Murha.infon oma rikosnovelli - Nimeä ei ole

[On Anoi Kaa]

Moro te. Tympääntynyt lukemaan jankkausta ja tankkausta, on tossa jotain omaakin kirjoitusprojektia kesken mut tuumailin että voisipa olla mielekästä nähdä saammeko me mitään aikaan?!
Noita mode-oikeuksia meikäläisellä ei ole eikä tule, mutta voihan tästäkin sitten koosta asiallisen teoksen ku leikkaa paskat pois. Minä en halua olla se joka päättää mikä paskaa mikä ei, kehitellään siihen joku yhteisöratkaisu. Vähän kyllä kiihottaa kuiteskin tuo diktaattoriajatus, joten idean isänä pidätän oikeuden siihen.

Taloudellista hyötyä en kyllä itselle halua. Jos jotain tulisi, annetaan heikommille.

Ajatuksena siis sellainen(kai näitä jossain tehty aiemminkin mut meillä rikosharrastajilla ja ihan oikeilla rikollisillakin voisi olla kirjoittamiseen hieman erilainen tatsi kuin taaperoilla) eli:
1. Kirjoitetaan porukalla jonkunlainen teos. Joku jatkaa toisen kirjoittamaa.
2. Kieliasusta ja jostain vitun yhdyssanavirheistä ei arvostella toisia. Ei muustakaan. PERIAATE: Kirjoita itse parempaa tarinaa. Tai ainakin kohtalaista.
3. Jos toisen kirjoittama lyö rukkasta päin naamaa, kuljeta omaa tarinaa rinnalla (ks kohta 4)
4. Jos tuntuu mukavalle idealle ja homma kiinnostaa, niin pidettäisiin miniminä sellainen 3-4 riviä - hyvät tai ajattelevat tuumauksetkin on jees.
5. Jos heität jonkun täysin tarinasta erillään olevan kappaleen, palaa takaisin myöhemmin ja kudo se loppuun, junou, pulpfiction style. Jonkunlaista johdonmukaisuutta ja jos kuolet keskenkaiken, pyydä joku tuttava jatkamaan.
6. Kaikki säännöt ovat turhia, jos ihmiset on ok. Luottamusta toisiin, aika näyttää lopputuloksen ja aikaa on jäljellä.

Jos ei löydy aktiivisuutta, niin ymmärrän, mut koittakaapa jättää vihamiehet hetkeksi muualle ja tehtäis jotain porukalla, onnistuisko? Aloitan itse todella vaisulla tavalla. Paska aloitus tässä yhteisönovellillemme(olihan tuo muuten taas yksi vaikea sana kielessämme):

RIKOSNOVELLI: Nimeä ei ole

Mies heräsi syvästä talviunestaan eräänä maanantaina, olo oli huono. Kellonajasta ei ollut hajuakaan ja luonnosta sitä ei voinut päätellä, koska Utsjoella oli kaamosaika. Herätys ei tullut ihan luomuna, sillä tämä rähjäinen mies heräsi siihen että pirttinsä ulko-ovi lämästiin voimalla kiinni - niin, että koko hirsirunko vavahteli. Pentti kurkisti mahansa yli krotiilinnahkaisten buutsiensa välistä ulko-ovelle ja mietti...

[Tovi]

...että oliko poistuja naapurin Jokke joka yleensä tahtoi viipyä seurassa "tappiin asti", ex-muija Pirjo jonka tapaamisesta hänellä oli heikohko muistikuva vai oliko poistuja ollut ylipäätään luvallisilla asioilla?
Jossain vaiheessa viikonloppua, tai loppuviikkoa, oli oltu myös pitkän mustan Neuvostoliittolaisvalmisteisen limusiinin jousilla, nokka oli ollut kohta Venäjän rajaa josta olisi halpaa viinaa löytynyt sekä juotavaksi, että myytäväksi asti.
Ensin pitäisi kuitenkin selvittää....

[miesasiamies]

...oma pää. Mutta pirtissä ei taaskaan, tai oikeastaan enää, ollut mitään vettä kirkkaampaa, saatikka sameampaa. Oli siis vain panostettava enemmän aikaan kuin muuhun lääkintään. Toinen selvitettävä asia oli, kenelle kuuluivat kengät, jotka pilkottivat omituisessa asennossa vessan avonaisen oven takaa. Tai eihän asennossa mitään omituista olisi, jos kengät olisivat jonkun sammuneen jalassa, mutta yleensä tässä vaiheessa kekkereitä ei paikalla ollut enää muita kuin tutut kolme naamaa krapuloissaan: me, myself and I. Pentti nousi kömmähdellen jonkinlaiseen pystyasennon, etunojan ja v-tyylin välimaastoon sijoittuvaan tilaan ja otti hataria askelia kohti vessaa. Tunnetilalle ei ole nimeä, jonka Pentti usvaisessa päässään kohtasi sillä hetkellä kun tajusi, että kenkien omituinen asento ei enää ollutkaan lainkaan omituinen, koska kengät olivat jonkun jalassa. Tuo havainto ei vielä pelkästään ollut suurin syy tunnetilalle, vaan se, että jalat kuuluivat Pentille uppo-oudolle miehelle, joka makasi selällään lattialla. Verta ei näkynyt, mutta Pentti ymmärsi samantien, että asia kirjattaisiin periaatteella "exitus klo xx.xx."...

[On Anoi Kaa]

... "mut tärkeämmät asiat ensin", vessassa P miettii:"Ei saatana, eikö tää jyskytys ikinä helpota? Harjoiteltu on. Ja vielä joku roska makaa makaa tossa mun harmina ja se ei kyllä meikäläisen tekosia oo". Tällä kertaa.

[TiaDalma]

Mistä tämä helvetillinen päänsärky johtuu?
Eipä tätä päätä ole aiemmin näin perkeleesti juilinut ja tosiaan harjoiteltu on ja kunnolla. "Perkele" monet rännit tässä on juotu eikä ole kärsitty sen kummemmasta kuin käsien tärinöistä ja vähän on liskot vilistelly selvän kauden aluksi, ajatteli Pentti.
Ja flunssakin tulossa, nenästä valuu tahmeaa räkää. Pentti pyyhkii nämän automaattisesti pois kämmenselällään.
Ei perkele!! Kuka tuo ruumis on?? Mitä helvettiä se tekee täällä? Mitä perkelettä täällä on tapahtunut?

Pentti vilkaisee kättään jolla juuri pyyhki nenänsä..

[Tovi]

... ja toteaa rystysten olevan ruhjeilla. Vai on vielä viittomakielisiä uutisiakin luettu, ei kai vaan tämän vieressä levyttävän herran kanssa? Yleensä illat ovat olleet tuttujen kanssa sopuisia, muutamaan vuoteen ei ole tarvinnut kenenkään kanssa nyrkkeillä, siitä viimeisestäkin seurasi harmia ja maksettavaa sen verran että rauhoittaa kovemmassakin kännissä olevaa.
Maassa pötköttävässä herrahenkilössä ei ole ulkoisia vammoja eikä verta näkyvissä, päässä tosin on samanlainen koppalakki kuin oli limusiinin kuljettajalla.... kyseessä taitaa olla viimeisin juoppokuski, mutta se ei kuitenkaan hänen henkilöllisyyttään, tai sitä kuinka hän on vallitsevaan tilaan joutunut, valaise pätkääkään.

[miesasiamies]

Rystysiään ihaillessaan Pentti huomaa kämmenselässään kuivuneen veritahran. Pentti miettii olevansa ällikällä lyöty. No eipä taida olla ihmekään, hän hymähtää huomatessaan pirtin seinän vieressä vessaa vastapäätä tukevan puisen karan, jossa on siinäkin veritahra. Tuo se ällikkä taitaa olla, Pentti laskeskelee heti, entisen poliisimiehen kokemuksella. Vilkaisu vessan peiliin tukee vuosituhannen jysärin ohella tulkintaa: otsan ja ohimon alueella on mehevästi nousemassa oleva kuhmu, jossa on siinäkin kuivunutta verta. Veri taitaa tosin olla peräisin vain ihon pinnan rikkoutumisesta, miestä ohuempaa tuskin on mennyt sisään.

Pentti muistaa samalla taas Pirjon, Joken ja limusiinin. Mitä eilen ja viime päivinä oikein tapahtui? Neuvostoliittolaisvalmisteinen enemmän laivaa kuin autoa muistuttava menopeli oli kiidättänyt seuruetta pitkin kalottia. Jokke on esitellyt limusiinin kuljettajan olevan joku Joken kaverin kaveri, jolle pikkurahan tarpeessa, eli yleensä aina, on kyseinen vehje tarpeen tullen toiminut pimeänä taksina, jonka kuljettajalla on ollut taipumusta olla etenkin täyden kuun aikaan vielä pirssiäänkin pimeämpi, jos mahdollista. "Esitellyt" on kuitenkin hieman harhaanjohtava ilmaisu, koska tuon taksisuharin nimeä ei ole meille kerrottu, ei ilmeisesti Jokellekaan.

Siitä Tampereen reissusta on jo kauan, mutta kaikki sen varmasti muistavat vaikka kukaan siitä ei puhu. Silloin oli se joku poliitikkojen kokous, rallateltiin kyseisellä "tsaikkalla" pitkin Mansen keskustaa. Jossain vaiheessa kuski oli pudottanut meidät yksille johonkin pubiin ja jatkoi itse omaa omituista taksiautoiluaan, jonka ihan perimmäisistä tarkoitusperistä oikein kukaan ei ole koskaan päässyt perille, jos on kuljettaja itsekään. Taksin asiakkaiksi kun kelpaavat yleensä vain naiset, mieluiten nuoret. No ne meidän yhdet muodostuivatkin sitten yseiksi, ja kuskiin törmättiin vasta seuraavana päivänä, kun jokainen yritti selvitellä päätään jossain paikallisista. Myöhemmin Pike kertoi, että poliisi oli etsinyt 50-60 -luvun amerikkalais- tai neuvostovalmisteista autoa tuolta viikonlopulta, kaupungissa oli kuulemma kadonnut joku nuori nainen. Sittemmin oli auton omistaja tavoitettu, mutta asia jäi vähän silti vaivaamaan, kun eipä tuontyylisiä menopelejä riesaksi asti yleensä missään pörrää.

Pentin on vaikea saada kiinni ajatuksistaan. Ajatukset vievät taas miestä eikä päin vastoin, Pentti tuumi ja pakotti itsensä keskittymään siihen mikä oli nyt ja tässä, eli kädessä oleva hammasharja ja toisessa kädessä oleva Mora. Nämä eivät nyt oikein mätsää, mutta tänään ei kyllä oikein muukaan, Pentti mietti ja alkoi etsiä puhelintaan soittaakseen Pirjolle..

[PiikkiSika]

eipä tarvinnut pitkään etsiskellä luuria - sillä juurikin samalla hetkellä kuului vessan suunnalta tuttu soittoääni - "daa-dirlan-dirlan-daa.."

P könysi pönttöhuoneeseen ja katsoi luuriaan - ei helvetti tuntematon numero? pitäiskö vittu vastata - no vittu ei, etenkään ku ei ole ennenkään tuntematomiin vastailtu.
Darran ja sitä edeltäneen känniyön sekoilut saivat P:n melkein tekemään kardinaalivirheen.

Pönttöhuoneessa dirlan-daata kuunnellessaan P muisti peilikaapissa olevan pelastajan eli "nastolalaisen" (hivakka ylijatkettua paska-piriä) - kyllä se taas tästä lähtee...

[Tovi]

Pentti löhösi tuvan puolella nojatuolissa ja odotti koska pääsee taas elämän syrjään kiinni.
Ilmassa leijaili avoimia kysymyksiä, oikeestaan aika saatanan hankalia ja paljon, muttei yhtään vastausta.... ensinnäkin, mitä kalmolle pitäisi tehdä, ei oikein tällä kokoonpanolla houkuttaisi ilmoitella piiriinkään. Vanha poliisimies kyllä tiesi kuinka epäilyttävältä tilanne näytti ja kuinka kiusallisia kysymyksiä alkaisi vaan tulvimaan sieltäkin suunnasta. Ketä eilen oli mukana, kuka pötköttäjän tuntee ja osaa valaista mitä on tapahtunut?

Ja kuka ovesta oli poistunut vauhdilla, autoa ei pihasta kuulunut lähteneen?
Kuka koitti soittaa juuri nyt tuntemattomasta?

Ja ennen kaikkea, miksi kalmo sai hänet muistelemaan lähes 20 vuotta vanhaa Tampereen reissua? Oliko kyseessä sama kuski vai mistä muistot pintaan kipusivat? Se oli markka-aikaa, ennen vuosituhannen vaihdetta. Paluumatka oli kyllä ollut todella outo, kaljakorien keskellä kun niitäkään ei voinut jostain syystä laittaa takakonttiin.... oliko sama auto ja kuski todellakin putkahtanut taas esille ja miksi juuri nyt?

[On Anoi Kaa]

Oveen ryskyttää tuttu juttu, kaks nopeesti ja sitten yks, se tekee sen aina, vaikka tietää että ovi on aina auki. Kohta se sen oven aukaisee, merkinantona vaa koputtaa. Tietää, että vastassa on joskus ollut tuplapiippu, nyt jotain sen lisäksi vielä ylläri vieraille, mutta siitä myöhemmin.
- Pakko se on nousta tästä, selvittääkin mitä on tapahtunut. Tuo saatanan ruhokin tossa vielä. Onneksi mulla on vielä kavereita, siis niitä oikeita kavereita, jotka voi käsitellä näitä asioita ilman turhaa hysteriaa.

muoks eli lisäys klo 1900:
- Veri alkaa kiertämään elämää nähneen miehen elimistössä, ajatukset palaa ikivanhoihin väkivaltarikoksiin ja murhiin joita Pentti aikanaan selvitti, adrenaliiniryöppy jota P alkoholilla on yrittänyt tulee läpi:
- Mitä nyt on tapahtunut? Olenko minä tutkinnan kohteena? Haluanko olla tutkinnan kohteena?
- Ei saatana, jotain on tehtävä

[On Anoi Kaa]

On se saatana hommaa, tuumailee Pentti samalla kun Antero astuu sisään ja meinaa kompastua 'rigor mortis' -ruhoon.
- Jaa, oot taas jotain töppäillyt? Ja saatana(kurkistaa välinpitämättömästi alaspäin), pitikö se tohon sitten jättää?
- No en mä oo jaksanu enkä pystyny tota siirtään. Mietippä ite, mitä teet jos löydät jäykän kalmon kämpiltä, etkä tiedä mistä tai miksi se siinä on?
- OK, mulla on nuo rystyset ruvella, mut sä tiedät mut - en mä syyttömiä tai ilman aihetta hakkaa, mutta liittyykö tää kaikki siihen vitun Treen reissuun, tuo paha muisto alkaa painamaan.

[Gladys]

Tosissaan alkaa muisto painamaan. Sen lisäksi painaa myös jokin alitajuntainen juttu, josta ei oikein saa otetta. Epämääräisiä hahmoja, todella painostava tunnelma, ja välähdyksiä tilanteista, joihin mieli ei tahdo enää palata. Kuka on tuo mies? Ja punatukkainen nainen? Ja lapsi? Mitä helvttiä tämäkin... ei jaksa ymmärtää. Liittyvätkö ne tähän vai johonkin muuhun todellisuuteen? Ei helvetti. Täytynee ottaa ryyppy tai jotain ja keskittyä paskamaiseen nykyhetkeen. Siinäkin liikaa kestämistä. Mutta silti tuo alitajuntainen painajainen keskeyttää ajatukset ja poraa aivoja... Ihan kuin olisi jotakin palaamassa mieleen...

[Destiny]

.. Ei, en halua, en pysty miettimään asiaa nyt. Kalmo, krapula, kaikki on liikaa. Lusimaan en lähde, en perkele. Pentin päätä kivistää. "Kuules Antsu, me ollaan tunnettu kauan ja mä joudun tästä todella liriin. Sä tiedät, mitä entiselle poliisille linnassa tapahtuu. Taajuuks sä, mä en voi mennä sinne", kähisee Pentti Anterolle ja jatkaa "Kuule Antsu, oikeesti. Jeesaaks sä mua, pannaan toi kalmo palasiks ja jemmataan se." Antero nielaisee, karvas sapen maku kirvelee suussa

[miesasiamies]

Pentti jatkaa: "Sillä oli käsilaukku, mihin se on joutunu? Ne ei saa saada sitä."
- "Höpönlöpön, oot tainnu juoda eilen liian vähän", Antero vastaa, "enpä ole noin raavaalla miehellä käsilaukkua nähny, vaikka kerta se olis tietysti ensimmäinenki".
"Ainahan niillä on laukku. Viedään tuo pirssiin ja upotetaan se Näsiselälle, siellä on perkeleen syvä kohta", Pentti jatkaa.
Nyt on puolestaan Antero ällikällä lyöty ja ihmettelee samalla seinän vieressä olevaa veristä karaa. Lattialla makaa tuntematon kylmä, ja Pena höpisee jostain käsilaukusta ja Näsiselästä. Antero on asunut ikänsä kylällä ja poromiehenä tuntee alueen läpikotaisin. Mitään Näsiselkää täällä ei kyllä ole.

Pentin jatkaessa hammastenpesua ja kynsienleikkuuta Moralla, googlaa Antero nopeasti Näsiselän. Vastauksissa lukee: "Näsiselkä on eteläisempi Näsijärven kahdesta suuresta selästä." Mitä helkkaria, Näsijärvi??
"Pena, ehdotit juuri, että vietäisiin kalmo Näsijärveen."
- "Niinniin, sanoppa parempi jemma", Pentti vastaa.
"Meikäläinen on käyny viimeks niin etelässä ysiysi, ja perkelekkun en enää kaupunkiin lähde, en Tampereelle enkä muualle! Ne ei oo ihmisen paikkoja, täynnä hulluja."
"Ai säkin olit mukana?", Pentti sanoo kääntyessään Anteroon päin. Hammastahna on kiertänyt Pentin suupielet niin, että yhdistettynä naaman muuhun väritykseen se saa miehen näyttämään lähinnä pelleltä. Sattuneesta syystä Antero ei kuitenkaan näe tilanteessa varsinaisesti pelleiltävää.
"Etkö tosiaankaan muista", Antero vastaa ja jatkaa: "Laattasin tiukassa kurvissa ruusperit penkkiin, ja siitäkös riemastuit."
"Eipä ole jäänyt mieleen", Pentti siihen.
"No onpa kumma kun et ollu edes kännissäkään, sähän autoas ajoit", Antero ihmettelee..

[Destiny]

Antero kulkee kohti kalmoa, tarkastellakseen sitä lähemmin. Ei helvetti, tämähän on julkkis! Kaveri on esiintynyt "Kuumiksissa" ja useat kerrat Kasi-lehden kannessa. Antero tiesi tämän, koska vaimonsa eli täydellisessä saippuamaailmassa, sairastuttuaan vakavaan masennukseen. Vaimo istui päivät pääksytysten uppoutuneena unelmiinsa, tosi tv-sarjoja ja juorulehtiä lukien sekä halpaa valkoviiniä litkien. Antero karisti ajatukset vaikeasta tilanteesta vaimonsa kanssa ja keskittyi tarkastelemaan vainajaa. Meikitttömyys ja miesmäiset vaatteet saivat normaalisti neitimäisen miehityksen näyttämään jopa äijältä.Tästä tulee iso juttu, miettii Antero. Kun media saa vihiä, että kaveri on kadonnut, alkaa iso rummutus. Ja kyllä, tämän "Kuumiksen" on nähty kulkevan käsilaukun kanssa. Tai milloin käsilaukun, milloin olkalaukun tai repun kanssa, mutta aina laukku mukana. Missä pirussa se laukku on? Antero tutkailee "Kuumista", mikä tämän nimi olikaan, hän miettii. Oliko hän joku malli TAMPEREELTA?!