Itsemurha

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

Michelangela
Neuvoja-Jack
Viestit: 581
Liittynyt: La Helmi 05, 2011 1:06 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Itsemurha

Viesti Kirjoittaja Michelangela »

Gladys kirjoitti:Surullinen aihe.
Toivottavasti tämä kysymykseni ei loukkaa ketään, kysyn vain koska en ymmärrä. Miksi osa itsemurhan tekijöistä haluaa jäädä ikuisesti löytymättömiin? Eli sen lisäksi, että on päättänyt lopettaa oman elämänsä, tekee kaikkensa jotta kukaan ei koskaan löytäisi. En ymmärrä logiikkaa.

Kadoksissa olevan Nelan tapaus laittanut miettimään näitä kysymyksiä.
Gladys, hyvä kysymys. Itsemurhan tehnyt on voinut ihan ajattelemattakin valita sellaisen paikan, mistä häntä ei sitten ikinä löydetäkään. Vaikka tarkoitus olisi ollut vain löytää paikka, jossa saa olla omassa rauhassa, tai että ehtii varmasti menehtyä ennen kuin kukaan löytää. Väkisinkin tulee mieleen myös jonkinlainen kostonhalu läheisille, että heidän epätietoisuutensa ja tuskansa jatkuisi kenties loputtomiin. Osa voi toisaalta ajatella suojelevansa läheisiään suuremmalta tuskalta tai vaikka häpeältäkin, jos kadonneen kohtalo jää epäselväksi. Ehkä riippuu niin monesta asiasta. Esimerkiksi siitä, miten itsemurhan tehnyt, tai hänen läheisensä, ovat itsemurhaan ylipäänsä suhtautuneet. Joillekin se on uskonsa takia suuri synti, joillekin muuten vain suunnilleen häpeällisin teko mitä ihminen voi tehdä. Voisihan syitä olla vaikka mitä, ihan mielenkiintoinen pohdiskelun aihe.
"Tropic corridor, tropic treasure/ What got us this far, To this mild equator?"

Sniffaaja
Martin Riggs
Viestit: 608
Liittynyt: Ti Touko 26, 2015 6:59 am

Re: Itsemurha

Viesti Kirjoittaja Sniffaaja »

Itsemurha on jokaisen oma päätös eikä se kuulu muille. Nykyajan trendi kun on että se pitää estää. Kyllä jokainen itse tietää onko oma elämä enää elämisen arvoista tai tarkoituksen mukaista.

Erilaisista tavoista tehdä itsemurha, puhuttaessa, alkaa oma lukunsa.

Tähän kallionleikkaukseen on monen maanpäällinen mailimittari pysähtynyt:

https://www.google.fi/maps/@60.7323272, ... 312!8i6656
http://www.osuva.com/ - joukko- ja perhesurmaajien treenipaikka vuodesta 2000. Parhaimmat aseet ja kouluttajat.

Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Re: Itsemurha

Viesti Kirjoittaja Tiina »

^Okei...Tuohan on hieno asia, että jos ovat tuohon kallionleikkaukseen mäsäyttäneet, eikä päin rekkaa tai muuta ajoneuvoa.
Fiksu teko sinänsä. Jos elämä näyttää toivottomalta, niin mitäpä siihen ulkopuolisia sotkemaan. Kallioon tuskin sattuu kovin paljoa. Kasassa ainakin näyttää olevan. :|

Sniffaaja
Martin Riggs
Viestit: 608
Liittynyt: Ti Touko 26, 2015 6:59 am

Re: Itsemurha

Viesti Kirjoittaja Sniffaaja »

Nyt en ymmärrä mikä näyttää kuvassa olevan kasassa?

Itsemurhan toteuttamiseen on iso määrä keinoja. Hirttäytyminen on ilmeisesti mukavin jos osaa tehdä solmun oikein ja voidella sen vaseliinilla niin että kirityy kunnolla. Lääkkeillä saattaa jäädä aivokuolleksi, tai muuksi housuun paskantajaksi jos ei tunne alaa. Haulikollakin saattaa jäädä vain kasvottomaksi tyypiksi sairaalan osastolle joka ei kuule eikä näe mitään. Pitää siis osata ampua itseään päähän oikeassa kulmassa oikealla panoksella, eikä skeet panoksella kännissä wink..wink.

Amerikkalainen tyyli jonka he oppivat natseilta on mennä autotallissa autoonsa ja käynnistää auto. Pakokaasu virtaa letkua pitkin autoon sisälle. Hyvin tyypillinen tapa kuulemma. Samoin partakoneenterä ja kylpyamme. Korkealta hyppääminen tuntuu olevan myös hyvin yleinen. Uskoisin että kadonneista suurin osa on tehnyt itsemurhan hukuttautumalla. Risteilijältä hypättäessä päästään myös laivan potkureihin tutustumaan joten varma tapa, ainakin talvella ja yöaikaan.

Itsemurhakandidaatti saattaa olla vaarallinen myös ympäristölleen, koska kuolevalle ihmiselle ei millään ole enää merkitystä. Elämä on tarkoituksetonta sattumaa ja kun elintoimintomme päättyvät, pääsemme takaisin sinne mistä tulimme, eksistentiaaliseen tyhjiöön. Aikaan kun emme olleet vielä syntyneet.

Yksi syy itsemurhalle saattaakin usein olla se että ymmärtää elämän tarkoituksemattomuuden ja se luo masennuksen. Ne ketkä uskoo Jumalaan tai muuhun Saatanaan, on henkisesti kestämättömiä yksilöitä. Luonnon ymmärtäminen ei onnistu kun ollaan vieraannuttu luonnosta. Joulupukki on fiktiota, vaikkakin yhtä todellinen kuin allah, jahve ja jeesus. Nykyihminen on jalostettu pilalle ja se on se ongelma joka tuhoaa meidän lajin lopulta. Lääkärit määrää kirjoituspöytänsä takaa vaikka mitä aivojenvälittäjäaineiden sotkijoita ja signaalikaappareita. Sitte mietitään mikä nuoreen meni kun ampui kymmenen ja lopuksi itsensä, taskussa SSRI-lääkepurkki. Geenit on käytännössä pilattu useampaan kertaan, eikä sillä oikeastaan ole edes väliä. Ihmetellään miksi on narkomaaneja ja juoppoja, no miksi ei? Kuka tätä selvinpäin jaksaisikaan, elää vääristyneessä todellisuudessa näyttöjen ja televerkkojen keskellä, vaikka meidän kuuluisi kalastaa ja kävellä metsissä. Ihminen ylikehittyi ja loi sellaista joiden kanssa ei oikeasti tule pärjäämään. Viimeisen sadan vuoden aikana ihmisestä tuli tällainen. Kun miettii asiaa niin että jos ihminen on lajina 2 milj vuotta vanha, tai vaikka 100 000 vuotta vanha, tai no 20 000 eli aikamme alkoi madeleinen kulttuurista, niin miksi tämä todellinen kehitys kaikkineen alkoi vasta viimeisellä sadalla vuodella. Autot, puhelimet, tehokkaat räjähdysaineet, puoliautomaatti/automaattiaseet, tietokoneet, internet, raketit,junat, lentokoneet jne. Näitä kun miettii niin tajuaa elämän pohjimmaisen tarkoituksen, humaltumisen. Se jos mikään on ihmisyyttä parhaimmillaan. Olemme tehneet niin koko olemassa olomme ajan.
http://www.osuva.com/ - joukko- ja perhesurmaajien treenipaikka vuodesta 2000. Parhaimmat aseet ja kouluttajat.

Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Re: Itsemurha

Viesti Kirjoittaja Tiina »

^
Niin eli siis kallio näyttää olevan kasassa. Eli häneen ei ole sattunut....kuten esimerkiksi saattaisi sattua rekka tai henkilöautokuskiin, jos häntä päin mäsäyttää.
Sitä tarkoitin. :|

Sniffaaja
Martin Riggs
Viestit: 608
Liittynyt: Ti Touko 26, 2015 6:59 am

Re: Itsemurha

Viesti Kirjoittaja Sniffaaja »

^ Vain nainen pystyy tuohon.

En ala pitämään esitelmää kalliorakennustekniikasta, mutta kallioleikkaukset tulee siitä kun ammutaan tietä. Rakolinjoista jää tuo leikkaus. Henkilöauto, tai edes rekka-auto ei tee peruskallioon kuin korkeintaan pieniä naarmuja.

Tuo risteys on siksi itsemurhalle toimiva että siinä saa 2km suoralta hyvän vauhdin joka pysähtyy kallionleikkaukseen. Auto ei siis sinkoa mihinkään vaan pysähtyy kuin seinään.
http://www.osuva.com/ - joukko- ja perhesurmaajien treenipaikka vuodesta 2000. Parhaimmat aseet ja kouluttajat.

IloinenApina
Alokas
Viestit: 9
Liittynyt: Ti Syys 29, 2015 11:34 pm

Re: Itsemurha

Viesti Kirjoittaja IloinenApina »

Tiina varmaan tarkoitti, että kallio on vielä kasassa eli siis pystyssä, ei suinkaan sitä että kallio olisi mitenkään mennyt kasaan.

Itse joskus olen meinannut ajaa täysillä kallioon, mutta viime hetkellä hidastanut. En ikinä pystyisi ajamaan rekkaa päin, koska kuljettana saattaisi olla perheellinen mies, jonka loppuelämä ja sitä myötä myös koko perheen elämä saattaisi olla kurjaa.

Pystyykö muuten tänä päiväkin vielä tekemään itsemurhan auton pakokaasuilla kun on kaiken maailman katalysaattorit käytössä, jotka ainakin vähentää pakokaasujen myrkyllisyyttä?

Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Re: Itsemurha

Viesti Kirjoittaja Tiina »

IloinenApina kirjoitti:Tiina varmaan tarkoitti, että kallio on vielä kasassa eli siis pystyssä, ei suinkaan sitä että kallio olisi mitenkään mennyt kasaan.
Kiitos Happy Monkey. :)
Juuri sitä tarkoitin. Joskus on vain niin vaikeaa saada sanottavaansa oikeassa muodossa perille. :?

TooToo
Sofia Karppi
Viestit: 441
Liittynyt: Ti Tammi 08, 2008 1:28 am
Paikkakunta: Stadi

Re: Itsemurha

Viesti Kirjoittaja TooToo »

IloinenApina kirjoitti:

Itse joskus olen meinannut ajaa täysillä kallioon, mutta viime hetkellä hidastanut. En ikinä pystyisi ajamaan rekkaa päin, koska kuljettana saattaisi olla perheellinen mies, jonka loppuelämä ja sitä myötä myös koko perheen elämä saattaisi olla kurjaa.
Siinä vaiheessa kun päätös on tehty ja se on lopullinen niin ko tilanteessa yksikään rekan alle ajanut EI mieti rekkakuskin perheitä tai sukupuita.

Avatar
Brigitte
Armas Tammelin
Viestit: 78
Liittynyt: Su Elo 28, 2011 2:34 am
Paikkakunta: Villi Länsä

Kun ulkoisesti onnellinen päätyy itsemurhaan

Viesti Kirjoittaja Brigitte »

Koin tarvetta luoda tällaisen ketjun, jossa voisi vapaasti ja kenenkään tunteita loukkaamatta pohtia itsemurhaa aikovan sisäistä maailmaa. Aihetta kiinnostun pöyhimään omien kokemuksien kautta, ja tätä en halunnut tehdä esimerkiksi Nelan ketjussa, vaikka on selvää, että hänen tapauksensa (toki monien muiden joukossa) on tämän ketjun perustamisen syy. Tässä ketjussa en kuitenkaan toivo keskusteltavan vain hänestä, vaan syvemmin ja empaattisemmin niistä syistä, jotka lopulta sysäävät elämässään aivan kohtuullisesti ja jopa keskivertoa paremmin menestyneitä ihmisiä kohti epätoivoisia tekoja.

Minua ja varmasti monia muitakin kiinnostaa erityisesti se, kun itsemurha on ollut täysin odottamaton. Ihminen on ollut näennäisen onnellinen, eikä kukaan ole tiedostanut hänen synkkiä ja lopulliseen tekoon johtavia ajatuksiaan. Tämän tiedostaminen romahduttaa sen, mitä saatamme pitää onnellisuuden ja hyvinvoinnin mittana: eikö läheiselläni sittenkään mene hyvin, vaikka hän nauttii työstään, on fyysisesti terve, hänellä on hyvä parisuhde ja rahaa asunnon ja kohtuullisen elintason ylläpitämiseen? Muuttujat voivat olla mitä tahansa ja nämä kaikki ovat usein vain olettamuksia, mutta niitä me kaikki valitettavasti teemme. Pitääkö meidän siis pelätä jokaisen läheisen potentiaalista itsensä lakkauttamista, vaikka mikään hänen elämässään ei puhuisi sen puolesta? ”Onnellisen” ihmisen tekemä itsemurha uhkaa psykologisella tasolla meistä jokaista, vähintään omaisen asemassa. Haluamme säilyttää niin itsemme kuin läheisemme, se on jo vähintään biologinen fakta niin kauan kuin mieli on terve.

Elämän, kuoleman ja niiden väliä kantavan elämänhalun mysteeri on mietityttänyt minua pitkään. Olen tullut tulokseen, jossa sen aivan viimeisen teon edellä tapahtuu verrainnollisesti enää kovin vähän. Se suurin päätös on jo tapahtunut aikaisemmin. Itsemurhan vaihtoehdoksi elämälleen ottaminen on tapahtunut jo aikaa sitten, ehkä silloin, kun ihminen on huomannut, että hänen ponnisteluistaan ja hyvistä aikeistaan huolimatta asiat eivät aina olekaan hänen käsissään. Peruspositiivinen elämänasenne voi silti säilyä ja olla se mikä näkyy läheisille. Tämän kaiken takia omaisten itsesyytökset ovat yksilöä kohtaan lähes aina kohtuuttomat. Kukaan ei ole voinut vaikuttaa ihmisen persoonaan niin paljon olematta esimerkiksi koulukiusaaja tai narsistivanhempi, että tämä päätyisi itsemurhaan pelkästään hänen toimimattomuutensa ja tiedostamattomuutensa takia, tai toiminnasta ja tiedostamisesta huolimatta. On vain olemassa impulssi, joka panee käytäntöön sen, joka on usein sisäisesti tapahtunut jo aikaa sitten.

Uskon, että yllättävään itsemurhaan päätyvä on usein henkilö, jolla on suuri tarve kontrolloida itseä ja elämää. Kun pienet ja hänestä jopa riippumattomat palapelin palaset eivät enää pysy kasassa, elämä voi tällaisesta henkilöstä tuntua mahdottomalta jatkaa. Sen jälkeen ei läheisellä ole (ollut) muuta roolia, kuin joko tietoisesti tai tiedostamatta viivyttää lopullista tekoa. Parhaimmillaan itsemurhaa hautovan voi tietoisesti yrittää puhua pois tämän vaihtoehdon polulta, mutta sen polulla pysymisen tai polulta poistumisen päätöksen tekee aina ihminen itse. Mikään ulkoinen ei koskaan suojele tai ylläpidä kenenkään sisäistä liekkiä ikuisesti.

Läheisen itsesyytös yllättävän tai etukäteen pelätynkin itsemurhan sattuessa on kuitenkin luonnollinen ja kertoo rakkaudesta. Tämä rakkaus on ollut olemassa jo uhrin eläessä, ja se on varmuudella useaan kertaan pyörtänyt tekoon johtavat ajatukset. Kaikesta huolimatta ja sen sumun keskelläkin, mitä itsemurhapolkua kulkevan elämä on, on uhri usein ajatellut myös sinua ja sitä, kuinka rakastaa sinua ja ei haluaisi tehdä sinulle pahaa. Ihan siihen viimeiseen asti rakkaus on kannatellut, mutta se yksin ei valitettavasti riitä, vaan tarvitaan se elämänhalu.

Toivon aiheesta sellaista keskustelua, joka ehkä auttaa meitä ymmärtämään läheisiämme ja auttamaan toisiamme tekemään uudelleenarviointeja sen oikean polun suhteen. Toivon myös, että oma itselle välttämätön ajatustyöni voisi helpottaa jonkun ehkä vaikean tiensä alussa olevan läheisen selviytymistä tai muistuttaa jotakuta ns. väärällä polulla olevaa siitä, että aina voi kääntyä takaisin ja vaihtaa suuntaa.

Olinko eka
Harjunpää
Viestit: 292
Liittynyt: Su Loka 04, 2015 4:24 am

Re: Kun ulkoisesti onnellinen päätyy itsemurhaan

Viesti Kirjoittaja Olinko eka »

Se tieto kun saat soiton että omainen on sairaalassa hengenvaarassa. Ajat sairaalaan ajatuksien vaihdellessa 0-100. Sairaalassa, tehohoitoyksikön odotustilan ikkunasta ulos katsoessa aika tosiaan pysähtyy omalla kohdalla. Se tunnevyöry tulee viiveellä.
Mitä tein väärin? Kuka teki väärin? Miksi näin?
Oma lapsi selvisi hengissä ja nykyään perustanut perheen.

Lähinnä huutelen sitä että ei se itsaria suunnitteleva kerro lähimmäisille mitään. Mieluummin näyttelee että kaikki hyvin.
Näissä tapauksissa joku nuppitohtori kertoi että läheiset saavat tietää asiasta yleensä viimeiseksi.
En toivo kenellekään samanlaista tapahtumaa..kun aika pysähtyy omalla kohdalla. Se itsesyytös tulee automaattisesti. Tsemppiä kaikille.

chadspill
Neuvoja-Jack
Viestit: 535
Liittynyt: La Heinä 04, 2015 2:30 pm

Re: Kun ulkoisesti onnellinen päätyy itsemurhaan

Viesti Kirjoittaja chadspill »

Mielestäni pitäisi ensin määritellä mitä tarkoitetaan 'menestymisellä'. Ihmisillä on niin erilaiset näkökannat asioihin. Aineellinen menestys ei välttämättä tee ihmisestä tasapainoista eikä kukaan voi tietää mitä 'onnellinen ja menestynyt' ihminen todellisuudessa ajattelee.

Ainut asia mikä on varma, on että itsemurha on aina itsekäs teko.
2 200 euroa tienaavalle jää kuukaudessa 10 euroa aiempaa enemmän käteen.
Myös eläkeläisille on luvassa vastaava veronkevennys.
Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski on tyytyväinen 32 000 € kuukausipalkkaansa - "Minusta palkka on hyvä"
...

Brinkka
Susikoski
Viestit: 48
Liittynyt: Pe Loka 09, 2015 12:39 am

Re: Kun ulkoisesti onnellinen päätyy itsemurhaan

Viesti Kirjoittaja Brinkka »

Tämä onkin hyvä asia että asioista voidaan puhua anonyymisti. Haluan muiden mielipiteen ja analyysin itsestäni ja miten minun tulisi toimia?

Lapsuuteni oli varsin tavallinen eikä se heijastu aikuisikään. Kohtasin kuolemaa ensi kerran teininä. En ota kantaa missä muodossa.

Aikuisena olen ollut työelämässä. Harrastanut aktiivisesti urheilua ja eräilyä sekä kalastusta. Parisuhde päättyi pettämiseen ja olin mustasukkainen. Tosin tajusin että se tunne on ohitettavissa. Olo oli tyhjä. En pysty selittämään miten pystyn ohittamaan tunteeni. Samoihin aikoihin läheiseni kuoli ja sen jälkeen olen ollut hyvin yksinäinen. En koe enää elämääni tarpeelliseksi ja oikeastaan haluisinkin kuolla.

En kuitenkaan koskaan ole asettanut hirttosilmukkaa kaulaani koska pidän sitä luusereiden tapana lähteä. Parisuhteen päättyessä ryyppäsin pari kuukautta ja sain samalla potkut töistä, luottotiedot meni ja jäin kodittomaksi.

Käytännössä elin 4kk erämökissä miettien seuraavaa siirtoa. Sosiaalitoimisto ei auttanut mitenkään, eikä mikään muukaan taho. Samaan aikaan olin hyvin katkera kun elintasopakolaisia kyllä autetaan.

Niinpä tulin johtopäätökseen laajennutusta itsemurhasta ja menin erääseen paikkaan aseistettuna pistoolilla ja useilla lipastetuilla lippailla. Join kahvia ja katselin ihmisiä ja hymyilin. Mietin että miten tästä uutisoidaan. Päätin lähteä elokuvatyylillä, ja tiputtaa pahvisen kahvikupin maahan ja vetää aseen esiin ja alkaa ampua. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui juuri se henkilö jota pidin vastuussa. Aivan kuin hän olisi vaistonnut jotain ja katsoi minua pelokkaasti.

Samalla mieleni valtasi kysymys, miksi haluan tappaa ? En kokenut tekeväni mitään väärää, mutta silti ajatukseni pyöri ulospääsyssä tilanteesta. Tajusin samalla että mitä on ihmisyys. Se on selviytymistä ja kamppailua, peliä.

Ihminen kun on pohjimmiltaan peto ja saalistaja. Ei täällä kukaan ole toista varten vaan itseään varten.

En tappanut ketään ja poistuin paikalta. Mietin että onkohan ihmisellä jotain yliluonnollisia vaistoja koska tuo nainen jäi tuijottamaan minua todella pelokkaana. Aivan kuin hän olisi vaistonnut pahan tapahtuvan.

Kuitenkin löysin jonkinlaisen ulospääsyn tilanteesta. Kun tajusin kuinka kiero järjestelmä on, aloin itsekin samanlaiseksi ja tein ihmisten hyväuskoisuudella rahaa. Nyt minulla on taas asunto, auto, rahaa, ja nainen. Suomessa kun koditon ei saa edes yöpaikkaa, saati asuntoa ellei hän ensiksi ole mielenterveysongelmainen, huumehörhö, pakolainen tai vapautuva vanki. Työkuntoinen, normaali-ihminen jätetään kadulle.

Minua voisi sanoa tunteettomaksi psykopaatiksi, mutta minulla kuitenkin on tunteita. Ihastun helposti ja joskus itken. Olen miettinyt että tunteiden ohikytkeminen on juuri se ihmisen sisäinen eloonjäämistoiminto. Ei ollut oma valinta vaan elämäntilanteet oli ylisuuret omaan kapasiteettiin nähden että aivot suojaa ruumista.

Jäin kuitenkin henkiin, samoin moni muu. Minkäänlaista Jumalaa ei ole olemassa, eikä pelastautumista voida lukea muun kuin minun omien puolustusmekanismien ansioina.

Monesti olen miettinyt kuinka läheltä liippasi joukkosurma ja oma kuolemani, koska ampumisten jälkeen en olisi uskaltanut jäädä poliisin kynsiin ja vastailemaan tyhmiin kysymyksiin asuen lukitussa betonikopissa, muiden armoilla. Olisi ampunut itseäni päähän, mutta ensiksi olisin kuitenkin nielaissut myrkyn varmistukseksi joka minulla oli mukana, etten vain jää varaosiksi sairaalaan.

Ruumiistani en anna edes verkkokalvoja, jokaisen tulee pärjätä sillä mitä on, ja jos ei pärjää niin kuolkoot. Vihaan ihmisiä, mutta en tietenkään kaikkia. Kai minusta on tullut katkera sen johdosta kun minulle elämässä on jaettu huonot pelikortit ja hammasta purren pärjännyt ja saavuttanut keskiluokan elintason. Jotkut sitten saa kaiken ja vielä kitisee. Se sytyttää minussa murhaamisen halun. Ei olla valmiita tekemään mitään, saati uhrautumaan toisten puolesta, mutta vaaditaan muilta kaikkea. Se vituttaa. Enemmän kuitenkin ihmisten tyhmyys vituttaa.

Kaiken tuon vitutuksen voittaa se hetki kun kohtaa lajitoverin joka on yhtä viisas kuin minä itse. Näin on useasti käynyt. Minunlaisiani on paljon, enemmän kuin uskoinkaan. Varsin monella on ollut tappamisen ja raiskaamisen halua.

Seksuaalisesti en kiihotu raiskaamisesta edes ajatuksena, mutta jos olisin tekemässä joukkotuhoa, esim. Tyyliin keskitysleirillä, niin todennäköisesti naisin hyvännäköisiä naisia ennen kuin tappaisin heidät. Enkä kokisi sitä mitenkään ihmeellisenä asiana. Tarkemmin ajateltuna jonkun itseään täynnä olevan päättäjän, poliisin tai vastaavan "määräilijän" raiskaaminen ja nöyryyttäminen tuntuu ihanalta ajatukselta.

Upporikas, joka luulee olevansa rahalla suojattu ja muilta turvassa, myös semmoisen henkinen tuhoaminen ja seksuaalisuuden mitätöinti tuntuu ajatuksena hyvältä, mutta ei tappaminen. En tiedä miksi.

Kertokaa mikä minussa on vikana ?

Asiat ei vaivaa minua mitenkään, mutta itsekin ihmettelen outoa käytöstäni, ja etenkin sitä että miten minä olen henkisesti näin vahva, ja miten muut on niin heikkoja että pienen kriisin keskellä heidän psyykkeensä pettää ja joutuvat mielisairaalaan.

Minulla pelaa paineen ja stressin sekä epätoivonkin keskellä rationaalinen ajattelu ilman tunteita. En tiedä onko tämä lahja vai kirous.

Rebdomine
Remington Steele
Viestit: 242
Liittynyt: Su Syys 28, 2014 10:15 am
Paikkakunta: 7878km Columbine High Schoolista

Re: Kun ulkoisesti onnellinen päätyy itsemurhaan

Viesti Kirjoittaja Rebdomine »

chadspill kirjoitti:Ainut asia mikä on varma, on että itsemurha on aina itsekäs teko.
Vihaan tuota ajatusmallia. Ihminen ei saa päättää syntyykö tänne vai ei, joten hän ei myöskään ole velkaa kellekkään mitään. Jos ihminen on ollut masentunut vuosia, käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä tuloksetta, voiko joku pakottaa hänet elämään omaistensa takia? Vaikka hänellä itsellään olisi niin paha olla että jokainen päivä tuntuu mahdottomalta? Mutta hänen on PAKKO elää omaistensa takia? Jos hän tappaa itsensä koska kärsisi muuten, on hän automaattisesti itsekäs? Huhhuh.

Joskus on pakko ajatella itseään eikä aina vain muita. En ymmärrä miksi ihmisen täytyisi elää toisten ihmisten takia ja täyttää heidän toiveensa? Tehdä asioita (eli elää) joita ei halua tehdä, vain jotta omaisilla olisi hyvä olla? Samalla kun itse itkee joka päivä.
“Fine, I’ll start shooting anyway!”
-Eric Harris 20.4.1999
Pätemistä Minfossa vuodesta 2011

Brinkka
Susikoski
Viestit: 48
Liittynyt: Pe Loka 09, 2015 12:39 am

Re: Kun ulkoisesti onnellinen päätyy itsemurhaan

Viesti Kirjoittaja Brinkka »

Vielä asiaan palatakseni, ihmettelen kanssaihmisten ajatusmaailmaa että he tietävät muita paremmin mikä on hyvä muille. Mikä saa teidät luulemaan että teidän ajatusmallinne olisi yhtään parempi kuin itsemurhan tehneen? Eiköhän jokainen itse tiedä mikä on itselle parasta.

Jollekin turvallisen ja mukavan lapsuuden ja nuoruuden taaksejääminen voi olla niin kovapaikka, tai siis se hetki kun sen ymmärtää että enää ei ollakaan nuoria ja nyt on tultava itsekseen toimeen. Se voi ahdistaa. Valtaosalla on kuitenkin läheisiä ja ystäviä, semmoinen verkosto ja se laimentaa ahdistusta. Kaikilla ei kuitenkaan ole sellaista, siksi moni tarttuu pulloon, toiset neulaan, kuka mihinkin, valikoima on laaja.

Narkkarin ja alkoholistin ongelma ei usein ole itse aine, vaan ympäristö ja elämäntilanne jne. Aineilla vain turrutetaan itseään kestämään henkisen rasituksen.

Joku voi menettää elämänhalunsa kun ei saanutkaan rakastettuaan. Toinen taas nai häntä, ja jättää sitten kuin roskan. Tunteet on avainsana. Kun ymmärtää että kaikki nämä on normaalia elämän kiertokulkua, niin ei ole ongelmaa.

Älkää kuitenkaan koskaan sanoko että "hänet olisi voitu pelastaa". Sen tajuaa tyhmäkin että jos joku tappaa itsensä, niin ei sellaisen tarkoitus ole jäädähenkiin. Miten sellaisen voisi pelastaa ja keneltä? Henkilöltä itseltään sulkemalla hänet sairaalaan kitumaan?

Nykyajan muotia kun on olla luonnoton geelitukka, tekokuituvaatteineen, mielialalääkkeineen, steroidella kasvatettuineen lihaksineen, niin helposti unohdetaan todellisuus ja vieraannutaan täysin luonnosta.

Eihän terminaalivaiheen syöpäpotilastakaan enää elvytetä.

Tämä maailma kumminkaan niin kivapaikka ole että liikaa kannattaa rakastaa. Sitä paitsi kuolema on väistämätöntä.

Vastaa Viestiin