Vankilassa oloa ja kulttuuria

Tähän osioon kaikki muut rikoksiin liittyvät asiat
Nessit
Armas Tammelin
Viestit: 82
Liittynyt: Pe Syys 28, 2012 6:27 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Nessit »

Tuli yo. ajatustenvaihdosta mieleen Matti "Kid" Hytösen haastattelu Studio55:ssä, jossa hän puhuu vapauden portilla koittavasta informaatioshokista. Käy ajatuksena järkeen, mutta onko portista käyneille tuttu kokemus?
On. Vaikka pakatessa ajatteli aina, että päivä jatkuu tästä iisisti siviilissä, niin ulkona tuntui, että oli maailmaan tullut kymmenenkertaisesti nopeutta lisää. Koiran kusettajatkin meni niin kovaa ohi, että ei ehtinyt erottamaan kumpi ulkoilutti kumpaa. Nuorena yritettiin päästä hyppäämään heti hyrrään kyytiin ja mentiin kaverit ja kapakat läpi hölkäten samana päivänä, mutta ikää kun tuli tajusin vetäytyä aluksi omaan rauhaan sulattelemaan maailman menoa. Korkeintaan otti vosun mukaan jollekin mökillä ja otti rauhassa viikon tai pari.

Pitkältä ja viimeiseltä retkeltä kun tulin ulos, oli maailma muuttunut täysin päälailleen, ensimmäiset kuukaudet meni kuin kansakoulun penkillä, joka päivä uusi aine mitä opetella. No, maltoin ja nyt jo osaan taas olla.

Rundi
Harjunpää
Viestit: 295
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Nessit kirjoitti:
Ke Maalis 03, 2021 2:04 pm
Tuli yo. ajatustenvaihdosta mieleen Matti "Kid" Hytösen haastattelu Studio55:ssä, jossa hän puhuu vapauden portilla koittavasta informaatioshokista. Käy ajatuksena järkeen, mutta onko portista käyneille tuttu kokemus?
On. Vaikka pakatessa ajatteli aina, että päivä jatkuu tästä iisisti siviilissä, niin ulkona tuntui, että oli maailmaan tullut kymmenenkertaisesti nopeutta lisää. Koiran kusettajatkin meni niin kovaa ohi, että ei ehtinyt erottamaan kumpi ulkoilutti kumpaa. Nuorena yritettiin päästä hyppäämään heti hyrrään kyytiin ja mentiin kaverit ja kapakat läpi hölkäten samana päivänä, mutta ikää kun tuli tajusin vetäytyä aluksi omaan rauhaan sulattelemaan maailman menoa. Korkeintaan otti vosun mukaan jollekin mökillä ja otti rauhassa viikon tai pari.

Pitkältä ja viimeiseltä retkeltä kun tulin ulos, oli maailma muuttunut täysin päälailleen, ensimmäiset kuukaudet meni kuin kansakoulun penkillä, joka päivä uusi aine mitä opetella. No, maltoin ja nyt jo osaan taas olla.
Niin se menee. Sen tajuamisen ja päätökset löytää itseltään - joko tai.
Kun ymmärtää vaikka sen, suorittaako mahdollisen vitutuksen linnassa vai siviilissä,
niin kyllä se siviilissä on paljon avartavampi vaihtoehto lusia, kuin sellissä :D

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

#" - Paha vihollinen on myös lyhyt jännitteisyys. Sen harjoittelemiseksi pitkään tähtäykseen on parantamisen varaa." - Kirjoittaa Rundi, ja samaa mieltä olen itsekin.

Kun on 3 kk,n karenssi vankilaan joutuessa ja sama vapautuessa, asia kysyy pinnaa. Vankilassa kun epärealistiset kuvitelmat tulevaisuudesta saa heti kättelyssä kylmän suihkun. Jos ei ole elämäntoveria, niin jonkin asteinen missi mielessä kuvittelee. Sellainen, kenen avulla selviää jokainen ongelma, mutta kun asia ei mene niin. Kuten jo todettu, on elämänsuunta valittava jo vankilassa. Itsellä ei ollut alkoholismi eikä narkkaus propleemana. Olen tavannut paljon istuneita alkoholisteja, jotka palaavat entiseen ja ovat siitä jännittyneitä. On tietenkin jo junasta pudonneita, kenellä ei ollutkaan kuin viinakauppa mielessä.

Joillakin on niin hankala luonne, että se tekee sopeutumisesta vaikeaa. Vaikeaa, vaikka haluaisikin. Toisilla taas holtiton ja jotenkin selkärangaton luonne. KELA,n toimistossa joskus kun siellä ei ollut vuoronumeroita, oli sinne asiaa. Ringo istui siellä pienissä sievissä. Porukkaa oli muutenkin paljon ja kaikki tuolloin jotenkin hidasta. Ringo huusi yhdelle asioivalle: Selvitähän siinä koko elämäntarina. Sanoin Ringolle hiljaa, kertaa vielä. Ringo huusi: Kertaa vielä. Samaa rataa jatkui koko asiointi. Nauroin kippurassa. Tuli Ringon vuoro, ja sanoin vieressäni olleelle naiselle: Miten pystyit olemaan nauramatta. Nainen purskahti helakkaan nauruun. Kun Ringo sai asiansa hoidettua, olin lupautunut viemään hänet tiettyyn paikkaan. Nakkasin miehen sen jälkeen minne halusi.

Ringo oli pelinsä pelannut ja sen hävinnyt. Ei surrut tappioataan vaan huuhtoi kurkusta alas kaikki mitä sai, vaikka joka päivä. Onhan täällä Minfossa muualla eräästä persoonasta juttua. Tyyppi esimerkki, kenellä on vaikeuksia vaikka missä. Lainaan ulkomuistista hänen käymistään sosiaalivirastossa. Sosiaalivirastoon tuli hankalaksi asiakkaaksi tunnettu Piiiiip.

Rundi
Harjunpää
Viestit: 295
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ke Maalis 03, 2021 10:01 pm
#" - Paha vihollinen on myös lyhyt jännitteisyys. Sen harjoittelemiseksi pitkään tähtäykseen on parantamisen varaa." - Kirjoittaa Rundi, ja samaa mieltä olen itsekin.

Kun on 3 kk,n karenssi vankilaan joutuessa ja sama vapautuessa, asia kysyy pinnaa. Vankilassa kun epärealistiset kuvitelmat tulevaisuudesta saa heti kättelyssä kylmän suihkun. Jos ei ole elämäntoveria, niin jonkin asteinen missi mielessä kuvittelee. Sellainen, kenen avulla selviää jokainen ongelma, mutta kun asia ei mene niin. Kuten jo todettu, on elämänsuunta valittava jo vankilassa. Itsellä ei ollut alkoholismi eikä narkkaus propleemana. Olen tavannut paljon istuneita alkoholisteja, jotka palaavat entiseen ja ovat siitä jännittyneitä. On tietenkin jo junasta pudonneita, kenellä ei ollutkaan kuin viinakauppa mielessä.

Joillakin on niin hankala luonne, että se tekee sopeutumisesta vaikeaa. Vaikeaa, vaikka haluaisikin. Toisilla taas holtiton ja jotenkin selkärangaton luonne. KELA,n toimistossa joskus kun siellä ei ollut vuoronumeroita, oli sinne asiaa. Ringo istui siellä pienissä sievissä. Porukkaa oli muutenkin paljon ja kaikki tuolloin jotenkin hidasta. Ringo huusi yhdelle asioivalle: Selvitähän siinä koko elämäntarina. Sanoin Ringolle hiljaa, kertaa vielä. Ringo huusi: Kertaa vielä. Samaa rataa jatkui koko asiointi. Nauroin kippurassa. Tuli Ringon vuoro, ja sanoin vieressäni olleelle naiselle: Miten pystyit olemaan nauramatta. Nainen purskahti helakkaan nauruun. Kun Ringo sai asiansa hoidettua, olin lupautunut viemään hänet tiettyyn paikkaan. Nakkasin miehen sen jälkeen minne halusi.

Ringo oli pelinsä pelannut ja sen hävinnyt. Ei surrut tappioataan vaan huuhtoi kurkusta alas kaikki mitä sai, vaikka joka päivä. Onhan täällä Minfossa muualla eräästä persoonasta juttua. Tyyppi esimerkki, kenellä on vaikeuksia vaikka missä. Lainaan ulkomuistista hänen käymistään sosiaalivirastossa. Sosiaalivirastoon tuli hankalaksi asiakkaaksi tunnettu Piiiiip.
Lyhytjännitteisyys saattaa iskeä tässäkin niille, ketkä pääsevät mielentilatutkimukseen.
Aikuisten kohdalla jonotus on pidentynyt odottaa tutkimusta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007842176.html

Neljä kuukautta on pitkä aika, jos ei ole hermot fokusoitu lusimisen moodiin.
Nuorten kohdalla tilannetta helpotettu, ettei tulisi niin pitkää odotusaikaa.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Monilla ihmisillä on erikoisia kutsumanimiä, eikä aina tiedä mistä se johtuu. Keski-Suomessa oli veljekset, joita kutsuttiin nimellä Ärsi ja Öxx. Kumpaakin näin vankilassa, näitä veljeksiä. Ärsi oli kova kirjoittamaan lehtien yleisönosastoille. Oli myös saanut juttujaan hyvin läpi. Hänen sellissään oli ilmoitustaulu täynnä niitä. Kerran Ärsi tuli kongille selliini, jossa asuin kysymään, onnistuisiko laittaa hänen laatimaansa riimiin sävel, olihan minulla kitara. Niillä taidoilla mitä itsellä silloin oli, se ei onnistunut. Lahjakas ja värikäs persoona, oli myös lentopallomiehiä.

Viimeksi näin Ärsiä Keski-Suomessa pienellä paikkakunnalla. Oli jossain päihdehuoltolassa, joissa opeteltiin selvää elämää. En itse ollut tuolla ja kohtasimme eri paikassa. Siinä kun rupattelimme, hän kertoi: Eilen syötiin Vespoja, ja toissa päivänä. Tästä on 30- vuotta aikaa ja mies on kuollut, niin voi kertoa. Lisäksi kun ei laita koko nimeä.

Hyvin helposti tapahtuu laitostuminen. Ennen tyypillinen kierre oli; koulukoti, nuorisovankila, maatalousvankila ja keskusvankilat. Noissa tarpeeksi kierreltyään tulivat mukaan erilaiset hoitolaitokset. Jos ei noista onnistunut nousu, oli vaarana kuolla johonkin pakkaseen tai juoppoputkassa oksennukseensa. Jollakin pamahti haima, ja sairaalasta päästyään lääkärin saatesanat; ei koskaan tippaakaan, unohtui ja seuraava tippa oli menoa.

Nessit
Armas Tammelin
Viestit: 82
Liittynyt: Pe Syys 28, 2012 6:27 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Nessit »

Tuolla oli jossain aikaisemmin pamppujen hommista kyselyä.

Muistan, että nokan pamput oli aikanaan tiivis työporukka, olivat tietenkin duunissa kimpassa, mutta viettivät myös vapaat kimpassa. Osa asui siinä skattalla, ja istuivat alueen kuppiloissa. Tunsin yhden huoran joka oli useamman pampun vakkari, ylivartijat keskenään kinasteli sen palveluista kun taloyhtiön saunavuoroista.
Vanhanliiton ylivartijat oli muutenkin ihan eri rotua, kun sen jälkeen tulleet bodarit mitkä eivät olleet päässeet poliisikouluun. Niillä ei ollut pelisilmää yhtään, eivät erottaneet kohteliaisuutta vittuilusta ja niitä pitkään olleet ukot kiusasivat ja tekivät hommat hankalaksi.

Jotkut pampuista hölmöili jurrissa, jäivät velkaa tai sitten pelasivat muuten konnien kanssa, niistä sitten joku sai niskaotteen ja yritti saada kamaa tai muuta sisään kavereilleen. Hassua kyllä, päihteisiin niilläkin hommat välillä kaatui.

Yhden "varhaiseläkkeelle" jääneen pampun kanssa otin kuppia paikallisessa pariinkin otteeseen kun vietettiin samassa kylässä kesää. Jännä, että ei tiedetty vasta kun etunimet toisistamme, mutta hän tiesi heti, että olen vanha venkula ja minä tiesin, että hän on vanha pamppu. Niin se silmä oppii tunnistamaan merkit kun on luppoaikaa opetella.

Tiukkameno
Harjunpää
Viestit: 327
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Kyllä hörhö hörhön tuntee, muistan aikoinaan oltiin avokin kanssa ravintelissa kattelee kun häkkinen ajo kilparataa. Saapu muuan mies ja pyys pöytään, vähähän aikaa kattelin maneereita ja kysyin millon pääsit vapaallae ja missä lusit, älä yritä kusettaa
Kyllä naama tippu, mistä tiesit?

tasaraha
Nikke Knakkertton
Viestit: 155
Liittynyt: Ti Loka 06, 2020 7:22 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja tasaraha »

Oltiin kauan sitten yhden kaverin kanssa niin sanotussa paremmassa, varttuneemman väen yökerhossa. Taisin olla paikan junnu ikäni perusteella. Kaveri oli tuolloin entinen venkula, oli jo vissiin kymmenisen vuotta ollut erossa kaikesta pahasta.
Päästiin sitten illan kuluessa hyvin edustavien daamien suosioon ja heidän pöytään istumaan. Olin jo jonkun aikaa huomioinut miehen joka kyttäsi meidän pöytäseuruetta ja miehen olemuksen perusteella ennustin väkivaltatöitä tulevan vielä tapahtuvaksi.
Myöhemmin tämä kyräilevä mies sitten tulikin pöytämme luo ja hyvin suureen ja iloiseen ääneen tuumasi kaverilleni, että perkele! Sähän olet Pera (nimi vaihdettu tähän juttuun) etkö olekkin? Istuttiin perkele samaan aikaan Konnulla (en muista minkä vuoden sanoi)...joka tapauksessa daamit lähti pöydästä kuin rusakot makuulta tämän jälkeen, eikä niitä sen koommin näkynyt. Oli vauhdikkain näkemäni lähtö ikinä :D

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tiukkameno kirjoitti:
Ti Maalis 09, 2021 3:44 pm
Kyllä hörhö hörhön tuntee, muistan aikoinaan oltiin avokin kanssa ravintelissa kattelee kun häkkinen ajo kilparataa. Saapu muuan mies ja pyys pöytään, vähähän aikaa kattelin maneereita ja kysyin millon pääsit vapaallae ja missä lusit, älä yritä kusettaa
Kyllä naama tippu, mistä tiesit?
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kaverini oli katkolla ja käytiin tapaamassa häntä. Katkolaiset pelasivat Trivial pursuittia. Pelissä johtajana uransa huipulla oleva ohikkaan tekijä, tarpeeksi istunut, ja katkolle itsensä juonut vapautunut vanki. Olin ollut samassa vankilassa yhtäaikaa. Ukko oli puliukkojen seassa kuin kukkulan herra. Koitin hienovaraisesti tiedustella muistaako minut vankilasta. Ei ollut ymmärtävinään, joten annoin asian olla.

70- luvulla yhdessä baarissa oli portsarina entinen vanki. Puku päällä ja portsarin merkit kauluksissa. Mentiin kaverin ja kolmannen henkilön kanssa siihen baariin. Olimme kaverin kanssa nuoria, kuitenkin jo linnassa olleita. Portsari päästi meidät sisään, mutta tuli hätistelemaan paljon linnassa ollutta miestä ulos. Mies ei ollut edes liikaa humalassa. Portsari vei hänet ovelle ja siinä linnanmies pyörähti ja huusi portsarille:
Kuule sinä linnan kundi! Portsari kuuli ja luikki takahuoneeseen piiloon.
Viimeksi muokannut Clarence, Ti Maalis 09, 2021 6:24 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Tiukkameno
Harjunpää
Viestit: 327
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

C! Oonko kertonu tän jutun aikasemmin tänne, ei ois ihme. No vahinkoja sattuu.
Oikeesti vaisto sanoo vaikkei naama ookkaan tussattu eikä itellä oo roiskeita. Jokainen tyylillään.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Tiukkameno kirjoitti:
Ti Maalis 09, 2021 5:35 pm
C! Oonko kertonu tän jutun aikasemmin tänne, ei ois ihme. No vahinkoja sattuu.
Oikeesti vaisto sanoo vaikkei naama ookkaan tussattu eikä itellä oo roiskeita. Jokainen tyylillään.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tiukkameno, et ole ainakaan minun nähden ennen kertonut. Anna juttua tulla, elettyä elämää.

Tiukkameno
Harjunpää
Viestit: 327
Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Tiukkameno »

Kerran muuan mies pyys viittä tonnii, markoissa. Se oli luja raha sillon, hälle. Ei miulle,kehu että täti tuo ameriikasta.paskapuhetta tiesin.
Sanoin että tuu sillon hakemaan kotoa, siinä mitään kun iskin pankkivekselin käteen niin ulina alko missä rahat, siinä! Mee pankkiin se on rahaa. Ryyppäs se ne mutta makso, ja mehut myös.

Rundi
Harjunpää
Viestit: 295
Liittynyt: La Touko 16, 2020 10:25 pm

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Rundi »

Clarence kirjoitti:
Ti Maalis 09, 2021 5:28 pm
Tiukkameno kirjoitti:
Ti Maalis 09, 2021 3:44 pm
Kyllä hörhö hörhön tuntee, muistan aikoinaan oltiin avokin kanssa ravintelissa kattelee kun häkkinen ajo kilparataa. Saapu muuan mies ja pyys pöytään, vähähän aikaa kattelin maneereita ja kysyin millon pääsit vapaallae ja missä lusit, älä yritä kusettaa
Kyllä naama tippu, mistä tiesit?
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kaverini oli katkolla ja käytiin tapaamassa häntä. Katkolaiset pelasivat Trivial pursuittia. Pelissä johtajana uransa huipulla oleva ohikkaan tekijä, tarpeeksi istunut, ja katkolle itsensä juonut vapautunut vanki. Olin ollut samassa vankilassa yhtäaikaa. Ukko oli puliukkojen seassa kuin kukkulan herra. Koitin hienovaraisesti tiedustella muistaako minut vankilasta. Ei ollut ymmärtävinään, joten annoin asian olla.

70- luvulla yhdessä baarissa oli portsarina entinen vanki. Puku päällä ja portsarin merkit kauluksissa. Mentiin kaverin ja kolmannen henkilön kanssa siihen baariin. Olimme kaverin kanssa nuoria, kuitenkin jo linnassa olleita. Portsari päästi meidät sisään, mutta tuli hätistelemaan paljon linnassa ollutta miestä ulos. Mies ei ollut edes liikaa humalassa. Portsari vei hänet ovelle ja siinä linnanmies pyörähti ja huusi portsarille:
Kuule sinä linnan kundi! Portsari kuuli ja luikki takahuoneeseen piiloon.
Nykyisessä pitkäaikaisessa siviilielämässä en ole viettänyt aikaani kovin paljon sellaisissa ympyröissä,
että varsinaisiin venkuloihin, etenkään tuttuihin, olisin törmäillyt.
Joitakin kapakka poikkeamisia ja istumisia oli kauan kauan sitten. Mutta jos siellä kohtasi jonkin vastakohdan,
se oli yleensä ressukka, joka eläessään lusinut yhden ratin tai ollut työsiirtolassa. Ja sellaisista asioista ei jutun juurta syntynyt.

Yhden taloyhtiön pieni oma sisäpiiri meillä oli lenkkisaunoineen.
He tiesivät menneisyydestäni ja minähän olin heille jonkinlainen "mainemies" joka on tehnyt muutakin todella kunnolla,
kuin mennyt seitsemältä töihin ja neljältä kotiin. No, silloinhan olin työelämässä kiinni ja kunnolla, mutta heille kelpasi historiakin.
Ihmettelivät sitäkin, että uskalsin perustaa yrityksen tyhjän päälle ja aloin tienata toisella tavalla kuin verokirjahommissa.
Heillä itsellään ei ollut rohkeutta tehdä isoja elämän siirtoja. Tyytyivät siihen tuttuun turvalliseen arkeensa.

Eniten me kokoonnuttiin (naisinemme) keväästä syksyyn, meillä oli itse rakennettu grilli paikka; kaljaa, lonkeroa, makkaraa, lihaa..
Itse käytin eniten vain makkaraa ja sinappia, sittemmin en maistanut Alkoa sitäkään vähää mitä ennen.

Kyllä sinne porukkaan yritti soluttautua ulkopuolisiakin kun meillä oli niin hyvä mesta ja aina tarjottavaa.
Mutta äkkiä annoimme ymmärtää, että se on aina yksityistilaisuus, ei tilaa ulkopuolisille vaikka tulisivat omine eväineen.
Kyllä sitä grillipaikkaa sitten käyttivät taloista muutkin, silloin kun itse emme kokoontuneet. Olinhan muurannut hyvän grillin.

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

Ainakin ennen vankilassa kannustettiin opiskeluun. Itsellä jäi maailmalle lähtiessä 7. luokan todistus. Tuo asia tuli korjattua vankilassa opiskelemalla. Oppitunteja päivässä oli 1- 4, ja loppu lukuaikaa. Opiskelijat saivat parempaa liksaa kuin monissa muissa töissä. Olihan se ruhtinaalliset markka kymmenen penniä tunti. Opiskelu mahdollisti myös lukulampun selliin. Tämä oli paljuselli aikaa. Tosin ei palju ollut vankilassa ollessa läheskään suurin murheen kohde. Siihen kyllä sopeutui ja koko paljuselli jupina on paljolti lehdistön keksimä juttu. Opiskelusta vielä. Pelkkä keskikoulu ei ollut päätepysäkki, vaan pystyi opiskelemaan vaikka kuin pitkälti, jos haluja oli. Tuli ylioppilaita ja jotkut kävivät siviilissä yliopistoa.

Nykyään on vankiloissa päihteettömiä osastoja. Ennen koko vankila ja kaikki osastot olivat päihteettömiä. Miehet olivat tehneet kiljua. Pääsin myös juomaan sitä. No hutikkahan siitä tulee. Minut kuulutettiin tapaamaan. Tulin huoneeseen, niin toinen tapaajista sanoi: Täällä haisee viina. Clarence, sinä olet humalassa. Pojat siviilissä olivat naureskelleet, että vanki tulee tapaamisiin humalassa.

70- luvun puolivälin kieppeillä saattoivat kaverit soittaa esiintyen asianajajana, ja pyytää tietty vanki puhelimeen. Itselle tuli tuollainen soitto, ja vieressä ollut pamppu sanoi äkäisenä: Ei tainnut olla asianajaja. Mitäpä minä, en kuitenkaan myöntänyt, kuka ja ketkä soittivat. Siinä vanki joutui kiusalliseen tilanteeseen

Clarence
Jack Bauer
Viestit: 957
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2015 12:24 am

Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria

Viesti Kirjoittaja Clarence »

En tiedä yhtään, miten nykyisin vankiloissa siirrot tapahtuvat. Onko asia niin, että tutkintavankeuden jälkeen sijoitusvankilaan, lopputuomiosta avotaloon? Ennen oli tutkintavankeuden jälkeen paikka usein kertalaisuuden mukaan. Kuitenkin siirtoja tehtiin muutenkin. Oli joukko ns. heittopusseja, jotka olivat hankalasti sopeutuvia, tai jokin muu syy kun tuli talon vaihto. Joku saattettiin toistuvien juopottelujen jälkeen heittää välillä eri taloon. Ainakin ennen vankilassa sanottiin juopotteluksi kiljun juontia, pillereiden syöntiä ja imppaamista. Imppaaminen on vankilassa itselle outo juttu. Jotkut imppasivat jopa saunan lauteilla. Lisäksi liikkui pilveä ja muuta, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa mitä nykyisin.

Myös itseä siirreltiin välillä talosta toiseen. Nämä usein yllättävät siirrot oliva siinä mielessä hankalia, että säästöt tulivat perässä. Myös kirjeet joissa oli rahaa tuli perässä, ja ei päässyt ostoille. Muistan kun Hesarissa oli 80- luvun puolivälissä juttua, että pyttyläisiä aletaan siirtämään Kakolasta Riksuun ja Sörkkaan. Näiden vankiloiden johtajat vastustivat siirtoja. Sanoivat, että pyttyläiset pilaavat vankilan ilmapiirin.

Vastaa Viestiin