Rikoskirjallisuus, elokuvat, sarjat, dokumentit, podcastit yms

loneliness · Ma Heinä 07, 2008 3:23 pm

Kate Holden - Enkelivaihde

Kukaan ei koskaan kääntynyt Kate Holdenin puoleen ja sanonut "Kokeile nyt sinäkin", ei koskaan. Kukaan ei tuputtanut hänelle heroiinia. Mieltä vain kaihersi se ikuisen epämääräinen tunne että jäi jostakin paitsi, kun muut sukelsivat suuriin seikkailuihin. Siksi oli pakko kokeilla. Yhden kerran. Enkelivaihde kertoo hyvän perheen tytön päätymisestä St. Kildan kaduille huoraamaan heroiinihankintojensa rahoittamiseksi, introvertin älykön urasta prostituoituna paremman luokan ilotalossa. Ja paluusta sieltä takaisin. Holden kuvaa henkeäsalpaavan lyyrisesti ja viileän tarkkanäköisesti taaksejäänyttä ajanjaksoa elämässään. Australialainen Kate Holden (s. 1972) on klassisten aineiden ja kirjallisuuden kunniatohtori Melbournen yliopistosta. Enkelivaihde on hänen esikoisromaaninsa. Tunnustuksellisia selviytymistarinoita on nykyään tyrkyllä pilvin pimein, joten on hienoa voida suositella yhtä joka on poikkeuksellisen tasokasta luettavaa ja tarjoaa tuoreen näkökulman sosiaaliseen stigmaan.

http://www.suurikuu.fi/PublishedService ... 9524719001

Loistava omaelämänkerta riippuvuuteen ajautumisesta, riippuvuudesta, seuraavan annoksen hankkimisen vaivasta ja vaikeudesta. Kate työskenteli useissa bordelleissa huorana, joilla rahoitti sitten huumeidenkäyttönsä. Irtipääsyä hän yritti useasti, vaihtelevalla menestyksellä. Välit vanhempiin säilyivät hyvänä huoran ammatista ja heroiinin käytöstä huolimatta. Suosittelen lämpimästi kaikille, kirja on puhutteleva, ja liimaa perseesi sohvalle tehokkaasti. Itse olen lukenut kaksi kertaa tämän, ja yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista.

raippa · Viesti Kirjoittaja **raippa** » Ke Heinä 09, 2008 2:30 am

Jim Thompson: Murha vain

Pikkukaupungin ainoan leffateatterin omistavan epäsuhtaisen pariskunnan suhde särkyy kun lipevä aviomies tekee läheistä tuttavuutta talon juntin sisäkön kanssa. Vaimo vaatii erorahoja ja he lavastavat hänen tapaturmaisen kuoleman tappamalla tuntemattoman eukon, jotta mies saisi vakuutusyhtiöltä suuret rahat ja maksettua vaimon pois uuden suhteen tieltä. Kaikki sujuu aluksi suunnitelmien mukaan, mutta pian tapahtuneesta vihiä saaneet korppikotkat ovat kädet ojossa vaatimassa osaansa rahoista. Eikä asiat helpotu yhtään kun viranomaiset alkavat tutkimaan epäilyttävää onnettomuutta sekä mystisesti kadonnutta naista.

200 sivuinen dekkari, mikä ei todellakaan loista, mutta pitkästyttävän alun jälkeen toimii ihan mukavana työpaikkalukemisena. Kerronta on pääasiassa vuoropuhelua, mikä tekee siitä vielä helpompaa luettavaa. Päähahmo on ihan sympaattinen kusipää ja hänen karismaansa luottaen odotin lopulta jotain parempaa kuin se oli. Thompsonilta voisi tsekata muitakin kun kuulemma parempiakin löytyy.

raippa · Viesti Kirjoittaja **raippa** » Ma Heinä 21, 2008 2:02 am

Jim Thompson: Pottsville 1280
Eteläisen käpykylän sheriffi Nick Corey on juntin ja laiskan patun maineessa ja ainoa syy äijän sheriffinä olemiseen onkin se että hän kääntää aina katseensa pois kun se on muille asukkaille soveliasta, eikä pidätä "tärkeitä" henkilöä. Juntin maine antaa ukolle hyvät edellytykset punoa juoniaan, ja pian hän pelaakin valheiden, syrjähyppyjen sekä murhien täyteistä peliään muita ihmisiä pelinappuloinaan käyttäen.

Riemastuttava veijaritarina, jota ei kerta kaikkiaan malta jättää kesken kun sen on aloittanut. Sheriffin lunkkimainen äijämäisyys jaksaa naurattaa useaan otteeseen ja Corey nousi korkealle fiktiivisten psykopaattien listallani.

Jim Thompson: Piru perii omansa

Elämän päähänpotkima myyntimies kärvistelee vittumaisen akkansa ja työnsä kanssa. Mahdollisuus parempaan elämään syntyy kun eräs rikas ja pihi ämmä tekee vaihtokauppaa tarjomalla kauniin sisarentyttärensä suloja korvaukseksi myyntimiesten kauppaamille rihkamatuotteille. Myyntimies päättää pelokkaan tytön kanssa hankkiutua vanhasta ämmästä eroon, viedä tämän rahat ja viettää loppuelämä onnellisesti yhdessä. Tietenkään asiat eivät suju ihan näin helposti.

Kolmas lukemani Thompson ja alan olemaan vakuuttunut miehen kyvystä kuvata elämänmakuisia ja rosoisia hahmoja. Pituutta vajaat 200 s, joten nopeasti tämänkin ahmaisi.

Tikkewtz · Ma Heinä 21, 2008 10:13 am

James Ellroyn koko tuotanto on tutustumisen arvoinen. Mielestäni hänen tuotantoonsa tutustuminen kannattaa aloittaa Los Angelesin alamaailmaa luotaavasta Los Angeles-kvartetista, jossa Ellroy repii auki entisen kotikaupunkinsa glamouria: Musta Dahlia, Hollywood-suuri tyhjyys, L.A Langennut kaupunki sekä White Jazz,Musiikkia pimeydestä.

”Ellroyn Los Angelesia käsittelevä sarja on merkittävintä kaunokirjallisuutta, mitä Yhdysvalloissa on viime vuosikymmeninä kirjoitettu.”
– hovioikeudenneuvos Jukka Kemppinen, Iltalehti

Yhdysvaltain alamaailma-trilogia: American tabloid, Cold six thousand-verirahat sekä Blood's a Rover (ilmestyy 2009) pohjautuu puolestaan tositapahtumiin:Kennedyjen salamurhiin, Martin Luther Kingiin, Edgar Hooveriin ja Sikojenlahden selkkaukseen. Näiden kirjojen päähenkilöinä on kolme kuvitteellista henkilöä, joiden elämä kietoutuu osaksi toisiaan kiehtovalla tavalla.

"The Cold Six Thousand - Verirahat on pelottava kertomus maailman mahtavimman valtion historiasta myrskyisällä 1960-luvulla. Se on tärkeä teos rikollisuudesta. Ellroy kirjoittaa niin vakuuttavasti, että lukijan on vaikea tietää, onko kyseessä dokumentti vai romaani."
- Pertti Vuorinen, Ruumiin Kulttuuri

James Ellroyn kiinnostus rikoksiin voi johtua osaksi siitä, että hänen äitinsä raiskattiin ja tapettiin 50-luvulla. Tapaus on edelleen selvittämättä. Tästä ja omasta nuoruudestaan Ellroy kirjoittaa Muistoja Pimeydestä kirjassa.

Kiinnostuneille löytyy myös Ellroylle dedikoitu sivusto

http://www.ellroy.com/

Tatum · Viesti Kirjoittaja **Tatum** » Su Syys 28, 2008 9:06 am

No, laitan tämän tännekin:
Tylsän lauantai päivän kunniaksi mieleni tekee katsoa mielenkiintoisia dokumentteja netistä. Olisi kiva jos jotkut tietäisivät hyviä dokumentteja netistä missä on samassa suomi-tekstit. Tässä on kaksi kappaletta:

http://video.google.com/videoplay?docid ... 1556505501
http://video.google.com/videoplay?docid ... 2181510877

Nämä kertovat syyskuun 11. päivän iskuista.

Topic
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=5425

specialhousingunit · Ke Loka 08, 2008 12:30 pm

specialhousingunit · To Loka 09, 2008 5:34 pm

Muistui mieleen, että joskus oli telkassa elokuva kaverista nimeltä Gary Gilmore. Jotenkin tuntuu, että elokuvasta on parikin versiota. Suosittelen katsottavaksi.
Gary Gilmore teloitettiin ampumalla Utahissa. Taisi olla ensimmäinen sen jälkeen, kun kuolemanrangaistukset otettiin uudelleen käyttöön yhdysvalloissa. Kaverista varmaan löytyy lisätietoo ihan googlettamalla.

Lupu · Viesti Kirjoittaja **Lupu** » To Loka 23, 2008 11:03 am

Ihr könnt euch niemals sicher sein-niminen elokuva esitettiin eilen saksalaisella ARD-kanavalla. Lukiolaista Oliveria epäillään kouluammuskelun suunittelusta ja hänen lähipiirinsä joutuu pohtimaan onko vaara todellinen ja miten siihen olisi suhtauduttava.

Elokuvan innoittajana on vuosi sitten Kölnissä sattunut tapaus, jossa 17-vuotias lukiolainen jäi kiinni kouluammuskelun suunnittelusta ja päätyi lopulta itsemurhaan. Elokuvassa käsitellään uskottavasti tilannetta syytetyn nuoren kannalta, jonka elämä mutkistuu entisestään, mutta toisaalta myös vanhempien ja opettajien kannalta, jotka eivät voi enää olla varmoja nuoren aikeista.

Olen pahoillani viittauksesta elokuvaan, jota ei nähdä Suomessa (kerron jos löydän myöhemmin vinkin englanninkielisestä versiosta), mutta aihe sinänsä on niin kiinnostava, että halusin avata siitä keskustelun. Mikä johtaa kouluammuskelun suunnitteluun, mitkä uhkaukset on otettava todesta ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: mitä on tehtävä nuorelle, joka jää kiinni sellaisen suunnittelusta?

Myöhemmin tänään kerron lisää Oliverin tapauksesta. Saksantaitoisille pari linkkiä:
linkki 1
linkki 2

Lupu · Viesti Kirjoittaja **Lupu** » Pe Loka 24, 2008 9:57 am

Tarina alkaa oppitunnilla, kun äidinkielen opettaja palauttaa aineita. Oliverin epätavallisesta syvällisestä aineesta hän on antanut nolla pistettä (koska "aiheen vierestä") ja vielä vihjailee ääneen, ettei tiedä pitäisikö Oliverin jäädä luokalleen. Tästä suivaantuneena Oliver lähtee luokasta ulos, mutta pudottaa mennessään maahan lapun, johon on kirjoittanut rap-laulun sanoja. Opettaja lukee lapun ja järkyttyy ymmärtäessään sen merkitsevän iskua kouluun ja hänen murhaansa.

Rehtori hälyttää poliisit, jotka tekevät Oliverin huoneeseen ratsian. Vain hänen äitinsä on kotona ja näkee omin silmin poliisin löytämät tekstit, väkivaltaiset tietokonepelit ja aseen. Äiti alkaa miettiä onko pojassa puolia, joista hän ei tiedä mitään, mutta isä on tämän puolella väittäen kaikkea aivan normaaliksi 17-vuotiaan touhuksi. Poliisi kuitenkin painostaa vanhemmilta suostumuksen Oliverin sulkemiseksi psykiatriseen laitokseen tarkkailuun.

Oliverin terapeutti tulee nopeasti johtopäätökseen, ettei pojasta ole vaaraa ympäristölleen. Vanhemmille hän antaa neuvoksi kuunnella poikaa ja ottaa hänet vakavasti. Tähän vanhemmat eivät kuitenkaan pysty ja äidin pyrkiessä puhumaan Oliverin kanssa tämä toteaa: "Arvaa mikä minusta on todella paskamaista? Kun sinä ja isä ette pidä minun puoliani!"

Päästyään laitoksesta Oliver lähtee tavalliseen tapaan kouluun ja saapuu äidinkielen tunnille. Opettaja on hätääntynyt hänet nähdessään ja toimittaa hänet rehtorin luokse. Oliver ei saa osallistua opetukseen ennenkuin opettajakunta on pitänyt kokouksen ja päättänyt saako hän enää jatkaa koulussa. Kokouksessa äidinkielen opettaja esittää pelkäävänsä Oliveria eikä halua enää opettaa tätä, mutta toinen opettaja nostaa pöydälle Oliverin hylätyn aineen ja ihmettelee kuinka niin loistavasta kirjoituksesta on voitu antaa nolla pistettä. Hän pitää Oliverin suuttumusta oikeutettuna ja opettajaa työssään epäpätevänä, mutta äidinkielen opettaja lakaisee asian pois pöydältä, koska "tässä ei nyt ole kyse siitä". Lopulta äänestyksessä päätetään antaa Oliverille vielä yksi tilaisuus.

Samaan aikaan Oliver haluaa tavata tyttöystävänsä ja saapuu lievästi humalassa tämän kotitalon ovelle. Tytön isä on kuullut huhut hullusta nuorukaisesta eikä missään nimessä halua tämän tapailevan tytärtään. Kun Oliver yrittää väkisin isän ohi ovesta, tämä tönäisee hänet ja Oliver kaatuu pyöränsä päälle ja kolhaisee samalla autoa. Tyttöystävän isä tekee asiasta ilmoituksen poliisille ja väittää Oliverin tahallaan vahingoittaneen autoa. Kun isä vielä yllättää tyttärensä ja Oliverin toisessa tilanteessa yhdessä, hän päättää ottaa tytön koulusta (on Oliverin lukalla) ja muuttaa toiselle puolelle maata. Tapahtuman johdosta koulun rehtori katsoo, ettei Oliver enää voikaan palata kouluun ja erottaa hänet.

Matkalla rehtorin kansliasta ulos Oliver törmää nuorempaan poikaan, joka on kiusannut hänen vieläkin nuorempaa pikkusiskoaan, töninyt ja väittänyt tämän makaavan veljensä kanssa. Oliver käy poikaa rinnuksista kiinni ja tönii häntä kaappia vasten, mutta samalla äidinkielen opettaja saapuu paikalle, Oliver lähtee lätkimään ja opettaja saa vahvistuksen käsitykselleen hänen väkivaltaisuudestaan. Muuten Oliverissa ei ole jälkeäkään kaverista, joka kävisi käsiksi toisiin tai kiusaisi pienempiään.

Oliver on erotettu koulusta eikä tapauksen tultua tunnetuksi ole helppoa löytää uutta koulua. Vanhemmat eivät yrityksistään huolimatta ymmärrä häntä, entiset koulukaverit pitävät häntä vaarallisena hulluna ja tyttöystäväkin muutti toiselle puolelle maata. Jäljelle jäi vain yksi ystävä, jonka kämpillä Oliver majailee miettien menetettyä tulevaisuuttaan. Ystävän kysyessä olisiko Oliver ihan oikeasti ammuskellut koulussa tämä vastaa: "Jos jää kiinni ennenkuin on tehnyt mitään, ei voi enää edes todistaa ettei olisi tehnyt mitään. Sehän on absurdia."

Lopuksi Oliver kuitenkin onnistuu todistamaan kunnollisuutensa. Psykiatrisessa hoitolaitoksessa Oliveriin ihastunut tyttö päättää kostaa äidinkielen opettajalle tämän puolesta ja puukottaa opettajaa koulun käytävällä. Oliver onnistuu saamaan puukon tytön kädestä ja nousee näin lopulta tarinan sankariksi. Poliisiautossa istuvalle puukottajalle hän sanoo: "Enhän minä tätä halunnut".

*****

Kyse on keksitystä tarinasta, mutta siinä on elementtejä, jotka varmasti soveltuvat moniin tapauksiin. Itseä ärsytti mm. se, ettei Oliveria tosiasiassa kukaan aikuinen missään vaiheessa aidosti kuunnellut eikä ottanut todesta. Muistuu mieleen se muusikko, joka totesi, ettei olisi sanonut Harrisille ja Kleboldille mitään, vaan olisi vain kuunnellut, kun ei sitä kukaan muukaan tehnyt. Aikuiset myös ottivat omiin käsiinsä Oliverin elämän tärkeimmät asiat: mahdollisuuden käydä koulua ja tavata tyttöystävää. Vaikka tyttö oli alaikäinen (17v.) ja isällä laillinen oikeus päättää kuka taloonsa saa astua, niin silti siinä ovikohtauksessa tuli mieleen miten äärimmäisen loukkaavaa on nuorta kohtaan estää häntä tapaamasta haluamaansa ihmistä. Nämä ovat asioita, joissa aikuiset eivät tyypillisesti ota lasta/nuorta vakavasti.

Vasta joku väkivaltatekstien kirjoittaminen saa aikuisen ottamaan nuoren vakavasti - liiankin vakavasti. Ehkä sitä on vuosien ajan yrittänyt sanoa kuinka joku asia ottaa päähän ja saa hermot menemään (vaikka typerä opettaja koulussa), mutta vasta uhkauskirje saa jonkun kuuntelemaan... sittenkin aletaan vatvomaan kuinka hullu kirjoittaja mahtaa todellisuudessa olla, mutta sille itse ongelmalle (typerälle opettajalle) ei kukaan vieläkään suostu tekemään mitään.

Tietenkään minkään ongelman edessä ei pitäisi tarttua väkivaltaan tai sillä uhkailuun, mutta onko yhteiskunnassamme mitään muita väkivallattomia keinoja, joilla nuori saa äänensä kuuluviin ja asioihin muutosta? Koululaitos on monelle hirveä paikka ja sinne on kuitenkin pakko mennä. Opetusministerin mukaan ratkaisu löytyy kodeista ja vanhempien tulisi opettaa lapsille mikä on oikein mikä väärin. Just, ja sillä ne nuorten ongelmat koulussa on ratkaistu kertaheitolla! Ongelma on lapsissa ja nuorissa itsessään, kun eivät "sopeudu" kouluun, mutta koululaitoksessa ja varsinkaan opettajissa ei ole eikä koskaan voi olla mitään vikaa...

Catherine · Ti Marras 18, 2008 4:36 pm

Saako laittaa sarjakuviakin?

Noh, nuo Alan Mooren & Eddie Campbellin Helvetistä-sarja tuossa hyllyssä nököttävät, en ole vain kaikkia vielä ehtinyt lukemaan.. Ja sarjakuvan pohjalta tehty elokuva From Hell lienee varmaan aika monille tuttu? Omasta mielestäni ihan katsottava, vaikkei mikään helmi ollutkaan..
(Tietäisikö joku muuten jotain muita Ripper-aiheisia kirjoja tai leffoja, Murhamiehen muotokuvakin löytyy hyllystä, mites tuo Viiltäjä-Jackin päiväkirja, onko lukemisen arvoinen?)

Ja suosittelen myös Jhonen Vasquezin sarjakuvaa Johnny The Homicidal Maniac, parhautta

Rumble · Viesti Kirjoittaja **Rumble** » Ti Marras 18, 2008 6:46 pm

enpä huomannu oliko tää jo tarjolla

Zeitgeist movie
http://video.google.com/videosearch?q=z ... 4&ct=title#

erittäin mielenkiintonen 3-osanen dokkari uskonnoista, 9/11 jupinasta, ja jenkkien rahalaitoksista.

Elephant · To Joulu 04, 2008 1:29 am

Jodi Picoult, Yhdeksäntoista minuuttia
Kertoo tarinan fiktiivisestä kouluammuskelusta, jonka toteuttaa poika Peter Houghton. Keskittyy lähinnä ihmissuhteisiin ja murhista käytyyn oikeudenkäyntiin. Meni USAsa myyntilistojen kärkeen.

Luin kirjan nyt loppuun ja petyin. Kirja oli ennalta arvattava, täynnä kirjoittajan tekemiä virheitä sekä tietämättömyyttä asiasta. Lisäksi kirja oli lähes puoliltaan kopioitu Columbinesta.
Kirjoitustyyli oli kuitenkin mukaansa tempaava ja kahlitseva, vaikkakin monta kertaa paiskasin kirjan nurkkaan erinäisten virheiden takia, palasin aina sitä sieltä hakemaan. Näkökulmat vaihtuivat aina kappalejaon mukaan, mutta ei minä-muodossa. Lisäksi kirjaa maistoi takaumat, missä palattiin Peterin lapsuuteen aina hyppien lähemmäs hänen ammuskelupäiväänsä.
Suosittelisin kirjaa ihmisille, jotka eivät ole tutustuneet kouluammuskelu aiheeseen ehkä niin syvällisesti, sillä silloin siitä saa enemmän irti. Ihmiset, jotka tälläkin palstalla ovat lukeneet esim Columbine ketjun läpi, jos luette sen, lukekaa se varauksella.
Ette tule uskomaan sen loppua!
Päällisin puolin jäi kuitenkin huono maku suuhun, mutta kirjoittajan muut kirjat saattaisivat napata.

SISÄLTÄÄ PALJASTUKSIA!
Ajattelin nostaa muutamia ärsyttäviä kohtia esille:
Ensimmäistä kertaa heitin kirjan seinään siinä vaiheessa, kun kirjan eräs henkilöistä, seriffi Patrick Ducharme meni kouluun kun sielä ammuskeltiin. Hän ja kaksi muuta seriffiä menivät siis kouluun sisälle, ennenkuin paikalle oli tullut erikoisjoukot, ennenkuin he tiesivät kuka ammuskeli, millä ja montako. Tämän jälkeen Patrick pidätti Peterin, jonka vierellä oli kaksi asetta ja kaksi repussa, mutta ne vaihtelivat kirjan mukana aina aulalta jonnekkin kylpyhuoneisiin. Ihmisten teot muuttuivat pitkin kirjaa, eikä niihin myöskään löytynyt vastausta, joka todistaisi että ne olisivat olleet tehtyjä virheitä.
Kuten mainitsin, kirjailija komppasi monesti Columbinea. Peter Houghtonin tavaroista takavarikoitiin Bowling for Columbine-DVD, hänellä oli kuopparinta, hän murtautui koulun tietokoneille, hän leikki putkipommeilla työpaikkansa takapihalla, hänellä oli urheilijaveli, jonka varjoon hän jäi. Ammuskelupäivänä hän käveli koululta autollensa ja ilmoitti kaverillensa, että hänen kannattaisi poistua koululta, nyt tapahtuisi. Lisäksi erään selviytyneen oppilaan äiti käveli päivien päästä asekauppaan, osti aseen ja ampui itsensä siihen paikkaan.
Ainakin itselleni, nämä olivat häiritseviä tekijöitä, nimittäin kun keräsi kaikki nämä virheet / komppaukset paperille, näki, kuinka vähän kirjailija todellisuudessa oli jaksanut panostautua työllensä. Kaiken kruunasi loppuratkaisu, mikä oli lähes naurettava. Ymmärtäisin paremmin, jos Peterin näytettäisiin ihailleen Columbinea ja yrittäneen tehdä samanlaisen iskun, muttakun itse Peter ei maininnut Columbinea kertaakaan. Kirjailija heitteli mainintoja ja samanlaisuuksia Columbinesta niin yksittäisin sanoin lauseisiin, että ne olivat vain vittumaisia. Kirjailija olisi tässä vaiheessa voinut mieluummin kertoa ja luoda kuvaa, miten poika eli näiden kanssa, mutta maininta kuopparinnasta ohimennen, kun lapsi oli syntynyt normaalina ilman minkäänlaisia fyysisiä ongelmia / sairauksia elämänsä aikana, oli huvittava.
Näyttäisi, kuin kirjailija oli tehnyt kirjan siinä toivossa, että tällä aiheella hän varmasti saa julkisuutta.
SISÄLTÄÄ PALJASTUKSIA!

ABC · Viesti Kirjoittaja **ABC** » To Joulu 04, 2008 4:51 am

Luin juuri aivan mahtavan uuden elämäkerran: Laura Thompson: Agatha Christie - An English Mystery; Headline 2007; 534 s. En voi välttää ylisanoja, se oli aivan loistavaa analyysiä. Hän onkin ilmeisesti kirjoittanut kirjaa yli 10 vuotta, ja on ainoana saanut käyttöönsä kaikki Christien muistiinpanot, kirjeet ja muut henkilökohtaiset paperit.

Lainaan esimerkiksi:
But perhaps the greatest solace was the Blue Train itself. Murder scene it may have been, yet it bloomed in Agatha's mind as a symbol of order and escape. She had always wanted to travel. However much she had loved Archie she had known, in her heart, that they were very different people; that while he moved with apparent contentment between Sunningdale and Waterloo and the City, day in day out, she craved the sight of the unknown ('...they'd go on and on and on - probably at Dalton Heath or somewhere like it... She'd never see things - faraway things - India, China, Japan - the wilds of Baluchistan - Persia, where the names were like music: Ispahan, Teheran, Shiraz...'). She had longed for freedom and for love, and was beginning to understand that the two rarely went together.

Viisas nainen, tämä Laura Thompson. Hän on kyennyt kirjassaan näkemään kohteensa motiivit, ja kykenee siksi luomaan hänen persoonaansa valoa tavalla, johon edes Christien autobiografia ei kykene: eihän ihminen koskaan kirjoita täysin rehellisesti itsestään, joko koska ei halua tai koska ei kykene siihen.

Suosittelen ehdottomasti, vaikka tämä olikin pokkariksi aika kallis, melkein 20e.

Lihava · Viesti Kirjoittaja **Lihava** » La Huhti 11, 2009 10:30 am

Tähän väliin oivaa lukemista, palstan henkeen, luonnollisesti:

Thomas Muller: Ihmispeto

edit: EuroJR näemmä suositellut samaa kirjaa jo toissa vuonna.

aunila · Viesti Kirjoittaja **aunila** » Pe Huhti 16, 2010 5:24 pm

Rikostarinoita Suomesta -viestiketjussa käydään keskustelua kyseisen tv-sarjan ympärillä. Olemme nyt julkaisseet Elävään arkistoon Rikoksen maailma -sarjaa.

Maaliskuussa 2004 nuori mies katoaa Helsingissä. Myöhemmin hänen ruumiinsa löydetään maakuopasta kun surmaaja tunnusti teon. Mitä rikoshetkellä tapahtui ja miksi?

Rikoksen maailma 2004
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=103&t=951

otsikkoa muokattu
t:mode

MURHA.INFO

Rikoskirjallisuus, elokuvat, sarjat, dokumentit, podcastit yms

Ja nää videot uudestaan

Ette voi koskaan olla varmoja

Re: Kirjat, DVD:t, Youtube - palstan henkeen

Rikossarjat, elokuvat ja rikosdokumentit