Rikoskirjallisuus, elokuvat, sarjat, dokumentit, podcastit yms

[Tunturisusi]

El Camino oli toki hieno elokuva, mutta kyllä 90 prosenttia Breaking Badin tenhosta katosi, kun puuttuivat pääosaa loistavasti esittänyt opettaja Bryan Cranston, huikea ja lyömätön Better Call Saul ja koko kaartin ykkönen, yksityisetsivä Jonathan Banks, joka on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista näyttelijöistä. Jokainen elokuva taikka muu sarja on hieno heti, kun hän ilmestyy mukaan.

Saulia en nähnyt lainkaan, Jonathan näyttäytyi muutaman sekunnin ja oliko jokin takauma, jossa oli opettaja.

[Dortmunder]

Ei mitiä, sama täällä!

---------------------

Aiemmasta sivun postauksesta multa jäi linkki väliin Darkin esittelystä, löysin sen, laitan oheen : https://www.theringer.com/tv/2019/7/3/2 ... -2-netflix

Siinä on kiehtovasti avattu sarjan maailmaa.

Jep Dark on nyt kahlattu lävitse...no ei se niin raskas ollut, tosin tulossa on vielä 3.kausikin...ehkä siinä sitten
jatketaan siitä mihin kausi 2 loppui- en spoilaa kertomalla enempää...suosittelen sarjaa edelleen kaikille aikamatkailijoille!

Löysin muuten Hill street bluesin kokonaisia jaksoja juutubesta - niitä kelpaa kyllä nostalgisesti katsella perjantai-iltaisin yhä.
esim tässä yksi suora linkki - vanha kunnon Belker-jakso:
https://www.youtube.com/watch?v=pGmG0q8A2dM

[booksandbullets]

Pusher-trilogia on eurooppalaisen rikoselokuvan parhaimmistoa. Eli Pusher I, Pusher II ja Pusher III. Kolmonen on oma suosikkini, huikea kuvaus yhden miehen syöksystä kohti pimeyttä ja tuntematonta tulevaisuutta.

Podcasteista todellinen mestariteos on Death in Ice Valley, joka kertoo Isdalenin naisen mysteeristä. Myös Thinking Sideways, Missing Maura Murray, True Crime Garage, ja niin edelleen.

Kirjapuolella itsellä luettavana Bob O'Brienin "Young Blood - the Story of the Family Murders" (2002).

[Dortmunder]

Laitan tämän tännekin:
Pitkästä aikaa kun nyt huomenna tulee Netflixiin (ja elokuvateattereissahan tämä jo pyörii) oikein hyvä elokuva niin kaikille muillekin tiedoksi:
The irishman. Vanhat kunnon näyttelijät ja huippuohjaaja - traileri vaikuttaa ainakin lupaavalta:
https://www.netflix.com/fi/title/80175798

Suosittelen vaikka en ole vielä nähnytkään - huomenna vasta..tuskin maltan odottaa...

[Dortmunder]

Jepulis, nyt se on "kahlattu" läpi. Huikea elokuva, veikkaan n .7 oscaria. Tälläisiä elokuvia tulee muutama elämän aikana - kannattaa katsoa.

[sikakoira]

^
Kieltämättä oli aika hieno kuva tuo. 3,5 timmaa jaksoi katella kohtuu kivuttomasti

Tarantinon viimeisin oli myöskin ihan katseltava kolmetuntinen.
https://www.imdb.com/title/tt7131622/
Once Upon a Time... in Hollywood
Loppuhuipennus pääsi yllättämään.

[Dortmunder]

Jees, Tarantino oli hyvä - omasta mielestäni erona on lähinnä se että Tarantinon elokuvat on puhdasta fiktiota ja nämä Scorcesen mafia-elokuvat on täyttä dokumenttia. Totuus on tarua ihmeellisempi.

[Doctor Lecter]

Tilda Laaksonen, 25, ja Minna Kavilo, 22, innostuvat oikeista murhista ja kertovat niistä kymmenille tuhansille kuulijoille - Nyt he kertovat, mikä tosielämän rikoksissa kiehtoo

True crime -buumi kiinnostaa erityisesti alle 30-vuotiaita naisia. Tositapauksia käsittelevät rikospodcastit ja tv-ohjelmat ovat nyt erittäin suosittuja. Osa niistä liikkuu eettisesti harmaalla alueella.

”Tällä kertaa mulla on käsittelyssä sellainen tapaus, josta mä oon halunnut tehdä jaksoa jo tosi kauan.”

Kun Tilda Laaksonen puhuu, kymmenet tuhannet suomalaiset kuuntelevat.

Jäljillä-podcastin 25-vuotias juontaja kertoo rauhallisella äänellä lähihistorian erikoisista rikostapauksista. Hän käsittelee sarjan jaksoissa murhia ja katoamisia, silloin tällöin myös muita rikoksia.

Tämä juttu kertoo true crime -buumista, joka tuo aidot rikokset kuulokkeisiimme ja ruuduillemme. Mikä saa niin monen janoamaan lisää yksityiskohtia murhista ja mitä ongelmia tositapauksien käsittelyyn liittyy. Mihin true crimen suosio perustuu?

Sillä suosittua se on. Jäljillä on yksi Suomen kuunnelluimmista podcasteista. Sitä kuunnellaan viikossa liki 100 000 kertaa. Podcastin kullakin jaksolla on 30 000 – 40 000 eri kuuntelijaa.

Valtaosa heistä on alle 30-vuotiaita naisia.

Lempimurhia ja murhattaria
Maailmalla rikospodcasteista innostuneita nuoria naisia kutsutaan "murderinoiksi". Termi on alun perin tarkoittanut amerikkalaisen My Favorite Murder -podcastin faneja. Sittemmin se on yleistynyt tarkoittamaan ylipäätään murhista ja rikoksista kiinnostuneita naisia.

Laaksonen ei ole murderino-nimestä mielissään.
– En ainakaan itse haluaisi, että minua nimitettäisiin niin. Se jotenkin glamorosoi rikollisuutta ja sitä, että on kiinnostunut siitä, hän sanoo.

Rikostarinoista kiinnostuneita naisia kuitenkin riittää. Viime vuonna tehdyn amerikkalaisen tutkimuksen mukaan liki kolme neljäsosaa true crime -podcastien kuuntelijoista on naisia.

Myös Laaksosen mukaan hänen kuulijoistaan 75 – 80 prosenttia on 18 – 30 -vuotiaita naisia. Podcastin sosiaalisen median kanavissa naisten osuus on vielä suurempi. Jäljillä-podcastin Facebook-sivulla käydään aktiivista keskustelua tapauksista ja suositellaan aihepiiriin liittyviä dokumentteja ja tv-sarjoja.

True crimeen perehtynyt tutkijatohtori Pauliina Tuomi Tampereen yliopistosta kertoo, että myös television true crime -ohjelmien ja tosirikoksiin perustuvien kirjojen yleisö on enimmäkseen naisvoittoista.
– Amerikkalaisessa tutkimuksessa vuonna 2010 todettiin, että naiset kuluttavat eniten true crime -kirjallisuutta. Myöhemmin on tutkittu sitten esimerkiksi podcastien sukupuolijakaumaa. Rikospodcasteissa myös iso osa tekijöistä on naisia, Tuomi sanoo.

Tämä pätee myös Suomessa. Kotimaisten true crime -podcastien osalta ainakin tunnetuimpien ohjelmien tekijät ovat kaikki alle 30-vuotiaita naisia.

Mikä heitä näissä kaameissa rikoksissa kiinnostaa?

Katso murhaajaa
On kesä 2005 ja iltapäivälehdet huutavat Bodomia. Suomen tunnetuin selvittämätön rikos on päätynyt takaisin otsikoihin ja raastupaan 45 vuotta murhien jälkeen. Kohtalokkaan telttaretken ainoata henkiinjäänyttä Nils Gustafssonia syytetään toveriensa murhasta.

Seinäjoella mökkinsä vintillä 10-vuotias Tilda Laaksonen lukee iltapäivälehden artikkelia siitä, mitkä seikat puoltavat jo eläkeikään ehtineen Gustafssonin syyllisyyttä ja mitkä hänen syyttömyyttään. Käräjäoikeus vapautti Gustafssonin lopulta syytteistä.
– Muistan pohtineeni sitä hirveästi. Minua kiehtoi se, että syytettynä oli ainoa eloonjäänyt. Mietin, että jos hän on tehnyt sen, niin miten hän on voinut elää asian kanssa kaikki nämä vuodet, Laaksonen muistelee.

Bodom oli ensimmäinen rikostapaus, josta Laaksonen muistaa innostuneensa. Hän kertoo lukeneensa lehtiä, katsoneensa uutislähetyksiä ja keskustelleensa tapauksesta vanhempiensa kanssa.
– Minua kiehtovat taustat, kuten se, mikä on johtanut johonkin tekoon ja millainen menneisyys rikoksen tekijällä ja sen uhrilla on.

Tutkija Pauliina Tuomen mukaan salapoliisintyö on yksi piirre, joka true crime -tarinoissa kiinnostaa. Toinen on vaikeiden asioiden käsittely turvallisen etäisyyden päästä.
– Ihmismieli on kiinnostunut toisen ihmisen pimeästä puolesta. True crime on siitä turvallista, että sarjamurhaajaa voi katsoa silmästä silmään kotisohvalta. Voit kysyä, kuinka joku voi olla näin paha ja mitä tässä on tapahtunut. Sitten kun niitä yksityiskohtia tulee, niin karvat nousevat pystyyn, koska se on totta, Tuomi sanoo.

Pois uhrin asemasta
Juuri nuorten naisten viehtymystä murhatarinoihin on yritetty selittää eri tavoin. Yksi amerikkalaisissa tutkimuksissa esitetty teoria on, että naiset hakevat tarinoista vinkkejä mahdollisista vaaratilanteista selviytymiseen.

Tätä arviota puoltaa se, että niin kuin rikosfiktioissa muutenkin, myös true crime -tarinoissa uhrina on hyvin usein nuori nainen.
– Kun se ruumis sieltä jostakin suosta ylös vedetään, niin yleensähän se on nainen. Naiset ovat haavoittuvaisempia kuin miehet. Heille true crime on keino tiedostaa, mitä maailmassa tapahtuu, Tuomi sanoo.

Niin kutsuttu saaliseläinteoria ei kuitenkaan uppoa tämän jutun haastateltaviin koko ilmiön selittäjänä. Tuomen mukaan on kyse myös siitä, mikä kaikki on naisille sallittua.
– On puhuttu, että etenkin podcastit purkavat tätä naisten uhriasemaa. True crime on kuitenkin eräänlainen kielletty nautinto. Se on viihteen muoto, joka liikkuu harmaalla aluella ja voi olla, ettei sitä kerrota ensimmäisenä, kun joku kysyy, että mitä viihdettä kulutat.

Missä menee raja?
True crime -tarinat eivät pelkästään perustu tositapahtumiin. Ne ovat totta. Niissä kerrataan kamalia asioita, jotka ovat tapahtuneet oikeasti oikeille ihmisille. Todellisuus tuo tarinoihin lisää jännitystä, mutta se herättää myös paljon kysymyksiä.
– True crime on sekä stimuloivaa että kyseenalaista, koska on kyse asioista, jotka ovat tapahtuneet oikeasti. On oleellista, tietävätkö esimerkiksi uhrin omaiset, että tapausta käsitellään, Tuomi kertoo.

Tutkijan mukaan Yhdysvalloissa ja Britanniassa on ollut tapauksia, joissa omaiset ovat antaneet siunauksensa rikoksen käsittelylle ja järkyttyneet tavasta, jolla sitä on käsitelty.

Ruotsissa uutisoitiin vastikään suositusta Mordpodden -podcastista, joka kertoi vuonna 2015 murhatun naisen elämästä yksityiskohtaisesti ja ilman tämän omaisten lupaa. Uhrin äidin protestien seurauksena podcastin tekijät poistivat jakson jakelusta.

Rikollinen mieli ja poistettu jakso

Suomessakin true crime -ohjelmat ovat olleet vastaavissa tilanteissa. Ylen true crime -tv-sarjan Rikollinen mieli kolmas jakso poistettiin Yle Areenasta, kun syntyi epäilyjä, että siinä haastatellun rikollisen uhri voisi olla tunnistettavissa.

Rikollisessa mielessä vankilaan tuomitut rikolliset kertovat omalla nimellään ja omilla kasvoillaan rikoksestaan. Ylen Luovat sisällöt -yksikön johtaja Ville Vilén sanoo, että eettisiä kysymyksiä mietittiin sarjan kohdalla todella tarkkaan. Hänen mukaasa sarjaan etsittiin lähestymiskulma, jolla rikoksen uhrit eivät tulisi laajasti tunnistetuiksi.

Poistetussa jaksossa aiheena oli perheväkivalta.
– Halusimme nostaa esille tätä todella tärkeää yhteiskunnallista asiaa, joka on valitettavan yleistä, Vilén sanoo.

Kaikki sarjan kahdeksan jaksoa julkaistiin Yle Areenassa 28. lokakuuta. Vähän yli viikkoa myöhemmin kyseinen jakso poistettiin sieltä. Vilénin mukaan päätös johtui siitä, että asia sai iltapäivälehdistön kautta voimakasta julkisuutta.
– Tämän vuoksi halusimme suojella rikoksen uhria mahdolliselta paljastumiselta ja otimme jakson pois esityksestä, hän sanoo.

Verta ja suolenpätkiä vai Neiti etsivä -meininkiä
Pauliina Tuomen mukaan shokeeraavat aiheet ovat lisääntyneet televisiossa tällä vuosikymmenellä merkittävästi. Hän pohtii, turtuuko ihminen jossain vaiheessa aina vain koventuviin shokkeihin.
– Tällainen lisääntyvä kiinnostus vereen ja suolenpätkiin pistää kysymään, tarvitaanko sitä aina vain enemmän. On myös tärkeä miettiä, onko kyse siitä, että tällaisille sisällöille on tilausta vai siitä, että niitä tehdään, koska niin saadaan yleisö hätkähtämään ja reagoimaan, Tuomi miettii.

Tilda Laaksonen kertoo pohtivansa etiikkaa erityisesti silloin harvoin, kun hän käsittelee podcastissaan kotimaisia rikostapauksia.
– Pyrin valitsemaan aika vanhoja tapauksia. Suomi on kuitenkin pieni maa. Minusta ei tunnu hyvältä lähteä tekemään jostain tuoreesta tapauksesta, jonka omaiset saattaisivat kuulla sen jakson. En halua, että kukaan pahoittaa mieltään, Laaksonen sanoo.

Eettisessä mielessä juuri kotimaiset rikospodcastit saavatkin tutkijalta synninpäästön.
– Meillä Suomessa podcastien tekijät pyrkivät tekemään niitä hyvän maun mukaisesti. Lisäksi he ottavat esimerkiksi tiettyä aikaväliä tapahtuneisiin rikoksiin, jotta asiat eivät olisi liian lähellä joillekin. Kotimaisissa podcasteissa näitä tapauksia mietitään todella syvällisestikin. Niissä on sellaista Neiti etsivä -meininkiä, Tuomi sanoo.

Tapauksia nyky-Suomesta
Kaikille suomalaisille podcasteille ajallinen etäisyys ei ole välttämätön asia. Yksi poikkeus on True Crime Finland, englanninkielinen podcast, jonka noin 20 000 kuulijan yleisö on valtaosin yhdysvaltalaisia.

True Crime Finlandin tekijä on 22-vuotias Minna Kavilo. Hänkäsittelee podcastissaan nimenomaan suomalaisia rikostapauksia. Mukana on paljon henkirikoksia ihan viime vuosilta. Myös Kavilo sanoo miettivänsä tapausta ennen sen valitsemista.
– Jos olen saanut jostain sellaisen kuvan, että omaiset eivät haluaisi tapauksesta puhuttavan tai jos mediassa on sanottu, että he eivät halua olla julkisuudessa, niin en lähde tekemään tapauksesta jaksoa, hän sanoo.

Kavilon mukaan true crime -podcastit viihteellistyvät koko ajan enemmän, mikä vaatii tekijältä tarkkuutta.
– Kyse on rankoista aiheista, jotka koskettavat tosielämän ihmisiä. Pitää olla tosi tarkkana sen kanssa, ettei mene liikaa viihteellisen puolelle, koska se voidaan nähdä epäkunnioittavana.

Suomalaisen lähimenneisyyden rikosten käsittely on poikinut podcastin tekijälle joitakin yhteydenottoja. Yhden kerran Kavilo sanoo olleensa myös itse etukäteen yhteydessä omaisiin, jotka pyysivät Facebookissa vinkkejä tapauksesta. Uhrin äiti halusi puhua hänen kanssaan puhelimessa.
– Se tuli tosi lähelle. En tiedä tekisinkö sitä uudestaan, koska en ole ammattilainen vaan teen tätä harrastuksena, hän sanoo.

Tarina astuu ulos podcastista
Toisen kerran Kaviloon oli yhteydessä myös hänen käsittelemänsä tapauksen murhaaja. Elinkautisvanki Janne Raninen oli kuullut häntä käsitelleen jakson ja pyysi podcast-juontajaa mukaan organisoimansa True Crime -tapahtuman järjestämiseen.

Tapahtumasta syntyi kesällä kohu, kun media sai vihiä siihen suunnitellusta ohjelmasta. Tarkoituksena oli järjestää murhaajien opastamia käyntejä heidän tekemiensä murhien tapahtumapaikoilla.
– Silloin kun Janne pyysi minua mukaan tähän tapahtumaan, se oli pelkkä seminaari. Myöhemmin hän ehdotti, että mitä jos lisättäisiin siihen asioita. En nähnyt siinä mitään ongelmaa. Ajattelin, että tämä on hänen tapahtumansa, Kavilo sanoo.

Kohun seurauksena tapahtuman murhapaikkavierailut peruttiin. Seminaari järjestettiin elokuussa keskustakirjasto Oodissa.

Tutkijatohtori Pauliina Tuomi pitää tapausta esimerkkinä siitä, miten yhteiskunta säätelee sitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Hyvää ja pahaa true crimea
Eettistä tai ei, true crimea tulee nyt joka tuutista. Sitä on tarjolla tusinaviihteenä televisiossa ja palkittuina laatusarjoina Netflixin, HBO:n ja Yle Areenan kaltaisissa suoratoistopalveluissa.

Erilaisia rikostarinoita löytyy yhtä lailla kirjakauppojen hyllyistä kuin laadukkaiden journalististen julkaisujen, kuten The New York Timesin, Slaten tai Longreadsin toteuttamina podcasteina.

Tarjonnan tulvassa myös Jäljillä-podcastin Tilda Laaksosta on alkanut kiinnostaa yhä enemmän sellaiset tapaukset, joihin liittyy yhteiskunnallista merkitystä.
– Sellaiset, joissa näkee epäkohtia. Että vaikka poliisi tai oikeusjärjestelmä on kohdellut jotakuta tosi epäreilusti tai joku ei ole saanut mielenterveyspalveluja, hän sanoo.

"En tiennyt, että minut murhataan"

Pauliina Tuomi on tutkimustaan varten katsonut satoja tunteja television true crime -ohjelmia. Kaupallisilla tv-kanavilla niitä riittää sarjamurhaajia seuraavista sarjoista, kuten Pahuuden ytimessä (Most Evil) hyvin erikoisiin formaatteihin, kuten Momsters: When Moms Go Bad.

Erikoisimpana kohtaamanaan tapauksena tutkija mainitsee tv-sarjan Näin minut murhattiin (I was Murdered, 2013). Siinä murhan uhria esittävä näyttelijä kertaa murhapäivän tapahtumia ja katsoo välillä kameraan selostaakseen tekojaan katsojalle.
– "Nyt keitin kahvia. En vielä tiennyt, että minut tänään murhataan", Tuomi muistelee näyttelijän repliikkejä sarjasta.

Pahimmillaan true crime on veristä tosi-tv:tä, joka mässäilee oikeiden ihmisten tragedioilla. Parhaimmillaan sen edustajiksi luettavat teokset ovat saaneet oikeuden käsittelemään uudelleen jo päättyneitä tapauksia (esimerkiksi rikospodcast-ilmiön aloittanut Serial, vapauttaneet syyttömiä vankilasta (esimerkiksi Errol Morrisin klassikkodokumentti Thin Blue Line) ja paljastaneet murhaajia (esimerkiksi HBO:n The Jinx: The Life and Deaths of Robert Durst).

Suomessa ei ole tiedossa ohjelmia, jotka olisivat vaikuttaneet tapausten oikeuskäsittelyyn. True Crime Finlandin juontaja Minna Kavilo ei pidä sellaista kuitenkaan mahdottomana.
– Meillä on aika vahva yksityisyyden suoja. En usko, että kukaan lähtisi podcastissa syyttämään ketään tiettyä henkilöä niin kuin amerikkalaisissa podcasteissa tehdään. Mutta on mahdollista, että puhe tapauksen ympärillä levittää tietoa siitä, että se on selvittämättä. Joku saattaa kuunnella ja ottaa yhteyttä poliisiin.

YLE
10.12.2019 klo 06.08

[Virdon]

Mahtuuko maailmaasi vielä ainakin yksi hirviönmetsästäjä? Jos mahtuu, niin tässä ainakin ennakkoon varsin mielenkiintoiselta vaikuttava ja ennen joulua Netflixiin saapuva fantasiasarja. Luvassa on ainakin kaksi kautta kuolleita kammotuksia.

The Witcher

https://www.youtube.com/watch?v=eb90gqGYP9c

[sikakoira]

Ihan katsottava elokuva CIA:n kidutusohjelman paljastumisesta.

The Report
https://www.imdb.com/title/tt8236336/?ref_=nv_sr_srsg_0

Tuttuja nimiä vilisee

[paccasucco]

Sinulla on kauhea mielikuvitus.

Katso ensin tämä: https://www.youtube.com/watch?v=odq9hUUTcvw

[Iivis]

Samoihin aikoihin Vengeancen ilmestymisen kanssa Netflixiin on tullut myös mielenkiintoiselta vaikuttava The Spy- minisarja. Sen kerrotaan perustuvan "uskomattomaan tositarinaan. " En ole ehtinyt vielä katsomaan siitä mitään, mutta sivulla kerrotaan lisäksi näin: "Eli Cohen, israelilainen toimistoapulainen, ryhtyy 1960-luvulla Mossadin vakoojaksi ja soluttautuu Syyriaan suorittamaan vuosia kestävää vaarallista tehtävää. " Pääosassa Boratinakin tutuksi tullut Sacha Baron Cohen.

Suosittelen kyllä tuota sarjaa, alkuun pelotti milloin Cohen vetää lekkeriksi, mutta sitä ei tapahtunut onneksi Cohen suoriutui roolistaan upeasti.

[On Anoi Kaa]

Dokumentti islaminuskon historiasta on suorastaan hämmentävä. Hämmentävä se on siksi, että siitä ei löydy juurikaan mainintoja historiankirjoissa. Katsoin alkua ja selvitin hieman taustoja, mikä vakuutti minut siitä, että on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Islam: The Untold Story
[28. elok. 2012 - Tom Holland is searching for the birth place of Islam. Needless to say it's not where we usually believe it is.
Tekijät: Tom Holland, Seyyed Hossein Nasr, Guy Stroumsa]
- https://en.m.wikipedia.org/wiki/Islam:_The_Untold_Story
- https://m.imdb.com/title/tt2402438/

Päätekijä on historioitsija Tom Hollande ja dokumentti näyttää aiheuttavan melkoista kipuilua muslimiyhteisössä, kun uskonnon historia vaikuttaa faktojen valossa vähintäänkin hämärälle ja musulmaanit näyttävät ryhmittyneen heti dokkarin ilmestyttyä puolustushyökkäykseen esimerkiksi sillä, että onhan koraanissa vaikka kuinka historiaa ja onhan se mekkakin siinä (jumalasta tulleessa) satukirjassa mainittu - ainakin yhden kerran! Tuolla siis brittimuslimien sivulta yksi arvostelu:
https://muslims4uk.com/2012/08/28/revie ... old-story/

Tietysti käyttävät myös yhtä peruskeinoa, millä pyritään ikävän totuuden kertojan mustamaalaamiseen ja tekemään jänestä epäluotettava. Tokihan historiantutkija Hollande on siis myös yritetty maalata huonoon valoon esimerkiksi niin, että kertoohan hän olevansa repsahtanut kristitty (ei siis vannoutunut muslimi), jolloin hän ei mitenkään voi osata kertoa islamin syntyhistoriasta totuudenmukaisesti!

Noh, taqiyyaahan hän ei siis kuitenkaan puhu, kerran ei ole muhamettilainen. Tästä on todisteena suora puhe omasta taustasta, joten me katsojat joudumme tyytymään tässä pelkkään tylsään totuuteen...

Arvio: 4½/5

[sikakoira]

Tähän väliin heitän tämmöisen
https://www.imdb.com/title/tt5013056/?ref_=fn_al_tt_1
Dunkirk

Jos tästä piti niin 1917 on hieman paskempi mutta oscar ehdokas
https://www.imdb.com/title/tt8579674/?ref_=fn_al_tt_1
Mielestäni näitä kahta leffaa ei voi verrata vaan Dunkirg oli sata parempi.

[Lassie]

No nyt on kertynyt vinkattavaa, ja mielenkiinnolla luin ketjuun tulleita postauksia.

El Caminon näkemisestä on jo jokin aika täällä, mutta se oli ihan rauhallisen kunniallinen elokuva huikean Breaking Bad-sarjan jäljiltä ja jäljille. Pitäisi googlata Tunturisuden mainitsema Jonathan Banks, epäilen hahmonsa olleen "ei enää puolittaisia toimenpiteitä" - ukko Breaking Badissa. Better Call Saulia en ole seurannut, vaikea uskoa että se olisi yhtä hieno sarja kuin BB?

Booksandbulletsin vinkkaama Pusher-trilogia on mennyt miulta ihan ohitse, vaikka katson eurooppalaista rikoselokuva/sarjatuotantoa. Mutta hyvä näin! Niin on nähtävää.

En ole vielä podcast-maailman sisällä, oli hyödyllistä lukea Dr Lecterin postaama uutinen true crimen ääreltä. Olen pohtinut samoja asioita. Eräänlainen tiedon ymmärtäminen, "eväiden" koonta on sellaista, joka ei aina tule ihmisille mieleen ja jossa on logiikkaa, eikä niinkään mässinkiä ja roskaviihdetunteilua.

The Witcheriä on kehuttu, mutta Netflixin traileri ei saanut minua katsomaan sitä. Katsoin sen sijaan uuden Dracula-minisarjan, jota jokseenkin kehuttiin mediassa paitsi viimeistä jaksoa. Se oli kohtuullinen, en sanoisi että välttämättä kannattaa tsekata. Loppujakso ei ollut ok, mutta ihan viimeminuutti (tms) oli kaunista ja upeaa, jos lähtee sitä miettimään.

Messiah-minisarja tuli levitykseen Netflixissä samoihin aikoihin Draculan kanssa. Messiahia mainostettiin huonompana kuin Draculaa, mutta se piti yllä enempi mielenkiintoa jaksojen myötä. Muistaako kukaan laadukasta The Young Pope-sarjaa, joka pyöri televisiossakin ja Yle Areenalla? Vähän samaa.

Dortmunder oli innostunut Scorsesen The Irishmanista, se oli juu laatuelokuva. Mutta en päässyt innostumaan. Objektiivisesti näen että laatua on jne, mutta en pääse syttymään. Ja näin se onkin, että erilailla virittäydytään eikä ole huonompaa tai parempaa, vaan asioita joita ei voi välttis selittää sanoin 100%.

Toi vertailu oli selkeyttävää, minkä sikakoira teki Dunkirkin ja 1917:n välillä. Jossain vaiheessa voisin yrittää uudestaan Dunkirkiä.

Paccasucco. Voidaan jutella ystävällisesti palstalla ok, mutta muista että ei enää ilkeyttä. Jos ei halua vihamiestä toisesta, ei kohtele toista niin, ei edes testaa tai vittuile "muuten vaan" kun siihen tarvittavaa luottamista jne ei ole. Sen mitä ymmärtää, sen jättää lämpimään paikkaan. Joku muu voi olla eri lailla, minä olen näin. Pub baariin en tule, koska henkilösuhteiden tasolle meneminen ja piiri-dynamiikka ei ole rentouttavaa eikä kaikin pohjin ok, ei voi tietää mikä on teeskentelemistä ja mikä ei, siis liian monitahoista ja sellaista, että positiivisempaa ja ilmaa kirkastavaa olla piireistä ulkona, ja kirjoitella väliin Minfoon nimenomaan vapaasti.

Islam-dokumentti olisi varmaan yleishyödyllistä, mutta jotenkin tuntuu, että islamista on nyt lähes kaikki tiedossa että enää ei ole mysteeriä, mitä sen suhteen valaistaisiin. Tai nämä vaan tunnelmia, ja etenkin Korona-viruksen pyyhkäistessä ihmismaailmaa.... Siis pitäisikö katsastaa Pandemia-niminen dokumenttisarja Netflixistä...?

Laitan eri postaukseen vinkkejä, joista olen ollut sytyksissä. Muuten on sekametelisoppaa.