Vankilassa oloa ja kulttuuria

[EIT]

Konnunsuolta käräjäreissulla Helsingissä. Sijoituspaikkani pari metriä maanpinnan alapuolella Nokan matkasellissä. Lattia oli sudittu jollakin asbestitahnalla mustaksi. Ulos näki katon rajassa olevasta ikkunasta. Ulkopuolelta tarkastellen sama ikkuna näytti olevan talon sokkelissa. Kultapuodin ryöstösyyte kaatui, mutta lisää kakkua tuli kätkemisestä. Tarinani ei mennyt läpi. Kiukkuinen käräjätuomaritar ei uskonut, että kyse oli tädiltäni saaduista perintövitjoista. Ei ihme, koska suurimmassa osassa oli hintalaput paikoillaan. Tuomion jälkeen olin suuntaamassa jouluksi Konnulle. Tarkoitus oli vetää osastolla kinkkua, rosollia ja jouluvirsiä. Harjoittelin muutaman pussihousun kanssa lauluja jo ennakkoon:

– Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa, kaikui matkasellissä. Sitten ovi avautui ja suunnitelmiin tuli muutos.

– Sulla on käräjät Porissa ens viikolla, sanoi notaari.

– Mitkä käräjät, ei mua ole haastettu mihinkään, selitin uhmakkaana.

– Nyt on haastettu, vedä nimi tuohon, pakkaa kamat sä lähdet nyt, totesi notaari.

Nousin pihalla käynnissä hyrskyttävään minibussiin, joka suuntasi jonnekin rautatiekiskojen keskelle Pasilaan. Siellä odotti yksinäinen vankivaunu. Aikani vaunussa maattuani vaunu alkoi nytkähdellä ja kolista. Vaunu kiinnitettiin junan viimeiseksi ja sitten kohti Riksua. Siellä vaunusta ulos ja Riksun matkaselliin viikonlopuksi. Maanantai-aamuna lähdettiin vankidösällä, jota kulki nimellä Huittisten bussi. Dösä kierteli ties missä, kunnes se saapui Turun läänille. Taas matkaselliin yöksi. Seuraavana päivänä matkamiehetkin nostettiin kerroksille. Torstaina aikaisin aamulla lähtö maijalla kohti Poria. Perillä oltiin iltapäivällä ja sijoituspaikkana poliisiputka. Kukaan muu ei ollut salissa paikalla kuin minä. Ei olleet saaneet haasteita perille. Käräjät eivät alkaneetkaan. Takaisin putkaan. Ruoat tulivat putkaan paikalliselta grillikioskilta. Luksusta. Suu venyi leveään hymyyn. Putkassa yö. Sen jälkeen samaa reittiä takaisin. Turun lääni, Huittisten bussi, Riksu. Olin takaisin Nokalla uutena vuotena. Tammikuun ekalla viikolla takaisin Konnulle. Pasilaan vaunuun, sieltä Mikkeliin, Mikkelistä minibussilla metsäteitä pitkin Konnulle. Melko simppeliltä kartalla näyttävä käräjäreissuni lähti käyntiin joulukuun ekalla viikolla. Olin takaisin Konnulla 10. tammikuuta.

Vankiloissa olemisesta rehellisilläkin ihmisillä on jotakin käsitystä. Se mistä kenelläkään ulkopuolisella ei koskaan voi olla pienintäkään ideaa ovat niin sanotut VAHO:n eli nykyisen RISE:n rengasmatkat. Ne ovat niin mielenvikaisia, että niistä saisi viihdyttävän true crime sarjan.

[Clarence]

Nousin pihalla käynnissä hyrskyttävään minibussiin, joka suuntasi jonnekin rautatiekiskojen keskelle Pasilaan. Siellä odotti yksinäinen vankivaunu. Aikani vaunussa maattuani vaunu alkoi nytkähdellä ja kolista. Vaunu kiinnitettiin junan viimeiseksi ja sitten kohti Riksua. Siellä vaunusta ulos ja Riksun matkaselliin viikonlopuksi. Maanantai-aamuna lähdettiin vankidösällä, jota kulki nimellä Huittisten bussi. Dösä kierteli ties missä, kunnes se saapui Turun läänille. Taas matkaselliin yöksi. Seuraavana päivänä matkamiehetkin nostettiin kerroksille. Torstaina aikaisin aamulla lähtö maijalla kohti Poria. Perillä oltiin iltapäivällä ja sijoituspaikkana poliisiputka. Kukaan muu ei ollut salissa paikalla kuin minä. Ei olleet saaneet haasteita perille. Käräjät eivät alkaneetkaan. Takaisin putkaan. Ruoat tulivat putkaan paikalliselta grillikioskilta. Luksusta. Suu venyi leveään hymyyn. Putkassa yö. Sen jälkeen samaa reittiä takaisin. Turun lääni, Huittisten bussi, Riksu. Olin takaisin Nokalla uutena vuotena. Tammikuun ekalla viikolla takaisin Konnulle. Pasilaan vaunuun, sieltä Mikkeliin, Mikkelistä minibussilla metsäteitä pitkin Konnulle. Melko simppeliltä kartalla näyttävä käräjäreissuni lähti käyntiin joulukuun ekalla viikolla. Olin takaisin Konnulla 10. tammikuuta.
;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Noita reissuja on kertynyt itsellekin aivan tarpeeksi, pitkin ja poikin monen vuoden ajan. Tosin omana aikana vankivaunu tuli ja lähti Helsingin rautatieaseman edestä. Helsinki- Oulu väli kesti 16- tuntia. Myös vankilan linja-autoissa olen ollut samalla tavalla kyydissä. Joskus kauan sitten saattoi käräjät olla suhteellisen lähellä, mutta sinne vietiin turhan monen mutkan kautta. Kerran vankivaunu tuli tapansa mukaan asemalle. Jossain eri kopissa ollut mies tuli istumaan vankilan pikku-bussiin penkille minun viereen. Ukolla oli Aromatoppa ja tulentekovälineet kädessä, villapaita päällä ja jalassa kalsarit. Tuosta pystyi helposti päättelemaan miehen määränpään.

Se oli vaan huono näissä joskus nopeissakin talon siirroissa, ettei tilillä olleet rahat tulleen samaan tahtiin. Yhden vankilan matkasellissä olin ilman kahvia, mutta puolituttu mies piti minut kahveissa pari päivää. Vankilan Transitilla minua vietiin sairaalaan tarkemmin tutkittavaksi. Kaksi laitostunutta pamppua jankutti koko matkan mitä se oli vankilasta sairaalaan; ei sinulla mitään ole. On ennenkin viety miehiä sairaalaan eikä koskaan kenelläkään ole ollut mitään. Sairaalassa lääkärit olivat kuitenkin toista mieltä sanoen: Tämä mies jää joka tauksessa tänne. Pamput poistuvat ja jäin sairaalaan. Pari päivää meni sairaalassa ja kaikki ok, mutta sitten huoneen ovella näkyi pampun pärstä. Takaisin vankilaan vietäessä eivät puhuneet juuri mitään.

[Clarence]

Vankilassa pärjää pitkälle kun ei näe, kuule, eikä varsinkaan tiedä mitään. Ainakin ennen vangeista oli yli 85 %, jotka halusivat istua tuomionsa rauhassa. Kuitenkin voi tulla eteen tilanteita, että tahtomattaan joutuu vahingossa pahaan välikäteen. Vankilan saunassa yksi vankiloiden vakio- asukas Vesparax Novum tableteissa sanoi lauteilla, että Clarencea täytyisi iskeä nyrkillä päähän. Ihmettelin tätä tutun miehen sanontaa, kun ei mitään syytä ollut. Suihkussa ollessa sama ukko kävi vieressä sössöttämässä ja riitaa haastamassa. Alkoi omakin adrenaliini nuosta, ja pukuhuoneessa katselin sopivaa lyömäasetta, jos tämä ukko tulee vielä höpisemään. Ei tullut. Menin takaisin kerroksille ja selliini. Vajaa viikko myöhemmin oli ulkoilu, ja sinne menijät odottivat kongilla oven aukeavan ja pääsyä ulkoiluun. Tämä lauteilla ollut sanoi jotakin hauskaa, joka alkoi itseäkin naurattaa. Hän tuli viereeni ja sanoi hiljaa: Unohda mitä hän saunassa sanoi. No se sopi minulle. Syy tämän miehen outoon käytökseen minua kohtaan selvisi, joku oli valehdellut minun sanoneen hänestä pahaa. Juttu oli ok. ja olimme myöhemmin siviilissäkin tekemisissä.

Tämä ajatus: Älä näe, älä kuule, äläkä varsinkaan tiedä mitään eli voimakkaana siviilissä vankilavuosien jälkeen. Se on etu, mutta joskus myös haitta. Samassa talossa 80- luvun lopulla asui mies, kenen auto oli lähellä omaani. Joukko mitälie hiippareita meni ohi ja katkaisivat tämän auton antennin. Hän kysyi minulta näinkö tai tiedänkö mitään, mutta: Älä näe, älä kuule, äläkä varsinkaan tiedä mitään, oli vielä liikaa päällä. Nykyään toimisin erilailla vastaavassa tilanteessa.

[Rundi]

Noista vankikuljetuksista tuossa ylempänä ollen törmäsin tänään hauskaan uutiseen keväältä 1979 eli 45 vuoden takaa.
Loppui rahat ja vangittu ei päässyt käräjille. Olikohan hänet pakko vapauttaa uudelleen?

https://murha.info/rikosfoorumi/downloa ... w&id=40063

[Rundi]

Vankilassa pärjää pitkälle kun ei näe, kuule, eikä varsinkaan tiedä mitään. Ainakin ennen vangeista oli yli 85 %, jotka halusivat istua tuomionsa rauhassa. Kuitenkin voi tulla eteen tilanteita, että tahtomattaan joutuu vahingossa pahaan välikäteen. Vankilan saunassa yksi vankiloiden vakio- asukas Vesparax Novum tableteissa sanoi lauteilla, että Clarencea täytyisi iskeä nyrkillä päähän. Ihmettelin tätä tutun miehen sanontaa, kun ei mitään syytä ollut. Suihkussa ollessa sama ukko kävi vieressä sössöttämässä ja riitaa haastamassa. Alkoi omakin adrenaliini nuosta, ja pukuhuoneessa katselin sopivaa lyömäasetta, jos tämä ukko tulee vielä höpisemään. Ei tullut. Menin takaisin kerroksille ja selliini. Vajaa viikko myöhemmin oli ulkoilu, ja sinne menijät odottivat kongilla oven aukeavan ja pääsyä ulkoiluun. Tämä lauteilla ollut sanoi jotakin hauskaa, joka alkoi itseäkin naurattaa. Hän tuli viereeni ja sanoi hiljaa: Unohda mitä hän saunassa sanoi. No se sopi minulle. Syy tämän miehen outoon käytökseen minua kohtaan selvisi, joku oli valehdellut minun sanoneen hänestä pahaa. Juttu oli ok. ja olimme myöhemmin siviilissäkin tekemisissä.

Tämä ajatus: Älä näe, älä kuule, äläkä varsinkaan tiedä mitään eli voimakkaana siviilissä vankilavuosien jälkeen. Se on etu, mutta joskus myös haitta. Samassa talossa 80- luvun lopulla asui mies, kenen auto oli lähellä omaani. Joukko mitälie hiippareita meni ohi ja katkaisivat tämän auton antennin. Hän kysyi minulta näinkö tai tiedänkö mitään, mutta: Älä näe, älä kuule, äläkä varsinkaan tiedä mitään, oli vielä liikaa päällä. Nykyään toimisin erilailla vastaavassa tilanteessa.

SILLOIN "vanhaan hyvään aikaan" hällä väliä tyyppejä oli hyvin vähän. Niitä oli lähinnä ryynien pureskelijat eli pillerit, koska taloissa huumeita käytti tosi harva. No pilveä liikkui jonkin verran.
Mutta nuo koukussa olleet ottivat riskin lähinnä itselleen, kärähtää, joutua rundiin, ehkä joutua vaihtamaan taloa, ehkä saada tyssit.
Mutta pääosin porukat vältti mitään kitkaa ja risaamista ja siten saada merkintöjä vanki- ja kurinpitolehteen, joista oli aina haittaa vaikkapa lomille tai avotaloon tai työsiirtolaan pääsyä ajatellen.
Varsinaisia tappeluitakaan ja nujakointeja oli harvoin. Enemmänkin ikävälle tyypille se tapahtui vittuiluna tai piilovittuiluna. Rankka huumori oli tietysti erikseen. Huumori saattoi kohdistua rikokseen tai tyypin johonkin olemukseen. Suurimmasta osasta kuitenkin, jos tyypin rikoksesta, rikoksista ei ollut lehdissä nimineen, et tullut tietämään koskaan mitä hän oli tehnyt - ellei se itse kertonut.

[Clarence]

Vankilassa pärjää pitkälle kun ei näe, kuule, eikä varsinkaan tiedä mitään. Ainakin ennen vangeista oli yli 85 %, jotka halusivat istua tuomionsa rauhassa. Kuitenkin voi tulla eteen tilanteita, että tahtomattaan joutuu vahingossa pahaan välikäteen. Vankilan saunassa yksi vankiloiden vakio- asukas Vesparax Novum tableteissa sanoi lauteilla, että Clarencea täytyisi iskeä nyrkillä päähän. Ihmettelin tätä tutun miehen sanontaa, kun ei mitään syytä ollut. Suihkussa ollessa sama ukko kävi vieressä sössöttämässä ja riitaa haastamassa. Alkoi omakin adrenaliini nuosta, ja pukuhuoneessa katselin sopivaa lyömäasetta, jos tämä ukko tulee vielä höpisemään. Ei tullut. Menin takaisin kerroksille ja selliini. Vajaa viikko myöhemmin oli ulkoilu, ja sinne menijät odottivat kongilla oven aukeavan ja pääsyä ulkoiluun. Tämä lauteilla ollut sanoi jotakin hauskaa, joka alkoi itseäkin naurattaa. Hän tuli viereeni ja sanoi hiljaa: Unohda mitä hän saunassa sanoi. No se sopi minulle. Syy tämän miehen outoon käytökseen minua kohtaan selvisi, joku oli valehdellut minun sanoneen hänestä pahaa. Juttu oli ok. ja olimme myöhemmin siviilissäkin tekemisissä.

Tämä ajatus: Älä näe, älä kuule, äläkä varsinkaan tiedä mitään eli voimakkaana siviilissä vankilavuosien jälkeen. Se on etu, mutta joskus myös haitta. Samassa talossa 80- luvun lopulla asui mies, kenen auto oli lähellä omaani. Joukko mitälie hiippareita meni ohi ja katkaisivat tämän auton antennin. Hän kysyi minulta näinkö tai tiedänkö mitään, mutta: Älä näe, älä kuule, äläkä varsinkaan tiedä mitään, oli vielä liikaa päällä. Nykyään toimisin erilailla vastaavassa tilanteessa.

SILLOIN "vanhaan hyvään aikaan" hällä väliä tyyppejä oli hyvin vähän. Niitä oli lähinnä ryynien pureskelijat eli pillerit, koska taloissa huumeita käytti tosi harva. No pilveä liikkui jonkin verran.
Mutta nuo koukussa olleet ottivat riskin lähinnä itselleen, kärähtää, joutua rundiin, ehkä joutua vaihtamaan taloa, ehkä saada tyssit.
Mutta pääosin porukat vältti mitään kitkaa ja risaamista ja siten saada merkintöjä vanki- ja kurinpitolehteen, joista oli aina haittaa vaikkapa lomille tai avotaloon tai työsiirtolaan pääsyä ajatellen.
Varsinaisia tappeluitakaan ja nujakointeja oli harvoin. Enemmänkin ikävälle tyypille se tapahtui vittuiluna tai piilovittuiluna. Rankka huumori oli tietysti erikseen. Huumori saattoi kohdistua rikokseen tai tyypin johonkin olemukseen. Suurimmasta osasta kuitenkin, jos tyypin rikoksesta, rikoksista ei ollut lehdissä nimineen, et tullut tietämään koskaan mitä hän oli tehnyt - ellei se itse kertonut.

ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ

Tässä on lainattu minun oma kokemus, mutta en ymmärrä miten se Rundin kirjoitukseen liittyy?

[Rundi]

Clarence kirjoitti:
""Vankilassa pärjää pitkälle kun ei näe, kuule, eikä varsinkaan tiedä mitään. Ainakin ennen vangeista oli yli 85 %, jotka halusivat istua tuomionsa rauhassa.""

- Vastasin ensisijaisesti noihin kahteen ekaan lauseeseen. Oli oikeastaan tarpeetonta "lainata" ja kopioida kaikki kokonaisuus.
Tai olikin. Muu ei liittynyt minun kirjoitukseen.

[Clarence]

Kyllä joskus vankilassa syntynyt kauna purkautui siviilissä väkivaltana, ja sama toisinpäin. Siviilissa koettu vääryys tai mikä vaan oli kytenyt päässä ja purkautunut vankilassa. Ainakin itse olen nähnyt kun kaksi miestä meni pesuhuoneeseen peräkkäin. Kohta alkoi kuulua kova mätkiminen. En jäänyt katsomaan, mutta se oli rehti mies- miestä vastaan tappelu. Joskus kongilla käveli mies poski turvoksissa ja mustana. Kysyin mieheltä; mitä nyt. Sellikaveri oli juopotellut ja muistanut siviilistä tilanteen jossa olivat olleet. Taksi oli tullut niin täyteen, että jonkun oli jäätävä pois. Tämä rannalle jäänyt sitten posautti sellikaveriaan poskeen niin, että se näkyi ja tuntui.

Näistä ei tullut kenelläkään edes mieleen kertoa henkilökunnalle, ei! Tällaiset yleensä nuoltiin omissa nahoissa ja se sitten menetti tunnetasolla merkitystä, ettei tarvinnut kostaa. Joskus samalla kongilla oli puukotus, ja pienempää närää mikä ei tullut yleiseen tietoon. Vierestä katsoin kun vanki oli katkeroitunut jostain syystä vankilan opettajalle. Käveli perässä ja oli millin päässä, koska lyö. Ei lyönyt. Jotenkin tämä vanki oli kireenä asiasta kuin asiasta. Viimein pääsi siviilikouluun käymään lukiota, ja ukko rauhottui.

[Rundi]

Koko M.info uudistui, varmaan asiallinen uudistus.
On vaan hakeminen jos hakee tiettya ketjua. Mutta kun avaa omat viestit, sieltä pääsee ketjuihin joissa on ollut.
Vähän opettelemista ja tutustumista tähän uudistukseen.

[ylälauteiden mies]

No, niin - aikansa kutakin, nyt se sitten tämän vuorokauden jälkeen loppuu.

MTV 3 teksti tv, jonka sivu 893 (perhefoorumi) etenkin on ajan saatossa muodostunut suosituksi yhdensuuntaiseksi viestinvälityskanavaksi siviilimaailman ja "talojen" asukkaiden välillä, sen taru tulee tänään päättymään.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010338551.html

[Säteri]

Monet ovet ovat tällä murhapoikulilla sulkeutuneet tulevaisuudessa; armeijaan ei kannata haaveilla, aseenkantolupaa ei tule saamaan koskaan, monet ammatit kuten turvallisuusala ja valtion virat ovat poissuljettuja. Takavuosina kuulin Turussa kapakassa Vanhan Liiton ajoista, eläköitynyt vanginvartija avautui humalassa eräästä tapauksesta. Vuosi oli 1991 ja Turun Lääninvankilassa oli tutkintavankina nuori 16 v. mustalaispoika joka oli Varissuolla tunkeutunut n. 80 v. ikäisen naisen asuntoon ja pahoinpidellyt sekä ryöstänyt hänet. Nainen joutui kaiketi teholla mutta ei kuollut. Käräjillä tuli tuomio 5 v. ja joku kuukausi päälle törkeästä ryöstöstä ym. Vankilassa joku vartija oli asiaa ihmetellyt ja ollessaan vankilalääkärin vastaanotolla vartijana hän oli päässyt salaa katsomaan lääkärin arkistoa. Sieltä oli ilmennyt että mustalaispoika oli 12 v. iässä pakottanut kaverinsa istumaan alasti muurahaismättäälle ja sitten ampunut häntä päähän pistoolilla. Sinä selvisi syy miksi hän sai lain mahdollistaman kovimman rangaistuksen nuorena henkilönä tehdystä törkeästä pahoinpitelystä ja ryöstöstä. Siihen aikaan vihervasemmistolainen paapomisideologia ei ollut vielä nähnyt päivänvaloaan, kukaan ei kysellyt mustalaispojalta että oliko ankea lapsuus ja onko sinua joku kiusannut. Muistan henkilön nimenkin mutta en ala sitä täällä levittelemään, löysin haulla henkilön face-profiilinkin ja ikä täsmää. Murha.infosta ei löydy hänen nimellään yhtään ketjua, ei edes pelkällä sukunimellä.

Tämä ja seuraava viesti siirretty Viertola-ketjusta.
-NILS-

[Neonataali]

↑

Ihan jokaista vanhaa viinuria ei kannata jatkossa uskoa. Siihen on nimittäin ihan looginen selitys, miksi kuvaamastasi jutusta ei löydy tietoa

[L'amourha]

↑

Lienee Vantaan Länsimäessä 30.04.1986 tapahtunut, jutusta on lyhyt ketju tuolla:

https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... php?t=3990

[Rundi]

No, niin - aikansa kutakin, nyt se sitten tämän vuorokauden jälkeen loppuu.

MTV 3 teksti tv, jonka sivu 893 (perhefoorumi) etenkin on ajan saatossa muodostunut suosituksi yhdensuuntaiseksi viestinvälityskanavaksi siviilimaailman ja "talojen" asukkaiden välillä, sen taru tulee tänään päättymään.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010338551.html

Eipä omana aikana moisista osannut edes kuvitella. Joskus oli radio-ohjelmia joiden kautta saattoi saada terveisiä.
Että yhteydenpito oli ne talon viivoitetulle paperille kynällä kirjoitetut kirjeet ruskeisiin kuoriin taiteltuina.
Kanttiinista sai ostaa valkoisia kuoria, mikä oli hyvä veto, jos ja kun kirjoitteli naisille. Se oli kohteliaampaa kuin vankikuoret
Mutta eihän se sovi enää nykyvangeille ja nuoremmassa polvessa varmaan sellaisia, etteivät osaa edes kirjoittaa kunnolla.

[Mopo-Ukko]

Vankilasafkat on ihan hyviä.Niitä voisi verrata tasoltaan ehkäpä armeijaan.Tosin vankila sekä varsinkin armeija on niin vuosikymmenten päässä että en ole enää kartalla.Huvittavaa kun joku moittii vankilan ruokaa.Se tulee eteen säännöllisesti ja varmasti.Mikäli ei jostain tykkää voi jättää syömättä.Aika harva vankilakundi syö siviilissä säännöllisesti kaloreita laskien.
Roiskeläppää tai makkarapaketti Pirkkaoluella alashuuhdeltuna hoitaa kalorit ja vitamiinit sun muut hivenaineet.
Asiat tuppaavat olemaan niin että kun olet perseauki iskee kamala nälkä.Jostain kun saat fyrkkaa niin tämä kamala nälkä unohtuu välittömästi ja tilalle tuleekin hirvittävä jano.No,tämä muistuu ihan omakohtaisista nuoruuden kokemuksista.Ehkäpä joku muukin allekirjoittaa näläntunteen muuttumisesta hillittömään janoon.

Jano ei lähde syömällä mutta nälkä lähtee juomalla,näinhän se meni itselläkin entisessä elämässä.Minulle ja varmaan monelle muullekkin tuomiot olivat myös kuntoutusta samalla.Moni olisi varmaan heittänyt lusikan nurkkaan paljon aikaisemmin ilman eripituisia kuntoutus jaksoja,näin olisi käynyt minullekkin.