"Books of Death" eli vainajien valokuvaaminen

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

Bambinos
Agentti Scully
Viestit: 659
Liittynyt: To Helmi 28, 2008 11:36 am

Viesti Kirjoittaja Bambinos »

Lizzie B. kirjoitti:Ruumiinpalvonta saa näiden sivustojen kautta aivan uuden merkityksen.
No kyllä :shock: Lienee vahva osa surutyötä. Surutyöstä puheenollen, muistaakohan kukaan erästä naista, jonka tytär kuoli tyyliin 10v. sitten ja hän vieläkin päivittää hänen muistosivujaan.. Siitä oli juttu Iltalehdessä jokunen vuosi sitten. Minulla jäi sellainen kuva, että nainen ei oikein osaa päästää irti, ja muut lapset jäi siinä vähän jalkoihin :(
Mutta netistä ne sivut pitäisi varmaan löytyä, lähdenpä tästä katselemaan..

Edit:
No niin löytyihän se. http://kaarinalle.googlepages.com/tiinaleena
Viimeksi muokannut Bambinos, La Touko 10, 2008 10:30 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Loka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5207
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: On The Edge

Viesti Kirjoittaja Loka »

^Kyseinen tyttö oli Tiinaleena.

http://kaarinalle.googlepages.com/tiinaleena

Erittäin koskettavat sivut, paljon kuvia, tarinaaTiinaleenasta. Muistaakseni myös ruumiskuva sitä kärkkyville.
Bambinos
Agentti Scully
Viestit: 659
Liittynyt: To Helmi 28, 2008 11:36 am

Viesti Kirjoittaja Bambinos »

Ohop Loka jo ehtikin. Sivut ovat todella koskettavat, mutta tuntuu hirveältä ajatukselta että suru olisi noin kaiken elämän vievä voima. Toki jokainen tavallaan, ja lapsen kuollessa tilanne on aina traagisempi.
Pinkkis
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 119
Liittynyt: Ti Huhti 22, 2008 3:31 pm
Paikkakunta: Järvenpää

Viesti Kirjoittaja Pinkkis »

Eilen pääsin noiden sivujen kanssa alkuun. Aivan ihanat sivut. Itku tuli, ei voinu mitään.
On vain yksi ja oikea Dead Unicorn Queen ja se olen minä
joey
Angus MacGyver
Viestit: 6783
Liittynyt: La Marras 10, 2007 9:55 pm

Viesti Kirjoittaja joey »

http://www.missingangel.org/babies/Nolan_Alger.jpg

Todella sanattomaksi vetää.

Hulluja nuo ameriikkalaiset.

edit: Osataan sitä näköjään suomessakin, näihin Tiinaleena -sivuihin viitaten. Itse en koskaan julkaisisi netissä kuvia kuolleesta lapsestani (viimeistään siinä menee henkilökohtaisuuden raja, mielestäni), mutta jokainen tyylillään. Ainakin täytyy lähettää kunnioittavat terveiset Tiinaleenan äidille siitä, että nuo sivut ovat taatusti auttaneet todella paljon kymmeniä lapsensa menettäneitä.
Spider
Olivia Benson
Viestit: 723
Liittynyt: Ma Touko 28, 2007 5:31 pm

Viesti Kirjoittaja Spider »

Kannattaa muistaa että nuo ovat kuitenkin muistosivut. Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää millaista ko. perheen elämä arjessa on tai millä tavalla suru on silloin läsnä.
(Keskusteluun Tiinaleenan muistosivuista.)

muok. Mitä tuossa joeyn linkittämässä kuvassa on? En saa kunnolla selvää..
Helvetti on toiset ihmiset. (Jean-Paul Sartre)
joey
Angus MacGyver
Viestit: 6783
Liittynyt: La Marras 10, 2007 9:55 pm

Viesti Kirjoittaja joey »

^ Käsittääkseni todella, todella pieni keskonen...
Nanne
Armas Tammelin
Viestit: 84
Liittynyt: La Elo 02, 2008 8:51 pm

Viesti Kirjoittaja Nanne »

Olihan tunteita herättävää keskustelua...
Ammattini puolesta olen nähnyt kuolleita eri tilanteissa ja aina se koskettaa. Tosin, vanhan ja sairaan ihmisen kohdalla tulee empatiat omaisten puolelle, kun esim. jonkun äiti on kuollut.

Kuvaaminen on oma taiteen laji. Joistain saa todella teennäisiä ja mauttomia juttuja, mutta sitten on niitä kauniitakin kuvia.
Mutta joo, en haluaisi (nyt ajateltuna) valokuvaa itsestäni kuolleen lapseni kanssa. Saati, että julkaisisin netissä! Kokisin sen liian henkilökohtaiseksi.

Tosin ajatteluuni saattaa vaikuttaa myös sekin, että oma lapseni on ollut teholla vastasyntyneenä ja mielessä väijyi koko sen ajan muistikuva kuolleesta vastasyntyneestä kehen olin takavuosina ollut hoitosuhteessa.
Elä elämäsi niin kuin voit, ellet voi elää sitä niin kuin haluat!
LadyTarangel

Re: "Books of Death" eli vainajien valokuvaaminen

Viesti Kirjoittaja LadyTarangel »

Vanha ketju, mutta vastailen silti. Viime viikolla toin vihdoin kotiin vanhempieni luona olleet mummoni vanhat valokuvat, jotka pelastin mummon asunnosta kun sitä mummoni kuoleman jälkeen tyhjennettiin. Yksi albumeista on täynnä todella vanhoja kuvia ja yllättävän paljon niiden joukossa on avonaisia arkkukuvia hautajaisista, yksi suhteellisen läheltä otettu ja suurimmassa osassa suku/koko kylä arkun ympärillä. Omalla tavallaan kauniita kuvia.
Walrus
Lauri Hanhivaara
Viestit: 124
Liittynyt: To Touko 15, 2008 4:24 pm
Paikkakunta: Soome

Re: "Books of Death" eli vainajien valokuvaaminen

Viesti Kirjoittaja Walrus »

Meillä on tämä kuvaaminen tapana suvussa edelleen.
Varsinkin mummoni tahtoo jokaisesta sukulaisesta kuvan.
Kuvia on albumeissa myös vuosien takaa...

Ja tuorein nyt miehen isän kuva.

Levollisia kuvia,kun ei kukaan ole mitenkään ruhjeilla tms.
:shock: :shock: :shock:
tammy
Jack Taylor
Viestit: 17
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2009 9:20 am

Viesti Kirjoittaja tammy »

Kävin tuolla missinangel.org -sivuilla ja ihan sitä kysyisin tietävämmiltä, että minkä vuoksi joillain huulet on tummanpunaiset ja joillain ihan "tavallisen" väriset? Entä kun joissain kuvissa iholla on tulipunaisia "läikkiä" - ihan niin kuin ihosta puuttuisi palanen (esme tässä: http://www.missingangel.org/babies/robert-braund.jpg - HUOM, VOI JÄRKYTTÄÄ)?

Tosi typerää kysellä tällaisia, mutta minua jäi asia vaivaamaan. :oops:
De gustibus non est disputandum
Mariacka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5075
Liittynyt: Ma Syys 10, 2007 7:34 pm

Re:

Viesti Kirjoittaja Mariacka »

tammy kirjoitti:Kävin tuolla missinangel.org -sivuilla ja ihan sitä kysyisin tietävämmiltä, että minkä vuoksi joillain huulet on tummanpunaiset ja joillain ihan "tavallisen" väriset? Entä kun joissain kuvissa iholla on tulipunaisia "läikkiä" - ihan niin kuin ihosta puuttuisi palanen (esme tässä: http://www.missingangel.org/babies/robert-braund.jpg - HUOM, VOI JÄRKYTTÄÄ)?

Tosi typerää kysellä tällaisia, mutta minua jäi asia vaivaamaan. :oops:
Tämä on pelkkä arvaus, mutta voisiko kyseessä olla kohtuun kuollut vauva, jonka kudokset ovat ehtineet jo pehmetä ja iho irrota? Tarkemmin kun katsoo, niin myös toisessa luomessa ja korvassa on tällaisia punaisia alueita. Huulten (ja kynsien) sinisyys on hapenpuutteen merkki - tässä teoriassa lapsi ei siis koskaan hengittänyt itse.

Jotain teippiä näyttää myös olevan leuan toisella puolella. Vaikea kuvitella tapaturmaakaan, josta tulisi tämmöiset jäljet, vaikka eihän sekään mahdotonta ole (palovamma, paleltumavamma?). Tai jokin todella harvinainen sairaus, jossa ihokudos ei ole kehittynyt.
tammy
Jack Taylor
Viestit: 17
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2009 9:20 am

Re: Re:

Viesti Kirjoittaja tammy »

Mariacka kirjoitti: Tämä on pelkkä arvaus, mutta voisiko kyseessä olla kohtuun kuollut vauva, jonka kudokset ovat ehtineet jo pehmetä ja iho irrota? Tarkemmin kun katsoo, niin myös toisessa luomessa ja korvassa on tällaisia punaisia alueita. Huulten (ja kynsien) sinisyys on hapenpuutteen merkki - tässä teoriassa lapsi ei siis koskaan hengittänyt itse.
Toki varmaan voisi, mutta mutta. Minulla itselläni on valokuva sisarentyttärestäni, joka kuoli kohtuun. Kuvassa tyttö on suht normaalin värinen, pientä sinisyyttä kyllä on havaittavissa. Mitään punaisia "läikkiä" ei ole nähtävissä ainakaan kasvoissa. Ja muutenkin oli ollut kohtalaisen normivärinen sisareni mukaan. No, hän ei kyllä ehtinyt olla kohdussa kuolleena kuin korkeintaan puoli vuorokautta. Että jospa sitten näissä tapauksissa on ehtinyt kulua pidempi aika.
Mariacka kirjoitti: Jotain teippiä näyttää myös olevan leuan toisella puolella. Vaikea kuvitella tapaturmaakaan, josta tulisi tämmöiset jäljet, vaikka eihän sekään mahdotonta ole (palovamma, paleltumavamma?). Tai jokin todella harvinainen sairaus, jossa ihokudos ei ole kehittynyt.
En usko mihinkään vammaan tai sairauteen, sivuilla oli muitakin samantapaisia kuvia.
De gustibus non est disputandum
Clyde
Axel Foley
Viestit: 2478
Liittynyt: Su Syys 14, 2008 9:12 pm

Re: "Books of Death" eli vainajien valokuvaaminen

Viesti Kirjoittaja Clyde »

Minulle tuli ensimmäisenä teipistä mieleen että olisiko sillä ollut tarkoitus estää vauvan suun auki jääminen? Yleensähän vainajilla suu pyritään sulkemaan esim. siteellä joka voidaan ottaa pois kun kuolonkankeus vaikuttaa.
http://www.missingangel.org/babies/Isabella-frazier.jpg
Onpas pieni vauva :(
Nanika ga tooku matteiru to
tammy
Jack Taylor
Viestit: 17
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2009 9:20 am

Viesti Kirjoittaja tammy »

No on juu, epäilen että jopa alle 25-viikkoinen. Surullista. :(
De gustibus non est disputandum
Vastaa Viestiin