Mielentilatutkimus ja syyntakeettomuus yleensä

[Sienisalaatti]

Olis hieno kuulla ihmisiltä jotka oikeesti tietää tästä kuten Clarence tai muilta, kuinka helppoa on ns. "huijata" ittensä hulluks esimerkiks murhan jälkeen.

Missään nimessä helppoa se ei ole, eikä siitä olisi henkirikoksen tekijälle mitään merkittävää etuakaan.

Eikös siitä se etu olis että ns. "pääsee" vankimielisairaalaan joista on vapauduttu jopa nopeemmin kun mitä tuomio olis jos myöntäis teon? Ja en siis tiedä ite sen takia kysyn, onko noi vankimielisairaalat ns pahempia paikkoja kun ite vankila?

Vankimielisairaalat on vangeille, mistä siirrytään takaisin vankilaan suorittamaan tuomiota tai M3 ollessa voimassa ja vankeuden loputtua tapahtuu siirto oman kotipaikkakunnan mukaiseen psykiatriseen sairaalaan. Oikeuspsykiatriset sairaalat taas ovat tuomitsematta jätetyille hoitoon määrätyille.

Vuonna 2021 uloskirjoitettujen tuomitsematta jätettyjen potilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 10 vuotta 9 kuukautta (mikä ei nyt sinänsä paljoa kerro) + THL:n määräämä valvonta. Joten perstuntumalla arvioituna aika monesta rikoksesta selviää lyhyemmillä vankeustuomioilla, ja sekin että ylipäätään tiedät sen vapautumispäivän. En keksi oikein mitään etua oikeuspsykiatriseen hoitoon hankkiutumista, jos se edes on mahdollista.

[Kulmasohva]

Vankimielisairaalat on vangeille, mistä siirrytään takaisin vankilaan suorittamaan tuomiota tai M3 ollessa voimassa ja vankeuden loputtua tapahtuu siirto oman kotipaikkakunnan mukaiseen psykiatriseen sairaalaan. Oikeuspsykiatriset sairaalat taas ovat tuomitsematta jätetyille hoitoon määrätyille.

Vuonna 2021 uloskirjoitettujen tuomitsematta jätettyjen potilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 10 vuotta 9 kuukautta (mikä ei nyt sinänsä paljoa kerro) + THL:n määräämä valvonta. Joten perstuntumalla arvioituna aika monesta rikoksesta selviää lyhyemmillä vankeustuomioilla, ja sekin että ylipäätään tiedät sen vapautumispäivän. En keksi oikein mitään etua oikeuspsykiatriseen hoitoon hankkiutumista, jos se edes on mahdollista.

Todella tyhjentävä vastaus, kiitos.

[Sienisalaatti]

Tämä taitaa olla osuvin lanka, mihin alle lainattu artikkeli asettuu.

https://yle.fi/aihe/a/20-10005405

Julkaistu 19.09.2023 18:00. Päivitetty 20.09.2023 11:27.

Oikeuspsykiatri Marko Lindberg pohtii, mitä tehdä ihmiselle, joka nauttii tappamisesta eikä kadu ollenkaan

Marko Lindberg on oikeuspsykiatri, jonka tehtävänä on selvittää, miksi ihminen päätyy kamalaan rikokseen. Lapsiin kohdistuvat rikokset ovat hankalia sietää, mutta vaikeimpia tapauksia ovat psykopaatit.

Ihmiset pahoinpitelevät toisiaan, raiskaavat toisiaan, kiduttavat toisiaan ja tappavat toisiaan.

Niin sanottu tavallinen ihminen ajattelee usein, että minä en pystyisi sellaiseen, että en ole sillä lailla paha.

Marko Lindberg on eri mieltä. Hän on psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri sekä kouluttajapsykoterapeutti.

– Meissä kaikissa on valmius hirveisiin tekoihin, jos olosuhteet ovat oikeat.

Lindberg, 55, toimii nykyisin THL:lla oikeuspsykiatrian ylilääkärinä. Sitä ennen hän teki neljännesvuosisadan mittaisen uran Niuvanniemen valtiollisessa mielisairaalassa.

Siellä Lindberg pyrki selvittämään, miksi ihmiset tekevät pahaa.

Oikeuspsykiatriksi käytännön syistä
Ei Lindberg nuoruudessaan ollut erityisen kiinnostunut rikoksista tai ihmismielen synkemmistä puolista.

Syy uravalintaan oli paljon pragmaattisempi.

– Se oli banaali, käytännönläheinen asia: asuimme perheen kanssa Kuopiossa, tuli työtarjous, ja lähdin kokeilemaan.

Hän huomasi pitävänsä oikeuspsykiatrin työstä. Oli kiinnostavaa selvittää, miksi ihminen on päätynyt rikokseen, ja voisiko ihmisen toimintatapoja muuttaa.

Keskeinen prosessi näiden asioiden selvittämisessä on mielentilatutkimus.

Syyntakeinen vai syyntakeeton?
Mielentilatutkimuksessa selvitetään, onko rikoksen tehnyt henkilö ollut syyntakeinen, eli onko hänellä tekonsa suhteen täysi rikosoikeudellinen vastuu.

Lisäksi arvioidaan, onko tutkittava mahdollisen mielenterveyden häiriönsä vuoksi hoidon tarpeessa.

Jos syynä rikoksen tekemiseen on ollut vaikkapa aktiivisesti oireileva mielisairaus, dementia tai ruumiillinen sairaus, ihmisen tulee saada tarpeenmukaista hoitoa, eikä tämä joudu vankilaan. Myös älyllinen kehitysvamma saattaa tehdä ihmisen syyntakeettomaksi.

Moni tutkittava on peloissaan ja hämillään. Siksi Lindbergin rooli oli usein aluksi rauhoitella ja kertoa, mitä tuleman pitää: psykologinen tutkimus, sosiaalityöntekijän haastattelu, magneettikuva aivoista, aivosähkötoiminnan mittaus sekä laboratoriotutkimuksia.

Lindberg on kohdannut järkyttäviä rikoksia. Joskus ne ovat kohdistuneet lapsiin. Kun Lindberg lukee oikeuden asiakirjoja, hän ajattelee joskus, miten tällaista on voinut tapahtua.

– Mutta aina sitten, kun kohtasin tutkimukseen määrätyn henkilön, kohtasin hänet kuin kenet tahansa ihmisen. Ei ihminen ole pelkästään se paha tekonsa.

Tutkimuksia ja seurantaa
Alkuhaastattelun jälkeen tutkittava asettuu osastolle, ja hoitohenkilökunta tekee havaintoja tutkittavasta ja tämän käytöksestä. Yleensä seuranta kestää maksimissaan kaksi kuukautta.

Lääkäri koostaa kertyneen tiedon perusteella lausunnon, joka toimitetaan THL:lle, joka lähettää sen lautakuntakäsittelyn jälkeen tuomioistuimelle.

Jos tutkittavan todetaan olevan syyntakeinen, hänet tuomitaan ja hän kärsii tuomioistuimen määräämän rangaistuksen.

Jos tutkittava on syyntakeeton, hänet määrätään tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon, mikäli mielenterveyslain edellytykset täyttyvät.

Parhaimmillaan hoito sujuu hyvin, ja vuosien mittaan potilas paranee niin, että hän pääsee ehkä elämään normaalia elämää eikä uusi rikoksia.

– Esimerkiksi skitsofrenia ei ole enää tuomio siitä, että ihminen ei voisi elää melko normaalia elämää.

Psykopatian kahdet kasvot
Oma lukunsa rikoksentekijöissä ovat psykopaatit.

Psykopatia ei ole virallisten tautiluokitusten mukainen diagnoosi, vaan psykiatrinen oirekokonaisuus. Lindbergin mukaan psykopaatit voidaan jakaa kahteen pääryhmään.

Ensimmäisiä voisi luonnehtia pseudopsykopaateiksi – näennäispsykopaateiksi.

He ovat kasvaneet ympäristössä, joka on ollut hankala ja turvaton, usein väkivallan, päihdeongelmien ja laiminlyönnin sävyttämä.

Lapsi ei ole saanut asianmukaisia tunnevasteita omiin tunnetiloihinsa vaan oppinut, että selviytyäkseen elämässä on pakko ajatella vain itseään ja olla välittämättä muista.

– Tällaiseen oirehdintaan voidaan vaikuttaa ja sitä voidaan hoitaa varsinkin, jos niin sanottuun epäsosiaaliseen kehityskulkuun onnistutaan puuttumaan jo nuoruusiässä. Ihminen voi saada uuden suunnan elämälleen.

Sitten on se varsinainen psykopatia, jonka kehittymiseen kasvuympäristö ei vaikuta juurikaan liittyvän.

Psykopatiaan ei ole hoitoa
Psykopaatti syntyy empatia- ja sympatiakyvyttömäksi. Hän on kylmä kone, joka raivaa esteet – ihmiset – tieltään, käyttää toisia ihmisiä hyväkseen ja saa toiminnastaan mielihyvää. Usein psykopaatti haluaa vahingoittaa toista vain huvin vuoksi.

Hoito tai lääkitys eivät tähän tehoa, eikä psykopaatti ole motivoitunut mihinkään hoitoon, ellei siitä ole hänelle itselleen välitöntä hyötyä.

Usein tällaiset psykopaatit ovat älykkäitä. He voivat olla hoitavalle henkilölle ja erityisesti psykoterapeuttista hoitoa antavalle työntekijälle suorastaan vaarallisia, Lindberg sanoo.

– He ovat niin manipulatiivisia ja osaavat vedellä oikeista langoista, että jos sellaisen ihmisen kanssa on läheisessä hoitosuhteessa, voi altistua haitallisesti sen ihmisen tunne-elämälle ja yllykkeille. Heille on ominaista pinnallinen viehättävyys, taipumus valehteluun ja dominanssi vuorovaikutuksessa.

Lindbergillä ei lääkärinä ole vastausta siihen, mitä tällaisille ihmisille pitäisi tehdä. Parantaa heitä ei ainakaan voi.

– Tällainen ihminen päätyy usein vankilassakin pyörittämään kaikenlaista hämärää toimintaa, ja kun hän pääsee pois, hän yleensä uusii rikoksia.

Hoitohenkilökunta voi traumatisoitua
Lindberg teki 25-vuotisen uran mielentilatutkimukseen määrättyjen väkivaltaisten rikollisten, oikeuspsykiatristen potilaiden ja erityisen vaativaa hoitoa edellyttävien psykiatristen potilaiden parissa.

Nyt hän on ollut pari vuotta THL:lla oikeuspsykiatrian toimialueen ylilääkärinä.

– On helpompaa hengittää, Lindberg sanoo.

– Kun on tekemisissä jopa päivittäin ihmisen pimeän puolen kanssa, se on raskasta. On minulla tapauksia, jotka kalvavat. Niitä joutuu kantamaan jossain määrin mukanaan loppuelämänsä.

Oikeuspsykiatrisessa työssä kuormittaa myös se, kun joutuu kohtaamaan vaikeasti oireilevan, tuskaisen potilaan päivittäin. Tai se, kun joutuu määräämään potilaan lepositeisiin tai eristykseen.

– Pakkotoimet voivat olla potilaalle pelottavia ja traumatisoivia. Ihmisellä on aivoissaan peilisolujärjestelmä, ja siksi toisen tuskan, raivon ja ahdistuneisuuden näkeminen traumatisoi myös pakkotoimiin osallistuvia hoitavia henkilöitä.

Oikeuspsykiatrin työssä vaarana on, että käy kyyniseksi, sillä lääkärillä voi olla liian suuret odotukset työstään: että pystyisi parantamaan kaikki.

Niin ei tule käymään, Lindberg sanoo. Hän kertoo, ettei itsekään ole ollut vapaa missiosta parantaa. Siksi hänkin on kokenut, ettei osaa tehdä työtään tarpeeksi hyvin, kun potilaat eivät parane.

– Opin ajan mittaan suhtautumaan hoitoon ilman kunnianhimoisia tavoitteita niin, että kuljen sen sairaalahoidon polun potilaan kanssa, ja katson, mihin se johtaa. Pyrin omalla työskentelylläni lievittämään kärsimystä, vaikka päivä kerrallaan.

Lindberg kokee, että työkyvyn ylläpitämisessä ja ammatillisessa kehittymisessään tärkeää oli työnohjaus. Se auttoi palautumisessa – kuten myös puutarhanhoito.

Ihmisissä on kyky tehdä pahoja asioita
Lindberg kertoo hahmottaneensa pian uransa alussa, ettei ihmisiä pidä tuomita pahoiksi sen vuoksi, että he ovat tehneet pahan teon.

– Ihmiset saattavat käyttäytyä ääriolosuhteissa tavalla, joka ei edusta heidän kokonaispersoonallisuutensa toimintaa. Vaikka todella vaikea avioero voi olla sellainen, että ihmisestä tulee esiin vaikka minkälaisia piirteitä.

Esimerkiksi Natsi-Saksassa lähes kaikki ihmiset vähintään hiljaisesti hyväksyivät, että juutalaiset, homoseksuaalit ja kehitysvammaiset ihmiset on perusteltua tuhota. Kyky asettua toisen ihmisen asemaan oli siis selvästi hukassa.

– Eivät he kuitenkaan olleet psykopaatteja, vaan ihan tavallisia ihmisiä.

[Kalle-Ville]

Vahinko, että niistä mielentilatutkimuksista säästettiin tässäkin aivan väärässä paikassa, sillä normaali ihminen ei lähde riitelemään henkirikokseen päättyvällä tavalla 0,2 € arvoisesta tyhjästä pullosta. Kyllä tuollainen pää olisi sietänyt mielentilatutkimuksessa tutkituttaa.

Juoppo puukotti riidan päätteeksi. Vaikka syy oli mitätön, niin ei tuossa mitään erikoista ole. Usein nämä juoppojen puukkoleikit alkaa aivan mitättömästä syystä. Siinä jos on ollut vielä alkoholin lisäksi muita päihteitä/lääkkeitä sekoittamassa päätä, niin kynnys väkivaltaa on entistä pienempi. En äkkiseltään tapauskuvauksen perusteella näe sellaista miksi kalliiseen mielentilatutkimukseen pitäisi terveydenhuollon resursseja tai yhteiskunnan rahoja tuhlata.

"Mielentilatutkimusten tekeminen henkirikoksista ja muista vakavista rikoksista epäillyille on vähentynyt Suomessa huomattavasti, uutisoi Etelä-Suomen Sanomat.

Valtion mielisairaaloiden johdossa ollaan huolissaan siitä, että psyykkisesti sairaat voivat päätyä hoitolaitoksen sijaan vankilaan. Vankilassa vaikeista mielenterveysongelmista paraneminen on epätodennäköistä.

Mielentilatutkimukseen vuosittain määrättävien määrä on 30 vuodessa laskenut noin 300:sta sataan."

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016040921387436

Tämä ja yhdeksän seuraavaa viestiä siirretty Kuopion -henkirikosketjusta.
-NILS-

[NoRemorse]

"Mielentilatutkimusten tekeminen henkirikoksista ja muista vakavista rikoksista epäillyille on vähentynyt Suomessa huomattavasti, uutisoi Etelä-Suomen Sanomat.

Valtion mielisairaaloiden johdossa ollaan huolissaan siitä, että psyykkisesti sairaat voivat päätyä hoitolaitoksen sijaan vankilaan. Vankilassa vaikeista mielenterveysongelmista paraneminen on epätodennäköistä.

Mielentilatutkimukseen vuosittain määrättävien määrä on 30 vuodessa laskenut noin 300:sta sataan."

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016040921387436

Niin ovat vähentyneet, mutta ei tässä kyseisessä tapauksessa ole ainakaan julkisten tietojen pohjalta mitään sellaista, että heräisi epäilys mielisairaudesta, joka vaikuttaisi syyntakeisuuteen. Perusmuotoinen ja perinteinen suomalainen henkirikos, jossa alkoholisti puukottaa toisen mitättömän riidan päätteeksi.

[Kalle-Ville]

↑

Aiemmin lähes kaikki henkirikoksiin oikeuden mukaan syyllistyneet laitettiin välituomiolla mielentilatutkimuksiin, jos mitään erityistä poikkeusta (kuten esim. riittävän tuoretta mielentilatutkimusta) ei ollut, kuten heidän lisäkseen useita muihin väkivalta- ja yleisvaarallisiin rikoksiin syyllistyneitä, minkä johdosta sieltä joskus löytyi niitä syyntakeettomia yllätyksiä silloin tällöin. Ihan hyvää tekisi seuloa tuo porukka samalla tavalla nykyään kuin aiemminkin on tehty.

Lainaukset korvattu nuoliviittauksella
-NILS-

[NoRemorse]

Aiemmin lähes kaikki henkirikoksiin oikeuden mukaan syyllistyneet laitettiin välituomiolla mielentilatutkimuksiin, jos mitään erityistä poikkeusta (kuten esim. riittävän tuoretta mielentilatutkimusta) ei ollut, kuten heidän lisäkseen useita muihin väkivalta- ja yleisvaarallisiin rikoksiin syyllistyneitä, minkä johdosta sieltä joskus löytyi niitä syyntakeettomia yllätyksiä silloin tällöin. Ihan hyvää tekisi seuloa tuo porukka samalla tavalla nykyään kuin aiemminkin on tehty.

Se on taas kustannuskysymys, jos kalliita mielentilatutkimuksia aletaan lisäämään. Suomessa on jo ennestään vähennetty radikaalisti psykiatrian osastopaikkoja, niin olisiko edes käytännössä mahdollista palata entisiin määriin mielentilatutkimuksissa tai olisiko se pois joltain sellaiselta joka tarvitsee sairaalahoitopaikkaa? Ja kyllähän se lisää oikeudenkin työmäärää, jos ei saada annettua tuomiota, vaan lähetetään syytetty mielentilatutkimukseen ja odotellaan sinne paikkaa ja tutkimuksen valmistumista. Käräjäoikeudet ruuhkautuisi entistä pahemmin.

[Sienisalaatti]

↑

Näinpä juuri. Mielentilatutkimusten määrän raju kasvattaminen vaatisi käytännössä kokonaisten uusien osastojen perustamista valtion mielisairaaloihin, koska sairaaloiden käyttöaste on jo nyt jatkuvasti aivan liki 100%.

Lainaukset korvattu nuoliviittauksilla
-NILS-

[Kalle-Ville]

Jos ei enää oikein uutta tulosta tule, niin miksi tuhlata resursseja sinne, kun ketään tappamattomiakin ihmisiä on vailla mielenterveyden palveluja. Niihin panostaminen, jotka eivät ole tappaneet ketään, on hedelmällisempää esimeriksi resurssien ja ihmishenkien säästämisen näkökulmasta.

Minä puolustan mielentilatutkimuksia hyvin tehokkaana rikosten vähentäjänä, sillä jokainen syyntakeettomaksi todettu on poissa pahaa tekemästä muille ihmisille lähes poikkeuksetta todella paljon kauemmin, joskus koko loppuelämänsäkin, mitä olisi jos hän selviäisi siitä vankeusrangaistuksella.

"Vuoden 2009 lopussa hoidossa olleiden kriminaalipotilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 8 v 5 kk, raportissa todetaan.

Pisin edelleen jatkuva hoitoaika oli 54 vuotta 2 kuukautta. Oikeusasiamiehen raportissa ei tarkempia tietoja anneta, mutta kriminaalipotilaan rikos on siis tapahtunut vuonna 1955. Henkilö on ollut siitä alkaen sairaalassa."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/oik ... #gs.01348w

[meitzi]

"Vuoden 2009 lopussa hoidossa olleiden kriminaalipotilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 8 v 5 kk

Vuodesta 2009 on tosi paljon aikaa.

[Kalle-Ville]

"Vuoden 2009 lopussa hoidossa olleiden kriminaalipotilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 8 v 5 kk

Vuodesta 2009 on tosi paljon aikaa.

Tässä on tuoreempaa.

"Vuoden 2019 lopussa hoidossa olleiden kriminaalipotilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 8 v 3 kk. (pisin hoitoaika 33 v 6 kk)."

https://www.niuva.fi/wp-content/uploads ... 1-2024.pdf

[JanitaSlim]

↑

Miksei noista tehdä elokuvaa, joka perustuu tositapahtumiin? Otetaan nuo kaikkein pisimpään olleet mukaan

Lainaukset korvattu nuoliviittauksella
-NILS-

[meitzi]

"Vuoden 2009 lopussa hoidossa olleiden kriminaalipotilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 8 v 5 kk

Vuodesta 2009 on tosi paljon aikaa.

Tässä on tuoreempaa.

"Vuoden 2019 lopussa hoidossa olleiden kriminaalipotilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 8 v 3 kk. (pisin hoitoaika 33 v 6 kk)."

https://www.niuva.fi/wp-content/uploads ... 1-2024.pdf

Kahdeksan vuotta poissa pahanteosta on tosi hyvä juttu. Puolustaa kyllä ideaa jatkaa mielentilatutkimuksia sinänsä.

[Sienisalaatti]

Menee varmaan tähän lankaan, koska Niuvanniemen sairaala on kiistatta suurin mielentilatutkimusten tekijä ja keskeisin oikeuspsykiatrian yksikkö.

http://www.laakarilehti.fi/kliininen-ty ... 9d85364340

Myytinmurtajat

Niuvanniemessä ei pärjää mustavalkoisella ajatustavalla.

22.1.2024 08.37
Maria Nummela

– Meillä on aidatut pihat ja lukitut ovet. Silti täällä voi tehdä ihan tavallista lääketiedettä, tiivistää oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Milja Hartikainen Niuvanniemen sairaalasta.

Asetuksen nojalla suojellussa jugendmiljöössä hoidetaan oikeuspsykiatrisia sekä vaarallisia ja vaikeahoitoisia tapauksia. Potilaita on vajaat 300, osa heistä on syyllistynyt vakaviin rikoksiin. Henkilökunnan tehtävänä on taata heidän ja muiden ihmisten turvallisuus.

Käytännössä kaikilla potilailla on jokin psykoosisairaus: skitsofrenia, skitsoaffektiivinen häiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mukaan mahtuu muutama psykoottinen masennustapaus. Persoonallisuushäiriöt ja päihdeongelmat tuovat soppaan oman lisänsä.
Kuin pienen terveyskeskuksen omalääkäri

Stereotypia oikeuspsykiatrista piirtyy julkisuudessa olevien superkonkarien mukaan. Todellisuudessa töitä paiskivat kaikenikäiset lääkärit. Tämä on yllättänyt yhden jos toisenkin potilaan.

Hartikainen ja syksyllä erikoistuvana lääkärinä aloittanut Jonne Lintunen poikkeavat julkisuuskuvasta. Stereotyyppistä oikeuspsykiatria ei ole. Kuopiossa kaikki ovat lupsakoita ja huumorintajuisia.

– Mustavalkoisella ajattelutavalla olisi vaikea olla täällä. On hyödyksi, jos asioita pystyy katsomaan useammalta näkökulmalta, Hartikainen toteaa.

Lintunen haaveili kandiaikana sankarilääkärin viitasta. Amanuenssuurin ja muiden alojen kokeilujen jälkeen pisimmän korren vei oikeuspsykiatria.

– Tämä on jännä sekoitus psykiatriaa ja somatiikkaa. Vähän kuin olisi pienen terveyskeskuksen omalääkäri.

Hartikainen nauraa vieressä: sanat voisivat olla hänen suustaan.

– Minusta ei pitänyt tulla ainakaan psykiatria tai patologia. Valmistumisen jälkeen en oikein tiennyt, mikä ala eniten kiinnostaisi.

Haaveet anestesiologiasta haihtuivat, kun kurssikaveri "höynäytti" hänet Niuvaan.

– En ollut koskaan työskennellyt psykiatrialla, ja tulin ihan pystymetsästä tänne. Tykästyin heti mielentila-arvioihin, eikä haitannut vaikken osannut – sain apua aina kuin tarvitsin.

Vain harva kotiutuu suoraan

Erikoisalaa on luonnehdittu psykiatrian kirurgiaksi. Ajattelutapa on monin paikoin suoraviivainen. Oikeuspsykiatria erikoisalana liikkuu lääketieteen ja oikeusopin rajapinnassa.

Viranomaisyhteistyötä on paljon. Virka-apua poliisilta tarvitaan kuljetuksiin ja välillä tilanteisiin sairaalan sisällä, poliisi puolestaan konsultoi ja pyytää lausuntoja. Yhteistyötä tehdään myös muun muassa tuomioistuinten, aluehallintovirastojen ja maistraatien kanssa.

Perustyöstä ulospäin näkyvin osa ovat mielentilatutkimukset. Selvitysten jälkeen tutkittavat joko poistetaan sairaalasta tai heidät määrätään hoitoon. Varsinaisista potilaista vain harva kotiutuu suoraan.

Niin sanottujen vaikeahoitoisten potilaiden hoito jatkuu usein kotikunnan psykiatrian osastolla. Iäkkäämpien potilaiden jatkohoitopaikka voi löytyä esimerkiksi vanhuspuolen yksiköstä. Oikeuspsykiatrisilla potilailla hoito jatkuu valvonta-ajalla, usein jossain tuetussa asumismuodossa.
Itsemäärämisoikeus on hankala asia

Hartikaisen mukaan suurin murros potilastyössä on tapahtunut jo. Itsemäärämisoikeuden kunnioittaminen on lisääntynyt. Laitosvaltaa pyritään välttämään viimeiseen asti.

– Se onkin täällä joskus vähän hankala kapiitteli, milloin itsemäärämisoikeuden kunnioittaminen kääntyy potilasta vastaan. Yksilöllinen arviointi ja ajattelun joustavuus ovat lisääntyneet. Ennen täällä oli autoritäärisempää, ylhäältä ohjattua. Nyt on enemmän liikkumavaraa.

Lintunen luottaa erikoisalan tulevaisuuteen, uhkia ei juuri ole.

– Vaikea kuvitella, että inhimillistä kohtaamista voisi vaikkapa tekoäly korvata. Tekoälystä voisi saada ehkä tukea asiakirjatyössä, jota täällä on kyllä paljon.

Vakavia vaaratilanteita sairaalassa ei juurikaan ole. Näihin on varauduttu ja pulmia ennaltaehkäistään viimeiseen asti.

– Minulla ei ole täällä koskaan ollut vaaran tunnetta.

Myös Hartikainen kokee, ettei pelätä tarvitse.

– On kuitenkin syytä muistaa, missä olemme töissä. Väkivallan riskiä pyritään vähentämään muun muassa toimimalla mahdollisimman pitkälle yhteisymmärryksessä potilaiden ja tutkittavien kanssa.



Faktat
Erikoisalani: Oikeuspsykiaria

Varsinaista oikeuspsykiatriaa voi harjoittaa kaikessa laajuudessaan muun muassa valtion mielisairaaloissa eli Vanhan Vaasan ja Niuvanniemen sairaaloissa, sekä Husin Ohkolan sairaalassa Kellokoskella. Työllistyä voi myös vankiterveydenhuoltoon tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Oikeuspsykiatreja työskentelee lisäksi päihdelääketieteen osaamista vaativissa tehtävissä.

Suomessa on noin 60–70 alan erikoislääkäriä.

Niuvanniemessä osastoja on 14. Kahdeksan on tarkoitettu miehille ja yksi naisille. Neljä osastoa on sekaosastoja, ja yksi on tarkoitettu alaikäisille. Lisäksi Niuvanniemeen on perustettu tänä vuonna avohoitopalveluita ja konsultaatioita tuottava oikeuspsykiatrinen poliklinikka.

Monet potilaista ovat sairaalassa useita vuosia. Alaikäisten osastolla hoitoajat ovat keskimäärin lyhyempiä.

Niuvanniemen lääkärien työnantaja on valtio.

[Oikeus ennen kaikkea]

Usein vakavien rikosjuttujen oikeuskäsittelyjen yhteydessä mainitaan, että syytetty määrättiin mielentilatutkimukseen. Miksi sellainen tehdään, mitä siellä tapahtuu ja mikä sen merkitys on oikeudenkäynnissä tai rikoksesta tuomion saaneen elämässä oikeudenkäynnin jälkeen?
Rikoksesta syytetty voidaan määrätä mielentilatutkimukseen vain oikeuden päätöksellä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) osoittaa rikoksesta syytetylle paikan, jossa mielentilatutkimus tehdään. Mielentilatutkimuksessa oleva henkilö voidaan pitää mielenterveyslain perusteella sairaalassa tahdostaan riippumatta.

Oikeus määrää mielentilatutkimuksen
Suomessa mielentilatutkimuksia tehdään Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa ja Vanhan Vaasan sairaalassa. Vuosittain Suomessa tehdään noin sata mielentilatutkimusta.
– Mielentilatutkimus määrätään tuomioistuimen toimesta sellaisessa tilanteessa, jossa tuomioistuin on ajatellut, että henkilön rikoksen taustalla saattaa olla joku mielenterveyden häiriö. Tällöin tuomioistuimella tärkeää saada tietoonsa, onko mahdollisesti kyseinen mielenterveyshäiriö ollut sitä luokkaa, että voisiko se jopa vaikuttaa henkilön syyntakeisuuden asteeseen, kertoo Niuvanniemen sairaalan johtava lääkäri Allan Seppänen Viiden jälkeen -ohjelmassa.

Suomen perusteellisin tutkimus
Noin kaksi kuukautta kestävä mielentilatutkimus on perusteellisin tutkimus, mitä Suomessa voidaan ihmisestä tehdä. Tutkimukseen kuuluu laajat psykiatrin, psykologin, sosiaalityöntekijän ja hoitajan tekemät haastattelut.
– Se tehdään osasto-olosuhteissa, jolloin saadaan paljon informaatiota ihan havainnoimalla henkilön käyttäytymistä. Sen lisäksi saadaan paljon tietoa erilaisilta viranomaisilta, esimerkiksi terveydenhuollon toimijoilta, sosiaaliviranomaisilta ja puolustusvoimilta, toteaa Seppänen.

"Tärkeä prosessi oikeusturvan kannalta"
Johtava lääkäri Seppänen arvelee tämän johtuvan siitä, että rikostuomiot ovat suhteellisen lyhyitä, kun taas oikeuspsykiatrinen hoito kestää tarkemmin määrittelemättömän ajan.
– Mielentilatutkimusprosessi on hirveän tärkeä yksilön oikeusturvan kannalta. Meille on hirveän olennaista päästä seulomaan ne ihmiset hoidon piiriin, jotka hoitoa tarvitsevat. Kyllä me varsin korkealla varmuusasteella olemme, kun mielentilatutkimuslausunto valmistuu.

Mielentilatutkimus vaikuttaa myös tuomioon
Mielentilatutkimus vaikuttaa myös rikoksesta syytetyn tuomioon. Oikeus voi todeta syyntakeettoman syyllistyneen siihen tekoon, josta syyttäjä vaatii hänelle rangaistusta.
Jos syytetty todetaan mielentilatutkimuksessa syyntakeettomaksi, ei hän ole rikoksen tekohetkellä ymmärtänyt tekoaan.
Oikeudenkäynneissä syyntakeeton jätetään rangaistukseen tuomitsematta, mutta tällöin hänet määrätään tahdonvastaiseen hoitoon. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hän ei suorita rangaistusta tavallisessa vankilassa vaan esimerkiksi Niuvanniemen sairaalassa. Oikeuspsykiatrisen hoidon kestoa ei ole määritelty, osa saattaa viettää laitoksessa jopa loppuelämänsä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jop ... #gs.4ry2o0