Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon kaikki muut rikoksiin liittyvät asiat
Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Rundi kirjoitti:
Ti Syys 28, 2021 11:51 pm
Muruhermanni kirjoitti:
Ti Syys 28, 2021 11:18 pm
Taisi olla Kemistä lähtöisin yksi vankiloiden ainaisasukas Rami. Kakolassa 70 luvulla sanottiin Toppalan Siskoksi eikä Rami tykännyt nimestä. Ratto lehti julkaisi palstaa jossa pystyi hakemaan seuraa tai kirjeseuraa Rami haki siitä miesseuraa. Mitä viimeksi kuulin niin oli 90 luvulla Oulun vankilassa näytellyt aids testi todistusta joka oli negatiivinen. Onko tämä hörhö muille tuttu liekö hengissä enään?
Mielenkiintoinen persoona, tuo Rami, kuten hyvin monet vakio hörhöt olivat.
Itselleni tuntematon tapaus.

Mutta tuttua se että kirjeseuraa naisista tuli haettua, missä lehdissä vilahti ilmoitus vähänkin.
Jossain hengellisessä lehdessäkin oli kirjeenvaihtoilmoitus ja nainen tarttui oljenkorteen kun vastasin :D
Siis hän ei ollut uskovainen, ei mitään, tavallinen asuntovelkainen töissä käyvä duunari.

Ainakin kahdella lomalla tapasin häntä ja ihan asiallinen, tosi ennakkoluuloton. No totta kai hän halusi tietää mun taustoja jo kirjeenvaihdon aikana.
Olisihan siinä pystynyt vähän värittämään vähättelemällä tekojaan "miedoiksi". Mutta kerroin, että aito rosvo, väärentäjä ja petosmies olen ollut.
Ei hän alkanut leikkimään äiti Teresaa. Sanoi vain napakasti, että omissa käsissäsi on, miten aiot elää vapauden suhteen jatkossa.
Etäännyimme vasta kun pääsin siviiliin, olihan minulla muitakin tavattavia ollut ja oli.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tunsin Ramin linnasta ja pikkuisen siviilistä. Siviilissä hällä oli näitä linnanmiesten kiertopalkintoja käsikoukussa, linnassa jotain muuta. Oli viereisessä putkassa ja kysyin: Rami, onko sulla kahvia. Vastaus oli: Hällä on kakista.

Muuan Ramin kaveri Keitsi tallaili saman kaupungin katuja missä olin. Kerroin Keitsille, että Rami oli jäänyt vankilassa tarkastuksen aikana kiinni itse teossa. Keitsi naurahti, ja sanoi; saa se Rami nuorempiakin. Mentiin yhteen silloiseen kaljakuppilaan. Siellä oli ennestään hörhö, eivätkä tunteneet toisiaan. Kohta ilmassa oli sähköä kun nämä kyräilivät ja mulkoilivat vihaisesti näkemäänsä, Manu ja Keitsi. Keitsi laittoi lyvyautomaattiin kolikon ja mieleisen kappaleen soimaan. Meni nojaamaan soittimen kohdalle ja nojaten sen päälle, että maksimoi oman musiikillisen nautinnon. Tämän näyn voivat parhaiten kuvitella mielessään tuon nähneet. Siinä tiet erosivat ja lähdin pois.

Joskus myöhemmin vankilassa pelasivat korttia rahasta. Rami oli hutikassa ja korttipelissä johtaja katseli himoiten Ramin rahoja. Kysyi aina välillä silmät ahneudesta kiiluen: Rami, oletko sinä varmasti pelikunnossa. Myöntävän vastauksen saatua peli jatkui.

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

3.10.2021 TV: ssä tuli vastenmielinen tappoon johtanut ryöstö. Ryöstön uhri professori Kari Sulo Tikka hakattiin kotonaan kuoliaaksi. Tapauksen vastenmielisyyttä lisää, kun Tikka oli huutanut apua, eikä kukaan mennyt auttamaan.

Ennen oli joitakin, ketkä siivestivät ja rullasivat homoseksuaaleja. Kysyin yhdeltä tällaista toimintaa harrastavalta; mistä sinä kuppilassa erotat, kuka on homo. Rullaaja vastasi; hän flirttailee heille, tämän jälkeen siipimies menee gay- miehen kotiin ja vie rahaa ja viinaa niin paljon kuin löytyy. Itse taas olen varma, että ensin elostelevat täysillä ja se alkaa rullaajaa inhottaa, ja lavastaa tapauksen ryöstöksi. Mutta kun joku ryöstää usempaankin kertaan saman poikia metsästävän gay- miehen, on gayn täytynyt jossain välissä saada jotain vastinettakin.

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Ei ole mitenkään harvinaista, että veljekset ovat vankilassa, jopa samassa talossa yhtä aikaa. Jossain oli kolme veljestä yhtä aikaa, jossain isä ja poika yhtä aikaa. Pikku veli toihuili omia touhujaan. Yhdellä paikkakunnalla morsian ei päästänyt veljeä humalatilan vuoksi sisälle, niin veli lähti tekemään mitälie. Murtautui viinakauppaan ja vei korikaupaupalla Koskenkorvaa. Nopeasti olivat siipiveikot mukana juhlimassa. Kuten juopoille käy, niin heikosti tässäkin. Sakki pidätettiin. Siipimiehet sanoivat, etteivät tienneet viinojen olleen varastettuja. Paksujärkistä porukkaa kun eivät huomaa täysiä tuolloin sinisiä Alkon koreja. Asianajakin oli ihmetellyt ja tokaissut; tuo ei mene läpi kuin Tuppukylässä.
Jääkööt oikea paikka mainitsematta.

Tällaisista ja muista kolttosista veli sai vankeutta. Tuli samaan taloon missä itse jo olin. Sukulaissuhteiden vuoksi henkilökunta päästi minut veljen osastolle, ja veljen osastolle missä itse olin. Broidi asui yhteissellissä. Sanoin siellä yhdelle näkötutulle: Pitäkäähän huolta tästä pojasta. Kyllä, kyllä, oli tutun vastaus. Samalla osastolla pelasivat korttia, ja veli oli menossa parilla topalla katsomaan. Tämä joskus yhtä aikaa ollut tuttuni esti sen, ja sanoi: Siellä ne kynivät sinut alta aikayksikön, että et mene! Myöhemmin broidi kertoi tapausta ja oli selvästi tyytyväinen. Ei ollut veli kauaa tuossa talossa, vaan joutui jo kertalaisuuden vuoksi Keravalle.

Ankeampi veljesten tapaamisesta kongilla oli kahdella henkirikosta istuvilla. Näin kun kättelivät toisiaan kerroksilla. Toisella ensin tuomio kirjaimilla, joka hovissa muuttui vuosituomioksi, joka oli 10- vuotta. Toisella veljeksellä eri tapauksessa en muista miten kävi. Hän oli pitkän tuomion veljeään sosiaalisempi, ja tuli hyvin juttuun kongilla, töissä ja muualla.

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vankiloissa pelataan lottoa, sekä pimeää lottoa. Pimeän loton liikkeelle laittaja myi numeroita tiettyyn hintaan, ja maksua vastaan sai valita, ottaako yhden vai useamman numeron. Pimeän loton alkuunpanija ja kerääjä sai potista tietyn osan itselleen. Voittonumero pimeässä lotossa oli se, mikä tuli ensimmäisenä tuutista. Suljetussa talossa tavaralla ja avovankilassa rahalla. Korttia ei vankilassa saanut pelata, se oli jyrkästi kiellettyä. Silti vangit tekivät vaikka sokeripaketin pahvista kortit, että saivat pelata, milloin rahasta milloin huvista. Pamppu takavarikoi yksien kortit ja alkoi jo tuskastua ainaiseen samojen miesten hallusta olevien korttien takavarikointiin.
Hän sanoi miehille: Kätkekää edes paremmin seuraava pakka.

Muuan mies, en tiedä mikä häneltä oli vieteristä katkaissut sen viimeisen vivun mutta alkoi olla vauhti liian lujaa. Tyyppiä; siviilissä ja vankilassa ihmisten kiusana. Urheilullisesti lahjakas. Se hyve miehellä oli, että kun antoi jollekin anteeksi, se oli anteeksi annettu. Tämä risari oli noihin aikoihin vankiloiden heittopussi, jota nakeltiin talosta taloon. Milloin Sukevalle, Pelsoon ja sieltä Kakolaan, sieltä taas Hämeeseen jne. Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilassa oli naisia ja jonkun verran miehiä. Kaikki keskinäinen kontakti kielletty. Silti talossa oli vähintään kerran vuodessa häät.

Tämä risari oli suljetussa vankilassa ja laittoi loton vetämään. Silloin oli lottokupongissa kalkkeripaperi, ja sen toinen osa jäi pelaajalle. Mies sai tulokset lauantaina, jokerissa kaikki oikein, mutta onnettomuus; ei ollut laittanut ruksia kohtaan jossa oli ottaa osaa. Ukkoa jurppi, mutta pian se siitä. Pääsi eri vuosikymmenellä jossain välissä avotaloon. Laittoi taas pelit vetämään ja taas onnisti; ruksit olivat oikeassa paikassa ja jokerissa täyspotti. Raha poltteli missä se oli, ja siviili houkutti. Yksi linnanjätkä puliukko lähti hakemaan risaria taksilla. Avovankiloissa pystyi kävelemään hiukan kauempanakin, eikä haku tämän suhteen tuottanut vaivoja.

Myöhemmin tuomionsa jälkeen näin miestä siviiissä. Olin myyjänä ja pienessä maistissa hän tuli liikkeeseen. Tarjosin kahvit. Vaimo tuli myös sattumoisin käymään, ja risari sanoi heti: Esittele! Niin tein. Ei mennyt kovin kauaa kun hänestäkin puhuttiin menneessä aikamuodossa. Miehessä oli paljon hyvää ja ainesta. Häntä yritettiin auttaa, mutta ei. Kuin jokin vain vei ukkoa alemmaksi ja alemmaksi. Noihin aikoihin kuoli monia tenttuun, niin myös risari.

Rundi
Harjunpää
Viestit: 340
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
La Loka 16, 2021 11:45 pm
Vankiloissa pelataan lottoa, sekä pimeää lottoa. Pimeän loton liikkeelle laittaja myi numeroita tiettyyn hintaan, ja maksua vastaan sai valita, ottaako yhden vai useamman numeron. Pimeän loton alkuunpanija ja kerääjä sai potista tietyn osan itselleen. Voittonumero pimeässä lotossa oli se, mikä tuli ensimmäisenä tuutista. Suljetussa talossa tavaralla ja avovankilassa rahalla. Korttia ei vankilassa saanut pelata, se oli jyrkästi kiellettyä. Silti vangit tekivät vaikka sokeripaketin pahvista kortit, että saivat pelata, milloin rahasta milloin huvista. Pamppu takavarikoi yksien kortit ja alkoi jo tuskastua ainaiseen samojen miesten hallusta olevien korttien takavarikointiin.
Hän sanoi miehille: Kätkekää edes paremmin seuraava pakka.

Muuan mies, en tiedä mikä häneltä oli vieteristä katkaissut sen viimeisen vivun mutta alkoi olla vauhti liian lujaa. Tyyppiä; siviilissä ja vankilassa ihmisten kiusana. Urheilullisesti lahjakas. Se hyve miehellä oli, että kun antoi jollekin anteeksi, se oli anteeksi annettu. Tämä risari oli noihin aikoihin vankiloiden heittopussi, jota nakeltiin talosta taloon. Milloin Sukevalle, Pelsoon ja sieltä Kakolaan, sieltä taas Hämeeseen jne. Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilassa oli naisia ja jonkun verran miehiä. Kaikki keskinäinen kontakti kielletty. Silti talossa oli vähintään kerran vuodessa häät.

Tämä risari oli suljetussa vankilassa ja laittoi loton vetämään. Silloin oli lottokupongissa kalkkeripaperi, ja sen toinen osa jäi pelaajalle. Mies sai tulokset lauantaina, jokerissa kaikki oikein, mutta onnettomuus; ei ollut laittanut ruksia kohtaan jossa oli ottaa osaa. Ukkoa jurppi, mutta pian se siitä. Pääsi eri vuosikymmenellä jossain välissä avotaloon. Laittoi taas pelit vetämään ja taas onnisti; ruksit olivat oikeassa paikassa ja jokerissa täyspotti. Raha poltteli missä se oli, ja siviili houkutti. Yksi linnanjätkä puliukko lähti hakemaan risaria taksilla. Avovankiloissa pystyi kävelemään hiukan kauempanakin, eikä haku tämän suhteen tuottanut vaivoja.

Myöhemmin tuomionsa jälkeen näin miestä siviiissä. Olin myyjänä ja pienessä maistissa hän tuli liikkeeseen. Tarjosin kahvit. Vaimo tuli myös sattumoisin käymään, ja risari sanoi heti: Esittele! Niin tein. Ei mennyt kovin kauaa kun hänestäkin puhuttiin menneessä aikamuodossa. Miehessä oli paljon hyvää ja ainesta. Häntä yritettiin auttaa, mutta ei. Kuin jokin vain vei ukkoa alemmaksi ja alemmaksi. Noihin aikoihin kuoli monia tenttuun, niin myös risari.
Kyllähän se ikitotuus on ollut ja pätee yhä, että jos tuota kierrettä jatkaa ja vauhdittaa aina päihteillä viimeistään siviilissä, jää elinvuodet todella lyhyiksi. Keski-ikä jopa niin alhainen kuin 40 - 50 vuotta.
Aikoinaan hörhöt saattoivat olla pidempi ikäisiä, koska olivat siviilissä niin lyhyitä aikoja, eivät ehtineet kuolla viinaan eikä korvikkeisiin. Nykyisin ehtii, koska aika paljon saa tehdä kolttosia ennen kuin häkki heilahtaa ja silti tuomiot paljon lyhyempiä kuin vanhojen lakien aikaan.

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Nyt 20.10.2021 tuli dokumentti huutolaisista. Surkeita aikoja ollut. Yhden kaverini isä oli ollut huutolaisena. Myöhemmin yksi poika hänen lapsistaan oli nuoruudessaan vankilassa Suomessa ja Ruotsissa. Uskon, että Never ja Rundi ovat aikoinaan nähneet huutolaispojan, kenestä tuli ammatti- tai taparikollinen.

Aikoinaan Ville Huovinen oli huutolaispoika. Pienimmällä vuosimaksulla joku huusi itselleen Villestä orjatyövoimaa aina vuodeksi kerrallaan. Myöhemmin Huoviselle tuli tutuksi Pernasaari ja Kakola. Istui elinkautistaan yli 25- vuotta.

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Kahdessa varavankilassa olen ollut, ja toinen oli Naarajärven varavankila. Talossa oli tuolloin vielä kalterit ikkunoissa, oli avo- ja pönkäpuoli. Pönkäpuoli toimi sairaille vangeille. Kummassakin päässä oli kolikkopuhelin, ja yleisesti sovittua soittoaikaa vangeille oli 10 minuuttia maksimissaan. Samaan aikaan talossa istui ainakin kaksi nykyisin sarjamurhaajaksi luokiteltua vankia. Tuolloin heitä, eikä Suomessa ketään muutakaan nimitetty sarjamurhaajiksi. Sellaisia oli jossain kaukana, esimerkkinä 60- luvulla Bostonin kuristaja.

Pönkäpuolella oli isä ja poika samasta rikoksesta, alaikäiseen sekaantumisesta. En tiedä, oliko tapauksen uhri ollut kehitysvammainen, mutta samaa tyttöä olivat höylänneet. Samassa sellissä myös jo tutkintalaisena asuivat. Nykyään tällaiset vastenmielisyydet tuskin saisivat olla kerroksilla (?) Asuin Avo-osastolla ja koko talossa oli hiihtäjiä joka kelille. Yksi mies, lienee sairaalloisen mustasukkainen kuka oli aina puhelimessa. Vangit kutsuivat häntä nimellä Puhelinterroristi. Puhui avon puhelimeen sen 10- minuuttia, ja heti perään pönkäpuolella saman verran. Jos puhelinkoppi oli vapaa, oli ukko soittamassa. Käveli hermostuneena ja hilisteli kolikkoja taskussaan. En juuri jutellut äijän kanssa, mutta tokaisin: Meinaatko pirauttaa. Joo, sitä vois välillä soittaa ja käveli koppiin. Seuraavalla kerralla kun sanoin: Meinaatko kilauttaa, sai ukko raivarin. Kolmatta kertaa en kysynyt.

Olin 5 kuukautta tuomion lopusta tuossa talossa, joista liki viisi kuukautta liikaa. Helpompi oli suljetussa vankilassa kuin tuon aikaisella Naarajärvellä. Mutta se on historiaa. Kaksi kertaa kävi myymäläauto talon pihalla.

Oulun konsuli, kaksi kertaa rosvopytyssä ollut piti omaa kioskia Naaralla. Asuin vajaa kolme vuotta ennen Naaraa Oulun konsulin kanssa samassa sellissä. Kertoi saaneensa 500 markkaa kuukaudessa voittoa. Paisteli lettuja, myi limsaa ym ym, mitä vangit halusivat. Melko monta vuotta aiemmin eri vuosikymmenellä ja eri vankilassa yksi myi kovalla korolla tupakkaa ja mitä vain. Aski velaksi, ja kaksi takaisin. Oli pula-aika, ja talo sipissä. Katsoimme kamun kanssa toisia, ja menimme lahtelaisen puheille. Aski Norttia puoleksi ja kumpikin maksoi askin takaisin. Köyhällä ei ole aina vara valita. Tämä lahtelainen koronkiskuri käveli aina kongilla leveä hymy huulilla, ja kohdalle sattuessaan sanoi maireasti hiukan venyttäen: No, mitä Clarence. Samaan malliin kuin Amerikan mustat vankila elokuvissa. Aivan ok ukko, paitsi koron suhteen.

Rundi
Harjunpää
Viestit: 340
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
To Loka 21, 2021 9:58 pm
Kahdessa varavankilassa olen ollut, ja toinen oli Naarajärven varavankila. Talossa oli tuolloin vielä kalterit ikkunoissa, oli avo- ja pönkäpuoli. Pönkäpuoli toimi sairaille vangeille. Kummassakin päässä oli kolikkopuhelin, ja yleisesti sovittua soittoaikaa vangeille oli 10 minuuttia maksimissaan. Samaan aikaan talossa istui ainakin kaksi nykyisin sarjamurhaajaksi luokiteltua vankia. Tuolloin heitä, eikä Suomessa ketään muutakaan nimitetty sarjamurhaajiksi. Sellaisia oli jossain kaukana, esimerkkinä 60- luvulla Bostonin kuristaja.

Pönkäpuolella oli isä ja poika samasta rikoksesta, alaikäiseen sekaantumisesta. En tiedä, oliko tapauksen uhri ollut kehitysvammainen, mutta samaa tyttöä olivat höylänneet. Samassa sellissä myös jo tutkintalaisena asuivat. Nykyään tällaiset vastenmielisyydet tuskin saisivat olla kerroksilla (?) Asuin Avo-osastolla ja koko talossa oli hiihtäjiä joka kelille. Yksi mies, lienee sairaalloisen mustasukkainen kuka oli aina puhelimessa. Vangit kutsuivat häntä nimellä Puhelinterroristi. Puhui avon puhelimeen sen 10- minuuttia, ja heti perään pönkäpuolella saman verran. Jos puhelinkoppi oli vapaa, oli ukko soittamassa. Käveli hermostuneena ja hilisteli kolikkoja taskussaan. En juuri jutellut äijän kanssa, mutta tokaisin: Meinaatko pirauttaa. Joo, sitä vois välillä soittaa ja käveli koppiin. Seuraavalla kerralla kun sanoin: Meinaatko kilauttaa, sai ukko raivarin. Kolmatta kertaa en kysynyt.

Olin 5 kuukautta tuomion lopusta tuossa talossa, joista liki viisi kuukautta liikaa. Helpompi oli suljetussa vankilassa kuin tuon aikaisella Naarajärvellä. Mutta se on historiaa. Kaksi kertaa kävi myymäläauto talon pihalla.

Oulun konsuli, kaksi kertaa rosvopytyssä ollut piti omaa kioskia Naaralla. Asuin vajaa kolme vuotta ennen Naaraa Oulun konsulin kanssa samassa sellissä. Kertoi saaneensa 500 markkaa kuukaudessa voittoa. Paisteli lettuja, myi limsaa ym ym, mitä vangit halusivat. Melko monta vuotta aiemmin eri vuosikymmenellä ja eri vankilassa yksi myi kovalla korolla tupakkaa ja mitä vain. Aski velaksi, ja kaksi takaisin. Oli pula-aika, ja talo sipissä. Katsoimme kamun kanssa toisia, ja menimme lahtelaisen puheille. Aski Norttia puoleksi ja kumpikin maksoi askin takaisin. Köyhällä ei ole aina vara valita. Tämä lahtelainen koronkiskuri käveli aina kongilla leveä hymy huulilla, ja kohdalle sattuessaan sanoi maireasti hiukan venyttäen: No, mitä Clarence. Samaan malliin kuin Amerikan mustat vankila elokuvissa. Aivan ok ukko, paitsi koron suhteen.
Kyllä oma kokemus ja näkemys oli aina, että kyllä suljettu vankila avovankilan eli kotiolot voittaa. Avoissa on aina "melusaastetta" eli liikaa hälinää ja pälinää. En viihtynyt suljetuissakaan vankiloissa avoilla. Halusin telkien taakse ja lusimaan :D :D :D

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Aikoinaan Keravalla opin soittamaan kitaraa. Siviilistä opittuna pohjana oli Talo nousevan auringon. Tuolloin oli soittavalta tapana kysyä; osaatko soittaa Talo nousevan auringon. Vanhalla talolla itäpäässä kun ovet olivat auki sen vähän aikaa, näytettiin toisille, mitä on opittu. Hyvä harjoituskappale aloittelijalle on Jukka Raitasen Vangin Toive.

Vasta vuosia myöhemmin sain hyvää oppia oikealta kitara- virtuoosilta. Hän soitti korvakuulolta mitä vain. Taloon tuli toinenkin huippu, ja kohta nämä kaksi soittelivat luvanvaraisesti pari tuntia aikana, kun kopit olivat jo kiinni. Nauhoittivat nuo ja mielelläni kuuntelin. Jälkimmäinen virtuoosi joutui kohta eri taloon, niin jatkoimme edellisen kanssa vanhaan malliin. Tuossa oppi samalla musiikin teoriaa. Yhden muun miehen kanssa meillä meni kaksi kappaletta hyvin yhteen. Soitin sooloa ja toinen komppasi. Sellissä oli sakkia, ketkä mielellään kuunteli. Komppaaja oli suu messingillä ja toisen kappaleen jälkeen hän sanoi: No niin Clarence, eiköhän se riitä jo.

Muulla kerralla ja eri sellissä soittelimme oppi-isän kanssa. Hän sooloa ja minä komppasin. Tuli kuuntelijoita ja olin hiukan itsekriittinen vähätellen soittoamme. Tähän kuitenkin vastasi silloinen aikansa nimimies kuin kaikkien puolesta: Sehän meni hyvin! Niin se varmaan meni, mutta kokemusta saaneena lisääntyi myös soittovarmuus.

Rundi
Harjunpää
Viestit: 340
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Mitähän mahtaa soittaa tämä mies tulevat pitkät vuotensa. Vasta 9 takana. Mutta pitkä tulee olemaan loppuosakin...

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mur ... #gs.ecxbcz

Ei näytä hyvältä, mutta laitostuneena pärjännee vaikka ei soittaisi mitään muuta, kuin suutaan.

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Vaikea yhtälö, kun vankilassa ei jaksa olla, eikä siviilissä pärjää. Vielä vaikeampaa kun vika on aina toisissa, että elämässä tökkii.
Toiset oppii, toiset eivät opi koskaan.

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joskus aikoja sitten joillakin vangeilla oli syvä epäluottamus vankilavirkailijoita kohtaan. Kansliapäähän kutsuttuna jotkut ottivat toisen vangin todistajaksi tilanteeseen. Itsellä ei ollut tarpeellista pyytää todistajaa, mutta ymmärrän hyvin näitä vanhan ajan vankeja. Siviilissä olen kyllä ollut todistajana asunnon vuokraajien puolesta. Vuokralaiset pitivät asunnon vuokraajaa epäilyttänä. Samoin autokaupoissa useinkin, ja jopa sairaalan ensiavussa joskus.

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Joskus aiheesta vietiin vankilasta vankilan Transitilla sairaalaan. Kovin olivat saattajat kaksi vartijaa penseitä ja epäileväisiä minun suhteen. Ei sinulla mitään ole, ollaan ennenkin viety poikia sairaalaan tutkimuksiin, mutta koskaan ei ole mitään löytynyt. Mitäpä tuohon sanoa, viisaille miehille. Sairaalassa tehtiin heti tutkimuksia ja otettiin kuvia. Pamput olivat vieressä hiljaa. Siinä oli useampi lääkäri ja yksi heistä sanoi: Tämä mies jää jokatapauksessa tänne ainakin yöksi. Pamput poistuivat ja olotilasta huolimatta koin erävoittoa.

Seuraavana päivänä operoitiin. Seuraava päivä ei ollut kaksinen, mutta alkoi asiat tasoittua. Kaikki alkoi mennä hyvin ja aloin kotiutua. Meni siihen asti hyvin, kunnes vartijan tympeä naama ilmestyi ovesta sairaalan huoneeseen. Tavarat kasaan ja kohti vankilaa. Saattajana olivat samat kaksi vartijaa. Ei ollut näillä nöyryyttä myöntää, että aiheesta olin sairaalassa. Sitä en tosin odottanutkaan.

Vuosia myöhemmin oli saatettu kaupunkiloma täysin erilainen. Loma-anomus oli hyväksytty ja olin vartijan saattamana kaupungin liikkeistä katsomassa lomalle lomavarusteita. Vartija oli lupsakka mies. Kukaan liikkeissä ei tiennyt asetelmaa, toinen on vartija ja toinen vanki. Sopivien vaatteiden löydyttyä vartija tarjosi omista rahoistaan pullakahvit liikkeen yhteydessä olevassa kahviossa. Sitten vankilan auto tuli ja saatettu kaupunkiloma oli loppu.

Tiukkameno
Sabrina Duncan
Viestit: 352
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Tunsitko C muuten olavi Niittykukkaa aikoinas, joku vuosi sitten näin ja heikossa hapessa oli. Sekotti ihan muuhun kaveriin, naamani hän tunsi mutta jutut oli mitä oli.
Helvetin hyvä tyyppi, tietysti en tuntenut aktiiviaikoinaan muttei se luonne mihinkään mee jos elämä viekin. Pari kirjaa kirjottanut eikä mitään paskaa.

Clarence
Jane Marple
Viestit: 1056
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tiukkameno kirjoitti:
Su Marras 21, 2021 11:40 pm
Tunsitko C muuten olavi Niittykukkaa aikoinas, joku vuosi sitten näin ja heikossa hapessa oli. Sekotti ihan muuhun kaveriin, naamani hän tunsi mutta jutut oli mitä oli.
Helvetin hyvä tyyppi, tietysti en tuntenut aktiiviaikoinaan muttei se luonne mihinkään mee jos elämä viekin. Pari kirjaa kirjottanut eikä mitään paskaa.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tiesin kyllä Niittykukan. Oltiin joskus Vaasan läänillä yhtäaikaa. Kirjan Riihimäestä hänen kirjoittamana olen lukenut. Mikä mielikuva jäi miehestä oli asiallinen kaveri.

Vastaa Viestiin