Vankilassa oloa ja kulttuuria

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Doctor Lecter
Agentti Mulder
Viestit: 11695
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter » Ma Loka 14, 2019 12:31 pm

Kakolan kuuluisassa vankilassa rakkaus roihusi – ex-vartija paljastaa, mihin työssään törmäsi: ”Saattoi sellissä tai suihkussa tapahtua”

Uudessa Tositarinoita Kakolasta -podcastissa paljastetaan tapahtumia vankilan seinien sisältä.
KIVENHEITON päässä Aurajoen rannasta sijaitseva Kakolanmäki oli puolen vuosisadan ajan Suomen pahamaineisimpien vankien koti.

Vangit siirrettiin Kakolasta vuonna 2007, mutta paikan kylmäävä lumo ei ole kadonnut mihinkään. Kakolanmäelle on muuttanut ravintoloita ja kahviloita ja vankilarakennusten tiloja saneerataan asunnoiksi, mutta paikalla järjestetään edelleen tutustumiskierroksia, joiden aikana voi kuulla legendaarisia tarinoita kiven sisästä.

Nyt noita tarinoita – ja myös harvinaisempia legendoja – on mahdollista kuulla maanantaina julkaistavassa Tositarinoita Kakolasta -podcastissa. Storytel-äänikirjapalvelussa julkaistavan podcastin on tuottanut Suomen Podcastmedia.

Kahdeksanosaisen sarjan juontajana toimii Kakola Yhtiöillä työskentelevä Anu Salminen, joka tunnetaan myös Kakola: Vankilan tarina -kirjan toisena kirjoittajana.

Salmisella on vastaus siihen, miksi Kakola kiehtoo ihmisiä edelleen.
– Se oli 150 vuotta kielletty, mystinen maailma, eikä kukaan tiennyt, mitä siellä tapahtui. Kakola vain pamahti tasaisin väliajoin uutisiin, esimerkiksi silloin, kun sieltä karkasi porukkaa. Siellä ovat olleet ne legendaarisimmat vangit, hän pohtii Ilta-Sanomille.
– Ihmisiä aina kiinnostaa salaperäinen ja kielletty. Se oli oma maailmansa keskellä Turkua.

Kakolan entinen vankila tunnetaan muun muassa pahamaineisista vangeistaan. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Kakolan entinen vankila tunnetaan muun muassa pahamaineisista vangeistaan. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Kakola.jpg (79.11 KiB) Katsottu 1748 kertaa
Salmisen kanssa on keskustelemassa ihmisiä, jotka ovat jollain lailla kytköksissä Kakolaan. Joka jaksolla on oma teemansa. Käsittelyssä ovat muun muassa kuuluisat pakotarinat mutta myös aiemmin vähemmälle huomiolle jääneet ilmiöt kuten kiviseinien sisäpuolella tapahtuneet rakkaussuhteet.

Vangit aloittivat usein yksinäisyyttä lievittääkseen kirjeenvaihdon jonkun vapaaehtoiseksi itsensä ilmoittaneen naisen kanssa. Kirjoittelu saattoi johtaa avioliittoon, sillä ilman sitä ei päässyt kaksin perhehuoneeseen kerran kuussa.

– Yksi mies kertoi, että hän lusi 10 vuotta Kakolassa ja ehti kuusi kertaa naimisiin kirjekavereiden kanssa, Kakolan entinen vanginvartija Ari Uusitalo kertoo podcastissa.

Uusitalo vahvistaa keskusteluissa Salmiselle, että myös miesvankien väliset suhteet olivat yllättävänkin yleisiä.
– Sitä yritettiin pitää vähän piilossa, mutta kyllähän vartija monesti törmäsi tällaisiin tilanteisiin, että oli kahden miehen välinen rakastelukohtaus menossa, Uusitalo kertoo.
– Yleensä he pyrkivät samaan kahden hengen selliin, mutta jos se ei ollut mahdollista, saattoi ovien auki ollessa jossain sellissä, WC:ssä tai suihkussa tapahtua. Saunapäivinä näihin välillä törmättiin.

Uusitalon mukaan kyse ei ollut pelkästään seksistä, maksullisista palveluksista tai hyväksikäytöstä. Aitojakin tunteita syntyi.
– Varmaan siinä oli sitäkin, että nuoret pojat hakivat turvaa isähahmosta, ja vanhemmat vangit tykkäsivät, kun siinä oli nuorempi mies, hän miettii.

Rakastavaisten välisiä kohtaamisia tapahtui yllättävissäkin paikoissa. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Rakastavaisten välisiä kohtaamisia tapahtui yllättävissäkin paikoissa. (KUVA: ALEKSI JALAVA)
Kakola_pesutupa.jpg (62.73 KiB) Katsottu 1748 kertaa

Podcastissa kuullaan minä-muodossa myös erään vanginvartijan tarina. Hän ihastui Sarita-nimiseen vankiin, joka istui tuomiota veropetoksesta.
– En ole koskaan nähnyt mitään niin lumoavaa kuin Sarita, vartija paljastaa.
– Sarita ei ole ensimmäinen, joka pyytää minua välittämään hänelle palkkioita miesvangeilta. Toisaalta tekisin mitä vain, että Saritalla on hyvä olla, vaikka se tarkoittaisi muutaman tupakan kuljettamista miesten osastolta.

Sarita lupaa vastineeksi huolehtia vartijan fantasioista, jos tämä kuljettaa palkkiot, jotka Sarita on saanut strippaamisesta. Yleisönä ovat miesvangit, joihin hänellä on etäisyyttä kaksi ikkunaa ja kalterit.
– Tapaamme luokkahuoneessa. Ojennan askin, mutta Sarita ei kiirehdi tarttumaan siihen. Sen sijaan hän laskeutuu polvilleen eteeni ja alkaa avata vyötäni, vartija kertoo.

Tapaamisia on joka maanantai, kunnes tarina saa ikävän lopun.
– Suljen silmät ja tartun Saritaa hiuksista. Yhtäkkiä ovi aukeaa. Sen jälkeen minulla ei ole ollut asiaa vankilaan, vartija kertoo.
– Vasta vuosia myöhemmin rakastuin uudelleen ja ymmärsin, että minun ja Saritan väliset tunteet olivat täysin yksipuolisia.
IltaSanomat
14.10. 8:00
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 368
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » Ma Loka 14, 2019 5:41 pm

Tapaus Sarita sijoittuu ilmeisesti Turun läänille, sillä Kakolassa ei ollut naisia. Kakolan kierrokset eivät ole aivan loppuunasti mietittyjä. Niissä on ollut sitä mitä yleisö haluaa kuulla. Kävin itse joskus tuon kierroksen. Tein tietenkin virheen kun opas kertoili vankien toilailuista. Puutuin haltioituneen yleisön kuunnellessa asiaan ja sanoin: Ei se noin ollut, ... ei se noin mene. Opas hihkaisi; meillähän on täällä oikea asiantuntija. En ole julkisuuden haluinen, niin koin enemmän impulsiivisen huutamiseni turhaksi. Kaikista ihanteellisin opas olisi ollut entinen pamppu!

Homoudesta sai tuomion ainakin 60- luvun loppuun asti. Tarkkaa aikaa en tiedä, sillä omana aikana se ei ollut rikos, vaan psykiatrisessa tautiluokituksessa oleva ilmiö. Kuitenkin jo ennen 60- lukua henkilökunta katsoi läpi sormien näitä "rakkaus-suhteita". Jos toinen sai siirron eri vankilaan, ei toisen sinne siirto ollut mitenkään harvinainen. 70- ja 80- luvuilla tavattiin vankeja itse-teossa. Noille lähinnä naureskeltiin. Pääsin siivellä tutunkauppaa kiljua juomaan. Yhdellä yli 14 vuoden tuomiota istuvalla oli katsetta poikiinpäin. Kerroksella oli nuori vanki, nuoria sanottiin pojiksi. Sitä tämä pitkän tuomion mies lähti höystämään. Katselimme vuorotellen oven tirkistysreiästä asian etenemistä. Poika ei ollut suostuvainen vanhemman lähentelyyn, ja asia kuivui kokoon.

Monia oli kenellä sivistä tunsin taipumuksia poikiinpäin. En kertonut asiasta muille. Kun se tuli muuta kautta tietoon, saatoin sanoa; olen tiennyt asian jo kauan, mutta en ole viitsinyt kertoa. Homoseksuaalisuus oli häpeä. Ei niin kauaakaan kun Turun läänillä vartija ja vanki lemmiskelivät. Sairaalareissulla vanki oli avautunut ongelmistaan ja saattava vartija oli hyvin ymmärtänyt yskän, olihan myös vartija homoseksuaali. Toiset vangit kielivät, että olivat kuulleet ovien avautuvan ja jotain poikkeavaa ääntä tietystä sellistä. Vartija sai lopputilin.

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 368
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » Ma Loka 21, 2019 8:22 pm

Helsingissä 79/80 luvun kieppeillä mopoikäset haukkuivat yhtä porukassaan nynnyksi. Tästä suuttuneena sanottu nynny meni pyykkitupaan ja löi veitsellä siellä ollutta hänelle tuntematonta naista. Nynny oli vankilassa yhtäaikaa, odotti oikeudenkäyntiä. En kuitenkaan muista paljonko sai tuomiota teostaan.

Toinen mistä kuulin puhetta oli 70- luvulla nuoresta pojasta. Poika otettiin kiinni tuhopoltoista vai oliko ne rikosnimikkeellä murhapolttoja. Putkassa ollessaan poika tunnusti kaikki, mistä poliisi kysyi. Muistaakseni joutui Nokalle. Tulipalot kuitenkin jatkuivat. Tuolloin poliisin epäilys heräsi, onko oikea henkilö kiinni. Ei ollut ja poika vapautettiin. Tuosta tapauksesta itsellä on vain hämäriä muistikuvia ja toisten kertomaa.

Täällä on asioista paljon tietäviä, niin voisiko joku kertoa kumpaankin tapaukseen lupputuloksen? Doctor Lecter, On anoi kaa, L'amourha ja moni muukin (arvostamani kirjoittaja) voisi valaista. Nykypostissa tai vastaavassa oli tästä tulipalo jutusta juttua 70- luvulla.

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 368
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » La Loka 26, 2019 10:23 pm

Tuolla toisessa ketjussa on tapetilla Valkeakoskella tapahtunut ampumatapaus. Romanit ovat kuuluneet aina vankilakulttuuriin. 70- ja 80- luvuilla heidän tapansa oppivat tuntemaan myös valtaväestön vangit, jossakin määrin. Sörkan yö selli osastolla jopa vartija oppi pikkusen heidän kieltään, kun serkut huutelivat kuulumisiaan kopista toiseen. Tuossa 45 vuotta sitten romaneilla oli lengaaminen. Tuota taitoa nuoret romanimiehet harjoittelivat keskenään. Joskus sivilissä pääsi näkemään kun kaksi mustalaismiestä lengasi.

Clarence
Ran-tan-plan
Viestit: 368
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence » To Marras 21, 2019 9:36 pm

Ennen kun poliisit saapuivat murtopaikalle, ja siellä häärännyt murtomies jäi rysän päältä kiinni. Poliisi saattoivat huutaa kauppaan: Arska, alahan tulla jo. Arska tuli ja laitettiin poliisiautoon ilman käsirautoja. Oikeudessa kaksi vuotta vankeutta. Nykyään kun on juopumuspidätystä vakavampi tilanne, lähtee 4 partiota ja ukko rautoihin ja pika kyydillä putkaan. Käräjillä sakko.

Ps. Ukko rautoihin, ............... nyk. tasa-arvon aikana, ukko tai akka rautoihin.

Vastaa Viestiin