Maura Isles kirjoitti:"
Tämä tragedia muistuttaa siitä, että palohälyttimien laatu ja oikea sijoittelu on kovin tärkeää."
Ja myös määrä.
Määräyshän kuuluu "yksi varoitin jokaista 60 neliötä kohden JA yksi per huone".
Kerronpa pienen tositarinan. Mummonmökki, tupa, kamari ja kamarista pääsee pieneen varastohuoneeseen (neliöitä yht. 55-60). Jokaisen huoneen katossa on sähkövirtaan kytketty ja toisiinsa yhteyksissä olevat optiset palovaroittimet. Kamarissa häkävaroitin. Erinnäisen tekniikan ansiosta hälytys tulee myös kännykkään tekstiviestinä ja sähköpostiin.
Oli syksyinen vähän kalsea ilma ja puuhellaan virittelin pientä valkeeta. Aluksi meni hyvin mutta sitten tuli pieni ilmalukko ja kauaa ei mennyt kun katonraja oli täynnä savua.
Tein sellaisen havainnon, että keittiön yläkaapin päälle, noin 20 senttiä katonrajasta, sievien purkkien ja posliinikuppien taakse unohtunut pölypäällysteinen tavallinen vanha paristolla toimiva palovaroitin aloitti hälyttämisen noin 5 minuuttia ennen kattoon asennettuja varoittimia. Silloin kun katossa olevat varoittimet aloittivat kakofoniansa, ei tuvassa pystynyt enää olemaan..
Jos nyt oikein ymmärsin, niin se vanha palovaroitin oli todella epäedullisessa paikassa muihin varoittimiin nähden - ja silti hoiti hommansa paremmin kuin ne uudemmat?
Onko se vanha ns. ionisoivaan kammioon perustuva varoitin? (pieni määrä radioaktiivisa amerikiumia sisällä, jos on, siinä on maininta siitä)
Valitettavasti ionisoivaan kammioon perustuvia varoittimia on hankala löytää enää nykyään. Ne ovat joiltain osin aivan ylivertaisesti parempia kuin nuo ns. optiseen ilmaisimeen perustuvat.
Varoittimien välillä on myös eroa äänitasossa. Osa on niin surkeita piipittäjiä, ettei ihme ettei niihin kukaan herää. Ostakaa vain sellaisia varoittimia, joista lähtee ääntä ja paljon!
Oma suosikkimerkkini varoittimissa on Kidde, jonka vehkeissä tuntuu olevan muutakin kuin laadussa pihistelyä. Kidden varoittimissa on yleensä kunnon hälytysääni myös.