MT-palveluiden vapaakävelijät tappajina-kuka vastaa?

[Etsivä Shitlock]

Mielenterveyspalveluiden vapaakävelijät henki- ja väkivaltarikosten tekijöinä, kuka ottaa vastuun seurauksista?
Ketjun ajatus on koota tapauksia missä mielenterveyspalveluiden kontrolli on pettänyt täysin ja joku täysin sivullinen ihminen on maksanut moniammatillisen ihmisoikeus-liirumlaarumin hengellään.
Pitäisikö hoitavan lääkärin ja hoitohenkilökunnan vastata potilaansa teoista?

Tapaus Eetu Skutnabb Kellokosken sairaalasta:
Henkirikos Loviisan Rikebyssä 5.8.2016
https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=21456

[vempele]

Eiköhän se mt-potilas ketä henkirikoksen tekee, ole yksinään syyllinen siihen. Tosin lääkärit / hoitajat voitaisiin laittaa jonkinlaisen tarkastelun alle pätevyyden suuhteen.

[Tiina]

Vastaus on, että kukaan ei ota vastuuta.

Mt-potilashan saa tekemänsä murhan jälkeen vain hoitoa.
Hiljattainhan uutisoitiin (viime vuonna?) että joku ylilääkäri oli ottanut lopputilin, kun kävi ilmi, että vapaaksi päästämänsä potilas tappoi samana päivänä, kun vapautui.
Mutta ns."vastuunotto" tapahtui siis vasta jäkikäteen. Ja siitähän ei ole kenellekään enää hyötyä. Uhrille ei varsinkaan.

[On Anoi Kaa]

Ja mikä siinä sitten lienee, että kun se ihan oikea vapaakävely Niuvasta(jo tappaneella) menee päiviä pitkäksi, niin koko asiasta ei huudella(saati sitten nimi ja/tai naama), mutta kun edes hieman masentunut tavis katoaa lähimmäisiltään tai edes joltakin, niin kyllä on nimeä ja kuvaa saatavilla, poliisi tutkii ja kommentoi, hekot ja lekot taivaalla taustamusiikkia tarjoilee?

Kumipäisten hölmöläpäättäjien hommista ei ota selkoa saatana yhtään kukaan, etenkään kun heidän ei tarvitse perustella tai ainakaan vastata päätöksistään sanan tarkoittamalla tavalla. Niuvassakin vaan sama pomo viheltäen menee ja vitut siitä, milloin vapaakävelee Virossa isänmaantoivo, milloin varsinaisessa Suomessa väkivaltamanne. Täydellisen ylimielistä vastuuttomuutta.

[Etsivä Shitlock]

Murhatun naisen omaiset kirjoittavat täsmälleen oikeata asiaa.

MIELIPIDE Koskenkylässä murhatun naisen omaiset kritisoivat kirjoituksessaan oikeuslaitosta, psykiatrisen sairaalan johtoa, Valviraa ja Valtiokonttoria.
Perustuslain seitsemännen pykälän mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite: ”Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä työtä.”
Kuitenkin Suomessa voidaan teurastaa ihminen työnsä ääreen omassa kodissaan. (Eläimille on eettiset säännöt) Raaka murha on tapahtunut, mutta kukaan tai mikään taho ei ota mitään vastuuta.
Olemme koko ikämme pitäneet Suomea hyvänä ja turvallisena maana ja luottaneet sen viranomaisiin. Vuoden 2016 elokuun tapahtumat ovat muuttaneet käsityksemme ja koko perheemme elämän.

Elokuun 1. päivänä 2016 Kellokosken psykiatrisen sairaalan suljetulta osastolta päästettiin vapaakävelylle itselleen ja ympäristölleen vaaralliseksi tiedetty, väkivaltainen mies. Jo kaksikymmentä kertaa aikaisemmin hän oli jättänyt palaamatta takaisin sairaalaan, paluu oli tapahtunut aina poliisin toimesta.

Elokuun viidennen päivän aamuna hän tuli tyttäremme hevostilalle. Yllätettynä tyttäremme ei pystynyt pitämään puoliaan rotevaa, teräasein varustautunutta miestä vastaan. Mies löi, retuutti ja iski 14 puukoniskua murhaten näin itselleen tuntemattoman tyttäremme.

Peiteltyään uhrin matoilla ja kottikärryllä murhaaja asettui asumaan tyttäremme taloon mm. kuunnellen musiikkia, käyttäen tietokonetta ja aterioiden. Illan tullen hän otti tyttäremme auton lähtien ”asioillensa”.
Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin tyttäremme ystävä tuli tilalle, löysi uhrin ja teki hälytyksen. Poliisien tullessa mies pakeni autolla hurjaa vauhtia kymmeniä kilometrejä, paeten lopulta jalkaisin metsään. Poliisikoira sai hänet kiinni, mutta mies puukotti vielä koiraakin.

Tilalla hoitohevoset ja muut eläimet olivat olleet koko päivän ilman emäntänsä hoivaa. Puolenyön jälkeen kaksi poliisia tuli kotiimme ilmoittamaan tyttäremme kuolemasta väkivaltarikoksen uhrina. Käsittämätön oli tapahtunut, tuntui kuin olisimme törmänneet kiviseinään.

Poliisikuulustelun yhteydessä kysyimme poliisiviranomaisilta, onko meidän pakko osallistua oikeudenkäyntiin. Saimme vastaukseksi, että ei tarvitse, jos hankimme asianajajan. Asianajaja kannattaa hankkia, koska valtio kuitenkin korvaa tämmöisessä tapauksessa asianajajan palkkion. Asianajaja voi myös hakea rikoksen uhrin omaisille kuuluvat korvaukset.

Saimme tuttavaltamme asianajajan puhelinnumeron ja sovimme tapaamisesta 1.9.2016. Tässä tapaamisessa asianajaja myös vakuutti meille valtion korvaavan hänen asianajopalkkionsa.

Kokouksessa 18.11.2016 kotonamme, jossa oli läsnä useita perheemme jäseniä, asianajaja selitti hakevansa oikeudessa jokaiselle rikoksen uhrin omaiselle, yhteensä 10 henkilöä, kärsimyskorvauksia korvausasteikon keskivaiheilta.

Hän selitti myös lakisääteisiin korvauksiin kuuluvan myös läheisen kuoleman johdosta aiheutuvista kuluista, kuten sairaanhoitokustannuksista, lääkäri-, lääke-, kuntoutus- ja terapiakustannuksista sekä ansionmenetyksistä. Matkakuluista hautajaisiin, suruvaatteista yms. Muita myöhemmin esille tulevia kuluja hän vie Valtiokonttorille suoraan, koska kuluja ilmenee varmasti myöhemminkin. Toteutuneista kuluista hän sai jo kuitteja mukaansa. Ne ilmeisesti ehtivät käräjäoikeuteen.

Olemme lähettäneet sähköpostitse asianajajalle tietoja kuluistamme sen mukaan, kuin niitä on tullut. Emme tiedä, ovatko ne valtiokonttorilla tiedossa.

Olemmeko saaneet väärää tai puutteellista informaatiota? Nämä asiat ovat perheellemme uusia ja outoja, emmekä ole suuressa äkillisessä kriisissämme, järkytyksessä ja surussamme jaksaneet itse hakea tietoa käytännöistä, vaan luottaneet asianajajaamme.

Poliisiviranomaisten kehotuksesta teimme kantelun Valviraan 14.4.2017 Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta, ihmetellen, miksi surmaaja oli kerta toisensa jälkeen päästetty vapaalle ja saanut jatkaa väkivaltaisia tekojaan katkeraan loppuun asti.

”Uhrilla, meillä omaisilla siis ei ole ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia.

Mielestämme henkilöt, jotka mahdollistivat rikoksen, ovat syyllisiä kuoleman tuottamukseen laiminlyömällä potilaansa valvonnan. Mielentilatutkimuksessa murhaaja oli ja on todettu syyntakeettomaksi, joten vastuu siitä, ettei hän aiheuta ympäristölleen vaaraa, on häntä hoitaneella taholla, Kellokosken psykiatrisella sairaalalla.

Valvira vastasi vedoten asioiden salassapitovelvollisuuteen, ympäristön karkaamisyllykkeisiin ja ko. henkilön ihmisarvoon ja oikeuksiin.

Ymmärsimme, että Kellokosken psykiatrisen sairaalan ja Valviran mielestä syyntakeettomalla on valta päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta ja olla välittämättä uhrin, uhrin omaisten, sukulaisten ja ystävien musertavasta tuskasta ja syvästä surusta. Uhrilla, meillä omaisilla siis ei ole ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia.

Oikeuksiin kuitenkin kuuluu mielestämme myös velvollisuus kohdella toisia ihmisarvon mukaisesti. Ei kenelläkään voi olla pelkkiä oikeuksia.

Ensimmäisessä käräjäoikeuden istunnossa joulukuussa 2016 murhaaja lähetettiin uuteen mielentilatutkimukseen. Huhtikuussa 2017 oikeus ”katsoi, että syytetty on syyllistynyt murhaan, koska surmaaminen oli tehty erityisen raa’alla tavalla ja se myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä, varsinkin kun teko kohdistui ennestään tuntemattomaan henkilöön”.

”Meidän elämässämme muuttui kaikki.

Murhaajaa ei tuomittu rangaistukseen vaan tahdosta riippumattomaan hoitoon Niuvanniemen sairaalaan. Murhaajan elämässä mikään ei muuttunut, paitsi, että hänestä tuli murhaaja. Meidän elämässämme muuttui kaikki, meidät tuomittiin elinkautiseen.

Oikeus ”katsoi että ei ole kohtuutonta, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan suoranaiset kulut täysimääräisesti.” Sen sijaan murhaajalla oli oikeus KOHTUULLISTAA, (olisi mieluummin kohtuullistanut tekoaan), kärsimyskorvauksia ja oikeus vähensi korvausten saajiksi vanhemmat ja 3 sisarusta jotka asuvat lähimpänä. (Yhteensä 13 000 euroa, eipä ole tullut sitäkään).

Rangaistaanko meitä suuresta perheestä, liioista sisaruksista? Yksi on sentään lähtenyt luotamme sairauden murtamana jo aikaisemmin.

Millä mitalla oikeuslaitos mittaa ja arvioi kärsimystä ja sisarusten välistä rakkautta ja kiintymystä? Kilometreinä? Vierailukerroilla? Millä näitä asioita voi todistaa tai toteen näyttää? Vaikka ison perheen jäsenet eivät asu yhdessä samassa asunnossa, vaan ovat itsenäistyneet ja joutuneet muuttamaan työnsä takia eri paikkakunnille, ovat he kuitenkin edelleen kiinteä yhteisö. Nyt yksi on temmattu raa’asti tästä yhteydestä. Miksi oikeus eriarvoistaa ja vähättelee sisarusten välistä läheisyyttä?

Tällainenko todella on rikoksen uhrin omaisten asema ja oikeudet Suomessa? Kannetaan enemmän huolta rikoksen tekijän oikeuksista, kuin yllättäen ja täysin syyttömästi tähän painajaiseen joutuneiden omaisten kärsimyksistä? Koemme, että tyttäremme/sisaremme sekä meidän omaisten ihmisarvoa on syvästi loukattu ja kärsimyksiämme vähätelty. Omaiset ovat myös uhreja, jotka on tuomittu elinkautiseen ilman armahduksen toivoa.

Vähättely ei auta tapahtuneen työstämistä ja ymmärtämistä. Perheellemme on aiheutunut paljon muitakin kuin taloudellisia menetyksiä tämän rikoksen johdosta. Paljon kuormittavia asioita, suurta stressiä, joka puolestaan sairastuttaa sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Ihmetyttää, että oikeudessa rikollinen saa vaieta ja valehdella. Eikö oikeuden pyrkimys olekaan löytää absoluuttinen totuus. Oikeuden päätös täytti muodollisesti lain pykälät. Pykälien lisäksi tarvittaisiin harkintaa ja oikeudenmukaisuutta tapauskohtaisesti.

Sen lisäksi, että korvausvaatimukset alennettiin mitättömiksi asianajaja ilmoitti, että kun syytetyllä ei ole tuloja eikä omaisuutta, Valtiokonttori ei vuoden 2006 lakimuutoksen jälkeen korvaa syytetyn puolesta hänelle tuomittuja maksuja, vain hautauskulut ja terassin korjaus. Käytännössä uhrin omaiset joutuvat maksamaan murhasta. Julmaa!

Olemme keränneet yhteen suoraan murhasta aiheutuneita kuluja 12 863 euroa. Raskaalle työlle hevostilan ”alasajosta” , kiinteistöjen tyhjentämiselle ja rakkaan ihmisen elinympäristön ja elämän purkamiselle, matkakuluille yms. emme ole laskeneet hintaa.

Yksi lisävastoinkäyminen oli syyskuussa 2016 jolloin asumattomaksi tiedettyyn taloon (kiitos julkisuuden valokuvineen) murtauduttiin rikkomalla ikkuna. Huhu kertoi murhaajalta jääneen huumausaineita taloon.

Olimme jo siivonneet murhaajan sotkut ja pesseet verijäljet, pesettäneet veriset matot. Kun menimme 29.9. tilalle järjestelläksemme vielä tiloja kiinteistövälittäjän kuvia varten, tyrmistykseksemme tavaraa vyöryi ulko-ovelle asti. Jokainen kaappi ja laatikosto oli tyhjennetty lattioille lääkekaappia, kahvi-, sokeri-, jauhopurkkia jne myöten. Poliisi kävi paikalla, tekijöitä ei ole saatu kiinni.

”En tiedä. Tehkää valitus.

Tilan myynti takkuili yli vuoden. (Paikalla tehty veriteko ei kodikkuutta lisää). Kuntotarkastuksessa ilmeni, että kiinteistöt (isotalo, pihatalo saunoineen ja hevostalli) olivat vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin kolme vuotta aikaisemmin jolloin tyttäremme oli sen ostanut.

Tilan hinnaksi määriteltiinkin ensin sama, mitä hän oli maksanut. Siitä jouduimme kuitenkin vähitellen alentamaan hintaa, niin saimme myyntituloilla nipin napin maksettua tyttäremme pankkivelat. Yliaikakorot ja tilan ylläpidon ja tyhjennyksen maksoimme itse.

Olemme joutuneet myymään omaisuuttamme selvitäksemme jotenkin murhan aiheuttamista kuluista ja jokapäiväisestä elämästä. Monisairaan äidin, 72v, kansaneläke menee lääkkeisiin, neljän erikoislääkärin poliklinikkamaksuihin, sairaalamatkoihin ym. Hän tarvitsee auttamista 24/7, voimat loppuneet vuoden kuluessa niin, että tarvitsee pyörätuolia.

Isä, 72v, yrittäjä, ”nauttii” pientä yrittäjäeläkettä, jota ei paljon voinut itselleen maksaa elättäessään 12-henkistä perhettään.

Olemme kuitenkin perheenä olleet täysin tyytyväisiä, kunnes elokuun 5. päivänä 2016 mullisti elämämme ja putosimme päistikkaa jollekin vieraalle maaperälle, jossa ei tiedä, mitä tehdä ja minne mennä, neuvottomana, jopa lamautuneena.

Tilan myynnin lopulta onnistuttua huokasimme jo pienestä helpotuksesta, kun ei tarvitse huolehtia tilasta 35 kilometrin päässä, kun tuli seuraava ”korvatillikka”. Valtiokonttori lähestyi koko perhettä vaatimuksella maksaa 10 360 euroa oikeuskuluja!

Valtiokonttori oli jo käynyt oma-aloitteisesti perheenpään kotivakuutuksella noin 3 000 euroa. Soitin annettuun numeroon saadakseni selvitystä asiasta ja perusteluja vastoin käräjäoikeuden päätöstä. Tunnin tivaukseen ainoat vastaukset olivat: ”Vahingonkorvauspykälän mukaan. Laki on kaikille sama. En tiedä. Tehkää valitus”.

Teimme kaikki kirjallisen valituksen, jossa selvitimme, että me olemme se ”vahingosta” kärsivä osapuoli ja jokainen on tarvinnut lääkäriä, lääkkeitä (pystyäkseen edes osallistumaan hautajaisiin, myöhemmin unilääkkeitä jne) useaan otteeseen sairauslomaa, terapiaa (useimmiten kuntien ilmaiseksi tarjoaman psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykologin vastaanotoilla, kriisikeskuksissa jne.)

Jotkut ovat saaneet lähetteen pitempiaikaiseen terapiaan (Kela-korvaus). Me vanhemmat olemme saaneet kotikuntamme psykiatrisen sairaanhoitajan apua ja maksusitoumuksella kriisi- ja traumapsykoterapiaa sekä äidille traumafysioterapiaa. Näistä emme ole tietenkään hakeneet korvauksia Valtiokonttorilta, emmekä enää muistakaan kohdalle tulleista kuluista, koska Valtiokonttori ei ole maksanut edes sille määrättyjä lakisääteisiä korvauksia (paitsi hautauskulut ja terassin korjaus).

Miksi lainvoiman saanut käräjäoikeuden päätös ei toteudu? 12.1.2018 päivätyllä kirjeellä valtiokonttori ilmoitti jokaiselle hylkäävänsä kaikki valitukset: ”Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen edellyttää, että niitä vaativalle myönnetään myös muita rikosvahinkolain mukaisia korvauksia. Oikeudenkäyntikuluja koskeva korvausvaatimus hylätään, koska teille ei ole aiheutunut muuta rikosvahinkolain nojalla korvattavaa vahinkoa.”

Soitin tässä kirjeessä annettuun numeroon. Ei vastausta, puhelu ohjautui keskukseen. ”Ei ole paikalla”. Seuraavana päivänä: ”Ei ole tänään paikalla”, Seuraavana päivänä: pitkä hiljaisuus, ”Tämän niminen henkilö ei ole täällä töissä!” ? ? ?

Onko Valtiokonttorilla puhelinnumero, johon ei koskaan vastata? Onko hylkäyskirjeiden allekirjoittaja valehenkilö? Kuka siellä tekee päätöksiä? Onko Valtiokonttori omalakinen valtio valtiossa, joka vähät välittää Suomen lainsäädännöstä?

Saimme vinkin Oikeusaputoimistosta. Soitto sinne, vastasoitto 2 viikon kuluttua. Pitkän puhelun tulos ”Tehkää uusi valitus! Tehkää valitus myös Asianajajaliittoon asianajajastanne. Tuntuu että tätä teidän asiaanne on hoidettu vähän ”vasemmalla kädellä””.

Huhhuh! Kuka jaksaa tätä valitusmyllyä?

Energia ja aika tarvittaisiin tyystin jonkinlaisen arjen ylläpitoon ja surun työstämiseen. Koemme, että Valtiokonttori toistuvasti kiusaa, nöyryyttää ja häiritsee omaisten surutyötä ja muuta selviytymistä, lisää stressiä ja unettomia öitä.

Mille taholle voisi esittää valituksen ja korvausvaatimuksen terveyden ja toimintakyvyn, rauhallisten vanhuudenpäivien menetyksestä, jos ne olisivat korvattavissa? Paljon kallisarvoista ja korvaamatonta on tämä raskas isku tuhonnut elämästämme.

Koko yhteiskunnan osalta on suorastaan vaarallista, jos viranomaisiin ei voi luottaa. Mielissämme ovat alkaneet samaistua samanlaisina kasvottomina ”käsienpesijöinä” ja kohtuuttomina ylivallan käyttäjinä niin lapsemme surmaaja, oikeuslaitos, Kellokosken psykiatrisen sairaalan johto, Valvira ja Valtiokonttori.

”Kauniita sanoja, todellisuus on toista.

Samaan luetteloon kuuluvat ne eduskunnan järjettömän lakimuutoksen laatijat, omaiset epätasa-arvoiseen asemaan asettavasta laista. Jos tuomitulla ei ole tuloja/omaisuutta, mistä voidaan ulosmitata, omaiset saavat selvitä itse tai olla selviämättä.

Pääministeri sanoo, että viranomaiset tekevät päätöksiä ”suurella sydämellä, huolella, korkealla työmoraalilla sekä lakeja ja sopimuksia noudattaen”. Kauniita sanoja, todellisuus on toista, kuten kokemuksemme ja uutiset osoittavat. Kukaan ei näe kokonaisuutta.

Me olemme kokeneet karmean todellisuuden. Meitä ei kohdella oikeudenmukaisesti. Eikö rikoksen uhrien omaiset ole ensisijaisesti tuettavia? Käyneekö Turun puukotusuhrien omaisten samoin? Tilanne on aivan sama: syyttömät uhrit, maksukyvytön tekijä.

Vaikka raha ei todellakaan voi korvata ihmishenkeä, rakasta lasta ja sisarta, se on välttämätöntä henkiin jääneiden elämän jatkumiselle ja estää uppoamasta ylivoimaisiin vaikeuksiin.

Ei kärsimyskorvaukset ole mitään hyväntekeväisyyttä, vaan yhteiskunnan vastuunkantoa. Miksi se ei toteutunut kohdallamme? Eräs ystävä tokaisi; ”Teillehän ne kuuluisi sopeutumiseläkkeet ja torkkupeitot!”

”--- Maassa asuu oikeus ja oikeamielisyydellä on majansa hedelmätarhojen keskellä ja oikeamielisyyden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus joka kestää.” (Room.8:9)

Mutta asiaahan ei voi jättää tähän. Taisteluväsymyksestä huolimatta jossain selkäytimessä oleva oikeudentunto ja oikeudenmukaisuuden vaatimus pakottaa jatkamaan.

Arvostamme ja olemme todella kiitollisia kotikunnallemme ja kotiseurakunnan diakoniatyölle, olette ojentaneet ystävän käden silloin, kun hätä on suurin.

Kiitokset rikospoliiseille, rankasta työstänne huolimatta olette ”ihmisiä ihmiselle”, teillä on sydän paikallaan. Kiitos sankarikoira Börjelle uskomattomasta suorituksesta.

Näimme tyttäremme viimeksi 31.7.2016, kun olimme koolla koko perheen neljän sukupolven voimin. Suunnittelimme silloin iloista sukujuhlaa, meidän vanhempien 70-vuotispäiviä sekä 50-vuotista hääpäiväämme. Se muuttuikin surujuhlaksi, hautajaisiksi. Emme saaneet hyvästellä tytärtämme, arkun kansikin oli kielletty avaamasta.

Hän syntyi kymmenlapsiseen perheeseemme viidentenä lapsena, ollen näin sisarusparven keskimmäinen. Sisarukset ovat aina olleet kiintyneitä toisiinsa, toistensa turvaverkosto ja pitäneet jatkuvasti yhteyttä jakaen asioitaan keskenään. Nyt parvessa on suuri aukko, kun yksi on temmattu raa´asti tästä yhteydestä.

Miksi monipuolisesti lahjakas ihminen joka rakasti, suojeli, hoivasi ja kunnioitti kaikkea elämää, joutui jättämään sen näin äkisti ja julmalla tavalla? Sitä emme ymmärrä.
https://www.uusimaa.fi/artikkeli/607208 ... 3768938998

[Marokonsoturi]

Ja mikä siinä sitten lienee, että kun se ihan oikea vapaakävely Niuvasta(jo tappaneella) menee päiviä pitkäksi, niin koko asiasta ei huudella(saati sitten nimi ja/tai naama), mutta kun edes hieman masentunut tavis katoaa lähimmäisiltään tai edes joltakin, niin kyllä on nimeä ja kuvaa saatavilla, poliisi tutkii ja kommentoi, hekot ja lekot taivaalla taustamusiikkia tarjoilee?

Kumipäisten hölmöläpäättäjien hommista ei ota selkoa saatana yhtään kukaan, etenkään kun heidän ei tarvitse perustella tai ainakaan vastata päätöksistään sanan tarkoittamalla tavalla. Niuvassakin vaan sama pomo viheltäen menee ja vitut siitä, milloin vapaakävelee Virossa isänmaantoivo, milloin varsinaisessa Suomessa väkivaltamanne. Täydellisen ylimielistä vastuuttomuutta.

Voisiko olla niin, että mt-kuntoutujia ohjelmoidaan uudelleen sillä tavoin, että vapaaksi päästessään on hyvin pieni riski sille, että he tappavat ketään tärkeämpää ihmistä vaan viha kohdistuu täysin sivullisiin tavallisiin veronmaksajiin, joiden kärsimyksillä ei ole päättäjille tuon taivaallista merkitystä?

Sellaiselta asia ainakin ulkopuolisen silmin välillä vaikuttaa.

[ReissuLasse]

Viimeinen piikki poistaisi tämän ongelma. Tuskin kovin moni jää noita hoidokkeja kaipailemaan.

[RoteAF]

Olemme keränneet yhteen suoraan murhasta aiheutuneita kuluja 12 863 euroa.

Nyt on laitettu vähän lapinlisää.

Kenenkään murhasta mitään kuluja sukulaisille tule.

[Rautapallo]

Olemme keränneet yhteen suoraan murhasta aiheutuneita kuluja 12 863 euroa.

Nyt on laitettu vähän lapinlisää.

Kenenkään murhasta mitään kuluja sukulaisille tule.

"Tilan hinnaksi määriteltiinkin ensin sama, mitä hän oli maksanut. Siitä jouduimme kuitenkin vähitellen alentamaan hintaa, niin saimme myyntituloilla nipin napin maksettua tyttäremme pankkivelat. Yliaikakorot ja tilan ylläpidon ja tyhjennyksen maksoimme itse."

Tuon lisäksi löytyy vielä monia muitakin kuluja jotka kyllä selviää tuosta mielipidekirjoituksesta jos vaan vaan äo riittää sisäistämään lukemaansa. Mistä vitusta löytyy ihmisiä, huutelemaan/arvostelemaan/pätemään, niin kun sinä? Vaatii tunnekylmyyttä sekä teinin iän alittavan äo:n että kehtaa. Kova kaveri sä kyllä olet.