Toisessa ketjussa aloin mietiskelemään joskus lukemaani, miten norjanpakistanilainen nainen kertoi että hänen isänsä raiskaili häntä kun hän oli lapsi, myöhemmin myös veli. Googletin että mikäköhän tapaus oli kyseessä, ja todennäköisesti tämä mistä tässä kirjoitetaan:
http://marinkirjablogi.blogspot.com/201 ... tytar.html
Tulee hivenen ikävä mielikuva että blogisti ei kauaa jaksa tuntea myötätuntoa raiskailun uhria kohtaan, kun enemmän häntä huolettaakin se että ettei nyt vaan kukaan tuntisi mitään ikäviä fiiliksiä ulkomaalaisia kohtaan.
...minusta on järkyttävää myös se, että tässä luodaan kuvaa maahanmuuttajista ja tässä kirjassa uusinnetaan vain sitä samaa kuvaa, joka niin monella on jo nyt. Ulkomaalaiset miehet vain hyväksikäyttävät länsimaisia naisia hinkuessaan oleskelulupaansa. Kyllä, tällainen asenne on jo olemassa, kuultu ja koettu ihan turhan monesti. Maahanmuuttajat ovat väkivaltaisia ja sairaita mieleltään - kyllä, osa on sitä ihan yhtä varmasti kuin suomalaisistakin on osa väkivaltaisia ja sairaita mieleltään. Maahanmuuttajat eivät kunnioita uuden kotimaansa tapoja tai lakia, vaan haluavat tuoda oman mielivaltaisen elämäntyylinsä ja kunniamurhia täynnä olevat maailmansa meidän eurooppalaisten silmien eteen. Joopa joo... Kun luen Kreeta Onkeli Ilosta taloa tai Markku Nummen Karkkipäivää, ymmärrän kuitenkin, että kaikki suomalaiset perheet eivä ole samanlaisia. Ymmärtävätköhän ne lukijat, joiden kuva maahanmuuttajista muodostuu kirjallisuuden ja iltapäivälehtien otsikoiden perusteella, saman asia tästä kirjasta? Jotenkin minulle jäi tästä kirjasta surullinen olo, sekä Saritan kohtalosta, mutta myöskin siitä, että kirja uusintaa vanhoja stereotypioita.
Olen myös miettinyt syksyn kirjoja lukiessani sitä, että mikä on tällaisten kirjojen merkitys nykymaailmassa. Miksi Afganistanista kertovat kirjat ovat niin suosittuja, että jopa lukiolaiset tarttuvat kirjoihin, koska 'ovat kuulleet niistä'. (Kuinka monesta kirjasta keskiverto lukiolainen on kuullut?!) Onko vakava kirjallisuus sitä, että niissä kerrotaan väkivallan teoista, raiskauksista ja ihmisten hyväksikäytöstä. Onko niillä kertomuksilla jotain muutakin merkitystä kuin että tunnemme olevamme niitä muita, toisia ja kolmansia, paremmassa elämässä kiinni. Tosiasiaha on, että emme muuta maailmaa antamalla kuukausirahaa Unicefille ja Planille, vaan meidän pitäisi oikeasti puolittaa rahamme koko maailman kanssa tasan, jotta maailmassa oikeasti tapahtuisi muutosta. Eikä sekään kai pidemmän päälle muuttaisi maailmaa, koska joku kuitenkin keksisi, että pitäisi olla jotenkin parempi kuin naapuri.
Pitääkö nyt tosissaan uskoa että jos me "hyväosaiset" antaisimme puolet omastamme pahoinvointimaihin, niin siellä se naisten ja lasten rääkkääminen sillä sitten vähenisi? Koheneeko joku muotopuoleksi jäänyt misogyyninen kulttuuri ihan tosiaan rahalla? Jos näin on, niin sitten arabimaailmassakin pitäisi puhaltaa jo perin raikkaat tuulet, kun on Lähi-idän maat ovat öljymiljonäärejä väärällään. Saudi-Arabiassa ilmeisesti meneekin naisilla jo vähän paremmin. Kuulin vuosia sitten siellä asuneelta suomalaiselta että naiset eivät saaneet ajaa autoa, koska jos saudimies olisi nähnyt että nainen on ratin takana, hän olisi pyrkinyt ajamaan naisen auton perään jotta kolarin vuoksi olisi saanut naisen kiinni ja olisi voinut raiskata tämän. En voi tietenkään tietää onko tämä se ihan aito syy siihen että ajokorttia ei naisille annettu. Jos olisi, niin mitenkäs se raiskauskulttuuri siellä nyt onkin niin muuttunut että nykyään saa nainenkin käydä autokoulun?
Ulkopuolisena on vaikea muiden maiden todellisuudesta tietää. Mutta olen perin suvaitsematon suvaitsevaisia kohtaan, silloin kun nämä kokevat että ulkomaalaisten naisten ja lasten kärsimykset voi vaikka pieraista olemattomiin, että ettei nyt vaan kulttuuria mollattaisi.
Jokin aika sitten näin jossain mediassa naisen nyyhkivän krokotiilin kyyneleitä kuinka yhyy byhyy hän ei ole tajunnut että huivista eroon pyrkivillä musliminaisillakin pitäisi tukijoita olla. Eikä vain niillä joilla on se vimma alistua Allahille (=miehille) ja pitää hiuksia peitettynä. Minä kun näistä huivittomien oikeuksista netissä mäkätin vuosien varrella, sain aina muutaman feministin päin näköä, kun suuttuivat siitä miten en sallisi huivipäille oikeuksia.
Minulle se islam on vähän sama kuin natsismi. Jos ei ole huivittomien oikeuksista kiinnostunut, sama kai sitten vaikka täällä saisi juoksennella porukat natsivermeet yllä ja toisille vaadittaisiin keltaista Salomonin tähteä hihaan? Muslimeilla naiset ovat heidän "juutalaisensa". Mutta monikaan noista naisista ei toki halua ajatella olevansa alistettu ja sorrettu, joten he sitten nostelevat nokkaansa ja takertuvat siihen miten siveitä ja uskovaisia he ovatkaan. Siveästi ja uskovaisesti voikin sitten paiskata oman tyttärensä seinään, kun tämä ei haluaisi hiuksiaan peitellä...
