Kulttuurialan sisäpiirit

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvojat: Raid, Moderaattorit

Silli
Hercule Poirot
Viestit: 2190
Liittynyt: La Elo 25, 2018 12:28 pm

Re: Kulttuurialan sisäpiirit

Viesti Kirjoittaja Silli » Su Kesä 23, 2019 11:23 pm

Lupasin toisessa ketjussa juhannusaattona, että kuuntelen juhannuksen aikana taistolaislauluja, jotka ovat jääneet minulle sukutaustasta huolimatta perin vieraiksi. Törmäsin mm. tällaiseen Matti Rossin kynästä lyriikan saaneen ja Kaj Chydeniuksen säveltämän balladin. Sukunimet Rossi & Chydenius esiintyvät yllä olevassa HS:n artikkelissa ja taitaapa kumpikin nimi löytyä omasta sukupuustanikin. Joten halukkaat voivat tämän kenties puuduttavan ketjun välissä viihdyttää itseään myös pienellä musiikkipläjäyksellä :D Musiikista vastaa KOM-teatteri.
Balladi toveri Viljasesta.jpg
Balladi toveri Viljasesta.jpg (27.1 KiB) Katsottu 1691 kertaa
Linkki YouTubeen: https://www.youtube.com/watch?v=L_woJ2YgpTg
  • Balladi toveri Viljasesta

    Kai muistat toveri Viljasen ja ohranan hotellin? Kai muistat sen viileän kesäkuun yön, kun Viljanen katosi?

    Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin. Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

    Kun meitä syytettiin pettureiksi niin Viljanen sanoi vaan: Jos herra tuomari antaa luvan, minä poistun nauramaan.

    Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin. Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

    Oli Viljasen hymyssä jotakin, joka ärsytti ohranaa. Kun kiduttajat uupuivat, hän sanoi: Jatketaan.

    Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin. Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

    Kai tiesi toveri Viljanen, mikä häntä odotti. Sinä varhaisena aamuna kun hänet noudettiin.

    Oli hampaat lyöty kurkkuun ja sormet katkottu, vaan yhä viipyi nöyrtyminen ja se tärkeä tunnustus.

    Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin. Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

    Hän tiesi miten ohranassa vankeja kohdellaan. Hän olisi voinut olla vaarallinen todistaja.

    Aurinko oli jo noussut ja kaste kimmelsi, kun Viljanen seisoi haudallaan ja itään katseli.

    Ei itseään hän itkenyt, hän suri vain veljiään, joita Suomen herrat tapattivat Karjalan kentillä.

    Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin. Me muistamme toveri Viljasta, jonka ohrana murhasi.

    Ei kutsu muisto Viljasen meitä verin kostamaan. Se kutsuu vanhan hautaamaan ja uutta rakentamaan.

    Se kutsuu Suomen työläisiä suureen rintamaan. Se kutsuu meitä rakentamaan paremman maailman.

    Me olemme kommunisteja ja me rakennamme sen. Se on yhteinen työ ja velvollisuus, kansainvälinen.


    Säv. Kaj Chydenius
    San. Matti Rossi
Noista sanoista voisi keskustella pidempäänkin, mutta tällä kertaa hyppään suoraan balladin loppuosaan:
Ei kutsu muisto Viljasen meitä verin kostamaan. Se kutsuu vanhan hautaamaan ja uutta rakentamaan. Se kutsuu Suomen työläisiä suureen rintamaan. Se kutsuu meitä rakentamaan paremman maailman. Me olemme kommunisteja ja me rakennamme sen. Se on yhteinen työ ja velvollisuus, kansainvälinen.
Haluaisin kysyä niiltä ihmisiltä, jotka tämän laulun kaltaista musiikkia ja kulttuuria kannattavat, että millainen voisi olla se parempi maailma. Tosiasiahan on, että nykyään maailma on monin tavoin erilainen kuin kyseisen balladin julkaisuvuonna 1971. Olisitteko te aikuisten oikeasti valmiita hautaamaan vanhan ja rakentamaan uutta? Entä uskotteko, että uutta voitaisiin rakentaa yhteistyössä sellaisella porukalla, jossa on väkeä eri joukoista? Voisiko kommunisti muurata seinää tai kitkeä kurtturuusuja persun työparina?
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli

Averell
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 237
Liittynyt: Ti Marras 29, 2016 6:02 am

Re: Kulttuurialan sisäpiirit

Viesti Kirjoittaja Averell » Ti Kesä 25, 2019 2:14 pm

Jos haluaa unohtaa talvi- ja jatkosodan tapahtumat niin hieman heikkoa yhteistyö saattaa olla.
1971 ei ollut tietoakaan persuista vaan kommunistien vihan kohteena olivat demarit ja kokoomus, varsinkin kokoomuksen oikeistosiipi, jota nykyisessä höttöpuolueessa ei enää ole.
Suomalainen politiikka kaipaa Tuure Junnilan tyyppistä suoraselkäistä isänmaanaatteen miestä! Nykyisille Häkkäsille yms isänmaa on yhtä tyhjän kanssa!

Silli
Hercule Poirot
Viestit: 2190
Liittynyt: La Elo 25, 2018 12:28 pm

Re: Kulttuurialan sisäpiirit

Viesti Kirjoittaja Silli » Ke Kesä 26, 2019 8:38 pm

Tämä juttu ehdottomasti kuuluu tähän ketjuun! Sillikin muuten uiskenteli tiistai-iltana Coronan ohi ja olihan talo turvoksissa, minkä lisäksi kadullakin oli melkoinen festaritunnelma. Tässä toimittaja Aleksi Kinnusen raportti keskiviikkoillalta, olkaatten hyvät!
Coronan iloinen kuolema

Näin sulkeutui Coronan ovi viimeistä kertaa Eerikinkadulla – klassikkobaarin ”maailmanloppu” oli keski-ikäisen kulttuuriväen iloinen kokoontumisjuhla

Eerikinkadulla Corona-baarin edustalla on meneillään täysi festari.

On keskiviikkoilta, kello lähenee kymmentä. Väkeä parveilee kadulla ja baarin edustalla, takseja pysähtelee. Ihmiset tunkevat sisään oviaukosta, ja täpötäysi terassi on suojattu mellakka-aidalla.

Ilman sitä homma lähtisi käsistä, yksi kommentoi.

Metalliaitaan ja kiviselle seinätasolle on tuotu kukkia tyhjien tupakka-askien ja pullojen lomaan.

Hautajaiset, sellaiset nämä kai ovat. Tosin tunnelman puolesta Corona-, Moskova- ja Dubrobnik-baarien viimeinen ilta vaikuttaa enemmänkin riemujuhlalta.

Toinen huomio on, että neli-viisikymppinen yleisö lienee juuri niitä, jotka ovat olleet nuoria aikuisia 1990-luvulla, jolloin Corona-baari loi Helsinkiin uutta avoimempaa baarikulttuuria.

BAARIN ulkopuolella on helppo bongata tunnettuja kasvoja. Tuossa on Wallu Valpio, tuossa Jone Nikula, Paavo Arhinmäki ja Markus Selin. Rokkareita, poliitikkoja, elokuva-alan ihmisiä, toimittajia ja muotoilijoita.

Heistähän kulttuuriväen baariksi mielletty Corona tunnetaan.

Suoraan valtuuston kokouksesta saapunut Arhinmäki muistelee käyneensä Coronassa jo ennen kuin hän täytti kahdeksantoista.

Tämä tapahtui kuulemma yhdeksänkymmentäluvun puolivälin tienoilla. 1992 avanneen Coronan alkuvuosina Arhinmäellä ei kuulemma ollut vielä tarpeeksi viiksen haituvia sisäänpääsyä varten.

Coronan ikäkaaresta kertoo se, että Arhinmäki muistelee viettäneensä kompleksissa erilaisia kolme-, neli- ja viisikymppisjuhlia – asiakaskunta ja ravintola ovat vanhentuneet yhdessä.

”Tämä on ylittänyt normaalien baarien elinkaaret ja on siinä mielessä klassikko”, Arhinmäki sanoo ”suunnannäyttäjäbaarista”.

Ultra Bra -yhteydestä tunnettu toimittaja Anna Tulusto kuvaa tunnelmaansa ”nostalgiseksi”. Valpio taas Coronaa ”vanhojen ja uusien tähtien kohtaamispaikaksi”.

”Tämä ei kosketa pintaliitoporukkaa ollenkaan, vaan täällä on ollut niin sanotusti merkittäviä taiteen edistäjiä siitä lähtien, kun paikka on ollut pystyssä.”

Valpio sanoo epäilevänsä, löytääkö väki tulevaan Vallilan Coronaan. Häntä huolettaa mihin kantaväki jatkossa menee.
Wallu Valpio kovasti vanhettuneena ja Paavo Arhinmäki kovasti pulskistuneena.jpg
Wallu Valpio kovasti vanhettuneena ja Paavo Arhinmäki kovasti pulskistuneena.jpg (39.33 KiB) Katsottu 1169 kertaa
”Nyt on vaan liikaa väkeä. Ei mahdu sisään eikä ulos”, tokaisee Markus Selin, joka kuulemma on käynyt pelaamassa Coronassa biljardia, etenkin sunnuntaisin.

SISÄLLÄ salin perän kuumuudessa ja tungoksessa biljardipöydät on siirretty juhlien alta pois. Lavalla veivaa housebändi Niko Ahvosen ja Sami Saaren johdolla – se on kuulemma ollut Aki Kaurismäen ja muiden omistajien päätös.

”Mä tykkään paikoista, jotka pysyvät pitkään. Ja joissa on henki. Tänne on tullut sellainen henki”, Saari luonnehtii.

Yleisö tanssii kirkkaiden biljardilamppujen loisteessa trooppista muistuttavassa kosteudessa.

”Te voitte laulaa messissä alright alright”, bändi juontaa ja aloittaa Bob Marleyn kappaleen.

PAIKAN isäntä Mika Kaurismäki intoilee pian esiintyvästä Ismo Alangosta. Aiemmin illalla lavalla ovat piipahtaneet kuulemma ainakin Yona ja Kerkko Koskinen, Ilkka Alanko, Tuure Kilpeläinen ja Tapio Liinoja.

”Kun tässä katselee ympärille niin onhan tämä ihan mieletöntä. Haikea ja samalla hyvä tunnelma”, Kaurismäki kertoo.

Alkuillasta paikalla ollut Aki Kaurismäki on kuulemma jatkanut jo toisaalle.

Jimi Hendrix, Janis Joplin, keitä kaikkia onkaan kuollut 27-vuotiaana”, Kaurismäki vertaa baarinsa ikää kuolleisiin rocklegendoihin.

Tiistaina Kaurismäet tiedottivat Coronan jatkosuunnitelmista Vallilan konepajalla. Mika Kaurismäen mukaan tiedotustilaisuus oli ajoitettu päättäjäisten alle, koska muuten ”kaikki kyselevät mitä mitä mitä.”

Kaurismäen mukaan enemmistö vaikuttaa pitäneen muuttoa Vallilaan hyvänä ideana.

Vallilan tulevien paikkojen jatkoksi korttelin päähän nykyisestä Coronasta avautuu Kaurismäen ”coronitaksi” eli pikku-Coronaksi kutsuma Honolulu-baari. Sen nimi juontaa Akin elokuvan neonvaloon, joka ilmeisesti tuodaan ravintolaan.

Muutoin baarien olennainen irtaimisto Coronan baaritiskiä, Rosa Liksomin maalausta ja Dubrovnikin neonvaloa myöten on siirtymässä tuleviin baareihin.

Myös Coronan kuuluisia täytettyjä paahtoleipiä, ”tousteja”, tullaan tarjoamaan tulevissa kuppiloissa.

”MÄ ajattelin heittäytyä hautajaistunnelmiin”, lavalle noussut Ismo Alanko ilmoittaa mikrofoniin ja esittää ilman säestystä, tottakai, Kun Suomi putos puusta -levyltä tutun Hetki hautausmaalla -kappaleen.

”Ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa niin enää ei tunnu missään", kappaleen sanat osuvat hienosti hetkeen.

Lisää kasvotuttua kulttuuriväkeä parveilee sisällä ja pihalla: elokuvaohjaaja Arto Halonen, laulaja Tomi Metsäketo, designviikkoluotsi Kari Korkman, valokuvataiteilija Elina Brotherus, levy-yhtiömies Asko Kallonen, muusikot Teho Majamäki ja Lasse Kurki, saunayrittäjä Kimmo Helistö ja näyttelijä Armi Toivanen.

Kello on yksitoista ja kaupungin kesäyö hehkuu vaaleana. Parhaat bileet ovat selvästi kadulla, mutta juuri silloin terassi pannaan kiinni.

Elokuvaohjaaja JP Siili polttaa pääoven edessä paksua juhlasikaria.

”Tänne oli luonteva tulla ja aina löytyi tuttuja”, Siili muistelee opiskeluaikansa kantabaaria.

Tyhjien oluttuoppien ja pullojen kupeesta löydän basisti Lauri Porran, joka muistelee vaihtaneensa levynkansistaan tunnetun taiteilijan Kari Riipisen kanssa tämän teoksia Coronassa kaljaan.

”Aikansa kutakin”, parikymmentä vuotta Coronassa käynyt Porra tuumaa. ”Tällaisilla baareilla on huippuhetket, ja Corona on onnistunut pysymään kuumana mielettömän kauan. Corona ei ikinä kokenut hidasta kuolemaa.”

PYRIN ulos kohti naapuriovea ja Moskova-baaria. Vessojen viereisessä valokuvassa Badding katselee poissaolevasti toisaalle tupakka kädessään.

”Onnen ongintaan voi ryhtyy missä vaan”, Niko Ahvonen laulaa ysärihittiään lavalla.

Lasi ritisee tennarien alla Moskovan edustalla. Sisällä on niin täyttä, ettei huoneeseen ole asiaa tuulikaappia pitemmälle.

VÄKI alkaa lopulta vähetä puolen yön jälkeen. Valomerkin on määrä tulla puoli neljä.

Coronan kompleksin alakerran Dubrovnikin sali on päättäjäisiltana artistien takahuoneena, mutta pohjakerroksen baarista juomat saa yläkertaa lyhyemmällä jonottamisella.

Päättäjäisten kunniaksi hanatuotteet on alennettu viiteen euroon.

Herra Ylppö tulee ulos bäkkäriltä mennäkseen vessaan.

Hän kertoo saapuneensa paikalle Karkkilasta autolla, kyydissä naapurissa asuva Aki Kaurismäki.

”Aki kysyi matkalla, että aionko esiintyä. Vastasin että en. En halua tehdä tänään töitä. Aki vastasi, että arvostan suuresti tätä laiskuutta, kun tuli niin vahvalla rintaäänellä.”

Ylppö kertoo arvelleensa, että Coronan loppuminen olisi hänelle samantekevää. Toisin kävi. Kyynel oli vierähtänyt rokkarin silmään, kun hän oli istunut terassilla.

”Ei helvetti. Mä en halua, että tämä loppuu. Onneksi se jatkuu, mutta ei tässä paikassa.”

Portaissa bäkkärille kahta jallupuolloa kantaa yksi omistajista, Erkki Lahti. Tomi Metsäketo kertoo pelaavansa Lahden kanssa samassa koripallojoukkueessa.

”Tämä ei ole ollut hetken muotivauhkopaikka”, Metsäketo luonnehtii Coronaa.

”Imekää ne röökit!” järjestysmiehen napakka huuto keskeyttää viihtymisen alakerran tupakkakopissa kello kahdelta.

Ne olivat – elokuvallisesti ilmaistuna – viimeiset hengenvedot tässä röökikopissa, elokuvajulisteen Seitsemän samurain katveessa.

LOPULTA Moskova-baariinkin mahtuu. Tiskin takana olutta laskee tuttuun tapaan Minna Maskulin, joka on työskennellyt paikassa vuodesta 1995.

”Hyvä fiilis!” hän julistaa onnellisen oloisena.

Maskulin kertoo siirtyvänsä ensin heinäkuussa avaavaan Honolulu-baariin ja sitten uuteen Moskovaan, kun paikka joskus Konepajalla aukeaa.
Legendaarinen Minna jatkaa tiskin takana Corona-klusterin uusissa baareissa.jpg
Legendaarinen Minna jatkaa tiskin takana Corona-klusterin uusissa baareissa.jpg (51.75 KiB) Katsottu 1169 kertaa
”Onko metro luotettava Tukholmassa? Onko Pariisissa tallella vahva terästorni?”

Kerkko Koskisen levyllä tulkitsema Ultra Bran Moskova pauhaa todella lujaa, kunnes kappale vaihtuu Nataliaan. Tietysti.

Viimeisiä viedään. Valot sammuvat. Yleisö huutaa.

”Tää on jo toinen pilkku, what the fuck?”

Kaksi miestä hyppää Moskovan baaritiskille ja aloittaa venäläiseltä kuulotavan mongerruksen ja vaappuvan tanssin.

”Kiitos, saako hoitaa juomat taiteilijoille?” Maskulin lähestyy tiskitanssijoita.

KELLO lähestyy kolmea ja Coronassa lähestytään ”maailmanlopun bileiden” – kuten kahden viimeisen illan juhlat on nimetty – loppua.

”She’s got it, baby she’s got it” Dj Lord Fattyn eli Ikke Ikäläisen soittama Shocking Blue laulaa levyllä Venuksesta. Väki tanssii villisti. Särkyvien lasien helinä sekoittuu musiikkiin.

Omistaja Erkki Lahti tupruttelee dj-kopin vieressä sikaria ja heiluu The Honey Conen soulin tahtiin.

Ulkona aamu vaalenee, sisällä valot välkkyvät puoli neljän merkiksi.

Yleisö ulvoo, musiikki raikaa, viimeiset juomat tekevät kauppansa.

Lattia on tahmainen ja pieneksi murentuneiden sirpaleiden täyttämä.

Sitten se loppuu. Juomatarjoilu ja musiikki.

Baarissa joku yrittää vielä ostaa juoman, mutta saa vastaukseksi pään pudistelua.

CORONAN leipägrillin puhdistus alkaa. Hetken erityisyyden huomioiden kaikki vaikuttaa arkiselta – ei ilmaisia shotteja, ei aikataulusta riistäytyneitä bileitä.

”Lai la lai!” joku hoilottaa Simon & Garfunkelin Boxeria, kun baarista kehotetaan poistumaan.

”Ulos nyt! Saa poistua!”

”Hyvästi Corona! Kiitos! Eläköön!” kuuluu huuto ovelta.

Sali on tyhjä. Matti Pellonpää tuijottaa seinän mustavalkokuvassa kasattujen tuolipinojen yllä.

Vihreä Dubrovnik-valokyltti hehkuu vielä portaikossa.

Kahtakymmentä yli neljä ravintolan toimitusjohtaja Heikki Heimo sulkee messinkireunaisen lasioven.

Kiitos Eerikinkadun Corona, jää hyvästi!
Matti Pellonpää jäi vahtimaan lopullisest tyhjentyneeseen baariin.jpg
Matti Pellonpää jäi vahtimaan lopullisest tyhjentyneeseen baariin.jpg (36.37 KiB) Katsottu 1169 kertaa
Kirjoittaja on toimittaja, joka on käynyt Coronassa vuodesta 1994 sekä soittanut Dubrovnikissa dj-keikkoja ja järjestänyt bileitä. Oikaisu 20.6.2019 kello 20.21: Toisin kuin jutussa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin, paikalla Coronan viimeisissä juhlissa oli valokuvataiteilija Elina Brotherus, ei Hanna Brotherus.

NYT-Liite/ Aleksi Kinnunen
20.6.2019 klo 15:27; päivitetty: 20.6. 20:20
https://www.hs.fi/nyt/art-2000006149680.html
Kauden kalasuositus: Jalostajan Saaristosilli & Sipulisilli

Supoteus
Aloitteleva besserwisser
Viestit: 34
Liittynyt: Ti Heinä 31, 2018 7:27 pm
Paikkakunta: Ouagadougou

Re: Kulttuurialan sisäpiirit

Viesti Kirjoittaja Supoteus » Pe Joulu 20, 2019 6:20 pm

Yli kolmekymmentä ihmistä on kertonut Ylelle kärsineensä työpahoinvoinnista Kari-Pekka Toivosen ollessa Oulun kaupunginteatterin taiteellisena johtajana 2014–2019.
https://yle.fi/uutiset/3-11115295

Siellä liene hyvä veli/sisko -verkosto ollut valloillaan?
"Mies tapettiin Tyrväällä".
"Ai siis millä se tapettiin?"

Doctor Lecter
Agentti Mulder
Viestit: 12124
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Kulttuurialan sisäpiirit

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter » To Tammi 16, 2020 3:17 pm

Kari-Pekka Toivonen kiistää osuutensa Oulun teatterin työpahoinvointiin: "En vienyt ongelmia Ouluun, enkä tuonut niitä Hämeenlinnaan"

Toivonen aloitti Hämeenlinnan teatterin taiteellisena johtajana vuodenvaihteen jälkeen.

Hämeenlinnan teatterin taiteellinen johtaja Kari-Pekka Toivonen on ehtinyt olla uudessa työssään noin viikon. Hän kuvailee vastaanottoa hyväksi ja ensikohtaamisia tuttavallisiksi.

Toivosen alkua Hämeenlinnassa varjostavat miehen entisen työpaikan ilmapiiriongelmat. Kymmenet Oulun kaupunginteatterin työntekijät kertoivat Ylelle kärsineensä työpahoinvoinnista Kari-Pekka Toivosen ollessa teatterin taiteellisena johtajana 2014–2019.

Toivonen ei suostunut kommentoimaan Ylelle Oulun tapahtumia joulukuussa ja vastaa nytkin niukasti.
– En vienyt ongelmia Ouluun, enkä tuonut niitä Hämeenlinnaan.

Toivonen irtisanoutui Oulun kaupunginteatterista lokakuussa 2018. Hänen irtisanomisaikansa oli puoli vuotta. Taiteellinen johtaja avasi eronsa syitä Kalevalle viime keväänä, ja pitää sitä riittävänä ulostulona asiasta.

Hämeenlinnan teatterin johto ei ole huolissaan Oulussa ilmi tulleista asioista. He uskovat, että vastaavat ongelmat taiteellisen johtajan ja henkilökunnan välillä voidaan välttää.

Näyttelijät taas eivät olleet tyytyväisiä Toivosen valintaan. He olisivat halunneet jatkaa taiteellisen johtajan hakua.

"Ajattelen myös, että jokaisella on vastuu itsestään"
Oulun teatterissa on satakunta työntekijää, Hämeenlinnassa kolmisenkymmentä. Toivonen uskoo, että etenkin pienemmän henkilöstön kanssa on oleellista päästä työntekijöiden kanssa kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen mahdollisimman pian.
– Ettei tule ajatusta, että johtajat ovat siellä jossain tornissaan.

Teatterin ilmapiirin hän kokee olevan paitsi johdon myös jokaisen yksilön vastuulla.
– Isompi vastuu on vastuullisissa tehtävissä olevilla. Toki ajattelen myös, että jokaisella on vastuu itsestään – millaista energiaa tuo työryhmiin ja talon sisälle.

Epäkohtiin täytyy puuttua, Toivonen toteaa.
– Kuka tahansa osaa osoittaa epäkohtia, mutta niiden kehittämiseen tarvitaan jo yhteisiä voimia.

"Puolustan teatteria ja teatterin tekemistä"
Hämeenlinnan kaupunginteatterista ollaan tekemässä tuotantotaloa. Tuotantotalomalli pitäisi sisällään teatterin omia tuotantoja, ostettuja tuotantoja, näyttelijä- ja esitysvaihtoja sekä yhteistyötä kaupungin muiden kulttuuritoimijoiden kanssa.

Tuore taiteellinen johtaja karsastaa tuotantotalo-nimeä mutta ymmärtää kehittämistarpeet.
– Puolustan teatteria ja teatterin tekemistä. Itse haluaisin nähdä enemmän tuotantoja; sekä omia, vierailevia että yhteisiä tuotantoja, Toivonen sanoo.

Tuotantotalomalliin siirtyminen ja oman työpaikan säilyminen huolettavat teatterin työntekijöitä. Kari-Pekka Toivonen uskoo, että vakinaisten näyttelijöiden määrä säilyy, mutta se vaatii paljon työtä.
– Osoitetaan, että teatteri on tarpeen. Ihmiset äänestävät sitten jaloillaan.

Vierailevia näyttelijöitä tarvitaan myös. Se on päivänselvää, sillä Hämeenlinnan teatterissa on esimerkiksi vain yksi kiinnitetty miesnäyttelijä, Toivonen sanoo.

Hän näkee Hämeenlinnan teatterin paikkana, jossa vaihtuvuus ja pysyvyys yhdistyvät niin näyttelijöissä kuin tuotannoissa.
– Meidän pitää miettiä, mistä säästetään, mutta tuotantoihin pitää laittaa fokus ja kaikki työpanos. Teatteri kaatuu, jos tuotannoista säästetään.
YLE
15.1.2020 klo 16.07
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Vastaa Viestiin