Murha.infon oma rikosnovelli - Nimeä ei ole

[Destiny]

Antero näki tuskaisen ilmeen Mundan kasvoilla. Häntä alkoi vituttamaan. Keikka oli täysin paska keikka, eikä tuottokaan ollut kummoinen. Vuornamo seisoi Antsun edessä ja Mundan Vuornamon-ukon takana. Antero näki, kuinka Munda kääri vyötään kämmeniensä ympäri. Heidän katseensa kohtasivat Vuornamon olan yli ja Antero nyökkäsi. Samassa Antsu lasautti nyrkkinsä Vuornamon suulle ja Munda kietaisi vyön ukon kaulalle. Munda kuristi Vuornamon-ukkoa vyöllään häväistyn ja nöyryytetyn naisen pitelemättömällä raivolla.

[Lassie]

Vuornamon ukon silmät muljahtivat päässä, tajuttomuus valtasi irstaan miehen. Munda ei höllännyt vielä otettaan, varma on varmaa. Hän halusi ukon kuoliaaksi, mutta ei itsensä takia. Mundalla oli ollut kaiken aikaa suunnitelma päällä, prostituutiokeikan vetäminen oli silmänlumetta. Klaaninpäänä Mundalla oli vastuuna ja velvollisuutena hoitaa omilleen oikeutta, sitä hän nyt hankki niiden tietojen pohjalta jotka oli saanut puhelimeensa Etelä-Suomen klaaninpäältä juuri ennen ns. mökkisotaa.

EteläSuomen klaaninpää pyysi palvelusta josta Pohjolan klaani hyötyisi tulevaisuudessa (palvelus palveluksesta), että jos Munda mitenkään törmäisi reissullaan Vuornamon ukkoon olisiko mahdollista ukon siivoaminen pois maanpäältä. Ukko oli käyttänyt hyväkseen alaikäisiä tyttöjä Lahden kulmilla, ja uhrien seassa oli myös muutama mustalaistyttö jotka kuuluivat Etelä-Suomen klaaniin. Klaaninpää etelästä ei halunnut katsoa asioita läpi sormien, vaikka tytöt olivat itse järkänneet bisneksiä ukkojen kanssa. Etelä-Suomen klaaninpää sanoi, etteivät asiat olleet menneet sovitusti, niin ainakin kolmas karkaamaan päässyt tyttö kertoi. Vuornamon ukko oli huumannut tytöt ja kahlinnut heidät käyttöönsä talonsa kellariin, jossa ei ollut sähköä ja jonne ukko oli tuonut muita miehiä jakamaan tyttöjä maksua vastaan.

Järkyttävää settiä. Armotonta tapahtumaa, mikä tarkoitti sitä, että ei tarvinnut antaa armoa takaisinkaan.

Vuornamon ukon loppu oli paskainen, hänen lohtunaan oli ennen tajunnan hämärtymistä se illuusio, että hän olisi tehnyt sanoinkuvaamattoman irstaita ja nöyryyttäviä asioita tuolle mustalaismatamille. Mutta se oli fuulaa ja viimeisen naurun sai leveäkasvoinen Munda, jota tosin ei tappamisen päätyttyä naurattanut. Nämä olivat vakavia asioita ja turhannauraminen oli paskanjauhantaa, kuten hänen piireissään sanottiin. Homma oli hoidettu, kuonaa siivottu. Mundalla naama oli peruslukemissa, löysä nuttura oli hajonnut ja tukka rehotti villisti ympäriinsä. Hallittua kaaosta.... ajatteli Antero.

Jossain soi puhelin. Siinä oli äänenä kissan miukunaa soittajan tunnussäveleksi, joten Antero tiesi heti kenelle hän oli tuon melodian valinnut. Antero oli päättänyt ottaa elämänsä haltuun, oliko hänellä enää mitään jäljelläkään. Paitsi Lilli ja Plymouth. Mutta se oli oikeastaan aika paljon, hän tulisi pystymään ajamaan heidät kaikki auringonlaskuun jossa ei olisi epäonnistumia.

[Destiny]

Munda katseli puhelimen äänen perään poistuvaa miestä. Tämä oli nyt hänen liittolaisensa. Vuornamon murha jälkeen, maa olisi pohjoisessa liian polttavaa kummankin jalkojen alla. Munda keräili vaatteitaan lattialta, samalla tarkastellen ympäristöään. Mukaan lähtisi asunnosta kaikki arvokas, Vuornamo-vainaa saisi rahoittaa heidän matkansa pohjoisesta alas, vaikka se ei varsinaiseen tehtävänantoon kuulunutkaan, mutta Munda ei todellakaan halunnut tehdä mitään kyläkaupan ryöstöä. Munda kuuli Anteron puhuvan hiljaa puhelimeen ja astui uteliaisuuttaan lähemmäksi, kuullakseen paremmin.

[Lassie]

"Täälä on tapahtunu ihan hirveitä, Kisupupunen..... En ole ehtinyt aiemmin soittaa sulle, kun on tapahtunut niin paljon..... " takelteli Antero puhelimeen.

Hän olisi halunnut uskoutua Lillille ja kertoa tapahtumista, keventää vähän oloaan ja saada puhutuksi liian äkkiä ja rytinällä käyneistä asioista. Ja jos Lilli olisi sanonut, että kaikki on hyvin - se olisi pyyhkäissyt ahdistuksen ja epämääräisen paniikin hänen mielestään kertaheitolla kuin tsunami manneralueen Aasiassa.

Mutta se oli toiveajattelua, oikeasti Lilli olisi suuttunut ja mennyt hysteriaan, Anteron olisi tarvinnut pidellä puhelinta kauempana korvistaan, jotta Lillin itkunsekainen raivohuuto ei olisi tuhonnut miehen kuuloa. Oli ymmärrettävää, että Antero ei näin ollen kertonut Kisupupuselleen tapahtuneista asianlaidoista.

"Oletko jo raitistunut, toivottavasti tapahtumat tarkoittavat sitä että olet raitistunut. Mitä veljellesi kuuluu, onko saanut sinutkin vietyä seurakuntaan? Teillä on tainnut olla välienselvittelyä? " Vastasi Lilli järkevään sävyyn.

"Kisupupunen, en halunnut häiritä veljeä ja sehän asuu kauempankin. Kyllä sä tiedät etten sinne varmaan mennyt. Sanon nyt hyvät uutiset siulle. Olen ollut selvin päin, olen raitistumassa. Sitten kerron huonot uutiset. Pena on kuollut, sai sydänkohtauksen kotonaan. Hänen luonaan olin ja hän kuoli, kun juotiin kahvia pirtissä, mitään ei ollut tehtävissä. Ambulanssin ja pari sukulaistaan olen nähnyt, pitävät kaikessa hilajisuudessa tuhkauksen Saamen maalla. Olen aika väsynyt...." sanoi Antero. Tämä versio oli tarpellista antaa Lillille, sillä selitettäisiin tapahtumienkulkuja joiden oikeista laidoista ei Antero voinut kertoa minnekään.

Lilli alkoi intoutumaan alun järkevyyden jälkeen. "Tärkeintä että olet raittiina! Pelkäsin että menet Penan luo, sinnehän olet mennyt ryyppämään ja te olleet kuin aviossa, kun yksiin menette. Niin, nyt voin sanoa miltä minustakin on tuntunut vierestä katsoa tätä meininkiä. Eilen tuli telkasta prinsessa Dianasta dokumenttia ja kun hänestä näytettiin tv-haastattelua, jossa sanoi että avioliittonsa tuntui siltä kuin siinä olisi 3 henkilöä osanottajina, nii -in, vaikeaa se on olla aviossa jos Camilla Parker-Bowles väijyy taustalla ja niin se on meilläkin ollut, Pena on ollut Camilla Parker-Bowles. Sinä seisot nyt ilman Penaa ja raittiina. Teen lasagnea kun tulet kotiin, katsotaan yhdessä jotain ihanaa talonrakennusohjelmaa, vaihdankin lakanat lemppareihisi viidakkokuvioisiin. Kerrankin hyviä uutisia. "

Antero piteli otsaansa, hän ei olisi halunnut Lillin näkevän uutisia pelkästään positiivisina, vaikka olikin mielissään Lillin onnellisemmasta fiilinkistä ja siitä, että hänet oli toivotettu näin hyvin tervetulleeksi kotiinsa. "Niin no, niin no. Ikävää uutista kuitenkin hyvän kaverin poismeno. "

"Siltä kantilta jos katsotaan. Halaan sinua täältä, anteeksi jos sanoin huonosti. Sinä olet minulle tärkeämpi kuin Pena, en koskaan pitänyt siitä bootsiukosta. Mutta sun ystävä, otan osaa suruun siinä mielessä. Keskitytään nyt uuteen raikkaaseen tulevaisuuteen...."
Takelteli nyt vuorostaan Lilli, joka ei yleensä mennyt itseensä mutta nyt sen teki ja Antero oli mielissäään. Mies ei puhunut mitään takaisin vähään aikaan, vaan piteli puhelinta kuin Kisupupusen kättä alttarilla - siellä oli oikeaa jaettavaa ymmärrystä.

"Näin tehdään. Rakastan sinua Kisupupunen."

"Rakastan sinua Goljatti."

Sitä Antero ei ollut kuullut pitkiin aikoihin.

♥♥

"Otan pari huopaa täältä mukaan ja muovia. Käärin ruumiit plastiikkaan ja peittelen ne suojaan. Tuolla pihan puolella on lapio, saat ne muut kalmot multiin. Kyl on ruumiita kertynytkin. Ja Velmu vielä muoviin, niin on homma paketissa. Mutta se vaatii enempi reissuja. " Selitti Munda taustalta.
Rakkautta ja ruumiita, aikalaista, ajatteli vanhempi mustalaisnainen ja silitti hiuksiaan räjähtäneemmästä tilasta paremmaksi. Aikalaista.....

[miesasiamies]

Antero tunsi tulevansa hulluksi, vaikka oli ollut sitä aina. Nyt Vuornamoa paketoitaessa oli rauhallista kuin hautausmaalla, mutta sitä edeltävät tapahtumat olivat sekoittaneet Anteron mieltä vielä tavallistakin sekavammaksi. "Mitä helvettiä?!?", Vuornamo oli huutanut sännätessään huoneeseen, jossa Antero ulvoi. Vuornamon pyrkiessä kiinni Anteron kurkkuun miehet olisivat mahtuneet hetken aikaa samaan lähikuvaan, jos sellainen olisi otettu.
Ilman totuudenmukaista kuvatekstiä olisi kuvasta saanut totaalisesti väärän käsityksen,
kahden miehen ollessa läheisessä kontaktissa, molemmilla erektio päällä.
"Kultapienet", Munda oli sanonut ja tullut miesten väliin. Nähdessään Mundan tumman pöheikön Antero oli lauennut. Samalla myös tilanne oli lauennut, kun Vuornamo oli leppynyt tajuttuaan olleensa ensimmäistä kertaa elämässään osallisena kiihottamassa jotakuta.

"Rakastan sinua Goljatti", oli kaikunut Anteron korvissa Lillin puhelusta saakka.
Kunnan sosiaalipalveluiden tarjoama avioliittoneuvoja oli taannoin määritellyt Anteron ja Lillin liiton "kompleksiseksi". Neuvoja oli saanut laittaa peliin kaiken retorisen osaamisensa muotoillessaan oikeita sanoja kuvaamaan Anteron ja Lillin suhteessa vallitsevaa rooli- ja perhesuhteiden vääristymää. Lilli oli Anterolle sekä äiti että tytär, joinain kirkkaampina päivinä periaatteessa vaimontapainen, tasavertainen kumppani ei koskaan. Äitiään ja tytärtään kohtaan Antero ei halunnut osoittaa seksuaalisia tarpeita, joten hän joutui useinmiten kätkemään tai tukahduttamaan tarpeensa tai purkamaan niitä muulla tavoin kuin Lillin kanssa. Lillille Antero oli yleensä "Antero-setä". Lilli oli kanavoinut inhonsa Anteron mielenvikaisuutta, ryyppäämistä ja ylipäätään liian usein mielipuoliselta tuntuvaa elämää kohtaan ulkoistamalla Anteron suhteen ulkopuolelle, "Antero-sedäksi". Talossa siis asuivat välillä äiti ja poika ja isä ja tytär, samalla Lilli ja Antero-setä, harvoin mies ja vaimo. Tätä taustaa vasten oli äskeinen puhelu ollut poikkeuksellinen. Pitkästä aikaa Antero oli saanut signaalia, joka muistutti häntä siitä, minkä hän omalla vaillinaisella käsityskyvyllään ymmärsi normaaliksi parisuhteeksi.

[Destiny]

Velmu haistoi Lillin hiukset: Erittäin Hieno Suomalainen Shampoo, sininen. Tämän lähemmäksi Velmu ei vielä mennyt. Lilli kikatteli, hänen ihastumisensa oli läikehtinyt yli myös äskeiseen puheluun, jonka Lilli oli käynyt miehensä kanssa. Eihän Lilli toki tiennyt, että Velmu tiesi, kenen kanssa Lilli puhui. Eikä Velmu ollut Lillille edes Velmu vaan Jarmo, mukava mies, joka oli aina välillä "sattumalta" törmäillyt Lilliin ja lopulta päätynyt auttamaan tätä kokoamaan Ikeen hyllyä ja kuuntelemaan Lillin avioliittomurheita.

Velmu oli taitava. Hän osasi olla halutessaan hyvin hurmaava. Hän tiesi Lillin haavoittuvaksi ja hieman hidasälyiseksi ja käytti tätä hyväkseen. Velmu oli älykäs, ainakin omasta mielestään. Hän kuuntelin kärsivällisesti Lillin huolia, oli empaattinen ja huomaavainen. Hän ei pyrkinyt lähentelemään Lillin vaan antoi Lillin ihastua häneen. Hän oli selvästi saavuttanut päämääränsä, Lilli tekisi kohta siirtonsa. "Jarmo" kaatoi Lillille lisää tuomaansa hienoa shampanjaa. Hän tiesi, ettei Antero koskaan hemmotellut vaimoaan tällä tavalla.

[miesasiamies]

Velmu oli siirtynyt kauan sitten Helsinkiin, jo ennen kuin Lilli oli tullut pitäjään.
Anteron isältä oli jäänyt jokunen poro, joita Antero oli kykenemätön pitämään muuten kuin välttämättömän osalta ja alun perin muihin hommiin alueella palkattavien maatalouslomittajien avustuksella. Anterolla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia saada itselleen naista, ja kun karigasniemeläinen porokeisari oli ohi ajaessaan nähnyt mailla käyskentelevät Anteron porot, oli Anteron puhelin pian soinut, ja sopimukseen päästiin pian. Lilli oli porotilallisen kahdeksas tytär, ja poromies oli tehnyt erinomaisen kaupan, kuten Anterokin ainakin vielä siinä vaiheessa luuli tehneensä. Porotilalla lapsia oli muutenkin jo liikaa, joten oli hyvä, että yksi aikuistuneista saatiin vaihdettua poroihin, jotka kuitenkin olivat ne tärkeimmät.

Velmu oli ollut aikoinaan Penan työkaveri, ja miehet olivat olleet edelleen yhteyksissä.
Lilli ei ollut aiemmin tavannut Velmua, eli "Jarmoa", eikä miehen salassa pidetty ilmaantuminen paikkakunnalle ollut Penan eikä Anteron tiedossa. KRP oli Tampereen katoamistapaukseen liittyneen museoautovihjeen heppoisen tarkistamisen kautta saanut vihiä ns. "tyttöjutun" mahdollisista yhteyksistä pohjoiseen. Paikan päälle oli lähetetty mies, joka tunsi seudun ja tavat, ja omasi myös yhteyksiä mahdollisia epäiltyjä lähellä oleviin ihmisiin.

Ennen lähtöä pohjoiseen Velmu oli tehnyt kotitehtävät. Penan köörin keskinäiset suhteet olivat avautuneet suoraan Penalta. Velmu oli saanut näissä asioissa käytettävältä lääkäriltä paperit Anteron sairaudesta. Anteron puhelinta oli kuunneltu jo jonkin aikaa, mitä Antero oli aina väittänytkin, mutta eri syistä. Kuvion heikoksi kohdaksi oli valikoitunut Lillin ja Anteron vaikeasti harhainen suhde, ja sitä kautta Lilli. Velmu oli tottunut pyörittelemään naisia. Henkisesti sairaan ja alkoholisoituneen miehen kanssa kroonisessa puutteessa elävän yksinäisen naisen piti olla kevyt harjoitus kovan luokan naisrikollisten kanssa lakanoiden väliin pääsemiseen tottuneelle miehelle.

Lilli istuutui shampanjalasi kädessään sohvalle. Ihan läheltä, kuin aivan huoneen ikkunan takaa kuului kova ulvonta.

[miesasiamies]

"Tällä kertaa se taisi olla susi", Velmu sanoi ja tajusi heti päästäneensä suustaan melkoisen sammakon. Velmu ja Lilli eivät olleet puhuneet Anteron ulvomisesta. Lillillä oli käsitys joistain Anteron perversioista. Jossain vaiheessa Anterolla oli ollut vimma saada puettua Lilli naisten vaatekaupasta Anteron ostamiin lukioikäisen tytön biletysvaatteisiin minihameineen ja toppeineen. "Ettei jää epäselväksi mitä tyttö on vailla", Antero oli painottanut. Sanojen merkitys valkeni Lillille paremmin, kun Lilli suostui kerran Anteron mieliksi ja jauhamisen lopettamista toivoen tälläytymään kyseiseen kostyymiin. Antero oli villiintynyt, tunkenut Lillin Plymouthiin, ajanut metsäautotielle ja raiskannut Lillin. Pakoputkesta oli jo vedetty letku auton sisätilaan, mutta Anteron käynnistäessä Plymouthia Lilli pääsi pakenemaan autosta. "Eipä onnistunut tällä kertaa!", Antero oli huutanut Lillin kahlatessa henkensä edestä umpihangessa.

"Aikalaista", Velmu kuuli naisen äänen takaansa. Velmu ei ehtinyt kääntyä kuin puoliksi, kun tukeva rautapaistinpannu kolahti miehen päähän. Velmu tuupertui lattialle. "Piähä tyttö pöksyt jalassas", Munda sanoi Lillille äsken vielä rapulla likoamassa ollut paistinpannu kädessään ja jatkoi: "Kastunu kottaraine paistaa tuo roiskeläpä alt ulos asti ku sohval istuessas koipias mukamas ristit."

Antero veti ikkunan takana housuja jalkaansa. Hän oli saanut nuorena ensimmäiset siemensyöksynsä kuunnellessaan ja katsellessaan äitinsä maksullista seksiä milloin kenenkin kanssa. Nyt nähdessään äitinsä vieraan, mutta vähän yhdeltä Penan vanhalta kaverilta näyttävän miehen kanssa ja aistiessaan eroottisesti latautuneen tunnelman, ei Anterolla ollut ollut itsensä kanssa vaihtoehtoja.

[miesasiamies]

Lilli huokaili, välillä ääneen voihkaisten. Ahnas kieli nuoli pähkinävoita Lillin jalkovälistä, jonka hän oli ajellut huolellisesti paljaaksi. Peni oli saanut nimensä Penan mukaan ja jäänyt Ripan kadottua Lillille ja Anterolle. "Siinä on aika saman verran sutta kuin Penassa kusta ja Antsussa kaikkia kylän miehiä, eli aika paljon", Ripa oli sanonut joskus.

Velmu oli tullut tajuihinsa melko pian Mundan raudoitettua miehen. Munda oli vähän, mutta toisaalta ei ollenkaan ihmetellyt, kun talosta löytyi käsiraudat. Munda oli taluttanut Velmun Saabiin, ottanut talon kulmalta Anteron mukaansa ja ajanut pimeyteen.

"Luulee kai olevasa täälä ku rumppi amerikassa", Lilli oli miettinyt yksinäistä, loittonevaa perävaloa ikkunasta katsellessaan. Saabin toinen takavalo oli palanut, ja kilvet oli lainattu kylän keskustaan viime pakkasissa hyytyneestä eteläläisen turistipariskunnan autosta. Pitäjässä oli yksi sivutoimisesti, "auki tarvittaessa" -periaatteella toimiva autokorjaamo. Paikkakunnalla vieraille annettavan avun ja palvelun aikataulu ja hintahaarukka vaihtelivat ylipäätään tapauskohtaisesti. Kampiakselin sai vaihdettua joskus odottaessa, mutta virtaa akkuun saattoi joutua odottamaan parikin viikkoa, jos motellissa oli tilaa ja avuntarvitsijat vaikuttivat maksukykyisiltä asiakkailta.

[Destiny]

Tampereella Reidar Langertropf tarkasteli kiiltävien lakerikeniensä kärkiä vienosti sisäänpäin hymyillen. Ei Reidar Langertropf hänen oikea nimensä ollut, Reino Lankinen hän oli, mutta Reidar Langertropf kuulosti vakuuttavammalta malli- ja suihkuseurapiireissä luoviessa. Mallimamma Mirjami Meriruusu vaahtosi isoon ääneen näytöksiä ja kuvauksia väliin jättäneestä mallipojasta, johon ei saanut yhteyttä. Meriruusu kirosi nykynuorison epäluotettavuutta, olihan hän menettänyt jo monta hyvää mallia viime aikoina. Samassa Meriruusu alkoi muistelemaan viime vuosina virallisesti kadonneita ja kuolleita malleja ja nuoria pikkujulkkiksia. "Ei saatana, jos tuo muori alkaa yhdistelemään asioita", Langertropf-Lankinen mietti ja nosti katseensa ikkunaan päin. Samassa hänen ilmeensä jähmettyi. Pihalla seisoi tuttu tumma mies pohjoisesta, katsellen häntä ikkunan läpi. Mies lähti kävelemään mallitoimiston sisäänkäyntiä kohti.

[Lassie]

(Edit: en nähnyt Destinyn tekstiä, täähän voisi olla editoidussa versiossa miesasiamiehen jutun jälkeen tai miten vaan. Voi vapaasti jatkaa eri tekstejä ja kaikki palaset loksahtaa palapeliin! )

Munda tiesi että Saabin toinen takavalo olisi pikaisesti saatava kuntoon, autokorjaamolle olisi mentävä jotta poliisi ei pysäyttäisi heitä sammuneen takavalon takia. Autosta ei korjattaisi mitään sellaista korjaamolla, mikä vaatisi auton jättämistä huoltoon. Korjauksen olisi tapahduttava samalla, kun he olisivat paikan päällä. Saabin takapenkillä ja takaluukussa oli nimittäin Ramonan ja Fortunan ruumiit plastiikkaan ja huopiin peitettyinä. Velmun elossa oleva mutta tajuttomana lilluva ruho sijaitsi takapenkin lattialla.
Saabissa oli ruuhkaa ruumiista, mistä seurasi ettei kaaraa voisi jättää mihinkään vapaasti syynättäväksi; korjaamon porukalla ei olisi asiaa auton sisälle eikä takaluukkua avaamaan - siitä pitäisi Munda huolen.

"Missä päin se pieni korjaamo on, tiedät seudun pareemmin? " Kysyi Munda käsiraudoissa olevalta Anterolta ja samassa Munda jatkoi :" Kuules Antsu, siun on varmin olla yhteistyössä...., niin tää homma menee helpoiten ja joutaisasti eikä siulle tai perheellesi käy harmeja. Ajan tien sivuun ja vaihat etupenkiltä paikkaa taakse, jossa pääset vahtimaan sitä Velmua ettei hää herää kesken korjaamokäynnin...."

Samaan aikaan Saabin takavaloja kotipihaansa ällistyneenä katsomaan jäänyt Lilli alkoi kuumeisesti miettiä, että mitäs hiivatin hiivattia äsken oikein tapahtuikaan! Molemmat ukot oltiin viety kotoa, kaiken takana vaikutti olevan tuo mustalaisdaami, joka näytti siltä kuin Lilli olisi nähnyt hänet aiemmin jossain. Lilli seisoi useamman minuutin paikoillaan ja katsoi pimenevää ja hiljenevää ajotietä. Oli käynyt odottamatonta hulluutta ja sellaisen takana oli taho, joka ei kulkenut ihan normaalien kirjoissa. Lilli oli pääsemässä Nikke Knakkertonmaiseen johtopäätökseen.

Hetkinen.... Tässä oli sittenkin kyse Anteron sivupersoonia aiheuttavasta dissosiatiivisesta sairaudesta, jokin niistä persoonista oli arvatenkin nyt "päällä" ja Antero oli elämässä fiktiivistä todellisuutta johon oli saanut romaninaisen mukaan - näin Lilli ajatteli, ja meni sisään viilenevästä illan säästä. Minihameen materiaaliin oli tarttunut koleutta mutta Lillin sisällä väreili yhä uteliasta romantiikkaa uutta hurmaavan mukavaa, komeaa ja älykästä "Jarmoa" kohtaan. Toisaalta hän rakasti Anteroa mutta vain perusAnteroa, ei hänen dissosiatiivisia sivupersooniaan.

Lilli ei voisi katsoa loputtomiin läpi sormien Anteron mielisairauden vaikutuksia ja seurauksia, ei hän jaksaisi tällaista rumbaa jossa ei voisi luottaa tulevaisuuteen yhtään, vaikka juuri hetki sitten oli asiat puhuttu kohdilleen ja oli ollut elämisensuunnitelmaa. Nyt hänellä olisi ollut valinnan mahdollisuutta tarttua eteensä heitettyyn, lainehtivahiuksiseen komistukseen, "Jarmoon". Ehkä hänen olisi aika alkaa elää saippuasarjojen "kun sydän vie, niin vieköön, ihanaa" - tyyliin?

Pitäisikö hänen lähteä heidän perään, jotainhan olisi tehtävä. Lilli ei vaan ollut ns. tekijä/toimija-tyyppiä eikä häntä edes kiinnostanut olla toimijaa. Ainakin hän tiesi missä pörröisten käsirautojen avain oli, periaatteessa hän voisi vapauttaa "Jarmon", jos vain pääsisi paikan päälle. Antero olisi saatava järkiinsä ja Lillin olisi kerrottava mustalaisnaiselle Anteron sairauden tilasta. Vyyhti olisi saatava purkaantumaan.
Ennen kuin sattuisi jotain vakavaa, jotakin vaarallista.... Lillistä tuntui että miehille voisi käydä huonosti, ehkä mustalaisnaisellekin. Saabbi voisi jäädä ainoana pystyyn, jos hullunmylly pääsisi käyntiin. Hän ei kyennyt erittelemään asioita enempää, kun hänellä ei ollut terävintä kynää penaalissa, kuten sanotaan.

Lilli olisi halunnut laittaa kylvyn valmiiksi ammeeseen, hänellä oli ostettuna ruusun muotoisia kylpypalloja Plöshistä. Sen sijaan hän huokaisi syvään. Ilmeisesti hänen olisi pakko ottaa rättisittikka tallista ja lähteä kruisailemaan kohtuullisen surkealla ajamisellaan pitkin lähiseutua, etsimään sitä saakelin Saabbia.....

[Destiny]

Kaksi-lehden tähtijuorutoimittaja Pauli Purolan puhelin kilahti, "Lakeri-Lankinen, mitäs sillä nyt" mietti Pauli ja avasi viestin jossa luki: "Jäkälänpurija on täällä! Hinaa persees toimistolle. Heti!"
"No, voi vitun vittu", sihisi Pauli ja alkoi kiskomaan takkia ylleen. "Vittu, saatana, että se paska pyörii vielä tällä palolla. Just, perkele, kun asiat on alkanu rullaa", Pauli oli juuri päässyt lehdessä korkeaan asemaan ja alkanut päästä sen myötä itsekin julkisuuden valokeilaan ja julkkiskokkareisiin. Hän ei, saatana, antaisi yhden poroukon kusta kaikkea. Menneet on menneitä ja luurankojen on pysyttävä kaapissa, vaikka väkisin. Paulin kädet tärisivät, kun hän kaivoi Glockiaan toimistonpöytänsä laatikon valepohjan alta. Hän pelkäsi.

[miesasiamies]

Pena käveli päättäväiseen tyyliinsä krokotiilinnahkaisilla buutseillaan mallitoimiston avokonttoriin ja moikkasi kaikkia, vaikka ei tuntenut ketään. Aulaneiti sanoi Langertropfin olevan palaverissa ja kiirehti kohta sen jälkeen Penan perään ja edelle, kun Pena ei välittänyt vaan jatkoi matkaansa kohti Langertropfin huonetta toimiston kulmassa.
"Häntä ei saa häiritä", aulaneiti sanoi ja asetti Langertropfin huoneen avoimen suuaukon eteen koko kroppansa, jota verhosi ohut pusero ja nipinnapin vesirajan alapuolelle ulottuva farkkuhame.
"Me voidaan pitää sun kans palaveri myöhemmin", Pena sanoi aulaneidille ja tätä takapuolelle läimäyttäen siirsi naisen edestään.

"Moro, sulla tais olla jotain", Pena sanoi.
"E-ei minulla mitään, kuinkas sinä nyt tänne, näin etelään..", Langertropf kakisteli ylikorrektisti, käsi pöydän alla ysimillisen kahvalla, alkaen samalla muuttaa väriään punertavampiin sävyihin.
"Kroppa eteisessä", Pena sanoi.
"Juuuuu, nyt ymmärrän, heh, hänhän on ollut meidän listoillammekin, taisi sinunkin silmää miellyttää, ja kättäkin...mitäpä sitä turhaa peittelemään, jos on mitä näyttää, ihan näissä toimistohommissakaan, heheh.."
"Neidon päälakea meinasin", Pena sanoi.
Langertropf meni hiljaiseksi. Täällä ei voisi käydä ammuskelemaan, muuten peli olisi varmuudella menetetty. "Okei." Miehen äänensävy ja puhetapa muuttuivat luovuttaneen oloiseksi samalla kun lähes kouristuksenomainen, jännityksestä johtunut ryhdikkyys lyhistyi. "Aulassa on kuori, eiköhän tämä homma ole meidän puoleltamme sillä selvä."

"Oliko nimeä", aulaneiti kysyi.
"Pena", Pena vastasi.
"Ei se sen kummemmassa piilossa ole", aulaneiti sanoi kohta, kurottautuessaan pöydän yli selkä Penaan päin, jotta ylettyi ottamaan kirjekuoren pöydän ja patterin välissä olevasta lokerikosta. Vako paistoi hetken ajan täydeltä terältä metrin päässä Penan edessä.
"Tiedän nyt mistä löytyy. Mukava nähdä että jollekin täällä menee viesti perille jankuttamatta", Pena sanoi naiselle saatuaan kuoren, ja asteli krokotiilinnahkaisilla buutseillaan ulos rakennuksesta yhtä päättäväisesti kuin oli tullutkin.

"Siis ällö!", toimistossa työharjoittelussa oleva Jenni tuli sanomaan aulaneidille ja jatkoi:
"Äijä on repästy kasikytluvulta ja viel käy lääppiikki sua! Ja jutut niinku jossain Vareksessa.."
"Emmätiedä, must noi vanhat pervot on ihan hauskoi", aulaneiti sanoi ja rouskutteli lounasporkkanaansa, osittain iltapäivälehden selailuun keskittyneenä.

[Lassie]

Langertropfin kurkkua kuivasi ja hänestä tuntui, kuin hän ei olisi mahtunut kalliin kiiltävään Tom Ford- paitaansa ja niihin kuuluviin suoriin hopeisiin housuihin. Refleksinomaisesti hän avasi puvunpaitansa 2 ylintä nappia ja vei toisen käden öljyttyyn hiusrajaansa, joka tuntui hiestyneen lämmenneeltä, toisella kädellään Langertropf haki avainta työpöytänsä lukossa olevaan lokeroon. Nopeasti hän löysi avaimen sieltä missä sitä säilytti, sihteeriltään saamansa Jukka-palmun mullan seasta.

3 minuuttia myöhemmin Langertropf istui nahkapäällysteisen tuolinsa äärellä ja hänen hermostuneisuuden tasonsa oli laskenut niin, ettei häntä enää kuumottanut ja kiristänyt kaikkialta. Hän odotti "pommin" vaikuttamista, jonka tiesi tulevaksi hiljalleen ja joka tulisi kestämään iltaan asti. Toisin sanoen Langertropf oli ottanut piripussin ja rizzla-rullan lukitusta työpöydän lokerostaan ja käärinyt amfetamiinin rizzlapaperin sisälle, sitten nielaissut käärön ja juonut päälle hieman vettä.

"Bon Appétit..." sanoi Reidar Langertropf itsekseen. Pommiaterian jälkeen ei tosiaan tarvinnut eikä kannattanut tilata lämpimiä aterioita, ne saattoivat hidastaa ja sekoittaa ensin otetun "aterian" vaikutusta ja pistää jopa laattamaan. Langertropf oli kerran nauttinut kermaista kanttarellikeittoa 4 tähden ravintolassa 2 tunnin kuluttua siitä, kun oli ottanut "pommin" ja oli joutunut juoksemaan paikan miestenvessaan jossa oksensi sekä vessanpönttöön että lakerikengilleen. Häntä puistatti vieläkin se näky. Jälkiruuaksi ravintelin pöytään "työlounaalle" mukanaan tuomansa nuori sileäkasvoinen ja kirkasotsainen miesmalli jäi täten Langertropfilta väliin.

Reidar Langertropfin mieleen tulivat nämä ravintelijutut ja samalla hän sanoi itsekseen "mutta en ole homoseksuaali, olen vain kulinaristi...." Langertropf ei ollut sinut seksuaalisuutensa kanssa, selvinpäin hän koetti kokea vetoa naisiin ja tyttöihin, iälläkään ei väliä kunhan olivat feminiinistä sukupuolta - sen sijaan huumepäisenä hän ei yrittänyt mitään vaan koki pidäkkeetöntä ja pakottavaa vetoa kauniisiin poikiin ja miehiin.

Pian olisi oven takana Pauli Purola, jolle hän oli soittanut ennen ateriointiaan. Langertropf ei kokenut Purolaa kohtaan säväreitä, koska Purola ei näyttänyt miesmallilta vaan tällä oli Tommy Lee Jones-tyyppiset rokonpuremat kasvot. Niissähän olisi joillekin särmää karismaa mutta..., kuten sanotaan, kauneus on katsojan silmissä. Langertropf piti sileistä ja kiiltävistä pinnoista, ne olivat hänelle kauneutta ja herättivät hänessä himokkkuutta.

"Cause if I was a man I’d make my move
If I was a blade I’d shave you smooth" hyräili Langentropf ja antoi tulla kokonaisen kertosäkeen tuon lauseen perään, hän ei muistanut kaikkia sanoja paitsi edellisen lauseen, jossa oli kylliksi erotiikkaa sen muistamiseen.

[miesasiamies]

Penalla oli nyt hyvä syy ja aikaa lähteä kaljalle, eli tilanne ei poikennut normaalista. Krokotiilinnahkaiset buutsit löysivät tiensä keskustassa olevaan kebab-pizzeriaan, jota pitivät vielä Tamperettakin etelämpää tulleet miehet. Pena hotkaisi 6,90 euroa maksavan lounaspizzan ja kippasi samantien neljä pitkää kaljaa perään. Vaihtorahat satasen seteliin Pena kuittasi matalalla äänellä: "Kiip tseints." Pizzerian mies oli iloinen paikan historian tippiennätyksen rikkouduttua heittämällä.

"Mitäs sitte", Pena mietti röyhtäillessään pöydässä. Tampereelta oli monenlaisia muistoja takavuosilta. "Pirunhyvännäkösiä narttuja täälä liikkuu taas vapaana", Pena mietiskeli katsellessaan pizzerian ikkunasta ulos. Pena nousi pöydästä ja poistui pizzeriasta, käveli mallitoimistolle ja asteli sisään. Aulapalvelussa ei ollut ketään.

Pena kysyi lähistöllä istuvalta Jenniltä: "Missä?"
"Mikä..?", Jenni kysyi.
"Likka", Pena sanoi ja osoitti aulan tyhjää työpistettä.
"Meni käymään materiaalivarastossa, tulee varmaan kohta...", Jenni sanoi empien.
Pena oli Langertropfin huoneeseen mennessään nähnyt oven, jossa luki "Materiaalit", ja lähti nyt harppomaan sitä kohti. Jenni otti älypuhelimensa esiin ja kirjoitti: "se pervo on täällä, ettii sua".
Pena riuhtaisi materiaalivaraston oven auki ja näki aulaneidin ottamassa tulostuspaperipakkausta hyllystä. Puhelin piippasi saapuneen viestin merkiksi. Aulaneiti ei ehtinyt sanoa hämmästykseltään mitään, kun huoneen ovi sulkeutui, ja samassa nainen tunsi Penan vahvojen sormien työntyvän haarukkaansa.
"Lopeta!", aulaneiti sanoi.
"Ei jääny epäselväks mitä tyttö on vailla", Pena murahti ja alkoi survoa leukuaan naiseen.
"VITTU! LOPETA TAI MÄ HUUDAN!", aulaneiti sanoi kovalla äänellä, mutta ei tarpeeksi kovalla.
"Taiat tarvita häkää keuhkoihis", Pena murisi naisen korvaan ja laittoi kätensä tämän suun eteen.

-
-

Pena sulki materiaalivaraston oven perässään ja veti housujensa sepaluksen kiinni lähtiessään kävelemään kohti ulko-ovea. Purola ei ollut vieläkään tullut, ja Langertropf palloili hermostuneena käytävillä.
Langertropf ihmetteli nähdessään Penan: "Mitäs..sinä vielä täällä, eikös me päästy jo sopimukseen.."
"Vierasjoukkue heitti yhen vielä tyhjään pesään", Pena sanoi.
Sen enempää kuin mistä Pena puhui, Langertropf ei tiennyt ottaako eteen vaiko lörpähtää. Pena ei ollut tippaakaan Langertropfin tyyppiä, mutta jonkinlaista dynaamista karismaa tuossa jäkälänpurijassa oli, yököttävästä oluen- ja hienhajusta ja bisnessotkuista huolimatta.

Aulan lähettyvillä Jenni kysyi: "Löytyikö?"
Pena nyökkäsi ja sanoi: "Näin paikan aiemmin, tiesin mistä löytyy."

Pena asteli krokotiilinnahkaisilla buutseillaan ulos rakennuksesta.