Elokuva-arvosteluja

[Valdovas]

Yksi parhaimmista leffoista minkä vuoden sisään olen katsonut on
Viimeinen talo vasemmalla (The Last House On The Left)

http://www.filmtown.fi/index.php?page=d ... ctid=36749

Liekö johtunut ennakkoasenteesta "tusinaleffoja" kohtaan, niitä kun on katsonut pitkän litanian viime vuosina.
Tämä elokuva säilytti jännityksen loppuun saakka, eikä (ainakaan paljon, jos loppukohtausta ei oteta lukuun ) ollut liian yliampuva tai utopinen.

Jos pidit tuosta uusintaversiosta, niin suosittelen kyllä ehdottomasti alkuperäistä vuoden 1972 versiota. Totta kai se on rosoinen ja tämänpäivän näkökulmasta olemattomalla budjetilla ja tekniikalla kokoonkursittu, mutta sen katu-uskottava realismi ja vimmaisuus vievät kyllä pisteet kotiin. Lisäksi pääpahiksen roolissa olevassa sadistisessa suurisuisessa kikkarapää David Hessissä on kyllä sen verran munaa ja potkua, että siinä jää monella nykyisellä äksönnäyttelijällä hämmästyksen sormi ihmetyksen takapuoleen...



- http://en.wikipedia.org/wiki/The_Last_H ... 72_film%29
- http://en.wikipedia.org/wiki/David_Hess

Davidhan näytteli tuon läpimurtoroolinsa jälkeen monissa muissakin rankoissa splätterikuvissa, mutta ehkä ihan tuohon ensimmäiseen läpimurtoonsa hän ei enää yltänyt, vaikka jos rankat leffat kiinnostavat, niin suositeltavia toki monet niistäkin:

- http://en.wikipedia.org/wiki/The_House_ ... f_the_Park
- http://en.wikipedia.org/wiki/Hitch-Hike_%28film%29
- http://www.davidhess.com/filmography.html

Triviatietona kannattaa ehkä mainita vielä se, että mainitulla tarinalla on yllättävän vanha ja meille läheinen tausta eli kyse on vanhasta ruotsalaisesta balladista "Per Tyrssons döttrar", joka Wes Cravenin taideluoman lisäksi on inspiroinut toistakin merkittävää elokuvaohjaajaa eli Ingmar Bergmania, jonka Jungfrukällan eli Neidonlähde perustuu samaan tarinaan. Mikä totuuspohja balladilla sitten on, jäänee historian hämärään niin kuin monen muunkin myytin, legendan ja kansanlaulun, mutta onpahan tuo tarinan lopussa mainittu Kärnan kirkko ainakin olemassa ja ihan sievältähän se synkähköstä syntytarustaan huolimatta näyttääkin



Per Tyrssons döttrar i Vänge
kaller var deras skog
de sovo en sömn för länge
medan skogen han lövas

Först vaknade den yngsta
kaller...
så väckte hon upp de andra
medan...

Så satte de sig på sängastock.
Så flätade de varandras lock.
Så togo de på sina silkesklär.
Så gingo de sig åt kyrkanom.

Men när som de kommo till Vänge lid
så möta dem tre vallare

- Å antingen viljen I bli vallareviv
eller viljen I mista ert unga liv?

- Å inte vilja vi bli vallareviv.
Långt hellre vi mista vårt unga liv

De högg deras huven mot björkestock.
Där runno tre klara källor opp.

Kropparna grävde de ner i dy.
Kläderna buro de fram till by.

Men när som de kommo till Vänge gård,
ute för dem fru Karin står

- Å viljen I köpa silkessärkar
dem sexton jungfrur stickat å virkat

- Lös upp era knyten å låt mej se,
kanhända jag känner dem alla tre

Fru Karin sig för bröstet slår
och upp till Per Tyrsson i porten hon går

- Där håller tre vallare på vår gård.
De hava gjort av med döttrarna vår.

Per Tyrsson han tar sitt svärd i hand.
Så högg han ihjäl de äldsta två.

Den tredje låter han leva
för att få honom fråga:

- Vad heter eder fader?
Vad heter eder moder?

- Vår fader Per Tyrsson i Vänge
Vår moder fru Karin i Skränge

Per Tyrsson han går sig åt smedjan
Han slår sig järn om midjan

- Vad skola vi göra för syndamen?
- Vi ska bygga en kyrka av kalk å sten.

- Den kyrkan skall heta Kärna
den bygga vi upp så gärna

- http://en.wikipedia.org/wiki/T%C3%B6res ... W%C3%A4nge
- http://en.wikipedia.org/wiki/The_Virgin_Spring
- http://sv.wikipedia.org/wiki/Per_Tyrssons_d%C3%B6ttrar

Eli kyllähän sitä väkivaltaa on kelpo kansankodissakin aika ajoin harrastettu eikä tietysti esim. noitaoikeudenkäynnit, nuijasodan kukistaminen ja lähes koko 1600-luvun käydyt suurvaltasodatkaan sieltä leppeimmästä päästä ole, mutta se olisi ehkä jo Kiplinginkin mukaan OT:ia...

[Valdovas]

Ranskan Le Mansissa 1933 tehdyistä murhista, on Kylli kirjoittanut blogissa : THE MAIDS OF LE MANS.
Teatteri Jurkka näkyy ottaneen Jean Genettin, tapauksesta kirjoittaman ; Piiat-näytelmän ohjelmistoonsa.
Arvostelu Helsingin Sanomissa lau. 13.2

Juu, esitys on ihan kiinnostava ja suosittelen, vaikka se toki aika paljon alkuperäisestä tapauksesta poikkeakiin mm. siinä, että näytelmässähän emännällä ei edes tytärtä ole, eivätkä murhasuunnitelmiensa kanssa tumpuloivat piikasiskokset saa lopulta edes emäntäänsäkään hengiltä...



- http://www.jurkka.fi/
- http://www.jurkka.fi/KALENTERI.htm

Jurkkahan on tunnetusti erittäin pieni näyttämö (vain n. 60 paikkaa), joten jos näytelmän haluaa nähdä, kannattaa varmaan varata pian, sillä kuulema monet esitykset ovat jo loppuunmyytyjä. Aikoinaanhan Mobile Horror, joka aloitti Jurkassa ja oli myös paras juuri siellä, taisi pyörittää täysiä saleja kolmatta vuotta ja aika pitkään Fundamentalistikin siellä pyöri.

Tuo blogiosasto tuntuu olevan ainakin nyt jotenkin sekaisin, joten en näe, mitä Kylli on tositapauksesta sinne kirjoittanut, mutta vanhaan kunnon Wikiinhän voi taas luottaa tämänkin tapauksen suhteen:

- http://en.wikipedia.org/wiki/Papin_sisters



Muutenhan tapaus ei varmaan olisi jäänyt elämään niinkin vahvasti kun on, ellei leegio ranskalaisia intellektuelleja (mm. Jean Genet, Jean-Paul Sartre ja Jacques Lacan) olisi kiinnostunut tapauksesta ja hyödyntänyt sitä erilaisissa yhteiskunnallisissa, psykologisissa sun muihin kirjoituksissaan, ja Genet siis tosiaan mainitussa näytelmässään. Muutenkin tapauksesta innoituksensa saaneiden kirjojen, leffojen, näytelmien, maalausten ja muiden taide- ja tiedeluomien lista on varsin kunnioitettava. Löytyypä sieltä näköjään jopa oopperakin, joka tosin ei taida olla ihan sieltä nimekkäimmästä päästä...

Works relating to the case

* The Maids (Les Bonnes), a play by Jean Genet
* The Maids, a film based on the play, directed by Christopher Miles
* My Sister in This House, a play by Wendy Kesselman
* Sister My Sister, a film version of the play directed by Nancy Meckler
* Les Abysses, a film directed by Nikos Papatakis
* Les Soeurs Papin, a book by R. le Texier
* Blood Sisters, a stage play and screenplay by Neil Paton
* L'Affaire Papin, a book by Paulette Houdyer
* La Solution du Passage a l'Acte, a book by Frances Dupre
* Paris Was Yesterday, a book by Janet Flanner
* La Ligature, a short film by Gilles Cousin
* Les Meurtres par Procuration, a book by Jean-Claude Asfour
* Lady Killers', a book by Joyce Robins
* Minotaure #3, 1933, a magazine
* The Maids, an opera by Peter Bengtson
* La Ceremonie, a film by Claude Chabrol
* A Judgement in Stone, a novel by Ruth Rendell
* Les Blessures assassines (English language version: Murderous Maids), a film by Jean-Pierre Denis
* En Quete des Soeurs Papin (In Search of the Papin Sisters), a documentary film by Claude Ventura
* Gros Proces des l'Histoire, a book by M. Mamouni
* L'Affaire Papin, a book by Genevieve Fortin
* The Papin Sisters, a book by Rachel Edwards and Keith Reader
* The Maids, an artwork by Paula Rego



Yllä sisarukset oikeuden edessä. Kiinnostava tuokin epäselvyys siitä, elikö toinen sisaruksista eli Lea peräti vuoteen 2001 asti, kuten heistä dokumentin tehnyt Claud Ventura väittää, vai kuoliko hän jo 1982, kuten kaiketi yleisemmin hyväksytty tieto kertoo...

[v-a-45]

Pitkästä aikaa katsoin muutaman elokuvan eilen ja Hurt Locker ei mielestäni ollut mitenkään ihmeellinen, sitä samaa sota kamaa kuin sata edellistä. Mutta The Blind Side, aivan mahtava leffa ja katson varmasti uudelleen, tosikertomus hylätystä pojasta, josta tulee Amerikkalaisen jalkapallon ammattilainen- suosittelen. Olisi sitten seuraavana (kun tulee) Precious, onko kukaan nähnyt?
Ai niin ja sit katsoin Jamie Foxxin elokuvan Lainkuuliainen Kansalainen, alku oli ihan hyvä ja odotin paljon, mutta leffa loppuu kuin kesken, puolen välin kohdalla ja loppu oli aivan surkea. Mutta ihan katottava leffa kuitenkin.

[ABC]

Suurin osa ensi-illoista on tänä talvena ollut aivan kamalaa paskaa. Viimeksi kuitenkin kaikki putken 4 leffaa olivat siedettäviä, jopa hyviä.

Pilvilinna joka romahti 2.5/5
Outo nimi, mutta Millennium-trilogian toiseksi paras osa. Keskimmäinenhän on yleensä aina heikoin, mutta kolmas voi olla myös paras; tässä niin ei käy, vaan ensimmäinen on selvästi muita parempi. Pieni pettymys oli Salanderin vähäinen näkyvyys, ja muutenkin pitkäveteisyys tuppasi vaivaamaan.

Sorority Row 4/5
Varsin hyvä uusi kauhuleffa, siis genressään, joka on teiniasuntoloiden sekoiluissa tapahtuvat kauhutarinat. Kuten tavallista, sattuu onnettomuus, jota tuntematon palaa kostamaan tietyn ajan päästä kaikille osallisille. Elokuvassa ei ole tahatonta komiikkaa, ja henkilöhahmot olivat uskottavia. Ei ehkä ihan K18, joksi se on laitettu. Kauhuleffat ovat voimakkaasti makuasioita, itse tykkäsin tästä.

Jack Hunter and the Treasure of Ugarit 4/5
Elokuva alkaa siitä, kun Ugaritin tutkija junior pöllii Louvresta piirtokirjoituksen, jossa on runomuotoinen kartta Ugaritin aarteesta. Aarre on jonkinlainen muinainen kauhistuttava ase, ja sitä tavoittelevat muutkin kuin junior Ugaritin tutkija seniorin toimeksiannosta. Perillä USA:ssa kaksikko riitelee tulevasta tutkimusmatkasta, mutta yöllä senior murhataan. Junior eli Jack Hunter haluaa kostaa isähahmonsa kuoleman ja löytää aarteen. Hän matkustaakin Syyriaan. Leffa on K18 ilmeisesti yhden kohtauksen takia, jossa erään taistelijan kurkku leikataan edestä päin suoraan näytettynä, vaikka se kestää vain silmänräpäyksen. Leffassa on huumorin häive, mutta enimmäkseen aika tiukkaa toimintaa. B-luokan leffahan tämä on, mutta plussaa tulee siitä, että se on kuvattu Syyriassa (toisin kuin esim. kauden ehdoton rimanalitus Transformers 2, jossa Egyptin muinaismuistot järjestettiin omin päin uuteen uskoon). On myös virkistävää, että on uskallettu tehdä halvalla oikean elämän tuntuisia kohtauksia, mitä ihmisten käytökseen tulee. Silloin fantasiaelementit ovat jotenkin uskottavampia. Jäin oikeasti odottamaan jatko-osaa, joka ilmeisesti sijoittuu Egyptiin, jossa aseen toinen puolisko on. Pahiskin jäi tietysti henkiin.

Bitch Slap 5/5
B-luokan bitch-leffoille tehty kunnianosoitus on juuri sitä mitä sen on tarkoitus ollakin: hot chicks /w weapons. Elokuva koostuu yksittäisten kohtausten sarjasta, joista joka toinen on takauma. Leffan luonteen takia se ei häiritse niin paljon kuin monessa muussa elokuvassa. (Mikä ihmeen muoti noista takaumista on tullut? Olen nähnyt useammankin tekeleen, jossa olisi tultu toimeen ilman sitä.) Pääosien esittäjät ovat tuntemattomia, uusia näyttelijöitä, jotka hoitavat hommansa kotiin. Kuin myös SPOILER parhaan seksikohtauksen SPOILER, jonka olen ikinä nähnyt valtavirran leffassa.

Lyhyesti:

Shrink:
Koiraihmiset varokaa tätä rainaa. Katsottuanne tekofilosofista sekoilua 85 min Kevin Spaceyn näyttelemä päähenkilö, juoppo psykiatri tappaa pienen koiransa myrkkypöllyssä lapiolla, ja asiaa ei sen kummemmin käsitellä. Rahat ja aika hukkaan ja palkaksi vielä vitutus.

Abrazos Rotos:
Almodovarin uusin on sekava esitys häntäheikin sokeutuneen ohjaajan entisestä rakkaussuhteesta näyttelijättäreksi haluavan naisen kanssa. Rakastettua esittävä Penelope Cruz on leffan pystyssä pitävä voima, ja hänen ympärillään se pyöriikin. On kuvaavaa, että elokuvan parhaat kohtaukset ovat niitä, joissa päähenkilö esiintyy elokuvassa tehtävässä elokuvassa. Elokuva on surullinen todiste siitä, miten hyvin kuuluisat taiteilijat ja tiedemiehet saavat vanhana hörhöillä rauhassa, koska ovat saavuttaneet maineen, jossa kukaan ei uskalla sanoa heille, että he luovat paskaa.

My One and Only:
Tavattoman pitkäveteinen elokuva muusikkomiehensä ja makean elämän hylkäävästä naisesta, joka lähtee rundille ympäri Valtoja kahden teini-ikäisen poikansa kanssa. Perustuu George Hamiltonin lapsuusmuistoihin. Täytyy sanoa, että ymmärrän miestä paljon paremmin elokuvan nähtyäni.

Tenderness:
Russell Crowe vilahtaa etsivänä, joka yrittää saada vapautetun nuorisorikollisen takaisin häkkiin, koska uskoo tämän toistavan tekonsa. Painopiste ei kuitenkaan ole tässä, vaan nuoressa naisessa, joka pitää poikaa idolinaan. Hyvä juoni, casting, värimaailmassakaan ei ole vikaa - mutta jotain puuttuu.

[Valdovas]

Bitch Slap 5/5
B-luokan bitch-leffoille tehty kunnianosoitus on juuri sitä mitä sen on tarkoitus ollakin: hot chicks /w weapons. Elokuva koostuu yksittäisten kohtausten sarjasta, joista joka toinen on takauma. Leffan luonteen takia se ei häiritse niin paljon kuin monessa muussa elokuvassa. (Mikä ihmeen muoti noista takaumista on tullut? Olen nähnyt useammankin tekeleen, jossa olisi tultu toimeen ilman sitä.) Pääosien esittäjät ovat tuntemattomia, uusia näyttelijöitä, jotka hoitavat hommansa kotiin. Kuin myös SPOILER parhaan seksikohtauksen SPOILER, jonka olen ikinä nähnyt valtavirran leffassa.

No juu, kyllähän nättejä tyttöjä aina mielellään katselee, mutta lopusta päätellen taisi heidän herkkä hetkensä jäädä harmillisesti hiukan kesken... En ole itse leffaa vielä nähnyt, joten en osaa siitä sen enempää sanoa muuta kuin, että vanhan kunnon eksploitaatiotrashin paluuseen pitää tietysti suhtautua suurella ilolla ja kunnoituksella, joskaan uusiin virityksiin kehittyneestä tekniikasta sun muusta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) harvoin saa samaa tunnelmaa kuin alkuperäisiin!

Hiukan samaa tematiikkaa ja minusta edelleen varsin kilpailukykyisessä muodossa oli leffassa Bound, kiitos tietysti sekä Jennifer Tillyn että varsinkin varsin sielukkaan ja ekspressiivisen Gina Gershonin, joka on yksi lemppareitani. Sääli, ettei hänelle ole tainnut tulla Boundin jälkeen oikein kunnon räväköitä rooleja (tai ainakaan minun silmiini sattuneita), paitsi mitä nyt pari Sarah Palin -imitaatiota, joissa hän näyttää kyllä sisäistäneen jotain varsin olennaista esikuvastaan...!

- http://www.youtube.com/watch?v=tn5OfE9i ... re=related
- http://www.funnyordie.com/videos/61410a ... na-gershon
- http://www.funnyordie.com/videos/5580bb ... na-gershon

Noista Ginan huulista tulee kyllä mieleen, että jos hänellä ja Mick Jaggerilla olisi lapsia, niin melkoisia lurppahuulia varmaan sielläkin...

Update 26.3.

Harvinaista herkkua KAVA:ssa tuossa alkuillasta kun taas pitkästä aikaa Peter Greenawayn ohella merkittävimmältä strukturalistiohjaajalta Alain Robbe-Grilletilta Nautinnon asteittaiset liukumat eli Glissements progressifs du plaisir. Vaikka leffa on jo vuodelta 1974, sitä ei ilmeisesti koskaan ole tuotu virallisesti Suomeen, ja nytkin nähty kopio on Sandrewsin aikoinaan Ruotsiin tuoma ja tekstitkin siksi vain ruotsiksi. No, eihän se taidenautintoa haittaa, ja todella kaunis ja vahvasti merkeillä ja merkityksillä ladattu ja osin jopa ylideterminoitu leffa, joka eroaa keskinkertaisesta valtavirtabulkista kuin vuosikertaviini Sorbuksesta!

Elokuvan juonesta ei nyt tässä yhteydessä kannata juuri mitään puhua, koska sillähän ei laatuelokuvissa ylipäätäänkään ole niin juuri merkitystä, ja Robbe-Grilletin leffoissa (ja kirjoissa, hänhän on myös merkittävä strukturalistis-surrealistinen kirjailija) nyt varsinkaan. Itse asiassa voisikin pohtia, oliko elokuvassa jiuonta ja jos oli, niin kuinka monta ja mikä mahdollisista juonista olisi ensisijainen muihin verrattuna ja kuka sen sitten määräisi; ohjaaja, katsoja vai kenties joku muu..?? Sen verran nyt voi ehkä sanoa, että elokuvassa oli merkittävä rooli neljällä ässällä eli Sängyllä, Saksilla, Särkyneellä pullolla ja Sinisellä kengällä tai sitten ei...

Koska elokuvaan (ehkä...? ) liittyy tämän foorumin ydinosaamisalueeseen passelisti sopiva murha ja sen tutkimus, niin tässä voinee lyhyesti siteerata ohjaajan omia ajatuksia aiheesta:

"Miten poliisitutkimus toimii normaalisti? Ensinnäkin se asettaa aksiooman, että jo ennen tutkimuksen alkua on olemassa joku lukkoon lyöty ja täydellinen totuus. Jokainen todistuskappaleena säilytetty esine on siis jo määrätty kantamaan jotain tiettyä, yksiselitteistä ja lopullista merkitystä, joka on vain paljastettava. Kaikki on valmista etukäteen: luovalle mielikuvitukselle ei jää minkäänlaista tilaa. Juuri tästä sankarittareni kieltäytyy ja koko elokuva näyttäytyy yrityksenä rakentaa kertomus, joka niveltyisi toisenlaisten luovien prosessien varaan kuin mitä vallitseva pyhä kerronnan järjestys sallii. Tehdessään vastarintaa poliisitutkimukselle hän vastustaa kausaalisuuden, kronologian ja logiikan jäykkää maailmaa, jossa vallitsevat täsmällisyyden ja yhteisymmärryksen ikuiset lait; hän vastustaa ennalta määrättyä muottia, johon hänen on jälleen kerran sovitettava mielikuvituksensa ja mielihyvänsä liukuva liikkuvuus. Hänessä siis ruumiillistuu se, mitä keskiajalla sanottiin "pahaksi hengeksi" ja jonka historia on sittemmin osoittanut ihmislajin kunniaksi: kiihkeä vapaudenjano."

Niinpä. Kauan eläköön kiihkeä vapaudenjano sekä mielikuvituksen ja mielihyvän liukuva liikkuvuus!

Näin jälkeenpäin elokuvaan tulee tietysti hiukan surullinen sivujuonne siitä, että sen molemmat ihastuttavat naispääosien esittäjät Olga Georges-Picot (1944-1997) ja Anicée Alvina (1953-2006) kuolivat suhteellisen nuorina ja vieläpä kohtalon oikusta juuri samanikäisinä eli 53-vuotiaina tosin hiukan eri syistä. Masennuksesta kärsinyt Olga hyppäsi Seinen varrella 5. kerroksessa sijainneen asuntonsa parvekkeelta alas kun taas nuoruudestaan asti tupakoineen Anicéen elämä päättyi keuhkosyöpään. Sekin heitä muuten yhdisti, että kummallakin toinen vanhemmista oli ranskalainen ja toinen ulkomaalainen; Olgan äiti venäläinen kuten hänen nimestäänkin voi jo arvata ja Anicéen (syntyjään Shahmanesh) isä taas iranilainen, millä varmasti oli myös osuutensa kummankin kauniin eksoottisiin piirteisiin.



Olga Georges-Picot



Anicée Alvina (Shahmanesh)

- http://fi.wikipedia.org/wiki/Alain_Robbe-Grillet
- http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Robbe-Grillet
- http://en.wikipedia.org/wiki/Olga_Georges-Picot
- http://en.wikipedia.org/wiki/Anic%C3%A9e_Alvina

[v-a-45]

http://www.iltasanomat.fi/viihde/t/elokuvat/1741715
Naisen kivitys. Katsoin elokuvan eilen ja yhdyn sanomien arvosteluun. Tosin en pystynyt sitä kivitystä katsomaan kokonaan.http://fi.filmtrailer.com/cinema/coming ... leffa.html
Pätkä elokuvasta.

[ABC]

Katastrofileffaputki:

Meteor 4/5
Minisarjaksi osoittautunut The Stormin sisarelokuva toteuttaa Hollywoodissa pitkään vallinnutta suuntausta, että yhden superkalliin tehostepläjäyksen takia luotuja teemoja käytetään saman tien myös parissa B-luokan leffassa - kauppansa nekin tekevät.
Meteor on yllättävän hyvä, melko hitaasti etenevä kuvaus siitä, miten Maata lähestyy komeetan halkaisema, radaltaan harhautunut asteroidi. Positiivista on, että päähenkilö on nuori tiedenainen, joka astuu edeltäjänsä saappaisiin kriisitilanteessa. Meteorin naishenkilöt eivät muutenkaan ole vain kirkuvia ja huolehtivia statisteja kuten Armageddonissa aikanaan, eikä Deep Impactin naisia vaivannutta lievää toimistontäti-habitusta tarvitse sitäkään katsella. Halvalla tehdyt tilanteet normaalissa maisemassa luovat jopa uskottavuutta (vrt. 2012 alla), ja päähenkilön kasvaminen ja muuttuminen tilanteen myötä on realistisen tuntuista.

Storm 1.5/5
On varsin tylsä tv-elokuva, jonka olisi voinut helposti leikata 90 minuuttiin ja se olisi siitä huomattavasti parantunut. Kaikki oli epäuskottavaa alusta loppuun, ja sama myrskyanimaatio pyöri välillä ruudulla liittyi se kohtaukseen tai ei.

2012 2/5
Näillä supertehosteilla olisi saanut aikaiseksi vaikka mitä, mutta juoni on kertakaikkisen paska. Avioeroperhe scifileffan juonen pohjustimena on kaluttu jo aivan loppuun, mutta silti se piti tähänkin änkeä. Tarpeetonta sanoakaan, miten jutun tieteellinen pohja on olematon kautta linjan. On lievästi sanottuna epäuskottavaa, miten autolla ajellaan mereen sortuvan mannerlaatan reunalla, ja lentokoneella muka lähdetään kentältä, joka hajoaa pyörien alla. Tylsä ja paatoksellinen "pakollinen" sankaripuhe lähellä elokuvan loppua on ns. syvältä, mutta se vielä jotenkin menisi. Sen sijaan elokuvan viimeinen vuorosana tekee siitä kahden tunnin pituisen vitsin, ja siinä suhteessa leffa jää takuuvarmasti elokuvataiteen historiaan - see yourself. Ei voi olla ajattelematta, että homma halutaan jostain syystä vetää vessasta alas viime sekunnilla. Olisiko jälleen kerran kyseessä jokin kulissientakainen kärhämä? Ainoat 2 pistettä tehosteista.

[Kiiski Vastaranta]

Pilvilinna joka romahti 2.5/5
Outo nimi, mutta Millennium-trilogian toiseksi paras osa. Keskimmäinenhän on yleensä aina heikoin, mutta kolmas voi olla myös paras; tässä niin ei käy, vaan ensimmäinen on selvästi muita parempi. Pieni pettymys oli Salanderin vähäinen näkyvyys, ja muutenkin pitkäveteisyys tuppasi vaivaamaan.

Toi pitää katsoa ja olin jo unohtaa kokonaan kun tulee katseltua nykyään hyvin vähän leffoja.
Toinen jota ainakin täällä on odotettu on tulossa.

Resident Evil Afterlife - Trailer
http://www.youtube.com/watch?v=-deR34VdJ5k

[ABC]

Kauhua & jännitystä osa 1.

Close Encounter of the Fourth Kind 1/5
Alku on lupaava: kuulemma autenttista ufomatskua ja Milla Jovovich. Totuudenperäisyys on kuitenkin samaa luokkaa kuin Blair Witchissä ja Paranormal Activityssä, joten se siitä. En sitä paitsi oikein ymmärrä, miten Sumer liittyy abduktioihin, ennemminkin siitä tulevat mieleen Manaajan ja vastaavien juonikuviot. Tästä ei voi puhua samana päivänäkään kuin Spielbergin klassikoista tai Shyamalanin Signs'ista. Kamerakulmat ovat pielessä, ja ohjaus hajoaa. Mahdollisuudet sekä paranormaaliin (ufot, muinainen magia), että psykologiseen tulkintaan hukataan täydellisesti loppuosassa, mikä on sääli, sillä idea oli hyvä. Elokuva on itse asiassa psykologiselta kantilta aika lupaava viime hetkille asti, mutta ei ufoilun takia, vaan sen vuoksi, miten abduktiot kyseenalaistetaan valemuistojen avulla. Ulvilan tapausta seuranneet saavat tästä jutusta melko paljon irti, joten voin suositella, jos pystytte katsomaan muuta pelleilyä läpi sormien.
Pisteet Millalle, jonka mukanaoloa tässä luokattomassa tekeleessä hieman ihmettelen, sillä hänellä on oikeasti lahjoja.

Paranormal Activity 3/5
SPOILER Varsin hyvin alkava käsivaralta kuvattu Blair Witchin tapainen tekele kertoo demonin seurailemasta nuoresta naisesta, jonka pässinpää poikaystävä saa tapahtumat kärjistymään. Jätkä oli niin raivostuttava kautta linjan, että ansaitsi mielestäni kohtalonsa, eikä loppu ollut muuta kuin miellyttävä yllätys. SPOILER ENDS Alussa paikoin jopa jännitti, pisteet siitä.

Dorian Gray 3/5
Lempikirjoista tehdyt leffat ovat jokseenkin pakollista katsottavaa. Lisäksi rainan mefistona häärii Colin ""Mr. Darcy" Firth. Englantilaiset näyttelijät osaavat asiansa, eikä ohjauksessa ole vikaa. Wilden sanakäänteitä kuuntelisi niitäkin vaikka tuntitolkulla. Jostain syystä juttu kuitenkin tunnahtaa hiukan pitkäveteiseltä. Ehkä se johtuu siitä, ettei pääosaa esittävä nuori lupaus Ben Barnes ole tarpeeksi karismaattinen rooliinsa. Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta mielestäni tällaisen klassikon päärooliin olisi tarvittu joku aivan poikkeuksellinen tapaus.

April Fool's Day 3/5
Tämä piti katsoa palstan "suosituksien" perusteella. Ihan viihdyttävä, joskin ennalta-arvattava, ja paikoin tahatonta komiikkaa sisältävä. Tahallinen komiikka on kuitenkin onnistuneempaa kuin uudemmissa vastaavissa; erikoinen yhdistelmä. Loppuratkaisu oli yllättävän kekseliäs verrattuna muuhun rymistelyyn. Tjeu: leffassa ei näy yhtään köyhää tai edes tavallisen näköistä amerikkalaista.

Swimming Pool 5/5
Joskus sitä osuu vahingossa ohi menneeseen, todella hyvään elokuvaan. Uskon, että monet varsinkin palstan naispuoliset murhamysteereiden fanit pitäisivät tästä.
Elokuvan alussa keski-ikäinen suosikkidekkarien kirjoittaja menee kustannuspäällikkönsä huvilalle Ranskaan voidakseen kirjoittaa rauhassa. Kaikki on alussa aivan mahtavaa, kuten kaikki Etelä-Ranskassa käyneet voivat arvata. Äkisti paikalle kuitenkin pöllähtää kustannuspäällikön parikymppinen, jumalaisen kaunis mutta ilmeisen häiriintynyt ja hemmoteltu tytär, jonka olemassaolon kustannuspäällikkö oli kirjailijattareltaan salannut. Lolita pistää salamannopeasti ranttaliksi kaikkien kylän miesten kanssa ikään, kokoon ja näköön katsomatta. Kirjailijatar suhtautuu alussa avoimen vihamielisesti ja neuroottisesti rauhansa häiritsijään, mutta kiinnostuu tästä lopulta psykologiselta kannalta. Tästä juttu vasta varsinaisesti alkaa, see yourselves.
Loppuratkaisu on hieno.

[Kylli]

Pahoittelen myöhäistä reagointiani, mutta se (Rikoshistorian siipien havinaa:) Maids of Le Mans-juttu ei ole blogissa vaan ihan etusivulla:

http://www.murha.info/index.php?id=91

Kiitos Valde lisävalaistuksesta!

Ja sori OT.

[lost]

Onko kukaan nähnyt tätä uutta reindeerspotting- leffaa? Trailerin voi katsoa vaikkapa tästä: http://www.youtube.com/watch?v=J9Q6MQmcAhc

Itse ainakin meinaan mennä katsomaan. Tälläistä ei ole ennen nähtykään. Kommenteista päätellen varmaan aika raskasta katsottavaa.
Tässä vaiheessa ihmettelen miksi elokuva on k18. Juuri niiden 15-vuotiaiden, jotka pitävät päihteitä coolina juttuna, pitäis nähdä toi. Katsotaan onko leffan näkemisen jälkeen samat mietteet...

[EuroJR]

Suomalaisista elokuvista olen valmis nostamaan arvoon arvaamattomaan elokuvan "Käsky". Vaikkakin oli sangen alleviivaava ja puoluekohtaisesti ennalta-arvattava. Lopputulos oli kuitenkin hieno ja tinkimätön. Yksi uuden suomalaisen elokuvan helmistä.

Sitävastoin kritisoitakoon hieman Koivusalon Sibelius-filmatisointia. Hieno raina tottatosiaan, mutta herää kysymys - Sibeliuksen historiasta tietämättömät - kuinka he osasivat eläytyä elokuvaan? Itse tiedän historiansa, mutta silti oli vaikeuksia sijoittaa tapahtumat oikeisiin osioisiinsa. Entäs sitten tavalliset pulliaiset, jotka eivät ao. maestron historiikkiä ole ehtineet/vaivautuneet lukemaan?

[Sajaki]

Tulipas tänään aamupäivällä katsottua kauhuleffa Frayed (2007).

Roolisuoritukset toimivat ja lopun juonenkäänteet yllättävät, mutta elokuva on auttamattoman ylipitkä. Silti, 3½/5.

EDIT: Nyt kun tuli mieleen, voisin samantien suositella lähes samannimistä sarjamurhaleffaa Frailty (2001). Tässä(kin) varsin viihdyttävä käänne lopussa. 4½/5

[Virdon]

Pandorum(2009)

Ohjaus: Christian Alvart

Vuoteen 2174 mennessä Maapallon asukasluku on kasvanut yli 24 miljardiin ja luonnonvarat ovat todella lopussa sekä kamppailu näistä on saavuttanut kriittisen pisteen. Koska aiemmin on löydetty Tanis-nimen saanut planeetta jonka on huomattu olevan lähestulkoon Telluksen oloinen, niin matkaan lähetetään "Nooan Arkki"-periaatteen hengessä jättimäinen alus rahtinaan 60 000 hyperuneen vaivutettua ihmistä sekä kaikkea muutakin joilla ihmiskunta voisi jatkaa eloaan toisaalla uusien luonnonvarojen parissa. Aluksen matkan on määrä kestää 123 vuotta joten siinä onkin hyvää aikaa jonkin mennä pieleen.

Elokuvan alussa Bower-niminen miehistönjäsen(Ben Foster) herää yllättäen hyperunestaan. Hyperunesta johtuen voi todeta että hänen muistinsa palailee vain pätkittäin. Pian heräämisensä jälkeen hän saa seurakseen Luutnantti Paytonin(Dennis Quaid) joka herää läheisessä hyperunikammiossaan omasta unestaan. Pian kaksikko huomaa ettei kaikki todellakaan ole aluksella kunnossa. Pandorum tarkoittaa tässä hyperunen ja muunkin avaruusalukseen eristäytymisen aiheuttamia mielenterveysongelmia joilla onkin suuri merkitys tapahtumien kuluessa.

Käsikirjoitus haluaa luoda klaustrofobista tunnelmaa pimeine avaruusaluskäytävineen ja kauhumaista tunnelmaa aluksen syvyyksissä piilevän ihmislihaa haluavan pahuuden muodossa. Hetkittäin voi ehkä huomata hitusen piirteitä Alien-leffasarjaan. Näyttelijöitä ei ole montaa joten pitkälti Ben Fosterin ja Dennis Quaidin varassa tässä mennään. Tosin muutamia muitakin unestaan heränneitä leffan vajaan parin tunnin keston aikana kohdataan, mutta mitään erityisempää ei näistä(kään) hahmoista leffan aikana irti saa.

Elokuvan alkupuolesta pidin eniten mutta keston jatkuessa sisältö menee ehkä liikaa tavanomaiseksi "juokse tai kuole"-meiningiksi. Tosin loppupuolella on pari juonikäännettä jotka jaksoivat pitää mielenkiinnon riittävällä tasolla lopputeksteihinkin asti.

3/5

[Virdon]

Star Trek (2009)

Ohjaus: J. J. Abrams

Seitsemän vuotta hiljaiseloa viettänyt ja hieman tylsymäänkin päässyt Star Trek-maailma saa uutta potkua poimumoottoreihinsa tästä uusimmasta ja järjestyksessään yhdennestätoista elokuvastaan. Konstailemattomasti pelkästään Star Trekiksi nimetty elokuva ottaa harppauksen ajassa taaksepäin oikein perusteellisemminkin kun se samalla sijoittuu esittämään sellaistenkin suuruuksien kuin James T. Kirk sekä Spock, vaiheita vasta päälle parikymppisinä nuorukaisina sekä myöskin että elokuvan keskeisin osa on kamppailu tulevaisuudesta ilmaantunutta vaaraa vastaan.

Elokuva on varsin vauhdikasta tarinaa jo alusta alkaen kun madonreiän kautta tulevaisuudesta saapuva Romuluslainen valtava alus ja Yhdistyneiden planeettojen liiton alus ottavat yhteen sillä seurauksella että liiton alus tuhoutuu. Aluksesta pelastuneiden joukossa on myös raskaana oleva Winona Kirk joka samalla synnyttää pojan joka saa nimekseen James Tiberius Kirk(Chris Pine).

Varsin nopeiden vaiheiden jälkeen edetään siihen pisteeseen kun James on kasvanut jo 25 vuotiaaksi hankaluuksia kerääväksi nuorukaiseksi ja tulevaisuudesta aiemmin saapuneen Romuluslaisen aluksen johtaja Nero(Eric Bana) alkaa toteuttamaan tuhoisaa suunnitelmaansa Yhdistyneiden planeettojen liiton eliminoimisesta näiden asuinplaneettoja myöten. Omassa ajassaan kotiplaneettansa tuhoutumisen kokenut Nero aikoo nyt menneisyyteen jouduttuaan kostaa Spockille(Zachary Quinto) tuhoamalla tämän kotiplaneetan koska pitää häntä syyllisenä oman planeettansa tuhoon.

Elokuva on Lostin luojanakin tutun Abramsin ohjauksessa varsin hyvissä käsissä ja on viihdyttävä paketti Scifistä ja Star Trekistä pitäville. Missään vaiheessa ei tylsyys pääse iskemään 127 min keston aikana ja itse pidin tätä yhtenä parhaimpana Scifi-katselukokemuksena vähään aikaan. Pokkasipa elokuva Oscarinkin maskeerauksesta.

Ja ettei Spockia ilman toistakin, niin mukana nähdään jo aiemminkin TV-sarjoissa ja useissa elokuvissa hahmoa näytellyt Leonard Nimoy.

4/5