Mies pääsi käymään tippaiitan luona. Jotenkin hän pääsi pujahtamaan siihen selliin, joka oli hänen yläpuolella. Siitä kuparitöitä solmuun niin monta kuin kerkesi. Tämän rundissa ollut kertoi minulle toisessa vankilassa.

[Clarence]

Tässä kysyisin kaikilta, eritoten Rundilta, urheilitko vankilassa, vai mikä oli harrastus? Itsellä yhteen aikaan lentopallo oli se ykköslaji. Punttiakin tuli jonkun verran. Saunassa olin muihin kylpiöihin selin pesten kroppaa, ja tunsin kun nuori vanki ajattelematta enempää koitti minun selkää sanoen, kyllä näkee tulosta. Heti kun tunsin kosketuksen, pomppasin ympäri, että kuka. Poika säikähti pahanpäiväisesti ja pyyteli anteeksi. No sai tietenkin anteeksi. Nuori vanki ei tiennyt vielä, mitä kestää tehdä ja mitä ei.

Noista kaukaisista ajoista olen treenannut sivilissä aika monella salilla. Joka salilta on joku varastanut jotain. Hyvin vaikea päällepäin arvioida kuka. Kun sekakäyttäjä ilmaantuu salille, missä ei normaalisti käy, ei arviointi ole niin vaikeaa. Ensikertalaisena vankilassa tutkintolaisena pidin ensipäivät soitinta kaapissa. Miehet kysyivät miksi. Sanoin; ettei kukaan varasta. He nauroivat, ei täällä kukaan varasta. Se piti paikkansa. Sellirosvo on ohikkaaan tekijään ja vasikkaan verrattava niljake. Niitäkin joskus oli.

Tapahtuihan noina aikoina aina välillä selliryöstöjäkin, kuitenkin harvemmin. Yhdessä keskusvankilassa tunnettu vanki ryösti toisen ja sai kuulemma 2 vuotta. Toisessa keskusvankilassa kaksi vankia ryösti yhden nimimiehen. Nimimies ilmoitti tekijät, ja menetti siinä hiukan mainetta. Mutta olla nimimiehen paikalla, on tosi ikävä sauma, meinaan mahdollisuuksia on kolme. Niellä asia hiljaisuudessa, ilmoittaa tai ottaa oikeus omiin käsiin.

[Rundi]

Vankilassa askarteli aika monet. Kuparitöitä, koristemaalausta ym ym. Jossain vankilassa aina joku teki könninkelloa. Sellaista isoa, jota en laittaisi huoneeseen vaikka ilman saisi. Kuparitöitä en koskaan tehnyt. Ruusunmaalauksen opin siellä, ja sitä jonkun verran harrastin. Piirtäminen oli oma juttu. Yhdet lampetit, jotka olivat kauniit ostin. Mutta yhtä kaikki, se oli toisille harrastus, ja tykkäsivät siitä. Helpoin ylipäätään tuollaiset tuotteet oli myydä vankilassa pienen tuomion vangille.

Ketkä sivilissä olivat puliukkoja, olivat hyvin tarkkoja tilin tullessa. Siinä oli oltava pennilleen kaikki oikein. Pelasin ennen ostoja koronaa tällaisen kanssa. Sätkätupakka holkin päässä, pää takakenossa samalla silmäili mitä tulee. Yksi Hämeen-neito kertoi vastaavista juopponaisista seuraavaa. Taloon tuli tutiseva ja likainen nainen. Muutaman viikon olon jälkeen pääsi kuntoutumaan. Yht´äkkiä tämä tutiseva pahalta haiseva nainen olikin hieno nainen. Jos ruuassa oli edes vähän moitittavaa, lähti keittiölle lappu.

Eräs mies oli Pelson varavankilan rundissa 70- luvulla. Rundit olivat 1. alapuolella. Joku naputti hänen yläpuolellaan kuparitöitä illat. Sehän ottaa alapuolella olevaa hermoon. Mies pääsi käymään tippaiitan luona. Jotenkin hän pääsi pujahtamaan siihen selliin, joka oli hänen yläpuolella. Siitä kuparitöitä solmuun niin monta kuin kerkesi. Tämän rundissa ollut kertoi minulle toisessa vankilassa.

Tuosta (pultsarit) on omakohtaisia kokemuksia lääninvankilassakin putsarina olleena. Isossa ruumassa asui pääasiassa sakkolaisia tai alkoholistihoitolaan passitettavia (70-luku). Vaikka ne oli napattu kurjista oloista kuka mistäkin läävästä, siltojen alta, puistoista. Niin heti kun saivat itseään vähän kuosiin, alkoi kaikenlainen vaatiminen ja määräily; jopa ruokia arvostelivat kuin pahemman luokan makutuomarit, joskus kyllä sieppasi. Joskus tirvaisin takaisin, kerrankin yhdelle, että siviilissä sinulla ei ole edes yhtä keitettyä perunaa, kuinka kehtaat täällä komennella sanaakaan.