Vankilassa oloa ja kulttuuria

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Jack the Ripper
Columbo
Viestit: 2299
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper » Ma Heinä 22, 2019 2:56 am

Katselin itsekin dokumentin Pelson kesävartijasta. Oli nuori kundi kyseessä joka selvästi sopisi johonkin vastaavaan vankilaa kevyempään asuntolaan työhön, esimerkiksi kun lukisi itsensä lähihoitajaksi pääsisi vaikka päihdeongelmaisten asuntolaan nimikkeellä ohjaaja. Siinä pitää vähän osata komentaa ja rajoittaa mutta muuten työ on leppoisaa sisähommaa eikä sisällä sitä paskan lapioimista mitä se hoitsun työ joskus on. Sitäpaitsi hoitajien palkatkin ovat ihan kelpotasoa nykyisin, mutta silti saman rahan saa muualta riivittyä helpommin ja ennenkaikkea ilman vastuuta ihmishengistä. Olen itse lähihoitaja, tehnyt ambulanssihommaa, terveyskeskuspäivystystä, akuuttisairaalapäivystystä, akuuttivuodeosastoa, pitkäaikaisvuodeosastoa, palvelutaloa, hoivakodin yöhommaa, kotihoitoa. Kaipa se voisi tuommoinen valvojan duuni joskus tulla ajankohtaiseksi, kehareiden tai densojen kanssa mieluiten tai nykyään ei taida olla perus-rapa-juoppoja vaan kaikki ovat vähintään sekakäyttäjiä.
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 364
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » Ma Heinä 22, 2019 8:21 pm

Jack the Ripper olen kanssasi samaa mieltä, mitä kirjoitit.

Missä ovat rehelliset puliukot? Katoavaa kansaa, mutta aina joitain on remmissä. Työelämästä pudonneita tai muuten elämässään haakserikkoon joutuneita. Sekakäyttäjät sen sijaan lisääntyvät. Sekakäyttäjät ovat missä ovatkin usein vähän kaikkien tiellä. Terveysasemalla odotin vuoroa ja tällainen oli siinä lähellä. Seisoi ja koko ajan liikkeessä. Meinasin sanoa; kuule kaveri, saat 5 euroa kun olet 4 minuuttia paikoillasi.

Joku käsittää tahallaan tai tahattomasti väärin mitä muistoja tänne kirjoitan. Tarkoitus ei ole elvistellä noilla, kuten jokainen, joka vaan haluaa käsittää. Ei niitä ole esikuviksi tarkoitettu, mutta niille on oma lukijakunta. Lisäksi tuntuu, että vankilassa oli ennen persoonallisuuksia. Jos haluaisin nimimiehillä kerskua, onnistuisi sekin, mutta minulla ei ole tarvetta kohottaa itsetuntoa toisten teoilla.

Nimimieheksi ei tulla miten sattuu. He ovat yleensä joukko, kuka ei puhu teoistaan, vaan niistä puhuvat muut. Uskoisin, että jokaisella on kaikki alkanut pikkurikkeillä. Kun aikaa kuluu niin jutut koventuvat. He eivät enään ole grillien ympärillä ihmisten kiusana, vaan jotain muuta.

Tiukkameno
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 196
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno » Ma Heinä 22, 2019 9:11 pm

Joo, kyllä kongeilla kovimpaa ääntä pitää just ne tyhjät tynnyrit, tekijämiehet ei asioistaan huutele. Siinä ei oo mitään järkeä hommien kannalta. Tietysti on elämäntapalusijat joilla ei enää muuta oo kun tää kuulusa rispekti jota vaaditaa aina ja kaikkialla, tietysti siinäkin katotaan saatanan tarkkaan kenen varpaille astuu, kyllä niillä tutka pelaa..

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 364
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » Pe Heinä 26, 2019 7:00 pm

Vankilassa yhtä aikaa Häkä-Enskan kanssa. Oikealta nimeltään Ensio Koivunen. Ihmettelen edelleen, että Enska tuomittiin täydessä ymmärryksessä, sillä maallikkonakin huomasi outouden mitä Enska oli. Kakolassa sanoi, että vangit ovat Turun yliopistollisen keskussairaalan koekaniineja. Samassa paikassa puhui, että selliin tulee kaasua. Ei uskaltanut asua yksin. Eihän tuossa mitään, mutta kun jostain syystä ei käynyt pesulla ja siitä pojat eivät tykänneet.

Tietääkseni Enska oli ollut lähes koko 50- ja 60- luvun vankilassa. En ole varma oliko pytyssä,
ns. rosvopytyssä tuon ajan. Toisen samoissa vuosiluvuissa vankilassa olleen kanssa puhuivat nostalgisesti, kuinka olivat myyneet laivoista salakuljetettua tavaraa. Ravintoloiden tarjoilijat olivat olleet tuotteille tuolloin hyviä asiakkaita, saate sanoin: Tulkaa uudestaan niin ostetaan. Niin itsellekin, mutta 70- luvulla ja eri tuotteista. Kovia olivat suuremman ravintolan henkilökunta ostamaan voita, kahvia ym. helposti myytävää takaovelta.

Vankilan sairaanhoito on mitä on. 200mg Buranaa vakio ja jos kipu yltyy 400mg samaa ainetta. Kerran kohdalleni sattui kaamea tapaus. Tuli nopeasti hirvittävä hammassärky. Onneksi oli samana päivänä hammaslääkäri, niin sain hoitoa ja kipu lähti. Tuo niitä sairaanhoidon plussan puolelle meneviä. Toiseen vaivaan en saanut apua, enkä sitä enään edes toivonut. Turun yliopistollisesta sairaalasta kävi lääkäri ja hoitajia kiertäen sellit. Tulivat minun kohdalle ja kerroin vaivani. Lääkäri kuunteli ja teki muistiinpanoja. Apu kuitenkin tuli tuon käynnin seurauksena.

Doctor Lecter
Agentti Mulder
Viestit: 11648
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter » Ke Heinä 31, 2019 10:58 am

Vankiaines koventunut – vanginvartija Pekan elämä muuttui helvetiksi: "Pelko on niin hirveä, ettei sitä osaa sanoin kuvailla"

Osa vanginvartijoista saa vahdittaviltaan vakavia uhkauksia. Viime vuonna vankiloiden henkilökunta ilmoitti 21 tapauksesta, joihin liittyi väkivallalla uhkaamista.
VVL:n puheenjohtaja Antti Santamäki toivoo Rikosseuraamuslaitokselta toimia vartijoiden turvallisuustilanteen parantamiseksi.
– Kukaan ei halua tällaista elämäänsä. Jatkuvaa pelkäämistä.

Näin kertoo vanginvartija, joka joutui työnsä takia vangin uhkausten kohteeksi. Hän ei turvallisuussyistä esiinny omalla nimellään, eikä hänen työpaikkaansa tai uhkausten tarkkaa sisältöä tuoda julki. Kutsumme häntä Pekaksi.

Pekan kertomuksen on vahvistanut asiaan perehtynyt taho vanginvartijoita edustavasta Vankilavirkailijain liitosta.

Tapahtumat saivat alkunsa joitakin vuosia sitten.
– Elämä menee aivan sekaisin. Miten tästä selvitään, on ensimmäinen tuntemus ja tietenkin pelko tulevaisuudesta, Pekka kertoo.

Ensimmäinen uhkaus pysäytti
Uhkaukset kohdistuivat vanginvartijan ja hänen perheensä henkeen ja turvallisuuteen. Ensimmäinen uhkaus tuntui pysäyttävältä.
– Siinä meni ihan lukkoon.

Pekka ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Pelkästään viime vuonna vankiloiden henkilökunta kertoi kokeneensa väkivallan uhkaa 21 kertaa, kertoo vankiloista vastaava Rikosseuraamuslaitos (Rise).

Kun mukaan lasketaan myös uhkaukset, joihin ei liittynyt väkivallalla uhkaamista, on viime vuonna tehtyjen uhkailmoitusten määrä 32.

Vankiloiden henkilökunnan tekemät uhkailmoitukset
Vuosi Määrä
2014 40
2015 39
2016 42
2017 41
2018 32
Lähde: Rikosseuraamuslaitos

– Pelko on niin hirveä, ettei sitä osaa sanoin kuvailla, Pekka kertoo.

Perheen kotiin asennettiin useita erilaisia turvajärjestelmiä ja -välineitä. Turvallisuuden vuoksi tarkkoja yksityiskohtia turvatoimista ei voida kertoa.
– Minulla on parhaimmat hälyttimet, mitä Suomesta saa.

Pekka sanoo, ettei kukaan voi enää päästä hänen kotiinsa ilman, että hän saa tietää siitä.

"Tulet vainoharhaiseksi”
Pekka kuvailee, että hänen päivänsä muuttuivat uhkausten myötä täydellisesti. Kun hän istui kesäaikaan ulkona ja huomasi auton pysähtyvän lähellä, hän oli heti jaloillaan tarkkailemassa, että kuka siellä on ja miksi auto pysähtyi.
– Tulet vainoharhaiseksi. Kaikki ihmiset ovat epäilyttäviä. Menet ikkunasta ikkunaan katsomaan, kun autot ajavat kotisi ohi. Kun lähdet autolla liikenteeseen, tutkit, onko autossa näkyvillä jotain outoa. Jopa auton käynnistys pelottaa. Onko pommi kytketty ajastimella? Koko energia menee asian miettimiseen. Elämä on yhtä helvettiä.

Myös nukahtaminen oli haastavaa silloin, kun uhka oli päivittäistä.
– Illalla kun laitat pään tyynyyn, niin eihän se uni tule. Odotat koko ajan, milloin hälyttimet alkavat paukkumaan sen takia, että joku on tulossa.

Pienen piirin tiedossa
Pekan työpaikalla tilanne otettiin vakavasti ja turvaamistoimet aloitettiin hänen kohdallaan nopeasti.
– Monessa paikassa turvaamistoimet ovat kuitenkin aivan retuperällä.

Pekan kokema uhkailu pidettiin pienen piirin tiedossa. Hän ei halunnut, että asia tulee vankien tietoon.
– Siinä voivat muutkin alkaa uhkailemaan.

Työtovereista kaikki eivät vieläkään tiedä tilanteesta, vaikka pahin uhka on näillä näkymin väistynyt. Tilanteen ollessa pahimmillaan Pekka perheineen harjoitteli pakenemista omasta kodistaan. Yhteistyötä tehtiin myös poliisin kanssa.
– Se oli kuin olisin itse elänyt amerikkalaista elokuvaa. Meille se oli ihan oikeaa elämää, valitettavasti, Pekka kuvailee silloisia tuntemuksiaan.

Kuuluuko uhkailu työnkuvaan?
Pekka korostaa, että hän on tyytyväinen oman työpaikkansa toimintaan. Vankila muun muassa maksoi turvatoimien kustannukset. Pekka tosin kertoo, että hän tuntee muita uhkailun kohteeksi joutuneita vartijoita, jotka ovat jääneet tilanteessa hyvin yksinäiseen asemaan.
– Se tuo lisää pelkoa elämääsi.

Hänen mukaansa uhkailua kokeneelle on tärkeää, että yhteisö välittää ja auttaa silloin, kun on todella vaikeaa

Pekan mukaan moni asia riippuu kuitenkin kunkin vankilan johdossa olevien henkilöiden asenteista. Osa ottaa uhan tosissaan, joidenkin mielestä se kuuluu työnkuvaan, vartija kertoo.
– Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että meidän pitäisi tällä palkalla vielä pelätä perheidemmekin puolesta.

Hän kertoo peruspalkkansa olleen uhkailuhetkellä noin 2 800 euroa kuussa. Päälle tulivat lisät. Hänellä oli tuossa vaiheessa takanaan jo jonkin verran uraa vankeinhoidossa, joten hänen palkkansa ei ollut huonoin mahdollinen.

”Ei oteta vakavasti”
Pekalla on kovaa sanottavaa Rikosseuraamuslaitoksesta, joka on vanginvartijoiden työnantaja.

Pekan mukaan Risessä ei oteta vartijoiden kokemaa uhkailua tarpeeksi vakavasti tai tarjota riittävästi tukea uhkailua kokeneelle henkilökunnalle. Rise saa myös risuja siitä, että se ei maksa uhkailua kokeneiden työntekijöiden oikeudenkäyntikuluja.
– Työpaikka ei maksa yhtään mitään. Oikeusapu saadaan liiton kautta, Pekka kertoo.

Rikosseuraamuslaitoksen lakipuolen mukaan Risen ydintehtäviin ei kuulu työntekijöiden oikeudenkäynneissä avustaminen. Lakipuolelta kerrotaan, että vanginvartijoiden on mahdollista esimerkiksi hakea julkista oikeusavustajaa oikeusaputoimistosta tai vartijoilla voi olla vakuutus, joka kattaa oikeudenkäyntikuluja.

Hiertyneet välit
Uhkailutapaukset ovat tuttuja Vankilavirkailijain liiton (VVL) puheenjohtajalle, pääluottamusmies Antti Santamäelle. Vuosittain liitto tarjoaa lakimiehen yksittäisille vanginvartijoille, jotka lähtevät uhkausten tai muiden työssä tapahtuneiden asioiden takia käräjille. Tapausten tarkkaa lukumäärää Santamäki ei kerro.
– Välillä on vähemmän, välillä enemmän. Kalleimmat tapaukset ovat maksaneet liitolle yli 20 000 euroa.

Santamäki on pettynyt siihen, ettei Rikosseuraamuslaitos tarjoa lakimiestä uhkailua kokeneille vartijoille. Kun Iltalehti kertoo Santamäelle Risen näkemyksen siitä, että vanginvartijoilla on mahdollisuus saada oikeusavustaja oikeusaputoimistosta, hän yllättyy.
– Hienoa, että kuulen tästä asiasta toimittajalta. Luulisi, että asiasta olisi kerrottu henkilökunnalle Risen keskushallinnosta.

Risen ja VVL:n välillä on käyty varsin julkista vääntöä vanginvartijoiden kokemasta uhkailusta ja siihen reagoimisesta toukokuusta lähtien. Tuolloin Santamäki ilmaisi huolensa vartijoiden heikkenevästä turvallisuustilanteesta Lännen Median haastattelussa.

Rise julkaisi uutisen ilmestymisen jälkeen tiedotteen, jossa todettiin, että vankiloiden henkilökunnalla on johdon tuki ja selkeät toimintamallit turvallisuusasioissa. Tiedotteessa sanottiin, että Santamäki ei ole ottanut huoltaan esille Risen johdon kanssa järjestettävissä kokouksissa.

Santamäen mukaan väite ei pidä paikkaansa. Hän kertoo ilmaisseensa huolensa Risen johdolle useissa eri yhteyksissä, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Viime aikoina vankiloiden henkilökunta on vuosittain ilmoittanut noin 30–40 uhkaustapauksesta.
– Kenenkään virkamiehen ei pitäisi joutua työssään uhkailun kohteeksi, mutta tämä ala on sellainen, että uhkailua esiintyy, kommentoi Risen pääjohtaja Esa Vesterbacka.

Risen turvallisuusjohtaja Ari Juuti pitää ilmoitettujen uhkaustapausten määrää vähäisenä.
– Odottaisin, että ilmoituksia tehtäisiin enemmän, Juuti sanoo.

Piilouhkailua ja suoria sanoja
Risen tekemään uhkausten tilastointiin vaikuttaa VVL:n Santamäen mukaan se, mikä milloinkin lasketaan uhaksi.
– Kynnys ilmoitusten tekemiseen pitäisi saada matalaksi. Kaikki pitäisi tilastoida, kuten se, että vanki uhkaa lyödä turpaan. Silloin meillä olisi aidot ja oikeat tilastot. Nyt niin ei tapahdu.

Santamäen mukaan suorien uhkausten, kuten ”puhkon sun silmät”, ”katkon sun kädet” ja ”hakkaan sut”, lisäksi vangit esittävät myös piilouhkauksia. Vanki saattaa todeta vartijalle, että tietää millaisella autolla tämä ajaa tai missä tämä asuu.

Turvallisuusjohtaja Juuti arvioi, että osa vartijoista voi ajatella uhkailun kuuluvan työhön.
– Tuntuu, että vartijat ovat tavallaan tottuneita siihen jokapäiväiseen sanailuun. Vain vakavammista uhkauksista tehdään ilmoituksia, vaikka niitä voisi tehdä matalammallakin kynnyksellä.

Juutin mukaan toimenpiteisiin asian korjaamiseksi on ryhdytty.
– Kesäkuussa johtoryhmässä velvoitettiin aluejohtajia velvoittamaan kaikkien yksiköiden johtajat ottamaan alaistensa kanssa esille uhkatilanneohjeemme – se on salassa pidettävä, koska siinä kerrotaan taktisista menetelmistämme.

Lisäksi yksiköillä on oltava oma uhkatoimintasuunnitelmansa ja uhkailmoituslomakkeiden on oltava kaikkien tiedossa, Juuti jatkaa.
– Uhan kokeminen on niin yksilöllistä. Se on varmaan se haastavin asia, Juuti sanoo.

"Vankiaines on koventunut”
VVL:n Santamäen mukaan vartijoiden kokeman uhkailun määrä riippuu paljon vankiaineksesta. Suljetuissa vankiloissa uhkailua on hänen mukaansa paljon enemmän kuin avovankiloissa.
– Vankiaines on koventunut tällä hetkellä todella paljon. Meillä on vankiloissa paljon ulkomaalaisia vankeja ja järjestäytyneen rikollisuuden piiriin kuuluvia.

Nämä vankiryhmät korostuvat Santamäen mukaan vartijoihin kohdistuvissa uhkailutilanteissa. Kysyttäessä hän täsmentää, että tarkoittaa etenkin itärajan takaa ja Lähi-idästä tulleita.

Risen pääjohtaja Vesterbackan mukaan vankiaineksen kovenemisesta on puhuttu koko hänen 32 vuotta kestäneen uransa ajan.
– Siinä suhteessa käsitys on oikea, että järjestäytyneisiin jengeihin kuuluvien vankien määrä on viime aikoina lisääntynyt ja toimintatavat ovat koventuneet.

Vesterbackan mukaan yhteiskunnan kehitys näkyy muutenkin vankiloissa.
– Viime vuosina kielenkäyttö on koventunut ja vihapuhe yleistynyt. Kyllä se heijastuu varmasti vankiloihin, Vesterbacka sanoo.

Useita suojaamistapauksia
VVL:n Santamäen mukaan uhkailu voi saada alkunsa esimerkiksi eristämistilanteesta. Hänen käsityksensä mukaan suuri osa uhkauksista esitetään kasvotusten, mutta osa tulee tietoon myös viranomaistiedustelun kautta.

Turvallisuusjohtaja Juutin mukaan uhkailmoitukset käsitellään vankiloissa, minkä jälkeen niitä toimitetaan eteenpäin. Vakavissa tapauksissa työnantaja järjestää suojelua yhdessä poliisin kanssa.
– Näitä henkilöstön suojaamistapauksia on ollut useita, ei kuitenkaan ihan vuosittain. Viimeisin pari vuotta sitten, Juuti sanoo.

”Kenttä on erittäin pettynyt”
Santamäki toivoo Riseltä konkreettisia toimia turvallisuustilanteen parantamiseksi.
– Asioista vain puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. Se kertoo välinpitämättömyydestä. Kenttä on erittäin pettynyt, hän kertoo.

Mitä kentän pettymyksestä sanovat turvallisuusjohtaja Juuti ja pääjohtaja Vesterbacka?
– Eihän se hyvältä kuulosta. Kyllä henkilökunnan pitäisi tuntea, että työnantaja pitää heistä huolta, Juuti sanoo.
– Varmasti pettymykseen on jokin syy. Jos tällaisia tunteita on, niin meillä on aika monia foorumeita niiden käsittelyyn, sanoo Vesterbacka ja toteaa olevan tärkeää, että asiat otettaisiin esiin konkreettisesti ja ajankohtaisesti.

VVL:n Santamäki on sitä mieltä, että vankien oikeudet ajavat tällä hetkellä vanginvartijoiden turvallisuuden yli. Monet vartijat ovat Santamäen mukaan joutuneet salaamaan esimerkiksi osoitetietonsa ja osalla on turvakielto.
– Se ei ole kivaa, että joudut ammattisi takia ottamaan turvakiellon, koska teet työtä yhteiskunnan hyväksi.

Jos ihmisellä on turvakielto, hänen osoitettaan ei luovuteta useissa tapauksissa edes viranomaisille. Turvakiellon saaminen vaatii, että hakijalla on perusteltu syy uskoa, että hänen oma tai hänen perheensä turvallisuus on vaarassa.

Turvakielto voi vaikeuttaa huomattavasti esimerkiksi asiointia terveyskeskuksessa, lainan tai rahoituksen saamista, puhelinliittymien hankkimista tai nettisopimuksen tekemistä. Osoitetietojen kattava suojaaminen yleensä edellyttää, että turvakielto koskee kaikkia samassa taloudessa asuvia.

Juuti ei allekirjoita näkemystä, että vankien oikeudet ajaisivat vartijoiden turvallisuuden yli. Sen hän kuitenkin toteaa, että vankien edunvalvonta toimii hyvin tehokkaasti. Tällä hän viittaa eduskunnan oikeusasiamieheen, jolle vangit voivat tehdä kanteluja. Juutin mukaan ratkaisut ovat usein vankimyönteisiä.
– Oikeusasiamiehen sana on meille aika paljon kuin laki, Juuti sanoo ja viittaa kanteluvastauksiin, joissa hänen mukaansa usein on otettu yksittäisen vangin tapauksen lisäksi kantaa myös yleiseen toimintaan ja annettu ohjeita.

Jatkuva henkilöstöpula
Sekä Juuti että Santamäki tuovat esille resurssien vähäisyyden. Vartijoita kaivataan lisää.
– Resurssimme ovat heikot, Juuti sanoo.

Hänen mukaansa poliisi saa helpommin lisää rahaa toimintaansa. Se puolestaan näkyy esitutkinnoissa ja lopulta vankiloissa.
– Vankeinhoito on rikosprosessin viimeinen lenkki ja resurssien osalta heikoin, Juuti sanoo.

Risen ylitarkastaja Leo Immonen kertoo, että laitoksen henkilöstömäärä on viimeisen kymmenen vuoden aikana supistunut noin 500 työntekijällä. Nykyään työntekijöitä on noin 2 500. Heistä 1 400 on vartijoita.
– Rikosseuraamuslaitoksen suurimpia haasteita on laaja ja valtakunnallisesti hajanainen toimipaikkaverkosto. Se yhdistettynä edellä kuvattuun henkilöstömäärän supistumiseen on aiheuttanut virastolle jatkuvan ja akuutin henkilöstöpulan, Immonen kertoo.

Risellä on 26 vankilaa. Näistä suljettuja vankiloita on 15 ja avovankiloita 11.

Yksin työskentely arkipäivää
Santamäen mukaan henkilökunnan riittävyys vaikuttaa oleellisesti vartijoiden turvallisuuteen. Välillä hänestä tuntuu, ettei vanginvartijoiden työtä arvosteta.
– Meillä ei pyöri yksikään vankila ilman perustyötä tekeviä vartijoita, siksi heidän mielipidettään kannattaisi kuunnella, Santamäki toteaa.

Miten vartijoiden turvallisuutta voidaan parantaa, jotta uhkailua ei koettaisi niin paljon?
– Tuo on hyvä kysymys. Uhkailu on sanallista, ja sitä voi tapahtua kaikenlaisissa tilanteissa. Uskon, että vartijoidemme toiminta on ammattimaista, ja siinä ei pitäisi olla mitään sellaista, minkä takia vangit provosoituisivat uhkailemaan väkivallalla, Juuti sanoo.

Hän muistuttaa, että vankiloita velvoitetaan pitämään sellien ovia auki kahdeksan tuntia päivässä. Hyvin usein on kuitenkin tilanteita, ettei henkilökuntaa ole riittävästi ja vangit ovat osastolla keskenään.
– Myös yksin työskentely on arkipäivää, ja se lisää riskejä, Juuti sanoo.

Juutin mielestä arviointikeskusten sijoittamistoiminta on parantanut turvallisuustilannetta. Vangeilla pitää hänen mukaansa olla myös mielekästä toimintaa, jotta ”ajatukset pysyvät poissa pahanteosta”.

Lisäksi vankiloissa pitää käsitellä uhkailmoituksia ohjeistetulla tavalla ja vankien on saatava uhkailusta oikeudenmukaisia kurinpitorangaistuksia, Juuti sanoo.

Ylitarkastaja Immonen toteaa, että jos turvallisuusriskejä lähdettäisiin vähentämään lisäämällä henkilöstömäärää, tapahtuisi se esimerkiksi yksintyöskentelyn täydellisen poistamisen avulla.
– Tämän vaihtoehdon pohdiskelua ei ole tehty, koska sen kustannusvaikutus ei missään tapauksessa sovi nykyiseen menokehykseen, Immonen kertoo.

Toisin sanoen: rahaa ei ole.
Iltalehti
31.7.2019 7:06
Nämä vankiryhmät korostuvat Santamäen mukaan vartijoihin kohdistuvissa uhkailutilanteissa. Kysyttäessä hän täsmentää, että tarkoittaa etenkin itärajan takaa ja Lähi-idästä tulleita.
Osa heistä, jopa suurin osa, on tullut sortoa ja vainoa pakoon sekä veronmaksajien elätettäväksi. Suomi on omilla toimillaan aiheutanut tämän ongelman. Ei myöskään voida lähettää kotimaahansa, sillä siellä vanki voi joutua kiusatuksi.
Toisin sanoen: rahaa ei ole.
Paskapuhetta. Jos sitä rahaa riittää irakilaisten ja muiden mehmettien elättämiseen sekä jonninjoutavaan kehitysapuun, niin omituista, että sitä ei sitten muka riitä yhteiskunnan infran hoitoon.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 364
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » Ke Heinä 31, 2019 10:37 pm

Aika dramaattinen tarina.

Vartijan työ on ammatinvalintakysymys.

Calamity Jane
Nikke Knattertton
Viestit: 856
Liittynyt: To Maalis 23, 2017 2:14 am
Paikkakunta: Villi länsi

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Calamity Jane » To Elo 01, 2019 2:43 pm

Palkka on huippu hyvä. Ovat max. kaksi vuorokautta työssä putkeen ja sen jälkeen useampi vapaa.
Niin monet kerrat tähän rantaan olemme tulleet ennenkin. Jättäneet kahdet jäljet santaan. Nyt yhdet vain vie takaisin.

Tampereen Tyttö
6 miljoonan dollarin mies
Viestit: 4439
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö » To Elo 01, 2019 7:00 pm

Normaali jaksotyöaika. Kolmessa viikossa 116 tuntia ja rapiat päälle. Kolmivuorotyö. Tekevät kohtuullisen paljon ns pitkiä päiviä, nykyään Max 14h.
Ammattikorkeašta lähinnä valmistuvat nykyään.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
Pahuus on hirvein mielensairaus.

Dope Boy
Wallander
Viestit: 1004
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Dope Boy » Pe Elo 02, 2019 4:16 pm

Vankilamaailma on raaistunut viime vuosina koska jengeytyminen on lisääntynyt suomen vankiloissa. Varsinkin Ub:n jäsenmäärä on lisääntynyt vankiloissa.
"If you aim for a king, you better not miss"

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 364
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » Pe Elo 09, 2019 12:15 am

70- luvun puolivälissä vankiloissa oli aika ehtiväinen kuuromykkä. Sivilissä väänsi keikkaa ja niistä istui. Oli jo tuolloin heitellyt yhteensä n.8 vuotta eri jaksoissa. Noihin aikoihin ei lääninvankiloissa ollut sähköjä kuin muutamissa selleissä, pikilattiat kaikissa. Tämä epeli oli varastanut kuorma-auton, jossa oli hiioppi. Ajoi kioskin viereen ja nosti auton lavalle koko kioskin. Hän oli tutkintolainen, mutta kävi verstaalla töissä. Myös noihin aikoihin harvoja tutkintolaisia, kenellä tässä talossa oli mustavalkoinen matka TV sellissä. Yksi onnistui suututtamaan tämän kansalaisen niin, että kuuromykkä laittoi duuniin mennessä TV n, ettei kanava ollut päällä. Valitsimesta laittoi tyhjää niin ei näkynyt mitään, ja valitsin verstaalle matkaan.

Ovien auki ollessa kaverin kanssa laitettiin kuuromykän oven päälle vesiämpäri. Tarkoitus oli, että töistä tullessa ämpäri olisi kaatunut päälle. Kongilta näimme, että pamppu meni ratsaamaan tämän ukon selliä. Juoksimme kamun kanssa nopeasti kongin toiseen päähän. Vieläkin muistan kaverini nauravan äkkiä´pois ilmeen, ja piiloon ja nopeasti. Uteliaisuus voitti ja lähdimme kongin toiseen päähän, missä vesiämpäri oli pudonnut. Vartija putsaili vettä päältään ja tuumasi: Olipa kaapin päälle huolimattomasti laitettu vesiastia.

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 364
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » Pe Elo 09, 2019 10:49 pm

Mielenkiintoinen oikeudenkäynti USA n LA: ssa joskus 50- luvun alussa.

Syytetty oli syyttäjän mukaan ampunut entisen vaimonsa ja tämän uuden miesystävän. Syytetty kiisti syytteen jyrkästi. Oli ilmeisen tosissaan ja vihainen, raivona. Oikeudenkäynnissä istui lasikaapissa, suukapula suussa ja köytettynä tuoliin.
Tuomio oli elinkautinen.

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 364
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » Su Elo 18, 2019 11:55 pm

Ensimmäinen vankilareissu menee. Menee vielä toinenkin, mutta kun jatkuu siitä, alkaa tiili purra. Omat rikokset olivat vaatimattomia joihinkin verraten. Enemmänkin kiusallisia, jonkinlainen haitta-aste ympäristölle. Toisaalta suuremmista rikoksista tulos näkyy kaplalapussa.

Olen tässä tuonut joitakin mieleen jääneitä tapauksia ja persoonia esille. Tuon edelleenkin, kun mieleen tulee.

Vankilaelämästä eroon haluavan on tehtävä perusteellinen päätös hypätä kyytistä pois, jos ei tahdo jatkaa. On kuin lentokone kiitoradalla, sen on lähdettävä nousuun tai pysähdyttävä, muuten menee pöpelikköön.

Puhun omasta kokemuksesta. Rikollinen elämä on kuluttavaa. Baariin mennessä oli aina tarkistettava; onko paikalla vihollisia, entä ystäviä. Kuka tulee puolesta. Mistä pakoon jos poliisi tulee. Yksi kesä meni kun poliisi urakalla jahtasi. Kävin paossa eri paikkakunnilla, mutta se ei auta. Lopulta oli helpotus maata putkassa kun juttu oli siltä osin ohi.

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 364
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » Ma Elo 26, 2019 11:16 pm

Porvoossa pamahteli. Kun miehiä takaa-ajon jälkeen pidätettiin, ja olivat maassa polvillaan, tuosta tuli lukijan kuvaa. Kuului myös kuvaajan autosta kommentti: Nyt on rosvot kiinni! Aikaisemmin jo totesin muualla, että Ilta-lehdessä tai Ilta-sanomissa oli jutun otsikko: Aarnio rosvojen sekaan Sörkkaan. Eihän tuo Porvoon tapaus mahdu mitenkään mieleen, mutta pidätystilannetta autossa kommentoineen sanat rosvot kiinni särähti.
Osoitus, että sanoja on juntti!

Vankilassa eikä varsinkaan tutkintolaisena 70- 80- luvuilla sopinut kysyä mitä olet tehnyt. Kysymys aseteltiin; mistä ne sua syyttää. Jos putkassa pidätyssellissä huudeltiin, sanottiin aina; mistä ne syyttää. Vankilamaailmassa on ja oli ainakin tuolloin epäkohteliasta kysyä mitä olet tehnyt. Yleensä tehty tai syytteenalainen rikos tuli muuta kautta tietoon. Oma viimeisin tuomio luettiin vankilassa pitkäksi. Harva vuosien kuluessa kysyi suoraan; mitä olet tehnyt. Näissä aina lähti rikoksen aihe tuomitun tai tuomiota odottavan taholta. Suomen vankiloissa on osa kaikkia muuta kuin rosvoja. Ennen suurimmalla osalla elinkautinen oli se ensimmäinen ja viimeinen rikos.
Haluan vielä välissä korostaa, etten ymmärrä tai hyväksy Porvoon pamauksia!

Tracker
Wallander
Viestit: 1098
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2015 9:13 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tracker » To Elo 29, 2019 5:54 pm

Clarence kirjoitti:Tässä on tullut pakinoitua jo aikalailla, mutta jaan jotain vanhaa mitä mieleen tuli. Nykyään on rangaistuksen istuminen päivästä päivään, johon tarpeeksi väkivaltaa tehnyt joutuu. Usein hyvinkin aiheesta, kuten sarjahukuttaja Seppänen, kolme viatonta Porvoossa ampunut Åkerlund ja sarjaraiskaaja Pentholm, Lindholm vai mikä nykyään on. Ennen pytty mutta nyt elinkautinen. Tietääkseni Seppänen ei ole aikasemmin ollut vankilassa, ja siksi harvinaisempi tämä pytty, mutta oikein. Ennen kun alioikeus teki mielentilatutkimuksen jälkeen pakkolaitosesityksen, sen vahvisti vielä hovioikeus ja joskus korkein oikeus. Sekään ei taannut vielä pyttyyn joutumista, vaan vankilaoikeus ratkaisi asian. Noin puolet sinne esitetyistä joutui pyttyyn. Yksi mies odotti Sörkassa pari päivää vankilaoikeuden päätöstä, ei joutunut. Sanoi; kova paikka, mutta pakko kestää. Mainittakoon, että vuosia monia myöhemmin joutui pyttyyn ja istui niin, että tuntui.

Jalo Eetu Seppänen joutui pyttyyn. Hän oli ensikertalainen, mutta vajaa 2 vuoden tuomio väkivallasta ehdollisena. Taisi olla raiskauksesta. Tämä paloi ja liitettiin uuteen rangaistukseen. Tätä palstaa lukevista on joku voinut nähdä livenä Seppäsen. Itse olen nähnyt ja jutellutkin hänen kanssaan. Eräs jo eläkkeellä oleva psykologi, kuka teki Lapinlahdessa mielentilatutkimuksia luki myös Seppäsen sarjamurhaajiin. Enpä sano tähän vastalausetta. Mies on tietääkseni kuollut, mutta kukaan ei tiedä mitä vei omana tietomaan hautaan. Seppänen oli katkera pyttyyn joutumisestaan. Noihin aikoihin Seppäsen kaltaiset saivat olla suhteellisen vapaasti muiden vankien seurassa. Kukaan ei kuitenkaan halunnut kaveerata Seppäsen kanssa. Vangeista paistoi syvä inho häntä kohtaan. Jos joku on katsonut kotimaisen elokuvan: Kaasua komisaario Palmu, niin siinä oli lipevä huijaripappi, jota Raimo Mäkelä näytteli. Itse en voi tuota mainiota tyyppiä katsoa nauramatta. Seppänen oli juuri samanlainen, yhtä dramaattinen ja lipevä.

Keravalla jo alkoi postimerkkipeli. Kirjoitimme kirjeen ja postimerkin päälle laitettiin saippuaa, niin siihen painetun leiman sai pyyhkimällä helposti pois. Samalla merkillä sitten kirje postiin ja usein eri vankilaan. Tätä pikku hupia pyöritimme niin kauan kuin merkki kesti. Kyse ei ollut rahapulasta, vaan enemmän huvista. Noihin aikoihin radiosta tuli nuorten suosima Nuorten sävellahja, vai mikä se nyt olikaan. Kanavia oli kaksi, Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma. Joku talon valopää oli säätänyt keskusradion niin, että tuon ohjelman aikana oli väärä kanava. Kertonee jotain, ettei radiomankkoja ollut läheskään kaikilla. Aloimme potkia olivia ja huutaa, vaihtakaa kanavaa. Muutama meitä oli, ja yllytettiin muitakin. Pamppu tuli kongille huutamaan uhkauksia, ja koko juttu tyrehtyi siihen. Helpompi oli olla omassa sellissä kuuntelematta kuin rundissa kuuntelematta. Tämä oli vanhan talon itäpäässä, jossa ovet olivat paljon kiinni. Kesän itse odottelin siellä Nupikseen pääsyä, joka ei tuntunut alkuun edes vankilalta kun sinne pääsyn aika koitti. Noihin aikoihin tuli yli puolet nuorista rikoksentekijöistä poikakodin jälkeen. Hyvin monet Keravalla olleista tapasi tai näki eri vankiloissa, samalla tavalla kuin sitä ennen meistä koulupinnareista suurin osa tuli myös vastaan jossain vankilassa.
JALO EETU SEPPÄNEN

Kuva

Helena Mäntylän raiskaus ja surma järkyttivät syvästi suomalaisia kesällä 1981.

18-vuotias helsinkiläisnainen oli ollut iltaa viettämässä ystävänsä luona ja palaamassa kotiin Simonkentältä bussilla numero 32. Bussi lähti aikataulun mukaisesti kohti Haagaa kello 23:10.

Kun tytärtä ei alkanut kuulua kotiin, vanhemmat huolestuivat. Mäntylää lähdettiin etsimään kävellen oletetun poistumispysäkin ja kävelyreitin varrelta. Junaradan alikulkutunnelin läheltä löytyikin pian hänellä mukana ollut makuupussi.

Ei mennyt kuin muutama tunti, kun poliisit löysivät Riistavuoren metsiköstä Helena Mäntylän kuolleena pienestä maakuopasta. Riisuttua ruumista oli yritetty peitellä oksilla ja risuilla. Lähistöltä löytyi myös naisen käsilaukku ja sen sisältöä.

Tappaja läpäisi seulan
Järkyttävä henkirikos kuormitti ennestäänkin työllistettyä poliisin silloista väkivaltatoimistoa. Lisäresursseja tutkintaan siirrettiin palo- ja räjähdejaostosta, jonka vetäjänä toiminut komisario Esko Peltola ja tutkija Juha Rautaheimo määrättiin mukaan Mäntylän murhatutkintaan.

Vasta julkaistussa kirjassaan (Hermo – murharyhmän mies, Siltala 2019) Rautaheimo mainitsee Helena Mäntylän murhan yhdeksi mieliinpainuvimmista henkirikoksista 40-vuotisen poliisiuransa aikana.

Vihjeitä suorastaan tulvi. Jotkut olivat ilmeisen turhia, toiset siirrettiin tarkempaan tutkintaan. Osa ryhmästä tarkisti vihjeitä, osa keskittyi poliisin tapakortistoon.

Kortistosta etsittiin henkilöitä, jotka rikostaustansa vuoksi voisivat sopia tekijäksi. Vapaalla tai vankilasta lomalla olleiden alibit käytiin läpi.

Myöhemmin osoittautui, että Mäntylän raiskannut ja surmannut mies oli ollut kyseisessä kortistossa entisten seksuaalirikostensa vuoksi. Häntä oli myös kuulusteltu. Mies oli kuitenkin pystynyt selityksillään läpäisemään seulan.

Kuva
Poliisi etsi tekijää muun muassa piirroskuvien avulla

Uusi uhri pysäkiltä
Tutkinnan aikana poliisi pidätti miehen, joka itse otti yhteyttä poliisiin kertoen ristiriitaisia havaintoja tapahtumayöstä. Sekavien selitysten johdosta epäilyt kohdistuivat hetken aikaan kyseiseen valokuvaajaan. Lopulta epäilty kuitenkin myönsi keksineensä koko tarinan.

Tutkinta junnasi paikallaan puolisen vuotta, kunnes toinen seksuaalirikos johti Helenan tappajan jäljille. Tuon rikoksen uhriksi joutui kouluun matkalla ollut 13-vuotias tyttö, joka odotti bussia Vihdintien varrella.

Pysäkille pysähtyi auto, joka otti tytön kyytiin. Kuljettaja ajoi koulun sijasta Vihtijärvelle ja raiskasi tytön syrjäisen metsätien varressa. Tekonsa jälkeen mies yritti lepytellä tyttöä ehdottaen tapaamista seuraavaksi päiväksi.

Kouluun päästyään tyttö kertoi tapahtuneesta opettajalle, joka puolestaan soitti poliisille.

Väijytys treffipaikalla
Poliisit olivat asettuneet väijyksiin raiskaajan treffipaikaksi ilmoittaman bussipysäkin läheisyyteen. Kun henkilöauto sovittuun aikaan hidasti ja pysähtyi pysäkille, poliisit astuivat esiin.

– Alaikäistä raiskauksen uhria ei tietenkään voinut käyttää siinä houkutuslintuna, Rautaheimo sanoo.

Tutkinnanjohtaja Esko Peltola oli laatinut poliisin sisäiseen käyttöön kuulutukseen, jossa hän pyysi ilmoittamaan jatkossa kaikki tiedot tapahtumista, joissa naista oli seurattu tai yritetty lähestyä väkivaltaisesti.

Vihdin poliisi osasi näin heti 13-vuotiaan raiskauksen jälkeen ottaa yhteyttä Helsingin väkivaltatoimistoon. Osoittautui, että Helena Mäntylän tapauksen tiimoilta jo toista kertaa poliisin kuulusteluihin joutunut Jalo Eetu Seppänen sopi täydellisesti hänen surmaajakseen.

Tutkinnassa tehtiin uraauurtavaa työtä näytön saamiseksi: Seppäsen kotoa löytyneistä vaatteista otettiin talteen kuituja, joita vertailtiin Helenan vaatteista löytyneisiin kuituihin.

Verkkareista saadut kuidut olivat identtisiä rikospaikalta Helenan vaatteista löytyneiden kuitujen kanssa. Rikoslaboratoriosta saatiin ensimmäistä kertaa täysin varma kuitulausunto.

– Tuolloin ei tiedetty vielä mitään esimerkiksi dna-tutkimuksista, Rautaheimo toteaa.

Kuva
Helena Mäntylän raiskaus ja surma oli pitkään etusivun uutinen kesästä 1981 lähtien. [IL]

Raiskasi ja kuristi
Todisteet bussikuskina työskennellyttä Seppästä vastaan olivat vastaansanomattomat. Pian mies myös tunnusti tekonsa.

Hän kertoi törmänneensä Mäntylään täysin sattumalta ja lähteneensä seuraamaan tätä. Hän löi nuoren naisen tajuttomaksi, raahasi metsikköön ja raiskasi tämän. Kun uhri palasi tajuihinsa ja yritti huutaa apua, Seppänen kuristi häntä, jotta lähellä juossut lenkkeilijä ei olisi kuullut avunhuutoja.

Seppänen tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta. Tuomio oli yhteensä 13 vuotta vankeutta. Mäntylän murhasta seurasi 11 vuotta, kaksi tuli 13-vuotiaan sieppauksesta ja raiskauksesta.

Myöhemmin hovioikeus arvioi teon tapoksi, joskin tuomioksi vahvistui 13 vuotta ja 5 kuukautta vankeutta.

Seppänen syyllistyi vapauduttuaan uusiin seksuaalirikoksiin. Hän kuoli liikenneonnettomuudessa 70-vuotiaana vuonna 2015.

– En voi edelleenkään olla ihmettelemättä, miksi Helena Mäntylän surma ei hovioikeuden mielestä täyttänyt murhan tunnusmerkistöä, Juha Rautaheimo pohtii kirjassaan.

https://www.iltalehti.fi/uutiset

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 364
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » To Syys 05, 2019 11:11 pm

Tracker: "Myöhemmin hovioikeus arvioi teon tapoksi, joskin tuomioksi vahvistui 13 vuotta ja 5 kuukautta vankeutta." ( Jalo Seppänen).

Tuosta jäi mainitsematta, että Jalo Eetu Seppänen vankilaoikeudessa määrättiin eristettäväksi vaarallisena pakkolaitokseen eli pyttyyn. Oli katkera siitä, kun oli ehdollinen alla, eikä tätä ennen ollut vankilassa.

Kaukomailla lyövät turistia linssiin kun vain voivat. Thaimaa sanotaan olevan hymyn maa, mutta kokemuksesta sanon, suurin hymy on turistin rahalle. 2000- luvulla hotellin respassa vaihdoin 300 euroa batheiksi, niin vastaanottovirkailija sanoi: Ole tarkkana, tämä on huomattava summa. Ei päässyt kukaan rullaamaan, mutta pieni jymäys kyllä tuli. Baarissa löi linssiin muutaman euron, mutta sen otin oppimaksuna.
Menimme kaverin kanssa uimarannalle, niin siinä välissä oli avoviemäri, jonka yli meni n. 10 metrin silta. Kaveri lohkaisi: Tuonne kun nakkaisi keljumaisen miehen. Jotain mielikuvia tuli ja alkoi naurattaa.

Parin viikon reissu oli loppu, samoin lentokentällä lähtöselvitys. Odotimme, että pääsemme koneeseen. Silloin kuulutettiin thai-voittoisella englannilla: Passanger Clarence, pyydetään tulemaan heti lähtoselvityksen tiskille. Odotin. Sama kuulutus uusiksi ja lähdin astelemaan kohti tiskiä mikä on ennen porttia mistä mennään koneeseen. Mielessä ajatus; onko joku kiusallaan laittanut pienen hivakan matkatavaroihin. Oliko teko kosto pienestä episodista, minkä kävin loman aikana ravintolassa sen vastaavan kanssa. Näissä mietteissä menin tiskille. Tiskillä pyysivät mukaan ja seurasin. Olivat matkatavaroita käsitellessä rikkoneet matkalaukkuni. Helpotus! Kysyivät; käykö, että se laitetaan isoon muovipussiin. Käypä hyvinkin, ja astelin kohta koneeseen.

Vastaa Viestiin