Palle Hardrup - pankkiryöstöjä ja murhia hypnoosissa

[Tuntematon Mies]

Satuin törmäämään tämmöiseen tapaukseen, jota ei minfossa ole käsitelty kuin joissakin sivulauseissa. Tämä sopisi tuonne ulkomaisten henkirikostenkin osastolle, mutta kun olennaisesti on kysymys muusta, postaan sen tänne.

Teksti on vapaa ja hieman lyhennelty käännös sivulta http://paradigmsalon.wordpress.com/2012 ... phardwick/ löytyvästä englanninkielisestä tekstistä. Lisää tietoa löytyy googlaamalla Palle Hardrup tai Palle Hardwick (jälkimmäinen muoto lienee englantilainen versio miehen sukunimestä).

Ja tarina alkaa:

Kiitos hypnotisoija-rikollisen Björn Nielsenin ylimielisen kerskailun, monet olivat todistamassa hänen Palle Hardrupiin kohdistamaansa manipulointia, joka johti viimeksimainitun tekemään pankkiryöstöön ja kassavirkailijan ja pankinjohtajan murhaan 1940-luvun Tanskassa. Poliisin tutkimusten ansiosta Palle sai vapauttavan tuomion - tosin valitettavasti vain väliaikaisesti.

Nielsen oli ovela, itseoppinut konna, joka vankilassa ollessaan kehuskeli kehittäneensä täydellisen rikoksen, jossa joku muu saisi syyt kantaakseen.

Palle Hardrup oli ollut vakavamielinen, hengellisyyteen taipuvainen nuorukainen kun hänet sota-aikana värvättiin kolmeksi kuukaudeksi - jotka hänen omien sanojensa mukaan tuhosivat hänen elämänsä - natsipuolueeseen, joutuakseen sitten Tanskan miehityksen päätyttyä muiden natsien mukana vankilaan. Vankilan henkilökunnan mukaan hän oli "kohtelias, hyvin käyttäytyvä, nuori idealisti". Mutta päiväkirjaansa Palle kirjoitti masennuksestaan ja epätoivostaan suhteessaan Jumalan kanssa.

Nielsen saavutti Pallen ystävyyden kertomuksillaan omasta hengellisestä suuruudestaan ja koska Nielsen pääsi vankilassa päivittäin tekemisiin Pallen kanssa, hänen onnistui taivuttaa tämä ottamaan Nielsen opettajakseen, vaikka Palle ensin vastustelikin. Heidän tultuaan sellitovereiksi jooga- ja meditaatioharjoitukset johtivat vähitellen transsitiloihin ja hypnoosiin. Oltuaan päivittäin kosketuksissa toisiinsa lähes kahden vuoden ajan, Palle ja Nielsen pääsivät molemmat vapaiksi.

Saadakseen Pallen muuttamaan pois vanhempiensa luota Nielsenin onnistui saada hänet menemään naimisiin naisen kanssa, jota Palle ei rakastanut, ja jota Nielsen yritti myös saada hypnotisoitua - tosin turhaan, sillä Nielsenillä ei ollut tilaisuutta käyttää yhtä paljoa aikaa tämän kanssa.

Hän myöskin syötti Pallelle ajatuksia kansallisesta vallankumouksesta, jonka alullepaneva voima Palle muka olisi, ja jonka organisaatiokaavioita ja vallankumouksellisia tunnuksia Nielsen pani Pallen hypnoosissa piirtämään. Tarkoituksena oli kehittää Pallelle peitetarina siitä, mihin hän rahoja tarvitsi, mikäli hän sattuisi jäämään kiinni.

Vielä kaksi vuotta jatkuneen hypnoosivalmistelun jälkeen Palle teki ensimmäisen pankkiryöstönsä ja antoi rahat Nielsenille. Hän kuitenkin hämmentyi vaimonsa esittäessä kysymyksiä, joihin vastaamiseksi hänelle ei ollut hypnoosissa annettu ohjeita. Puhuttuaan Nielsenin kanssa puhelimessa Palle rauhoittui mutta vaimon epäilykset olivat heränneet.

Kaksi vuotta myöhemmin Nielsenin rahat alkoivat käydä vähiin ja hän lähetti Pallen jälleen asialle. Tällä kertaa kassavirkailija epäröi ja hypnoottisessa transsissa ollut Palle ampui hänet ja pankin johtajan kuoliaaksi.

Sitten hälytys pärähti soimaan, mitä ei oltu otettu Pallen hypnoottisessa suggestiossa huomioon. Äkkiä Palle oli täysin hereillä, hämmennyksissä ja paniikin vallassa. Pidätyksen jälkeen hän kuitenkin toimi hänelle "ohjelmoidulla" tavalla väittäen ryöstäneensä pankin yksin, ilman rikostoveria. Nielsen itse oli tämän tapahtuessa ulkomailla.

Kun ryöstö- ja murhauutiset tulivat julki, vanhoja vankitovereita alkoi astua esiin. Eräs heistä kertoi tutkijoille, että Nielsen oli tehnyt Pallesta (poliisin pöytäkirjojen mukaan) "käytännöllisesti katsoen orjansa, joka antoi hänelle omia tavaroitaan ja jopa suuren osan vankilan muona-annoksestaan. Koodi tai tunnus, joka aina sai Hardrupin vaipumaan syvään transsiin, oli X-merkki, ja Nielsen oli manipuloinut uhrinsa niin että milloin hyvänsä hän teki tämän merkin, Hardrup vaipui syvään unissakävelyn kaltaiseen tilaan. Ilmoittaja väitti, että vaikka Hardrup oli ryöstön toteuttaja, Nielsen varmasti hallitsi hänen mieltään sen aikana."

Palle kuitenkin suojeli edelleen Nielseniä ja väitti tehneensä ryöstön ja tappamiset rahoittaakseen omaa vallankumoustaan. Ensimmäinen hänet tutkinut tohtori antoi diagnoosiksi "psykoosin kaltaisen tilan" joka johtui pitkään jatkuneesta, intensiivisestä hypnoottisesta manipuloinnista.

Poliisi päätti kuulustella Pallea uudelleen niin että Nielsen oli myös läsnä. Havaittiin, että Nielsen istui "eteenpäin kumartuneena kyynärpäät polvilla, käsivarret ristissä ja kämmenet olkapäillä, muodostaen siten selvän X:n muotoisen kuvion. Kun hänet määrättiin istumaan kunnolla, hän kohottautui pystympään mutta risti välittömästi jalkansa. Koko kuulustelun ajan, joka kesti kolmisen tuntia, hän tuijotti tiukasti Hardrupia silmiin. Havaittiin, että aina kun Nielsen teki X-merkin, Hardrup toisti aikaisemmat tunnustuksensa ja väitteensä Nielsenin syyttömyydestä."

Pallen ollessa vangittuna Nielsen lähetti hänelle päivittäin sisällöltään harmittomia kirjeitä, joiden allekirjoituksena oli aina "X". Eräs toinen vanki kertoi viranomaisille, että Nielsen oli maksanut hänelle, jotta hän piirtäisi seiniin X-merkkejä niin että Palle varmasti näkisi ne.

Oikeudessa Nielsenillä oli puolustuksessaan parhaat asianajajat, joita rahalla sai. Poliisi marssitti esiin tohtori Paul Reiterin, erään Tanskan johtavista hypnoosiasiantuntijoista, Kööpenhaminan yliopiston psykoterapian ja psykosomaattisen lääketieteen luennoitsijan ja kriminaalipsykiatrian asiantuntijan. Ennen Pallen tapaamista hän ei ollut uskonut, että hypnoosin käyttö rikoksen välineenä olisi mahdollista.

Kuukausien kuluessa Reiter onnistui murtautumaan Nielsenin ohjelmoinnin läpi ja puolestaan ohjelmoida Palle alkamaan kirjoittaa suhteestaan Nielseniin vuosien varrelta, yksityiskohtaisesti, kirjoittaen ainoastaan sellaista minkä tiesi ehdottoman varmasti olevan totta, mitään kaunistelematta. Nyt kun Nielsen ei enää voinut pitää häneen yhteyttä, Palle alkoi kirjoittaa ja alkoi lopulta myös ymmärtää Nielsenin häneen kohdistamaa neljä vuotta kestänyttä hypnoottista manipulointia.

Oikeussalissa poliisi istutti Nielsenin ja Pallen vieretysten, ja todistajat väittivät kuulleensa kuinka Nielsen muistutti Palle tämän velvoitteista X:ää kohtaan. Reiterilta kesti sen jälkeen kymmenen päivää saada palautettua Pallen ja itsensä välinen aikaisempi hypnoosisuhde ennalleen.

Pahaksi onneksi Nielsenin puolustus onnistui saamaan Pallen asianajaja vaihdetuksi toiseen, jolla oli vain kaksi viikkoa aikaa valmistautua erääseen Tanskan oikeuslaitoksen historian erikoisimpaan ja monimutkaisimpaan tapaukseen.

Oikeussalissa Palle ja Nielsen istutettiin taas vieri viereen, ja Nielsen kuiskaili Pallelle X:n vaatimuksia.

Oikeudenkäynnin loppupuolella sekä Nielsenille että Pallelle annettiin viikko aikaa lukea Reiterin Pallesta laatima raportti. Tänä aikana ei Reiterillä ollut lupa tavata Pallea.

Reiterin raportin lähestymistapa oli kliininen ja keskittyi tiukasti osoittamaan, että Palle oli todellakin ohjelmoitu hypnoosia käyttäen - raportti ei suinkaan ollut kirjoitettu potilaastaan huolta kantavan terapeutin tavoin, joka välitti siitä, miltä tästä tuntuisi lukea oman itsensä hyväksikäytöstä.

Reiter pyysi tuomioistuinta lykkäämään raportin lukemista ja antamaan hänelle aikaa valmistella Pallea shokkiin, jonka raportti ja sen kliininen ja lainopillinen tyyli tälle aiheuttaisi. Mutta tähän ei suostuttu. Nielsenin lakimiehet vaativat raporttia välittömästi luettavakseen. Oikeus epäsi Reiteriltä luvan tavata Pallea ennekuin vasta kaksi päivää ennen seuraavaa istuntoa.

Niinpä Pallelle annettiin Reiterin raportti ja kerrottiin, että hänellä oli viikko aikaa lukea se. Ennen raportin lukemista Palle uskoi, että elämäntarinan kirjoittaminen oli ollut hänen oma ajatuksensa, hän ei ollut muistanut juuri mitään istunnoistaan Reiterin kanssa, hän luuli rakastuneensa vaimoonsa ihan itse ja sallineensa omasta tahdostaan Nielsenin harjoittaa seksiä tämän kanssa - mistä hän oli tuntenut valtavaa syyllisyyttä, ja oli nyt täynnä surua ja raivoa. Hän kiemurteli häpeästä lukiessaan kliinisen asiallista raporttia eikä hänellä ollut ketään jonka kanssa puhua siitä. Tuomarille ja valamiehistölle suunnattu raportti ei vihjaissut siihen suuntaankaan, että Reiter olisi edes pitänyt hänestä. Unen puute ja ahdistus ajoivat Pallen näkemään painajaisia X:stä.

Kaksi päivää ennen oikeuden istuntoa Reiter onnistui, suurella vaivalla, saamaan jälleen hyväntahtoisen otteen Pallesta ja antoi tälle suggestion, ettei tämä enää näkisi painajaisia. Se toimi ensimmäisenä yönä, mutta ei enää seuraavana.

Oikeussaliin saapuessaan Palle oli uupunut ja hyvin levoton. Reiterin piti demonstroida, että Palle oli mahdollista hypnotisoida (puolustus väitti ettei se olisi mahdollista) ja sen jälkeen osoittaa että Pallen tottelevaisuus X:ää kohtaan oli itse asiassa tottelevaisuutta Nielseniä kohtaan. Oikeuden jäseniä varten järjestetyssä hypnoositilassa Palle taisteli pimeyden enkeliä vastaan, joka uhkasi viskata hänet kadotuksen kuiluun hänen tottelemattomuutensa vuoksi ja joka esti Pallea keskittymästä Reiterin yrittämään demonstraatioon. Kuvittelemaansa helvettiin vaipuessaan Palle oli pääsemäisillään irti kaikista häneen kohdistetuista hypnoottisista suggestioista, ja silloin hän näki X:n ja Reiterin muuttuvan yhdeksi ja samaksi! Molemmathan olivat todellakin tunkeutuneet väkivalloin hänen vaikutteille alttiiseen mieleensä; molemmat olivat saaneet hänet tekemään asioita, joista hän itse ei ollut tietoinen; ja tuolla hetkellä oikeussalissa noilla kahdella ei ollut Pallelle mitään eroa. Ja juuri sillä hetkellä hän heräsi, täysin itsenäisesti, ja purskahti rajuihin nyyhkytyksiin.

Kun Reiter yritti saada hänet uudelleen hypnoosiin, ei siitä tullut mitään. Sen sijaan Palle hyppäsi pystyyn niin kiihtyneessä mielentilassa että kaksi vartija ryntäsi heti Reiterin suojaksi, ja heitä seurasi vielä kuusi lisää. Pallea ei saatu aisoihin vaan hän riistäytyi irti kaikista kahdeksasta vartijasta, mutta pysähtyi sitten käytävälle ja salli Reiterin tulla rauhoittelemaan itseään. Oikeussalissa Reiter antoi Pallelle rauhoittavia lääkkeitä ja osoitti, ettei häntä enää voinut hypnotisoida, edes lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Palle kertoi oikeudelle kokemuksestaan kuilun partaalla, kamppailustaan X:n kanssa, putoamisesta, X:n ja Reiterin tulemisesta yhdeksi ja samaksi hahmoksi.

Reiter ei aluksi uskonut häntä vaan vaati Pallea myöntämään, ettei kertomus ollut looginen. Palle myönsikin. "Se, joka puhuu, ei ole järki vaan sielu, riekaleiksi revitty sieluni. Minun tiedostamaton osani... eikä sillä ole mitään tekemistä logiikan kanssa." Reiter ei enää koskaan onnistunut hypnotisoimaan Pallea.

Tämä oli vasta oikeudenkäynnin alkusoittoa. Pallen uusi asianajaja pysyi jutussa mukana seuraavat kaksi vuotta, jona aikana Nielsenin puolustus pyrki osoittamaan, että Palle oli joko hullu tai valehtelija tai molempia, ja he tekivät parhaansa evätäkseen Pallelta niin juridisen kuin psykiatrisenkin avun.

Huolimatta siitä, että Nielsenin asianajajat hankkivat lääketieteellisen asiantuntijan vakuuttamaan "moraalisen integriteetin" pysyvyyttä ja todistamaan, ettei kukaan tee hypnoosissakaan mitään vastoin omaa tahtoaan, tuomari ja valamiehistö totesivat Nielsenin syylliseksi ryöstöön, ryöstöyritykseen ja tappoon - tämä sillä perusteella, että rikollisella hypnoottisella manipuloinnilla voidaan saada kohde tekemään vakavia rikoksia.

Ikävä kyllä valamiehistö totesi myös Pallen syylliseksi ja tuomitsi hänet eliniäksi kriminaalimielisairaalaan.

Palle alkoi kirjoittaa uutta omaelämäkertaa, jossa hän usein kertoi surevansa sitä huolta, jota oli aiheuttanut vanhemmilleen, vaimolleen ja lapselleen: "millaisen synkän varjon sen onkaan täytynyt heittää heidän elämänsä ylle... joutua näkemään kuinka vähitellen ajauduin jonnekin kauas pois, omituisella tavalla, jota he eivät voineet ymmärtää ja jolle he eivät voineet mitään."

Reiter kävi neuvotteluja saadakseen Pallen siirretyksi laitoksesta tavalliseen sairaalaan, mutta kaksi päivää ennen kuin hän sai vahvistuksen, Nielsenin asianajajat löivät pöytään uutta tietoa ja vaativat tapausta avattavaksi uudelleen.

Välttääkseen joutumasta jälleen oikeuden eteen Palle, tietämättä että olisi pian ollut vapaa mies, lähetti Nielsenin asianajajille salaa kirjeen jossa tunnusti syyllisyytensä kaikkiin tekoihin ja kielsi, että Nielsenillä olisi niiden kanssa mitään tekemistä. Tämän jälkeen hän lähetti kirjeen omalle asianajajalleen pyytäen että sanaa "hypnoosi" ei tämän tapauksen yhteydessä enää käytettäisi.

Pallen lakimies pyysi oikeutta vielä kerran kuulemaan psykiatrin ja hypnoosin spesialistia, mikä aiheutti Pallelle sellaisen raivonpurkauksen että asianajaja otti suinpäin lopputilin. Uusi asianajaja hyväksyi vastaanpanematta Pallen uuden vaatimuksen.

Vetoomustuomioistuin joutui nyt päättämään, mikä Pallen tekemistä kolmesta tunnustuksesta olisi oikea. Myös Nielsen alkoi kirjoittaa kirjeitä tuomioistuimeen, puhui niissä "psykoottisesta miesparasta" ja kirjoitteli myös Pallelle, minkä oikeus salli tapahtua!

Pallen esiintyminen oikeudessa oli "aggressiivista, kyynistä, röyhkeää, etäistä ja epärehellistä". Nyt sivusta seuraava Reiter kirjoitti: "Pallen keinotekoisesti luotu sivupersoonallisuus on nyt täysin vallitsevana".

Tohtori Sturup, joka toimi ylilääkärinä Pallen sijoituspaikassa, todisti, että sairaalassa Palle oli aina hyväkäytöksinen, hiljainen ja asiallinen, huomiotaherättävän erilainen kuin oikeussalissa. Hän kertoi myös, että Palle ei yleensä puhunut omasta tapauksestaan mutta silloin kun puhui, hän puhui aivan toisin kuin oikeussalissa. "Totta kai hypnoosi oli mukana" tapahtumissa, ja "kenen tahansa pitäisi tajuta, että kaikki, mitä Reiter raportissaan kirjoittaa, ei voi olla täysin väärää". Sturup ja monet muut huomasivat, että Nielsenin läsnäolo vaikutti Pallen käyttäytymiseen, ja että Nielsen teki jatkuvasti X-merkkejä.

Kutsuttuaan Reiterin todistamaan (mutta kieltäen tätä vieläkään puhumasta Pallelle) oikeus lopulta päätti keskeyttää Nielsenin ja Pallen välisen kommunikoinnin. Mutta eräs vanki, joka oli juuri saapunut Pallen osastolle, alkoi antaa tälle ohjeita X:ltä, sillä seurauksella, että Palle luopui vanhempiensa koko perinnöstä tämän uuden asukin hyväksi, joka sitten karkasi, jäi kiinni, ja tunnusti koko jutun.

Vetoomustuomioistuin julkaisi ennakkopäätöksen toukokuussa 1957. Sen mukaan Pallen mielentila oli "keinotekoisesti aikaansaatu, indusoitu psykoosi, joka oli syntynyt toisen henkilön vaikutuksesta ... hyödyntäen kaikkia tämän henkilön käytettävissä olevia keinoja ... hypnoosi mukaan lukien". Raportissa tultiin siihen tulokseen, että "Nielsen oli rikollisessa tarkoituksessa käyttänyt indusoituja impulsseja (jälkihypnoottisia suggestioita) käyttääkseen hyväkseen määräysvaltaansa Palleen".

Valitettavasti kuukautta myöhemmin samainen tuomioistuin päätti, että Pallen toinen tunnustus vastasi parhaiten todistusaineistoa, totesi hänet syylliseksi ja epäsi valitusoikeuden. Armeliaasti hänen ei tarvinnut enää viettää kuin muutama vuosi vankilassa.

Nielsenin lakimiehet sen sijaan vetosivat Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen, joka teki oman päätöksensä Nielsenin hyväksi.

Reiterin tästä tapauksesta kirjoittama kirja tarkastelee tutkimustuloksia ja 1800- ja 1900-luvun eurooppalaisten hypnoosintuntijoiden näkemyksiä.

Reiterin mielestä epäeettisen hypnoosin mahdollisuuden jyrkkä kieltäminen, kaikesta päinvastaisesta näytöstä huolimatta, on yksinkertaisesti uskon asia, dogma: "...tämän dogman syntyyn on hyvin inhimilliset syyt, ei vähiten ammattihypnotisoijien taholta ... jotka, ymmärrettävää kyllä, halusivat rauhoitella yleisöä, joka varmastikin säikähtäisi hypnoosin potentiaalisia vaaroja".

Tämä [lähteenä oleva] artikkeli on yhteenveto Carla Emeryn kirjan "Don’t Tell: The Encyclopedia of Hypnotism" luvusta “Case History: Palle Hardwick". Kirja kattaa viisi historiallista tapausta, sisältää CIA:n mielenhallintatutkimusten osittaisen historian, käsittelee transsi-ilmiötä, induktiomenetelmiä sekä rikollisen hypnoosiin liittyviä juridisia ja terapeuttisia kysymyksiä.

[paccasucco]

Aika vähälle huomiolle on jäänyt tämäkin pohjoismaalaisittain runsasta julkisuutta ja huomiota osakseen saanut rikostapaus.

Suomen Kuvalehti 42/ 1958:




EkstroverttiEevertille muuten terveisiä sinne rinnakkaisfoorumille. Tästä olisi saanut mainion rikosaiheisen kysymyksen kehiteltyä.