Murha.infon oma rikosnovelli - Nimeä ei ole

[PR-67]

Samassa Pena muistaa varusmiespalveluksestaan oppitunnin jonka sisältö oli tappamisen jälkitilaan liittyvä. Hän tajusi ettei ollut tullut hulluksi vaikka hänestä tuntui siltä että nykyhetki ei ollut todellinen. Kuollut mustalaisakka muodostui shokista selvinneisiin silmiin ja kertoi karua kieltään: mustalaisakka oli kuollut kuin kivi.

Penaa ei juurikaan haitannut se että hän oli tappanut, vaan se tosiseikka että hän oli mennyt tappamisen jälkeen shokkiin kun teko oli liikaa järkyttänyt hänen mieltään.

Vihan puuskassa Pena otti vauhtia ja hyppäsi tasajalkaa mustalaisakan pään päälle joka pärskähti verisohjoksi pitkin pihamaata. Lopulta Pena hyppi mustalaisakan tissien päällä kuin pomppulinnassa. Mustalaisakka meni rintakehän kohdilta littanaksi kuin pannukakku.

Antero katseli Penan touhua ja vaati ääneen että pääsisi itsekin tappamaan tuota ali-ihmisrotua kuin kaukopartiomies ryssiä jatkosodassa.

"Sinä kyllä pääset" -Pena vastasi hengästyneenä. Mielessään Pena kävi läpi väestötietorekisteriä asuinosoitteiden kohdilta joka koski vain mustalaisia. Hän oli tallettanut tiedot osittain mieleensä kun oli päässyt selaamaan väestörekisterin tietokantaa nimien Leif, Kyösti, Nanto, Teresa, Miranda jne. mustalaisetunimien kohdilta lähiseudulta.

Lähimmät osoitteet joissa saattaisi asua mustalaisia verovaroin, oli noin 9 km päässä.

"Hae se haulikko ja kerää eteisestä kaikki patruunat muovikassiin, ota olohuoneen piirongin laatikosta myös Glock ja varalipas sekä rasia 9mm luger patruunoita mukaan" -Pena komensi Anteroa ja päätti itse tehdä sillä aikaa kun Antero keräsi aseistusta ja patruuna kapasiteettia, muutaman polttopullon autotallissa E98 bensiiniin ja moottoriöljyyn. Mielessään hän harmitteli kun kaliumnitraattia ei ollut nyt saatavilla. Sillä olisi saanut polttopullon liekkimeren palamaan ihmiskudoksessa lähes luuhun asti kaliumnitraatin hapettavuuden vuoksi. Tosin palamisvaikutuksen maksimoidakseen sekaan olisi pitänyt laittaa myös alumiinipölyä lämmönpysymiseksi korkealla.

"Kohta alkaa väestörekisteristä poistumaan manneja" -Pena huusi ääneen. Poistan heidät sieltä haulikolla, Pena jatkoi...

[Destiny]

Lause jäi kesken, kun ilmassa kahjahti laukaus ja Penan aivot levisivät autotallin seinään. "Kuski, perkele", tajusi Antero ja sukelsi lattianpintaan, jäisen kalmon kylkeen.

[Lassie]

Tilanne oli kaoottinen, ilma oli pysähtynyt ruudinkatkuun, ampumisten rätinä leijui maihin makaamaan menneen Anteron korvien ulottuvilla kuin se olisi yhä jatkunut. Antero ei ollut kerennyt tajuta, mitä kaikkea oli tapahtunut mutta selvää oli, että helvetin hengenvaarallista meininkiä. Hän oli kuullut Penan ja autolla saapuneen mustalaisnaisen sotineen talon sivustalla, sitten oli kuulunut jonkun 3. ääni ja jälleen laukaus - ilmeisesti autossa olikin ollut 2 ihmistä ja toinen oli rettelöinnin johdosta rientänyt ensimmäisen avuksi.

Ei hyvää päivää, ei vesivehmaan jenkka sentään, tämä oli aivan hulluutta. Anteroa tärisytti ja pyörrytti, missään ei ollut järkeä ja kaikki oli pelkkää kauheutta. Korvan juurensa lähettyviltä kuului samassa naisen alttopohjainen rauhallinen ääni ja Pena ehti miettimään isänmeidänrukouksen alkusäettä ja sitä, miksei ollut kuullut tulijan kävelemistä luokseen. "Korvissa suhisee ampumisista, en kuullutkaan että joku olisi tullut sisään" sanoi Pena kuin lapsi, joka sanoo asian juuri kuten se hänelle ilmenee eikä mieti tilanneyhteyksiä sen enempää. Ikään kuin tässä olisikin ollut käsillä tavallinen rupatteluhetki, kohteliasta dialogia ampumaskenestä tulleen tuntemattoman tappajan kanssa.

"Toi sun kaverisi ampui meiän Ramonan, mä sitten hään ammuin. Sä oot ollut sisällä vissiin koko ajan, et ole aseeseen tarttunut. Mikäs siinä on pulmana?" Kysyi järkähtämättömän seesteisen kuuloinen nainen, jota Antero ei tuijottanut päin koska hän makasi yhä maassa ja oli luonnnolisempaa tuijotella puista lattiaa, se oli myös rauhoittavampaa kuin katsoa tappajaa kasvoihin JA hän voisi sanoa, ettei kykenisi naista tunnistamaan....

"Olen rauhan asialla mieluummin. Nuorena roikuin jopa Greenpeacen riveissä. Periaatejuttuja. En ole muuten sua nähnyt, en pysty tunnistaan enkä sano näistä tapahtumista mitään. Tämmöistä voi sattua, ja nythän tilit on tasat jos Pena meni ja sun Ramona meni", kertoili Pena hieman vaimentuneella äänellä joka tuntui puuroutuvan lauseiden välillä, sillä ajatteleminen ja puhuminen tuntui kriisin aikana liialliselta tuotokselta.

"Kova puhumaan valkolaiseksi ja suomalaiseksi, kova puhumaan! Tekisi mieli täräyttää sut kanveesiin lopullisesti. Sä luulet että jätin sut rauhaan, kun oot ollut täällä sisällä. Se ei oo koko totuus. Tässä on vähä muutaki velkaa..... Sanotaanko näin, että sun vaimo on auttanut yksissä jutuissa ja häässä on kolmasosa romaniverta jos et tiennytkään, niiin..... yks ynnä yks et nyt kuolekaan ja tää on tässä. Tiiän ettet mee poliisiin tai muuallekaan, selvillä lienet miten kostot menee meiän klaaneissa. Paree jättää tilit tasoihin vaaan." Nainen puhui painottaen tiettyjä sanoja, oli selvää että nyt oli tarpeen olla samoilla linjoin, jos mieli jäädä elävien maailmaan!

"Se on varmaa, ei puhuta mitään. Mitä asiaa muuten tulitte tänne toimittamaan noin niinkuin alunperin, kysyn vaan, jos voin auttaa ja näinikään. " Antero koetti esittää vakuuttavaa ja varmaa, tuttavallistaKin. Kyllä hän oli oikeastikin samoilla linjoin, ei siinä mitään, mutta parempi jos samoilla linjoin oleminen kävisi 200%sen selväksi tuolle tuntemattomalle tulijalle.

[PR-67]

Ilmaa alkoi halkomaan repivä ääni ja pian kaikkien paikalla olleiden vartaloista lävähti läpi useita sarjoja 7.62 luoteja. Ne oli ammuttu taivaalla leijuvasta super puma helikopterista. Poliisin karhu oli puuttunut tilanteeseen ja tehnyt kohteista vaarattomia. Panttivankitilanne joka oli ollut käynnissä, oli vihdoin ohi.

[Lassie]

Antero havahtui hallusinaatioihinsa, ilmassa ei ollutkaan mitään helikoptereita eikä enää ollut kertynyt enempiä ruumiita. Jotain huojentavaa sentään. Antero tunnusteli sormenpäillään lattiaa eikä halunnut nousta siitä mihinkään. Lattia sormien alla oli oikeaa, tämä oli reaalimaailmaa....

Samassa tuntematon nainen kyykistyi Anteron viereen ja laittoi käden tämän olkapäälle, kuin olisi ollut pitämässä puhetta sulhasen kunniaksi ja juurikin sanomaisillaan, kuinka hieno ihminen ja kaverien kaveri tässä olikaan menossa avioon. Sen sijaan nainen katsoi Anteron silmiin suoraan ja läheltä, mies ei enää voinu välttyä näkemästä tätä tuntematonta tulijaa. Antero katsoi takaisin ja ajatteli, että naisen kasvot olivat jotenkin isot ja leveät, rouheat ja vankat kuin kalliot Lapin mailla, hän ei olisi mielellään katsonut tämän naisen maisemia.

"Se on niin, että tultiin tänne hakemaan Fortunaa elävänä tai kuolleena omiensa parriin ja nyt on näemmä siirtynyt Taivaaseen, voi Jumala tätä maailmaa" sanoi leveäkasvoinen nainen, joka oli huomannut Anteron vieressä jäätyneen kalmon vastaavan Fortunan piirteitä ja mitä edemmäs nainen puhui, sitä enemmän tuskan raskaus alkoi painamaan. Nainen laittoi toisen kätensä sydämensä päälle, siellä tuntuivat menetykset jotka vasta nyt alkoivat todentua. Hyvä Jumala ja karitsat paimenen, miksi Fortuna JA Ramona oli viety ikiajaksi tuonpuoliseen maailmaan.

Antero huomasi ettei naisella ollut mustalaisvaatteita eikä nainen puhunut siihen tyyliin, kuin hän olisi olettanut mustalaisen puhuvan. Hänen teki mieli kysyä näistä asioista, mutta toisaalta hän oli itsekin aivan järkyttyneessä tilassa ja tuntui, kuin olisi menettänyt käsityksensä kaikesta logiikasta mitä maailmassa oli vielä eilen ollut jokseenkin olemassa. Joten oliko aivan yhdentekevää, jos hän kyselisi seikkaperäisiä juttuja ja mitä hemmettiä hän edes analysoi näitä mielessään - aivan hullua kun Pena oli kuollut ja ruumiita oli kertynyt ympäristöön. Olennaiset asiat ensiksi. Ruumiita, hyvä Jumala ruumiita, ei enempää ruumiita.

Nainen jatkoi puhumista, sanat tulivat rauhallisesti joskin äänenpaino laski toivottomuuteen aina välillä, paikkaamaan pistettä, josta taas nousi uuteen lausumiseen. Ilmassa ollut ruudinkatku oli häivettynyt taikka sitten he olivat jo siihen turtuneet. Jospa radio olisi päällä ja sieltä kuuluisi jotain humppamusiikkia, se olisi mukavaa, normaalia, ajatteli Antero ja varautui kuulemaan, mitä tulijalla oli sanottavanaan. Ei muutakaan voinut, aikaa ja paikkaa ei voinut vaihtaa.

" Fortuna, rauha hänelle, oli siirtynyt valkolaisten väkeen ja sekaantunut ukkoon nimeltä Velmu, jota meiän klaanissa epäillään mustalaisten sarjamurhaajaksi. Tää Velmu vihaa romanikansaa ja on jo saanut teille tietämättömille kymmenkunta kaaleeta. Niitä ei ole löy'etty mutta varmaan kuolleet. Fortuna kun oli muuttanut etelään ja alkanut diskoilemaan, halusi olla kuin valkolaiset ja joutui tän Velmun haaviin joka justiinsa etsii yksinäisiä romaneja.
No me Pohjolan romat saatiin tietää nää kuviot eri klaanin johtajalta Etelä-Suomesta, niin myö lähettiin ajamaan ja etsimään, mentiin osoitteeseen Lahessa, ei olt siellä, saatiin vihiä että lähteneetkin Lappiin. Saatiin myös vinkkiä että Pena Perjander olisi Velmun tuttavia ja että Pena olisi poliisiaikoinaan pamputtanut mustalaisia ja tehnyt kaikenlaista. Niin me tultiin ottamaan selvää ja oikeutta hakemaan. " Nainen lopetti ja lysähti istumaan lattialle, taputti hieman Penan olkapäätä, kaikki oli niin turhaa......

Antero lepäsi yhä pitkin pituuttaan lattialla, korvissa suhisi edelleen ja hänestä alkoi tuntua, että pian ruumis voisi irtautua hänestä ja levitoida jonnekin muualle. Estääkseen itseään levitoitumasta muualle, edes teoreettisesti, Antero kuuli oman äänensä sanovan : "Pena... En tiennyt noita juttuja Penasta, oon ite epäillyt että sen äiti olisi ollut mustalainen eikä saamelainen tai lappilainen ja äiti jättänyt hänet pienenä tai jottain. Koska sillä oli väliin naisvastaisia juttujaki ja huorissa käymisiä. Mutta se osas olla tosi sydämellinen, kaveria aina auttamassa ja eläimmii. Rauha hänelleki. "

"Täältä en rauhaa sano sille ukolle, kun men' Ramonan tappamaan. Mutta sai mitä tilasikin, tää on mustalaisoikeutta. Heimojen oikeutta kuten ennen vanhaan. Tänään haudataan ruumiit, sie ja mie. Se on näin....."

Antero ei jaksanut enää rauhan julistuksia tahi julistamattomuuksia, ruumiita ja hautaamisia, nyt samantien hän voisi kysyä kaiken mikä oli mielessä, sillä oikeastaan häntä ei enää kiinnostanut olla hengissäkään. Hän oli päätynyt jonkinlaiseen surrealistiseen tilaan. Mutta häntä kiinnosti vaimonsa hyvinvointi ja se, ettei masentunut vaimo vain ollut sekaantunut mihinkään vaaralliseen. "Kuule, ei kai mun vaimo ole mihinkään rikolliseen tai vaaralliseen sekaantunut? En mie itestä...., mutta vaimo on nääs vakavasti masentunut ja sille ei tee hyvää sekaantuminen epämääräiseen meininkiin. "

"Sun pitää kysyä sitä sun vaimolta. Ja onhan se kuitenkin sekaantunut sinuun, joten jok' tapauksessa on epämääräiseen aviossa. Hehhe. Välillä immeiset piristyvät odottamattomista asioista ja meiningeistä. "

Huumoria ja ruumiita, dialogia lattianrajassa, ilta oli käymässä hämärään. Antero oli tyytynyt siihen, että tilanteesta ei saisi järkeenkäypää, hänen teki mieli soittaa vaimolle ja kuulla tämän ääni, vannottaa tätä olemaan sekaantumatta enempää yhtään mihinkään ja jatkavan saippuasarjojen katsomisia, jotka olivat alkujaan auttaneet masennukseen. Ensin oli saatava kahvia ja ruokaa, oli päästävä irti surrealistisesta tilasta ja siitä, että keho oli lähtemässä levitointiin.

"Jos lapioidaan tänään vielä ruumiita, niin oikeesti ensin kahvia ja ruokaa. Pistä sä ne tulille, tuun kattomaan kohta kun saan jäsenet liikkeeseen. "

Pirtissä oli jo hämärää, mutta kukaan ei ollut laittanut valoja päälle. Tapahtumat olivat niin järkkyjä, ettei niitä ehkä halutukaan laittaa päälle. Ainakaan ennen syömisiä ja kahveja.

[PR-67]

Kyseessä oli traumaperäinen stressihäiriö. Ilmassa oleva helikopteri laski korkeuttaan. Anteron suusta pulppusi verta ja hän tiesi ettei voisi selvitä vaikka makaisi leikkauspöydällä. Anteron silmät painuivat kiinni ja hänen tietoisuus katosi ajasta ikuisuuteen.

Poliisiautoja alkoi tulemaan pitkin pihatietä ja pian lähimaastosta nousi röllipuvuissa olleita tarkka-ampujia. "Bertta vitoset tuhottu ja kaksi viisnollaykköstä" -paikalle poliisiautolla tullut kenttäjohtaja puhui virveen..

[Lassie]

Anteron hallusinaatio helikopterien surinasta ja kuolemisestaan pukkasi pinnalle uudestaan, mutta tuntematon nainen oli ehtinyt keittää kahvit ja tarjosi mukillisen Anterolle, joka lepäsi lattialla. "Kuka sinä olet, ei ole romanipukuakaan?" Kysyi Antero hörpättyään vahvaa sumppia.

"Rosamundaks mut ristittiin mut uudelleen kastettiin Loviisaksi. Koska miusta tuli Pohjolan klaaniin kuin Loviisa Niskavuoreen", sanoi nainen ja ääni oli vakava ja vakaa, kuin olisi julistanut olevansa sulhasen isä, siihen tyyliin.

"Ei oo tullut nähtyä Niskavuoria, vaimon juttuja varmaan. " Vastasi Antero ja ajatteli että mustalaisilla oli aivan ihmeellistä meininkiä ja nimeämiskulttuuria.

"Tiedät varmaan Sopranosit? Loviisa on sama kuin Sopranosien pääjehu, sen suorempaa en sano, koska mystiikkaa pitää olla jos mustalaisia ollahan. " Tuntematon nainen hymyili ja se oli lämmintä uurteista hymynkareilua.

"Joo, no mä oon Antero" sanoi Antero vaatimattomasti, joskin huumorilla heittäen - näyttämään että tuntemattoman mahtipontisuus oli hieman huvittavaa.

Rupattelulta ei näköjään vältytty, mutta yhtäkkiä Anteron mieleen tuli että ehkä pihalle ammutut eivät olleetkaan kuolleet, vaikka myös tuntemattoman naisen mukaan he olivat kuolleet. Ne tarvisi mennä heti tarkistamaan!

[PR-67]

Mp5 konepistoolia kädessään pitänyt poliisimies katseli Anteroa jonka aivotoiminta oli pian hiipumassa. Kliinisesti hän oli jo kuollut. Aivoissa vielä harppoi traumassa vaurioitunut mieli joka ei voinut hyväksyä tapahtunutta vaan oli jossakin toisaalla kahvikupin ääressä ja puhui lämpimikseen mustalaisille.

"Tästä voi saada sisäelinosasto elimiä jos ei skodet ole niitä tuhonnut" -poliisimies huusi taktisen ensihoitoryhmän lääkärille.

[Destiny]

Antero yritti olla välittämä. Hän tiesi, että kyseessä oli harha. Anteron harhat olivat voimistuneet viime aikoina. Hän tiesi, että jos avaisi niistä suunsa kenellekään, se tietäisi uutta pitkää sairaalajakson. Siihen ei nyt ollut varaa, eikä aikaa. Antero huokaisi syvää. Koko juttu oli Penan syytä. Kaikki viime aikoina tapahtunut oli saanut Anteron mielen taas järkkymään, eikä tilannetta auttanut lainkaan se, että Antero oli syöttänyt lääkkeensä salaa Penalle.

Sepeli natsi Anteron kenkien alla kun hän käveli verkkaisesti kohti kalmoja. Hän pysähtyi huomatessaan kengänkärkensä edessä jotain. Päänahan pala, jossa oli vaaleita hiuksia. Antero hätkähti, vaaleita?! Hän epäili näkemäänsä, tekeekö mieli taas temppuja? Antero rypisti silmänsä kiinni ja avasi ne uudelleen, nosti nahanpalan silmiensä taselle ja kosketteli nahassa kiinni olevia hiuksia sormillaan. Vehnänvaaleat edelleen. Ramonan ja Penan hiukset ovat mustat. "Mitä helvettiä?"

[PR-67]

Anteron ruumispussi suljettiin ja pussi nostetettiin nostolenkeillä ruumisautoon. Siellä oli jo Pena sekä mustalaisakka. Anteron aivokemia toimi yhä vastoin kaikkea mitä länsimainen lääketiede opettaa.

"Onneksi ei ollut perhesurma"-vainajan kuljettaja sanoi ja sytytti tupakan. Oikeasti hän ei välittänyt asiakkaittensa iästä tai kuolintavasta. Sen sijaan sukupuoli oli hänelle tärkeä. Ennen obduktiota hän tiesi ettei ruumiiseen voisi kajota jos halusi pitää työpaikkansa, mutta kappeleissa tyttöjen kalmoja hän oli vetänyt edestä ja takaa.

Hän ei ollut tavanomainen nekrofiili, vaan hänen intohimonsa oli naida ruumiinavauksessa käynyttä ruumista. Ruumiinavauksessa kun genitaalialueet poistetaan, samoin peräaukko ja suolisto.

Hän tykkäsi panna ruumiita aukkoon joka oli jäänyt peräaukon tilalle. Kuolleesta kun katoaa nesteet ja kudokset kuivuessaan kiristyy. Hän tunsi panevansa näkkileipää.

Vainajan kuljettaja katseli tupakkaa polttaessaan poliisien toimintaa. Tekninen tutkinta oli jo purkamassa eristystä ja tutkinta oli loppusuoralla tapahtuma paikalla.

Vainajan kuljettaja heitti tupakan tumpin pois kädestään js puhalsi savut ulosnkeuhkoistaan. Hänen mieleensä muistui Indonesiasta viime syksynä ostama DVD joka sisälsi pari kohtausta joissa pikku tyttöjä pantiin perseeseen.

Duunin jälkeen haen s-marketista mäyräkoiran ja loppuillan katson lapoa ja käyn saunassa, vainajan kuljettaja tuumaili mielessään.

[Destiny]

Lääkäri oli todennut Anterolla olevan dissosiatiivinen identiteettihäiriö ja psykoositaipumus. Hän oli tietoinen kyllä osasta sivupersoonistaan, kuten ruumisautonkuljettajan, jolla oli sairaita fantasioita. Hänelle oli näytetty videoita sairaalassa muutamista näistä. Joskus hän mietti, oliko Penakin vain yksi hänen multipersoonistaan.

Mökin ovi avautui ja eukko huusi: "Antsu, puhelu! Joku Teukka!" Antsu palasi hakemaan puhelimen. "Moro", kuului tuttu ääni puhelimessa, "kroppa pihalla on Tenu-Teukan, oli vissiin tulossa viinaa hakee. Eukko on tulossa vanhaks. Älä näytä kroppaa Mundalle, anna sen luulla, mitä luulee. Polta mökki ja kropat. Parasta olisi, jos Mundakin menis mukana (käheä naurahdus). Mä lähen kohti Tamperetta. Tuu perässä. Tiiät kyllä, että sulla ei ole vaihtoehtoja, vai mitä Antsu? Ota Tampereella yhteys Köpään, niin löydät mut. Tsau! "." Ei oo viinaa nyt", sanoi Antero puhelimeen eukolle hämäykseksi ja laittoi puhelimen taskuunsa.

Antero kylmäsi. Hän oli luullut, että oli oman näytelmänsä ohjaaja ja veteli naruista, mutta hän olikin nappula jonkun toisen pelissä. Oli päästävä apteekkiin, diilerille, viinakauppaan tai jonnekin. Pää oli todellakin leviämässä.

Susi tuijotteli Anteroa metsänlaidalta keltaisilla silmillään.

[miesasiamies]

"Pitikö sen tätäkin tulla sotkemaan", Antero mietti ja tuijotti samalla ajatuksissaan pihalla olevaa jo viidenkymmenen vuoden ikään ehtinyttä peräkärryä. "Miksi tapoitte Penan!!? Miksi tapoitte Penan??!", Antero huusi, repi hiuksiaan ja raivosi. Pena oli ollut Anterolle veljen asemassa, kuin erottamaton osa Anteroa itseään. Kun Penan pää räjähti, koki Antero samalla hetkellä saman, mutta henkisellä tasolla. Silti Antero koki jollain kummallisella tavalla enemmän kuin koskaan olevansa olemassa, ei pelkkä oman mielikuvituksensa tuote.

[Lassie]

Antero oli kahvin juonnin jälkeen saanut voimansa takaisin, surrealtistisesta tilasta jota lääkärissä oli kutsuttu dissosiatiiviseksi identiteettihäiriöksi stressitilanteen laukaisemana - siitä ei ollut enää tietoakaan. Siksi häneltä alkoi nyt purkautua ilmoille huutoa tapahtuneesta tragediasta ja parhaan kaverinsa Penan menettämisestä.Oli kuin suomut olisi raivattu silmiensä edestä pois, oli kuin hän olisi ollut veden pinnan alla mutta nyt tullut pintaan, eikä ääni puuroutunut enää eikä hänen ollut tarve tarrata kiinni lattiasta.

"Pena, ei helvetti!" Hän huusi ja katsoi samalla metsän laidassa näkyvään suteen. "Kun luonto puhutteloo, sitä kannnattaa kuunnella... shamanismi sanoo näin ja oon sitä vähän suvun puolelta kuulluna. Muista, kun sua katsoo kettu, susi, ahma, villieläin mikä lie silmiin, sua puhutellaan. Ymmäräkkö" näin oli Pena sanonut mietteliäänä hetkenään ja se oli jäänyt Anteron mieleen. Pena oli ollut enemmän toiminnan mies, mutta kun sukutaustasta löytyi saamelaisuutta ja shamanismia oli Penakin monimutkaisempi kokonaisuus, kun ens'silmään olisi luullut. Anteroa hymyilytti sisäisesti muistelessaan tuota juttua, samalla kouraisi rinnan seudulta. Menetys. "Ei HELVETTI" hän karjaisi suruaan ja raivoaan. Susi oli mennyt takaisin metsään.

"Mit sie huu'at, mies? Kylhän sää jo tiesit että ruumiita on tullut, näin on asiat. Lapioidaan sun Pena multiin kohta ja tuo toinen tyyppi, mie otan mukaan Saabbiin Ramonan ja Fortunan kun hyöt pitää siunata mein' klaanin multiin eikä tänne" totesi Rosamunda/Loviisa, jota kutsuttiin yleensä Mundaksi ja vain virallisimmissa tilanteissa kuten klaanikokouksissa Loviisaksi.

"Oon nyt herännyt täysillä tähän todellisuuten, olin lamaannuksissa tai jossain tiloissa aiemmin, en pystynyt toimimaan kuten yleensä. Mutta.... miten sä olet pystynyt olemaan noin toiminnassa etkä näy olleen shokkiloissa....?!" Kysyi Antero aidosti hämmästyneenä. Anteron kasvot olivat vieläkin kalpeat järkytyksestä, ei hän ollut kokenut tämän vakavuusluokan tapahtumia. Pikkurikoksia joo ja epämääräisiä yhteyksiä hänellä oli...., kuten nyt hänelle soittaneeseen Tenu-Teukkaan, mutta ei mitään tämän vakavuustason juttuja.
Avioon mentyään vaimonsa Lillin kanssa, hän oli pyrkinyt vähentämään hankaluuksien hankintaa. Lilli oli ollut niin kiltti, hän halusi olla parempi mies ja pitää huolta herkästä masennukseen taipuvaisesta vaimostaan. Antero tiesi että hänen olisi myös raitistuttava, ainakin ns. normaalitasolle suomalaisittain. Mutta se oli haastellista, koska Anterokin oli oikeastaan herkkä mies ja alkoholi piristi häntä ajoittaisesti aika paljonkin, se ja Penan seura. Ja nyt sitä seuraa ei enää ollut.

Munda seisoi kuin maatalon emäntä pirtin rappusilla. " Mie en järkyty koska miulla on asema Pohjolan klaanin päänä. Ei ole varaa järkyttymisiin, miuun luotetaan.... En ole ensimmäistä kertaa näissä kyydeissä, oon joutunut heimojen sotia selvittämään ja muitakin bisneksiä. Oon nähnyt kaikenlaista ja itsekin saanut puukosta, uskohan on meil romaneilla vahvana. Kun ei pelkää elämää, ei pelkää kuolemaa. " Naisen löysälle nutturalle kiedottu tukka oli alkanut repsottamaan, vai oliko repsottanut jo pidemmän aikaa kun oli ollut sotimisia pihalla jne. Antero katsoi nyt ensimmäistä kertaa tarkemmin naisen vaatetusta tarkemmin. Se näytti jonkinlaiselta virka-asulta, siisti paita ja suorat tummat housut. Outoa.... Antero ei voinut hillitä itseään inhimilliseltä uteliaisuudelta, vaan kysyi suoraan " En tiedä paljoa romanikulttuurista mutta eiks se oo aika miehistä menoa, että anteeks nyt vaan, mutta uskomatonta jos olet Pohjolan klaanin pää? Ja normivaatteissa?"

" Kova oot tosiaan puhumaan! En mie elämäntarinoita ala tässä kaikkea kertomaan, uso vaan, kun siulle sanotaan. Ei ole nyt romakamppeita päällä, kun ne on kunniavaatteita niin en näille reissuile niitä mukaan ota tai päälle laita. Duunikuteet käy siihen. Äläkä kato, mulkkaa noin, on meitä joitain duuneissa välillä ja meillä on omia bisneksiä jatkuvasti, etteä ei niistä maailmalle hiiskuta. Jumala tietää aamenia. "

Antero ei tiennyt uskoako kaikkea mitä vanhempi nainen selitti, etenkin kun Tenu-Teukka kutsui tätä klaanin päätä "eukoksi". Mutta jospa Tenu-Teukka ei sulattanut Mundan asemaa ja koetti itse päästä klannin johtoon, siksi ehkä pyysi polttamaan Mundankin muiden ruumiiden ja koko höskän mukana. Antero ei ollut mikään pöllöpää, nyt kun aivot alkoivat toimia jälleen - niin Tenu-Teukka oli pinkeä ehdottelmaan kuvioita etenkin sellaisia, missä poltettiin maan tasalle jotain. Tenu-Teukka rakasti liekehdintää ja alkomahoolia, hän oli aikaasaanut unohtumattomia juhannuskokkoja niin juhannuksena kuin muulloinkin.....

Antero mietti että koko lafkan polttaminen ruumiineen saattaisi herättää huomiota ja kaikki tulisi sitten ilmi, jos virkavalta laukkaisi paikalle tutkimaan häppeninkejä. Pitäisikö vaan haudata ruumiit ja Munda mikä lie matami saisi viedä mukanaan omansa, jos niin halusi. Mutta nyt Antero soittaisi pikaisesti vaimolleen, herkälle Lillille ja sanoisi jotain höpönassuilua ja käskisi vaimoaan olemaan sekaantumatta mihinkään. Hän oli kuitenkin mies ja nyt hän oli voimiensa tunnossaan!

[damfin]

Lillin numeroa puhelimesta hapuillessaan alkoi Anteron mielessä hiljalleen raksuttaa ja ajatukset kirkastua, tai toisaalta samaan aikaan seota, kun hän tajusi että eihän hänen puhelimessa kuulemansa ääni ollut kuulostanut lainkaan Tenu-Teukalta, sehän oli aivan selkeästi Penan ääni haudan takaa... "mitä helvettiä" mumisi Antero mielessään ja Mundan puuhaillessa omiaan sivummalla hivuttautui Antero pihalla lojuvan raadon luokse ja oksennustaan pidätellen käänsi raadon rikki ammuttua päätä kenkänsä kärjellä, ja tajusi että eihän tuo perkele mikään Pena ole, korvan muodosta ei kyllä voi erehtyä, Tenu-Teukan korvahan tuo on aivan selvästi, ja ehjäksi jäänyt osa kasvoista muutenkin oli nyt tarkemmin katsoessa kyllä aivan takuulla Teukan pärstää.
"ei helvetin helvetti Pena" mutisi Antero takaisin talolle laahustaessaan, nyt vasta alkoi äskeisen puhelun sanoma aukeamaan hänen mielessään, nyt on pakko skarpata ja pitää pokka ettei Munda ala ihmetellä...

[miesasiamies]

Nyt oli Antero pihalla, sekä konkreettisesti että henkisesti. Päivän tapahtumat sekä niiden epäselvät syyt ja mahdolliset seuraukset alkoivat kietoutua Anteron mielessä yhdeksi sekavaksi vyyhdiksi, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Koko ceissi, jos niitä oli vain yksi, oli samanlaista epämääräistä mössöä kuin pitkin pihaa olevat Penan, tai siis Tenu-Teukan aivot. Teukka, tai siis Pena, oli käskenyt ottamaan suunnan kohti Tamperetta. Äkkiähän täältä oli pois päästävä joka tapauksessa. Ei Munda jaksaisi, eikä varsinkaan olisi kiinnostunut siivoamaan paikkoja muuten kuin viemällä pois omansa. Ei sillä, että täällä ketään virallisesti kiinnostuneita kävisi. Ryynäsen veljekset löydettiin omasta pihastaan vasta kuukausia tapahtuneen jälkeen, ja syyllisiä ei saatu koskaan kiinni. Jolkkos-Nisse oli saanut roikkua kiikkusessa kolme vuotta, ennen kuin postinjakaja päätti tuoda kirjeen olohuoneeseen, jo porstuankin täytyttyä etelästä aivan turhaan lähetettävästä "osta sitä ja osta tätä" -paperijätteestä.

Antero käveli osittain romahtaneen puimalan ohi, jatkoi kappaleen matkaa vuonna 1978 viimeisen satonsa antaneen pellon piennarta pitkin aivan pihapiirin perälle ja tuli aikoinaan punaiselle, nyt laajalti murattien ja sammaleiden peittämälle ovelle. Saranat rääkäisivät ruosteuttaan, kun Antero veti oven auki. Täydenkuun valo valaisi täydellä kelmeydellään heti oven takana olevan alumiininvärisen, 1950-lukulaista muotoilua edelleen kunniakkaasti edustavan etusäleikön, jonka leveän irvistyksen ääripäissä tuijottivat isot pyöreät lamput. Anteron kuvakulmasta miltei valasmaista vaikutelmaa täydensi otsalohkon virkaa tekevä musta konepelti, joka jatkui Anterosta katsottuna pitkälle eteenpäin ja vaihtui ylöspäin kohoavaksi lasiksi kohdassa, jota pidemmälle ei ovesta tulviva kuunvalo juuri yltänyt.

Samassa ulvoi susi, lähempänä kuin siellä, jossa se oli äsken tuijottanut Anteroa.