JR-kallujen ja muiden suomalaisvapaaehtoisten Ukrainan sotaretki

[JH1985]

Missä sotasankarit manne ja canonball kumppanit ovat? Kuka vittu hengaa mustalaisten kanssa? T: tietämätön

Tai joidenkin Cannonballien kanssa. En kehtaisi esiintyä heidän seurassaan, kun jokainen tietää millaista porukkaan ne on.

[Doctor Lecter]

Missä sotasankarit manne ja canonball kumppanit ovat? Kuka vittu hengaa mustalaisten kanssa? T: tietämätön

Manne, joka tappoi ja tuomittiin varttihulluna ja porukka joka tunnetaan lähinnä siitä, että käyvät porukalla yhden päälle jonkun ravintolan edustalla. Ei ollut heistä sotimaan.

Mutta ihan tavan kattoasentaja sinne pääsi. Eikä uhonnut somessa etukäteen.

Sodan koko totuus valkeni 26-vuotiaalle Topille ukrainalaisessa kylä­talossa – nyt hän pelkää, että venäläiset ovat ottaneet opiksi virheistään

Suomessa Topi Huhtala asensi kattoja. Nyt hän johtaa pohjoismaalaista taistelijajoukkuetta Venäjää vastaan Ukrainassa.

Topi Huhtala jätti elämän Suomessa ja lähti sotilaaksi Ukrainaan. KUVA: TOPI HUHTALAN ALBUMI

ukrainassa.jpg (89.61 KiB) Katsottu 5623 kertaa

Joukko suomalaisia vapaaehtoistaistelijoita selviää Etelä-Ukrainassa Zaporizzjan seudulla sijaitsevaan kylätaloon toukokuisena aamupäivänä. Kylätalo on muutettu joukkosidontapaikaksi ja nyt sen sisätiloissa käy kova kuhina.

Pellon maaperästä tarttunut lieju on tahrinut suomalaisten univormut. Osan varusteisiin ja ihon läpi on nirhautunut kranaatinsirpaleita.

Ukrainan asejoukot sekä kansainväliset vapaaehtoiset ovat yrittäneet vallata takaisin Venäjän miehittämän kylän. Miehitetylle alueelle tehty vastahyökkäys on kuitenkin epäonnistunut täysin.

Takana on miltei kaksi vuorokautta yhtäjaksoista valvomista ja lähes epäonnistunut vetäytyminen venäläisten kranaattikeskittymän alta.

Ukrainan puolesta taistelleiden sotilaiden ruumiita kannetaan solkenaan kylätaloon. Suomalainen vapaaehtoistaistelija Topi Huhtala katsoo heidän kasvojaan. Kuolleet taistelijat ovat nuoria, vanhoja, kaikkea siltä väliltä. Näyttää siltä, että jokainen kynnelle kyennyt ukrainalaismies on tarttunut aseeseen.

Kaatuneiden sotilaiden kuolinajat kirjataan ja heidät riisutaan taisteluvarusteista. Heidät asetetaan ruumispusseihin odottamaan kuljetusta.

Suomalaistaistelijat seuraavat vainajien siirtoa, eikä kukaan sano sanaakaan. Taustalla eivät räisky kranaatit eikä maankamara tärise pommituksen voimasta. Sotilaita kuolee rintamalla yhtenään, mutta nyt hiljaisuudessa Huhtala näkee sodan tuhon ensi kertaa selkeästi.

Miksi se menee tapattamaan itsensä toisten sotaan?

Kauhavalainen Topi Huhtala, 26, on nähnyt tällaisen kysymyksen kommenttipalstoilla ja kuullut sen monelta tutulta. Venäjän aloittamaa laajamittaista hyökkäyssotaa Ukrainassa on kestänyt 117 päivää. Seinäjoen seutukunnasta ponnistanut Huhtala on ollut Ukrainassa niistä 91.
– Mulla oli Suomessa päällisin puolin kaikki hyvin. Hyvä työpaikka, ystäviä, kavereita ja hyvän päivän tuttuja sekä hyvä suhde perheeseen. Mutta olen kunnianhimoinen ja halusin jotain merkityksellisempää sisältöä elämään. Oon aina haaveillut sotilaan urasta. Se ajoi mut sitten tälle tielle, Huhtala sanoo Ilta-Sanomille puhelimessa.
– En koe, että puolustan täällä Eurooppaa tai länsimaista demokratiaa vaan sorrettuja ihmisiä.
...

Huhtala on pohjoismaalaisista, pääosin suomalaisista, koostuvan taisteluryhmän joukkueenjohtaja. He taistelevat osana Ukrainan asevoimien alaista kansainvälistä legioonaa.

Haastatteluhetkellä joukkue on pitänyt parin viikon taukoa rintamalta. Päivät Kiovassa ovat silti kiireisiä. Taukojen aikana suomalaiset kouluttavat ukrainalaisista upseereja. Suomalaisia taisteluoppeja arvostetaan maassa suuresti.

Tauko ei kestä enää pitkään. Seuraava tehtävä on jo tiedossa, mutta sen sisältö tai toiminta-alue eivät ole julkista tietoa. Suomalaiset vapaaehtoistaistelijat kuitenkin viedään Huhtalan mukaan kriittisiin taisteluihin eturintamalle, eikä esimerkiksi tukitehtäviin.

Kattorakentajasta joukkuejohtajaksi
Jo helmikuussa Huhtalan äiti lähetti pojalleen tekstiviestin, johon hän oli liittänyt uutisen Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin avoimesta kutsusta ulkomaalaisille taistelijoille.
– Koska meinaat lähteä, äiti kirjoitti.

Huhtala rauhoitteli äitiään, vaikka oli jo tehnyt päätöksensä. Kun hän kertoi lähdöstä läheisilleen, ymmärtäväisimpiä olivat äiti ja vanhin pikkusisko.
– He tuntuivat arvaavan jo etukäteen aikeista. Äidin huoli välittyy joskus puheluissa. Mutta mieluummin olen täällä kuin miettisin kotona koko ajan Ukrainassa olemista. Se tekisi levottomaksi, ja se ei ole mun persoonalle hyvä juttu.
...

Huhtala saapui Ukrainaan maaliskuun puolivälin tienoilla. Ennen lähtöään hän rakensi työkseen Suomessa kattoja, valoi asfalttia ja teki ”teollisuushommia”. Hän luonnehtii itseään ”pohjanmaalaiseksi työukoksi”, jota on aina kiinnostanut historia: erityisesti Karibianmeren kauppaliikennettä häiriköineet merirosvot, skandinaavinen esihistoria sekä sotahistoria.
...

Huhtala suoritti asepalveluksensa Kajaanissa, mutta korostaa, ettei ollut armeijassa ”särmin jätkä”. Taistelukokemusta hänellä ei ollut ennen siirtymistä Ukrainaan. Siksi hän oletti, että hänelle vain sysätään kivääri käteen ja potkaistaan eturintamalle.

Huhtalan mukaan hän kuitenkin erottui edukseen jo varhain, kun kansainvälinen vapaaehtoisista muodostettu niin kutsuttu muukalaislegioona ryhmäytyi ensimmäisiä kertoja Länsi-Ukrainassa.
– Jos näin puutoksia, niin puutuin. Nopeasti mulle syntyi muukalaislegioonassa auktoriteetti ja nousin varajohtajaksi. Suomalaisryhmässä äijät näki, että musta olisi joukkueenjohtajan tehtävään ja siihen sitten asetuin. Asemaan ei huutoäänestyksellä pääse.
...

Huhtala ei usko palaavansa Suomeen asumaan. Hän haaveilee saavansa sodan jälkeen töitä Ukrainasta tai jatkavansa muuten uraa palkkasotilaana tai henkilösuojaukseen liittyvällä alalla.
– Pitää katsoa, pääseekö siihen tienhaaraan hengissä. En kyllä näe, että lähtisin purkamaan konesaumakattoa enää koskaan.

Enemmän täällä: IltaSanomat
20.6.2022 6:00

[Blackened]

Rohkeita ihmisiä nämä, jotka menevät vapaaehtoisena auttamaan. Miten nämä muka ovat joitain "elämänkalluja"?

Kallut nimike on lähtöisin ketjun aloituksesta, jolloin ketjussa käsiteltiin lähinnä "JR-kallujen" sotasuunnitelmia. Sittemmin mukaan tuli muitakin henkilöitä ja otsikkoon lisättiin sanat "ja muiden suomalaisvapaaehtoisten".
-NILS-

[Timanttiporari]

Joko nämä kolme sankaria on heittäneet uuden keikan sotatoimialueella vai vetävätkö happea kotimaassa?

[Doctor Lecter]

Sankari­tarinan kääntöpuoli

Ukrainan asevoimista ja kansainvälisistä vapaaehtoisista on annettu mediassa kaunisteltu kuva, sanoo venäläisiä vastaan taistellut suomalainen.

...
Kuten moni muu Suomesta lähtenyt vierastaistelija, Roni aikoi olla Ukrainassa sodan loppuun saakka. Etulinjassa saatu vamma ja turhautuminen ukrainalaisten toimintaan rintamalla saivat hänet kuitenkin tulemaan etuajassa kotiin. Toivuttuaan hän aikoo vielä palata.

Olot Ukrainassa ovat Ronin mielestä aivan jotain muuta kuin mitä Suomessa ajatellaan. Hän pitää julkista kuvaa Ukrainan asevoimista ja sitä tukevista vierastaistelijoista romantisoituna. Tässä jutussa hän avaa vapaaehtoisten arkea omasta henkilökohtaisesta näkökulmastaan.

Hän esiintyy jutussa keksityllä nimellä oman ja asetovereidensa turvallisuuden vuoksi. Hänen henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa. Kertomusta on varmennettu kuvista, asiakirjoista ja kolmen muun suomalaisen vapaaehtoisen haastatteluista tai Ylelle muuten lähettämistä tiedoista.

"Hän kysyi: Lähdet mihin?"
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopussa, vähintään kymmenet suomalaiset harkitsivat ryhtyvänsä vapaaehtoisiksi Ukrainan puolesta. Yksi heistä oli Roni. Tuttava pyysi Ronia Ukrainaan, koska tiesi tällä olevan kokemusta kriisialueilta.
– Kumppani istui sohvalla katsomassa, kun puhuin puhelua. Sanoin sitten puhelimeen, että "lähden". Hän kysyi: "Lähdet mihin?" Sanoin että Ukrainaan.

Ennen lähtöä Roni laati testamentin ja tarkat toimintaohjeet läheisilleen kuolemansa varalta. Hän kävi läpi myös muut mahdolliset uhkakuvat, kuten omien henkilötietojen päätymisen venäläisten käsiin.
...

Isku koulutuskeskukseen levitti paniikkia
Ukrainan mukaan maahan tuli sodan alun jälkeen 20 000 kansainvälistä vapaaehtoista sotilasta.

Osa Ukrainaan matkustaneista suomalaisista vapaaehtoisista sotilaista ei koskaan päätynyt taisteluihin asti. Ylen tietojen mukaan useita kääntyi takaisin venäläisten iskettyä tuhoisasti kansainvälisen legioonan koulutuskeskukseen Javorivissa maaliskuussa.
– Vittuun vaan jokainen Suomi-poika jos vaan voi, eräs toinen Ukrainassa ollut suomalainen vapaaehtoinen viestitti Ylelle tuolloin.

Roni sanoo halunneensa nimenomaan taistelemaan, mutta juuttui aluksi pitkäksi aikaa Kiovaan. Tämä oli ongelma muillakin suomalaisilla: paperisotaan vedoten osaa suomalaisista ei päästetty etulinjaan, vaan heitä kierrätettiin kouluttamassa paikallisia.

Osa avustuksista katosi vääriin taskuihin
Kaukana etulinjasta Kiovassa suomalaisten sota oli usein sotaa pitkästymistä vastaan.

Moni lakkasi reagoimasta kännykkään tuleviin ilmahälytyksiin. Paikallisten kauppojen herkkuvalikoima tuli turhankin tutuksi.
– Minulle jäi pyhä viha rapusipsejä ja Bounty-patukoita kohtaan, Roni naurahtaa.

Usein Roni näki kaupoissa tuotteita, joissa luki "avustusmateriaalia". Tämä oli hänestä merkki Ukrainassa rehottavasta korruptiosta. Moni avustus joutui matkalla vääriin käsiin, ellei niitä viety suoraan loppukäyttäjälle.

Yksi Ylen haastattelemista suomalaisista vapaaehtoisista kertoo lahjoittaneensa etulinjassa olleelle ukrainalaiselle kypärän, koska tämä oli ollut pitkään ilman.
– Tänne syydetään helvetisti rahaa, mutta ne joutuu jonkun virkamiehen taskuun. Sotilaat kentällä eivät niitä näe, hän sanoo.

Taistelijat "ottivat ilon irti" kaukana etulinjasta
Ronin mielestä osa vapaaehtoisista oli tullut maahan väärällä asenteella: heillä oli puutteita itsekurissa ja ammattimaisuudessa. Tämä näkyi erityisesti Kiovassa, missä suomalaiset ja muut vierastaistelijat "ottivat ilon irti".
– Ne alkoivat ryyppäämään, se lähti ihan lapasesta se homma. Yksi johtaja oli viidettä päivää kännissä. Ne antoivat suomalaiselle medialle haastatteluita, joissa oli ihan keksittyjä juttuja, Roni sanoo.

Kiovassa toimi vapaaehtoisina myös järjestäytyneen rikollisuuden edustajia eri maista. Roni sanoo kieltäytyneensä kouluttamasta erästä ammattirikollista, koska epäili tämän hankkivan taisteluosaamista vain käyttääkseen sitä kotimaassaan.

Joidenkin suomalaisten vierastaistelijoiden henkilötiedot päätyivät venäläisille sodan alkuvaiheessa. Venäjä on hyödyntänyt tietoja muun muassa levittämällä valheellisia väitteitä nimettyjen suomalaisten kuolemasta.

Silmiä avaava komennus etulinjassa
Kesällä Roni sijoitettiin etulinjaan, yksikköön Zaporižžjan ja Donetskin rajalla. Suomalaisen ryhmän asema oli suuren peltoaukean laidassa. Venäläisten asemat olivat alle kilometrin päässä: heidät saattoi välillä nähdä paljain silmin.
– Yhtenä iltana näin kun vihollinen tuli rööki suussa kusemaan pellonreunaan meihin päin, Roni naurahtaa.

Erään venäläisen kerrottiin jääneen vangiksi, kun tämä oli etsinyt kadonnutta taisteluliiviään humalassa ja harhautunut ukrainalaisten puolelle.

Tapaus on hänestä tyypillinen esimerkki holtittomasta asenteesta, jota hän todisti Ukrainassa. Useimmat ovat nähneet somessa videoita venäläisten sotilaiden töpeksinnästä. Ronin mukaan monet videoista voisivat yhtä hyvin kuvata myös ukrainalaisten toimintaa.
– Se oli yksi syy, miksi tulin sieltä pois. Pelkäsin että saatan kuolla paikallisten toiminnan takia.

Suomalaisten sotilaiden maine on Ukrainassa tiedossa. Kun Roni saapui etulinjaan, paikallinen upseeri sanoi hänelle: "Olet uusi Simo Häyhä".

Rintamalla ukrainalaiset tekevät silti asiat mieluummin omaan varomattomaan tyyliinsä kuin kuuntelevat suomalaisia, Roni sanoo.

Hän kertoo muun muassa ottaneensa yhdeltä ukrainalaiselta kännykän pois, kun tämä löytyi yöllä vartiosta selaamasta Tiktokia ylävartalo näkyvissä. Valo ja kännykkäsignaali olisivat voineet vetää puoleensa venäläisten tulitusta.
– Sota ei ole turvallista. Siitä ei ole tarpeen tehdä yhtään vaarallisempaa omalla toiminnalla.

Kuolema kävi metrin päässä
Yhtenä päivänä varomattomuus oli vähällä johtaa koko aseman menettämiseen. Venäläisten sissipartio oli päässyt läpi ukrainalaisten etuvartiosta. Vartiomies oli kyllä huomannut kahden miehen liikkuvan pellolla, mutta ei ollut syystä tai toisesta antanut hälytystä.
– Heräsin kun joku ampui käsiaseella. Se oli huono merkki, koska meidän piti olla 900 metrin päässä vihollisesta, Roni kertoo.

Makuupoterosta noustessaan hän tajusi, että tulitus tulee väärältä puolelta. Viholliset olivat päässeet sivustaan.
– Kaveri huusi [englanniksi]: "Kylkeen, kylkeen!"

Sissipartio oli niin lähellä asemia, että he ylsivät heittämään käsikranaatteja. Kolmas kranaatti räjähti aivan Ronin lähellä maavallin toisella puolella.
– Puoli metriä lyhyempi heitto ja se olisi tullut poteroon, hän sanoo nyt.

Tulitaistelu kääntyi puolustajien voitoksi
Kranaatteja seurasi kiivas tulitaistelu, jonka aikana puolustajat onnistuivat saamaan tilanteen hallintaansa.
– Ammuin kohti ja huusin perkelettä.

Sen tarkemmin Roni ei taistelun lopputulosta avaa. Hänellä on periaate olla puhumatta siitä, onko hän tappanut – tai kuten hän sanoo, tuhonnut – vihollisia.
– Aina kun joku kysyy minulta sitä, keskustelu loppuu siihen.

Vasta tulitaistelun jälkeen Roni ymmärsi kunnolla, mitä oli tapahtunut. Hän oli loukannut itseään hieman tulituksessa. Eniten oli kärsinyt luottamus asetovereihin, jotka päästivät vihollisen linjoista läpi.

Taistelu ei jäänyt Ronin viimeiseksi, mutta pian sen jälkeen hän päätti irtisanoa sopimuksensa ja matkustaa Suomeen toipumaan.
– Totesin että olen nähnyt sillä kertaa tarpeeksi.

Paluu etuajassa aiheutti syvän pettymyksen
Paluumatkalla Roni sanoo tunteneensa lähinnä vihaa – venäläisiä, ukrainalaisia ja itseään kohtaan. Hän oli aikonut olla sodan loppuun saakka, mutta päätti palata etuajassa.
– Me käytiin kokeileen [vihollisia] ja nyt lähdetään häntä koipien välissä pois, hän viestitti Ylelle paluumatkalta.

Kokemansa ja näkemänsä perusteella hän sanoo Ukrainan tarvitsevan vielä paljon apua länneltä, jotta se voi voittaa sodan. Se tarkoittaa aseita, mutta ennen kaikkea osaavia sotilaskouluttajia.
– Koulutuksen puute näkyy siellä todella selvästi. Mutta kun asian ottaa puheeksi, vastaus on välillä luokkaa "älä tuu selittään, me ollaan oltu kahdeksan vuotta sodassa".

Myös toiset Ylen haastattelemat vierastaistelijat kuvaavat ukrainalaisia asetovereitaan taistelijoiksi, joilla on usein rohkeutta ja tahtoa – mutta myös pahoja puutteita osaamisessa.

Puutteistaan huolimatta Ukrainan asevoimat ovat menestyneet sodassa odotettua paremmin. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa ylivoimaisen kaluston turvin, mutta kärsi suuria tappioita ja epäonnistui. Viime päivinä Ukraina on jopa onnistunut valtaamaan suuria alueita takaisin. Ronin haastattelu tehtiin ennen Ukrainan vastahyökkäyksen onnistumisia.

Suurin osa sotilaan arjesta etulinjassa oli muuta kuin taistelua, Roni kertoo: lepoa, huoltoa, paikallisen sissimuonan ja karkkien syömistä.

Aikoo palata toivuttuaan
Roni istuu jalat ristissä nahkaisella tietokonetuolilla. Etulinjassa saatujen lievien vammojen vuoksi hän ei tunne olevansa vielä täydessä taistelukunnossa. Näkyviä haavoja ei kuitenkaan ole.
– Se on hyvä, ei ole tarvinnut selitellä ihmisille.

Suomalaisia ei tiettävästi ole kaatunut Ukrainassa. Elokuussa muun muassa MV-lehti tosin levitti taulukkoa, jonka mukaan peräti 27 suomalaista palkkasotilasta olisi kuollut Ukrainassa.
– Aivan fiktiota, Roni sanoo.

Hänen mukaansa suomalaiset pitävät niin tiivistä yhteyttä, että tieto yhdestäkin kaatuneesta olisi todennäköisesti levinnyt. Sen sijaan haavoittumisia on tapahtunut. Ylen tietojen mukaan ainakin kolme suomalaista on haavoittunut lievästi ja yksi vakavasti.

Roni on poissa taisteluista todennäköisesti ainakin pari kuukautta. Sen jälkeen hän sanoo aikovansa uudelleen Ukrainaan, mielellään kokonaan suomalaisen ryhmän kanssa.
– Jokainen tuhottu vihollinen ja tankki heikentää ainoan realistisen vihollisen kykyä hyökätä Suomeen.

Enermmän täällä kuvineen päivineen: YLE
14.9.2022 6:31, päivitetty 7:04

[Sienisalaatti]

Ei JR, eikä varsinkaan kallu. Hieno mies!

https://www.kansalainen.fi/vapaaehtoise ... aistelija/

Vapaaehtoisena Ukrainassa – haastattelussa vapaaehtoinen suomalaistaistelija

14.9.2022 07:00

Kansalainen haastatteli Ukrainan sodasta takaisin Suomeen palannutta vapaaehtoistaistelijaa.

Palasit hiljattain puolen vuoden eturintaman sodasta Ukrainassa. Kerrotko hieman itsestäsi?
Joni Björkbacka: Olen 25 vuotias Rovaniemeläinen mies. Olen opiskellut tieto- ja viestintätekniikan AMK tutkinnon Rovaniemellä ja siirryin sen jälkeen työelämään ja yrittäjäksi. Yritystoiminta oli tauolla Ukrainassa oloni ajan.

Mikä sai sinut lähtemään vapaaehtoiseksi?
Joni: Lähtöni syyt olivat humanitaariset. Siviilien murhaamiset ja sivulliset uhrit suututtivat minut, halusin lähteä heikomman osapuolen tueksi, joka taistelee kooltaan ylivoimaisen näköistä vihollista vastaan. Halusin laittaa Suomen armeijassa saamani koulutuksen käytäntöön.

Onko sinulla poliittista taustaa tai ideologiaa, joka olisi vaikuttanut lähtöösi?
Joni: Minulla ei ole poliittisia syitä lähdölleni. Elämänfilosofiaani kuuluu, että jos vääryyttä tapahtuu, sitä kohtaan tulee toimia, vaikka oman edun vastaisesti. Paha vallitsee silloin kun ihmiset eivät suostu toimimaan sitä vastaan. Saamani sotilaskoulutus on tähdätty juuri tämän vihollisen torjumiseen. Tapahtui tällainen kansanmurhamainen invaasio Baltiassa, Suomessa tai Ukrainassa, se täytyy pysäyttää.

Median ja sosiaalisen median keskustelut ovat olleet varsin kahtia jakautuneita sodan alusta lähtien. Ukrainan puolesta olevat halutaan usein nähdä NATO -myönteisinä. Mikä on oma kantasi NATON suhteen?
Joni: Olen jyrkästi NATO – kriittinen. Suomi ei tarvitse NATOn jäsenyyttä, eikä meidän tule sekaantua suurvaltojen välisiin riitoihin. Aikani Ukrainassa vahvisti arvostustani Suomen puolustusvoimia kohtaan. Puolustusvoimien koulutus on Euroopan parasta ja uskon, että rajallisellakin kansainvälisellä avulla voisimme torjua Venäjän mahdollisen hyökkäyksen. Uskallan väittää, että Suomalaiset vapaaehtoiset olivat koulutustasonsa puolesta parhaimmistoa Ukrainassa.

Saamamme tiedon valossa vapaaehtoisen on mahdollista valita eritasoisia toimintoja, jos ei esimerkiksi halua olla eturintamalla?
Joni: Kyllä, eturintaman ohella sotatoimet vaativat monenlaisia suoria sotatoimia tukevia toimintoja. Lääkintä, varustehuolto ja niin edelleen. Itse olin kuitenkin vain eturintaman toiminnoissa.

Haluatko kertoa läheltä piti tilanteista?
Joni: eturintama tarkoittaa erilaisia päivittäisiä aseellisia tulituksia, kranaatti- ja ohjusiskuja. Läheltä piti tilanteen määritteleminen on siten melko suhteellinen käsite. Joskus osuus kauemmaksi, joskus lähemmäksi, mutta vaaran määrä on vakio.

Kerrotko hieman päivistänne: Onko sodassa tietyt aikataulut, onko sotilaalla vapaapäiviä ja aikaa huilata iltaisin?
Joni: Kaikkien yksityiskohtia ei voi kertoa ja siitä tulisi pitkä tarina, mutta riippuu sijoituskohteesta. Tietyissä paikoissa on selkeämmät aikataulut, jossa seurataan päivärytmiä ja iltaisin on enemmän vapaata. Jossain muualla niin kutsuttu vapaa pyörii enemmän perustoimintojen ympärillä. Vapaa-aika tarkoittaa myös usein kunnon ylläpitämistä, lenkkeilyä ja sotatoimien harjoittelua. Tiettyihin tehtäviin määrätyt joukot saattoivat odottaa komentoa pidempään, mutta ylläpitivät kuntoaan harjoittelulla. Jos tehtäviin tuli pidempi tauko, joillakin vapaaehtoissotilailla, ei kuitenkaan suomalaisilla, oli havaittavissa tiettyä gonahtamista.

Suoran syyllistämisen ohella mediassa on ollut tiettyä paradoksaalisuutta, jos ei kaksinaismoralismia vapaaehtoisten suhteen. HS julkaisi keväällä artikkelin, jossa puhuttiin vapaaehtoisten edustavan perinteistä äijäkulttuuria. Noteerasitteko näitä ulostuloja Ukrainassa?
Joni: Kyllä näille toisinaan naurettiin. Se mikä siviilissä tuntuu unohtuvan, on se, että keskellä sotaa samalla puolella sotivan mielipiteet eivät kiinnosta ketään, hihamerkistä puhumattakaan. Musta aurinko on varsin yleinen symboli Ukrainassa ja ukrainalaisten sotilaiden keskuudessa. Symboli ei minun näkemykseni mukaan herätä samanlaista moraalishokkia ukrainalaisten sotilaiden keskuudessa mitä suomalaisilla siviileillä. Sotilaan näkökulmasta on varsin absurdia jos hihamerkki on tärkeäkin asia sodan keskellä. Hihamerkit ovat sotilaiden keskuudessa kuin auton keulalogot, eivät ne muuta sotilaan moraaleja suuntaan tai toiseen, ne ovat koristeita.

Tämä lienee hyvä aasinsilta keskustella Azov-pataljoonasta. Myös suomalaisessa mediassa haluttiin olla Ukrainan tukena, toisaalta oli tiettyä varauksellisuutta Ukrainana nationalisteja kohtaan. Tuliko tämä esille?
Joni: Sodassa, puolustaessasi omaa maatasi ja kansaasi aseellista hyökkäystä kohtaan et voi olla liian kansallismielinen. Azov pataljoona on osa Ukrainan armeijaa, jolla on ollut aseellisia yhteenottoja jo ennen viime keväänä alkanutta varsinaisempaa sotaa. Kuten sanoin, en ollut Ukrainassa poliittisista syistä. Mikä ollut Ukrainan nationalistien suhde maan johtoon ennen sotaa tai tulee olemaan myöhemmin, en ota siihen kantaa.

Muutama muukin suomalainen oli Ukrainassa suunnilleen puoli vuotta. Oliko lähtö vaikea, tuntuiko jossain vaiheessa, että olet antanut tarpeeksi?
Joni: 3-4 kuukauden jälkeen alkoi tuntua, että olisin antanut tarpeeksi, mutta lähteminen on vaikeaa, kun tiedät osan veljistä jäävän sotimaan rintamalle.

Mitä haluaisit kertoa lähtöä suunnittelevalle?
Joni: Tärkeintä on ymmärtää mitä olet tekemässä. Toiveikas tai positiivinen ajatusmalli matkasta ei välttämättä toteudu. Et välttämättä palaa, tai saatat haavoittua. Vaikka kuulostaa ehkä jollekin karulta, pidin itselleni mielessäni hautajaiset ennen lähtöä. Pitää hyväksyä se tosiasia, että eturintamalla kuolemanuhka on arkipäivää, eikä se saa estää sotilaallista ajattelutapaa tositilanteessa. Useimmilla meillä on läheisiä joille lähtömme sotaan on varmasti kova pala. Mentaali valmistautuminen lähtöön oli haastava osuus. Tosin myös arkeen palaaminen sodan jälkeen on ollut vaikeaa. Päivääkään ei kulu, etten olisi miettinyt kuinka haluisin olla takaisin auttamassa.

[Iivana Julma]

↑

Miksi laitat tämmöistä tähän ketjuun, jossa käsitellään kallukehareita?

[Sienisalaatti]

Miksi laitat tämmöistä tähän ketjuun, jossa käsitellään kallukehareita?

Luepa langan otsikko sekä muutama aikaisempi viesti uudelleen, voi auttaa ymmärtämään.

[sikapäivät2020]

Jospa kävivät kaatuneilta keräämässä asearsenaalit pois.Autossa valmiiksi tehty piilot.

Ja miten sitten kävikään.Tämä kävi ikävä kyllä taas toteen.Suomalaisia aseita löydetty jo rikollisten hallusta.

[RL11/6]

Jospa kävivät kaatuneilta keräämässä asearsenaalit pois.Autossa valmiiksi tehty piilot.

Ja miten sitten kävikään.Tämä kävi ikävä kyllä taas toteen.Suomalaisia aseita löydetty jo rikollisten hallusta.

Ukrainaan toimitettujen suomalaisaseiden löydöistä ei ole minkäänlaisia faktoja. Sen sijaan puolustusvoimilta, poliisilta, rajavartiolaitokselta, vankeinhoitolaitokselta ja tullilaitokselta varastettuja aseita on löytynyt rikollisten hallusta. Kyseessä oli KRP:n tiedotus, joka oli fakenewstarkoitteinen huijaus.

[sikapäivät2020]

Noh.Odotetaan sitten vielä.Kun tulee lisää näitä "tiedotteita"

[dippainssi]

Mitähän tälle "deredulemas auttamaan" -kallulle kuuluu?

[Yggdrasil]

Noh.Odotetaan sitten vielä.Kun tulee lisää näitä "tiedotteita"

Tuskin tulee kun oli kommari valemedian eli hs:n paskapuheita, taas kuten aina.

[sikapäivät2020]

Oho koskas hs on kommariksi alkanut

[sikakoira]

Rohkeita ihmisiä nämä, jotka menevät vapaaehtoisena auttamaan. Miten nämä muka ovat joitain "elämänkalluja"?

Kallut nimike on lähtöisin ketjun aloituksesta, jolloin ketjussa käsiteltiin lähinnä "JR-kallujen" sotasuunnitelmia. Sittemmin mukaan tuli muitakin henkilöitä ja otsikkoon lisättiin sanat "ja muiden suomalaisvapaaehtoisten".
-NILS-

Kyllä laskisin aikalailla elämän kalluiksi kaikki jotka Ukrainaan ovat lähteneet "puolustamaan demokratiaa" Venäjän tyranniaa vastaan.

Aika vitun dorkia ovat omasta mielestäni ja vailla mitään tietoa tapahtuneista asioista.

Tavallaan toki pitää kunnioittaa ajatusta mutta sen verran elämän Kalluja nyt ovat olleet ettei myötätuntoa oikeasti paljoa löydy. Kiittäköön onneaan mikäli ovat hengissä pois päässeet rintamalta