Onhan se somaa, että täällä on apupoika, joka toistaa kirjoitukseni omassa postauksessaan - tosin ikään kuin omina oivalluksinaan. Toisaalta, ehkä se on hyvä, että joku kertoo asiat uudelleen yksinkertaisella tavalla toistaen.
teppo kirjoitti:Sen sijaan mainitsemasi jaksotyö tulee kyseeseen mutta sekin vain laissa erikseen mainituissa työpaikoissa ja ajan tulee silloin tasoittua 40 viikkotuntiin.
Tämänhän jo kirjoitinkin. Mutta kerrotaanpas tämä nyt vielä kerran ihan selkokielellä.:
Kun sovelletaan jaksotyöaikaa, niin
vuorokautisen tai edes viikottaisen työajan pituutta EI ole rajoitettu. Pitkällä juoksulla työajan on tasoituttava niin, että kolmen viikon pätkällä voi teettää töitä enintään 120 tuntia. Mutta tosiaankin, elokuvanteossa tulee paljon tyhjiä jaksoja (0 tuntia), joten kyllä niitä "ylipitkiä" työpäiviä ja -viikkoja voi teettää aivan laillisestikin. Elokuvien teko ("elokuvien valmistaminen"), kun kuuluu näihin "erikseen mainittuihin työpaikkoihin".
Tuo jatkuva 40 viikkotunnista jankkaaminen kuulostaa kovasti sisäsiistiltä ja oppikirjasta opitulta, mutta kaukana käytännön elämästä olevalta. Muutenkin tämä on aivan tarpeetonta jankkaamista lillukanvarsista, koska yleensä suurin osa henkilöstöstä ei edes ole työsuhteessa tuotantoyhtiöön.
Elokuvanteko on aina väliaikaista projektityötä, sitä varten ei perusteta formaalia organisaatiota. Elokuvan tekniset asiat (valo, ääni, lavastus, tehosteet, stuntit, logistiikka, töpinä, jne.) kilpailutetaan eri alihankkijoille. Nämä henkilöt eivät ole työsuhteessa tuotantoyhtiöön.
Elokuvan näyttelijät ovat useimmiten freelancereita. Tai ovat vakkarissa työssä teatterissa ja irrottautuvat elokuvan tekoon freelancer-statuksella. Pääosan esittäjä saattaa olla työsuhteessa tuotantoyhtiöön (freelance-verokortilla), aikoinaanhan Kristiina Halkola elvisteli olevansa Suomen ainoa säännöllisessä työsuhteessa oleva elokuvanäyttelijä. Yleistä on kuitenkin ns. työkorvauksen käyttö. Tällöin freelancer saa fyrkat käteensä ja verottaja tulkitsee sen freelancerin ammattituloksi, jonka sivukuluista (sossut, eläke, jne.) freelancer vastaa itse. Juridisesti tällaista näyttelijää ei kohdella työntekijänä, vaan yrittäjänä. Häntä EI suojele työsopimuslaki, EIKÄ työaikalaki. Hänellä on täydellinen sopimusvapaus sopia lähes mitä tahansa, kunhan ei rikoksia tehdä.
Nimettömät ja kasvottomat apunäyttelijät ovat yleensä työsuhteessa tuotantoyhtiöön. Mutta muistetaan tässä se työaikalain jaksotyöaika: työtunteja ei rajoiteta päiväkohtaisesti, vaan pidemmän jakson keskiarvona.
Tässä myöskin näkyy, miksi näyttelijöiden liitot ovat heikkoja ja pysyvät heikkoina. Suurin osa vähänkin "tunnettua naamaa" omaavista näyttelijöistä tekevät elokuvaduuninsa freelancereina, "yrittäjinä". Ei heitä kiinnosta mitkään elokuva-alan ay-touhut, ne eivät koske heitä. Nythän näyttää siltä, että edes vakituiset ammattiteattereissa työskentelevät näyttelijät eivät välitä liitostansa pätkääkään. Niin, ja työaikalain "jaksotyöaika" koskee myös teatterinäyttelijöitä.