Vankilassa oloa ja kulttuuria

[Clarence]

Joo. On pari kokemusta tuollaisista vanhoista vankikuljetus puuvaunuista.
Sittenhän tilalle tuli modermimmat siniset.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Eipä ole tuttuja nuo puuvaunut. Ei myöskään nykyvaunut, missä on jopa patjat Sinisiä ne olivat myös omana aikana. Vaunuun tullessa sai kohta eväspussin. Muistaako Rundi ja Never, kuinka ennen juna vankivaunuineen ajoi Helsingissä aivan aseman eteen? Siitä lasti autoon ja kulmikkaan U,n muotoinen kierros ja liikenteeseen. Tuo kierros loppui aivan 80- luvun alkuvuosina, ja sen jälkeen vankivaunu pysähtyi Pasilassa. Oulu - Helsinki väli kesti 16 tuntia. Vankivaunuun otettiin ja jätettiin vankeja eri asemilta, varsinkin jos kaupungissa oli vankila

Kerran kohti Riihimäkeä samassa kopissa stetsoni päässä aika tatuoitu T. L. Nuokkui siinä, mutta kohta puuttui keskusteluun. Vankilassa oli paljon katkeria vankeja, mutta T.L oli yliveto. Kohta keskusteltiin vartijoista ja vankilan epökohdista, ja niitähän löytyi. Rundi ainakin tiesi miehen, uskon että Never myös. Ei viitsi laittaa koko nimeä. Näin miestä myöhemmin sivilissä, ja vaihdettin muutama sana. Kuoli muutama vuosi sitten.

Joo, oli kauan aikaa, että vankivaunut läksi Aseman edestä ja tuli siihen Helsingissä, koska ne oli kytketty normaaleihin pitkän matkan juniin. Vankibussi kiersi Uun ja tuli ja ajoi Kaisaniemen puiston läpi, koska siitä oli löysempi yhteys suunnistaa Katajanokalle joko Unionin- tai Liisankatua Mutta ne reitit kai vaihteli. Ei ollut tummennettuja ikkunoita silloin. Joten punaraitapuvut oli valtion harmaiden (autot) näyteikkunoissa hyvin edustettuina, jopa punaraita lakki, jos älysi katsoa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Joskus kun vietiin Nokalle, ei junalta vaan muualta. Näin auton ikkunasta kun oululainen Herrasmies- Heikkinen käveli Helsingin katuja. Olin joskus nähnyt tämän miehen vankilassa, jutellutkin kun asui samalla osastolla. Kysyin toiselta mistä herrasmies nimi tulee. Siitä, että vaikka oli kuinka nukkavierusti pukeutunut ja olemukseltaan, esiintyi herrasmiehenä. Joskus aiemmin kertoili, kuinka oli ollut samalla pisteleirillä yhtä aikaa Ruben Oskar Auervaaran kanssa.

[Doctor Lecter]

Palataan hetkeksi nykyhetkeen sieltä kullattujen muistojen takaa ja katsotaan kuka vankiloissa istuu oksalla ylimmällä:

Tutkijat selvittivät vankien keskinäistä arvoasteikkoa: talousrikolliset näkevät itsensä vankiloiden eliittinä
Kyselytutkimus antaa uutta tietoa vankien keskinäisistä sosiaalisista suhteista.

Harva meistä ajattelee arjen suomalaisissa vankiloissa muistuttavan amerikkalaisia tv-sarjoja tai elokuvia. On kuitenkin olemassa asioita, jotka pätevät molemmissa.

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari ottaa esimerkiksi kohtauksen Clint Eastwood -elokuvasta Pako Alcatrazista (1979). Siinä vangit istuvat vankilarakennuksen korkeilla portailla. Istumapaikka kertoo vangin arvoaseman yhteisössä.

Kohtaus kuvaa sinänsä totuudenmukaisesti hierarkiaa myös suomalaisissa vankiloissa. Vankien statusjärjestelmää on käsitelty Saaren ja Sakari Kainulaisen toimittamassa tietokirjassa Suomalainen vanki (Vastapaino 2021).

Teos perustuu kyselytutkimukseen, jossa tutkijat selvittivät vankien näkemyksiä muun muassa juuri vankien keskinäisistä suhteista ja hierarkioista.

Kyselyn perusteella vangit näkevät asemansa yhteisön arvoasteikossa keskimäärin alempana kuin suomalaiset ylipäänsä. Vaihtelu on kuitenkin suurta.
– On olemassa henkilöitä, jotka ajattelevat olevansa keon pohjimmaisia ja henkilöitä, jotka ajattelevat olevansa keon ylimmäisiä. Mutta kirjo siinä välillä on hämmästyttävän suuri, se on minusta mielenkiintoista, Saari sanoo.

Talousrikolliset näkevät itsensä arvoasteikon yläpäässä
Vankiloiden nokkimisjärjestykseen vaikuttaa niin vankien rikostausta kuin asema vankilan ulkopuolella. Tutkimuksen mukaan talousrikolliset ja monet huumerikolliset näkevät itsensä arvoasteikon yläpäässä. Hieman heidän alapuolellaan ovat väkivaltarikolliset ja suuri osa muista vangeista.

Selkeästi alempana tulevat seksuaalirikolliset. Saaren mukaan myös muuta kuin suomea äidinkielekseen puhuvat vangit kokevat olevansa vankilan sisäisessä hierarkiassa muita alempana.
– Ja kyllä se hänelle varmaan siellä arjessa kerrotaan, Saari sanoo.

Lisäksi hierarkiaan vaikuttaa myös vangin asema omassa ryhmässään, kuten esimerkiksi liivijengissä.

Juho Saaren mukaan vankiloissa on suhteessa saman verran kuin muuallakin yhteiskunnassa niitä ihmisiä, jotka tuntevat olevansa eliittiä. Näillä vangeilla elämänlaatu ja terveys olivat muita vankeja parempia.

Näin vankien keskinäinen hierarkia vaikuttaa arkeen
Havainto tiukasta hierarkiasta ei sinänsä ole yllättävä ja ilmiö on huomattu vankiloissa aiemminkin. Riihimäen vankilan johtaja Susanna Schugk-Laulumaan mukaan arvoasteikko heijastelee yhteiskunnan suhtautumista rikoksiin ylipäänsä.
– Esimerkiksi järjestäytynyttä rikollisuutta saatetaan joskus julkisuudessa ihannoida, mutta seksuaalirikosten tekijöitä ei lainkaan.

Vankilan arjessa nokkimisjärjestys näkyy selkeästi. Vankiloiden on otettava vankien keskinäiset hierarkiat huomioon muun muassa asuttamisessa. Riihimäellä seksuaalirikolliset ovat omalla osastollaan, kun taas järjestäytyneelle rikollisuudelle on eri osastot.

Osa vangeista käyttää Schugk-Laulumaan mukaan myös "harmaata valtaa" esimerkiksi siinä, mihin toimintaan muut vangit saavat osallistua ja mihin eivät. Räikeämmissä tapauksessa vanki painostetaan pyytämään siirtoa toiselle osastolle.
– Uusi vanki tulee osastolle ja hetken päästä hän tulee koputtamaan oveen ja pyytämään siirtoa. Jos hän ei suostu, seuraava askel on väkivalta. Pyrimme kuitenkin siihen, että osastolta poistettaisiin mieluummin ongelmien aiheuttajat kuin ne, joita kiusataan.

Vangit, joita kannattaa väistää
Yksi vankien statuksen ilmentymä ovat väistämissäännöt. Tutkimuksen perusteella vangit oppivat nopeasti, keitä vankeja väistetään ja miksi.

Tutkijoiden mukaan väistämiskulttuuri vaikuttaa vankien turvallisuuteen, koska se estää fyysisiä yhteenottoja. Toisaalta siihen voi liittyä syrjimisen kaltaista sosiaalista väkivaltaa.

Kyselyyn vastasi 443 vankia vankiloista ympäri maan.

Koko uutinen täällä: YLE
25.1.2021 00:05

Saaren mukaan myös muuta kuin suomea äidinkielekseen puhuvat vangit kokevat olevansa vankilan sisäisessä hierarkiassa muita alempana.

Tämä ei pidä paikkaansa. Musut määräävät kuka tekee mitäkin ja useimmat itäeurooppalaiset lusivat keskenään ihan rauhassa.
- Tai ehkä tässä haluttiin surkutella ja voivotella, vaikka sitä rasissmusta ei mainittukaan.

lisätty nettilinkit, pl IS:n linkki

Kirja Suomalainen vanki saatavilla kustantajalta hintaan 38,90.

suomalainen_vanki.jpg (49.11 KiB) Katsottu 2855 kertaa

Lainaus kirjan esittelystä:

Vankilat ovat suljettuja ja läpinäkymättömiä yhteisöjä. Varsin vähän muurien ulkopuolella tiedetään, miten vankiloiden arki rakentuu, miten vangit suhteutuvat toisiinsa ja miten he voivat. Heidän elämäänsä liittyy monia perusteettomia ennakkoluuloja sekä hyvässä että pahassa.

Suomalainen vanki -teoksessa vankilan arkea lähestytään vankien näkökulmasta ja analysoidaan heidän arkensa rakenteita ja elämänlaatua. Edustavaan otokseen perustuen tarkastellaan muun muassa vankien elämänlaatua ja terveyttä, yksinäisyyttä, statusjärjestelmiä, luottamusta, turvallisuutta ja sosiaalista tukea. Näiden ohella tarkastellaan vankien sosiaalista integraatiota ja perhesuhteita.

Monitieteellinen teos läpäisee vankilan muurit ja tekee näkyväksi vankien hajanaisuuden. Samassa vankilassa on eri asemissa olevia vankeja. Vankilan ulkopuoliset erot heijastuvat myös vankilan seinien sisälle. Se myös osoittaa vankiloiden vahvuuksia ja heikkouksia vankien elämänlaadun ylläpitäjänä.

Teos soveltuu vankiloista ja elämänlaadusta kiinnostuneille. Se soveltuu kurssikirjaksi ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin.

Hmmm... kirjan nimi on jonniin verran harhaanjohtava. Vankiloissa on myös ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia vankeja. Silti nimi Suomalainen vanki?

Ehkä seuraava kirja on nimeltään "Ulkomaalaisena suomalaisessa vankilassa". Siinä romanialainen rosvo kummastelee kun sai vankilassa täydellisen ylläpidon ja työstä sellaisen palkan, joka oli tuplasti enemmän kuin kotimaassaan. Palatessaan Romaniaan sai myytyä sinne lähetetyt varastetut tavarat, joten mikäs oli ollessa. Massia tuli kivasti. Suosittelee kavereilleenkin.

Tai ehkä muhametti kertoo kuinka hän sai lautaselleen just sitä mitä pyys; halal teurastettua naudan- tai lampaanlihaa, oli oma lokoisa selli, paikka missä rukoilla, paljon kavereita, suomitytöt kirjeitä ja kortteja lähettivät, oli tapaaminen, naimisiinmeno, isäksi tuleminen (taas), sai kivoja kontakteja ja kun pääsi pois, niin asunto oli valmiina ja siellä joku nainen - ai niin, menin naimisiin - ja joku sikiö huutamassa. Massia olivat tilille laittaneet. Kiva kiva.

[Jouko-boy]

Hmmm... kirjan nimi on jonniin verran harhaanjohtava. Vankiloissa on myös ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia vankeja. Silti nimi Suomalainen vanki?

Ehkä seuraava kirja on nimeltään "Ulkomaalaisena suomalaisessa vankilassa". Siinä romanialainen rosvo kummastelee kun sai vankilassa täydellisen ylläpidon ja työstä sellaisen palkan, joka oli tuplasti enemmän kuin kotimaassaan. Palatessaan Romaniaan sai myytyä sinne lähetetyt varastetut tavarat, joten mikäs oli ollessa. Massia tuli kivasti. Suosittelee kavereilleenkin.

Tai ehkä muhametti kertoo kuinka hän sai lautaselleen just sitä mitä pyys; halal teurastettua naudan- tai lampaanlihaa, oli oma lokoisa selli, paikka missä rukoilla, paljon kavereita, suomitytöt kirjeitä ja kortteja lähettivät, oli tapaaminen, naimisiinmeno, isäksi tuleminen (taas), sai kivoja kontakteja ja kun pääsi pois, niin asunto oli valmiina ja siellä joku nainen - ai niin, menin naimisiin - ja joku sikiö huutamassa. Massia olivat tilille laittaneet. Kiva kiva.

Nuo esimerkit voitanee ottaa retorisina, mutta ainakin eräs tuttavani, joka istui parin vuoden tuomion joku vuosikymmen takaperin, kehui kovasti suomalaista vankilaa verrattuna vankilakokemuksiinsa synnyinmaassaan (eräs Lähi-idän valtio). Ns. kunnon kansalaisena hän on kuitenkin sen jälkeen elellyt, enkä henkilökohtaisesti osaa mieltäni pahoittaa siitä, että vankilajärjestelmä on täällä humaanimpi kuin monessa muussa maassa.

Mutta miten oli ennen, silloin kun Suomi vielä oli noin yleisesti ottaenkin jokseenkin suljettu maa ja toisaalta vankeinhoitopolitiikka kovempaa arvoiltaan ja käytännöiltään? Jonkin verran ulkomaalaistaustaisia vankejahan oli silloinkin. Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen asema heillä oli vankien keskuudessa ja laitoksessa noin yleensä.

[Rundi]

Vähän vaikea ottaa kantaa tuohon tuoreempaan näkemykseen suomalaisesta vangista.
Pitäisi lukea kirja ensin. Kun ei ole näkemystä tämän hetken vankila elämästä; lukenut ja kuullut vaan
erilaisia versioita.

Esittelytekstin perusteellakin se herättää ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi tekijöistä toinen rinnastaa hierarkian
johonkin Clint Easwoodiin ja leffaan Pako Alcatrazista, rapputeoriaan, jossa konnat istuvat portailla arvojärjestyksessä,
nimimiehet ylimpänä

Että on kyllä kaksi eri kulttuuria; menneisyys ja nykyisyys...

Lainattua: ""Vankien välillä paljon eroja
Suomen vankiloissa on vajaat 3 000 vankia, joista kaksi kolmannesta on suljetuissa laitoksissa ja loput avolaitoksissa tai avovankilaosastoilla. Suurin osa vangeista on saanut tuomionsa huumerikoksista (21%), henkirikoksista (20%) tai pahoinpitelyistä (17%). Ryöstöistä, varkaudesta tai muusta omaisuusrikoksesta tuomiota istui joka neljäs vanki. Seksuaalirikoksista tuomittuja on kuusi prosenttia. Kirjoilla olevien vankien yleisin tuomion pituus on 1–4 vuotta.""

[Never]

Mutta miten oli ennen, silloin kun Suomi vielä oli noin yleisesti ottaenkin jokseenkin suljettu maa ja toisaalta vankeinhoitopolitiikka kovempaa arvoiltaan ja käytännöiltään? Jonkin verran ulkomaalaistaustaisia vankejahan oli silloinkin. Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen asema heillä oli vankien keskuudessa ja laitoksessa noin yleensä.

Eipä ollut viime vuosituhannella vielä pahemmin Suomessa ulkomaisia vankeja.Tämä ulkomaalaistuminen alkoi varsinaisesti 2000-luvun alussa.Nythän he alkaa olla enemmistö vangeista ,somput,ryssät,virolaiset,romanian/Bulgarian mustilaiset ,irakit,ym sotalapset ja turvaa tarvitsevat ympäri lähi-itää ja Afrikkaa.Tämä suuntaus oli jo edellisellä vuosituhannella Ruotsissa hyvin esillä.Piipahdin silloin esim Malmö Ungdomsfängelsessä sekä Norrtäljessä jossa näitä Balkanin konnia ,neekereitä ym ulkomaaneläjiä oli jo huomattavia määriä ja muodostivat vankilassa omia ryhmittymiä.
Jouko-boy kyseli heidän asemastaan ennenvanhaan muiden vankien keskuudessa.Kuten jo kerroin aiemmin,omalle kohdalle on 1900 luvun loppupuolella sattunut vain muutama vierasmaalainen.Esim Riksussa 1970-luvun alussa oli vain pari ötökkää.
Algerialainen Sam oli keittiöllä samaan aikaan.Heitä pidettiin semmoisena hupiukkoina,vähän niinkuin jonkinlaisina koomikkona,klovneina.No,eipä mustalaisetkaan siihen aikaan vielä linnassa isotelleet,päiväselleillä ja sairasosastoilla piileksivät joukolla.Olihan siellä tietysti poikkeuksiakin.Siihen aikaan muuten mustalaisten kirjoitus/lukutaito oli melko puutteellista.Usean kirjeen olen mustalaiselle lukenut kuten myös kirjoittanut sanelun mukaisesti.Puumerkki allekirjoituksena oli heillä vielä tosi yleistä.

[Clarence]

Mutta miten oli ennen, silloin kun Suomi vielä oli noin yleisesti ottaenkin jokseenkin suljettu maa ja toisaalta vankeinhoitopolitiikka kovempaa arvoiltaan ja käytännöiltään? Jonkin verran ulkomaalaistaustaisia vankejahan oli silloinkin. Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen asema heillä oli vankien keskuudessa ja laitoksessa noin yleensä.

Eipä ollut viime vuosituhannella vielä pahemmin Suomessa ulkomaisia vankeja.Tämä ulkomaalaistuminen alkoi varsinaisesti 2000-luvun alussa.Nythän he alkaa olla enemmistö vangeista ,somput,ryssät,virolaiset,romanian/Bulgarian mustilaiset ,irakit,ym sotalapset ja turvaa tarvitsevat ympäri lähi-itää ja Afrikkaa.Tämä suuntaus oli jo edellisellä vuosituhannella Ruotsissa hyvin esillä.Piipahdin silloin esim Malmö Ungdomsfängelsessä sekä Norrtäljessä jossa näitä Balkanin konnia ,neekereitä ym ulkomaaneläjiä oli jo huomattavia määriä ja muodostivat vankilassa omia ryhmittymiä.
Jouko-boy kyseli heidän asemastaan ennenvanhaan muiden vankien keskuudessa.Kuten jo kerroin aiemmin,omalle kohdalle on 1900 luvun loppupuolella sattunut vain muutama vierasmaalainen.Esim Riksussa 1970-luvun alussa oli vain pari ötökkää.
Algerialainen Sam oli keittiöllä samaan aikaan.Heitä pidettiin semmoisena hupiukkoina,vähän niinkuin jonkinlaisina koomikkona,klovneina.No,eipä mustalaisetkaan siihen aikaan vielä linnassa isotelleet,päiväselleillä ja sairasosastoilla piileksivät joukolla.Olihan siellä tietysti poikkeuksiakin.Siihen aikaan muuten mustalaisten kirjoitus/lukutaito oli melko puutteellista.Usean kirjeen olen mustalaiselle lukenut kuten myös kirjoittanut sanelun mukaisesti.Puumerkki allekirjoituksena oli heillä vielä tosi yleistä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mustalaisten luku- ja kirjoitustaidosta 70- luvulla, se oli olematon. Kanttiiniin laittoivat puumerkin. Luin yhdelle kun aikansa mankui Tarzainia. Luin sellissä kaikki kommentit, joista osa oli: Aaght, OooghG, ym. Kirjoittamaan- enkä lukemaan heille kirjeitä en alkanut koskaan. Miehet varoittivat: Jos kerran kirjoittaa saa kirjoittaa aina. Jotkut laittoivat satuja sekaan, mutta kirjeen sanellut mustalainen luettutti ennen postitusta mitä siinä oli. Uskon, että Never on ajankuluksi kirjoittanut. Olihan heissä joitakin aitoja. En muista nimeltä mutta juuri aito sellainen vanhan ajan mustalaismies pyyteli minua käymään heillä kun olen siviilissä. Neuvoi jossain Etelä- Pohjammaalla olevan paikan, ja kuunnellessa minua alkoi naurattaa. Mies totesi; voi tuota yhtä, ja nauratti lisää.

Ulkomaalaisista oma kokemus. Suhtautuminen heihin 70- ja 80- luvulla oli avoimen utelias. Ei heitä paljoa ollut. Joku saksalainen merimies taposta, italialaisia huumeista, olipa egyptiläinen, mutta en muista mistä. Dookumin näin vankilassa ja aina kohdalla tervehdittiin. Ylipäätään noihin aikoihin ulkomaalaiset vangit olivat vankeja vankien joukossa.

[Clarence]

Vähän vaikea ottaa kantaa tuohon tuoreempaan näkemykseen suomalaisesta vangista.
Pitäisi lukea kirja ensin. Kun ei ole näkemystä tämän hetken vankila elämästä; lukenut ja kuullut vaan
erilaisia versioita.

Esittelytekstin perusteellakin se herättää ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi tekijöistä toinen rinnastaa hierarkian
johonkin Clint Easwoodiin ja leffaan Pako Alcatrazista, rapputeoriaan, jossa konnat istuvat portailla arvojärjestyksessä,
nimimiehet ylimpänä

Että on kyllä kaksi eri kulttuuria; menneisyys ja nykyisyys...

Lainattua: ""Vankien välillä paljon eroja
Suomen vankiloissa on vajaat 3 000 vankia, joista kaksi kolmannesta on suljetuissa laitoksissa ja loput avolaitoksissa tai avovankilaosastoilla. Suurin osa vangeista on saanut tuomionsa huumerikoksista (21%), henkirikoksista (20%) tai pahoinpitelyistä (17%). Ryöstöistä, varkaudesta tai muusta omaisuusrikoksesta tuomiota istui joka neljäs vanki. Seksuaalirikoksista tuomittuja on kuusi prosenttia. Kirjoilla olevien vankien yleisin tuomion pituus on 1–4 vuotta.""

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Clint Eastwoodin elokuvassa Pako Alcatrazin vankilasta ulkoilussa mustat vangit istuivat porrasmaisilla tasanteilla, ei muut. Olen lukenut paljon tuosta vankilasta, ja Clint Eastwoodin elokuva menee aikalailla dokumenttien mukaan. Googlesta voi etsiä jokaisen siellä istuneen vangin ja syyn miksi juuri Alcatraz. Alcatrazista ei voinut päästä ehdoalaiseen. Oli ensin päästävä eri vankilaan ja sieltä sitten vapautettiin. Nykyään on sama Kalliovuorten Alcatrazin kohdalla, ADX Florence, sieltä ei voi päästä ehdonalaiseen. Ensin aste asteelta muualle ja sitten pois.

[Nessit]

Mutta miten oli ennen, silloin kun Suomi vielä oli noin yleisesti ottaenkin jokseenkin suljettu maa ja toisaalta vankeinhoitopolitiikka kovempaa arvoiltaan ja käytännöiltään? Jonkin verran ulkomaalaistaustaisia vankejahan oli silloinkin. Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen asema heillä oli vankien keskuudessa ja laitoksessa noin yleensä.

Eipä ollut viime vuosituhannella vielä pahemmin Suomessa ulkomaisia vankeja.Tämä ulkomaalaistuminen alkoi varsinaisesti 2000-luvun alussa.Nythän he alkaa olla enemmistö vangeista ,somput,ryssät,virolaiset,romanian/Bulgarian mustilaiset ,irakit,ym sotalapset ja turvaa tarvitsevat ympäri lähi-itää ja Afrikkaa.Tämä suuntaus oli jo edellisellä vuosituhannella Ruotsissa hyvin esillä.Piipahdin silloin esim Malmö Ungdomsfängelsessä sekä Norrtäljessä jossa näitä Balkanin konnia ,neekereitä ym ulkomaaneläjiä oli jo huomattavia määriä ja muodostivat vankilassa omia ryhmittymiä.
Jouko-boy kyseli heidän asemastaan ennenvanhaan muiden vankien keskuudessa.Kuten jo kerroin aiemmin,omalle kohdalle on 1900 luvun loppupuolella sattunut vain muutama vierasmaalainen.Esim Riksussa 1970-luvun alussa oli vain pari ötökkää.
Algerialainen Sam oli keittiöllä samaan aikaan.Heitä pidettiin semmoisena hupiukkoina,vähän niinkuin jonkinlaisina koomikkona,klovneina.No,eipä mustalaisetkaan siihen aikaan vielä linnassa isotelleet,päiväselleillä ja sairasosastoilla piileksivät joukolla.Olihan siellä tietysti poikkeuksiakin.Siihen aikaan muuten mustalaisten kirjoitus/lukutaito oli melko puutteellista.Usean kirjeen olen mustalaiselle lukenut kuten myös kirjoittanut sanelun mukaisesti.Puumerkki allekirjoituksena oli heillä vielä tosi yleistä.

Kyllä me nokalla jo 1990-luvun alkupuolella laskettiin pamppujen avustuksella, että 12 eri kansalaisuutta oli talossa samaan aikaan. Määrällisesti sillä hetkellä härmäläisten jälkeen vieraista oli virolaiset ykkösenä, sitten ryssät ja yllättäen ugandalaiset kolmosena.

Ugandan leppoisat ukot oli aina hymy korvissa ja juttu tuulella. Taisivat pääosin kaikki olla kiinni jostain huijauksesta tai varkaudesta, olivat niillä aloilla ihan synnynnäisiä lahjakkuuksia.

Muistan kun nokalla naapuriin tuli iltamyöhäisellä Ugandan poika ja pamput toivotteli hyvät yöt. Naapuri huusi perään tukevalla Afrikan murteisella lontoolla, että "there is no pilu here". Pamppu naurahti ja huusi takaisin, että "joo, ei ole pillua siellä kopissa", olisi Ugandan poika vaan halunnut tyynyn.

[Rundi]

Vähissä oli ulkomaalaiset vangit 70/80-luvulla.

Itse muistan ainoastaan Filippiiniläisen pariskuntien miehet, kun toivat heroiinia Suomeen olisiko ollut 1977 - 1978.
Saivat kovat tuomiot. Tyypit lusivat Sörkassa.
Toisesta kaverista tuli erittäin pidetty, opetteli Suomenkin välttävästi, asui avo-osastolla.

Sitten vapaus alkoi lähestyä ja hän pelkäsi karkotusta Filippiineille. Sanoi, että hänet hirtetään siellä, vaikka on tuomion täällä sovittanut.
Alettiin laatia hänelle kirjelmiä ja adresseja ja vetoomuksia, että saisi turvapaikan Suomesta tai muualta. Itsekin kirjoitin yhden.
Valitettiin joka paikkaan mitä keksittiin, Vaho, Eduskunnan oikeusasiamies, ministeriöt...

Joka paikasta tuli tyssit. "Sam" vapautui olikohan 1982 ja hänet karkotettiin.
Ei tullut postikorttia Filippiineiltä, kuinka kävi. Ehkä huonosti?

Toinen oli englantilainen matkashekki huijari. Sai kymmenisen kuukautta pika tuomiolla. Ehdottomana. Joutui Sörkkaan 1980 syksyllä.
Lusi pohjoisella osastolla.

[Nessit]

Pientä korjausta eiliseen, jäi aamun avantouinti väliin ja päiväkahvi juomatta niin pätkäisi kajuutassa.

Määrällisesti sillä hetkellä härmäläisten jälkeen vieraista oli virolaiset ykkösenä, sitten ryssät ja yllättäen ugandalaiset kolmosena.

Ei ne mitään ugandalaisia ollut, kun Nigerialaisia. Sama suunta, mutta eri lippu.

Vähissä oli ulkomaalaiset vangit 70/80-luvulla.

Näin oli, en minäkään 80 -luvun puolelta muista kun ihan yksittäisiä tapauksia, oli noita millä oli ruotsin tai muun pohjoismaan kansalaisuus, mutta ei niitä massasta erottanut jos ei vaihtanut kuulumisia.

[Clarence]

Nuorena alle 18 vuotiaana olin pidätettynä. Ruokaluukun auki ollessa siitä pystyi toiseen putkaan juttelemaan. Tuolloin kannoin huolta maksettavaksi tulevista korvauksista. Olihan niitä jo ennestään ja lisää oli tulossa. Juttukaverit olivat kahden hengen putkassa vieressä ja käräjäreissulla vankilasta. Sanoin noista korvauksista. Toinen heistä sanoi: Silloin kun tuomari lyö nuijan pöytään, ne on maksettu. Ei mennyt jakeluun. Sanoivat asian toiseen kertaan, eikä mennyt jakeluun vieläkään. En kuitenkaan kysellyt enempää.

Ajan mittaan tuomarin nuija kopsahti pöytään montakin kertaa, ja korvauksia tuli lisää. Niitä tuli lisää aika monta vuotta. Vakuutusyhtiöt ovat sitkeimpiä saamaan omansa korkoineen. Kun sitten myöhemmin asetuin paikalle ja menin työelämään, ulosottomies vei monta vuotta määrätyn summan. Viimein kaikki oli maksettu. Hoidin joitakin sellaisiakin asioita, mitkä eivät menneet aikoinaan oikeuteen.

Olen joskus jotain kertonut, mutta tässä on esimerkki. Tapeltiin syystä, jota en enään muista yhden miehen kanssa. Hänen takkinsa rahoineen jäi minulle, taskussa muhkea summa tuohon tilanteeseen. Otin taksin alle ja lentokentälle. Katsoin Tanskaan lähteviä koneita, ja olin jo ostamassa lentolippua. Kone ei lentänyt Tanskaan vaan kauas kotoa. Otin huoneen matkustajakodista. Tuonhon aikaan lentokentällä oli olemattomat turvatarkistukset. Pistokoemaisesti ottivat jonkun ja pienen mattopiiskan tapaisella tutkivat.

Tuosta kului monia vuosia, eikä nahistelukaveri ollut tehnyt rikosilmoitusta asiasta. Jotenkin otti yhteyttä, ja karhusi rahojaan. Lupasin maksaa viedyn summan erissä takaisin, ja asia sopi hänelle. Aloin maksella ja tämä ikäiseni alkoholisti otti rahat vastaan. Tein ehdotuksen; maksan tietyn könttäsumman, jolla koko loppuvelka olisi kuitattu. Järjestely sopi miehelle, olinhan maksellut rahoja takaisin jo jonkin aikaa. Tein asiakirjan, jossa kerrottiin mikä raha on kyseessä ja alla saajan hyväksyntä. Mies hyväksyi asian ja kuittasi paperin. Ajattelin asian olleen siinä, mutta erhdyin pahasti. Tässä vaiheessa vuosien jälkeen rullauksesta ukko marssi poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Hämmentynyt poliisi soitti ja tiedusteli mikä on asia, jota tämä yksi käy vinkumassa. Kerroin asian, ja poliisi tajusi heti, että ukko koitti saada ylimääräistä rahaa.

Vielä kerran jouduin tyypin kanssa tympeisiin tekemisiin, kuten ne aina hänen kanssa olivat. Paikassa missä oli paljon ihmisä, tuli kahden minkälie- juipin kanssa hätyyttelemään. Urheita miehiä, kolme yhtä vastaan. Siinä ei tapahtunut sen kummenpaa, mutta myöhemmin ongin joka ukon yksitellen esiin. Poissa oli uhoava sankaruus ja kaikki yksin olivat nöyrää ja poikaa.
Ilmeisesti en ollut ainoa, kenen kanssa noilla oli hankaluuksia. Kohta yksi hirtti itsensä, toinen tapettiin ja kolmaskin tapettiin. No, menikö oikein joku voi kysyä. Ei mennyt, en nyt tuollaista lopputulosta odottanut. Mutta niin meistä jokainen makaa kuin petaa!

[Rescuer]

Vielä 90-luvun lopulla suurin ulkomaalaisryhmä Suomen vankiloissa oli ainakin tilastojen mukaan Ruotsin kansalaiset. Mikä ei tosin tainnut hirveästi nälyä, koska suurin osa niistä oli Suomessa syntyneitä mustalaisia.

[Rundi]

Nuorena alle 18 vuotiaana olin pidätettynä. Ruokaluukun auki ollessa siitä pystyi toiseen putkaan juttelemaan. Tuolloin kannoin huolta maksettavaksi tulevista korvauksista. Olihan niitä jo ennestään ja lisää oli tulossa. Juttukaverit olivat kahden hengen putkassa vieressä ja käräjäreissulla vankilasta. Sanoin noista korvauksista. Toinen heistä sanoi: Silloin kun tuomari lyö nuijan pöytään, ne on maksettu. Ei mennyt jakeluun. Sanoivat asian toiseen kertaan, eikä mennyt jakeluun vieläkään. En kuitenkaan kysellyt enempää.

Ajan mittaan tuomarin nuija kopsahti pöytään montakin kertaa, ja korvauksia tuli lisää. Niitä tuli lisää aika monta vuotta. Vakuutusyhtiöt ovat sitkeimpiä saamaan omansa korkoineen. Kun sitten myöhemmin asetuin paikalle ja menin työelämään, ulosottomies vei monta vuotta määrätyn summan. Viimein kaikki oli maksettu. Hoidin joitakin sellaisiakin asioita, mitkä eivät menneet aikoinaan oikeuteen.

Olen joskus jotain kertonut, mutta tässä on esimerkki. Tapeltiin syystä, jota en enään muista yhden miehen kanssa. Hänen takkinsa rahoineen jäi minulle, taskussa muhkea summa tuohon tilanteeseen. Otin taksin alle ja lentokentälle. Katsoin Tanskaan lähteviä koneita, ja olin jo ostamassa lentolippua. Kone ei lentänyt Tanskaan vaan kauas kotoa. Otin huoneen matkustajakodista. Tuonhon aikaan lentokentällä oli olemattomat turvatarkistukset. Pistokoemaisesti ottivat jonkun ja pienen mattopiiskan tapaisella tutkivat.

Tuosta kului monia vuosia, eikä nahistelukaveri ollut tehnyt rikosilmoitusta asiasta. Jotenkin otti yhteyttä, ja karhusi rahojaan. Lupasin maksaa viedyn summan erissä takaisin, ja asia sopi hänelle. Aloin maksella ja tämä ikäiseni alkoholisti otti rahat vastaan. Tein ehdotuksen; maksan tietyn könttäsumman, jolla koko loppuvelka olisi kuitattu. Järjestely sopi miehelle, olinhan maksellut rahoja takaisin jo jonkin aikaa. Tein asiakirjan, jossa kerrottiin mikä raha on kyseessä ja alla saajan hyväksyntä. Mies hyväksyi asian ja kuittasi paperin. Ajattelin asian olleen siinä, mutta erhdyin pahasti. Tässä vaiheessa vuosien jälkeen rullauksesta ukko marssi poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Hämmentynyt poliisi soitti ja tiedusteli mikä on asia, jota tämä yksi käy vinkumassa. Kerroin asian, ja poliisi tajusi heti, että ukko koitti saada ylimääräistä rahaa.

Vielä kerran jouduin tyypin kanssa tympeisiin tekemisiin, kuten ne aina hänen kanssa olivat. Paikassa missä oli paljon ihmisä, tuli kahden minkälie- juipin kanssa hätyyttelemään. Urheita miehiä, kolme yhtä vastaan. Siinä ei tapahtunut sen kummenpaa, mutta myöhemmin ongin joka ukon yksitellen esiin. Poissa oli uhoava sankaruus ja kaikki yksin olivat nöyrää ja poikaa.
Ilmeisesti en ollut ainoa, kenen kanssa noilla oli hankaluuksia. Kohta yksi hirtti itsensä, toinen tapettiin ja kolmaskin tapettiin. No, menikö oikein joku voi kysyä. Ei mennyt, en nyt tuollaista lopputulosta odottanut. Mutta niin meistä jokainen makaa kuin petaa!

Viimeisen vapauteni alkuvuosina jännitin, milloin vanhat korvattavat hakeutuu tapetille?
Niin ei tapahtunut koskaan - ne joko menneet vakuutusyhtiöiden ja firmojen mappi Ö tai sitten eivät aktiivisesti hakeneet minua.

Kävihän niinkin, että olin perustanut parikin toiminimeä ja työskentelin niiden nimissä. Tein kyllä verokirjakeikkojakin, lisukkeena,
mutta lyhytaikaisina. Omituisesti luottotiedotkin pysyi voimassa, huomasin vuosia myöhemmin, koska en ollut tarvinnut niitä, ennen kuin
ensi asunnon osto vaiheessa 90-luvun alussa. Pankki antoi minulle ja silloiselle avovaimolle kimppa lainan, ei mikään pieni...

Verottajan kanssa oli muutamia eriäviä ja sitten tosi eriäviä näkemyksiä. Mutta viimeisessä matsissa verottajan kanssa Korkein hallinto-oikeus
kumosi verottajan arviopäätöksen 50 000 markan mätkyistä joka kääntyi minulle päin yli 1000 markan palautukseksi.
Siinä paperi jonka olen säilyttänyt visusti mutta en kehystänyt.

[Clarence]

Vankilassa sattuu väkisinkin konflikteja, pieniä ja isompia. Olimme kanttiinijonossa. Yksi aivonsa impannut sanoi minulle käheällä äänellä: Hei meinaat´sä et toi menee läpi. Mikä, kysyin. Et´sä tulet tosta vierestä tähän jonoon. Valitsin helpoimman tien ja sanoin: Ole hyvä, tule minun eteen. Asia oli sillä selvä. Joillekin on vain annettava löysiä.

Kakkosella kaksi miestä käveli peräkkäin pesuhuoneeseen. Kohta alkoi läiske ja mätkiminen kuulua. Oli rehellinen matsi mies miestä vastaan, eikä lopputuloksesta jäänyt kyselyjä. Toista oli vuosia aiemmin siviilissä. Kaverin kanssa istuttiin kahden typykän vieressä ja juttu alkoi luistaa mukavasti. Silloin sivulta viistosta lasahti nyrkki minun silmäkulmaan, samaan aikaan tipahti kaverini jonkun iskusta. Syntyi joukkotappelu. En ole koskaan ollut tappelija, päinvastoin, niin tilanne oli vastenmielinen. Jostain oli tullut lisää sakkia tappeluun. Olin iskusta vielä pökkyrässä mutta seisaallaan. Kaveri sanoi: Lähdetään äkkiä, poliisit tulevat.

Toisessa tilanteessa en ollut itse osallinen, mutta oli tosi kysymyksessä. Poliisilla oli tuolloin farmari Volvoja, joissa oli poliisikoira. Kun Volvo tuli pillit päällä, ja poliisi juoksi avaamaan oven takaa koirahäkin oven, ja koira tiesi minne mennä, siinä oli tyyliä! Se tappelu loppui tappelevilta siihen. Onhan noita. Kaveri otti osan tuossa sakissa olleiden kanssa yhteen. Heidät laitettiin käsirautoihin niin, etteivät päässeet edes maasta ylös. Tuokin käsiteltiin aikanaan oikeudessa, mutta en muista mikä oli lopputulos. Sen muistan, että kaverini nauroi jälkeenpäin: Kenen kanssa olivat raudoissa, puhui itselleen kaiken muun lisäksi ratin päälle.

[L'amourha]

Tuolla Häkä-Enskan ketjussa heräsi juttua entisestä Krimin toiminnanjohtajasta, Reino Lehtiniemestä. Tietääkö täällä wanhat miehestä enemmän, mistä hän istui aikoinaan?