Sivu 1/14

Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 6:35 pm
Kirjoittaja Destiny
"Tuntematon ohjaaja – Elokuvatähdet kertovat Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä
Aku Louhimies tunnetaan elokuvaohjaajana, joka vie näyttelijänsä äärirajoille. Pamela Tola, Matleena Kuusniemi, Pihla Viitala, Jessica Grabowsky ja muut naisnäyttelijät avautuvat nyt menestysohjaajan kyseenalaisista metodeista. Louhimiehen mukaan hän on epäonnistunut ohjaajana, jos ihmiset eivät ole voineet hänen tuotannoissaan hyvin.

Tuntematon ohjaaja – Elokuvatähdet kertovat Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä
Aku Louhimies tunnetaan elokuvaohjaajana, joka vie näyttelijänsä äärirajoille. Pamela Tola, Matleena Kuusniemi, Pihla Viitala, Jessica Grabowsky ja muut naisnäyttelijät avautuvat nyt menestysohjaajan kyseenalaisista metodeista. Louhimiehen mukaan hän on epäonnistunut ohjaajana, jos ihmiset eivät ole voineet hänen tuotannoissaan hyvin.

19.3.2018 klo 06:00

Kun näyttelijä Pihla Viitala kuvasi Suomen sisällissotaan sijoittuvaa Käsky-elokuvaa, ohjaaja Aku Louhimies pani hänen iholleen torakan toukkia.

Toukat eivät näkyneet vaatteiden alta, mutta niiden tarkoitus oli saada Viitalan olo niin epämukavaksi, että tunne välittyisi katsojille.

Viitala esitti punavankia, jolla oli karu kohtalo: hän virui sellissään, hänet joukkoraiskattiin ja melkein teloitettiin.

Torakat olivat yksi Louhimiehen metodeista. Koska vuonna 1918 selleissä oli vilissyt torakoita, niitä piti vilistä myös Viitalan vaatteissa ja hiuksissa. Ohjaaja opetti, että eläytymällä aidosti roolihahmon nahkoihin näyttelijäsuoritus olisi paras mahdollinen.

Muita metodeja olivat se, että ohjaaja kuiski Viitalan korvaan, kuinka huono tämä oli. Ohjaaja pakotti Viitalan syömään ruokaa, johon tämä oli oksentanut. Hän myös maskeerasi pääosan esittäjäänsä kaatamalla kahvia tämän päähän, sylkemällä tämän tukkaan ja läpsimällä tämän poskia punakammiksi.

Kerran Louhimies jätti naisnäyttelijät yöksi metsään ilman ruokaa ja lämmitystä, jotta nämä näyttäisivät riutuneilta seuraavan päivän joukkoteloituskohtauksessa.

Pahin muisto Viitalalle jäi siitä, kun lapsinäyttelijä juoksi hysteerisenä hänen luokseen. Kävi ilmi, että ohjaaja oli kuiskannut lapselle tämän vanhemman juuri kuolleen saadakseen tämän itkemään.

Käsky oli 24-vuotiaan Pihla Viitalan ensimmäinen kokemus pitkästä elokuvasta. Sen jälkeen hän sanoo olleensa melkein 50 elokuva-, tv- ja teatterituotannossa, eikä ole koskaan kokenut yhtä nöyryyttävää ja alistavaa tapaa ohjata.

Aku Louhimies kiistää asioiden tapahtuneen Viitalan kuvaamalla tavalla.

Hänen mukaansa torakoiden piti näkyä vain kuvissa. Hän kieltää sylkeneensä tai valehdelleensa lapselle vanhemman kuolemasta. Hänen mukaansa kaikista toimintatavoista on näyttelijöiden kanssa sovittu.

Viitala sanoo, että mistään edellä mainitusta ei ollut sovittu.

TÄSSÄ JUTUSSA puhuvat Aku Louhimiehen elokuvissa näytelleet naiset: Pamela Tola, Jessica Grabowsky, Matleena Kuusniemi ja Pihla Viitala.

He ovat saaneet tarpeekseen siitä, miten yksi Suomen menestyneimmistä ja tunnetuimmista ohjaajista käyttää valtaansa vuodesta toiseen ilman, että kukaan puuttuu siihen.

He kertovat toistuvasta alistamisesta, joka kohdistuu etenkin naisiin ja on heidän mukaansa joskus sadistista.

Kokemuksiaan alentavista koekuvauksista ja roolituksista jakavat myös Lotta Lehtikari, Saija Lentonen, Rebecca Viitala ja Manuela Bosco.

Elokuva-alan häirintätapauksista käynnistyneen #metoo-liikkeen rohkaisemina Suomen eturivin naisnäyttelijät haluavat nostaa keskusteluun sen, mitä ohjaaja saa ja ei saa näyttelijöilleen tehdä.

He kieltäytyvät tekemästä enää töitä Louhimiehen kanssa.

Juttuun on kuultu myös kuvausryhmien jäseniä ja miesnäyttelijöitä. Kaikki näyttelijät eivät uskalla puhua asiasta julkisuudessa, vaikka he olisivat Louhimiehen otteista kärsineet.

Hinta, jolla Louhimiehen elokuvat ovat syntyneet, on ollut usein kova.

AKU LOUHIMIES, 49, on palkittu Jussi-palkinnoilla, Venla-palkinnolla ja elokuvataiteen valtionpalkinnolla.

Hänen viimeisin elokuvansa, Suomi 100 -juhlavuoden merkkiteos Tuntematon sotilas, on noussut historialliseen suosioon, yli miljoonaan katsojaan. Presidentti myönsi Louhimiehelle viime itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia -mitalin.

Louhimiehen elokuvien aiheet ovat tyypillisesti synkkiä, jopa lohduttomia. Paha maa (2005) kertoo pahan kierteestä ja kostosta, Valkoinen kaupunki (2006) isästä, joka joutuu vankilaan ja yrittää itsemurhaa, Vuosaaressa (2012) risteilevät ahdistavat ihmiskohtalot ja 8-pallo (2013) kuvaa huumeiden käyttäjien väkivaltaista arkea.

Louhimiehellä on maine tinkimättömänä ohjaajana, joka pyrkii fiktiivisissä elokuvissaan todellisuuden illuusioon. Hän on useissa yhteyksissä todennut ihannoivansa metodinäyttelemistä, sitä, että näyttelijä ei näyttele vaan kokee tilanteet niin realistisesti kuin mahdollista.

"Olen kiinnostunut ajatuksesta, että tämä tunne on totta", hän kuvaa pyrkimyksiään viime syksynä ilmestyneessä kirjassa Elokuvaunelmia. Kirja kertoo Louhimiehen urasta ja elämästä, ja sen on tehnyt toimittaja Satu Jaatinen.

Vaikka tätä juttua varten tehdyssä haastattelussa Louhimies toteaa, ettei erityisemmin usko metodinäyttelemiseen, kirjassa hän toteaa: "On katsojia, jotka haluavat vakuuttaa itselleen, että eihän tämä kipu, suru tai seksi vaan varmasti ole totta. Minusta se on outoa ja hieman tekopyhää. -- Näyttelijät ovat parhaimmillaan, kun kohtauksessa on jotain heistä itsestään."

Hän suosii näyttelijöiden väsyttämistä loputtomilla otoilla ja heidän yllättämistään salaisilla, vain joillekin näyttelijöille annettavilla ohjeilla. Se, onko metodi tuottanut valkokankaalle ainutlaatuista todentuntua, jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä Louhimiehellä on poikkeuksellinen kyky saada näyttelijästä irti tunteita, toisten mielestä ammattilaiset osaavat hakea tunteensa ilman rääkkäämistäkin.

ELOKUVA-ALA ei ole demokraattinen.

Ohjaajan asemasta on tärkeä keskustella, koska ohjaaja on Suomessa elokuvakentän kuningas. Hänellä on kaikki taiteelliset langat käsissään, ainoana visio prosessista alusta loppuun ja huomattavaa valtaa elokuvan työntekijöihin. Elokuva-ala koostuu käytännössä freelancereista, joiden on vaikea kyseenalaistaa ohjaajan näkemyksiä.

Ohjaaja on myös hahmo, johon näyttelijän on pakko eniten luottaa antautuessaan rooliin.

Varsinkin nuoret, uraansa aloittavat näyttelijät saattavat suostua asioihin, jotka eivät tunnu hyviltä, tähän juttuun haastatellut naiset varoittavat.

He puhuvat kokemuksesta. Vaikka ohjaajan työnkuvaan kuuluu tietty manipulointi ja he ovat usein voimakkaita persoonia, Louhimies on manipuloinnissaan omaa luokkaansa, nimekkäät naisnäyttelijät sanovat.

– Työpaikka on aina työpaikka. Kaikilla ohjaajilla on persoonallinen tapansa ohjata, mutta kaikilla on myös oikeus turvalliseen työympäristöön ilman, että ketään traumatisoidaan, näyttelijä Matleena Kuusniemi summaa.

Louhimies vastaa olevansa Kuusniemen kanssa täysin samaa mieltä.

KUN EERO AHON roolihahmo kuristi Jessica Grabowskya 8-pallon kohtauksessa, Aku Louhimies raivosi vieressä. "Sä et kurista oikeasti, sormet ei mene ihoon, mä näen että te näyttelette!" Grabowsky kertoo Louhimiehen huutaneen.

– Kun hakataan, niin hakataan, Grabowsky kuvaa Louhimiehen metodia.

Hän muistaa Ahon rauhoitelleen häntä, ettei aio kuristaa oikeasti.

– Eero vastasi, että annetaan me Akun huutaa ja tehdään niin kuin tuntuu hyvältä, Grabowsky kertoo.

Aho myöntää, että tilanne on voinut olla pelottava, mutta vakuuttaa, ettei vahingoittaisi ketään.

– Vaikka ohjaajan ohje on ollut outo, on itsestään selvää, ettei vastanäyttelijää satuteta. Aku on voinut tarkoittaa, että jännitän sormiani, jotta näyttäisi siltä kuin kuristaisin, Aho sanoo.

8-pallossa näytellyt Kristo Salminen vahvistaa toisen tilanteen, jossa ohjaaja oli halunnut Grabowskyn potkaisevan häntä oikeasti rintakehään. Salmisella on taistelukoordinaattorin koulutus, ja hän tietää, kuinka tarkkaan ja varoen väkivaltakohtaukset täytyy tehdä.

Hän kertoo vastanneensa Louhimiehelle, että potku todennäköisesti murtaisi hänen kylkiluunsa. Grabowsky kieltäytyi ehdottomasti potkimasta Salmista tosissaan.

Louhimies kommentoi, että näyttelijän pitääkin sanoa, jos jokin tuntuu väärältä tai uhkaavalta.

– Sitten todetaan, että tehdään toisin. Ohjaaminen on dialogia. Kenellekään en ole raivonnut, hän sanoo.

Pihla Viitala kertoo olleensa Käskyssä Eero Ahon kanssa väkivaltakohtauksissa, joissa häneen on oikeasti sattunut. Kerran hänen päänsä iskeytyi sellin seinässä olevaan naulaan niin, että hänen silmissään sumeni. Toisen kerran Aho löi Viitalaa uuvuttavien kuvausten päätteeksi vahingossa niin, että tämän otsa aukesi.

Louhimies painottaa, että kyseiset vahingot eivät ole hänen vastuullaan. Hän korostaa, ettei ole koskaan pyytänyt pahoinpitelemään ketään aidosti vaan aidon näköisesti. Näin sanoo myös Aho.

– Aku on korkeintaan sanonut "uhkaa lyönnillä". Tällaisissa kohtauksissa sattuu vahinkoja, sille ei voi mitään, eikä se ole tietenkään toivottavaa, Aho vastaa.

VIIME KUUKAUSINA lukuisissa lehtijutuissa on ihasteltu ja ihmetelty Tuntemattoman sotilaan leiriolosuhteita, joissa näyttelijät elivät kuin jatkosodan sotilaat: valvoivat kipinävuoroissa, söivät niukkaa ravintoa ja polttivat aitoa pula-ajan tupakkaa.

Kohtausten väleissä heidät laitettiin tekemään kivääreineen kyykkyhyppyjä, jotta he näyttäisivät väsyneiltä. Harjoitusjaksolla he olivat suorittaneet muun muassa 24 tunnin marssin.

Jo vuonna 2007 Käskyn näyttelijät asuivat puolijoukkueteltoissa. Viitala ja pääosan esittäjä Samuli Vauramo peseytyivät järvessä ja hakkasivat halkoja samaan aikaan, kun muu työryhmä yöpyi hotellilla.

Pihla Viitala sanoo, että telttamajoituksesta ja köyhästä ruokavaliosta oli sovittu hänen työsopimuksessaan, olihan hänen roolihahmonsa nälkiintynyt sotilas. Harjoitusaikana ohjaaja oli toivonut, että Viitala yrittäisi yöpyä sellissään. Kerran Louhimies lähetti hänet kolmen tunnin lenkille, ja totesi Viitalan palattua, että sama uudestaan. Siihen Viitala ei enää pystynyt.

Viitala sieti siis paljon, mutta hänenkin sietokykynsä yli meni yö, jolloin koko naiskaartijoukko jätettiin yllättäen metsään kylmissään.

He olivat juosseet koko päivän valkoisia pakoon kuraisilla pelloilla ja jäisissä ojissa. Illalla, kun naiset tärisivät märissä vaatteissaan, ohjaaja heitti heille muutaman makuupussin, teltan ja käski heidän yöpyä hotellin sijaan maastossa. Perusteena oli, että näin naiset näyttäisivät riutuneilta aamulla, kun heidän teloituksensa kuvattaisiin. Ruokaa tai lämmitystä heille ei jätetty.

Paria päivää myöhemmin Viitala sai 40 asteen kuumeen.

– Louhimies ei luota siihen, että kärsimystä näytellään. Hän haluaa, että ihmiset oikeasti kärsivät, Viitala sanoo.

Louhimiehen mukaan näyttelijöillä on aina mahdollisuus sanoa: ei käy.

LASTEN OHJAAMISEN Aku Louhimies on nimennyt yhdeksi lempihaasteistaan. Esimerkiksi vuonna 2013 hän on todennut elokuvasivusto olevansa parhaimmillaan lasten kanssa. "Lapset ovat minulle helppoja", hän sanoo.

Elokuvaunelmia-kirjassa hän kuvaa työtapaansa lasten kanssa näin: "Ei neljävuotiasta voi pyytää näyttelemään itkemistä, silloin pitää ottaa erilainen, dokumentaarinen lähestymistapa. Lapsi voi itkeä esimerkiksi sitä, että ei saakaan hänelle luvattua suklaata."

Hän sanoo kirjassa pelkäävänsä usein, jääkö lapsinäyttelijöille kuvauksista pahoja muistoja, mutta vaikuttavan siltä, ettei ole jäänyt.

Käskyn työryhmäläiset kertovat kuitenkin todistaneensa lasten kyseenalaista ohjausta.

Pihla Viitalaa on jäänyt ahdistamaan näky tytöstä, joka juoksee suunniltaan orpokodin pihalla suklaapatukka kädessään. Louhimies oli uskotellut tytölle hänen vanhempansa kuolleen.

– Yritin rauhoitella tyttöä, että tämä on vain elokuvaa, tämä ei ole totta. Sen jälkeen juoksin itse vessaan itkemään, Viitala kertoo.

Kaksi muuta Käskyn työryhmän jäsentä vahvistaa, että ohjaaja esitti vanhemman kuoleman usealle lapselle täytenä totena.

– Hän sanoi sen todellakin tosiasiana, yksi työryhmän jäsen kertoo.

Louhimies vastaa, ettei koskaan tekisi näin.

– Lapsille ei saa missään oloissa valehdella. Heille kurjienkin kohtausten pitää olla vain leikkiä, hän sanoo.

Hän täsmentää, että lapset ovat näytelleet orpoja, joten vanhempien menettämisestä on heidän kanssaan puhuttu. Hänen mukaansa tilanteet on kuitenkin jälkikäteen lasten kanssa purettu.

– Lasten itku myös tarttuu. Omia lapsianikin on ollut kohtauksissa mukana, Louhimies perustelee.

Matleena Kuusniemi elokuvassa Paha maaSolar Films / Sanna Hedström
RISKEJÄ TYÖTURVALLISUUDESSA Aku Louhimies vaikuttaa joskus ottaneen.

Pahassa maassa osa kuvausryhmästä oli vähällä jäädä säiliöauton alle, yksi työryhmän jäsen kertoo. Hän todisti tilanteen omin silmin. Tähän johti hänen mukaansa se, että ohjaaja halusi loppuun väsyttämiensä näyttelijöiden improvisoivan keskellä oikeaa liikennettä.

Matleena Kuusniemi kertoo Louhimiehen vaatineen häntä ajamaan täysillä autoa Pahan maan talvisessa takaa-ajokohtauksessa.

– Oli liukasta eivätkä talot olleet mitään pahvikulisseja, hän muistaa ajatelleensa ja tunteneensa olonsa turvattomaksi.

Hän myös horjahti vaarallisesti seikkaillessaan liikkuvan junan vieressä, jonka alle hänen roolihahmonsa jää. Stunt-koordinaattori ja ohjaaja lähtivät juoksemaan Kuusniemeä kohti. Ohjaaja ehti ensin.

– Odotin, että hän kysyisi minulta, olenko kunnossa. Sen sijaan hän kuiskasi, "sano että teit sen tahallasi, muuten kuvaukset loppuvat", Kuusniemi kertoo.

Stunt-koordinaattori oli Kuusniemen mukaan sitä mieltä, että kuvaustilanne oli mennyt liian vaaralliseksi ja määräsi sen keskeytettäväksi.

Louhimies ei usko sanoneensa Kuusniemelle noin. Hänestä on vain hyvä, jos turvallisuuskoordinaattori on lopettanut kuvauksen havaittuaan vaaran mahdollisuuden.

Louhimies toivoo, että näyttelijät tekevät lähtökohtaisesti toimintakohtauksensa itse.

Aina stunt-valvojaa ei kuitenkaan ole ollut paikalla vaarallisia kohtauksia tehdessä. Se olisi alan ehdoton sääntö. Esimerkiksi kun Pihla Viitalaa lyötiin vahingossa, pidettiin vauhkoontuneen hevosen selässä tai uitettiin 4-asteisessa meressä pelkkä köysi ympärillään, stunt-valvojaa ei ollut läsnä.

Louhimiehen mukaan on ollut virhe jättää turvallisuuskoordinaattori kutsumatta, mutta syypää tähän on ollut tuottaja.

– Työturvallisuudesta, työaikojen pituudesta ja väsymyksestä vastaa tuottaja, hän korostaa.

Käsky-elokuvan tuottaja Aleksi Bardy Helsinki-filmistä sanoo, että Louhimiehen tapauksessa tuottajan on vaikea kantaa vastuutaan, koska ohjaaja muuttaa suunnitelmiaan lennosta. Esimerkiksi saarella stunt-koordinaattoria ei ollut, koska siellä ei ollut tarkoitus kuvata mitään kohtausta veden varassa, Bardy sanoo.

– Improvisoituja kohtauksia ei ole tehty luvallamme. Tuotanto ei missään tapauksessa ole siunannut riskinottoa, Bardy sanoo.

Myös Viitalan mukaan hänen uintikohtaustaan ei ollut saaren kuvaussuunnitelmassa.

– Olen ikuisesti kiitollinen, että lavastajamme Markku Pätilä ainoana puolusti minua, eikä Louhimies heittänyt minua veteen pahimman aallokon aikana. Aallot olivat niin kovat, ettei catering päässyt edes saarelta pois. Olisin voinut lyödä pääni kiveen, Viitala sanoo.

Markku Pätilä vahvistaa Ylelle vaatineensa kuvausten keskeyttämistä, koska olosuhteet ulkosaaristossa olivat liian vaaralliset.

Louhimiehen mukaan uintikuva oli käsikirjoituksen mukainen ja turvallinen.

– Ohjaaja voi vain pyytää, ei koskaan pakottaa näyttelijää tekemään mitään, hän huomauttaa.

TUNTEMATTOMASSA SOTILAASSA yksi avustaja saamiinsa vammoihin. Työsuojeluviranomaiset eivät kuitenkaan havainneet tuotannon laiminlyöneen turvallisuutta.

uutisoi viime kesänä, että viisi "keskeistä työntekijää" oli jättänyt Tuntemattoman teon kesken muun muassa uupumisen vuoksi.

Aku Louhimies pitää Suomen Kuvalehden uutisointia virheellisenä. Hänen mukaansa tuotannosta jäi kesken kuvausjakson pois vain yksi työntekijä.

Epäinhimillisen pitkät päivät ovat Louhimiehen tuotannoissa ennemmin sääntö kuin poikkeus, moni hänen kanssaan työskennellyt kertoo.

Myös Rokkaa esittänyt Eero Aho sanoo kuvausten olleen fyysisesti ja henkisesti äärimmäiset. Ahon rankimpia kokemuksia oli se, kun hän joutui kantamaan sotilasta virtaavan joen yli 30 tuntia, yhteensä kolme kuvauspäivää.

Aho kuitenkin kertoo tienneensä, mihin lähti. Hän on Louhimiehen lukiokaveri ja luottonäyttelijä.

Hän arvioi, että Louhimies haluaa ottojen jatkuvilla uusinnoillaan rikkoa näyttelijästä jotain.

– En tarkoita rikkoa minua ihmisenä vaan rikkoa käyttäytymisnormejani näyttelijänä, jotta saisi esiin minusta jotain uutta. En koe sitä millään lailla ahdistavaksi, Aho sanoo.

AITOUDEN METSÄSTÄMISEEN Louhimiehen elokuvissa kuuluu myös se, että päihtymiskohtauksissa näyttelijät saattavat oikeasti käyttää alkoholia. Esimerkiksi Aku Hirviniemi , ettei muista Tuntemattoman juhlimiskohtauksesta mitään, koska oli humalassa. Hän täsmentää tätä juttua varten, ettei kukaan painostanut häntä juomaan, vaan hän teki ratkaisunsa itse.

Pahan maan ja Käskyn työryhmien jäsenet kertovat kuitenkin Ylelle, että ohjaaja Louhimies on kannustanut näyttelijöitä juomaan kuvauksissa.

Eero Aho pitää väitettä liioiteltuna. Hän sanoo ottaneensa alkoholia ainoastaan yhdessä Käskyn kohtauksessa, jossa syö illallista Samuli Vauramon kanssa.

– Aku oli sitä mieltä, että silmistäni näkyy, otanko kupista jaloviinahuikan vai teehuikan. Tämä ei tarkoita, että olisimme juoneet päihtymistarkoituksessa. Se on kyllä kaikki näyteltyä, Aho painottaa.

Louhimies ei vastaa suoraan, ovatko näyttelijät olleet kännissä hänen kuvauksissaan. Hän sanoo, että monet näyttelevät niin hyvin, että heidän luullaan olevan.

– Mikäli joku näyttelijöistä käyttää apukeinoa työssään, se on hänen valintansa, ei ohjaajan ohje, hän sanoo.

Hän korostaa, että Tuntemattoman sotilaan kuvaukset Puolustusvoimien alueella olivat päihteettömät.

– Minun kanssani ei ole sovittu poikkeamista. Jos ohjaaja, apulaisohjaaja tai tuottaja huomaa jonkun työryhmästä olevan päihtynyt, tulee tilanteeseen puuttua, hän muotoilee.

TOISTUVA KAAVA Louhimiehellä on pyrkiä rikkomaan naisnäyttelijän itsetunto, kaikki tähän juttuun haastatellut naiset kertovat.

Hänen työtapaansa kuuluu kuiskuttaa korvaan, kuinka surkea, epäuskottava ja jopa ruma naisnäyttelijä on. Hän käyttää ohjatessa aseenaan henkilökohtaisia ongelmia ja kipeitä kokemuksia, joita näyttelijät ovat hänelle luottamuksella jakaneet.

Kun roolista neuvotellaan, Louhimies osaa olla imarteleva, kuunteleva ja lämmin, he sanovat. Siksi järkytyksenä tuleekin, kun toisena hetkenä ohjaaja kääntää näyttelijän heikkoudet tätä vastaan. Se on nöyryyttävää, naiset sanovat.

Eero Ahon mukaan Louhimies ei hänelle kuiski eikä hän sellaista kuuntelisikaan.

– Minulla on tietenkin eri suhde siihen ihmiseen. Uskallan sanoa hänelle vastaan ja tehdä niin kuin haluan. En usko, että tuollainen metodi edes toimisi, hän sanoo.

Louhimies pitää väitteitä järjettöminä.

– Miten itsetunnon rikkominen voisi parantaa näyttelemisen lopputulosta? hän kysyy.

Pamela Tola ja Pihla Viitala kertovat, että heidät Louhimies uhkasi jopa leikata pois elokuvasta.

– Hän tuskaili, mitä tehdä, koska päähenkilöä on vaikea poistaa, mutta pakkotilanteessa sekin on mahdollista, Viitala kertoo.

Viitalan mukaan Louhimies kyseenalaisti, miten hän kehtaa nostaa palkkaa "niin epäonnistuneesta työstä". Sekä Viitala että Tola kertovat kuulleensa jälkikäteen, että kuvausryhmäläiset eivät saaneet sympatisoida heitä, kun he voivat pahoin.

Yksi Käskyn kuvausryhmän jäsen muistaa elävästi tilanteen, jossa Louhimies pakotti Viitalan pyytämään koko ryhmältä anteeksi epäaitoa näyttelemistään.

– En unohda sitä koskaan. Pihla murtui lopulta pahasti kameroiden edessä. Se oli kauheaa katsottavaa. Me tietenkin kuvasimme koko ajan, hän sanoo.

Hän ihmettelee, miksei ohjaaja vain pyytänyt Viitalaa itkemään.

– Hänhän on näyttelijä. Miksi koko ihminen piti hajottaa ryhmän edessä? Ei siinä voinut tehdä muuta kuin yrittää antaa katseella myötätuntoa, hän sanoo.

Louhimiehen mukaan itketyskeinosta oli sovittu Viitalan kanssa etukäteen, eikä työryhmä vain tiennyt heidän sopimuksestaan.

Viitala tyrmää, että tällaisesta olisi sovittu.

PAMELA TOLALLE Pahan maan kuvaukset olivat traumatisoiva kokemus. Kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes Tolan roolihahmon piti yrittää itsemurhaa hyppäämällä parvekkeelta. Pudotusta maahan patjalle oli parikymmentä metriä, mutta Tola ei suostunut hyppäämään ilman apuvaijereita. Hänellä on korkean paikan kammo, eikä hän osannut tehdä vaadittua volttia ilmassa.

Monien silminnäkijöiden mukaan Louhimies raivostui tästä.

– Hän ryhtyi kiusaamaan minua niin, että murruin, itkin hysteerisenä, Tola kertoo.

Louhimiehen mukaan Tola oli unohtanut kertoa korkean paikan kammostaan koekuvauksissa. Hän sanoo ainoastaan "maanitelleensa" näyttelijää tekemään vaarattomaksi todetun hypyn.

Tolan stunt-hypyt epäonnistuivat, koska kireät vaijerit tekivät niistä epäuskottavia, Louhimies kommentoi.

Kiusaaminen tarkoitti muun muassa sitä, että Tolalle ei kerrottu, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu. Tolan piti esittää tajutonta ambulanssissa, jossa oikeat ensihoitajat tekisivät hänelle "jotain", mitä potilaille oikeasti tehdään.

Jo tätä ennen Louhimies oli keksinyt raiskauskohtauksen, jossa Jasper Pääkkösen hahmo antoi Tolalle huumetta ja raiskasi tämän takaapäin lavuaaria vasten.

– Se oli epämiellyttävää ja sattui, mutta en vastustellut, koska olinhan jo "pilannut" kaiken, Tola sanoo.

Myös Jasper Pääkkönen empi Elokuvaunelmia-kirjan mukaan kohtausta, jota ei ollut käsikirjoituksessa, mutta suostui siihen lopulta. Kirjassa hän kuvaa Louhimiestä sadistiksi "hyvällä tavalla".

Louhimiehen mukaan kohtaus keksittiin yhdessä näyttelijöiden kanssa ratkaisuna Tolan roolihahmon epäonnistuneeseen itsemurhayritykseen.

Moni Pahan maan kuvausryhmän jäsen vahvistaa Ylelle, että hyökkäykset Tolaa kohtaan olivat heistäkin ahdistavia.

– Lohdutin Pamelaa salaa, vaikka tiesin, ettei Aku pidä siitä, maskeeraaja Hannele Herttua kertoo.

Kun Tola makasi silmät kiinni peloissaan ambulanssissa, ensihoitajat leikkasivat hänen paitansa kokonaan auki. Näin Louhimies oli ohjeistanut heitä tekemään. Kukaan ei saanut kertoa asiasta Tolalle.

– Onneksi minulla oli pieni toppi paidan alla eivätkä rintani paljastuneet. Louhimies huusi, oliko joku varoittanut minua ja olinko osannut varautua, Tola kertoo.

Louhimiehen mukaan mitään ei tehty lupaa kysymättä eikä Tolan tietämättä.

– En ole koskaan halunnut näyttää hänestä kuvissa mitään, mitä hän ei olisi halunnut, Louhimies sanoo.

PAIDAN AVAAMINEN on esimerkki salaisesta ohjeesta, joita Louhimies mielellään käyttää. Myös Matleena Kuusniemen paita revittiin yllättäen auki Riisutussa miehessä. Vastanäyttelijä Samuli Edelmann vahvistaa ohjaajan käskeneen hänen tehdä niin ilmoittamatta Kuusniemelle.

Salainen ohje on ohjaustyön keino, jota on sallittua käyttää hämmästyksen tai muun aidon reaktion saamiseksi, mutta ei pelon luomiseksi tai näyttelijän satuttamiseksi. Ohjaaja voi esimerkiksi pyytää vastanäyttelijää viemään kohtausta toisen tietämättä odottamattomaan suuntaan.

Louhimiehellä ei ole tarkkaa muistikuvaa Kuusniemen ja Edelmannin kohtauksesta.

– Jos olisin antanut tällaisen ohjeen, olisi se täysin väärin. Näyttelijää ei tietenkään saa satuttaa henkisesti eikä fyysisesti, hän sanoo.

Tolan mukaan Louhimies tiesi, että "full nudity" eli täysi alastomuus oli hänelle ehdoton ei. Hän oli vasta 21-vuotias, ja kyseessä oli hänen ensimmäinen elokuvansa. Tola oli ollut tarkkana siitä, ettei hänen roolihahmollaan ollut alastonkohtauksia. Hänen tuoreessa muistissaan oli pari vuotta aiemmin ilmestynyt Levottomat.

Tola suostui yhteen kuvaan sillä ehdolla, että poikaystävää esittänyt Mikko Leppilampi makasi hänen päällään niin, että intiimiosat peittyivät.

Sen jälkeen, kun Louhimies oli halunnut paljastaa Tolan rinnat ambulanssissa kameralle lupaa kysymättä, hän ryhtyi syyllistämään Tolaa alastonkohtauksesta Leppilammen kanssa.

– Kun yritin keskustella asiasta, hän väitti, että olin itse halunnut kekkuloida alasti kuvausryhmän edessä ja nauttinut paljastaessani itseni, Tola sanoo.

Pahan maan promootiokiertueella Louhimies ehdotti Tolan mukaan hänelle "seksiterapiaa", jotta hänelle tulisi parempi mieli.

– Hän vinkkasi hotellin yläkerran huoneisiin. Se oli varmaan hänestä hauskaa, mutta minusta törkeää, Tola sanoo.

Louhimies sanoo, ettei ole koskaan ehdotellut työtilanteessa mitään seksuaalista.

MIKKO LEPPILAMPI kertoo, että Louhimies laittoi hänet eri tavalla koville Pahassa maassa. Välillä hän joutui hotkimaan ruokaa tai juoksemaan niin, että oksensi. Kuulustelukohtauksessa hänen vastanäyttelijänsä yllätti hänet niskalenkillä.

Vaikka Leppilampi ei kokenut omien rajojensa ylittyneen, hänen mielestään Tolan kohtelu ylitti rajoja.

– Jälkeenpäin on kaduttanut, etten osannut nähdä Pamelan tilannetta tai reagoida siihen, Leppilampi sanoo.

Hän kertoo itse jopa kerjänneensä välillä, että ohjaaja repisi hänestä kaiken irti.

– Hoin vain mielessäni, että minähän en murru, en murru, hän sanoo.

Hän sanoo käyneensä Pahan maan kokemukset läpi Louhimiehen kanssa vuosien mittaan. Myöhemmin hän sai roolin 8-pallo-elokuvasta.

– Aku tekee elokuvaa ikään kuin se olisi hänen viimeinen tekonsa. Siinä tulee kiistatta hienoa tulosta, mutta jää myös jengiä paljon jalkoihin, oli se tietoista tai ei, Leppilampi pohtii.

– Pitäisi aina olla selkeä yhteinen sopimus rajoista ja huolehtia siitä, että kokemukset puretaan huolella.

Leppilampi sanoo huomanneensa, että 8-palloa tehdessä Louhimiehen ohjaustapa ei ollut yhtä maaninen kuin Pahassa maassa.

JESSICA GRABOWSKYLLA oli 8-pallon jälkeen psyykkisesti pahoinpidelty olo. Hän kertoo, että kuvaukset olivat pelkkää selviytymistä.

– En pystynyt edes myöhemmin ottamaan kehuja vastaan roolistani, koska tuntui, etten ollut päässyt tekemään työtäni, hän sanoo.

Kun Grabowsky meni kuvattavaksi 8-pallon julisteeseen ja sai kuulla, että kuva olisi pitänyt ottaa yläosa paljaana, hän kieltäytyi ja sai ohjaajan vihat niskaansa.

– Hän sanoi, että on minun vikani, jos elokuva ei myy. Että ketä kiinnostaa joku suomenruotsalainen tyttö vetämässä röökiä? Grabowsky kertoo.

Louhimies kiistää sanoneensa näin. Hänen mukaansa julistekuva otettiin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Toisen kerran, kun Louhimies suuttui Grabowskyn vastauksesta yksityisessä keskustelussa, hän sanoi, ettei malta odottaa, että pääsee roolittamaan Grabowskyn huoraksi johonkin elokuvaansa.

Yhdessä 8-pallon kohtauksessa Louhimies oli kuiskannut Grabowskylle olevansa kiihottunut, kun tämän suuhun tungettiin ase. Grabowsky oli vastannut, ettei tiedä mitä sanoa.

Louhimies sanoo, ettei voi kieltää Grabowskyn muistikuvaa, mutta ei usko kommentin liittyneen kuvaustilanteeseen.

SEKSI ON Louhimiehen elokuvien tavaramerkki.

Jo hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Levottomat tuli tunnetuksi seksistään. Elokuvasta suuren yleisön tietoisuuteen noussut Matleena Kuusniemi kertoo, että Levottomat oli oppitunti kokemattomalle näyttelijälle siitä, missä omat rajat menivät.

– Sääli että oma sinisilmäisyys katosi, sillä meidän ammatissamme tärkeintä on luottamus. Sen jälkeen en ole koskaan täysin luottanut, hän sanoo.

Sinisilmäisyyden menetys liittyi siihen, että elokuvan mainokset ratsastivat näyttelijöiden seksuaalisuudella. Päävastuun mainoksista kantaa tuotantoyhtiö Solar Films, mutta myös ohjaaja Louhimies vihjasi Kuusniemen mukaan haastatteluissa, että näyttelijät olisivat ehkä sekstailleet oikeasti.

Louhimiehen mukaan hän ei vain ole vastannut julkisuudessa kysymykseen, onko kaikki elokuvassa aitoa.

Tämä pöyristytti Kuusniemen niin, että hän kieltäytyi markkinoimasta elokuvaa.

– Myönnän, että sen jälkeen olen varsinkin Akun kanssa ollut tietoisesti tosi tarkka alastomuudesta, hän kertoo.

Tämän vuoksi muun muassa Pahan maan suihkukohtauksessa ja Vuosaaren saunakohtauksessa Kuusniemi piti huolen, ettei hänestä näy mitään.

Hän huomauttaa, että Levottomien aikaan ei ollut nettiä. Nykyään freimejä eli kuvia voidaan irrottaa elokuvista, mikä on saanut monet näyttelijät varovaisiksi.

Louhimies poikkeaa muista ohjaajista siinä, että hän antaa kameroiden käydä koko ajan, myös silloin kun kohtaus ei ole käynnissä. Tämä on häirinnyt Kuusniemeä aina. Siksi hän on oppinut laittamaan esimerkiksi punaisen pipon päähänsä kohtauksen jälkeen, jotta kaikkea kuvattua materiaalia ei voisi hyödyntää.

Kun Pamela Tola istui raiskauskohtauksensa jälkeen lattialla ja kuunteli ohjaajan ohjeita, kamera osoitti kohti hänen paljasta alapäätään. Kuvia ei onneksi päätynyt itse elokuvaan, hän sanoo.

Louhimies sanoo, että hän ei missään nimessä ole ohjeistanut kuvaamaan Tolan intiimiosia.

KÄSKYN KUVAUSRYHMÄLÄISET ihmettelivät Pihla Viitalan mielivaltaista kohtelua, kuten riisuttamista, valaisija Henry Wacklin kertoo.

– Mietimme, mihin sillä pyrittiin, minkä lisäarvon se toi? Saman illuusion voi välittää muutenkin kuin näyttämällä katsojalle kaiken, Wacklin sanoo.

Viitala kertoo, että ei aloittelevana näyttelijänä tiennyt oikeuksistaan, esimerkiksi siitä, että olisi voinut vaatia alastonkuvauspaikan sulkemista muilta kuin kuvaajalta, äänittäjältä ja vastanäyttelijältä.

– Louhimies sanoi, että minun pitää pysyä alasti työryhmän edessä, jotta opin olemaan katsottavana. Hän myös sanoi, että joukkoraiskaus "sopi" minulle, Viitala kertoo.

Louhimies kiistää todenneensa noin.

Viitalan mukaan miesjoukon annettiin rynkyttää häntä niin kauan, että hän oli mustelmilla.

– Olen näytellyt raiskatuksi tulemista valitettavasti ennen sitä ja sen jälkeenkin, mutta koskaan ei ole ollut niin turvatonta oloa, hän sanoo.

Kuvauspaikan sulkemisen lisäksi seksikohtauksissa näyttelijöiden intiimiosat yleensä suojataan. Intiimisuojia ei tarjottu nuorelle Pamela Tolalle, joka tunsi vastanäyttelijänsä elimen ihollaan.

– Silloin siinä ei ole enää kyse vain näyttelemisestä, hän huomauttaa.

Louhimiehen mukaan intiimisuojat olisi Tolalle pyydettäessä hankittu. Tolan mukaan hän ei ensimmäistä, improvisoitua seksikohtausta tehdessään edes tiennyt, että suojia oli olemassa.

Raiskauskohtauksen teko on aina vaikeaa, ja sen on tarkoituskin järkyttää, Louhimies sanoo. Hän painottaa, että kokemukset käydään tarkkaan läpi näyttelijöiden kanssa niin ennen kuin jälkeen kohtauksen.

SEKSUAALISUUTEEN LIITTYY erityistä valtaa, ja tämä on seikka, joka erottaa naisten kokemukset miesten kokemuksesta.

Esimerkiksi koekuvaukset Louhimiehen elokuviin ovat olleet naisten mukaan joskus tarpeettoman alentavia.

Näyttelijä Saija Lentonen kertoo olleensa koekuvattavana kolmeen Louhimiehen elokuvaan. Epämiellyttävin kerta liittyi Riisuttuun mieheen.

– Minulle oli lähetetty repliikkejä luettaviksi, mutta niitä ei käytetty. Ohjaaja halusi minun esittävän ensin huoraa, joka pokaa miestä, sitten stripparia, joka hakee mieheltä töitä, Lentonen sanoo.

Lentonen teki Riisutussa miehessä keikan shottineitona, joka tarjoili bikineissä juomia juopuneille papeille. Hän kertoo käyneensä myös Käskyn koekuvauksissa "tirkisteltävänä".

Manuela Bosco ja Rebecca Viitala kertovat Vuosaaren koe-esiintymisen olleen yllättävä, koska ohjaaja oli johdatellut sitä seksuaalissävytteiseen suuntaan.

Toisella vastanäyttelijänä oli Eero Aho, toisella Mikko Kouki.

– Tilanne johti siihen, että Mikko Kouki tuli päälleni sohvalla ja suuteli suoraan suulle. Olin tavannut Koukin viisi minuuttia aiemmin. Aku kuvasi vieressä, olimme kolmistaan, Bosco kertoo.

Bosco sanoo, ettei untuvikkona heti ymmärtänyt, ettei sellainen koekuvaus ollut normaalia.

– Se tuntui hämmentävältä ja vastenmieliseltä. Oleellisen olisi varmasti ymmärtänyt vähemmänkin seksuaalisesta improvisaatiosta, hän sanoo.

Myös Rebecca Viitala muistaa, että pyyntö tehdä intiimiä improvisointia ihmisen kanssa, jonka oli muutamaa minuuttia aiemmin tavannut, tuntui epämiellyttävältä.

– Aho ei suudellut tai tehnyt mitään sopimatonta, mutta Louhimies sanoi, että tilanne saa johtaa, mihin on johtaakseen. Ihmettelin miten pitkälle ohjaaja oli valmis viemään kohtausta testatakseen yhteensopivuuttamme? Viitala kysyy.

Aho ja Kouki eivät muista koekuvaustilanteissa olleen mitään seksuaalisia.

– Siis enempää kuin normaaleissa improharjoituksissa, joissa katsotaan miten ihmisten kemiat toimivat. Siinä yritetään nähdä, onko näyttelijöiden välillä aitoa vuorovaikutusta, josta voisi syntyä jotain kyseiseen elokuvaan, Aho kommentoi.

– En tunnista tilanteesta enempää.

Kouki korostaa, että kaikki koekuvaustilanteet tapahtuvat valvotusti roolitusyrityksen tiloissa, jossa on yleensä läsnä useampia henkilöitä.

– Sitä on itsekin ohjattavana. Tämmöisissä leffoissa joita Aku tekee, koekuvaukset ovat joko leffan kohtauksia tai jotain, mitä ohjaaja kulloinkin näyttelijästä etsii. Ketään en ole mihinkään pakottanut, Kouki vastaa.

Louhimies sanoo, että seksiä tai väkivaltaa ei koskaan improvisoida niin elokuvissa kuin koekuvauksissakaan. Kaikille pitää jäädä koekuvauksista turvallinen olo, hän painottaa.

Vuosaaren koekuvauksen jälkeen Louhimies pyysi Manuela Boscoa 8-palloon alastonkohtaukseen, jossa hänen alaruumiinsa olisi ollut esillä.

– En suostunut. Minusta Louhimiehen ammattietiikka oli epäkunnioittava, Bosco sanoo.

Rebecca Viitala oli tutustunut Louhimieheen ensimmäisen kerran teatterileirillä, jonka Louhimies veti Turussa kesällä 1998 yhdessä Mikko Koukin kanssa.

Leirillä Louhimies opetti näyttelijäntyöstä haaveilleelle Viitalalle, ettei koekuvaustilanteessa kannata koskaan kertoa alastomuuden olevan ongelma, hän muistaa.

– Leirin jälkeen päädyin sitten pieneen alastonkohtaukseen Levottomiin. Olin hämmentynyt, mutta ajattelin, että kai aloittelevan näyttelijän täytyy uskaltaa paljastaa itsensä, Rebecca Viitala kertoo.

– Nyt ajattelen tietenkin toisin.

Kouki on kertonut parin vuoden takaisessa , kuinka pääsi suutelemaan Levottomiin pyrkineitä naisia "liukuhihnalta". Hän on Ahon tavoin Louhimiehen luottokaveri ja -näyttelijä.

Elokuvaunelmia-kirjassa Louhimies sanoo, että Kouki muistaa väärin.

LOTTA LEHTIKARI kertoo toisenlaisen esimerkin roolittamiseen liittyvästä vallankäytöstä. Lehtikari oli nimetty vuonna 2002 Irtiottoja-tv-sarjaan. Muutamaa viikkoa ennen kuvauksia hänen roolihahmolleen oli ilmestynyt yhtäkkiä 12 roisia seksikohtauksia.

– En olisi kieltäytynyt seksikohtauksista kautta linjan, mutta ne olivat äärimmäisiä. Kondomia piti jopa kaivaa naisen emättimen sisältä. Louhimies sanoi, että haluaa vapaat kädet kuvata eikä voi taata mitään, mitä minusta näkyy, Lehtikari kertoo.

Hän olisi halunnut neuvotella käsikirjoituksesta, mutta Louhimies antoi hänelle 24 tuntia aikaa vastata, oliko hän mukana vai ei.

Muutamaa päivää myöhemmin, Lehtikarin kieltäydyttyä, tilalle oli palkattu toinen näyttelijä ja seksikohtaukset olivat kadonneet.

– Eli minun olisi pitänyt vain alistua hänen tahtoonsa. Sitten olinkin puoli vuotta työttömänä, koska olin tyhjentänyt Louhimiehen pyynnöstä kalenterini roolia varten, Lehtikari sanoo.

Louhimies pitää väitteitä absurdeina. Hänen mukaansa kondomin kaivamista naisen sisältä ei olisi edes voinut näyttää televisiossa eikä työsopimusta Lehtikarin kanssa ollut vielä tehty.

Hänen mukaansa käsikirjoitukset muuttuivat Irtiotoissa useasti eikä sillä ollut mitään tekemistä Lehtikarin kanssa.

– Kunnioitin hänen toivettaan olla tekemättä kohtauksia, joissa on seksuaalinen sisältö. Sanoin selvästi, etten halua hänen tekevän mitään, minkä tuntee epämukavaksi, Louhimies sanoo.

MIKSI NÄYTTELIJÄ sitten alistuu simputettavaksi? Eikö kuvausryhmä sano koskaan mitään?

Tähän juttuun haastatellut näyttelijät toistavat moneen otteeseen, etteivät halua valittaa vähästä. He ovat tottuneita nälkään, kylmään, äärimmäisiin olosuhteisiin, rankkoihin päiviin, henkisesti auki olemiseen ja rajojensa jatkuvaan koetteluun.

Mutta Aku Louhimies ylittää rajoja tavalla, joka ei ole terve, he sanovat.

Heidän mukaansa Louhimies on poikkeuksellisen taitava manipuloimaan ihmisiä metodeihinsa taiteen nimissä.

– Hän saa uskomaan, että tämä kaikki on tarpeen elokuvan takia, Pihla Viitala sanoo.

Viidessä Louhimiehen elokuvassa näytellyt Matleena Kuusniemi sanoo olleensa usein sormet ristissä Louhimiehen tuotannoissa.

– Onneksi mitään pahempaa ei ole sattunut. Hänellä tarkoitus pyhittää keinot, Kuusniemi sanoo.

Kuvausryhmä ei puutu tilanteisiin, koska he eivät käytännössä koskaan puutu ohjaajan ja näyttelijän väliseen suhteeseen. Se on pyhä.

Vaikka metodi vaikuttaisi kyseenalaiselta, ryhmä pitää itsestään selvänä, että ohjaaja ja näyttelijät ovat sopineet kaiken yhteisymmärryksessä, Käskyn valaisija Henry Wacklin sanoo.

– Että kai tämä on ok, kun kerran noin kiltisti menee, Wacklin kuvaa.

Vaikka näyttelijällä ja ohjaajalla olisikin jokin sopimus, ihmisarvo ei ole neuvoteltavissa, Matleena Kuusniemi huomauttaa.

– Ihmisarvoon kuuluu muun muassa se, että ketään ei kohdella julmasti tai epäinhimillisesti, hän sanoo.

Louhimies vastaa olevansa täysin samaa mieltä.

Yksi työryhmässä työskennellyt sanoo, että ulkopuolisen on vaikea tulkita, milloin kyse on roolin rakentamisesta ja milloin näyttelijän aidosta hädästä.

– Minun taiteellinen osaamiseni ei riitä ymmärtämään, onko näyttelijän itku osa ohjaajan virittämää tunnelmaa? Mitä jos näyttelijä sanoisikin itkun seasta, että minähän näyttelen ja olisin pilannut kaiken puuttumalla? hän sanoo.

Kuvauspaikalla jokainen työntekijä keskittyy omaan tekniseen suoritukseensa, myös näyttelijät, jotka eivät ole läsnä kuin omissa kohtauksissaan. Kokonaisuuden näkee vain ohjaaja.

Esimerkiksi Käskyn, Pahan maan ja Valkoisen kaupungin kuvannut Rauno Ronkainen sanoo, että työryhmällä on aina aina aukoton luottamus siihen, että ohjaaja on oikeassa.

– Ainakin tehdessä tavoitteet ovat tuntuneet rehellisiltä. Ajatus, ettei asia olisikaan niin, tuntuu tyrmistyttävältä, kuvaaja Ronkainen sanoo.

LOUHIMIEHEN KANSSA on ollut myös innostavaa työskennellä, koska hänellä on niin voimakas palo elokuvantekoa kohtaan, jotkut työryhmäläiset sanovat. Se on potkinut heitä taiteilijoina eteenpäin. Myös näyttelijät arvostavat sitä, että ohjaaja vaatii. Silloin itsekin antaa kaikkensa.

Mutta on eri asia vaatia näyttelijältä paljon kuin nujertaa ja murskata hänet henkisesti, sanoo Helsinki-filmin pääomistaja Aleksi Bardy.

Bardy oli tuottamassa Käsky-elokuvaa ja muistelee tuotantoa raskain sydämin.

– Onneksi Pihla on vahva. Harkitsin kuvausten keskeyttämistä jo Louhimiehen aikataulu- ja budjettiongelmien takia. Jos olisin tiennyt Pihlan kokemuksista, olisin keskeyttänyt tuotannon varmasti, Bardy sanoo.

Bardyn mukaan ohjaajilta siedetään paljon, ehkä liikaakin, koska käytännössä tuottajan kädet ovat sidotut. Potkujen antaminen ohjaajalle tarkoittaisi samalla koko elokuvan tuhoutumista ja tuotantoyhtiön konkurssia, hän huomauttaa.

– On totta että työsuojeluvastuu on työnantajalla eli tuottajalla, mutta myös henkilökohtaisesti kaikilla esimiestehtävissä toimivilla kuten ohjaajilla. Kaikkien muiden ohjaajien kanssa on voinut luottaa siihen, että sovittu pitää, Bardy sanoo.

Louhimies pitää selvänä, että jos tuotannossa on kaltoinkohtelua, tuottajan tulee puuttua siihen.

Bardy ei ole tehnyt yhteistyötä Louhimiehen kanssa Käskyn jälkeen.

Samoin kuin tuottajat myös naispääosan esittäjät ovat Louhimiehen elokuvissa usein vaihtuneet. Moni Ylelle puhunut työryhmän jäsen sanoo aistineensa eron siitä, miten Louhimies miehiä ja naisia kohtelee.

– Naiset ottavat kaiken vastaan. Miehet saavat eri kohtelun, yksi sanoo.

Jos näyttelijä on ohjaajan silmätikkuna, jopa nurkkaan ajettuna, hänen on vaikea kyseenalaistaa ohjaajan toimintaa ison työryhmän edessä, näyttelijät sanovat. Kuvauspaikoilla aika on rahaa, ja kaikkien työn keskeyttäminen vaatii pokkaa. Kaltoinkohtelusta on vaikeaa kertoa esimiehelle, jos esimies itse on kaltoinkohtelija.

Varsinkin jos ei ole kokemusta muista ohjaajista, ei voi tietää, mikä on normaalia ja mikä ei.

Jo kuvausten aikaan Pihla Viitala oli kysynyt Louhimieheltä, miksi tämä ei kiusannut Samuli Vauramoa kuten häntä. Hän oli ehdottanut, että yrittäisi löytää tunnetilansa muuten kuin "kiusaamalla".

Hän kertoo yrittäneensä puhua Louhimiehen kanssa kokemuksistaan myös Käskyn jälkeen, mutta keskustelu ei koskaan edennyt.

SAMULI VAURAMO kertoo, ettei kokenut Käskyn aikana tulleensa kaltoin kohdelluksi, vaikka kokemukset kuvaustilanteista olivatkin haastavia.

– Kuvausten edetessä huomioin, ettei Akun ja Pihlan kommunikaatio toiminut kunnolla. Koin sen aiheuttavan jännitteitä kuvauspaikalla, eikä minulle selvinnyt, mistä se johtui.

– Viimeaikaisessa keskustelussa Pihlan kanssa on tullut ilmi, että hänen kokemuksensa kuvauksista oli huomattavasti rankempi ja henkilökohtaisempi kuin minun, Vauramo kommentoi.

Hän sanoo ryhtyneensä varautumaan Louhimiehen metodeihin jo ennen Käskyä, koska oli kuullut Pamela Tolalta tämän kokemuksista. Vauramo muun muassa karaisi itseään kylmyyttä vastaan käymällä kylmävesialtaissa.

– Keskustelu Pamelan kanssa ohjasi myös valintaani ehdottaa askeettista telttamajoitusta itselleni ja kokeilla metodinäyttelemistä tekotapana. Tavoitteena oli osoittaa sitoutumiseni prosessiin ja rakentaa tätä kautta luottamusta ohjaajan kanssa, Vauramo kertoo.

Eero Aho on erittäin pahoillaan siitä, etteivät naiskollegat ole tuoneet hänelle kokemuksiaan esiin aiemmin.

– Haluan painottaa, että en ole ollut lainkaan tietoinen kollegoiden kokemuksista. Tämä on järkyttävää ja valitettavaa, Aho sanoo.

Koskaan Louhimies ei kiitä roolista tai pyydä anteeksi, naisnäyttelijät kertovat.

– Sen sijaan hän yritti leikata minut ja Leppilammen pois elokuvasta, mutta tuottaja esti sen. Toiselle tuottajalle hän oli sanonut, ettei minun kanssani kannata tehdä töitä, Tola toteaa.

Louhimies huomauttaa, että Mikko Leppilampi oli Paha maa -elokuvan keskeisiä hahmoja ja pitää leikkauspuheita outoina.

– Mutta nyt ainakin pyydän anteeksi kaikilta, joiden mielen olen pahoittanut, Louhimies vastaa.

AKU LOUHIMIEHEN mukaan näyttelijät ovat tienneet, mihin ovat suostuneet lähtiessään hänen elokuviinsa. Hän sanoo, että pelisäännöistä on sovittu ennen kuvauksia, ei kirjallisesti, mutta keskustellen.

– Siinä syntyy luottamus, jonka varassa voidaan tehdä rankoiltakin näyttäviä asioita, hän selittää.

– Semmoista ei voi olla, että vaadittaisiin jälkikäteen tekemään asioita, joista ei ole sovittu.

Louhimies painottaa, että muu työryhmä ei tiedä, mitä näyttelijät ja ohjaaja ovat sopineet. Hän kannustaa kysymään, jos epäilee jonkin olevan pielessä.

Hän kertoo kokeneensa, että hänellä on ollut työssään luottamus hyödyntää myös näyttelijöiden henkilökohtaisen elämän kipupisteitä.

– Yhdessä päätetään, mitä niistä voidaan käyttää ja mitä ei, Louhimies sanoo.

Tämän jutun naisnäyttelijät ovat tyrmistyneitä väitteistä, että henkilökohtaisten kokemusten käyttö tai muut nöyryyttävät metodit olisivat olleet yhteisesti hyväksyttyjä tai edes heidän tiedossaan.

Louhimies sanoo olevansa ohjaajana epäonnistunut, jos ei ole pystynyt luomaan ilmapiiriä, jossa kaikilla on hyvä olla. Hän kuvaa ohjaajan ja näyttelijän suhdetta kahden tasavertaisen taiteilijan suhteeksi, ei esimiehen ja alaisen suhteeksi.

Hän korostaa, että elokuvanteon esimies on tuottaja, ei ohjaaja.

Hän toivoo, että näyttelijät olisivat kertoneet rajoistaan heti ikävältä tuntuneissa tilanteissa.

– Minkäänlaista kiusaamista tai syrjintää en tietenkään hyväksy. Jos joku ylittää rajan, ohjaajan pitää siihen puuttua.

Louhimies ihmettelee, miksi osa naisista on jatkanut työskentelyä hänen kanssaan ikävien kokemusten jälkeenkin ja alleviivaa pitävänsä heistä suurinta osaa ystävinään.

– Siksi minulle on niin iso pettymys, etten ole kuullut näistä aikaisemmin. Olen kuvitellut olevani ihminen, jolle on helppo puhua.

Hän sanoo olevansa vilpittömän pahoillaan siitä, että on aiheuttanut tahtomattaan mielipahaa.

– Nuorempana olen saattanut tehdä virheitä, toki vanhempanakin, mutta toivottavasti olen ohjaajana kehittynyt, Louhimies sanoo.

– Monissa elokuvissa olen koettanut saada esiin ihmisen paljaimmillaan, ja se on vaatinut näyttelijöiltä ja koko työryhmältä paljon.

EIKÖ RISTIRIITAISTEN taiteilijanerojen käsissä ole kärsitty maailman sivu? Mitä ideaa on keskittyä jutun verran vain yhteen elokuvaohjaajaan?

Historia tuntee ohjaajia, jotka ovat vieneet näyttelijöitään hulluuden partaalle keinoja kaihtamatta.

Sellaisia ovat muun muassa Stanley Kubrick ja Lars von Trier, jotka Louhimies on nimennyt itselleen käänteentekevien ohjaajien joukkoon.

Nyt on vuosi 2018, eikä se, mitä joskus on annettu tapahtua, oikeuta sitä, että niin pitää tapahtua myös tulevaisuudessa, suomalaiset eturivin naisnäyttelijät painottavat.

Elokuva-ala on Suomessa pieni ja harvalla on varaa kieltäytyä tulevista työtilaisuuksista. Jos työntekijä ei ole valmis venymään, vastaus on usein: tajuatko, mikä mahdollisuus tämä sinulle on? Ei ole tuotantoa, jossa ei olisi mitään ongelmia.

Mutta muilla suomalaisohjaajilla on sentään "jonkinlainen humanismin aste", vaikka osa yrittääkin matkia Louhimiestä, yksi elokuva-alalla vaikuttava henkilö kuvaa.

– Kun on kova tahtotila, että minä teen nyt elämää suurempaa taidetta, samalla voi karata ajatus, että elämä itsessään olisi jotenkin vähempiarvoista, toinen Louhimiehen kanssa työskennellyt sanoo.

– Olisi tärkeä muistaa, että tämä on kuitenkin vain illuusio, mitä me teemme.

Jos Louhimiehen rankan metodiohjaamisen kohteeksi joutuvat ensikertalaiset, niin kuin on käynyt, sen vaikutus hauraaseen ammatilliseen identiteettiin tai psyykkeeseen voi olla kohtalokas.

– Surettaa se 24-vuotias minä. Olen siitä selvinnyt, mutta on ihmisiä, jotka ovat saattaneet musertua, jopa luopua unelmastaan toimia alalla, Pihla Viitala sanoo.

Valaisija Henry Wacklin kertoo Käskyn työryhmän pohtineen, että jos Viitalan roolissa olisi ollut kokeneempi näyttelijä, hän olisi lähtenyt kesken pois. Noviiseja on helppo viedä, Wacklin sanoo.

Viitala kertoo, että hänellä meni ensimmäisen pääroolinsa jälkeen vuosikausia tajuta, että elokuva-alalla on kivaakin. Vasta kun aikaa oli kulunut ja perspektiiviä tullut tarpeeksi, hän ymmärsi, kuinka väärin asiat olivat menneet.

Pamela Tola myöntää, että Paha maa sai hänet epäluuloiseksi varsinkin miesohjaajia kohtaan.

– Olisin toivonut, että vanhemmat kollegat olisivat puuttuneet kiusaamiseeni, hän sanoo.

Ja se on syy, miksi hän nyt 15 vuotta vanhempana kollegana puhuu.

Matleena Kuusniemi uskoo selviytyneensä siksi, että tutustui Louhimiehen metodiin jo varhain. Hän oppi improvisoimaan Aku Louhimiehen ihmiskuvaa, vastaamaan painostukseen aina "joo joo", mutta suojelemaan itse itseään liialta manipulaatiolta.

Samaan aikaan on kuitenkin vaikea kontrolloida ja heittäytyä, hän sanoo. Paras näyttelijäntyö ei synny "kiduttamalla". Päinvastoin, turvaton ilmapiiri saa tunteet enemmän lukkoon.

– Hyviä elokuvia tekevät myös ohjaajat, jotka johtavat muuten kuin pelolla, Kuusniemi sanoo.

Näyttelijän ei tarvitse olla hypoterminen näytelläkseen kylmettynyttä tai pelkotiloissa näytelläkseen pelokasta.

– Kyllä me näyttelijät osaamme näytelläkin asioita.

Aihetta käsitellään illan A-studiossa TV1:ssä klo 21. Keskusteluun osallistuvat muun muassa Aku Louhimies ja Matleena Kuusniemi."

https://yle.fi/uutiset/3-10115456

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 6:52 pm
Kirjoittaja Destiny
Louhimiehestä on huhuja kierrellyt jo jonkin aikaa.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 8:04 pm
Kirjoittaja URSA
Onko Aku Louhimies niin pelottava, etteivät aikuiset naisnäyttelijät uskaltaneet sanoa, ettei tällainen käy? Vai onko taas pelätty uran puolesta.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 8:31 pm
Kirjoittaja PoliisimestariSisu
Kuinkahan paljon on "lapinlisää" näissä väitteissä.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 8:40 pm
Kirjoittaja Kainonsorttinen
URSA kirjoitti:Onko Aku Louhimies niin pelottava, etteivät aikuiset naisnäyttelijät uskaltaneet sanoa, ettei tällainen käy? Vai onko taas pelätty uran puolesta.
Kuinka aikuinen nyt on ekaa pitkää leffaansa kuvaava 24-vuotias nainen? Aika paljon tuossa iässä ihan tavan työpaikoissakin saa kuunnella pomoilta pompotusta ja vähättelyä.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 9:10 pm
Kirjoittaja URSA
Louhimiestä ei syytetä huonosta käytöksestä vaan alistamisesta ja sadismista.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 9:47 pm
Kirjoittaja TieD
En usko että naiset näitä juttuja nyt ihan vaan huvikseen keksii.

Suomessakin varmasti elokuvapiirit niin pienet,että vaikea siinä on näyttelijän kieltäytyä tunnetun ohjaajan käskyistä.
Louhimiehellä varmasti on ollut kuitenkin vaikutusvaltaa noissa piireissä, toivottavasti ei ole enää. Ja jatkossa ohjaa sitten vaikka ihan vaan yksikseen nukketeatteria.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 10:29 pm
Kirjoittaja Morapuukko
Hyviä leffoja ainakin on saanut aikaiseksi.

Kyllä näyttelijät on tienneet hyvin mitä on tulossa jos menee Louhimiehen leffoihin johonkin paskamaiseen rooliin. Kyllä ne kuulevat jokaisen ohjaajan metodeista jo teatterikoulussa, niin pienet piirit Suomessa näissä on.

Ei Suomessa elokuvien budjetit riitä siihen että tähtinäyttelijät tekee mukavat kohtaukset ja stuntit kaiken missä joutuu rähjäämään paskassa.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 10:30 pm
Kirjoittaja L'amourha
Nyt "huippuohjaajat" Johanna Vuoksenmaa ja Taru Mäkelä avautuvat, pitävät Louhimiehen metodeja vastenmielisinä.
Missähän tynnyrissä ovat itse ohjaajina huipuiksi tulleet kun nyt vasta kuulevat Louhimiehen metodeista.
Vitun vässykät ovat varmaan tienneet nuo jutut vuosikausia mutta mitään eivät ole uskaltaneet aiemmin sanoa.

muoks: unohtui linkki tuohon juttuun, liittää en viitsi moista paskaa.
https://www.is.fi/viihde/art-2000005610132.html

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 10:40 pm
Kirjoittaja Destiny
Matleena Kuusniemi tuntee häpeää Levottomat- roolistaan. "En ole pornonäyttelijä", miksi sitten meni kyseiseen elokuvaan? Kai jo käsikirjoitus kertoi, mistä on kyse? Ja sen jälkeen on kelvannut useampi Louhiniemen tuotanto. En nyt oikein ymmärrä. Jos ei Louhimiehen metodit miellytä, miksi tehdä miehen kanssa enemmänkin yhteistyöyä?! Mutta #meetoo :roll:

Häpeäisin kyllä itsekin, jos olisin näytellyt Levottomat-elokuvassa, missään niistä.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ma Maalis 19, 2018 11:47 pm
Kirjoittaja Morapuukko
Destiny kirjoitti:Matleena Kuusniemi tuntee häpeää Levottomat- roolistaan. "En ole pornonäyttelijä", miksi sitten meni kyseiseen elokuvaan? Kai jo käsikirjoitus kertoi, mistä on kyse? Ja sen jälkeen on kelvannut useampi Louhiniemen tuotanto. En nyt oikein ymmärrä. Jos ei Louhimiehen metodit miellytä, miksi tehdä miehen kanssa enemmänkin yhteistyöyä?! Mutta #meetoo :roll:

Häpeäisin kyllä itsekin, jos olisin näytellyt Levottomat-elokuvassa, missään niistä.
On tainnut vaan naisnäyttelijöitä alkaa närästaa kun Louhimies on kerännyt kunnian Tuntemattomasta.
Jossain netissä pyöri huono vittuiluversio siitä, Pihla Viitala siinä ainakin esiintyy.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ti Maalis 20, 2018 12:26 am
Kirjoittaja Rikoksenuusija
Destiny kirjoitti:Matleena Kuusniemi tuntee häpeää Levottomat- roolistaan. "En ole pornonäyttelijä", miksi sitten meni kyseiseen elokuvaan? Kai jo käsikirjoitus kertoi, mistä on kyse? Ja sen jälkeen on kelvannut useampi Louhiniemen tuotanto. En nyt oikein ymmärrä. Jos ei Louhimiehen metodit miellytä, miksi tehdä miehen kanssa enemmänkin yhteistyöyä?! Mutta #meetoo :roll:

Häpeäisin kyllä itsekin, jos olisin näytellyt Levottomat-elokuvassa, missään niistä.
Häpeähän tuli siitä, että elokuvaa markkinoitiin Kuusniemen mielestä niin että seksiaktit olisivat olleet aitoja. Ihan ymmärrettävää, ettei kukaan vastentahtoisesti halua pornonäyttelijän mainetta uransa alkuvaiheessa.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ti Maalis 20, 2018 1:23 am
Kirjoittaja Miettijä
Samaa kuraa suurimman osan muustakin #metoo -hössötyksen kanssa, Weinstein meni kuten pitikin ja sen seuraksena vain loputtomasti uran ehtoopuolella olevia naisia hakee vielä sitä julkisuutta väitteillä joista on niin kauan ettei niitä voi mitenkään todistaa oikeiksi tai vääriksi sen sijaan että olisi sanottu jotain silloin kun asioiden on väitetty tapahtuneen

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ti Maalis 20, 2018 1:35 am
Kirjoittaja Gurney
Muistaakseni Destiny puolusti Lauri Törhöstä henkeen ja vereen ja nyt postaa kilometrin mittaisen jutun ( pitäisi olla kiellettyä). Miten nyt?

Näköjään ko. toiminta elokuva-alalla enemmän sääntö kuin poikkeus. Veikkaisin, että syyllisiä Turkka ja "asun nuken kanssa" Parviainen.

Mitäs Sanoma kirjoitellut asiasta, kun oma johtaja oli pedofiili? Siitä ei kuitenkaan mainittu sanallakaan.

Re: Aku Louhimies #meetoo ym.

Lähetetty: Ti Maalis 20, 2018 2:21 am
Kirjoittaja samoilija
Joo,en edes jaksa lukea juttua kuin pääpirteittäin. Nämä uhriutumiset tuntuvat olevan nyt kovassa vedossa, raiskarit ja pedofiilit pitää toki saada teoistaan vastuuseen mutta aikuinen ihminen voi sanoa ei ja kävellä ovesta pihalle.

Elokuva- alalla työskentelee paljon enemmän ja vähemmän isoja persoonia, taiteellisuus ja lahjakkuus käsittääkseni yksi tärkeimmistä lähtökohdista sille että alalla voi edes menestyä. Melko selvää että jotta kameran eteen saadaan ohjaajan näkemysten mukaista matskua, konstit voi olla monenlaiset. Nämä vuosikymmenten takaisiin tapahtumiin pohjautuvat itkemiset aiheuttavat vain myötähäpeää. Sanoisinkin että ketä ihan oikeasti kiinnostaa.

Ensimmäiset levottomat elokuva kuvattiin muuten 90-luvun lopulla, että kauan on ollut aikaa hauduttaa tätä katkeruutta. Ehkä tässä pitäisi itse kunkin alkaa kaivella menneisyydestä kokemiaan vääryyksiä ja porata niitä päivälehtien lööpeissä. Vai olisiko kuitenkin niin, että ketään ei kiinnosta.