Olipa kerran Ciudad Juarezissa Meksikossa yksityinen sairaala nimeltä Centro Médico de Especialidades. Tämä sairaala osti laittomasti käyttöönsä Picker C-3000 radioterapialaitteen, joka seisoi sitten vuositolkulla varastossa. Jaa että miksi? No siksi, että kukaan sairaalassa ei osannut käyttää sitä.
Tulipa sitten vuosi 1983, ja sairaala päätti viimein hankkiutua laitteesta eroon. Huoltopäällikkö pyysi Vicente Sotelo -nimistä sairaalan työntekijää purkamaan koko härvilän, jotta se voitaisiin myydä romumetalliksi. Sotelo teki työtä käskettyä ja ryhtyi purkuhommiin. Hän avasi laitteen radioaktiivisen yksikön ja poisti sen sisuksista sylinterin, jossa oli yli 6000 pikkuista pellettiä. Ne kaikki sisälsivät erittäin säteilevää materiaalia nimeltä cobalt-60. Kyseessä on koboltin synteettinen isotooppi.
Sotelo vei osat avolava-autoonsa, mukaanlukien em. sylinterin. Sitten hän jostain tuntemattomasta syystä päätti ryhtyä käsittelemään sylinteriä porakoneella. Tämän mielenkiintoisen toimenpiteen seurauksena radioaktiivisia pellettejä putoili Sotelon auton lavalle. Hän kuskasi osat, myös reikäisen sylinterin, Fenixin romupihalle. Siellä iloisen säteileviä pienoisia pellettiystäviä joutui sitten vähän joka paikkaan. Ne päätyivät saastuttamaan arviolta 5000 tonnia romumetallia.
Kun Sotelo ajeli romupihalta kotiin, kävikin huono tuuri: hänen avolava-autonsa hajosi. Sen jälkeen säteilevä autonraato seisoi Sotelon kodin pihassa luomassa hyvää mieltä ympäristöönsä.
Entä ne 5000 tonnia radioaktiivista metallia? No, ne päätyivät enimmäkseen kahteen valimoon. Toisessa valmistettiin pöydänjalkoja, toisessa harjaterästä rakennusteollisuuden tarpeisiin. Piakkoin saatiinkin markkinoille erinomaisen säteileviä pöytiä sekä asuntoja. Radioaktiivisia pöydänjalkoja valmistui 30 000 kappaletta, radioaktiivista harjaterästä puolestaan n. 6600 tonnin edestä.
Säteileviä tuotteita myytiin myös ulkomaille, kuten Yhdysvaltoihin. Koko vyyhti alkoi selvitä kun radioaktiivisia harjaterästankoja kuljettava rekka pyrki tutkimusalueelle Los Alamosissa New Mexicon osavaltiossa ja laukaisi säteilytasoa mittaavan hälyttimen - kyseessä oli täysi onnenkantamoinen, sillä harhaan ajaneen kuskin varsinainen määränpää ei todellakaan ollut tämä tutkimuslaboratorio. Paikalliset viranomaiset ymmärsivät pian, että harjateräs oli säteilyn lähde.
Sitten soitettiinkin kuumalla linjalla Meksikoon. Meksikon ydinturvallisuuskomissio määräsi harjateräksen valmistajan pysäyttämään tuotannon ja sulki romupihan. Vicente Sotelon hillittömästi säteilevä autokin löydettiin asuinalueelta ja vietiin pois. Samalla löydettiin myös Sotelo itse, joka vahvisti olevansa A) auton omistaja ja B) työssä mainitussa yksityisessä sairaalassa.
Kaikki säteilevät pöydänjalat saatiin jäljitettyä. 814 rakennusta jouduttiin purkamaan. Mutta koska harjaterästä oli päätynyt niin laajalle alueelle Meksikossa, n. 1000 tonnin verran jäi tietymättömiin. Arviolta 4000 ihmistä altistui tapauksen vuoksi kohonneille säteilytasoille. Tarina ei kerro, mitä Vicente Sotelolle tai radioterapialaitteen purettavaksi määränneelle huoltopäällikölle tapahtui.
Ja sen pituinen se, vai? No, ei aivan. Radioaktiivinen jäte piti tietenkin varastoida jonnekin. Suurin osa, n. 38 000 tonnia, vietiin La Piedrerana tunnetulle alueelle Samalayucan autiomaahan. Ja suurin osa siitä sai makailla siellä ulkoilmassa, vailla suojaa luonnonilmiöiltä. Vuonna 2004 Samalayucassa mitattiin hälyttävän korkeita säteilylukemia. Mutta huoli pois: cobalt-60:n puoliintumisaika on suhteellisen lyhyt, vain noin 5,3 vuotta.
Radioaktiviteettia Ciudad Juarezissa
Valvoja: Moderaattorit